Olen täysin hukassa ja toivo menetetty jo aikoja sitten.
Tiedän, että tämä keskustelupalsta ei ole mikään paras ja tehokkain keino avautua omista murheistani, mutta kun en muutakaan keksi, joten ei auta....
Koko elämäni on ollut yhtä rämpimistä. Olen jo sen ikäinen, että minun pitäisi olla jo löytänyt paikkani tästä yhteiskunnasta. Aikoinaan valmistuttuani erääseen ammattiin olin viisi vuotta työttömänä itsetunto-ongelmien vuoksi. Tämän jälkeen olen tehnyt satunnaisesti lyhyitä pätkätöitä, joihin en ole ollut kovinkaan kykenevä. Tunne on ollut, että mua on käytetty monissa asioissa taloudellisesti hyväksi. Muistini on tavattoman kehno. En osaa puolustautua jne.
Olin 25 vuotias, kun paikkaani ei edelleenkään ollut löytynyt. Suunnittelin jo itsemurhaa, joista tein avauksia myös tälle palstalle, jotka olivat varsin tehottomia, suurin osa lukijoista kun näki ne vain joko trollina tai huomion kerjäämisenä. Sain kuitenkin myös neuvoja tältä palstalta, joita päätin noudattaa. Hakeuduin terapiaan ja minulla todettiin keskivaikea/vaikea masennus. Minulle määrättiin setraliinia ja annoskokoa vähitellen nostettiin. Terapiakäyntejä oli todella vähän, mutta en voinut sille mitään, koska minulla ei ollut rahattomuuden vuoksi varaa yksityisen sektorin palveluihin.
Kun aloin vähitellen kuntoutuu, päätin lähtee opiskelemaan alaa, jolla alkoi menemään huonosti. Toki mulla oli opiskeluissa paljon oppimisvaikeuksia lähinnä huonon muistini takia. Kävin eka vuoden ajan n. kerran kuussa terapiassa. Minulla alkoi menemään paremmin. Luulin, että olen vihdoin löytänyt paikkani elämässä. Olin kiitollinen Jumalalle, että se koettelemusten kautta nosti minut takaisin elämään. Olin käynyt koulua muutaman vuoden, kunnes tuli uusi käänne! Elämäni kävi mahdottomaksi. Olin totaalisen burn outin partaalla joka päätyi epäonnistuneeseen itsemurhayritykseen. . Burn outin aiheuttajaa en tässä halua sen enempää avata, koska minut saatettaisiin tunnistaa.
Pääsin uudelleen hoidon pariin ja siirryin uusiin kuvioihin. Tein taas ns. hanttihommia. Näitä tein kahden vuoden ajan osa-aikaisena. Mutta ei se niinkään voi jatkua... Pienellä palkalla ei elänyt. Siinä, missä ystävät kartutti omaisuutta, teki suuriakin investointeja, minä junnasin paikallaan. Se otti mielen päälle! Ja en kyennyt kovinkaan ajattelua vaativaan työhön joka hajotti. Kyselin usein, mikä minun tehtävä on tässä ajassa! Eikö minua voitais jo ihan oikeasti ottaa pois. Välillä uskoani koeteltiin niin paljon, että tuli koviakin kompasteluita.
Hakeuduin työkkärin ammatinvalinnan ohjaajan pakeille. Oli pakko saada vihdoin paikka tässä yhteiskunnassa. Tiedän, että yhteiskunta ei pyöri, jos kaikki ovat yhtä aivottomia, kuin minä (en tiedä aivojeni todellisia resursseja, ne joko eivät toimi lainkaan, tai ne ovat aina toimineet enemmän tai vähemmän vajain resurssein.
Vielä opiskelut ovat kesken, mutta nyt on ruvennut tulemaan todellisia kompastuksia. Olenko kykenevä tähänkään hommaan. Olen täysin jumissa. Pää ei toimi, muisti ei toimi. Sekoilen jo sanoissakin. Jaksaisin vain olla ja hengata, mutta kun ei yhteiskunta sillä tavalla toimi! Tunnen olevani yksi täysin turha nappula tässä maailmankaikkeudessa, jota ilmankin kaikki tulisivat todella hyvin toimeen, ellei jopa paremminkin!
