Tavara ja arvo - Karl Marxin kansantaloustieteessä

Parta Kalle on voinut olla tuota mieltä mutta, että tiedettä? Epäilen!!!

Onko sinun elämäsi s.p pelkkää tavaraa? Eikö mitään henkisiä arvoja mahdu joukkoon?

Eikö kulttuurilla ole mitään arvoa mielestäsi?

Etkö pysty itse arvioimaan maailmaa ympärilläsi kun aina joka kohdassa haet tukea joltain muulta ja vielä henkensäkin heittäneiltä? Itse teen asiani ominpäin ja olen silti pärjännyt, myös monet tuttuni tekevät samoin ja pärjäävät.

Onko Marx usko luuseriporukan hommia, itsehän Marx oli luuseri joka eli avustuksilla ainakin sen perusteella mitä hänestä kirjoitetaan. Minä en sellaisen hepun oppeja ala seuraamaan koska se vienee sosiaaliluukulle jossa en vielä ole koskaan käynyt.

Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä.
Yksi kapitalisti - yksi tavara.

Marxin Pääoman teoreettisempi osa (Pääoma 1, 2 kirjat) lähtee kapitalistisen kokonaistuotannon erittelystä alkaen tavarasta ja päätyen koneelliseen suurtuotantoon.
Maailman tavaratuotanto voidaan mieltää yhdeksi tavaraksi ja sen tuottajaksi yksi kapitalisti. Kokonaistuotanto C olisi silloin C = c v m, jossa c on tuotantovälineiden (ja raaka-aineet) kustannukset, v työvoimakustannukset ja m kapitalistin lisäarvo.
Miljardit työläiset tuotannon kaikissa asteissa tuottavat tavarat työvoimansa kulutuksella. Työnsä ohessa he uusintavat itsensä elämisentarvikkeilla, korvaavat kuluneet tuotantovälineet ja tuottavat kapitalistille lisäavon ja jota sanotaan voitoksi.
Kapitalisti löhöilee täysin irti tuotannosta ja kuluttaa hänelle tulevaa lisäarvoa. Hän on palkannut puolestaan työntekijät ja työntekijöiden työllä syntyy maailman tavara.
Maailmantavara on syntynyt alusta loppuun saakka työvoiman työn kulutuksen ansiosta.

Maailman tavara ja sen rahamuoto.
Tavaraan kuluttettu työaika on maailmantavaran työn arvo ja osa arvosta menee yhdelle tuotannon ulkopuoliselle, kapitalistille.
Työn arvo = tavaroiden arvo = tavaroiden hinta. On aivan sama, mikä hintamuoto tavarapaljoudelle annetaan. Jakosuhde on merkittävä. Olipa lisäarvon tai voiton suhdeluku mikä hyvänsä niin se osa tuotannosta rahaksi arvioituna menee loiseläjälle.

Myöhemmin näemme ettei tavaroiden kokonaisarvon ja hinnan ykseys muutu siitä, olipa osasten, yritysten tuotantokustannukset (c v) yksittäistavaroille yli tai alle keskiarvon. Myöskään vaihdossa puijaaminen ei muuta kokonaisarvoa. Mikäli joku myy yksittäistavaran yli arvonsa ostaja häviää saman verran kuin myyjä voittaa.

Tavaraan kuluttettu työaika on maailmantavaran työn arvo ja osa arvosta menee yhdelle tuotannon ulkopuoliselle, kapitalistille.
Työn arvo = tavaroiden arvo = tavaroiden hinta.

Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä.
Tavara ja sen arvo.

Tieteessä tutkimus lähtee kunkin olion tai ilmiön tutkimisesta siten, että se ikäänkuin eristetään ympäristöstä. Oliota tarkastellaan sellaisena kuin se on, ominaisuuksia ym.. Seuraavaksi otetaan selville olion yleiset yhteydet ympäristöönsä. Mikään olio ei ole irrrallaan muusta materiasta, joten olion syysuhteet tulee selvittää.
Tavaratuotanto on alati liikkuva ja muuttuva suure ja yksittäinen tavara sen perussolu.

