Mikä tässä

Pirre*

omaishoitajuudessa on teidän mielestä pahinta, - minusta tämä yksinäisyys, vaikka tuo mies tuossa istuukin mutta kun on vaan hiljaa tai nukkuu..meinaan joskus revetä liitoksistani, ainakin täällä kaupunkiasunnossamme, jossa nyt taas olosuhteitten pakosta olemme. Meinaan ihan masentua tässä tylsyydessä :(

115

2235

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nousee päivä laskee

      Minusta on pahinta myös eristäytyminen. Ystävät ja tuttavat karttelee kun elämä pyörii omaishoitajuuden ympärillä.
      Toiseksi pahinta on yölliset heräämiset, on alkanut samanlainen aika kuin lasten ollessa pieniä, on valppaana koko ajan yölläkin. Ainakin kerran yössä on käännettävä, aamulla viideltä ensimmäiset lääkkeet. Vaipanvaihtoa öisinkin. Herra armahda jos on ripulia, en halua ajatellakaan, onneksi on viimeisestä aikaa.
      Minulle on mökillä olo henkireikä, hyvällä ilmalla mieskin voi istua tai maata ulkona. Voin tehdä pihahommia tai vain makailla auringossa.

      • Pirre*

        Mökillä on tekemistä, ja minäkin viihdyn siellä, mutta mieheni änkyröi vastaan, - kai häntä häiritsee se kun tekemistä olisi mutta kun ei ole enää voimia tehdä oikein mitään, vaikka olen vakuuttanut painokkaasti ettei hänen edes tarvia yrittää tehä mitään..., vaan kun ne mielialat vaihtelee melkein tunneittain, aina on joku asia väärin, täällä osakkeella kyllä nukkuu päivät, onneksi jotenkin vielä yötkin..ihme asia tuo kun ei muka ole sama missä osoitteessa sitä nukkuu, kun mukavuudet maallakin on suunnilleen samaa luokkaa kuin täällä osakkeella, mutta huomenna mennään vaikka itkun kanssa :)

        Pelkään jo aikaa kun ne yövalvomiset/hoitamiset alkaa, uskon ettei minusta ole enää sitten hoitajaksi, vaan se on ajan murhe, ei kannata miettiä tulevaisuutta kovin pitkälle..

        Kiitos kun otit kantaa, ja tulit juttuseuraksi :)

      • Ön ömäishöitöä
        Pirre* kirjoitti:

        Mökillä on tekemistä, ja minäkin viihdyn siellä, mutta mieheni änkyröi vastaan, - kai häntä häiritsee se kun tekemistä olisi mutta kun ei ole enää voimia tehdä oikein mitään, vaikka olen vakuuttanut painokkaasti ettei hänen edes tarvia yrittää tehä mitään..., vaan kun ne mielialat vaihtelee melkein tunneittain, aina on joku asia väärin, täällä osakkeella kyllä nukkuu päivät, onneksi jotenkin vielä yötkin..ihme asia tuo kun ei muka ole sama missä osoitteessa sitä nukkuu, kun mukavuudet maallakin on suunnilleen samaa luokkaa kuin täällä osakkeella, mutta huomenna mennään vaikka itkun kanssa :)

        Pelkään jo aikaa kun ne yövalvomiset/hoitamiset alkaa, uskon ettei minusta ole enää sitten hoitajaksi, vaan se on ajan murhe, ei kannata miettiä tulevaisuutta kovin pitkälle..

        Kiitos kun otit kantaa, ja tulit juttuseuraksi :)

        Kyl niitä ömäisiään vöi höitää jös hälyää.

      • arrapaa
        Ön ömäishöitöä kirjoitti:

        Kyl niitä ömäisiään vöi höitää jös hälyää.

        Haluat siis, etta ullapito puuttuu tahan? Tuo ei ole normaalia enaa!

      • Mies39
        Pirre* kirjoitti:

        Mökillä on tekemistä, ja minäkin viihdyn siellä, mutta mieheni änkyröi vastaan, - kai häntä häiritsee se kun tekemistä olisi mutta kun ei ole enää voimia tehdä oikein mitään, vaikka olen vakuuttanut painokkaasti ettei hänen edes tarvia yrittää tehä mitään..., vaan kun ne mielialat vaihtelee melkein tunneittain, aina on joku asia väärin, täällä osakkeella kyllä nukkuu päivät, onneksi jotenkin vielä yötkin..ihme asia tuo kun ei muka ole sama missä osoitteessa sitä nukkuu, kun mukavuudet maallakin on suunnilleen samaa luokkaa kuin täällä osakkeella, mutta huomenna mennään vaikka itkun kanssa :)

        Pelkään jo aikaa kun ne yövalvomiset/hoitamiset alkaa, uskon ettei minusta ole enää sitten hoitajaksi, vaan se on ajan murhe, ei kannata miettiä tulevaisuutta kovin pitkälle..

        Kiitos kun otit kantaa, ja tulit juttuseuraksi :)

        Kysymys teille omaishoitajille tasapuolisesti; Oletteko hoitajia omasta halustanne vai olosuhteiden pakosta?

      • väsy
        Mies39 kirjoitti:

        Kysymys teille omaishoitajille tasapuolisesti; Oletteko hoitajia omasta halustanne vai olosuhteiden pakosta?

        se on omasta tahsosta ja vähän pakostakin kuin ei voi jätää heiteile läheistään joka on raksa kaikin tavoin

      • kiitih
        Pirre* kirjoitti:

        Mökillä on tekemistä, ja minäkin viihdyn siellä, mutta mieheni änkyröi vastaan, - kai häntä häiritsee se kun tekemistä olisi mutta kun ei ole enää voimia tehdä oikein mitään, vaikka olen vakuuttanut painokkaasti ettei hänen edes tarvia yrittää tehä mitään..., vaan kun ne mielialat vaihtelee melkein tunneittain, aina on joku asia väärin, täällä osakkeella kyllä nukkuu päivät, onneksi jotenkin vielä yötkin..ihme asia tuo kun ei muka ole sama missä osoitteessa sitä nukkuu, kun mukavuudet maallakin on suunnilleen samaa luokkaa kuin täällä osakkeella, mutta huomenna mennään vaikka itkun kanssa :)

        Pelkään jo aikaa kun ne yövalvomiset/hoitamiset alkaa, uskon ettei minusta ole enää sitten hoitajaksi, vaan se on ajan murhe, ei kannata miettiä tulevaisuutta kovin pitkälle..

        Kiitos kun otit kantaa, ja tulit juttuseuraksi :)

        puhelin on hieno keksintö soittele kaikki kaverit läpi kuulokkeilla samalla kun touhuut ja sukulaiset kanssa ja ain kun tilaisuus höpötä vaikka bussi pysäkillä tai sairaalan aulassa kampaamossa niin ei oo olo niin yksinäinen ja sitten kirjota vaikka blogia ja tuppaa tuntees sinne ei oo koskaan tylsää kun vapaa aika menee kirjotellessa :D

      • MYY1
        Mies39 kirjoitti:

        Kysymys teille omaishoitajille tasapuolisesti; Oletteko hoitajia omasta halustanne vai olosuhteiden pakosta?

        MINULLE OMAISHOITAJUUS ON TÄRKEÄ ASIA. EN VOI ELÄÄ ILMAN HYVÄÄ YSTÄVÄÄNI, HÄN ON MYÖS MINUN OMA OMAISHOITAJA ENKÄ VOI ELÄÄ ILMAN MINUN PARASTA AVOPUOLISOANI. RAKASTAN HÄNTÄ PALJON JA EN VOI ILMANKAAN ELÄÄ KUN OLEN ITSE PYÖRÄTUOLISSA, ENKÄ VOI ITSE TEHDÄ MITÄÄN.

      • illlu takapulli
        Mies39 kirjoitti:

        Kysymys teille omaishoitajille tasapuolisesti; Oletteko hoitajia omasta halustanne vai olosuhteiden pakosta?

        Ei olosuhteiden pakosta kukaan ole omaishoitaja. Joku marttyyriasenteella oleva voi valittaa jatkuvasti mutta itse sekin on omaishoitajuuden valinnut.

    • ristiina1

      Pahinta on se kun toinen ei ole ihminen enään, ei voi puhua eikä kysyä mitään. Tyhjä katse on ikuinen vastaus.Mieheni ei enää ole mieheni, vaan tyhjä kuori.Vaikeeta sitä on ymmärtää, aina lyön pääni mäntyyn, kun kuvittelen että saisi jonkinlaisen yhteyden.
      Opettelen menemään ja elämään, ei saa / pidä jäädä sinne eristyksiin.Masennus jos iskee niin vaikeeta päästä eroon. Itse käyn psykologilla, aivan valtava apu ollut. Hän on nyt tukena loppuun asti ja auttaa minua tässä luopumisessa.Psykologi on myös saanut miettimään asioita eri kantilta. Eilen hän kysyi minulta , kenen takia mie raahaan mieheni kotiin, itseni vai mieheni ? Eihän miehelläni ole enää hajuakaan missä on, ja rakastaa voi, vaikka hän olisi laitoksessa. Ennen pelkäsin kaikkea kun kaikki vyöryi päälle,mieheni sairastui niin nopeasti. Enää en pelkää edes kasvivaihetta, se on kohta tulollaan, alkaa mies mennä kippuraan jo. Muistan miten itkin tuskaani, kaikesta mistä piti luopua.
      On se julmaa , olla omaishoitaja, ei voi muuta sanoa. Yksin saa olla ,yksin saa kohdata surun ja tuskan ja koko paska.
      Elämä on ja elämä kantaa. Nyt odotan vaan sitä laitospaikka, jotta tyttäreni ja mie saamme taas elään, 5 vuoden kauhun jälkeen. Saamme taas happea ja mie vaan vierailen mieheni luona. Aikansa kaikella.

    • rakkaan menettänyt

      Minä koin omaishoitajuuden raskaan jakson myös 5v.Puolisoni oli lopulta vuodepotilas ja monta kertaa rukoilinkin että hän pääsisi pois. Hän nukahti pari päivää sitten.Minulla on ikävä,sainkäydä hänet vielä hyvästelemässä sairaalan alakerrassa.Painin poskeni kylmiä poskia vasten ja annoin pieniä pusuja hänen rakkaille kasvoilleen ja puhuin hänelle vaikka ei hän enää minua kuullut.Nyt koti on tyhjä en kuule rakkaani lausuvan nimeäni enää.
      On valtava ikävä,kauanko tämä polku jatkuu tälläisenä.

      • Elämäjatkuu

        Pitkät jäähyväiset. Niin kipeä ero. Voimia sinulle. Ikävä ei katoa koskaan, muistot pysyvät aina. Yritä jatkaa elämää eteenpäin, katso tulevaisuuteen. Siellä sinua odottaa vielä hyviä ja kauniita asioita. Nauti elämästä, jota sinulle on tarjolla. Kauniit muistot kantavat. Näe hänet poluilla, kuule hänen äänensä, kuuntele puhettaan. Hän kulkee aina mukanasi.

    • ristiina1

      Osanottoni. Kyllä se suru vaan pitää elää ja käydä läpi, ei sitä karkuun pääse.Ikävä on aina.Ehkä jonain päivänä sitten helpottaa.
      Itse toivon , ettei tarvitsisi nähdä mies kasvina, tuskin se toive toteutuu ...

    • ymmärrän.

      Monesti omaishoitajan puoliso kuolee hitaan kuoleman, hän on poissa jo kauan ennen viimeisen henkäyksensä vetämistä.
      Osanottoni "rakkaansa menettänyt".

    • ristiina1

      Se minusta kaikkein vaikeinta , nähdä kun toinen on "pystyynkuollut", aivan uskomatonta , kun kommunikointi olematonta, kaikki putsvek. Tässä vaiheessa ei näe syytä ylläpitää toisen elämää, mutta näin se menee, loppuun asti !
      Hidas, pitkä ja kiduttava odotus.

    • rakkaan menettänyt

      Kiitos teille rakkaat tuntemattomat omaishoitajat,tämä ikävä täytyy minun vain elää läpi.
      ristiina voimia sinulle,tiedän miltä tuntuu kun puoliso on muissa maailmoissa.
      Tulee se vielä aika että surut kevenevät meillä kaikilla.Nyt koen tämän surun suurimmaksi mitä on elämässäni koskaan ollut.

    • puoliso

      Omaishoitajana tuijotan kelloa:Ei voi olla pitkään poissa kun lääkkeiden otot on 7 kertaa päivässä..Aamulla ensimmäiseksi kuivat vaipat ja kenties pyykit koneeseen jos on tullut läpi.Sitten kyttäät jotta mies ei tee sopimatonta,pitää olla silmät selässäkin.
      Juttelu on muuttunut turhanpäiväiseksi höpinäksi,kaikki järkevä keskustelu on poissa..
      Meillä auttoi nukkumiseen circadin pitkävaikutteinen ja melares nukahtamislääke.....Nyt on yöt useinkin rauhallisia,aiemmin herätyksiä oli useita.Suosittelen:
      Kyllä omat voimat meinaavat loppua,selkä ja polvet on lujilla kun pitää auttaa niin monessa asiassa....Usein tulee tyhjä olo ja toivoo toisenlaista elämää....Mutta kun ei vaihtoehtoja ole,se on vain mentävä päivä kerrallaan eteenpäin....
      Onhan meillä sentäs kolme vapaapäivää kuukaudessa.ja suurella palkalla voimme ostaa lisäpäiväi(alle 400 kk)lisäpäivistä makasetaan ja vähennetään .hoitokorvauksesta.....On paljon puolisoita jotka eivät saa mitään,eivät halua hakea sitä...Mutta se nyt on jokaisen oma asia,peneen eläkkeeseen se kuitenkin lisänä........Jaksamista kaikille Omaishoitajille ja mukavaa syksynjatkoa..

    • tuomittu...

