Muukalainen yössä.

Soisin sinulle miehen jolle ei tarvitse "tehdä itseään tykö" niin kovasti että kelpaisi ja toivon että tämä avomiehesi lopettaisi muistelonsa entisestä vaimostaan, tai no ainakin vähentäisi sitä ja olisi hienotunteinen siinä mielessä että tajuaisi miltä sinusta tuntuu moinen jutustelu. Ellei tajua, niin aika mönttipää on kyllä.

Voi olla että haluaa jakaa kipeän kokemuksensa sinun, eli läheisempänsä kanssa, mutta silti ....

Sano kuitenkin ihan reilusti hänelle asiasta, että kaikella kunnioituksella mutta nyt piisaa muistelot ainakin sinulle.

Ellei avomiehesi tajua suuntautua viimeinkin YHTEISEEN tulevaisuuteen SINUN kanssasi, niin tiedät mitä tehdä.
Eihän tuommosesta mitään tulee että sinä olet se jonka mieli pahoitetaan päivittäin.

Ihan hyvä se on seurata tilannetta ja varsinkin oleellista saada keskusteluyhteys tästä asiasta toimimaan, koska olette jo noinkin pitkään parisuhteessa olleet.

Ero on monelle hyvin kipeä asia josta kestää toipua ja suuntautua/sopeutua uuteen. Varsinkin kun kumppanisi on pitkien parisuhteiden ihminen, niin silloin suhteisiin suhtautuu pitkäjänteisemmin ja silloin erotilanne ottaa enemmän aikaa.

Tilanne jossa mennyt elämä ei ole päästänyt otteestaan, vaan entistä puolisoa tuodaan tiettävästi nykyisyyteen toistuvasti on varmasti vaikea pala sinulle nieltäväksi ja aiheuttaa tunnetta vertailusta ja omasta arvosta.

Herättää epävarmuuden tunteita omasta merkityksestä toiselle tyyliin : olenko millä tavoin erilainen, parempi, kauniimpi jne.
Kun kuitenkin haluaisi olla sille toiselle se tärkein ihminen, eritoten nyt intiimissä tilanteissa jossa ollaan liki ja iholla.

Kunpa löytäisitte tuon keskusteluyhteyden keskenänne uudelleen kesän kuluessa, kuten itse tuumasit toivorikkaana : vielä on kesää jäljellä --- eli tunteita on myös jäljellä ja sitä myöten mahdollisuuksia ja toivoa suhteen syvenemisestä uudelle tasolle. Kunpa päästäisit irti itsesi vertaamisesta yhtään kehenkään -- olet ainutkertainen juuri tuollaisena.