Kertokaa te narsisti?

En silti ole varma onko hän narsisti sillä hyvä isä hän on. Hän vaan tykkää kontrolloida kaikkea mutta osaa jo antaa ollakkin. Ja en ole varma kumpi meistä on pahempi... ennen olin uhri mutta en välttämättä enää... mutta kun monesti aion tehdä jotAin se jää kun hän lannistaa en vaan jaksa yrittää... en mä tiiä

En silti ole varma onko hän narsisti sillä hyvä isä hän on. Hän vaan tykkää kontrolloida kaikkea mutta osaa jo antaa ollakkin. Ja en ole varma kumpi meistä on pahempi... ennen olin uhri mutta en välttämättä enää... mutta kun monesti aion tehdä jotAin se jää kun hän lannistaa en vaan jaksa yrittää... en mä tiiä

aaalotus kirjoitti:

En silti ole varma onko hän narsisti sillä hyvä isä hän on. Hän vaan tykkää kontrolloida kaikkea mutta osaa jo antaa ollakkin. Ja en ole varma kumpi meistä on pahempi... ennen olin uhri mutta en välttämättä enää... mutta kun monesti aion tehdä jotAin se jää kun hän lannistaa en vaan jaksa yrittää... en mä tiiä

Lue lisää

Minä olen naimisissa narsistin kanssa enkä aio erota. Paitsi tietysti jos se unelmieni mies satumaisesti ilmestyy suljettuun elämääni niin heihei narsku. Meillä ei ole onneksi lapsia eikä tule,koska narskuni painosti minut sterilisaatioon. Sen jälkeen alkoi haaveilla lapsesta. Tottakai koska puolisolta pitää vaatia mahdottomia. Narsismista ei koskaan kasva ulos. Ei ne muutu koska ovat läpeensä häiriintyneitä. Minulle on ihan sama miten elämääni käytän, mutta sulla on lapsia sen kanssa ja ilmeisen paha olla. Suosittelen lähtemistä ja päätöksessä pysymistä. Minä olen paennut pelkkä matkalaukullinen vaatteita mukanani useasti. Aina se saa lopulta kiinni.Enää en aio edes yrittää. Seuraavalla kerralla kun saan päähäni lähteä tuhosn hänen elämänsä ja poltan kaikki sillat hänen takanaan. Josko siitä oppisi.

10+2 kirjoitti:

Minä olen naimisissa narsistin kanssa enkä aio erota. Paitsi tietysti jos se unelmieni mies satumaisesti ilmestyy suljettuun elämääni niin heihei narsku. Meillä ei ole onneksi lapsia eikä tule,koska narskuni painosti minut sterilisaatioon. Sen jälkeen alkoi haaveilla lapsesta. Tottakai koska puolisolta pitää vaatia mahdottomia. Narsismista ei koskaan kasva ulos. Ei ne muutu koska ovat läpeensä häiriintyneitä. Minulle on ihan sama miten elämääni käytän, mutta sulla on lapsia sen kanssa ja ilmeisen paha olla. Suosittelen lähtemistä ja päätöksessä pysymistä. Minä olen paennut pelkkä matkalaukullinen vaatteita mukanani useasti. Aina se saa lopulta kiinni.Enää en aio edes yrittää. Seuraavalla kerralla kun saan päähäni lähteä tuhosn hänen elämänsä ja poltan kaikki sillat hänen takanaan. Josko siitä oppisi.

Lue lisää

"Aina se saa lopulta kiinni"

Eihän se voi väkisin takaisin raahata? Vai voiko? Jos pakottaa takaisin, niin se on poliisiasia. Jos kyse on suostuttelusta ja matelemisesta niin voi hyvänen aika. Etkö milloinkaan opi.