      Kolikon kääntö puoli, olen omaishoitaja lapselleni, täälläkin yksinäisyyttä, jatkuvaa huolta ja yhteiskunta kääntää selkänsä. Henkisesti aivan loppu ja yksin. Itselläni potkaisi onni että pääsin kerrostalosta pois, jossa istuin päivät pitkät pimennetyissä huoneissa, koska lapseni ei voinut sietää ulkoa tulevaa valoa, potkimista, puremista, lyömistä ja turhia raivareita. Silti ei ole edes vaikea lapsi. Käyn auttamassa isoäitiäni, hänella vasta alkava muistisairautta. Nyt kun lyödään kovilla päähän ja putosin toimeentuloasiakkaaksi, tuntuu että seurataan kaikkia tekemisiäni ja saatu korvaus, onkin nyt eläntoni eikä helpotus, enää ei tarvi lähteä senkään vertaa kotoota pois. Toivon silti teille puolisoidenne ja vanhempienne omaishoitajille paljon hyvää ja paljon voimia, iteltä ne on loppu, mutta menenkin päivä kerrallaan ja en edes haaveile enää tulevasta.

    • hiljainen huone

      Olisi palkitsevaa jos tässä yksinäisyydessä oli joku jota voisi edes hoitaa. Olen itse "nuori" sairaseläkeläinen, ollut jo monta vuotta lähes kodin vanki. Koko 10 vuoden ajan on pitänyt luopua, matkoista, lomista, kaupassakäynneistä, ulkoilusta, sosiaalisesta elämästä... oikeasti en ymmärrä tuota parkumista. Teillähän on vielä puoliso.
      Minulla ei käy tukijoukot kylässä, ei hoitajat apuna ja vasta taanoin huomattiin että olenkin tosi paljon sairaampi kuin he luulivat. Eli lääkäritkään eivät juttele kanssani vaa tuputtavat särkylääkereseptejään kuuden tunnin odottamisen jälkeen kouraan ja toiset eivät niitäkään. 3 vuotta pyysin antibioottikuuria ja jokainen lääkäri sanoin ei, vaikka perustelin sillä että crp on sadan pinnassa ja tunnen että jossain on tulehdus.Ei. Keräsin mystisesti kiloja ja sitten ne lähtivät. Toitotettiin iloisen laihduttamisen puolesta. No, kyllähän nuo nestekertymät selittäytynevät sillä että nyt munuaiseni ovat pettämässä. Jalkaterien turvotuksen syytä ei tutkittu koskaan, samat kolme vuotta inisin niistä, pilkkuihottumaa ja kovin kipeät.En saanut sukkia niihin, tennarit eivät mahtuneet eivätkä mitkään kengät. Lopulta joku tervejärkinen tutki ja totesi allodynian, hipaisuarkuuden, neurologisen vian.
      Nyt munuaiseni on toimimaton, koska kuulin lukemattomien munuaiskipukohtausvaivojen aikana että olen "turhaan täällä" että "heidän ei ole pakko ottaa minua hoitoon", istuin tuntikausia puupenkillä ilman kipulääkkeitä ja lopulta jäi kotiin saamieni ihanien Litalgin-pillreiden turvin. Oli helpompi maata niiden kanssa kotona kuin istua päivystysjonoiossa niin sairaana.
      No, mutt pointti on se että omaishoitajat saavat palkkaa, vapaapäivät ja ovat suuresti hyödyksi yhteiskunnassa. Hyöty on mittava. Palkka liian pikkainen mutta toisaalta... vaikuttaktaa siihen itse. Lomat ovat tärkeitä, pyrkikää järjestämään ne vaikka viemällä läheinen siksi aikaa hoitoon. Minä on kaiken keskellä yksin ilman apuja. Talossani ei ole hissiä. Raahaudun keppien kera kauppaan kerran viikossa. Luonani vierailee vain pieni sukulais tyttö, muut omaiset ovat liian kiireisiä elämässään.
      Että jos sillä tavalla mitattaisiin niin minä se oikeasti yksinäinen olen ja koen suurta välinpitämättömyyttä kaikkien taholta. Silloin vielä kun pystyy liikkumaan ja lomailemaan, on elämä elämisen arvoista.

      • Pii on 3.0

        " Mutta pointti on se , että omaishoitajat saavat palkkaa , , "
        jUU, saavat , Vaimoni sairastui pohjukaissuolisyöpään , ja se vei hänet ,
        Mikään siis ei pitänyt paikkaansa , ainoa mitä hän sai , oli Ylivahvojen panadolitablettien murskaaminen ja syöminen , sitten morfiinia , vaikka ensin puhuttiin uusista kipulääkkeistä ,
        Puhuttiin omaishoitajien palkkioista , ensin 2 kuukaudesta , sain 1 kk; n palkkion , ja kun verolappu tuli , veromätkyni oli sentilleen sama kuin se 1 kk ; n omaishoitajapalkkio ,
        Kun en ehtinyt tai jaksanut Jotain ilmoitusta tehdä saman kuukauden sisällä , meni päivä päälle , muutto oli menossa ja lappu eksyi jonnekin , - Kela kävi kimppuun , ja peri eläkkeistä rahat , vaikka kyllä selitin tilanteen , - silloin lähes toivottoman ,
        Suomihan on valtio , jossa saa valittaa ; idea vain on siinä , ettei ole ketään kuuntelemassa , kaikki on yhtä Ruotsin ja Venäjän aikaista byrokratiaa ,
        Homma hajautetaan kunkin omaksi ongelmaksi , puhutaan kauniisti Omaishoidosta , vaikka kyse on yhteiskunnan taholta tehtävästä heitteillejätöstä ,
        Kun jonkun todetaan sairastuneen vakavasti , ei ole ketään , joka yhteiskunnan taholta , tulisi setvimään asian , omasta alotteestaan , siis kokonaisvaltaisesti , ilman ns, virkamiesstatusta ,
        kaikkihan me pois menemme , ja jokainen tarvitsisi pehmeän käden olalleen raskaina aikoina ,




        on sairaalassa sellainen tukineuvoja , mutta ei hän ollut näitä setvimässä ,

      • puoliso

        On puoliso..Mutta onko paljoakaan iloa,,kun ei järevästi juttele,ei tee mitään,täysin muiden varassa....Itse on vankina omassa kodissa........Sinulla mahdollisiuus lähteä,mennä ,,ei tarvitse kenstäkään kantaa huolta..Nauti siittä,,,ja jos olet henkisesti romahtamassa,,hae apua......vaikuttaa että kohta sitä viimesitään tarvitset???
        Meitä omaihoitajia on hyvä kyllä kadehtia.....sellaiset sen tekevät joilla ei riittävää tietoa tästä ihanuudesta ole...

      • puoliso

        kirjitukseni meni väärään kohtaa..anteeksi

      • jumissa ollaan...

        Tota tota, jotkut jotka saavat tämän hurjan palkkion, niin sen palkkio vähentää asumistukea ja jos olet toimeentuloasiakas, niin se vähentää kokonaisuudessaan myös toimeentulotukea. Joten ei ole enää palkka/palkkio. Ai niin ja joillakin jotka ovat toimeentuloasiakkaita, johtuu siitä että TE-toimisto on todennut ettet kelpaa työnhakijaksi. ihan vaan oikaisuksi kaikille jotka luulevat tämän olevan etu, kaikille se ei ole vaan ainoastaan yksi tulo lähde joka ei kata enää tarkoitustaan. Jättäisin omaishoitajuuden, mutta sitten minulla ei ole mitään suojaa ja lapsi tarvii hoitajan jos olen poissa kotoota.

      • ....
        jumissa ollaan... kirjoitti:

        Tota tota, jotkut jotka saavat tämän hurjan palkkion, niin sen palkkio vähentää asumistukea ja jos olet toimeentuloasiakas, niin se vähentää kokonaisuudessaan myös toimeentulotukea. Joten ei ole enää palkka/palkkio. Ai niin ja joillakin jotka ovat toimeentuloasiakkaita, johtuu siitä että TE-toimisto on todennut ettet kelpaa työnhakijaksi. ihan vaan oikaisuksi kaikille jotka luulevat tämän olevan etu, kaikille se ei ole vaan ainoastaan yksi tulo lähde joka ei kata enää tarkoitustaan. Jättäisin omaishoitajuuden, mutta sitten minulla ei ole mitään suojaa ja lapsi tarvii hoitajan jos olen poissa kotoota.

        jos on eläkkeellä omaishoidontuki lasketaan lisätuloksi. Veroa menee puolet. Ei siitä juuri käteen jää.

    • pelottaa

      Osanottoni ja voimia kaikille omaishoitajille. Itselleni vaikeinta on epätietoisuus. Puolisoni sairastaa harvinaista syöpää ja nyt on viimeinen hoito menossa. Tämä ratkaisee kaiken. Vielä on mahdollisuus parantua, mutta jos tämä hoito ei toimi, niin edessä on todennäköisesti pitkä ja hankala oireinen aika, jolloin odotellaan sitä viimeistä "helpotusta". Pelkään niin kovasti, puolisoni on toiveikas, toivottavasti ei joudu pettymään.

    • Kaipaus syvä

      Itsellä kokemus lapsen omaishoitajuudesta, kokemuksena paljon tunteita herättävä, raskas ja äärrimmäisen surullinen.
      Vaikeita oli ottaa vastaan uusi päivä, sillä koskaan ei tiennyt tulisikko se olemaan se viimmeinen päivä lapseni elämässä eli päivä kerralla mentiin lähes 20 vuotta.

    • EX-hoitaja

      Haluan sanoa kaikille omaishoitajille! Huolehtikaa itsestännekin. Loppuunpalanut hoitaja ei ole hyvä hoitaja, on kohta itsekin hoidettava.
      Hoidin hyvän matkaa yli kymmenen vuotta painavaa vuodepotilasta. Itse en edes huomannut tilaani raahauduin kuin elävä ruumis päivästä toiseen, en osannut enää kuvitella muunlaista elämää.
      Viimein intervallijakson jälkeen minut otettiin puhutteluun, mieheni hoidossa ei ollut moittimista, mutta minun itseni jaksaminen ja kunto huolestuttivat. Sanottiin että miestä on mahdoton hoitaa enää kotona. Silloin vapautui paikka vuodeosastolla, kovan taistelun jälkeen luovutin hänet sinne hoitoon.
      Nyt on jo kolme vuotta kulunut, ei minusta koskaan tule entisenlaista. Selkä ja polvet ovat huonossa kunnossa. Henkisestikään en ole toipunut, yhä kiirehdin asioilta kotiin, en osaa nauttia kiireettömyydestä ostoksillakaan. Hoitajana ollessa voi piipahtaa lähikaupassa kiireellä, peläten mitä sillä aikaa on tapahtunut.
      Luovuttakaa ajoissa, hoitajankin elämä on tärkeä!

      • ristiina1

        Minä olen luovuttanut , en jaksa enää.Tosin hoitopaikasta ei ole tietoa , vieläkään. Nyt olen huomannut miten tuo omaishoitajuus on syönyt minua, yksinäisyys on niin valtava. Sama se miten on taistellut ja vaatinut , ei omaishoitajia oteta huomioon vieläkään. Paska homma tämä on .

      • puoliso
        ristiina1 kirjoitti:

        Minä olen luovuttanut , en jaksa enää.Tosin hoitopaikasta ei ole tietoa , vieläkään. Nyt olen huomannut miten tuo omaishoitajuus on syönyt minua, yksinäisyys on niin valtava. Sama se miten on taistellut ja vaatinut , ei omaishoitajia oteta huomioon vieläkään. Paska homma tämä on .

        ei otetakkaan.minutla ei ole kukaan milloinkaan kysynyt että miten jaksat? .... Tosin on joskus joillakin sydän paikallaan,,,Mulla kipeyty polvi niin pahoin,,jotta vaikea liikkua.Soitin terveyskeskukseen,,aika olis ollut 4 viikon kuluttua.Kysyin,,miten jaksan hoitaa miestäni,,vastattiin..Tule huomenna..Siis sydän heltyi.....

        Selkä ja polvet tässä työssä joutuu lijille,,ne siirrot /auttamiset,,ja se yksinäisyys

      • envieläolisiantanut
        puoliso kirjoitti:

        ei otetakkaan.minutla ei ole kukaan milloinkaan kysynyt että miten jaksat? .... Tosin on joskus joillakin sydän paikallaan,,,Mulla kipeyty polvi niin pahoin,,jotta vaikea liikkua.Soitin terveyskeskukseen,,aika olis ollut 4 viikon kuluttua.Kysyin,,miten jaksan hoitaa miestäni,,vastattiin..Tule huomenna..Siis sydän heltyi.....

        Selkä ja polvet tässä työssä joutuu lijille,,ne siirrot /auttamiset,,ja se yksinäisyys

        Menetin rakkaan puolisoni neljäkuukautta sitten ja järkytys oli aivan valtava. Hän oli kaksi vuotta kymmenenkuukautta vuodeosastolla. Kävin joka päivä häntä siellä hoitamassa. Koin sen etuoikeudeksi ja olin kiitollinen, että pystyin sen tekemään. Jaksoin, kun sain yöt nukkua rauhassa.

        Lähdin sairaalalle aina klo 11 klo 13 kotiin syömään ja lepäämään. Takaisin sairaalalle klo 14 tai 14:30 ja illalla klo 21 pois, kun hän alkoi yöunille.

        Hoitaminen ja lähellä olo oli puolisolleni rauhoittavaa. Oli tosi palkitsevaa nähdä kaunis hymy hänen kasvoillaan, kun menin.
        Aloin kirjoittamaan kaikki hänen puheensa muistiin ja kaksi kirjallista niitä kertyikin. Loppua kohden puhe väheni ja jonain päivänä hän ei sanonut mitään.

        Olin hänen vierellään, kun hengitys lakkasi ja pienen hetken kuluttua sydän pysähtyi. Järkytys oli aivan valtava vaikka siihen olikin hidas hiljainen laskeutuminen. En millään olisi vielä halunnut antaa häntä pois. Kaikki väsymiset, pelot, huolet ja ahdistumiset oli unohtunut kuten kivut synnytyksen jälkeen. Nyt lukiessani omaishoitajien kirjoituksia täältä aktivoitui kaikki samat tuntemukset ja kokemukset mitä muillakin on.

        Ikävä ja yksinäisyys ovat nyt hirvittäviä seuralaisia. On tosi vaikeaa päästä eteenpäin.