Jokainen tavara on on työn tuote. Tavaran arvo siten työn arvo.
Tavaroita ei tuotetaan käyttöarvon takia. Sen takia mitä hyötyä siitä ihmisille on.
Tässä ei puututa hyödyttömään tuotantoon kuten sotatarvikkeisiin tai huumeisiin tms.
Käyttöarvo kuvaa laatua ja arvo määrää. Määrää siitä kuinka paljon työtä tavaraan kätkeytyy.

Marx esittää erilaisten käyttöarvojen vaihtosuhteita, arvo- ja vastikemuotoja Pääoma 1. kirjassa , ensimmäinen luku 45 - 88.
Erilaiset käyttöarvot vaihtuvat toisiinsa, mikäli niissä on yhtä suuri työn paljous.
Samanlaiset käyttöarvot voivat omata erisuuruisia työn paljouksia ja omaavatkin.

Samanlaisten käyttöarvojen erisuuruinen työn paljous (työaika) on todellinen. Käsityöläiset tekevät, joku hitaammin, toinen nopeammin ja sama pätee tuotannossa. Samanlaiset käyttöarvot sisältävät siten erilaisia työn paljouksia ja kun perustaksi otetaan yhtäläinen lisäarvon suhdeluku ja työvoiman tarvitsemat elämisentarvikkeet niin tavaran arvo kohoaa. Hitaampi tarvitsee enemmän elämisentarvikkeita tavaraa kohden kuin nopeampi.

Yksittäisen tavaraolion arvo on siihen kulutettu työaika ja hitaammin tehty (alkeellinen teknologia) tavara sisältää enemmän työn arvoa kuin nopeammin tehty.
Arvolain perusteella, mitä edellisessä viestissä esiteltiin, hinta seuraa arvoa ja hitaamman tekijän tavaran hinta on korkeampi kuin nopeamman.
Arvo ja hinta ovat yksi yhteen tavaratuotannosta eristetyssä tavarassa. Toisin sanoen tuotantokustannukset työajan suhteen erilaiset.

Tämä perusmääritelmä pitää ymmärtää. Kun tavara siirretään markkinoille vaihdettavaksi syntyy uusi suhde ja perusmääritelmä nousee arvoon arvaamattomaan. Se on ristiriidan keskiössä. Niin luonnossa kuin tavaratuotannossa ristiriita synnyttyään pyrkii kehittymään, tasapaino järkkyy kunnes ristiriita ratkeaa ja syntyy uusi tasapaino jne. jne.

Tässä on niin sanoakseni staattinen tavaran arvo hintamuotoineen irrallaan markkinoista. Tarkkaavainen lukija ymmärsi, että yksittäinen tavara/tuottaja ja maailmantavara/yksi kapitalisti ja arvo hinta käyvät yksiin.
Seuraavassa viestissä tuote lähtee markkinoille. Kuinka käy arvon?

"Onko sinun elämäsi s.p pelkkää tavaraa? Eikö mitään henkisiä arvoja mahdu joukkoon?
Eikö kulttuurilla ole mitään arvoa mielestäsi?"

Ei suinkaan. Tavaran, tuotannon ja tavaratuotannon tutkiminen on minulle kulttuuria. Suurta salapoliisitutkimusta ja jonka takana on miljoonia ihmiskohtaloita sekä ihmiskunnalle suuria kysymyksiä.
Toki luen tuhottamat määrät romaaneja ja harrastan muutakin kulttuuriantia. Pidän kaunokirjallisuutta erittäin tärkeänä. Niissä tulee esille ihmiselämän koko kirjo.

Tavaratuotantoa käyn läpi palstalla siksi, että sen liiketoimintoja palstalla yritetään vääristellä. Ollaan siis puolueellisia ja Marx yritetään kumota perusteettomasti.

Siteeraus alias "Työeläkeläinen" ei pitäisi olla käärmeissään. Silloin kun talousasiat ovat esillä eikä mainita Marxia, Työel. yhtyy vaistonvaraisesti useisiin Marxin johtopäätöksiin.

Hohhoo, olipa siinä tavallista asiuantuntematon esitys - marxia vääristellään ja todellisuutta ei nähdä lainkaan. Juuri noin kirjoittaa syvästi aatteeseensa uskova, joka ei pysty enään ajatteleen selväjärkisesti eikä pysty kyseenalaistamaan selviä ristiriitaisuuksia.