Kuulostaa tutulta, vaikka ei ehkä ihan noin pahalta. Tai oikeastaan minä olen lakannut välittämästä näistä miehen ominaisuuksista. Hän ei nykyään tee kotona juuri mitään, ja jos hän sitten päättää poikkeuksellisesti saada jotakin aikaan, jonkun pitää heti olla tuomassa, etsimässä, pitelemässä jne. hänelle jotakin. Hän on aina ollut samanlainen, mutta vasta nyt se on ollut niin silmiinpistävää. Aiemmin hän osallistui kotihommiin enemmän, mutta nyt kun minä teen kotona melkein kaiken, niin minulla on muutakin tekemistä silloin, kun hän päättää tarvita apua.

Hänenkin mielestään on aina jonkun muun syytä, jos hän on unohtanut jotain tai hukannut lompakkonsa.

Meilläkin on kohta 20 vuotta yhteiseloa takana, ja olen kyllä ruvennut miettimään, mahtaako sitä olla enää kovin paljoa edessä. Minä olen lakannut riitelemästä. Kun mies yrittää aloittaa, olen vain hiljaa. Miksi se siitä muuttuu, että samoista asioista riidellään uudestaan ja uudestaan? Aikansa sitä jaksoi ja sovinto sen jälkeen tuntui hyvältä, mutta jossain vaiheessa jo riidan loppuessa tajusin, että sama riita olisi taas edessä, niin lakkasin jatkamasta riitaa. Nyt sitten mies riitelee itsekseen, kiukuttelee ja osoittaa mieltään ja sitten käyttäytyy, niin kuin olisi sovittu se riita.

Minuakin mies koettaa usein vähätellä, mutta en ota siitä itseeni. Toisen vähättely kielii omasta heikosta itsetunnosta. Pitää toista painamalla yrittää korottaa itseään. Miehen vähättely ei enää latista minua, vaan saa hänet näyttämään silmissäni säälittävältä.

Olen miettinyt, että pitäisi puhua asiat halki. Pitäisi sanoa miehelle, että jos häntä ei kiinnosta osallistua yhteisiin asioihin ja jos hän ei lopeta ilkeätä käyttäytymistään minua kohtaan, en aio pysyä tässä liitossa. Jos hän senkin jälkeen jatkaa minun syyttämistään omasta käytöksestään, eikä suostu puhumaan, täytyy varmaan vetää siitä johtopäätökset. Mutta kyllä minäkin mietin aikaisempia hyviä aikoja ja sitä, että voisi olla ihan mahdollista löytää uudelleen sellainen yhdessäolo, jossa kummankin on hyvä olla.

hmm.. kirjoitti:

Kuulostaa tutulta, vaikka ei ehkä ihan noin pahalta. Tai oikeastaan minä olen lakannut välittämästä näistä miehen ominaisuuksista. Hän ei nykyään tee kotona juuri mitään, ja jos hän sitten päättää poikkeuksellisesti saada jotakin aikaan, jonkun pitää heti olla tuomassa, etsimässä, pitelemässä jne. hänelle jotakin. Hän on aina ollut samanlainen, mutta vasta nyt se on ollut niin silmiinpistävää. Aiemmin hän osallistui kotihommiin enemmän, mutta nyt kun minä teen kotona melkein kaiken, niin minulla on muutakin tekemistä silloin, kun hän päättää tarvita apua.

Hänenkin mielestään on aina jonkun muun syytä, jos hän on unohtanut jotain tai hukannut lompakkonsa.

Meilläkin on kohta 20 vuotta yhteiseloa takana, ja olen kyllä ruvennut miettimään, mahtaako sitä olla enää kovin paljoa edessä. Minä olen lakannut riitelemästä. Kun mies yrittää aloittaa, olen vain hiljaa. Miksi se siitä muuttuu, että samoista asioista riidellään uudestaan ja uudestaan? Aikansa sitä jaksoi ja sovinto sen jälkeen tuntui hyvältä, mutta jossain vaiheessa jo riidan loppuessa tajusin, että sama riita olisi taas edessä, niin lakkasin jatkamasta riitaa. Nyt sitten mies riitelee itsekseen, kiukuttelee ja osoittaa mieltään ja sitten käyttäytyy, niin kuin olisi sovittu se riita.

