Käyn kyllä osittain aurinkoenergialla, mutta mikään tuuliviiri en ole. Joskus kyllä olen itseänikin nopeampi, mutta joissain asioissa olen kuin joku valtamerilaiva, joka kyllä kääntyy, mutta hitaasti.
Olin ennen sitä oikeasti henkisesti valmistautunut siihen, että se on sitten viimeinen kerta kun nähdään. Olin ihan siinä mielentilassa, että mennään sitten valtavan surun kautta, kun en oikein muutakaan keksinyt. Mutta kun se peruuntui, olin kuin joku huippusuoritukseen valmistautunut urheilija, jonka kuntohuippu ei sitten osunutkaan oikeaan kohtaan. Olin ihan puulla päähän lyöty.
Sitten kun se yksi juttu ei mennytkään ihan niin kuin olin suunnitellut ja toivonut, tuli yllättäen jotenkin valtavan helpottunut olo. Että ei sen pitänytkään mennä niin.
Mutta mutta... ei se laivani ole nyt oikein kääntynyt mihinkään suuntaan kunnolla, vaan olen kuitenkin jossain ihmeen välivaiheessa nyt, ja tiedät sen sinäkin. Et ole työntämässä mua pois, itse en vain tiedä, miten olisi paras.
Siltikin,
http://www.youtube.com/watch?v=soGmsCYpI3k
Olin ennen sitä oikeasti henkisesti valmistautunut siihen, että se on sitten viimeinen kerta kun nähdään. Olin ihan siinä mielentilassa, että mennään sitten valtavan surun kautta, kun en oikein muutakaan keksinyt. Mutta kun se peruuntui, olin kuin joku huippusuoritukseen valmistautunut urheilija, jonka kuntohuippu ei sitten osunutkaan oikeaan kohtaan. Olin ihan puulla päähän lyöty.
Sitten kun se yksi juttu ei mennytkään ihan niin kuin olin suunnitellut ja toivonut, tuli yllättäen jotenkin valtavan helpottunut olo. Että ei sen pitänytkään mennä niin.
Mutta mutta... ei se laivani ole nyt oikein kääntynyt mihinkään suuntaan kunnolla, vaan olen kuitenkin jossain ihmeen välivaiheessa nyt, ja tiedät sen sinäkin. Et ole työntämässä mua pois, itse en vain tiedä, miten olisi paras.
Siltikin,
http://www.youtube.com/watch?v=soGmsCYpI3k
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joskus se on näin.
Kannattaisko prosessoida, että miksi tilanne on tällainen.
Siis .. mitä on itse tehnyt / sanonut toiselle ja toisinpäin myös jne.
Joskus kyllä ihminen toimii ihan hassusti tunneasioissa. Joskus esim. on kestämätöntä kestää voimakasta tunnetta toista kohtaa ja silloin sanoo heipat ja kituu mielyimmin, koska se on helpompaa.
Prosessoinnin tuloksena ainakin jotain selviää itsestä ja toisesta.
Musta tuntuu, että prosessoin välillä aivan liikaa.
Prosessoi fyysisesti sen toisen kanssa.. Siitä se lähtee
Vaikuttavaa mietintää ja samansuuntaisia mietteitä on täälläkin. Isot laivat liikkuvat hitaasti ja harkiten, ei aina huono asia. Etenkään kun viesti on saapunut ylhäältä.
Elämää suurempia päätöksiä onkin syytä harkita riittävästi ennenkuin irrottaa otteen ja "hyppää" veteen. Viivyttelyn tarkoitus selviää ajallaan. . kun on valmis päätökseen, siihen saa rohkeuden ja toimii molempien parhaaksi.
Uskallusta - oikea reitti on selvillä ja lämmönlähde suuntana.
Näin on. Sanonkin että mieti vielä toisen kerran kun tulet johonkin päätökseen. Saattaa olla että on helpompikin tie kulkea.
Eli sivullinen, mutta kappale aiheutti kylmät väreet. Kaunista.
Elämälle kiitos, pyritään elämään satavuotiaaksi. Jotenki niin tyttömäinen olo:)
Miksi alun perin piti valmistautua viimeiseen tapaamiseen ja psyykata itsensä sitä hetkeä varten. Ap:n kertomuksesta kuitenkin välittyy halu johonkin muuhun, kuin hyvästeihin.
Vai olisiko se ollut helpompaa, jos vastapuoli olisi sillä (peruuntuneella) hetkellä toiminut ja ottanut ohjat käsiinsä.
Nämä on niin arvoituksellisia nämä viestit. Oliko aloitus naiselle vai miehelle? Mä tykkään bååttareista niitä saa nyt päärynänmakuisinakin.
Kyllä, vertauskuvien tulkinta on omalla tavallaan "hauskaa" ajankulua. Ihan mielenkiintoinen ajatus, mitä kukin lukija voi lukea ap:n tekstistä.
Se oli minun ajatukseni siitä, miten olisi kaikista huonoista vaihtoehdoista "paras". Eikä se olisi toteutunut ilman kunnon "valmistautumista" ja itseni kasaamista siihen. Mutta - kävikin toisin.