Haluatko Kallen myös perustelevan sinulle yllä mainitut päivänselvyydet?

Marxismi on sinulle uskontoa eikä tiedettä, erikoisnero ja palstalla tökreästi valehteleva s.partacus.

................

"Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä."

Marx on väärässä. Kansankunnan varallisuus ei riipu ainoastaan siellä tuotettujen tavaroiden määrästä.
Otetaan esimerkiksi Norja. Norjan varallisuus ei johdu merenpohjaan porattujen reikien määrästä ja niiden poraamiseen tarvitun työn määrästä. Vaan Norjan varallisuus riippuu hyvin pitkälle reijistä tulevista kaasuista ja nesteistä, joita eivät työläiset ole tehneet vaan ne ovat syntyneet luonossa.

Jos työläiset tekevän öljyn niin eikö me voitaisi saada muutamia heistä myös Suomessa käymään?
Niin, ymmärrätkö - valtakuntien varallisuus ei riipu vain niiden tekemien tavaroiden määrästä?

Yritähän nyt kumota Kallen väite, joka syöksee marxin teoriat syvälle sinne itseensä.
Vai eikö sinulla ressukalla ole yhtäkään vasta-argumenttia - sinulla on vain vahva usko asiaan mutta ei mitään näyttöä uskontosi paikkansapitävyydestä.

..................

Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä.
Työvoimatavaran arvo.

Tavaran arvosta yksi osa on työvoiman arvo. Alkuaan porvarillinen talousoppi käsitteli työvoimaa tavarana, ostetttuina työkäsinä, kulueränä joka syö voittoa mutta välttämättömänä sellaisena. Siksi Marxkin käytti termiä "työvoimatavara" taloudellisena käsitteenä.
Työvoima tarvitsee elääkseen ruokaa, vaatteita, asunnon, tietyn koulutuksen. Hän myös synnyttää lapsia, tarvitsee tietyn kulttuuritarpeen tyydytyksen ym.. Työvoimatavaran arvo on kullakin aikakaudella sen tuotantoteknologian, ammattikoulutuksen ja muiden seikkojen johdosta tietty välttämätön minimi. Kapitalisti ei esim. kouluta perussivistystä hyvästä tahdosta vaan pakosta, jotta työläinen hallitsisi tehtävät tuotannossa.

Työssä yksittäisten työläisten välillä on eroja ammatissa ammattitaidossa, onko nuori ja vahva vai lähestyy eläkeikää ja vihdoin onko ahkerampi kuin toinen. Monissa ammateissa (lähes kaikissa) myös kokemus ja jatkuva oppiminen kohottaa ammattitaitoa.
Työvoimatavaran arvo riippuu paitsi sen elämisen tarvikkeiden arvosta myös koulutuksen/kokemuksen tuomasta ammattitaidon lisäyksestä.
Työvoimatavaran arvo on kullakin aikakaudella elämisen tarvikkeista johtuva arvo.

Työ ei ole tavaraa. Työ on työvoiman omistajan kykyä kuluttaa työvoimaansa ja tuottaa tavaroita.
Otetaan esimerkiksi luonnon kaasu. Ilman työvoiman kosketusta kaasu makaa onkaloissaan. Kun työvoima alkaa ahertaa, kaasu virtaa ennenpitkää säiliöhin ja edelleen kulutukseen. Työläisen työ muuttaa luonnon esineen kaasun tavaraksi.
Tuotannollinen toiminta on työprosessin toimintaa. Sikäli ja kuten todellisuudessa on käynyt, työvoima tuottaa tehokkaampia työvälineitä ja siten työn tuotantovoima kasvaa.

Työvoima pyrki jo 1800 luvun alkupuolella kohottamaan omaa arvoaan palkan osalta korkeammaksi yhteisesiintymisillä. Muun muassa Ranskassa Lyonin kankurit nousivat kapinaan surkeita työoloja ja palkkoja parantaakseen. Valtio kukisti kapinan vereen.
Marxin toimien johdosta työläiset pääsivät kokemaan oman arvonsa työprosessissa ja työläisten järjestäytyminen yhteen etujen parantamisessa eteni vastoin porvarillista laillisuuutta. Työväenluokka otti oikeuden puolueisiinsa ja ammatilliseen järjestäytymiseen joukkotoiminnalla ja nyt ne mm. Suomessa ovat perusoikeuksia.
Järjestäytymistä ei kovinkaan laajasti kyseenalaisteta mutta joukkotoimintaa pääomapiirit pyrkivät monin tavoin vaikeuttamaan.