Minuakin mies koettaa usein vähätellä, mutta en ota siitä itseeni. Toisen vähättely kielii omasta heikosta itsetunnosta. Pitää toista painamalla yrittää korottaa itseään. Miehen vähättely ei enää latista minua, vaan saa hänet näyttämään silmissäni säälittävältä.

Olen miettinyt, että pitäisi puhua asiat halki. Pitäisi sanoa miehelle, että jos häntä ei kiinnosta osallistua yhteisiin asioihin ja jos hän ei lopeta ilkeätä käyttäytymistään minua kohtaan, en aio pysyä tässä liitossa. Jos hän senkin jälkeen jatkaa minun syyttämistään omasta käytöksestään, eikä suostu puhumaan, täytyy varmaan vetää siitä johtopäätökset. Mutta kyllä minäkin mietin aikaisempia hyviä aikoja ja sitä, että voisi olla ihan mahdollista löytää uudelleen sellainen yhdessäolo, jossa kummankin on hyvä olla.

Lue lisää

Meillä mies ei aina kerro, minne menee ja millon ehkä tulee. Itse tulin töistä eilen kotiin, ei ollut kotona (on lomalla vielä). Pojalle oli soittanut, että on ajelemassa, koska MINÄ olen suuttunut hänelle. Muistaakseni hän itse kieltäytyi ylimielisesti kun pyysin apua, eikä ole sen koommin mulle puhunut. Itse olen ne asiat sanonut mitä on sanottavana ollut, mutta eipä ole huvittanut juttusille alkaa. Onneks itellänikin oli eilen illalle menoa, ja kun tulin hän lähti mutisten jonnekkin, meni lämmittämään saunaa.

Toissapäivänä kun tulin töistä, ei ollut ruoka valmiina. Tyttö teki itselleen leipää ja sanoi etteivät ole syöneet. Huomasin sitten, että siellähän se ukkoKULTA oli grillaamassa, mutta eipä ollut kenellekkään asiasta sanonut. Tuo on niin ärsyttävää, kun ei voi PUHUA! Siis edes lapsille, missä on ja mitä tekee.

Nimimerkki "hmm..", voi että on tuttua! Juuri niin meilläkin, kun vaikka jotain hiivatin hyllyä laittaa seinälle. Ei ole ruuveja, missä ne on, akkuporakonetta saa etsiä, siitä loppuu akku, missä toinen, tule pitämään tätä perk..leen hyllyä ja kiitosta ei minulle tule! Ei vaikka autan missä, hikihatussa puitten teossa tms. Itse kiittelin ehkä liikaakin joskus, nyt on mies saanut huomata ettei häntäkään kiitellä.

Minä myös oon alkanu olemaan kommentoimatta toisen sanomisia tai tyynesti vastaan jotain neutraalia. Ei enää jaksais. Hauaisin aikuisen puolison, joka ei kiukuttele kuin teini. Miten se voikin olla niin vaikeaa? Ja juurikin tuo, että kun yksi riita sovitaan, niin toinen samanlainen tulee varmuudella. Ennen en jaksanut olla kauaa mykkäkoulua, nyt tuntuu että tämäkin viikko on mennyt ihan hyvin, kun on vältelty toisten seuraa. Että ihan sama! Mökötetään vaan hamaan loppuun asti. Avioeroa en oo uskaltanu nostaa pöydälle, koska mies on niin kettumainen suuttuessaan, että tiedä mistä alkais kiristää. Lapset onneks niin vanhoja, että saisivat itse päättää kumman luo muuttaisivat. Itse en ole vielä niin vahva.

unelma-anelma72 kirjoitti:

Meillä mies ei aina kerro, minne menee ja millon ehkä tulee. Itse tulin töistä eilen kotiin, ei ollut kotona (on lomalla vielä). Pojalle oli soittanut, että on ajelemassa, koska MINÄ olen suuttunut hänelle. Muistaakseni hän itse kieltäytyi ylimielisesti kun pyysin apua, eikä ole sen koommin mulle puhunut. Itse olen ne asiat sanonut mitä on sanottavana ollut, mutta eipä ole huvittanut juttusille alkaa. Onneks itellänikin oli eilen illalle menoa, ja kun tulin hän lähti mutisten jonnekkin, meni lämmittämään saunaa.