      • vielä on valoa
        envieläolisiantanut kirjoitti:

        Menetin rakkaan puolisoni neljäkuukautta sitten ja järkytys oli aivan valtava. Hän oli kaksi vuotta kymmenenkuukautta vuodeosastolla. Kävin joka päivä häntä siellä hoitamassa. Koin sen etuoikeudeksi ja olin kiitollinen, että pystyin sen tekemään. Jaksoin, kun sain yöt nukkua rauhassa.

        Lähdin sairaalalle aina klo 11 klo 13 kotiin syömään ja lepäämään. Takaisin sairaalalle klo 14 tai 14:30 ja illalla klo 21 pois, kun hän alkoi yöunille.

        Hoitaminen ja lähellä olo oli puolisolleni rauhoittavaa. Oli tosi palkitsevaa nähdä kaunis hymy hänen kasvoillaan, kun menin.
        Aloin kirjoittamaan kaikki hänen puheensa muistiin ja kaksi kirjallista niitä kertyikin. Loppua kohden puhe väheni ja jonain päivänä hän ei sanonut mitään.

        Olin hänen vierellään, kun hengitys lakkasi ja pienen hetken kuluttua sydän pysähtyi. Järkytys oli aivan valtava vaikka siihen olikin hidas hiljainen laskeutuminen. En millään olisi vielä halunnut antaa häntä pois. Kaikki väsymiset, pelot, huolet ja ahdistumiset oli unohtunut kuten kivut synnytyksen jälkeen. Nyt lukiessani omaishoitajien kirjoituksia täältä aktivoitui kaikki samat tuntemukset ja kokemukset mitä muillakin on.

        Ikävä ja yksinäisyys ovat nyt hirvittäviä seuralaisia. On tosi vaikeaa päästä eteenpäin.

        Voimia sinulle!

    • en mene töihin

      Ri mitenkään jaksa. Mutta sehän on hallituksen tarkoitus että hoidettava romahtaa ja omaishoitaja romahtaa. Se on heidänmielestä säästämistä.

      Enemmän tuossa potilaita tulee kuin että vanhukset hoidettaisiin ammattitaitoisesti eikä laiotettaisiin kotiinsa kärsimään.

      Veroja kyllä saa maksaa mutta kun enää ei mitään tuota, heidät voi heittää pois.
      Itse en aio mennä töihin ennekuin maksetaan kunnon palkkaa, haluan elää tuilla, jotka on suuremmat mulla kuin ilmaistyöstä saatu palkka.

    • sekä, että

      Yksi pahimmista asioista on omien vapaapäivien saaminen. Kun ei ole saatavana sijaishoitajaa, tai hoitopaikkaa, ja kunnat/kaupungit kiristävät omaishoitajien kriteerejä omaishoidon korvauksien saamisessa. Sanotaan vaan, että kyllä ne omaiset hoitaa ilman korvaustakin. itse olen ollut hoidettava, sekä hoitajana. Samoin se työn sitovuus, jos esim, on hoitajana 24/7. Ei jää yhtään omaa aikaa.

      • sekä, että

        Jatkoia vielä sekä, että. Oma äitini oli isälleni 7v omaishoitajana. Äidistäni tuli loppu, ennen isääni. löydettiin pihalta kuolleena. Isä siirrettiin laitoshoitoon, jossa kuoli 3 viikkoa äidin jälkeen v,2000.

    • Siinä sitä

      on kestämistä,kun vaimoni ja minä hoidetaan vaimon kahta omaa jo yli 90-vuotiaita vanhempia yötä päivää ilman minkäänlaista yhteiskunnalta saatavaa omaishoito tukea vapaapäivistä puhumattakaan.

      • puoliso

        Oletteko anoneet omaishoidon palkaa?? jos ette kannattaa hakea,,saa edes sitten 3 pv hoitoon....ja sillä rahalla voi maksaa vaikka siivojan silloin tällöin..ei tosin kovin kummoseen asti se riitä....

      • kodinhengetär...
        puoliso kirjoitti:

        Oletteko anoneet omaishoidon palkaa?? jos ette kannattaa hakea,,saa edes sitten 3 pv hoitoon....ja sillä rahalla voi maksaa vaikka siivojan silloin tällöin..ei tosin kovin kummoseen asti se riitä....

        anottu, menee asumisen lyhentämieen, katso kela ja toimeentulotuen kattamiseen katso sossu, ite siivoan ja hoidan. mut on mulla toi 3 pvä vapaata. saan olla vankina kotona kun toimeentulotuessa ei huomioida vapaa ajat. että sama onko niitä vapaita!!! Mutta kivaa kun jollain on varaa palkata siivoja, mahtaiskohan sosiaalihuolto maksaa se ( kohdasta toimeentulotuki) noup.

    • evpomaishoitaja

      Miten niitä omaishoitajia, jotka saavat siitä korvauksen on ylipäätään olemassa?

      Omaishoidontuki niin kuin kaikki vammaispalvelutkin ovat lakien mukaan kattavia, hyviä, MUTTA määrärahasisonnaisia!!!

      Siitä taas johtuu, että vain hyvin harvat ja kaikkein sitkeimmät saavat omaishoidon tukea tai vammaiset vammaislakien mukaisia vammaispalveluja.

      Hallituksen "herrat" liputtavat omaishoidon, kotona asumisen puolesta kun laitoksia llakkautetaan, mutta kun määrärahoja omaishoitoon ja vammaispalveluihin budjetoida niin ei niitä käytännössä ole olemassa, laissa vain.

      Omaihoito on oikeaa, kestävää todellisia säätöjä tuovaa hoitoa. Omaishoito pitää saada pois määrärahasidonnaisuudesta, budjetointipakko tarpeen mukaan niin niitä säästöjä alkaa syntyä.

      • sekä, että

        Siihen tuli muutos. Kaupungit eivät enää voi vedota taloudellseen tilanteeseen, mutta voivat tiukentaa omaishoitajien kriteereitä. Asiasta on ollut esillä, että omaishoidon tuki siirtyisi kelan hoidettavaksi, niin kaikki alueet olisivat tasa-arvoisessa asemassa.

        Vammaispalvelu laki määrittää, mitä kaupunki on velvollinen korvaamaan. Mutta kyllä mennään rimaa hipoen näissä velvollisuuksissa. Itse jouduin viemään oman asiani hallinto-oikeuteen käsiteltäviksi, jonka voitin. Samoilla tiedoillani olen pystynyt auttamaan muita invalideja saamaan lainmukaiset palvelut.

        Omaishoidosta vielä. Suomessa on n. 300000 omaishoitajaa. Jos kaikki omaishoitajat jättäisi hoidettavat kuntien hoidettavaksi, niin rahat loppuisi kunnista alta aikayksikön.

    • Omaishoitaja äiti

      Pahinta on huoli siitä, miten hoidettavan käy jos en itse jaksa enää ja sairastun? Hoidan omaa vammaista lastani ja tällaisessa tapauksessa lapsi joutuisi hoitolaitokseen. Huoli lapsen tulevaisuudesta meinaa joskus musertaa.
      Mutta täytyy vain yrittää elää päivä kerralla ajattelematta liikaa, ettei sekoa.
      Se on joskus vaikeaa kun näkee ja lukee miten paha paikka tämä maailma voi olla ja miten välinpitämätön heikompiaan kohtaan ihminen ja yhteiskunta voi olla.
      Rukoilen lapseni puolesta joka päivä. Onneksi tämä elämä ei ole kaikki ja minulla on usko Jumalaan, tieto ja toivo paremmasta tulevasta. Koetan tässä ajassa keskittyä elämään päivä kerrallaan ja iloitsemaan hyvistä asioita. Niitäkin on. Täytyy koettaa vaan asennoitua positiivisesti.

    • ristiina1

      Eipä tuossa tuessa kehumista , saan 423 e kk , en muuta saa mistään, enkä voi töissä käydä , koska mieheni 2/ 2 hoidossa. Kotona ollessaan sitoo täysin, täysin hoidettava ja autettava, kaupassa pääsen käymään pikaisesti. Onko tämä elämää ?Mieni ei puhu enää , eikä tiedä kuka olen , yksinäisyys on pahinta. Surua ja sääliä tuntee joka päivä. Kuka tällaista elämää haluaa ? Tänään on muuten alzheimerpäivä , muistakaa meidät ajatuksin , karmea sairaus !!!

      • Omaishoitaja myös

        Omaishoitajalle maksettava tuki on kyllä pöyristyttävän pieni summa ja tulisi olla huomattavasti korkeampi.
        Omaishoitaja tekee raskasta, vastuullista ja vastikkeellista työtä.
        Jos omaishoitajia ei olisi, niin kunnalle tulisi satakertaisesti kalliimmaksi hoitaa potilaat laitoksessa, kuin, että omaishoitajat hoitavat sairaan omaisensa kotona ja siitä huolimatta tuen määrä on halpamaisen alhainen.
        Onhan se omaishoitajan työn aliarvioimista ja väheksymistä, kun omaishoidon tuki jää paljon alle siitä, mitä työttömälle maksetaan siitä, että tämä makoilee kotona omalla sohvalla, eikä tee yhtään mitään ja saa siitä 702 €/kk.
        Suuri joukko omaishoitajista joutuu hoitamaan sairasta omaistaan täysin ilman mitään tukea vailla mitään muitakaan tukia.

        Olis kirveellä töitä nykysuomessa !

      • yksin ja paha

        olen yksinäinen,koska mieheni puhuu:syöpä antoi hänelle vihaa,nyt olen väärä ihminen ja jatkuvasti syyllinen.ole kiitollinen,kun et saa nähdä,kun rakastava puoliso muuttuu vihaiseksi.ymmärrän kyllä sinut

    • ei tule kruunua

      Äitini hoitaa dementoitunutta isääni-iloisesti ja valittamatta. Hän saa iloa lapsenlapsistaan ja harrastuksistaan ja ystävän kanssa tehdyistä retkistä, ja isä voi hyvin. Kauheeta rutinaa ja valitusta teillä.

      Jos se on niin vaikeaa niin pistääkä ukkonne tai se vammainen lapsenne palvelutaloon, jossa he saavat olla muutakin kuin taakka jollekulle rutisijalle.

      Eihän tuollainen valittava ja yksinäisyyttään valittava mummeli ole kuin haitaksi ihmiselle joka ansaitsisi elämänsä jälkeen kunnioitusta eikä olla vain jonkun elämän pilaaja.

      Itseppähän valitsette. Turha rutista pitää olla valmis tekemään itse jotain asioilleen. eikä syyttää sairasta ja yhteiskuntaan itseaiheutetuista ongelmistaan.

      • ---åå---

        Et näy tietävän mitään. Ei laitospaikkoja ole noin vain ottaa, monesti hoidettava voi kuolla ennenkuin laitospaikkaa ehtii saada ja omaishoitaja on loppuunpalanut. Ei kaikki tule kuin manulle illallinen.
        Luitko aloituksen? Siinä kyseltiin mikä on vaikeinta omaishoidossa. Aloita ketju missä kysytään mikä on antoisinta omaishoidossa, kyllä vastauksia saisi yhtä paljon.
        Kaiken huippu kun sanoit että omaishoidon ongelmat ovat itse aiheutettuja :)
        Mielelläni minäkin eläisin terveen miehen kanssa, ei sairautta aiheuteta itse, se tulee jos on tullakseen.
        Kirjoitat että isäsi voi hyvin, kyllä minäkin hoitaisin iloisesti jos hoidettavani voisi hyvin. ei kaikilla ole lapsenlapsia ja lapsia lähellä, jos teillä on, se ei tarkoita että on muiden vika jos valittavat yksinäisyyttään.

      • Kuule sie
        ---åå--- kirjoitti:

        Et näy tietävän mitään. Ei laitospaikkoja ole noin vain ottaa, monesti hoidettava voi kuolla ennenkuin laitospaikkaa ehtii saada ja omaishoitaja on loppuunpalanut. Ei kaikki tule kuin manulle illallinen.
        Luitko aloituksen? Siinä kyseltiin mikä on vaikeinta omaishoidossa. Aloita ketju missä kysytään mikä on antoisinta omaishoidossa, kyllä vastauksia saisi yhtä paljon.
        Kaiken huippu kun sanoit että omaishoidon ongelmat ovat itse aiheutettuja :)
        Mielelläni minäkin eläisin terveen miehen kanssa, ei sairautta aiheuteta itse, se tulee jos on tullakseen.
        Kirjoitat että isäsi voi hyvin, kyllä minäkin hoitaisin iloisesti jos hoidettavani voisi hyvin. ei kaikilla ole lapsenlapsia ja lapsia lähellä, jos teillä on, se ei tarkoita että on muiden vika jos valittavat yksinäisyyttään.

        "ei tule kruunua" nimimerkki! Kerro nyt missä kaupungissa/kunnassa voi "pistää" henkilön palvelutaloon? Vaikka itkisit ja potkisit, niin hoidon tarpeessa oleva henkilö ei saa tarvitsemaansa hoitopaikkaa.. On ihan varma juttu. Suomessa tulee olemaan vielä kusiset paikat kun tämä "hyvinvointiyhteiskunta" romahtaa.
        Itse asumme pienessä omakotitalossa jossa ei ole mahdollista huolehtia alzheimer vanhuksesta. Olemme kironneet itseämme, ettemme aikanaan ymmärtänyt huoneiston käytännöllisyyttä , ajatellen vanhushoitoa.
        Voisimme hoitaa hänet kun olisi vain tilat. Nyt hänen hoito maksaa hänelle itselleen sekä yhteiskunnalle paljon.Lisäksi meille tulee paljon ylimääräistä työtä.
        Jos meillä olisi sellaiset tilat jossa hänet voisi majoittaa, hänen hoitonsa ei rasittaisi Suomen valtiota juuri millään tavoin. Hänen ruokkiminen ynnä muu huolto menisi tässä oman elämän ohessa.
        Mutta nämä tilanteet ovat yksilöllisiä.

      • omaishoitajana 10 v

        "ei tule kruunua" kirjoittaa potaskaa!!!!!!
        Äitis hoitaa iloisesti ja käy harrastuksissa ja ystävien luona ja retkeilee.
        Et nyt kyllä ymmärrä alkuukaan mitä on olla omaishoitajana kun et pääse mihinkään.
        Älä syytä toisia siitä jos vuosien ja -kymmenten hoitotyöstä väsyy.
        Kirjoitit asiasta josta et itse tiedä mitään.

