suku on pahin

Ehkä on rakentavampaa opetella myönteistä ajattelua ja katsoa eteenpäin.
"Jos paskaa tikulla ronkkii, enempi vain haisemaan käy".
Uskon että sinua on kohdeltu epäreilusti. OK?

Olisiko nyt jo vihdoinkin aika jättää koko sukusi rauhaan? Siis vain yksinkertaisesti antaa heidän kaikkien olla vain omissa haisevissa oloissaan. Aivan kaikkien, sisarustesi xät ja xien xät ja xien xien lapset ja lastenlapset.

Vain jätä heidät, koko konkkaronkka rauhaan.

Sinulla on oikeus rehellisiin, kauniisiin ja ystävällisiin ihmissuhteisiin. Suurin osa ihmisistä on luotettavia, kauniita, ystävällisiä ja kaveruuden arvoisia. Käytä aikasi ja energiasi heidänlaistensa etsimiseen!
Perheesikin hyotyy tuntiessaan hyviä ihmisiä.

Roskasakki ja ilkeydet voit täysin eliminoida elämästäsi. Vain sinä itse voit sen tehdä. Ei kukaan toinen sinun puolesta. Jo sinun velvollisuutesi itseäsi kohtaan sanelee pahuuden poistaminen elämästäsi. Tuo suureksi osaksi tarkoitta koko sukusi rauhaan jättämistä.

Oletko kenties esikoinen sillä esikoisten ajatellaan pärjäävän omillaan. Näin ainakin meillä. Kuopus on tehnyt kaikki pahat ja päästä vain silitellään. Kuopus ei saanut mitään kuritusta eikä asetettu rajoja käytöskin on sen mukaista. Esikoisena olin aina silmätikkuna ja kuritettiin toistenkin edestä ja toisten virheistä. Kuopus sai tehdä mitä vaan ja syy oli aina esikoisen.

Sisareni on kaikki vahinko lapsensa tehnyt eikä ole kenestäkään vastuuta ottanut kuin sen ajan kun se helpointa on ollut ja sen jälkeen tuupannut vanhemmilleni niitä. Maksatuttaa muilla ihan kaiken ja itse vaan viettää lapsetonta elämää vehdaten milloin kenenkin äijän kanssa kaikkien suhteiden päättyessä pettämiseen. Vanha pidetään niin kauan kunnes uusi on tilalle.

"Olen ollut pienestä pitäen se jota on potkittu päähän ja käytetty henkistäväkivaltaa ja tämän kaiken huomioon ottaen saa vain ihmetellä miten olen täne asti selvinnyt!
Aikoinaan kiusattu myös koulussa ja nytten saanut myös aivovamman ja taistelu jatkuu Pohjolan kanssa!"

Itselläni sama tilanne mutta mikä ei tapa niin se vaan vahvistaa kun koittaa kääntää kaikki vastoinkäymiset henkiseksi vahvuudeksi eikä lannistu. Itselläni tuli muu vamma ja tuntui kamalalta alkuunsa ja sen jälkeen ymmärrän vammaisia ihmisiä entistä enemmän sillä kaikilla meillä on jokin vamma mutta toisilla se näkyy ulospäin ja toisilla ei. Toisilla on syntymä vamma kuten sisaruksellasikin ja vanhemmillasikin.

Ole oman itsesi tuki kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ja ole taistelija ja antaa muiden ihmisten olla mitä ne ovat sillä muita ei voi muuttaa muuta kuin itseään.

Meitä on neljä sisarta ja olen toisiksi nuorin!
Tein mitä tahansa tai autoin en kehuja ole saanut enkä kiitosta!
Aikoinaan valmistuin koulusta niitä ei juhlittu millään lailla ,toisin on näiden muiden kohdalla!
En myöskään säästynyt isäni kovalta kohtelultakaan,tukistettiin tukasta,lyötiin millä milloinkin ja jopa potkittiin!

Ymmärrän aloittajaa. Samanlaista kohtelua olen saanut osakseni äidiltäni ja sisaruksiltani. Äidilläni on ilmeisesti narsistinen persoonallisuushäiriö ja onko sitten periytynyt, samaa täydellistä tunneköyhyyttä ja toisen asemaan asettumisen kyvyttömyyttä on myös ainakin yhdellä sisaruksista.

Yleensä tämä äidin malli (vääristynyt vuorovaikutus) perheessä jatkuu myös sisarusten keskinäisissä suhteissa (joita mitä perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin tulee.

Hylätyksi tulemisen tuska, jota nyt aikuisena aloittaja tuntee, on saanut alkunsa jo lapsuuden perheessä. Sinä olet todennäköisesti ehjin ja empaattisin (kykenevä: myötätuntoon, asettumaan toisen asemaan, huomioimaan toisia.. ) lapsuuden perheestäsi.

Nyt aikuisena vuorovaikutusyrityksesi sisarustesi ja vanhempiesi kanssa tuottavat samaa kärsimystä. Ehkä et vielä tunnista tuskasi syytä? Terveissä suhteissa toinen huomioidaan, pyritään oikeudenmukaisuuteen ja pyritään hyviin, rakastaviin tunteisiin. Nyt, sinä jatkat samaa kaavaa, vaikka joka kerta tulee turpaan. Aivan kuten lapsenakin. Ei kannata enää odottaa hymyä ja lämmintä kättä ihmisiltä (vaikka ovatkin sinulle rakkaita), joilta saat takaisin aina loukatuksi tulemista ja pahaa mieltä. Sinua ei voida hylätä, kun et enää hae hyväksyntää ja rakkautta ihmisiltä, jotka ovat tähän kykenemättömiä. (Heidän kykenemättömyydellään ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.)

Anna itsesi kokea menetyksen suru. Sen jälkeen lopeta kokonaan (vaikka se aluksi tekisikin kipeää) näiden läheistesi 'oville koputtaminen'. Kuten muistat, ovet pysyvät suljettuina, sinut otetaan korkeintaan sisälle eteiseen asti ja saat taas pelkkää pahaa mieltä.

Kun luovut tästä suljetuille oville koputtamisesta, voit eheyttäsi varjellen lähestyä ihmisiä, jotka avaavat ovensa sinulle ja perheellesi, kun koputat heidän ovellensa. He hymyilevät ja toivottavat sinut tervetulleiksi. Kohtelevat sinua ja perhettäsi hyvin ja huomaavaisesti. - Aivan kuten terveissä ihmissuhteissa toimitaan.

Tiedän kokemuksesta, että lapsuuden perheen rakkaitten ihmisten menetys on surun aihe. On kuitenkin turhaa jatkaa kanssakäymistä, koska revit vain itseäsi rikkinäisemmäksi kerta kerran jälkeen. He eivät muutu. Sinä voit rakastaa heitä, vaikka he ovat kyvyttömiä rakkauteen. Rakasta etäältä.

Tärkein velvollisuutesi on nyt omaa perhettäsi kohtaan. Älä riko sitä vääristyneillä vuorovaikutussuhteilla. Suojele itseäsi ja perhettäsi. Sinä et tarvitse ulkopuolisen hyväksyntää silloin kun itse hyväksyt itsesi. Sinun ei todellakaan tarvitse kerjätä hyväksyntää ja rakkautta ihmisiltä, jotka kohtelevat sinua kaltoin kun eivät muuta kurjat osaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa ihan uusi suunta elämällensä.

Hylkiö kiittää asiallisista kirjoituksista!