Toissapäivänä kun tulin töistä, ei ollut ruoka valmiina. Tyttö teki itselleen leipää ja sanoi etteivät ole syöneet. Huomasin sitten, että siellähän se ukkoKULTA oli grillaamassa, mutta eipä ollut kenellekkään asiasta sanonut. Tuo on niin ärsyttävää, kun ei voi PUHUA! Siis edes lapsille, missä on ja mitä tekee.

Nimimerkki "hmm..", voi että on tuttua! Juuri niin meilläkin, kun vaikka jotain hiivatin hyllyä laittaa seinälle. Ei ole ruuveja, missä ne on, akkuporakonetta saa etsiä, siitä loppuu akku, missä toinen, tule pitämään tätä perk..leen hyllyä ja kiitosta ei minulle tule! Ei vaikka autan missä, hikihatussa puitten teossa tms. Itse kiittelin ehkä liikaakin joskus, nyt on mies saanut huomata ettei häntäkään kiitellä.

Minä myös oon alkanu olemaan kommentoimatta toisen sanomisia tai tyynesti vastaan jotain neutraalia. Ei enää jaksais. Hauaisin aikuisen puolison, joka ei kiukuttele kuin teini. Miten se voikin olla niin vaikeaa? Ja juurikin tuo, että kun yksi riita sovitaan, niin toinen samanlainen tulee varmuudella. Ennen en jaksanut olla kauaa mykkäkoulua, nyt tuntuu että tämäkin viikko on mennyt ihan hyvin, kun on vältelty toisten seuraa. Että ihan sama! Mökötetään vaan hamaan loppuun asti. Avioeroa en oo uskaltanu nostaa pöydälle, koska mies on niin kettumainen suuttuessaan, että tiedä mistä alkais kiristää. Lapset onneks niin vanhoja, että saisivat itse päättää kumman luo muuttaisivat. Itse en ole vielä niin vahva.

Lue lisää

Aina vain kuulostaa yhtä tutulta. Minäkin olen miettinyt avioeroa, mutta rohkeutta ei ole ollut tarpeeksi. Meillä on kuitenkin ollut aika rauhallista sen jälkeen, kun lakkasin riitelemästä, lukuunottamatta noita miehen satunnaisia teinimielenosoituksia. Luulen, että jos olisin lähtenyt hakemaan eroa, mies olisi tehnyt kaikkensa tehdäkseen elämäni mahdollisimman hankalaksi. Ei hän väkivaltainen ole enkä usko, että hän muutenkaan olisi tehnyt mitään "virallista pahaa", mutta taloudellisissa asioissa ja lasten asioissa hän olisi voinut tehdä paljonkin kiusaa. Kerran mies ehdotti eroa, ja minähän hykertelin mielessäni iloisena, mutta hän tarkoittikin sen pelkäksi uhkailuksi.

Joka tapauksessa, kun arkielämä kulkee uomissaan ja asia-asioista pystymme hyvin keskustelemaan, niin päätin sitten lykätä eron hakemista siksi, kunnes lapset muuttavat kotoa. Siihen on nyt aikaa pari vuotta, saa sitten nähdä, miltä silloin tuntuu.

Minä olen jollain tavalla luonut oman kuplani, sellaisen, jossa elän sitä elämää, jota haluankin. Mies välillä vähän häiritsee sitä, mutta pääsääntöisesti teen, mitä haluan. Meilläkin mies saattaa häipyä jonnekin sanomatta mitään minulle tai lapsille, mutta minä aina ilmoitan hänelle lähtiessäni, mihin menen ja milloin tulen. Mies röhnöttäköön, jos haluaa. Minä teen sen, mitä ehdin ja jaksan, ja muu saa jäädä tekemättä.