      • niinpä kai

        Äiti taitaa esittää oman hyvinvoinnin kustannuksella iloista ja jaksavaa, kyllä jokainen tarvitsee muutakin elämää kuin vain toisten ihmisten kautta.

    • Yksi teistä

      Olen lievästi kehitysvammaisen lapseni omaishoitaja.on ens viikolla itsellä käynti 150km päässä poliklinikalla,ei auta kuin ottaa hänet mukaan,kun ei tohdi yksinkään kotia jättää.Ei ole ketään jonka varaan turvata...en ole ikinä pitänyt mitään vapaita.kun ei ole meidän paikkakunnalla sellaista paikkaa,tai ketään henkilöä,joka kävisi kotona perään katsomassa,se olisi varmaan ensisijainen vaihtoehto.Minä saan 349e käteen,korotettu hoitotuki,aikuisikäinen lapseni on päivät kotona kun ei ole tarjoita kaupungilla hänen tasolle sopivaa ohjattua tukityötä.Itse ole alle 50v.työkyvöttömyyseläkkeellä oleva yksinhuoltaja.Ollaan hyvin syrjäytyneitä siis.

      • avustaja

        Uskoisin, että lapsesi on oikeutettu henkilökohtaiseen avustajaan. Avustaja voisi viedä ulos ja harrastuksiin. Yleensä avustajan saa 30 tunniksi kuukaudessa. Tämä varmasti toisi apua tilanteeseenne, kun ei ole mahdollisuutta kuntouttavaan työhönkään. Ota yhteys kuntasi vammaispalveluihin.

      • Yksi teistä
        avustaja kirjoitti:

        Uskoisin, että lapsesi on oikeutettu henkilökohtaiseen avustajaan. Avustaja voisi viedä ulos ja harrastuksiin. Yleensä avustajan saa 30 tunniksi kuukaudessa. Tämä varmasti toisi apua tilanteeseenne, kun ei ole mahdollisuutta kuntouttavaan työhönkään. Ota yhteys kuntasi vammaispalveluihin.

        Enpä usko että saisi henkilökohtaista avustajaa,kun on täysin liikuntakykyinen,ja liikkuu itsenäisesti päivittäin.Lapseni vamma on enemmän kongetiivisellä puolella.Hän on hyvin syrjäytynyt,ei lähde ilman minua mihinkää harrastuksiin.Vaikea tätä on selittää.Kukin elää laillaan.Hänellä ei ole muita kuin minut...ei ystäviä,ei harrastuksia.Ehkä hän ei niitä kaipaakkaan,on aina ollut oman tiensä kulkija.Vähän autistinen,tykkää rutiineista,ollaan tosin niitä rikottu tarkoituksella.

    • ristiina1

      Nimim." ei tule kruunua ". Harmi kun en itse ole saanut kokea noita "iloisesti hoidan enkä rutise " -päiviä. Vaikea alzhemer kun ei nyt niin vaan iloisena hoideta.Siihen kun tuppaa tulemaan vaikeat käytösoireet ja aggressiivisuutta. Yötä päivää olen monasti valvonut miestäni, milloin harhojen takia , nyt vaeltamisten takia. Kauhulla muistan ne yöt kun todella pelkäsin. Apuakaan ei saa niin vaan, jos ei lyö nyrkkiä pöytään.
      Mies on nyt intervallissa 2/ 2 , ja kun on kotona , en pääse mihinkään oikeastaan, oma elämä pitää silloin paussia. 2 viikkoa syötän, pesen , puen ja nostan, samalla seuraan miten urheillullinen työikäinen on taantunut 5 vuodessa keskitysleiriläisen näköiseksi, ja on tällä hetkellä 2 vuotiaan tasolla. Ole siinä sitten kuin peipponen !!!
      Nuorten työikäisten muistisairaudet on hyvin rajuja yleensä, eikä paljon armoa anna.
      Laitospaikasta voin sanoa sen verran, että niitä ei vaan niin oteta, eikä omaista niin vaan laiteta sinne. Jokainen jonossa, itse koitin nopeuttaa sanomalla etten jaksa enää, eipä ole mitään kuulunut 2 viikkoon.

      Surujen sairaus, alzheimer . Onneksi saan 2 viikkoa huilia, välillä. Siitäkin menee aina viikko palautumiseen. Raskas työ ja harva sitä ymmärtää, ainakaan ne jotka syyttää meitä rutisemisesta. Jokainen joka haluaa, on tervetullut kokeilemaan meille tätä antoisaa työtä, meen vaikka viihteelle siksi aikaa, kotiapuakaan kun ei voi ottaa, varttitunnissa ei kerkee syöttämään edes miestäni.

      • ristiina1

        ps.nimim. " ei tule kruunua " meillä se periytyvä alzheimer, jolle ei voi mitään !

    • Ei tavallinen

      taapertaja saa mitään omaishoitotukea ainakaan meidän kunnasta,kun tuntuu että rahat ovat loppu jo vuoden ensimmäisenä päivänä.Joku kirjoitteli tuolla ylempänä että lakisääteinen niihänse on mutta jos ei makseta niin ei sitten makseta,kyllä kaikenlaisia verukkeita löytyy.

      • Sekä, että

        Vastaan Ei tavallinen. Kyllä mainitsin näin, mutta kuten kirjoitin. Kriteereitä tiukennetaan. Älä hyväksy sosiaali-työntekijän päätöstä, se asia menee sen jälkeen sosiaali-jaoston käsittelyyn, jotka harvoin muuttavat sosiaali-työntekijän päätöksen. Viet asian Hallinto-oikeuteen.
        Muista erittäin hyvät perustelut, ja lakipykälät merkitä, mihin tässä asiassa nojaudut, ovat tärkeä pointti tässä.
        Sanon vain, että tsemppiä tässä asiassa. älä luovuta.

    • Psykiatri.

      Pahinta on omaishoitajaksi ryhtyvän tyhmyys. Se on aina huonoin vaihtoehto potilaalle. Omaishoitajat kuvittelevat olevansa hyviä, vaikka he aiheuttavat vain haittaa oikeaa hoitoa tarvitseville potilaille. Omaishoitajaksi ryhtyvien suurin motiivi onkin oma sairaus, he ovat narsisteja ja kerjäävät omaa esilläoloaan ja hyväksyntää. He myös ovat useimmiten syyllisiä omaisen/potilaan ennen aikaiseen heikentymiseen ja jopa kuolemaan.

      • Hei psykiatri

        oletko tutkinut oman pääsi?

      • Edustaja sörkkä

        Hmm. Tuleehan niitä hoitovirheitä päteville saati sitten maallikoillekin.

      • puoliso

        Et varmaan ole oikea henkilö sanomaan noin???Sinusta paistaa paha katkeruus!!!!
        Omaishoitajaksi ei ryhdytä,siihen ajaudutaan..Tuskin kukaan sitä haluais,mutta eikai rakasta puolisoa voi noivavain kotoa viedä jos suinkin vain jaksaa siinä rinnalla...Meneppäs itseesi ..Hyviä me ollaankin,,ei paha ihminen hoida toista,,vaan se sairastava viedään kiireesti hoitoon...!!!Tiedätkö edes mikä on narsisti?? ehkä sinä??

      • terspeutti

        Psykiatrille. Olet todella suuresti henkinen hahmo. Kun menet pajun taakse piloon, ainoastaan korvat näkyvät. Sinut tunnistaa myös suusta tulevasta etovasta hajusta, kun lausut elämän suuria viisauksia.

      • omaishoitajana 10v

        Johan sieltä tulee psykiatrilta paskaa päästä. Ootko sevonnu täysin? Mee hoitoon, mutta älä omaishoitoon.

      • -----
        puoliso kirjoitti:

        Et varmaan ole oikea henkilö sanomaan noin???Sinusta paistaa paha katkeruus!!!!
        Omaishoitajaksi ei ryhdytä,siihen ajaudutaan..Tuskin kukaan sitä haluais,mutta eikai rakasta puolisoa voi noivavain kotoa viedä jos suinkin vain jaksaa siinä rinnalla...Meneppäs itseesi ..Hyviä me ollaankin,,ei paha ihminen hoida toista,,vaan se sairastava viedään kiireesti hoitoon...!!!Tiedätkö edes mikä on narsisti?? ehkä sinä??

        Kukaan ei varmaan suunnittele avioon mennessään että alan sitten myöhemmin omaishoitajaksi :)
        Omaishoitajuus on olosuhteiden pakosta tehtävää raskasta työtä. Riippuu potilaan kunnosta kuinka raskasta se on. Kun on taistellut byrokraattien kanssa vuosikausia oikeuksistaan, anonut hoitopaikkaa ilman tulosta, tuollainen psykiatrin osoittama kirjoittelu tuntuu rienaukselta.

      • Nikkarinuppi

        Psykiatrin kannattaisi ensin tutkituttaa oma pää, ja sen jälkeen tulla selittelemään omiaan. Miten ajattelit asian itse hoitaa, jos hoitopaikkaa ei ole saatavilla.

        Olen aikanani joutunut "nuppinikkarin" kanssa taistelemaan erään omaiseni hoitoon pääsystä, kun ei alkuun suostunut kirjoittamaan lähetettä psykiatriselle osastolle.

        Kysyin tältä puupää nikkarilta, kantaako hän vastuun potilaastaan, jos menee tekemään itselleen jotain, kuten aiemmin on tapahtunut.
        Vastaus oli, ettei vastuu kuulu hänelle.

        Tuollaiset sinun tyyppiset nikkarit voisi hettää lihamyllyyn, sen jälkeen kun jotain apua tarvitsette.

      • Psykiatri.
        Nikkarinuppi kirjoitti:

        Psykiatrin kannattaisi ensin tutkituttaa oma pää, ja sen jälkeen tulla selittelemään omiaan. Miten ajattelit asian itse hoitaa, jos hoitopaikkaa ei ole saatavilla.

        Olen aikanani joutunut "nuppinikkarin" kanssa taistelemaan erään omaiseni hoitoon pääsystä, kun ei alkuun suostunut kirjoittamaan lähetettä psykiatriselle osastolle.

        Kysyin tältä puupää nikkarilta, kantaako hän vastuun potilaastaan, jos menee tekemään itselleen jotain, kuten aiemmin on tapahtunut.
        Vastaus oli, ettei vastuu kuulu hänelle.

        Tuollaiset sinun tyyppiset nikkarit voisi hettää lihamyllyyn, sen jälkeen kun jotain apua tarvitsette.

        Taipumusta huomattaviin virhearviointeihin esiintyy lähes kaikissa ryhmissä, joissa ryhmäidentiteetti hallitsee vahvasti yhteisöllistä käyttäytymistä. Omaishoitajille onkin ominaista jonkinasteinen joukkopsykoosi, kuten mielipiteistänne ilmenee.

        Yhteisöllisyys ja ryhmähenkisyys muokkaavat todellisuuskäsityksiä, jolloin tunteisiin vetoavimmat ajatusmallit voittavat järkevämmät. Kiihotus, pelottelu ja valheellisten tietojen levitys alkavat välittömästi. Lievä psykoosi on jo havaittavissa monella vastauksen kirjoittaneella.

        Psykoosin keskeinen oire on todellisuudentajun, realiteetintestauksen katoaminen. Potilas ei erota intrapsyykkisiä impulsseja ulkomaailman ärsykkeistä: hän ei erota, mikä on mielikuvitusta, mikä itsensä ulkopuolista todellisuutta.

        Selvää on teidän kaikkien tapauksessa harhainen omanarvontunne. Moni luulee olevansa hyväksi potilaalle, kuten usein rikolliset luulevat tekevänsä hyvää uhreilleen.

      • ---!---
        Psykiatri. kirjoitti:

        Taipumusta huomattaviin virhearviointeihin esiintyy lähes kaikissa ryhmissä, joissa ryhmäidentiteetti hallitsee vahvasti yhteisöllistä käyttäytymistä. Omaishoitajille onkin ominaista jonkinasteinen joukkopsykoosi, kuten mielipiteistänne ilmenee.

        Yhteisöllisyys ja ryhmähenkisyys muokkaavat todellisuuskäsityksiä, jolloin tunteisiin vetoavimmat ajatusmallit voittavat järkevämmät. Kiihotus, pelottelu ja valheellisten tietojen levitys alkavat välittömästi. Lievä psykoosi on jo havaittavissa monella vastauksen kirjoittaneella.

        Psykoosin keskeinen oire on todellisuudentajun, realiteetintestauksen katoaminen. Potilas ei erota intrapsyykkisiä impulsseja ulkomaailman ärsykkeistä: hän ei erota, mikä on mielikuvitusta, mikä itsensä ulkopuolista todellisuutta.

        Selvää on teidän kaikkien tapauksessa harhainen omanarvontunne. Moni luulee olevansa hyväksi potilaalle, kuten usein rikolliset luulevat tekevänsä hyvää uhreilleen.

        :DDDDDD
        Selvästi olet Psykiatri, isolla peellä.
        Sen sijaan että haukut, kerro minne pannaan ne tuhannet ja taas tuhannet omaishoidettavat potilaat mikäli toivot omaishoidon alasajoa. En usko että omaishoito on kenenkään toiveammatti, kun saa vammaisen lapsen tai läheinen sairastuu, joutuu tekemään kipeitä ratkaisuja. Omaishoito on yksi, sen varaan ainakin päättäjät laskevat.
        Kun on noin varmat mielipiteet, pitää olla myös parempi ratkaisu ongelmaan.

      • ristiina1
        Psykiatri. kirjoitti:

        Taipumusta huomattaviin virhearviointeihin esiintyy lähes kaikissa ryhmissä, joissa ryhmäidentiteetti hallitsee vahvasti yhteisöllistä käyttäytymistä. Omaishoitajille onkin ominaista jonkinasteinen joukkopsykoosi, kuten mielipiteistänne ilmenee.

        Yhteisöllisyys ja ryhmähenkisyys muokkaavat todellisuuskäsityksiä, jolloin tunteisiin vetoavimmat ajatusmallit voittavat järkevämmät. Kiihotus, pelottelu ja valheellisten tietojen levitys alkavat välittömästi. Lievä psykoosi on jo havaittavissa monella vastauksen kirjoittaneella.