Työ ei ole tavaraa. Työ on työvoiman omistajan kykyä kuluttaa työvoimaansa ja tuottaa tavaroita.

Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä.
Tavara ja vaihtoarvo.

Tähän mennessä tavaraa on käsitelty irrallisena tuotannosta. Tavara on kuvattu spesifisenä oliona sellaisenaan paitsi työvoimatavaran arvon osalla on tullut esille arvon historiallisen muutoksen eräitä syitä ts. luokkataistelu.
Mikään muu tavara ei käy luokkataistelua. Niiden arvot syntyvät tuotantoprosessissa ja realisoituvat kiertokulun piirissä.

On käsitelty tavaraa näin. Marx: "tavaroiden arvo on suoraan verrannollinen niiden valmistamiseen käytettyyn työaikaan".
Mikä tahansa tavara yksilön värkkäämänä tai tehdastyössä tuotettu sisältää arvoa käytetyn työajan suhteessa. Määritelmän todellisuus on sataprosenttinen.

Kun tähän liitetään vastikemuoto rahassa, huomataan ristiriita. Jokaiselle samanlaiselle tavaralle tulisi erilainen hinta (aina on työajassa vähintään sekunnin tai sen murto-osan eroavuus) mutta markkinoilla tavara myydään samalla hinnalla. Tavaraa ei myytäisikään arvostaan??

Kun tavara, käyttöarvo, lähtee markkinoille, se saa vaihtoarvon. Samanlaisille tavaroille on samanlainen vaihtoarvo.
Marx: "Kun sanomme, että tavaran arvon määrää siihen sijoitettu eli siinä kiteytynyt työmäärä, niin tarkoitamme työmäärää, joka on välttämätön tavaran tuottamiseen yhteiskunnan kyseisellä asteella, tiettyjen keskinkertaisten yhteiskunnallisten tuotantoehtojen vallitessa, kun työnteon intensiivisyys ja työtaito ovat tiettyä yhteiskunnallista keskitasoa."

Tässä on kaksi asiaa. Työ tehdään kullakin aikakaudella keskimääräisellä työn tuotantovoimalla ja olipa markkinahinta mikä tahansa, se saattaa tuottajat eriarvoiseen asemaan. Syntyy ristiriita. Syntyvä ristiriita ratkeaa aina, myös taloudellisessa tuotannossa.
Hidas työ synnyttää tuotteeseen enemmän työn arvoa, jolloin tuottaja joutuu myymään tuotteensa alle arvon ja nopea tuottaja saa rahavastiketta (tai muuta tavaraa) yli arvon. Nopea tekee enemmän tuotteita aikayksikössä ja hidas vähemmän.
Ideaalinen keskiarvo työn tuottavuudessa ja markkinahinta palauttavat tavarapaljouden arvon ja hinnan kohdalleen. Tavaroilla on edelleen yhteensä työn paljouden arvo mutta se jakaantuu epätasaisesti monien tuottajien kesken.

Lukija ymmärtää ilman Marxiakin ristiriidan, joka ilmenee arvon ja hintamuodon välillä. Tavaralla on edelleenkin vain ja ainoastaan työn paljouden arvo. Se ei muutu.
Arvo ja sen rahavastikemuoto erkanevat yksityiskohdissa mutta palaavat kokonaisuudessa.

Alkupuolelta muistiinpalautusta.
Maailmassa olisi yksi kapitalisti joka tuottaa kaikki tavarat ja kierrättää ne kiertokulussa omistamiensa kauppojen ja pankkien avulla sekä nappaa mukaan maankoron. Tavaramäärän arvo ja hinta vastaavat toisiaan, mutta voivat poiketa yksityiskohdissa yli tai alle keskiarvon.