On melkein huvittavaa seurata miestä. Suurimman osan ajasta hän on tuota tekemättömyyttä lukuunottamatta ihan ok eikä minulla ihmisenä ole juuri mitään häntä vastaan, mutta sitten, kun minä en toimi hänen mieleisellään tavalla, hän alkaa kerätä kiukkua, ja sitten tulee se teinimäinen mökötys ja kiukuttelu. Kun hän on aikansa kiukutellut, kaikki on taas vähän aikaa hyvin. Minä olen kuin ulkopuolinen tarkkailija siinä tilanteessa. En tiedä, mitä hän kuvittelee sillä kiukuttelulla saavuttavansa, mutta ihmettelen, ettei hän vielä ole huomannut, että se ei tuota tulosta.

Minä taas luulen, että jos ja kun eroamme, minä en halua puolisoa ollenkaan. Ehkä juuri ja juuri voisin kuvitella seurustelevani jonkun riittävän itsenäisen miehen kanssa, mutta kyllä aika pitkään pitäisi harkita, ennen kuin lähtisin jakamaan koko elämää ja arkea, sovittelemaan yhteen käsityksiä siitä, mistä pitäisi olla toiselle tilivelvollinen ja mistä ei. Tällä hetkellä enemmän houkuttelee oma vapaus, vaikkapa ihan se, että olen yksin vastuussa siitä, onko kotini siisti vai sotkuinen, ja siivoan vain itse aiheuttamia sotkuja.

hmm... kirjoitti:

Aina vain kuulostaa yhtä tutulta. Minäkin olen miettinyt avioeroa, mutta rohkeutta ei ole ollut tarpeeksi. Meillä on kuitenkin ollut aika rauhallista sen jälkeen, kun lakkasin riitelemästä, lukuunottamatta noita miehen satunnaisia teinimielenosoituksia. Luulen, että jos olisin lähtenyt hakemaan eroa, mies olisi tehnyt kaikkensa tehdäkseen elämäni mahdollisimman hankalaksi. Ei hän väkivaltainen ole enkä usko, että hän muutenkaan olisi tehnyt mitään "virallista pahaa", mutta taloudellisissa asioissa ja lasten asioissa hän olisi voinut tehdä paljonkin kiusaa. Kerran mies ehdotti eroa, ja minähän hykertelin mielessäni iloisena, mutta hän tarkoittikin sen pelkäksi uhkailuksi.

Joka tapauksessa, kun arkielämä kulkee uomissaan ja asia-asioista pystymme hyvin keskustelemaan, niin päätin sitten lykätä eron hakemista siksi, kunnes lapset muuttavat kotoa. Siihen on nyt aikaa pari vuotta, saa sitten nähdä, miltä silloin tuntuu.

Minä olen jollain tavalla luonut oman kuplani, sellaisen, jossa elän sitä elämää, jota haluankin. Mies välillä vähän häiritsee sitä, mutta pääsääntöisesti teen, mitä haluan. Meilläkin mies saattaa häipyä jonnekin sanomatta mitään minulle tai lapsille, mutta minä aina ilmoitan hänelle lähtiessäni, mihin menen ja milloin tulen. Mies röhnöttäköön, jos haluaa. Minä teen sen, mitä ehdin ja jaksan, ja muu saa jäädä tekemättä.