        Psykoosin keskeinen oire on todellisuudentajun, realiteetintestauksen katoaminen. Potilas ei erota intrapsyykkisiä impulsseja ulkomaailman ärsykkeistä: hän ei erota, mikä on mielikuvitusta, mikä itsensä ulkopuolista todellisuutta.

        Selvää on teidän kaikkien tapauksessa harhainen omanarvontunne. Moni luulee olevansa hyväksi potilaalle, kuten usein rikolliset luulevat tekevänsä hyvää uhreilleen.

        Kiitos, olet niin empaattinen ja kannustava ihminen, milloin tuut meille tutustumaan livenä meidän arkeen , voit itse päätellä paikan päällä kuinka rikollinen olen! Mieheni kovin harhainen tosin....mut todellisuus hyvin raaka ja julma meillä , näytin viestisi tyttärellemme " taitaa olla sairaampi kuin meiän iskä "

    • suikku

      Hei kaikille omais hoitajille.Tällä palstalla näkyy olevav sekalainen seura kinta .
      Mutta en löytänyt yhtään selaista joka olisi hoitanut vaimonsa .Elikkä miestä
      Onko näin? että olen ainut mies joka hoiti vaimansa?Kotona, viimeiseen henken vetoon sakka.Tietän minkälaista se on.Kun rakas ihminen on vieressä, ja sairaus syö vähitellen ihmisen pois.Ja hän tarvitsee enempi ja enempi sinun apuasi.
      Mutta ei tullut mielenkään, että olisin vienyt hänet johonkin laitokseen.Tietysti jokainen ihminen tekee sen, minkä henkinen ja fysinen kunto anta myöten.
      Ja on myös niitä jolle se ihminen ei ole tervenäkään merkinyt niin paljon?.Ja oma hyvin vointi on se tärkein.En halua tuomita ketään sillä jokainen tekee niin kuin itse tuntee.ja halua.
      Ja nllie jotka ovat vasta menetäneet läheisensä.Haluaisin sanova että ette ole yksin.
      Ja asioista pitä puhuva, ja aika helpotaa,myös tutut ihmiset ja ystävät ympärillä

      • ristiina1

        Meillä muuten lapsikin tässä sopassa, joka on saanut elää paitsiossa 5 vuotta. kun isä on sairastanut. Eipä ollut hänelle mitään tukea tarjolla, koitin toimia äitinä, jotenkuten . Yleensä lyhyet kauppareissut olivat meidän laatuaikaa.
        Kukapa ei haluaisi että se omainen on kotona viimeiseen hengenvetoon asti.Minä en sitä halua, koska tiedän mitä se on ja miltä se näyttää, kun muistisairas ei osaa enää niellä itse, silloin se laitospaikka paras, ja siellähän voi vierailla milloin haluaa.
        Tyttäreni sanoin, ei tehdä kodista enempää laitosta kuin se on.
        Itse saan voimaa siitä, että parhaani tein, yksinään. Hoidin miestäni kaikesta huolimatta hyvin. Odotan kovasti että saadaan laitospaikka, ei se rakkaus lopu, vaikka hän ei ole kotona enää. Voin käydä laitoksessa ja rakastaa , marttyyriks en halua, enkä halua terveyttäni enempää tuhota.

      • Pii on 3.0

        Minä hoidin vaimoani loppuun saakka , viimeisellä viikolla oli kyllä sekä saattohoitajat että kotiapu ,häntä kuljetettiin sairaalan ja kotihoidon väliä , ja annettiin " Auringonsädehoitoa" ( ,ja kun soitin yksityiseen syöpäsairaalaan , sitten alettiin tutkia kaikilla mahdollisilla kokeilla , mutta tulos oli sama , ei voi mittään ,) siis letku ja neula kädessä , hänellä oli niin raju sairaus että se kesti vain 2 kk .
        Kävimme vaimon kanssa tanssimassa ,terveenä aikana , liikuttiin paljon sekä ulkona että kuntosalilla , ja se lie ollut syyssä , että syöpä puhkasi niin myöhään , -
        Valvoin päivät ja yöt ja olin niin henkee täynnä ,Hänen sairastuttuaan , ettei se tuntunut missään ,hoidin vaipat ja kääntämiset ja hoitajan kanssa ylösnostot, ja olin yksin hänen luonaan kun hän lähti ,
        Hoitajat oli kyllä kultaisia , ja ammattiihmisiä , mutta he sanoivat , että voisi panna letkun hanan kiinni ; -
        Miten laitat letkun hanan kiinni, 57 vuoden jälkeen , Kun mietin sitä sen jälkeen , sain sydärin lääkärin vastaanotolla , ja jos en olisi siellä ollut , olisin nyt siellä siellä kahvia keittämässä vaimoni kanssa .
        Se olisi ollut se hyvä tapahtuma , mutta hoitajat ja lääkäri juoksi kovempaa kuin se Iso-Arska , ja saivat minut palaamaan takaisin ,

    • Entinen ammattihoita

      Otan todella osaa teihin kaikkiin jotka taistelevat ja laiminlyövät oman elämän vastuuntunnosta puolisoihinne. Itse olin ammattihoija kun mieheni sairastui syöpään. Hän halusi kuolla kotona ja ei hallunnut muuta hoitajaa kuin minut. Vaikeinta oli se että roolit meni ristiin. Olin puoliso, ammattihoitaja ja omien sairauksien ja leikkauksien takia välillä potilas.Sain keskenmenon, eläimet kuoli, ystäviä kuoli, olin heitten kuolinpedillä tukena. Kotona laitoin letkut, annoin piikit, hoidin haavat, pesin ja käänsin jne. Hoidin talon, puutarhan, hevoset, koirat ja kissat. Itseni unohdin kun kaikki toiset olivat avuttomimpia tai huonompikuntoisia kuin minä. Lopulta mies ei pystynyt kuin kuiskaamaan, annoin hänelle pillin johon hän vihelsi yötä päivää kun tarvi apua. Kännykkä aina ladattu ja mukana kun ratsastin tai ulkoilutin koiria. Puhuimme miten olis jos asia olisi toisin päin. Hän sanoi että hän haluaisi pystymään ja tekemään sen saman minulle. Mutta hän kun ei ollut hoitoalalla olisi tämä ollut mahdotonta hänelle. Tunsin kuitenkin sen velvollisuutena hänelle 25 yhdessä olon jälkeen. Täydellä rakkaudella tein ja annoin. Viimein kuolin yönä pyysin ystävältäni joka on myös hoitaja, pari tuntia apua että sain nukahtaa hieman. Sanoin miehelleni että minun on päästävä hetkeksi lepäämään, hän nyökkäsi. Parin tunnin jälkeen tuli herätys, ystäväni sanoi että nyt alkaa olla se aika, tiesin sen että oli mieheni viimeiset tunnit menolla. Hän odotti kuitenkin minua. Kun siirryin hänen vierelle hän yritti vielä sanoa minulle jotain mutta voimat ei riittänyt enään. Otin hänen käden, sanoin, rakas, kaikki sanomiset on jo sanottu , mene nyt sinne minne sinun on mentävä, olen tässä, päästän sinut nyt sinne, rakastan sinua ja hän kuoli siihen. Soitin "hakijoille" ja ystäväni kanssa pesimme ja puimme mieheni hakemis kuntoon. Outoa oli kun hakija miehet tulivat ulkoovesta suoraan sisään pimeänä aamuyönä koirat pysyivät luonani.Ne eivät haukkuneet, eivät liikahtaneetkan luotani. Aiemmin ne vahtivat isäntää kun hullut. Ne tiesivät että isäntä on nyt poissa. Itse romahdin parin kuukauden jälkeen ja en ole enään työkykyinen. Onneksi minulla on paljon hyvää elämässäni silti. Anteeksi kirjaimilliset virheet, asun ruotsissa.

      • Kokenut ex-omaishoit

        Nuo sanat alussa, laiminlyövät oman elämänsä osuvat oikeaan. Se on aika tärkeä asia antaako "elämänsä" velvollisuuden takia kulua omaisen hoitamisessa koko ajan.
        Olen kokenut, että se on erittäin kuluttavaa. Aluksi jopa henkisesti kun diagnoosi on Alzheimer. Lisäksi muita sairauksia monta, diabetes ja muitakin.
        Aluksi olin omaishoitaja ja väsyin siihen ja erosin omaishoitajuudesta.
        Se oli kokemus sinänsä. Oli kuin olisin "rikollinen" kun en jaksa hoitaa yksin siis ihan sosiaali viranomaisen taholta. Oli kuin painostus jollain kohtaa kun jaksaminen loppui.
        Olen itsekin sairas ja ihmettelen kun minut hyväksyttiin omaishoitajaksi. Kuitenkin sanotaan. että oltava kykenevä hoitamaan. Siinä kävi niin lopulta, että oma sairauteni paheni kun työtä ja tressaavaa on hoitaa Alzheimer potilasta ja pistää insuliini pistokset ja mittaukset. Asia jotenkin järjestyksessä nyt, mutta vaikka kotihoito käy ja laitoshoidossa jaksoja että jaksaisin, henkisisesti tressaa kuitenkin kun on kiinni toisen terveystilanteen takia ja huolehtii kuitenkin asioiden kulkua.
        Kun osaisi heittäytyä huolettomaksi.Ei vaan tällä luonteella onnistu helpolla.
        Omaishoitajuus on rankkaa ja siitä palkka mitätön ja ei aina saa henkisesti palkkaa
        ei siis arvosteta sitä työtä.
        Harkitkaa alatteko omaishoitajksi. Rakkauskaan ei anna voimaa jos voimaa ei ole hoitajalla fyysisesti edes hoitaa!

    • terspeutti

      Voistko löytää ystäviä, jotka vierailisivat teidän luona. Enkä tarkoita pelkästään sukulaisia, koska heidän vierailunsa ovat usein niin muodollisia.Olisi hyvä keskustella mistä milloinkin tuulee. Omaishoitajana oleminen on todella raskasta.. Jospa joku veisi sinut vaikka kävelylle jonkun ollessa miehesi luona. Ei ole hyväksi polttaa itseään loppuun, jos aiot hoitaa miestäsi. Tarviset myös itse voimavaroja.

    • 300/600/1200

      Omaishoidontuki 300€/600€/1200€/kk tulisi antaa Kelan maksettavaksi että mahdollisimman moni omainen voisi anoa sitä saman tapaan kuin lapsilisää!!!:)

      • ---

        Samalla laillahan sitä nytkin anotaan, tosin kunnalta.

      • ristiina1
        --- kirjoitti:

        Samalla laillahan sitä nytkin anotaan, tosin kunnalta.

        Omaishoidontuki pitäisi olla alkaen 1000 e / kk ja verotonta, jos hoitaja ei voi tehdä töitä samaan aikaan. Se tuleva uudistus on jo vanhentunut kun tulee voimaan.
        Mie en saa eläkettä vielä 20 vuoteen, ja se eläke ei edes kartu kunnolla nyt kun olen omaishoitaja !
        En ole järellistä sanaa voinut puhua mieheni kanssa 5 vuoteen, ja nyt ei puhu enää.
        Aina sanon, että avioliitto loppui sinä päivänä kun Herra Alzheimer astui taloon, tilalle tuli vieras mies, jonka luonne muuttui täysin. Onneksi tulevat sukupolvet ovat vähän eri sarjaa, tuskin kukaan suostuu muutamalla satasella jäämään kotiin. Ei sillä rakkaudella ruokita lapsia ja osteta kalliita dementialääkkeitä.
        Omashoitajat on halpa työvoima.
        Ystävistä puheen ollen, suurin osa hävisi , mutta ei se haittaa, ei se ystävyyttä jos jättää kun toisella vaikeeta. Itse olen oppinut elämään yksinäisyyden kanssa. Mitä nyt joskus potuttaa kun katselee muita pareja, kun muistaa menetettyä elämää.

      • Kokenut ex-omaishoi
        --- kirjoitti:

        Samalla laillahan sitä nytkin anotaan, tosin kunnalta.

        Liekö tapa muuttunut nyt, mutta kun itse aloitin kävi omaishoidon ohjaaja tekemässä hoito sopimuksen kotona.
        Palkka / palkkio riippui hoidettavan kunnosta eli miten paljon vaatii hoitoa. Aluksi se on pienin ja sitten kohoaa jos ne kriteerit hoidossa riittää. Yksi asia vaan ihmetytti kun
        verotus siitä oli korkea vaikka eläkeläinen pieni tuloinen oli. Jos sai n. 350 € meni veroa 150 € siitä kun vero laskettiin lisätulon mukaan. Olin kyllä yhteydessä verotoimistoon, mutta verotus oli niin todettiin. Eli hoida kotona ja maksa lisäksi veroja ja saa pientä "palkkaa" yhteiskunnan hyväksi teemme sen. Mitä olisi jos emme tekisi yhteiskunnalle hyvän tekeväisyyttä?
        Asia ydin että omaishoitajuus harkittava jaksamisen ja hoitajan kunnon mukaan!
        Oli joskus siitäkin suunnitelma, että oamishoitajien terveys tarkastukset tulisi olla.
        Ne vaan jäivät jonnekin. Tuleehan lisää hoidettavia kun sairas toista hoitaa!

      • Kelan hoidettavaksi
        --- kirjoitti:

        Samalla laillahan sitä nytkin anotaan, tosin kunnalta.

        Mutta se ei ole oikein, että tuet vaihtelevat kunnittain. Nykyinen käytäntö asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Millainen äläkkä mahtaisi nousta, jos lapsilisien tai muiden tukien suuruus riippuisi siitä, missä kunnassa asut.