Enää en jaksa hakeutua mihinkään terapiaan, ei minua täältä enää jaloilleen nosteta! On vihdoin tunnustettava tosiasiat, että minua ei tarvita täällä yhtään mihinkään. Olen parastaikaa töissä paikassa, jossa en oikeasti osaa yhtään mitään vaikka pitäis. Työkaveritkin ovat ihmetelleet ihan avoimesti mulle, että kuinka helvetissä ihminen voi olla noin pihalla kaikesta!!!!
Ja yritä tässä kerätä motivaatiota! Työsuhdetta on ties minne asti ja olen jo nyt ihan piipussa. Kouluunkin pitäisi säästää paukkuja!
Olenko taas kouluttautumassa väärälle alalle?
KYSYN IHAN LOPUKSI: EIKÖ MINULLA OLE JO TÄYSI OIKEUS PÄÄTTÄÄ ELÄMÄNI, ETTÄ PÄÄSISIN SILTI PERILLE TAIVAANKOTIIN? EN VAIN JAKSA ENÄÄ!!!!
(Te ystävät, jotka luulette minua hyväksi ja järkeväksi ihmiseksi, olette valitettavasti väärässä. Minusta saattaa ehkä saada sellaisen kuvan rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa ja iltakylissä, mutta oikeasti olen täysin turha!)
Olen tieni päässä! (Ehkä tehoton paikka avautumiselle)
14
237
Vastaukset
- Turhus.
Kamalaa tankerosuomea! Enkö minä osaa enää edes kirjoittaa!
Älä lannistu esim. itsemurhaan. Äläkä lannistu tässä maailmassa ! Jos on katto päällä ja ruokaa pöydässä, nnin pärjäät kun rukoilet Jumalata voimia. Pyydä ihan suoraan Taivaanisältä voimaa !!! Silti jos maalimassa vaan tökkii, niin voit nauraaa koko maailmalle ! Ei nämä nykyarvot olekkaan tehty elämää/terveitä ihmisiä varten. Terv. Hannu
- ex-vl-
Joo Itselläni on Vähän samanlainen tilanne. On ollut Itsari ajoittain mielessä. väliin on olo parempi. siis olen 36v mies enkä ole saanut töitä Lukuun ottamatta noin 30v sain joitakin Työhommia raksaapumiehenä jotka oli todella likaisia ja raskaita töitä. nyt olen ollut 4v työttömänä ja alkaa kohta itelle riittään. Onneksi oon noita työkkärin työvoimakoulutuksia johon hakea. se olen huomannut kun itsemurha ajatukset Alkaa vaivaamaan niin hyvä keino torjua niitä on lähteä reippaalle ulkoilulenkille, vaikka vähän pitemmälle.
- Turhus.
"se olen huomannut kun itsemurha ajatukset Alkaa vaivaamaan niin hyvä keino torjua niitä on lähteä reippaalle ulkoilulenkille, vaikka vähän pitemmälle."
Tätä olen noudattanut itsekin parhaani mukaan. Tänäänkin kävin juoksemassa 20km. Pyöräilen myös paljon, sekä harrastan muutakin liikuntaa. Joukkuelajejakin tulee harrasteltua, vaikka olen niissä tavattoman kehno. En ole jättänyt liikuntaa pois vaikeampinakaan aikoina. Ainut vain, että liikunta ei korjaa ongelmia joita minulla on. Ne eivät saa asioitani kuntoon. Liikunta on vain tapa paeta epämukavaa elämää, edes hetkeksi! Varmasti terveellisempi ja edullisempikin vaihtoehto, kuin että rupeaa hukuttaa murheet viihteeseen ja päihteisiin.
Olen huomannut sen, että vaikken liikuntaa jätäkkään vaikeina aikoina, poveria ei irtoa suorituksiin samalla tavalla, kuin silloin kun menee paremmin.
- Opiksi
Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, sanoi seppä Paavo Ruotsalaisellekin.
