Painajainen: satelliitti syöksyy maahan

Olin unessa vanhempieni ja isoisäni kanssa linja-autossa matkalla maalle isoisäni luo. Oli yö eikä linja-autossa ollut muita matkustajia. Matka oli kestänyt jo monta tuntia, koska olimme tulossa häistä toiselta puolelta Suomea.

Ajoimme isoisäni luo johtavaa hiekkatietä. Vasemmalla puolella oli peltoa, oikealla metsää. Katsellessani ikkunasta öistä tähtitaivasta huomasin tähtien joukossa yhden, joka oli muita kirkkaampi. Se näytti suurenevan ja kirkastuvan koko ajan. Sanoin siitä muille. Äitinikin alkoi sitä ihmetellä.

Tähti suureni lyhyessä ajassa nopeasti. Aloin tuntea pelkoa. Pian hahmotin tähden ympärillä himmeinä erottuvia satelliittimaisia rakenteita. Muut eivät niitä nähneet, koska heillä ei ollut yhtä hyvä näkö kuin minulla.

Isoksi satelliitiksi paljastunut tähti lähestyi kovaa vauhtia. Kyselin hätääntyneenä, onko mahdollista, että satelliitti putoaa lähistölle ja onko se vaarallista.

Katselin kauhistuneena ja epäuskoisena, kuinka satelliitti oli jo aivan lähellä yötaivaalla. En osannut arvioida, kuinka kaukana se oli, koska en tiennyt sen kokoa. Pian alkoi kuulua jyrisevää ääntä, ja näin satelliitin syöksyvän oikealla puolella näkyvään metsään. Näimme tulenliekkien nousevan pimeän metsän keskeltä.

Linja-auto kaartoi isoisämme talon pihatielle. Pohdin edelleen, voiko lähistölle pudonnut satelliitti olla vaaraksi jollain tavalla. Muut eivät olleet siitä niin huolissaan.

Uni päättyi, kun saavuimme talon pihaan ja aloimme purkaa laukkujamme linja-auton tavaratilasta.