Ristiriidalla on tärkeä merkitys vastaisen kehityksen kannalta. Siitä ehkä jo seuraavassa.

Eiköhän selvitetä nyt vihdoinkin kirvesvarsien arvojen ongelma.

Laiska ja taitamaton työntekijä tekee kirvesvarren 8 tunnissa ja samana päivänä samassa tuotantolaitoksessa samanlaisin työkaluin ja menetelmin ankera ja taitava tekee samanlaisen kirvesvarren 4 tunnissa.

Miten näiden kahden kirvesvarren arvot eroavat toisistaan ja millä marxin opinkappaleella perustelet asian?

Sinusta ei taida olla asiaa perustelemaan marxin oppien pohjalta sillä et ymmärrä marxin opeista edes peruskäsitteitä. Et tiedä edes sitä, että miten tavaran arvo riippuu sen valmistukseen todellisuudessa tarvitusta työajasta - et tiedä sillä et ymmärrä marxin arvoteoriasta yhtään mitään sillä et ole ymmärtänyt edes tavaran arvon käsitettä.
Väitätkö vastaan, häh?
Kerrohan sitten jos kerran luulet tietäväsi, että miten tavaran valmistukseen todellisuudessa käytetty työaika vaikuttaa sen arvoon sekä perustele asiasi lainauksin marxin opeista.

vittu, et pysty vai?
Etkö jo kohta jatkuvien selkäsaunojen jälkeen ala ymmärtämään, että miten heikot sinun tietosi ovat marxin arvoteoriasta. Osaat monta lausetta ulkomuistista mutta et pysty niitä soveltamaan käytäntöön. Olet siis kuin papukaija, joka toistaa oppimiaan lauseita ymmärtämättä niiden sisältöä.

Yritähän nyt vastata yllä oleviin kysymyksiin marxin oppeja lainaten ja näin osoitat palstalaisille ymmärtäneesi myös lukemaasi.

......................

Vastaväittäjän kysymykset tulivat esille eilisessä viestissä "s.partacus
4.6.2014 19:34".

Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä.
Tavaran vaihtoarvo. Tuotearvo.

Tavaraa ennen vaihtoarvoa kuuluisi sanoa tuotteeksi. Tavaratuotannosta riippumatta yksilöt tekevät omaan käyttöön yksiä ja toisia käyttöarvoja. Niilläkin on työn arvo.
Tavaroiden tuottaminen vaihdettavaksi markkinoilla muuttaa tuotteen olemusta perinpohjin. Tuottaja tuottaa tavaroita ja hänelle on tärkeää vain ostaja. Se mihin tuote menee, sillä ei tuottajalle ole merkitystä. Tuotannossa luonnollisesti on merkitystä sillä, että onko tuotteelle kysyntää ts. onko se hyödyllinen olio käyttöarvona mutta tämä ei kuulu vaihtotapahtuman vaan kiertokulun piiriin.

Tuottajatyöläisen tai tuotannon keskimääräinen työn tuottavuus tavaramäärän arvon mittarina ei poista työn arvoa kunkin erillisen tuottajan kohdalla.
Eroavuus synnyttää ristiriidan tuotearvojen kohdalla. Kaavassa C = c v m tuotearvo on c v (tuotantovälineet ja työvoimakulut) ja jolle Marx antaa kirjaimen k.
Yksilötuottajilla sekä kapitalistisessa tuotannossa ovat yksilölliset tuotearvot. Ideaalinen keskiarvo syntyy kaikkien tavaroiden keskiarvona, jossa jonkun tuottajan tavaran arvo on yli keskimääräisen (yhteiskunnallisesti välttämättömän) ja toisella alle yhteiskunnallisen arvon. Markkinahinta, joka kuvaa keskiarvoa voi olla yli tai alle, sillä ei ole merkitystä, se tunnistaa eroavuuden ja mittaa tavarapaljouden työaikaa eli arvoa ja hintaa toisensa tavarapaljoudessa kohdaten.
Pääoma 3. kirja, 9.luku: Yleisen voiton suhdeluvun (keskimääräisen voiton suhdeluvun) muodostuminen ja tavara-arvojen muuttuminen tuotantohinnoiksi ss.159 - 176.