Jeesus Kristus on pelastaja sinunkin tapauksessasi.
Turvaa Häneen. Rukoile kammiossasi suoraan asiasi Jeesukselle. Kun pyydät asioita Hänen mielensä mukaisesti, saat myös vastauksia.
Jokaisella on paikkansa. Sinunkin tehtäväsi voi olla rukoilijan tehtävä. Ensin on osattava luottaa Herran apuun.
Lue Raamattua ja opi. Ota kaikki lupaukset itsellesi, samoin varoitukset. Niin pysyt oikealla tiellä, eikä kukaan voi sinua viedä harhaan. Etsi oikeita uskovia kavereita myös muualta. Vertaile ihmisten tekoja Raamatun sanomaan.
Muistiakin voi harjoittaa. Opettele muutama puh.numero ja pidä muistissa ensin seraavaan päivään, eteenpäin päivä kerralla jne. Erilaisia asioita voi yrittää muistaa. Muisti vertyy, kun sitä käyttää.
Pää pystyyn ja itsesääli romukoppaan!
Älä vähättele itseäsi, sillä olet Herran luoma. Muuten vähättelet Luojaasi.
Taivaan kotiin pääsee vain Jeesuksen seuraajat. Mikään lahko ei pelasta.
Yksi käskyistä on, älä tapa. Älä siis tee itsellesi mitään peruuttamatonta. - Nappi otsaan
"Parempi köyhänä ja lukemattomana taivaaseen, kuin rikkaana hel.vettiin"
Näin ne ennenkin vl lahko opetti. Jopa saarnoissa
Kun nimittäin tämä kuuluisa Heikki" itse pienviljelijänä ei koulunpenkkiä ollut/saanut/ÄO takia kuluttamaan. - Ota iisisti nyt
Ota aloittaja ihan iisisti.
Lue Eino Leinon runo Tumma.
Elämäsi loppupuoli voi olla paljon parempi kuin alkupuoli.
Ota kynä ja paperia ja listaa asiat,jotka ovat hyvin. - ymmärrän
Edellinen kirjoittaja on absoluuttisen oikeassa.
Elämässä on erilaisia vaiheita. Joillakin hyvinkin pitkiä raskaita vaiheita.
Mutta jos ne jaksaa rämpiä läpi, niin aina ja varmasti tulee myös valoisia aikoja.
Sinulla on masennuksen takia raskas risti kannettavana.
"PÄIVÄ KERRALLAAN" on klisee. Mutta siinä on suuri viisaus sisällä.
Se opettaa armollisuuteen itseä kohtaan. Silloin kun ei muuta jaksa, on oikeus ja velvollisuus elää vain tämä päivä iltaan. Ja kun huominen valkenee, taas uusi päivä iltaan.
Kyllä tie vielä aukeaa, niin ettei elämä ole pelkkää rämpimistä, vaan näköalat laajenevat ja suuntakin selviää.
Että eiku päivä kerrallaan, voimien ja jaksamisen mukaan. Älä vaadi itseltäsi enempää, kuin mihin pystyt ja mitä jaksat. - kaikella on määräaikansa
Osittain tuntuu omakohtaiselta, neuvojaki vois antaa mutku ei haluis et tulee tunmistetuksi, mutta aattele et oikeesti niitä konsteja löytyy et vaan oo vielä törmänny niihin mitkä sulla auttaa ja tämä on tosi :)
- Miettiväinen
Mielialaasi voisi vähän nostaa luontaistuotekaupasta saatava E-Epa, jos pystyt käyttämään muutaman kympin kuukaudessa siihen. Se on terveellistä monella tavalla. Muutaman kuukauden sisällä siitä tulevan hyödyn pitäisi alkaa näkyä.
Jatka myös kohtuullista liikuntaa, ei se hyödytöntä ole!
Itsekin erehdyn joskus vertaamaan omaa elämääni täällä Suomessa asuvien paremmin menestyneiden elämään. Sitten huomaan, että ihmisiä on muuallakin! Ajattelepa joitakin köyhissä maissa asuvia, nälässä, kurjuudessa, sodan keskellä... Ei meillä sittenkään ole niin kurjasti asiat, pitää ajatella laajemmin!