On melkein huvittavaa seurata miestä. Suurimman osan ajasta hän on tuota tekemättömyyttä lukuunottamatta ihan ok eikä minulla ihmisenä ole juuri mitään häntä vastaan, mutta sitten, kun minä en toimi hänen mieleisellään tavalla, hän alkaa kerätä kiukkua, ja sitten tulee se teinimäinen mökötys ja kiukuttelu. Kun hän on aikansa kiukutellut, kaikki on taas vähän aikaa hyvin. Minä olen kuin ulkopuolinen tarkkailija siinä tilanteessa. En tiedä, mitä hän kuvittelee sillä kiukuttelulla saavuttavansa, mutta ihmettelen, ettei hän vielä ole huomannut, että se ei tuota tulosta.

Minä taas luulen, että jos ja kun eroamme, minä en halua puolisoa ollenkaan. Ehkä juuri ja juuri voisin kuvitella seurustelevani jonkun riittävän itsenäisen miehen kanssa, mutta kyllä aika pitkään pitäisi harkita, ennen kuin lähtisin jakamaan koko elämää ja arkea, sovittelemaan yhteen käsityksiä siitä, mistä pitäisi olla toiselle tilivelvollinen ja mistä ei. Tällä hetkellä enemmän houkuttelee oma vapaus, vaikkapa ihan se, että olen yksin vastuussa siitä, onko kotini siisti vai sotkuinen, ja siivoan vain itse aiheuttamia sotkuja.

Lue lisää

Itsekin olen naimisissa narsistin kanssa, ollut jo pitkään.Kyllä hänen kanssaan pärjää, kunhan on samaa mieltä ja tekee kaiken 'oikein'. Omassa mielessään voi sitten ajatella mitä haluaa:näiden kanssa ei kannata lähteä riitelemään. Siten saa asiat sujumaan - mutta halutessaan narsisti saa kyllä epämiellyttävän ilmapiirin aikaiseksi kotiin , olet sitten miten miellyttävä vain. Naapurit hän haukkuu laiskoiksi kusipäiksi vaikka itse makaa sohvalla kaiket illat. Mutta useimmat narsistit ovat niin persoja huomiolle ja kehuille , että ollessasi hieman ovela saat tekemään heidät monia juttuja vain antamalla heille huomiota sopivalla tavalla. Näin sast itsekin asioita ja miettimisaikaa sille, kannattaisiko tyypistä hankkiutua eroon kokonaan

Todella hyvin kiteytetty.

Exäni oli juuri tuollainen: toisten kohtalo ei kiinnostanut pätkääkään, kaikki pyöri oman navan ympärillä ja kaikki "paha", mitä tein oli kohdistettu juuri häneen. En osannut käyttäytyä kunnolla, olin kurja kakara, jota piti kaiken aikaa olla ojentamassa. Välillä puhuin liikaa ja liian kovalla äänellä, välillä hyssyttelin ja olin tuppisuu... Saippuasarjojen katsominen olisi antanut "vääriä ajatuksia", joten niitä ei sitten katsottu. Kaikenlaista mahtui 6 yhteiseen vuoteemme - onneksi itsesuojeluvaisto voitti ennen kuin menetin mielenterveyteni ja sain repäistyä itseni irti tuosta hel-ve-tis-tä ennen kuin taivuin miehen aivopesuun perheen perustamisen suhteen. Viisi vuotta parantelin haavojani ennen kuin aloin uskaltaa luottaa siihen, että elämällä voisi olla jotain hyvääkin tarjottavaa minulle.

i54t+er kirjoitti:

Todella hyvin kiteytetty.

Exäni oli juuri tuollainen: toisten kohtalo ei kiinnostanut pätkääkään, kaikki pyöri oman navan ympärillä ja kaikki "paha", mitä tein oli kohdistettu juuri häneen. En osannut käyttäytyä kunnolla, olin kurja kakara, jota piti kaiken aikaa olla ojentamassa. Välillä puhuin liikaa ja liian kovalla äänellä, välillä hyssyttelin ja olin tuppisuu... Saippuasarjojen katsominen olisi antanut "vääriä ajatuksia", joten niitä ei sitten katsottu. Kaikenlaista mahtui 6 yhteiseen vuoteemme - onneksi itsesuojeluvaisto voitti ennen kuin menetin mielenterveyteni ja sain repäistyä itseni irti tuosta hel-ve-tis-tä ennen kuin taivuin miehen aivopesuun perheen perustamisen suhteen. Viisi vuotta parantelin haavojani ennen kuin aloin uskaltaa luottaa siihen, että elämällä voisi olla jotain hyvääkin tarjottavaa minulle.