Ristiriita ratkeaa.
Marx:
"Saattanee näyttää, että jos tavaran arvon määrää sen tuottamiseen käytetty työmäärä, niin mitä laiskempi tai taitamattomampi joku mies on, sitä arvokkaampi on hänen valmistamansa tavara, koska sen valmistamiseen tarvittava työaika on vastaavasti pitempi. Sellainen johtopäätös olisi kuitenkin murehdittava erehdys."...........
"tavaroiden arvo on suoraan verrannollinen niiden valmistamiseen käytettyyn työaikaan ja kääntäen verrannollinen käytetyn työn tuotantovoimaan."

Tavarat myydään markkinahinnalla (heijastaa iedeaalista keskiarvoa). Hidas työ synnyttää enemmän arvoa ja hintaa mutta saa markkinoilla arvoa alemman hinnan.
Samassa suhteessa nopea työ, korkea työn tuottavuus saa tavaralle arvoa ja hintaa keskiarvoa enemmän. Poikkeamat suuntaan tai toiseen tasaavat toisensa.
Työn tuotantovoiman merkitys kasvaa teknologian kehityksen mukana. Tuotetta kohti työaika lyhenee ja tavaran arvo laskee. Oletetaan että markkinahinta on edelleen sama ja työvoimakulut entiset tai yleensä laskevat määrällisesti vaikka palkka pysyisi samana (työläisten määrä vähenee) niin lisäarvon määrä kasvaa.
Käytännössä tavaran arvon laskiessa markkinahintakin laskee ja se johtaa pääomien keskittymiseen mutta se ei kuulu toistaiseksi asiaan ja on oma lukunsa.

Työn tuotantovoiman kehitys ei välttämättä anna lisää palkkaa työläiselle mutta johtaa työvoiman määrän vähenemiseen ja toisaalta vapauttaa työläisiä tuotannon
laajentamiseen.

Päädyimme tähän " Marx: tavaroiden arvo on suoraan verrannollinen niiden valmistamiseen käytettyyn työaikaan ja kääntäen verrannollinen käytetyn työn tuotantovoimaan."
Edelleen on voimassa lähtökohta. Tavarat ovat työn tuotteita ja niiden arvo perustuu työn paljouteen.

Vaihtoarvo, ideaalisen, yhteiskunnallisesti välttämätömän työn arvon ylä- tai alapuolella ei poista arvon ja hinnan vastavuutta. Vaihtotapahtumissa epätasaiset vaihdot eivät muuta työnarvoperustaa. Vaihdossa voidaan puijata ostajaa rahavastikkeen kautta muttei työn arvoa.

Vielä on oleellinen lisämutka. Ei työn arvossa vaan sen toteutumisessa. Tavara irroitetaan täysin erillisen olion asemasta ja tuotearvoakin kauemmaksi. Tavara asetetaan ajalliseen kiertokulkuun.

Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä.
Tavara ja tuotanto.

Tuotantoprosessi on sama kuin työprosessi. Tuotanto kokonaisuutena on jatkuva prosessi. Miljoonat yhtiöt tuottavat tavaroita vuodesta toiseen. Kapitalistinen tuotantoprosessi on toiminut n. 1.600 luvulta lähtien. Prosessin ominaispiirre on koneellinen suurtuotanto, tuotantovoimien jatkuva kehittyminen. Samalla kun ihminen muuttaa luonnon esineitä tavaroiksi, hän muuttaa myös itseään.
Tavaraa ja sen arvoa täytyy arvioida liikkeessä, jatkuvassa tuotannossa.

Aikaisemmin voitiin todeta, että vähemmän työn paljoutta omaava tavara on yhteiskunnallisesti arvokkaampi kuin paljon työtä sisältävä (samanlainen tavara).
Teknistä edistystä tapahtuu ihmisten tahdosta riippumatta. Tiede kehittää alati parannuksia teknologiaan ja se kohottaa työn tuotantovoimaa. Kapitalistien on pakko pysyäkseen markkinoillla kehittää teknologiaa ja alentaa tuotantokustannuksia (tuotearvo) saadakseen suurempaa voittoa kuin naapuri. Naapurikapitalisti menestyäkseen joutuu tekemään vastoin tahtoaan samoin.
Kilpailu pakottaa alentamaan tuotearvoa ja siten tavaran arvoa. jossain vaiheessa joku kapitalisti alkaa myymään markkina-hintaa alemmalla hinnalla ja se johtaa ennenpitkää markkinahinnan alentumiseen, tavaroiden hinnan alentumiseen.
Tavaroiden arvo ja rahavastikkeellinen hinta laskevat. Myös työvoimatavaran arvo laskee sen tarvitsemien elämisentarvikkeiden arvon laskiessa. Työvoima kohottaa arvoaan luokkataistelun avulla ja saa palkkaa tai sosiaalietuuksia lisää.