Älä anna periksi synkille ajatuksillesi, hae apua ellet yksin pärjää ja luota Jumalaan. Hän kyllä tietää, että sinua tarvitaan, vaikka et itse sitä huomaisikaan.- Turhus.
Olen käyttänyt E-Epaa aikoinaan, mutta en huomannut mitään eroa... Ostin E-Epaa useamman laatikon, mutta sitten jossain vaiheessa aloin unohtaa syödä niitä. Menivät vanhoiksi. Tilasin myös Vapaa-kierrolta kalakapseliöljyjä ja sama juttu. En muistanut syödä niitä.
Ostin ruoanvalmistuskirjan jossa oli terveellisien ruokien reseptejä. Jonkin aikaa jaksoin tehdä ruokaa niiden ohjeiden mukaan, mutta sitten innostus lakkasi.. Vaikka söin parempaa ja monipuolisempaa ruokaa, ajatukseni eivät sittenkään leikanneet yhtään sen enempää. Suosin myös ns. superfoodeja...
Tällä hetkellä innostus ei riitä kovinkaan monipuolisen ruoan tekoon. Ostan salaatteja ja käytän vitamiinilisiä...
Tänään kävin taas juoksemassa. Kävin myös tekemässä pyörälenkin. Alenevilla tehoilla... Ehkä helteet vie osan voimista, mutta uskon, että tämä vaikea elämäntilanne vaikuttaa myös. Ei jaksa painaa samanlaisella tahdilla, kuin aiemmin. Olen jutellut muutamien ystävien kanssa kehnosta tilanteestani. Yksi ei ymmärtänyt lainkaan, miten olen voinut sössiä asiat näin. Hän syyllisti minua leväperäisestä suhtautumisesta elämään. Sain kuulla myös olevani uusavuton ja laiska, joka vain ei jaksa käyttää aivoja, tai sitten minulla ei niitä edes ole.
Toinen jolle kerroin, ymmärsi minua. Hänkään ei kuitenkaan tiennyt, mitä minun kannattaisi tehdä. Hänen mielestä terapia ei ole hyvä vaihtoehto, vaan täytyisi vain odottaa aikaa, että asiat taas menisivät hyvin.
No saa nähdä, mitä tässä tekee. Ajatukset ja sanat tökkii jo niin pahasti, että jo ne vaikeuttavat elämääni entisestään... Töitäkin teen vajaatehoilla. En vain jaksa enää oikein mitään. Ajatukset vain pyörivät kuoleman ympärillä... Aamuisin ylösnousu on vaikeaa, vaikkei nukuta. ei ole intoa nousta sängystä. Mieluusti vain makaa flegmaattisena sängyn pohjalla... Tänään tosin nousin aikaisin ylös ja yritin potkia itteä tekemään jotain ennen työpäivän alkua... Mutta en saanut mitään aikaiseksi. Mitään, mikä vaati vähänkään enemmän ajatusta, aivoni eivät riittäneet.... Jotenka vapaa-aikani meni möllöttäessä.....
Ehkä olen elinikäisesti henkilökohtaisen avustajan tarpeessa! - Konstit on monet
Turhus. kirjoitti:
Olen käyttänyt E-Epaa aikoinaan, mutta en huomannut mitään eroa... Ostin E-Epaa useamman laatikon, mutta sitten jossain vaiheessa aloin unohtaa syödä niitä. Menivät vanhoiksi. Tilasin myös Vapaa-kierrolta kalakapseliöljyjä ja sama juttu. En muistanut syödä niitä.
Ostin ruoanvalmistuskirjan jossa oli terveellisien ruokien reseptejä. Jonkin aikaa jaksoin tehdä ruokaa niiden ohjeiden mukaan, mutta sitten innostus lakkasi.. Vaikka söin parempaa ja monipuolisempaa ruokaa, ajatukseni eivät sittenkään leikanneet yhtään sen enempää. Suosin myös ns. superfoodeja...