Lue lisää

Noinhan se on;
Mies on onnellinen,kun vaimo ei laittaudu, eipä muut miehet katsele. Ruoka pitää olla hänelle valmiiksi laitettuna, vaimon pitää käydä töissä ja kuskata lapset hoitoon ja hoidosta kotiin. Vaimon on kustannettava lasten vaatteet ja harrastukset. Vaimon on hoidettava kotityöt ja lapset. Isäntä salaa tietokoneen, puhelimensa salasanojen taakse sekä kaikki hoitamansa talousmenot. Vaatii vaimoa näyttämään avoimesti omat talousmenonsa ja tietonsa. Isäntä syö tietokoneen äärellä, käyttää itse tienaamansa rahat, ei halua auttaa lapsia missään tai opettaa mitään lapsille. Istuu illat ja yöt tietokoneella. Ei auta missään asioissa vaikka vaimo sairastuisi, ei peru koskaan omia menojaan, ilmoittaa menonsa viimetipassa kotiin. Ei ole tavoitettavissa pitää puhelimen kiinni. Vaatii itseään hoidettavan jos sairastuu. Ei päästä vaimoa omiin menoihin.

Onko hän narsissi?

narsismiako kirjoitti:

Noinhan se on;
Mies on onnellinen,kun vaimo ei laittaudu, eipä muut miehet katsele. Ruoka pitää olla hänelle valmiiksi laitettuna, vaimon pitää käydä töissä ja kuskata lapset hoitoon ja hoidosta kotiin. Vaimon on kustannettava lasten vaatteet ja harrastukset. Vaimon on hoidettava kotityöt ja lapset. Isäntä salaa tietokoneen, puhelimensa salasanojen taakse sekä kaikki hoitamansa talousmenot. Vaatii vaimoa näyttämään avoimesti omat talousmenonsa ja tietonsa. Isäntä syö tietokoneen äärellä, käyttää itse tienaamansa rahat, ei halua auttaa lapsia missään tai opettaa mitään lapsille. Istuu illat ja yöt tietokoneella. Ei auta missään asioissa vaikka vaimo sairastuisi, ei peru koskaan omia menojaan, ilmoittaa menonsa viimetipassa kotiin. Ei ole tavoitettavissa pitää puhelimen kiinni. Vaatii itseään hoidettavan jos sairastuu. Ei päästä vaimoa omiin menoihin.

Onko hän narsissi?

Lue lisää

Ei kuitenkaan tervettä. Tuntuu ,että ei ole yhtään tervettä liittoa.Mikä ihmisiä riivaa ,elintaso on parantunut ,mutta henkinen hyvinvointi lisääntynyt.

En pysty tekemään lääketieteellistä diagnoosia, mutta eipä tuo mukavalta kuulosta. Oletko sinä tyytyväinen suhteeseesi? Luultavasti et, mutta sinulta se pitää kysyä. Mitä olet valmis ja mitä hän on valmis tekemään, että tilanne parantuisi? Pystyttekö keskustelemaan asiasta? Voi olla, että ammattiauttajaa tarvittaisiin.

Kannattaa selvittää siis miten pystyisitte parantamaan tilannetta. Ilmeisesti miehesikään ei ole tyytyväinen. Mikäli mikään ei auta, eli ette saa keskusteluyhteyttä, pitää sinun tehdä johtopäätöksesi sen suhteen, miten haluat elää elämääsi. Päätös omasta elämästäsi on sinun. Jos on lapsia, niin pitää miettiä myös heidän hyvinvointiaan. Huonossa parisuhteessa lapset kärsivät.