      • pii on 3.0

        Mitä siitä , rahan saannista lie ollut hyötyä , kun verolapulla perittiin mätkynä juuri sama raha kun sain sitä omaishoitorahaa ,
        Kela kehotti hakemaan sitä , ja turhaa aikaa meni siihenkin , Kelan rouva puhkesi itkemään kun kerroin hänelle ,
        ja kumminkin lääkkeisiin , takseihin alkupuolella ,ja kaikenlaisiin hoitotarpeisiin meni enempi uin se vaatimaton raha , aika kului perunkirjoitusten virkatodistusten tilaamiseen , niihinkin puheluihin kului ties mitä , joten kannattaapysytellä linjalla ja hengissä ,
        En tässä valita , kerron vain tiedoksi , jos joku varaton joutuu siihen rumbaan ,

      • miesomaishoitaja
        Kokenut ex-omaishoi kirjoitti:

        Liekö tapa muuttunut nyt, mutta kun itse aloitin kävi omaishoidon ohjaaja tekemässä hoito sopimuksen kotona.
        Palkka / palkkio riippui hoidettavan kunnosta eli miten paljon vaatii hoitoa. Aluksi se on pienin ja sitten kohoaa jos ne kriteerit hoidossa riittää. Yksi asia vaan ihmetytti kun
        verotus siitä oli korkea vaikka eläkeläinen pieni tuloinen oli. Jos sai n. 350 € meni veroa 150 € siitä kun vero laskettiin lisätulon mukaan. Olin kyllä yhteydessä verotoimistoon, mutta verotus oli niin todettiin. Eli hoida kotona ja maksa lisäksi veroja ja saa pientä "palkkaa" yhteiskunnan hyväksi teemme sen. Mitä olisi jos emme tekisi yhteiskunnalle hyvän tekeväisyyttä?
        Asia ydin että omaishoitajuus harkittava jaksamisen ja hoitajan kunnon mukaan!
        Oli joskus siitäkin suunnitelma, että oamishoitajien terveys tarkastukset tulisi olla.
        Ne vaan jäivät jonnekin. Tuleehan lisää hoidettavia kun sairas toista hoitaa!

        Yksi mahdollisuus on että mennään kaikki omaishoitajat lakkoon ja ilmoitetaan kunille että nyt se on loppu!! Palkka pitäää nostaa 1500 eur /kk ja verottomana!!
        Jos kaikki mentäisiin lakkoon niin eiköhän jotain tapahtuisi.
        Muuten 4 vuotta sitten vaalien alla oli omaishoidon tukiasiat esillä, ainakin PerusS puolueella. Vaalit ja voitto ja lupaukset tuli ja meni mutta omaishoidon tukiasiat ei ole muuttuneet miksikään.

      • ---
        ristiina1 kirjoitti:

        Omaishoidontuki pitäisi olla alkaen 1000 e / kk ja verotonta, jos hoitaja ei voi tehdä töitä samaan aikaan. Se tuleva uudistus on jo vanhentunut kun tulee voimaan.
        Mie en saa eläkettä vielä 20 vuoteen, ja se eläke ei edes kartu kunnolla nyt kun olen omaishoitaja !
        En ole järellistä sanaa voinut puhua mieheni kanssa 5 vuoteen, ja nyt ei puhu enää.
        Aina sanon, että avioliitto loppui sinä päivänä kun Herra Alzheimer astui taloon, tilalle tuli vieras mies, jonka luonne muuttui täysin. Onneksi tulevat sukupolvet ovat vähän eri sarjaa, tuskin kukaan suostuu muutamalla satasella jäämään kotiin. Ei sillä rakkaudella ruokita lapsia ja osteta kalliita dementialääkkeitä.
        Omashoitajat on halpa työvoima.
        Ystävistä puheen ollen, suurin osa hävisi , mutta ei se haittaa, ei se ystävyyttä jos jättää kun toisella vaikeeta. Itse olen oppinut elämään yksinäisyyden kanssa. Mitä nyt joskus potuttaa kun katselee muita pareja, kun muistaa menetettyä elämää.

        Kannattaa silti pitää mielessä, että kaikki omaishoidettavat eivät kärsi muistisairauksista.
        Ei muun takia, vain siksi, että asia ei unohtuisi.

      • Hoidettava silti
        --- kirjoitti:

        Kannattaa silti pitää mielessä, että kaikki omaishoidettavat eivät kärsi muistisairauksista.
        Ei muun takia, vain siksi, että asia ei unohtuisi.

        Eivät kärsi kaikki mutta sairaus tai vamma on joka vaatii hoitoa ja jonkun oltava yleensä lähellä ainakin jos jotain sattuu tai tarvitsee apua.
        On muitakin yhtä paljon hoitoa vaativaa sairautta / vammaa kuin Alzheimer.
        Se vaan on yksi pahimmista ja sitovaa hoitaa häntä.
        Se on helppo maalta sanoa kun merellä vahinko sattuu kuten sanonta kuuluu,´.

    • Kyllähän sitä

      jaksetaan kurkku suorana huudetaan lapsiperheiden lapsilisistä,mutta kukaan ei todellakaan puhu omaishoitajien vaapaapäivistä ja korvauksista tehdystä hyvästä työstä.Kunnat tekevät kymmenien miljoonien säästöistä, ettei tarvise rakentaa uusija hoitopaikkoja ja palkata hoitohenkilökuntaa mutta €kuja löytyy kaikenlaiseen hömppään.

      • kokemusta on asiasta

        Olen sosiaali-ja terveys lautakunnassa pitänyt tätä asiaa esillä. Mutta aina torpataan esitykset rahanpuutteeseen. Mielestäni teko syy. Tämä on oma kantani tällä hetkellä.

        Laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen. Muita vähemmän tärkeitä asioita voidaan siirtää myöhemmälle ajankohdalle, että omaishoitajia ei tarvitsisi karsia.

        Näillä isommilla ryhmillä tuntuu, että oma-etu ajaa muiden asioiden edelle.

    • Olisiko oma moka ?

      Aloittajan kommenttiin viitaten: omaishoitajuudessa on kaikista ikävintä se, että ihmiset jämähtävät paikoilleen luullen, että on jotenkin väärin hakea ja etsiä elämää itselleen, kun toinen on sairastunut vakavasti ja peruuttamattomasti.

      Pienetkin pyrähdykset päivittäin pois omasta ympyrästä piristävät kummasti, jotta jaksaa odottaa omia vapaapäiviään ja / tai hoidettavan intervallijaksoa. Aktiivisuutta ei kukaan muu voi kenellekään ammentaa, se pitää olla omasta takaa. Mahdollisuuksia nykypäivänä on miltei rajattomasti.

      • Puolesta puhuja

        En aloittaja, mutta käytännössä hoidettava vaatii aikaa ettei sitä niin vaan lähdetä vaikka haluaisi. Sitä ei tajua muut ennen kuin oma läheinen sairastuu mitä kaikkea se vaatii. Lisäksi kaikki hakemukset korvauksiin. Jos oamishoitajana yksin ilman apua siihen kuuluu lääkkeiden hakeminen ja lääkkeen jaot ja mahdolliset pistokset ja seuranta kokein. Puhtaus ja ruoka asioiden hoito kaupassa käymiseineen.
        Ei voikaa ymmärtää ellei koe itse sitä kaikkea!

      • ristiina

        Pääsenhän mie pihalle haukkaamaan happea n.10minsaa korkeintaan, ja pimeään
        aikaan kun tytär kotona pääsee joskus lenkille.Tuskin kukaan vapaaehtoisesti jämähtää paikoilleen , vaan toisen sairaus pakottaa olemaan paikalla se 24/7.Esim. meillä ei voi enää jättää ilman valvontaa kuin hetkeks...mee siinä sitten kylille viihteelle kun ajatus koko ajan sen sairaan luona !!!

      • Ymmärrätkö itse ?
        Puolesta puhuja kirjoitti:

        En aloittaja, mutta käytännössä hoidettava vaatii aikaa ettei sitä niin vaan lähdetä vaikka haluaisi. Sitä ei tajua muut ennen kuin oma läheinen sairastuu mitä kaikkea se vaatii. Lisäksi kaikki hakemukset korvauksiin. Jos oamishoitajana yksin ilman apua siihen kuuluu lääkkeiden hakeminen ja lääkkeen jaot ja mahdolliset pistokset ja seuranta kokein. Puhtaus ja ruoka asioiden hoito kaupassa käymiseineen.
        Ei voikaa ymmärtää ellei koe itse sitä kaikkea!

        Niin läheltä ja liki on tullut seurattua, että tekosyillä ei pitkälle pötkitä. Haetko esim. korvauksia joka päivä? Lääkkeet joka päivä apteekista? Jos pillerit jaetaan dosettiin, jaetaan viikko kerrallaan. Kuinka monta minuuttia antamiseen menee eikä pistostakaan pistetä kuin pikku hetki.

        Viisas ei käy kaupassa ja asioilla joka päivä vaan keskittää sellaiset menot. Ja kauppa- / asiointireissu voi olla juuri se päivää piristävä pikku hetki, joka katkaisee neljän seinän sisällä yhdessä ympyrässä pyörimisen ja antaa vaihtelua. Toki sekin riippuu ao. ihmisen mielikuvituksesta ja siitä, että voi olla rauhassa, kun hoidettavalla on seuraa, kaitsija.

      • Ei h-i !
        ristiina kirjoitti:

        Pääsenhän mie pihalle haukkaamaan happea n.10minsaa korkeintaan, ja pimeään
        aikaan kun tytär kotona pääsee joskus lenkille.Tuskin kukaan vapaaehtoisesti jämähtää paikoilleen , vaan toisen sairaus pakottaa olemaan paikalla se 24/7.Esim. meillä ei voi enää jättää ilman valvontaa kuin hetkeks...mee siinä sitten kylille viihteelle kun ajatus koko ajan sen sairaan luona !!!

        Ja sinä siis vahtaat 24/7 ilman minkäänlaista kunnalta tulevaa apua ja tukea? Koetapa selvitellä asiaa, jotta et ole haudassa ennen kuin hoidettavasi aika tulee. Kannaisiko ajatella - ensin.

      • ristiina1
        Ei h-i ! kirjoitti:

        Ja sinä siis vahtaat 24/7 ilman minkäänlaista kunnalta tulevaa apua ja tukea? Koetapa selvitellä asiaa, jotta et ole haudassa ennen kuin hoidettavasi aika tulee. Kannaisiko ajatella - ensin.

        Saan mie intervallia miehelleni 2 viikon välein, kotiapua en ota, koska ei mitään järkeä ottaa se 15 minuuttia vastaan, jos esim. aamutoimissa menee 1,5 h..
        Ajatella , heh, kyllä tässä on ajateltu, mutta mitään ei voi. Kerran pyysin nostoapua kun mies lattialla , luvattiin kerran tulla.Se siitä avusta. Jos vielä tarvitsen nostoapua, soitan 112....kait sieltä joku joutaa, kun hakevat kissojakin puusta alas.
        Hassua kun halutaan hoitaa sairaita kotona, mutta apua ei kyllä saa, ja jos saa, se on niin vähän, ettei viitsi edes ottaa vastaan!

      • ristiina1
        Ymmärrätkö itse ? kirjoitti:

        Niin läheltä ja liki on tullut seurattua, että tekosyillä ei pitkälle pötkitä. Haetko esim. korvauksia joka päivä? Lääkkeet joka päivä apteekista? Jos pillerit jaetaan dosettiin, jaetaan viikko kerrallaan. Kuinka monta minuuttia antamiseen menee eikä pistostakaan pistetä kuin pikku hetki.

        Viisas ei käy kaupassa ja asioilla joka päivä vaan keskittää sellaiset menot. Ja kauppa- / asiointireissu voi olla juuri se päivää piristävä pikku hetki, joka katkaisee neljän seinän sisällä yhdessä ympyrässä pyörimisen ja antaa vaihtelua. Toki sekin riippuu ao. ihmisen mielikuvituksesta ja siitä, että voi olla rauhassa, kun hoidettavalla on seuraa, kaitsija.

        Meillä menee 1,5 h aamulla, pukemiseen ja syöttämiseen, ja vessattamiseen, päivällä se sama, 1,5 h, ja iltapäivällä, ja illalla, pukeminen ja peseminen ei mene lennossa, koska hoidettava takertuu koko ajan kaikkeen mitä näkee, ja saa voimalla vääntää vaatteet ym irti kädestä. Sen päälle suihkut, joihin menee 2 h, näiden välissä , teen ruokaa, käyn kaupassa ( jos on rauhallinen hoidettava) , siistin taloa, pesen pyykkiä ( joka päivä) , toimitan tyttäreni kouluun ja koitan seurata hänen elämää...yleensä pitää jatkuvasti valvoa, mitä sairas tekee, kaataako telkkarin, heittääkö jotain päin ikkunaa, käykö lieden ääressä kun potut kiehuu. Lisäksi pitää ulkoiluttaa sairasta, ja keksiä jotain terapiaa, musiikkia tai jotain.Jatkuva vaeltelu KOKO ajan käynnissä, tavaroiden kantelu KOKO ajan, varoo jos jotain jää esille, häviää. Kaatumisvaara jatkuva, sekä epileptiset kohtaukset..eli jatkuva läsnäolo on oltava koko ajan. Kotimme on AINA kuin hoitolaitos, silloin kun mieheni on kotona, ei siinä tarvitse Einstein olla tajutakseen miten sitovaa tämä on!! Nimim. Ymmärrätkö itse ?????
        Silloin kun istun alas ja koitan esim. telkkua katsella tai vaikkapa lehteä lukea, niin aina saan olla silmät selässä. Onneksi ovet saa lukkoon, ei pääse ulos sentään ilman minun valvontaa, tosin sitäkin sattunut, kun kerran nukahdin uupumustani, enkä muistanut lukita ovea. Öisin kun tuo hoidettava tuppaa nousemaan sen 100 kertaa sängystä!!
        Kuka tänne tulis istumaan, että pääsis ulos? Eihän tuota jaksa kukaan katsella.
        Onneksi minulla tytär, joka joskus valvoo kun käyn asioilla!!
        Vai että mielikuvitusta pitäisi olla vielä !!

      • Missä järjen hiven ?
        ristiina1 kirjoitti:

        Saan mie intervallia miehelleni 2 viikon välein, kotiapua en ota, koska ei mitään järkeä ottaa se 15 minuuttia vastaan, jos esim. aamutoimissa menee 1,5 h..
        Ajatella , heh, kyllä tässä on ajateltu, mutta mitään ei voi. Kerran pyysin nostoapua kun mies lattialla , luvattiin kerran tulla.Se siitä avusta. Jos vielä tarvitsen nostoapua, soitan 112....kait sieltä joku joutaa, kun hakevat kissojakin puusta alas.
        Hassua kun halutaan hoitaa sairaita kotona, mutta apua ei kyllä saa, ja jos saa, se on niin vähän, ettei viitsi edes ottaa vastaan!