Tällä hetkellä innostus ei riitä kovinkaan monipuolisen ruoan tekoon. Ostan salaatteja ja käytän vitamiinilisiä...
Tänään kävin taas juoksemassa. Kävin myös tekemässä pyörälenkin. Alenevilla tehoilla... Ehkä helteet vie osan voimista, mutta uskon, että tämä vaikea elämäntilanne vaikuttaa myös. Ei jaksa painaa samanlaisella tahdilla, kuin aiemmin. Olen jutellut muutamien ystävien kanssa kehnosta tilanteestani. Yksi ei ymmärtänyt lainkaan, miten olen voinut sössiä asiat näin. Hän syyllisti minua leväperäisestä suhtautumisesta elämään. Sain kuulla myös olevani uusavuton ja laiska, joka vain ei jaksa käyttää aivoja, tai sitten minulla ei niitä edes ole.
Toinen jolle kerroin, ymmärsi minua. Hänkään ei kuitenkaan tiennyt, mitä minun kannattaisi tehdä. Hänen mielestä terapia ei ole hyvä vaihtoehto, vaan täytyisi vain odottaa aikaa, että asiat taas menisivät hyvin.
No saa nähdä, mitä tässä tekee. Ajatukset ja sanat tökkii jo niin pahasti, että jo ne vaikeuttavat elämääni entisestään... Töitäkin teen vajaatehoilla. En vain jaksa enää oikein mitään. Ajatukset vain pyörivät kuoleman ympärillä... Aamuisin ylösnousu on vaikeaa, vaikkei nukuta. ei ole intoa nousta sängystä. Mieluusti vain makaa flegmaattisena sängyn pohjalla... Tänään tosin nousin aikaisin ylös ja yritin potkia itteä tekemään jotain ennen työpäivän alkua... Mutta en saanut mitään aikaiseksi. Mitään, mikä vaati vähänkään enemmän ajatusta, aivoni eivät riittäneet.... Jotenka vapaa-aikani meni möllöttäessä.....
Ehkä olen elinikäisesti henkilökohtaisen avustajan tarpeessa!Jos koet, että muistaminen tökkii, niin onko aivojasi koskaan kuvattu? Ettei ole jotain elimellistä? Voisi olla hyvä selvittää. Muistamista voi kehittää niinkin nykyaikaisella tavalla kuin ratkomalla sudokuja, joissa numerot 1:stä 9;ään pitää saada sijoitettua jokaiselle pystyriville ja jokaiselle vaakariville. Se kehittää muistia ja parantaa keskittymiskykyä, kun pähkäilee yksitellen numeroita,käykö se tälle riville.
Seuraavaksi tulee mieleen niinkin arkinen asia kuin ruoka. Jos asut ja elelet yksin, kuinka monipuolisesti syöt? Niinkin on sanottu, että ihminen on sitä, mitä hän syö. Itselleni on syntynyt mielikuva, että jos tulee jokin fyysinen oire, kannattaa tutkailla, mistähän tämä johtuu. Mistä keho ei tykkää? Googlettamallakin löytää paljon tietoa. Itse olen vaihtanut tai muuttanut monta kertaa ruokavaliota ja päässyt irti mm. reuman kaltaisista oireista jalkaterissä, nivelkivuista sormissa, refluksitaudista ja kihdistä. Kihdin laukaisi silloisen lääkärini mukaan herneet. Tosi oli! Kun jätin ne pois raakakasvisravinnostani, kihtikin katosi ukkovarpaista.
Mutta jos muistamattomuus ulottuu aivan arkisiin asioihin, voi harrastaa muistilappuja. Voi kirjoittaa vaikka edellisenä iltana lapulle, mitkä asiat kannattaa hoitaa huomenna. Sen avulla päivänsä voi suunnitella järkevästi, kun ei tarvitse lähteä joka asian takia erikseen liikkeelle. Sanoma/kaupunkilehtiäkin voi lukea sillä mielin, että päättää painaa mieleen asioita, nimiä ja aikamääriä sen vuoksi, että pystyy kertomaan niistä muille. - Tuo liikunnan harrastaminen on tosi hyvä asia. Hyvä olisi varmaan, jos löytäisit muitakin harrastuksia liikunnan lisäksi, koska silloin ei olisi niin paljon aikaa miettiä omaa persoonaa ja omia ongelmia ja turhautua niiden kanssa.