Kilpailu ei käy hintojen korottamisen puolesta vaan niiden alentamisen puolesta ja sitä varten työn arvon täytyy laskea.
Siitä on pari seurausta. Tavaroiden halpuessa ja palkkojen pysyessä ennallaan, syntyy joukkokulutusmarkkinat ja mahdollisuus kehittää koulutusta, terveydenhuoltoa yms.
Kilpailu johtaa pääoman osuuden ts. aikaisemman työn osuuden kasvuun tuotearvossa (c v). Pääomat kasvavat, tuotanto keskittyy ja kulkee kapitalistista harvainvaltaa kohti (...kunnes yksi kapitalisti omistaa kaiken....tai työtätekevät!!).
Keskittymistä seuraa voiton suhdeluvun laskeminen mutta harvojen miljardöörikapitalistiluokan syntymiseen. Työläinen ja useimmat pienyrittäjät saavat edelleen välttämättömät elämisentarvikkeet.

Tuotantoprosessi on taloudellisesti alati liikkuva. Erilaiset lisäarvon/voiton suhdeluvut muuttuvat. Arvo erkanevat, samoin hinta ykstyiskohdissa mutta pyrkii palaamaan kokonaisuudessa. Kokonaisuuskin, markkinahinta, on jatkuvassa liikkeessä.
Tuotantoprosessissa tavara syntyy työn tuloksena. Se että rahavastikemuoto karkaa yli tai alle arvon ja jotka eliminoivat toisensa, ei poista työn arvoa tavaroissa.

Marxin työnarvoteoria on järjellinen ja kuvastaa parhaiten tuotantoprosessia kansakunnan varallisuutta.
Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä ja ne ovat syntyneet työvoiman työn kulutuksen tuloksena.

Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä ja ne ovat syntyneet työvoiman työn kulutuksen tuloksena.
Tavara ja työvoimatavara

Vastaväittäjä: "Eiköhän selvitetä nyt vihdoinkin kirvesvarsien arvojen ongelma."

Aloitus ja aloittajan viestit pyörivät vastaväittäjän ongelman ympärillä. Se on selvitetty kymmeniä kertoja mutta jos ei mene kaaliin niin ei mene. Naisen sukupuolielin ei auta asiassa. Jos polla ei säteile niin ei.

Arvojen erilaisuus on vastaisen taloudellisen kapitalistisen kehityksen lähde.
Kapitalisti ei kehitä tuotantoa hyvää hyvyyttään. Se tekee sen voitonsaalistuksen merkeissä. Saadakseen lisää voittoa, kapitalisti joutuu pakosta kehittämään teknologiaa syrjäyttääkseen kilpailijat ja ottaaksen niiden markkinat haltuunsa.
Tässä on myös kapitalismin etu feodaaliseen tuotantotapaan nähden.
Lieveilmiö, eräitä sellaisia. Voitonsaalistus on tärkein. Sillä ei ole merkitystä, tuleeko se sota-aseista, ihmisten myrkyttämisestä eli huumeista, rikollisuudesta, rikollisesta bisneksestä, veronkierrosta yms.. Kapitalismin markkinointi pyrkii kulutuksen turhaan maksimointiin, jossa käypänen tuote vaihdetaan uuteen ts. syntyy turhaa tuotantoa. Vihdoin tuotteita tehdään heikkolaatuisina menekin kasvattamiseksi.
Suurin lieveilmiö on työttömien synnyttäminen.

Työvoimatavaran arvo ei määräydy pelkästään markkinoilla. Se on ollut kaiken aikaa poliittisen päätöksenteon kohteena. Nimittäin sitä kautta poistetaan palkkataistelulla saavutettuja etuja. Suomessa palkat junnaavat reaalisesti monien vuosien ajan paikallaan ja ehkä arvo laskeekin hintojen nousun takia.
Pohjoismaissa on ehkä maailman kehittynein sosiaalinen kapitalismi vahvan työväenliikkeen toimien ansiosta. Kapitalismi pitää sitä peloittavana ja lähellä sosialismia olevana. Proletaarit taasen pitävät hyvänä yhteiskunnallista vakuutusta terveydenhoitoon ym. verojen kautta. Työvoiman arvoa alennetaan poistamalla yhteiskunnallista vakuutusta joko leikkaamalla toimintoja tai yksityistämällä niitä ja samalla omavastuun korottamista ts maksurasituksen siirtämistä yksilön kontolle.

Tavaroiden arvojen, työn arvon, erilaisuus pitää nähdä. Se on kapitalismin kehityksen myönteisen puolen lähde.
Työnarvoteoria on kiistaton. Se kuvaa parhaiten tavaratuotannon olemusta.
Toistaiseksi kukaan palstalla ei ole onnistunut kiistämään työnarvoteoriaa. Totuutta ei voi kumota.

Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä ja ne ovat syntyneet työvoiman työn kulutuksen tuloksena.

"Karl Marx: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä ja ne ovat syntyneet työvoiman työn kulutuksen tuloksena."

Marx on niin oikeassa kuin olla voi.
Norjan öljy ja kaasu uinuivat meren pohjassa. Ne eivät muodostaneet kansallisvarantoa ennen kuin muutama vuosikymmen sitten ja silloin kun niiden hyödyntämiseen ryhdyttiin. Viikingit hakivat varallisuutensa maanviljelyn ja ryöstämisen avulla eikä öljylähteitä edes tunnettu. Samaan aikaan Lähi-idässä öljy pulppusi paikoin maan pintaan ja oli lähes hyödytön, koska ihmiskunnalle sillä ei ollut merkitystä.
Työ muutti luonnonesineet öljyn ja kaasun tavaroiksi. Missä tahansa maailmassa malmivarannot, vilja, hedelmät yms. muuttuvat tavaroiksi työtoiminnan kautta. Grönlannin maaperässä on rikkaita malmivaroja mutta toistaiseksi vaikeasti hyödynnettävissä. Niillä ei ole jään alla hyödyllisinä tuotteina mitään arvoa. Tuleva mahdollinen työ muuttaa ne tavaroiksi.

"Tuotettujen tavaroiden arvo" ....ei odotustoiveiden summa vaan käyttöarvoiksi muuttuneiden luonnonesineiden arvo.

Perusteellinen selostus tavaran arvosta. Jossain kohdin oli vaikeaselkoista mutta pienellä miettimisellä asiat selvisi.
Tavara on aina työn tuote, olipa sen takana millainen tekonologia hyvänsä.
Arvon hinnan yhteisyys tuli myös esille.
Arvon, ei historiallisen, vaan kapitalistisen tavaratuotannon arvon kehitys tuotannollisessa liikkeessä on ensiarvoisen tärkeä seikka. Tuotantohan ei ole staattinen ilmiö. Se on jatkuvassa muutoksen kourissa. Muutos tapahtuu työn tuotantovoiman kehittymisen suuntaan ja josta on seurauksena työn säästyminen ja arvon ja hinnan alentuminen muiden ehtojen ollessa samat.
Liikkeessä oleva tuotanto näyttäytyy kaaosmaisena yhtiöiden syntymisenä ja tuhoutumisena, miljoonina tilitapahtumina, raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden kaaosmaisena liikkeenä. Työn tuotantovoiman kasvaminen on selkeä yhdistävä linja ja sen ympärillä arvo ja hinta käyvät tanssia, jossa hinta voi olla yli tai alle arvon

Vastaväittäjät puhuivat eri asioista kuin aloituksen johdanto. Kritiikki suhahteli yli ja ohi.
Voidaan yhtyä Marxiin: Kansakunnan varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden määrä ja ne ovat syntyneet työvoiman työn kulutuksen tuloksena.