        Tässä jutussa suurin ongelma kuulostaa asennesellaiselta. Jos joku auttaa sinua aamuaskareissa vaikkapa vain sen 15 minuuttia ja on mukana kaikista raskaimman osuuden kohdalla (esim. siirrot), se kyllä auttaa ja helpottaa ainakin tällä järjellä siunatun mielestä suuresti asiaa eteenpäin.

      • Siitä ajatus lähtee
        ristiina1 kirjoitti:

        Meillä menee 1,5 h aamulla, pukemiseen ja syöttämiseen, ja vessattamiseen, päivällä se sama, 1,5 h, ja iltapäivällä, ja illalla, pukeminen ja peseminen ei mene lennossa, koska hoidettava takertuu koko ajan kaikkeen mitä näkee, ja saa voimalla vääntää vaatteet ym irti kädestä. Sen päälle suihkut, joihin menee 2 h, näiden välissä , teen ruokaa, käyn kaupassa ( jos on rauhallinen hoidettava) , siistin taloa, pesen pyykkiä ( joka päivä) , toimitan tyttäreni kouluun ja koitan seurata hänen elämää...yleensä pitää jatkuvasti valvoa, mitä sairas tekee, kaataako telkkarin, heittääkö jotain päin ikkunaa, käykö lieden ääressä kun potut kiehuu. Lisäksi pitää ulkoiluttaa sairasta, ja keksiä jotain terapiaa, musiikkia tai jotain.Jatkuva vaeltelu KOKO ajan käynnissä, tavaroiden kantelu KOKO ajan, varoo jos jotain jää esille, häviää. Kaatumisvaara jatkuva, sekä epileptiset kohtaukset..eli jatkuva läsnäolo on oltava koko ajan. Kotimme on AINA kuin hoitolaitos, silloin kun mieheni on kotona, ei siinä tarvitse Einstein olla tajutakseen miten sitovaa tämä on!! Nimim. Ymmärrätkö itse ?????
        Silloin kun istun alas ja koitan esim. telkkua katsella tai vaikkapa lehteä lukea, niin aina saan olla silmät selässä. Onneksi ovet saa lukkoon, ei pääse ulos sentään ilman minun valvontaa, tosin sitäkin sattunut, kun kerran nukahdin uupumustani, enkä muistanut lukita ovea. Öisin kun tuo hoidettava tuppaa nousemaan sen 100 kertaa sängystä!!
        Kuka tänne tulis istumaan, että pääsis ulos? Eihän tuota jaksa kukaan katsella.
        Onneksi minulla tytär, joka joskus valvoo kun käyn asioilla!!
        Vai että mielikuvitusta pitäisi olla vielä !!

        Jep, se saattaisi auttaa ja helpottaa ainakin jonkin verran asiaa eli aihetta.

      • minä kissa ja mies
        Ymmärrätkö itse ? kirjoitti:

        Niin läheltä ja liki on tullut seurattua, että tekosyillä ei pitkälle pötkitä. Haetko esim. korvauksia joka päivä? Lääkkeet joka päivä apteekista? Jos pillerit jaetaan dosettiin, jaetaan viikko kerrallaan. Kuinka monta minuuttia antamiseen menee eikä pistostakaan pistetä kuin pikku hetki.

        Viisas ei käy kaupassa ja asioilla joka päivä vaan keskittää sellaiset menot. Ja kauppa- / asiointireissu voi olla juuri se päivää piristävä pikku hetki, joka katkaisee neljän seinän sisällä yhdessä ympyrässä pyörimisen ja antaa vaihtelua. Toki sekin riippuu ao. ihmisen mielikuvituksesta ja siitä, että voi olla rauhassa, kun hoidettavalla on seuraa, kaitsija.

        Tietenkin jaan dosettiin lääkkeet, niitä on annettava päivällä kolmesti ja kerran aamu-yöstä. Lisäksi kipulääkettä tarpeen mukaan. Eihän tuo paljon ole. Minua stressaa eniten se kun istun vaikka nettiin, heti kuuluu miehen huoneesta avunpyyntö. Saati alkaa lukemaan ym..isommat kotityöt teen intervallijakson aikana.
        Yöllä on käännettävä ainakin kerran, joskus on vaippakin vaihdettava yöllä.
        Meillä lapset asuvat toisella puolella suomea, harvoin heistä on apua, eivätkä uskalla jäädä miehen kanssa keskenään kun on niin hankala hoidettava. Samoin on tuttavien avun kanssa, vaivat olla joskus tunnin-pari, yhden kerran jälkeen ei sama henkilö yleensä tule uudelleen.
        Itse olen tottunut hoitamaan joten se menee rutiinilla, yksinäistä työtä tämä on, sanokoon viisaammat mitä hyvänsä.

      • ristiina1
        Missä järjen hiven ? kirjoitti:

        Tässä jutussa suurin ongelma kuulostaa asennesellaiselta. Jos joku auttaa sinua aamuaskareissa vaikkapa vain sen 15 minuuttia ja on mukana kaikista raskaimman osuuden kohdalla (esim. siirrot), se kyllä auttaa ja helpottaa ainakin tällä järjellä siunatun mielestä suuresti asiaa eteenpäin.

        Asenne ? Jos maksan 600 e kuukaudessa lääkkeet intervallista, ja perheen menot mieheni eläkkeestä, en todellakaan maksa 15 minuutista, kun itse joudun ne hommat kuitenkin tekemään lopun ajan vuorokaudesta. Ei mikään apu ole ilmaista, ja nyt jo ollaan siinä pisteessä, että joudun miettimään että mistä rahat tyttären opiskeluun.
        Kotipalvelua oli tarjolla se 15 minuuttia, suorastaan irvokasta, jos aamutoimissa menee 1,5 h ?
        Järjen hiven on kadonnut jo aikoja sitten omaishoitajilta !!

      • Puolesta puhuja
        Ymmärrätkö itse ? kirjoitti:

        Niin läheltä ja liki on tullut seurattua, että tekosyillä ei pitkälle pötkitä. Haetko esim. korvauksia joka päivä? Lääkkeet joka päivä apteekista? Jos pillerit jaetaan dosettiin, jaetaan viikko kerrallaan. Kuinka monta minuuttia antamiseen menee eikä pistostakaan pistetä kuin pikku hetki.

        Viisas ei käy kaupassa ja asioilla joka päivä vaan keskittää sellaiset menot. Ja kauppa- / asiointireissu voi olla juuri se päivää piristävä pikku hetki, joka katkaisee neljän seinän sisällä yhdessä ympyrässä pyörimisen ja antaa vaihtelua. Toki sekin riippuu ao. ihmisen mielikuvituksesta ja siitä, että voi olla rauhassa, kun hoidettavalla on seuraa, kaitsija.

        Koettu on tuo kaikki. Nyt paremmin saanut asiat rullaamaan. En ole omaishoitaja nyt.
        Ei omaishoitajalle jaeta apteekissa ainakaan silloin kun aloitin lääkkeitä valmiiksi.
        Kaikki piti huolehtia reseptien uusinnasta ja lääkkeiden hakemisesta. Sitten kotona laitettava dosettiin ja annettava lääkkeet. En käynyt kaupassa kuin ehkä kerran viikossa; mutta kaatuileva henkilö piti jättää kotiin siksi aikaa. Se huoli jo siitä tressasi.
        Ei saanut seuraa tai kaitsijaa siihen aikaan. Olikohan peräti kerran kaitsija jonka sai, hekin huonosti saatavissa.
        On helppo olla viisas kaukaa ja arvostella kun ei tunne kyseistä tapausta.
        Kaikki kodin hoitoon liittyvä tehtävä yksin ei mitään apua.
        Ennen saattoi tehdä asioita yhdessä ja ei ollut niin raskasta. Riippuu myös hoitajan kunnosta miten terve tai sairas on. Joten mitä viisastelua tuo nyt oli?
        En kai ole niin tyhmä, että en tajua juuri noita asioita itsekin.
        Alussa paperisota aikamoista showta. Jokainen sitä paitsi on yksilö tuossakin suhteessa. Toinen jaksaa enemmän ja toinen vähemmän. Ei ole silti orja.

      • Puolesta puhuja
        Puolesta puhuja kirjoitti:

        Koettu on tuo kaikki. Nyt paremmin saanut asiat rullaamaan. En ole omaishoitaja nyt.
        Ei omaishoitajalle jaeta apteekissa ainakaan silloin kun aloitin lääkkeitä valmiiksi.
        Kaikki piti huolehtia reseptien uusinnasta ja lääkkeiden hakemisesta. Sitten kotona laitettava dosettiin ja annettava lääkkeet. En käynyt kaupassa kuin ehkä kerran viikossa; mutta kaatuileva henkilö piti jättää kotiin siksi aikaa. Se huoli jo siitä tressasi.
        Ei saanut seuraa tai kaitsijaa siihen aikaan. Olikohan peräti kerran kaitsija jonka sai, hekin huonosti saatavissa.
        On helppo olla viisas kaukaa ja arvostella kun ei tunne kyseistä tapausta.
        Kaikki kodin hoitoon liittyvä tehtävä yksin ei mitään apua.
        Ennen saattoi tehdä asioita yhdessä ja ei ollut niin raskasta. Riippuu myös hoitajan kunnosta miten terve tai sairas on. Joten mitä viisastelua tuo nyt oli?
        En kai ole niin tyhmä, että en tajua juuri noita asioita itsekin.
        Alussa paperisota aikamoista showta. Jokainen sitä paitsi on yksilö tuossakin suhteessa. Toinen jaksaa enemmän ja toinen vähemmän. Ei ole silti orja.

        Edellinen oli Ymmärrätko itse nimierkille!

      • vkko
        ristiina1 kirjoitti:

        Saan mie intervallia miehelleni 2 viikon välein, kotiapua en ota, koska ei mitään järkeä ottaa se 15 minuuttia vastaan, jos esim. aamutoimissa menee 1,5 h..
        Ajatella , heh, kyllä tässä on ajateltu, mutta mitään ei voi. Kerran pyysin nostoapua kun mies lattialla , luvattiin kerran tulla.Se siitä avusta. Jos vielä tarvitsen nostoapua, soitan 112....kait sieltä joku joutaa, kun hakevat kissojakin puusta alas.
        Hassua kun halutaan hoitaa sairaita kotona, mutta apua ei kyllä saa, ja jos saa, se on niin vähän, ettei viitsi edes ottaa vastaan!

        112 ei tulla nostamaan soittanu kax kertaa. näin hesassa. Kai olis poliisi pitäny kutsuu ja poistuu paikalta.

      • älyhoiäläjätä-
        Missä järjen hiven ? kirjoitti:

        Tässä jutussa suurin ongelma kuulostaa asennesellaiselta. Jos joku auttaa sinua aamuaskareissa vaikkapa vain sen 15 minuuttia ja on mukana kaikista raskaimman osuuden kohdalla (esim. siirrot), se kyllä auttaa ja helpottaa ainakin tällä järjellä siunatun mielestä suuresti asiaa eteenpäin.

        "missä järjen hiven" Luuletko ,että se 15min apu sattuisi paikalle juuri siihen "oikeaan aikaan" Sinuna pitäisin ihan omanasi nuo ehdotuksesi ja ajattelisin todellakin asioita sillä kuuluisalla maalaisjärjellä!

      • syö särkee saat järk
        älyhoiäläjätä- kirjoitti:

        "missä järjen hiven" Luuletko ,että se 15min apu sattuisi paikalle juuri siihen "oikeaan aikaan" Sinuna pitäisin ihan omanasi nuo ehdotuksesi ja ajattelisin todellakin asioita sillä kuuluisalla maalaisjärjellä!

        nim.älyhoiäläjätä- sinulla vaikeuksia ymmärtää kirjoitettua, eihän vartissa kerkee edes syötää, mitä sillä avulla tekee??

      • särki on kala
        Missä järjen hiven ? kirjoitti:

        Tässä jutussa suurin ongelma kuulostaa asennesellaiselta. Jos joku auttaa sinua aamuaskareissa vaikkapa vain sen 15 minuuttia ja on mukana kaikista raskaimman osuuden kohdalla (esim. siirrot), se kyllä auttaa ja helpottaa ainakin tällä järjellä siunatun mielestä suuresti asiaa eteenpäin.

        aha, ja sitten hoitaja se 23, 55 h sen hoidettavan kanssa. Ihan oikein! Kyllä apua pitää saada suhteutettuna siihen mikä on tilanne!!

    • Henkka

      Omaishoitajuus ja sen tuomiin taloudellisiin säästöihin vetoaminen on yhteiskunnan syöpä. Samanaikaisesti narsistit politiikkomme tuhlaavat rahaa mm kehitysapuun, maataloustukeen, eun korotettuihin jäsenmaksuihin jotka vaativat 1% arvonlisäveron tuotosta,yritystukiin suuryrityksille, rikkaille yhdityksille kuten spr,kepa,invalidiliitto sekä lukemattomat muut yhdistykset . Niitä rahoja tarvittaisiin toimivaan vanhushuoltoon hoitokoteja ja henkilökuntaa niihin. Sekä julkisia että yksityisiä palveluntuottajia. Maksukatto tuotetuille palveluille. On oltava varaa vanhusten ja lasten hoitoon sekä koulutukseen. Omaishoito on hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa.
      Politiikot käyttävät tässä härskisti yksinkertaisia vanhuksia hyväkseen pakottamalla ihmisiä hoitamaan puolisonsa ja vanhempansa ja vammaiset lapsensa.

      • Juhani64.

        "henkkaa" unohdit mainita nämä EU:n kriisimaiden tukemiset (jossa Suomikin jo on) sinne syydettiin miljardeja ja omat vanhukset/vammaiset jätetään oman onnensa nojaan. Unohtamatta tietenkään omaishoitajien jaksamista! kuka olisi kyvykäs perustamaan puolueen vanhuksille/omaishoitajille/vammaisille äänivyöry olisi varmasti melkoinen ,sillä tässä maassa ei ole vielä sellaista puoluetta.