Sellainenkin on aika hyvä konsti, että listaa paperille niitä asioita, jotka elämässä ovat sentään hyvin - ja kiittää Jumalaa niistä: saa elää vapaassa isänmaassa, on vapaus elää omaa elämää ja liikkua oman tarpeen mukaan, on fyysinen terveys, aistit toimivat jne. Voi myös opetella olemaan armollinen itselleen: nyt olen vähän alamaissa, mutta kyllä se tästä. Sillä useimmilla ihmisillä on jossakin elämänsä vaiheessa toivottomuuden tunnetta ja masennuksen hetkiä. - Turhus.
Konstit on monet kirjoitti:
Jos koet, että muistaminen tökkii, niin onko aivojasi koskaan kuvattu? Ettei ole jotain elimellistä? Voisi olla hyvä selvittää. Muistamista voi kehittää niinkin nykyaikaisella tavalla kuin ratkomalla sudokuja, joissa numerot 1:stä 9;ään pitää saada sijoitettua jokaiselle pystyriville ja jokaiselle vaakariville. Se kehittää muistia ja parantaa keskittymiskykyä, kun pähkäilee yksitellen numeroita,käykö se tälle riville.
Seuraavaksi tulee mieleen niinkin arkinen asia kuin ruoka. Jos asut ja elelet yksin, kuinka monipuolisesti syöt? Niinkin on sanottu, että ihminen on sitä, mitä hän syö. Itselleni on syntynyt mielikuva, että jos tulee jokin fyysinen oire, kannattaa tutkailla, mistähän tämä johtuu. Mistä keho ei tykkää? Googlettamallakin löytää paljon tietoa. Itse olen vaihtanut tai muuttanut monta kertaa ruokavaliota ja päässyt irti mm. reuman kaltaisista oireista jalkaterissä, nivelkivuista sormissa, refluksitaudista ja kihdistä. Kihdin laukaisi silloisen lääkärini mukaan herneet. Tosi oli! Kun jätin ne pois raakakasvisravinnostani, kihtikin katosi ukkovarpaista.
Mutta jos muistamattomuus ulottuu aivan arkisiin asioihin, voi harrastaa muistilappuja. Voi kirjoittaa vaikka edellisenä iltana lapulle, mitkä asiat kannattaa hoitaa huomenna. Sen avulla päivänsä voi suunnitella järkevästi, kun ei tarvitse lähteä joka asian takia erikseen liikkeelle. Sanoma/kaupunkilehtiäkin voi lukea sillä mielin, että päättää painaa mieleen asioita, nimiä ja aikamääriä sen vuoksi, että pystyy kertomaan niistä muille. - Tuo liikunnan harrastaminen on tosi hyvä asia. Hyvä olisi varmaan, jos löytäisit muitakin harrastuksia liikunnan lisäksi, koska silloin ei olisi niin paljon aikaa miettiä omaa persoonaa ja omia ongelmia ja turhautua niiden kanssa.
Sellainenkin on aika hyvä konsti, että listaa paperille niitä asioita, jotka elämässä ovat sentään hyvin - ja kiittää Jumalaa niistä: saa elää vapaassa isänmaassa, on vapaus elää omaa elämää ja liikkua oman tarpeen mukaan, on fyysinen terveys, aistit toimivat jne. Voi myös opetella olemaan armollinen itselleen: nyt olen vähän alamaissa, mutta kyllä se tästä. Sillä useimmilla ihmisillä on jossakin elämänsä vaiheessa toivottomuuden tunnetta ja masennuksen hetkiä.Olen yrittänyt täyttää sudokuja, mutta ei tahdo olla mielenkiintoa niiden täyttämiseen. Koen sudokut ylivoimaiseksi, sekä samalla tylsäksi ajanvietteeksi. Täyttelen sen sijaan sanaristikoita.
Ruokapuolta olen yrittänyt miettiä. Yrittänyt kattoa netistä, mitkä ruoat voisivat edistää muistia. Asiat eivät kuitenkaan edisty, sillä minun voimat eivät jostain syystä riitä siihen. Koen senkin liian ylivoimaiseksi. Tällöin tyydyn vain ostamaan sitä, mitä kaupasta löydän ja teen niistä ruokaa. Myönnän, että syön kohtalaisen yksipuolisesti. Lähinnä perunoita, naudan jauhelihaa ruskean kastikkeen kanssa, sekä vihreetä salaattia. Toisinaan syön riisiä ja broilerin koipia. Myönnän, että olen suorastaan surkea tekemään ruokaa. Mielenkiinto ei riitä, vaikka kuinka oon yrittänyt potkia itteä takapuoleen, että nyt opettelet tekemään jotain uutta.
Olen yrittänyt käyttää muistilappuja. Mutta en oo onnistunut siitä tekemään rutiinia. Useimmiten myös muistilaput katoaa ja niihin kirjatut tehtävät jää sitten tekemättä. Ainoat muistilistat, jotka toimivat aina, on matkojen suunnittelua varten tehdyt muistilaput. Suunnittelen ensiksi paperille, mitä kaikkea tarvitsen. Pakkaan ne, mitkä voin, saman tien. Ja loput sitten, kun lähden reissuun. Viivaan muistilapulle yli, mitkä ovat jo pakattu. Ja se toimii.
Masennukseni on ehkä mennyt niin huonolle mallille, ettei omat voimat enää riitä kaikkien ongelmien ratkomiseen. Kirjasin ylös, mitkä ovat hyvin ja mitkä eivät ole vielä silleen, kun haluaisin niiden olevan. Hyviä en saanut hirveenä listattua. En jaksa olla oikein kiitollinen sille, että olen fyysisesti terve, kun elämänhalu on vähän hakusessa. En jaksa olla kiitollinen siitä, ettei velat ole valtaisan suuret, kun en edes tiedä, miten tulen selviämään jo olevista veloista.
En jaksa olla kiitollinen siitä, että ehkä joskus pääsen työelämään niin, että pääsen jaloilleen, minä kun en oikein jaksa enää uskoa kykyihini. Tunne, kuin olisin täysin hukassa.. Matkalla väärään suuntaan.
Nyt pitäis opetella eräs taito, joka on nykyaikana lähes välttämätön; nimittäin englannin kieli. En osaa sitä lainkaan. Olen unohtanut yksinkertaisetkin kielioppisäännöt, joskaan koskaan ole niitä kunnolla edes sisäistänytkään. Osaan vain yksittäisiä sanoja, mutta lauseiden muodostaminen ei onnistu. Olen yrittänyt potkia itteä opiskelemaan enkunkieltä netin kautta, mutta tuloksetta.
Olen kuunnellut englanninkieli-CD:itä, mutta aivoni eivät halua vastaanottaa sitä... Ajatukset harhailee ihan muualla. Olenko tarkkaavaisuushäiriöinen? - Konstit on monet
Turhus. kirjoitti:
Olen yrittänyt täyttää sudokuja, mutta ei tahdo olla mielenkiintoa niiden täyttämiseen. Koen sudokut ylivoimaiseksi, sekä samalla tylsäksi ajanvietteeksi. Täyttelen sen sijaan sanaristikoita.
Ruokapuolta olen yrittänyt miettiä. Yrittänyt kattoa netistä, mitkä ruoat voisivat edistää muistia. Asiat eivät kuitenkaan edisty, sillä minun voimat eivät jostain syystä riitä siihen. Koen senkin liian ylivoimaiseksi. Tällöin tyydyn vain ostamaan sitä, mitä kaupasta löydän ja teen niistä ruokaa. Myönnän, että syön kohtalaisen yksipuolisesti. Lähinnä perunoita, naudan jauhelihaa ruskean kastikkeen kanssa, sekä vihreetä salaattia. Toisinaan syön riisiä ja broilerin koipia. Myönnän, että olen suorastaan surkea tekemään ruokaa. Mielenkiinto ei riitä, vaikka kuinka oon yrittänyt potkia itteä takapuoleen, että nyt opettelet tekemään jotain uutta.
Olen yrittänyt käyttää muistilappuja. Mutta en oo onnistunut siitä tekemään rutiinia. Useimmiten myös muistilaput katoaa ja niihin kirjatut tehtävät jää sitten tekemättä. Ainoat muistilistat, jotka toimivat aina, on matkojen suunnittelua varten tehdyt muistilaput. Suunnittelen ensiksi paperille, mitä kaikkea tarvitsen. Pakkaan ne, mitkä voin, saman tien. Ja loput sitten, kun lähden reissuun. Viivaan muistilapulle yli, mitkä ovat jo pakattu. Ja se toimii.
Masennukseni on ehkä mennyt niin huonolle mallille, ettei omat voimat enää riitä kaikkien ongelmien ratkomiseen. Kirjasin ylös, mitkä ovat hyvin ja mitkä eivät ole vielä silleen, kun haluaisin niiden olevan. Hyviä en saanut hirveenä listattua. En jaksa olla oikein kiitollinen sille, että olen fyysisesti terve, kun elämänhalu on vähän hakusessa. En jaksa olla kiitollinen siitä, ettei velat ole valtaisan suuret, kun en edes tiedä, miten tulen selviämään jo olevista veloista.
En jaksa olla kiitollinen siitä, että ehkä joskus pääsen työelämään niin, että pääsen jaloilleen, minä kun en oikein jaksa enää uskoa kykyihini. Tunne, kuin olisin täysin hukassa.. Matkalla väärään suuntaan.
Nyt pitäis opetella eräs taito, joka on nykyaikana lähes välttämätön; nimittäin englannin kieli. En osaa sitä lainkaan. Olen unohtanut yksinkertaisetkin kielioppisäännöt, joskaan koskaan ole niitä kunnolla edes sisäistänytkään. Osaan vain yksittäisiä sanoja, mutta lauseiden muodostaminen ei onnistu. Olen yrittänyt potkia itteä opiskelemaan enkunkieltä netin kautta, mutta tuloksetta.
Olen kuunnellut englanninkieli-CD:itä, mutta aivoni eivät halua vastaanottaa sitä... Ajatukset harhailee ihan muualla. Olenko tarkkaavaisuushäiriöinen?Mietit, että oletko tarkkaavaisuushäiriöinen. Tuo minullakin tuli mieleen, jos ajatuksesi eivät pysy asiassa, jota juuri olet tekemässä. Tai koet, että mikään ei kiinnosta. En tiedä ADHD:sta paljon, mutta siitä löytyy varmaan tietoa netistä. Muistamisessa ja mieleen painamisessa voi käyttää sellaista konstia, että ikäänkuin - sanotaan nyt näin - ikäänkuin huijaa itseään: lukee vaikka jotakin artikkelia ja sanoo itselleen, että onpa kiinnostavaa ja syventyy siihin vielä perusteellisemmin, että mitä tässä tästä asiasta oikein sanotaan? Sillä tavoin uppoutuu asiaan ja kiinnostuu niistä ajatuksista, mitä asiasta esitetään. Keskittymiskyvyn puutteesta sinulla ehkä on ensisijaisesti kyse. Siitä tarkkaavaisuudesta.
Muistan hauskan tapauksen, kun meitä oli paljon koolla ja kaikki hälisivät ja juttelivat kilpaa. Yksi kyyhötti matolla ja luki sanomalehteä niin keskittyneesti, että vaikka me kilpaa huusimme häntä nimeltä kysyäksemme jotain, hän ei kuullut. Oma nimikään ei herättänyt lehden lukuun keskittynyttä. Piti käydä tönäsemässä, ennenkuin hän heräsi ympäröivään todellisuuteen. Sitä kyllä porukalla naurettiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305275- 323287
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161857Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221830Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191685Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711531Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111415Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111306Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161297Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191277