    • näin on 1+1

      Kohta vaalit, sitten voimme taas seurata miten omaishoitajat ovat oikein sydämen asia kaikille ehdokkaille, ja unohdetaan kun äänet laskettu !!

    • Ex.omainen

      Kaikki me olemme, nykyisiä, entisiä ja tulevia omaishoitajia. Raskas työ, ja päättäjät käyttävät hyväksi meidän rakkautta omaiseen " hoitaahan se , kuka nyt laitokseen
      laittaa " ?
      Älkää ruvetko näillä nykyisillä ehdoilla hoitajiksi, vaatikaa !

    • moniammattilainen

      Omaishoitaja on usein a) perushoitaja, b)sairaanhoitaja kun jakaa myös lääkkeet, c) pyskologi, d) fysioterapeutti, e) toimintaterapeutti, f) ulkouluttaja, g) edunvalvoja, h), taloudenhoitaja ym. ym. listaa voi jatkaa hyvin paljon.

      Miksi siis palkkio ei vastaa mitään em ammateista? Kysyä sopii? Miksi omaishoitaja saa kaikkein vähiten palkkaa, etenkin, kun esim. toimeentulotuen saa tekemättä yhtään mitään.
      Toimeentulotuki on suurempi omaishoitajan palkkiota, tämä on faktaa.

    • Theo2013

      En tiedä kumpi parempi,hiljaisuus vai jatkuva naljailu?Meillä tuttu mies ajautui huonoon kuntoon eikä saanut omais hoitajaa eikä kunnallista vaikka oli selvästi kykenemätön aivan kaikkeen.Ei tehnyt muuta kun istui sohvalla niin että vankka nahkasohva piti uusia vuoden välein,koska myös nukkui ,söi ja sikaili samalla kohdalla lopun elämänsä joskus pyysi viinaa ja tuntui silloin jopa siedettävältä kun ei pornokasetti ollut yötä päivää päällä televisiossa.Kuljetimme krillaamaan ja savustamaan,niin pisin kesto oli noin vartin verran,ei edes laituri onginta kiinnostanut,ainoastaan vanhojen tarinoiden kertominen ja vit,,uilu.Kauppareissulla istui autossa ja kyseli kännykällä mitä näkyy. Hommaa kesti kuusi vuotta kunnes sairastui ja oli sairaalassa kaksi viikkoa,tämän jakson alussa ilmestyi ex-vaimon sisko joka oli unohtunut poistaa sairaalan kirjoista lähiomaisena.Tämä elävän ruumiin ryöstö alkoi saman tien ja sairaala tuki tätä tuonen keijua joka vaati heti pankki asiat omaan hoitoonsa ja tilaili netistä omalle perheelleen astianpesukoneita ja kaikkea mitä tämä kuoleva ei varmasti tarvinnut,oli vielä velaton mies ja posa täynnä rahaa sairaalassa ja sai kolme tosi isoa eläkettä tuona aikana plus pankissa jo olleet rahat. Tuli aika jolloin tuonen keiju sai hakea raadon ja alkoi itse kuolin pesän selvittäjäksi,kun otimme yhteyttä pankkiin niin vastaus oli että vainaja oli ilmoittanut sen pirun lähiomaisekseen ja antanut pankki tunnuksensa tälle,mitään ei ollut siis meidän puolelta tehtävissä vaikka yritimme saada edun serkuille sanottiin ettei serkut ole sukulaisia vaan tämä noita joka kertoi että pesän hoitaa Valtio(joka oli hän).Hän piti puhelinta päällä yli vuoden ennen kuin Saunalahti laittoi poikki,ja oli tilannut vielä sänkyyn kiinni sidottuna olleen nimissä tavaraa netistä,eikä mitään syytettä edes Poliisien puolelta,vaikka oli pikavippejäkin seassa.Yritimme saada tältä "Valtiolta"rahat maksaa joka päiväiset ruoka annokset niin joutui tai halusi näyttää viivan alle kertyneen miinuksen vaikka kunta maksoi arkut ja kaiken vaikka eläkeläiselle ne ei kuuluisi,,arvatkaa kahden viikon rahan meno ilman sairaalan tai asunnon tai ylipäätään minkään kuolleelle kuuluvan laskujen yhteissumma jonka yheiskunta siunasi vaikka tiesi että me ystävä perhe hoidetiin homma eli hoito ilmaiseksi,se oli 13570,50e. Joten poistakaa hyvät ihmiset sairaalan tiedoista lähiomainen pois kokonaan ellei todella ole oikeaa ihmistä,tämä raadon syöjä oli ammatiltaan apuhoitaja ja valehteli uhrin olevan väkivaltainen joten hän oli sidottuna sänkyyn loppu elämänsä,en anna ikinä anteeksi enkä suoja tiellä jarruta jos mainittu henkilö sattuisi eteen. Kirjoitin tämän siksi että jos et itse jaksa niin hae kunnalta hoitoryhmä johon kuuluu puolen kymmentä ihmistä päättämään puolestasi niin saat elää rauhassa,älä missään nimessä ota vain yhtä täys vastuuseen tai voit järjestää loppuelämän helvetin potilaalle.Niin tiedoksi että vuokratakuut,vainajan lompokon sisältö ja tyhjennetyt tiit eivät omaisuus tule enää sinulle jos annat lähiomaisen oikeudet kelle tahansa,me jotka hoidimme kaiken ei edes kunnalta kiitosta ainoat oli serkut jotka kiittivät kaikesta kuudesta vuodesta.

    • Onko näin?

      Joillekin, ellei nyt "pahinta", niin aika pahaa saattaa olla myös allaolevan kaltainen kohtelumme?

      http://yle.fi/uutiset/omaishoitaja_tampereen_saastoista_tuntuu_erittain_pahalta_etta_pienia_etuja_ruvetaan_ottamaan_pois/7517197

      On lupa ajatella, että tekemämme arvokas työ ja sen tuomat "säästöt" valuvat parempiin suihin, kuten ....

      http://www.tampere.fi/tampereinfo/viestinta/tiedotteet/2013/6LZB4KROO.html

    • msse

      Tutun tuntuista tarinaa. Ajauduin omaishoitajaksi suht' nuorella iällä. Ehkä "psykiatri" on oikeassa, ja jotain isoa vikaa meidän omaishoitajien päässä on pakko olla, että tällaiseen rupesimme. Ei tämä ole millään mittapuulla "tervejärkisen" hommaa. Tulot putoaa alle köyhyysrajan vaikka mitä sillä on väliä, kun minnekään et pääse. Ainainen valppaustila on jo toinen luonto. Omaiseni on ollut pari kertaa parin viikon kuntoutusjaksolla laitoksessa, mutta on palannut kotiin entistä huonommassa kunnossa: Harhaisena ja sekavana ja jalat on olleet niin veltot, että kotona on saanut entistä enemmän paiskia hommaa, että on entinen toimintakyky palannut. hänellä on aivoinfarktista johtuva laaja aivovaurio.

      Jotenkin jaksaa pesut, syöttämiset, vaipanvaihdot, nostot pyörätuoliin ja yöheräilyt. Se mikä on rasittavinta, on omaiseni luonteenmuutokset. Aamulla kiva ja suht' selväjärkinen ihminen muuttuu äkisti höperöiväksi puppugeneraattoriksi. Yhtään selväjärkistä lausetta et saa. Aivan kuin kuuntelisi tuntemattoman vahvassa humalatilassa olevan kännikalan tauotonta mölinää. Välillä selkään sataa v*ttumainen p*ska h*oraa yms. uhmaikäisen raivareita. Välillä ruoka syljetään lattialle, kun ei ollutkaan "sisäfileetä", mitä oli toivomuslistalla. Ei ole enää varaa muuta kuin halvimpaan ruokaan, mutta sitä ei ymmärretä. Talous on romahtanut, työpaikka mennyt. Elämä on jankutusta. Hän jankuttaa tuntikaupalla, miten kämppä on sekaisin, pöytää ei ole katettu ja vieraat tulevat aivan kohta. Minä jankutan, että kello on kaksi yöllä, vieraita ei tule ja hänen pitäisi nukkua.

      Itse olen perusterve ja kuntoilen kotona ahkerasti. olen hoikka, syön terveellisesti, en tupakoi tai juo. Luulin olevani fyysisesti huippukunnossa, mitä nyt vanne kiristää päätä. Terveystarkastuksessa tuli pommina, että minulla on vaarallisen korkea verenpaine, josta jouduin lääkärin seurantaan. Olen aina arvostanut terveyttäni, että sitä en uhraa vaikka elämäni uhraan toisen hyväksi. Nyt tajuan, että se terveyden uhraaminen tulee hiipimällä, sitä ei itse huomaa, miten rikki on.

      Ainoa mitä toivon, on omaa palautimisaikaa. Olisipa joku puolipäiväkoti näille vammaisille tai ainakin viikon loma kuun lopuksi yms.

    • Ei uskottava juttu

      Jooo "msse", kyllä sellaisia lomia on omaishoitajille. Vaikeahoitoset kotona hoidettavat pääsevät laitokseen intervallijaksolle, joka on sopimuksen mukaan päivistä viikkoon tai jopa enemmän. Äkkiä kuntasi terveydenhuoltoon hakemaan apua.

      Tosin kuulostaa hemmetin huuhaalta, jos olet kertonut korkean verenpaineen todenneelle lääkärille kotitilanteesi, ettei hän ole pannut asiaa jo alulle tai edes kertonut aiheesta.

      • mcse

        Jooo "msse", kyllä sellaisia lomia on omaishoitajille. Vaikeahoitoset kotona hoidettavat pääsevät laitokseen intervallijaksolle, joka on sopimuksen mukaan päivistä viikkoon tai jopa enemmän. Äkkiä kuntasi terveydenhuoltoon hakemaan apua.

        Tosin kuulostaa hemmetin huuhaalta, jos olet kertonut korkean verenpaineen todenneelle lääkärille kotitilanteesi, ettei hän ole pannut asiaa jo alulle tai edes kertonut aiheesta.

        Hei! Kerro noista intervallihoidoista! Itse otin alussa netistä selvää, että sellaisia olisi, ja se olisi aivan huippu-juttu. Mutta Pirkanmaan sosiaalipuoli tyrmäsi asian. Ne ovat ollutta ja mennyttä aikaa. niitä ei enää nykyään järkätä. Ainoat vaihtoehdot ovat laitoshoito, josta pääsee kotilomille tai kotihoito. Jos haluaa jotain viikon huilauslomaa, niin sitä pitää suurin piirtein anella ja samalla syyllistetään joillain 80v. vanhuksilla, jotka hoitaa puolisoaan ja tarvitsee myös lepoa. Toinen vaihtoehto on jonkun laitoksen vuodeosasto, jolle hän sitten jäisi. Omaiseni ei vielä ole vanha ja kaipaa virikkeitä ja elämää. Omaiseni oli aluksi vuoden laitoksessa, missä hän uhkaili itsemurhalla yms.

        Myönnetään, että olen ollut alusta asti aika lopussa tämän ruljanssin keskellä, enkä ole kaikkia mahdollisuuksia vieläkään osannut koluta. Kukaan ei ole oma-aloitteisesti minulle mitään niistä puhunut vaikka neuvoja olen kysellyt. Jo se oli järkytys, että käytännössä minun niskoille sysättiin vaikeavammainen henkilö, vaikka minulla ei ollut minkään maailman koulutusta asiaan.

        Kertokaa lisää ja neuvokaa!

    • Älä anna periksi

      Kummalliselta kuulostaa, mutta en osaa sanoa paikkakuntasi terveydenhuollosta mitään. Oman kuntani terveydenhuollon hoitaa kuntayhtymä, jonka vuodeosastoille tulee aika ajoin intervallipotilaita. Kunnan hoivapuolella on intervallipaikkoja ja yksityisissä paikoissa myös.

      Mene omalle lääkärillesi, kerro oma tilanteesi ja että tarvitset hengäsdystaukoja raskaasta omaisen hoivaamisesta. Lääkärin täytyy osata ja tietää jatkopaikat ja -mahikset.

    • Kynnysmatto_-_-_

      Minun mielestäni on pahinta se kun tämä hoidettava kiukuttelee suurin piirtein kaikesta.Kaikki teen välillä väärin.Aivan kaikki.Kaikki se apu mitä hänen eteensä yritän tehdä hänen parhaakseen,saan vaan raivot ja syyttely niskaani.Olisi kiva jakaa enemmän tätäkin puolta,ei olisi elämä niin tympeää ja rankkaa.En jaksaisi olla enää likakaivona.

      • Omaani hoitelen

        Tuttuakin tutumpaa. Kaikki mitä teen, teen väärin. Itselleni "pelastusenkelit" ovat löytyneet hoidettavani sululaisista ja hoidettavani ystävistä.

        Pahimpina "kiukkuaikoina" nuokaan ystävälliset tuet eivät jaksa kuitenkaan kantaa ja omalta osaltani olen tehnyt päätökseni.

        Puolueet, jotka "ilmoittavat" ajavansa omaishoitajien asiaa ensi kevään ek-vaaleissa, eivät tule saamaan minun ja hoidettavanani olevan puolisoni ääniä ja "tämä tieto kiirii" läpi omaishoitajien yhdistysten.

    • ^*^*^*

      Kyllähän se kiukuttelu sairaudesta johtuu, mutta vaikea sitä on kestää.
      Kun tekee parhaansa ja saa vain herjauksia palkakseen ei se mieltä ylennä.
      Yleensäkin omaishoitajien jaksamiseen kiinnitetetään liian vähän huomiota, hoidettavan voinnista kyllä muistetaan kysellä.
      Omaishoitajille pitäisi olla teveydenhuolto samoin kuin työssäkäyvilläkin on työterveyshuolto.
      Jos omaishoitaja jätetään oman onnensa nojaan tulee se yhteiskunnalle kalliiksi.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      69
      1840

    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      164
      1489

    3. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      125
      1265

    4. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      88
      1262

    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      49
      1180

    6. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      270
      979

    7. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      75
      942

    8. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      107
      895

    9. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      101
      836

    10. Mitä vastaat jos

      Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍
      Ikävä
      36
      684
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt