Vauva-arki ihanaa?

jepjeb

Kaikki vaan toitottivat raskausaikana kuinka vauva-arki on ihanaa, muista nauttia siitä ja se menee niiiiin nopeasti ohi.

No meillä vauva on reilut puolivuotias ja täytyypä sanoa että ei kyllä ensimmäinen adjektiivi tästä ajasta joka mieleen tulee ole tuo ihanaa. Univelka, oman ajan puute, jatkuva "työ" joka vauvasta aiheutuu ja parisuhteen väljähtyminen ovat vaatineet veronsa. Ennen iloinen ja huoleton nainen on nykyään väsynyt ja kireä.

Siis olenko ainut maailmassa joka ei ainakaan toistaiseksi vauva-arjesta nauti, vai valehteletteko te muut äipät?

Ja siis kyllä, olin tietoinen että raskasta tulee olemaan, lapsi oli toivottu ja häntä silti rakastetaan vaikka tämän asian julki toinkin.

209

8756

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tiinuskaa

      Minusta on hyvä että asioista voi puhua myös suoraan-kuten sinä sanoit. Rakastan myös vauvaani yli kaiken mutta toki välillä tuntuu sille että voi kun sais pitää vain huolta itsestään ja mennä ja tehä mitä haluaa. Jos vauva ei syö tms niin se on rankkaa mutta sitten kun kaikki menee kuin rasvattu niin se on ihanaa :) Välillä odotan sitä kun vauva kasvaa ja sen kans voi jutella ja touhuta yms.vaikka voihan se olla että se vaan vaikeutuu ;)

      • Hyh hyh

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

      • Gruber

        Suomi24 modet aina löytää tietyn väliajoin näitä antisuomalaisia aloituksia, jotka nostetaan tapetille koko kansan ihmeteltäväksi. Suomi24:n linja on selvä, älkää suomalaiset tehkö lapsia, äitiys on niin kauheaa, seurustelkaa mamujen kanssa, mamumies on paras mies, älkää seurustelko valkoihoisten RASISTImiehien kanssa ja niin edelleen.

        Mamut tekevät "uudet suomalaiset", jopa siinä määrin, että kouluissa valkoiset ovat jäämässä vähemmistöön omassa maassaan. Sitähän tässä halutaan, jäädä vähemmistöksi omassa maassa, jotta uusi enemmistö voi pakottaa uskontonsa ja kulttuurinsa meille.

        On aivan eri asia suvaita erilaisuutta kuin suvaita oman kansansa systemaattista joukkotuhoa "monikulttuurisuuden" keinoin.

      • Ön käikkeä
        Hyh hyh kirjoitti:

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

        Kyl niitä käikkiä kömmervenkkejä täytyy öllä elämässä. Ön jös jönkinmöistä tärinää jä täpähtymää.

      • Rakkautta.

        Ota lapsesi syliin ja anna hänelle paljon syliä ja rakkautta ja paijaa mieluummin ,kuin tiuskit ja katkeroidut. Tulee tasapainoisempi lapsi. Anna aikaa ja sylissä kanna ja pidä ja rakasta, että lapsesi oppii rakastamaan isompanakin.

      • vuosikymmenien huoli
        Hyh hyh kirjoitti:

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

        Luin hiljattain Marko Kilven kirjan jossa joku sanoi, että jos haluat pilata elämäsi tee lapsi ( lapsia)!
        Jäin miettimään ja tiedän, ettei moni uskalla tunnustaa sitten kun lapsia on saanut, että kuinka paljon kuluu voimia ja rahaa ja vaikka mitä.

        Ja huoli ja huolehtiminen ei lopu vielä sittenkään kun lapsi on aikuinen. Huoli ja huolet voivat kasaantua siinä vaiheessa kun lapsi menee naimisiin ja huomataan ettei ollutkaan hyvä ratkaisu. Puoliso voi osoittautua aivan muuksi... tiedän lukuisia kohtaloita...

      • täydellinen äiti?
        Hyh hyh kirjoitti:

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

        Näin se elämä etenee...
        Onko joku luvannut, että elämä on aina niin onnellista ja ihanaa? Tottakai kaikki muuttuu, lapsien kasvaessa haasteellisuuskin kasvaa....

        Muistan hyvin, kun n. 20v. sitten meillä oli kaksi alle 2-vuotiasta. Eka vauva oli helppo, tehtiin toinen, joka olikin vähän vaikeampi... Allergioita, koliikkia,
        tulehduksia ym. Nukkui koko yön vasta 8kk:n ikäisenä, unikoulun jälkeen.

        Yritin esittää "täydellistä äitiä" , opiskelin, tein keikkatöitä, leivoIn, teIn kotiruokaa, keksin lapsille virikkeitä..... Väsyin...

        Pidä huolta itsestäsi ja omasta miehestäsi! Tutustu naapuriston vauvaperheisiin, pidä yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin.

        Apua saa aina, jos sitä uskaltaa pyytää.

      • Jeesussaatana
        Gruber kirjoitti:

        Suomi24 modet aina löytää tietyn väliajoin näitä antisuomalaisia aloituksia, jotka nostetaan tapetille koko kansan ihmeteltäväksi. Suomi24:n linja on selvä, älkää suomalaiset tehkö lapsia, äitiys on niin kauheaa, seurustelkaa mamujen kanssa, mamumies on paras mies, älkää seurustelko valkoihoisten RASISTImiehien kanssa ja niin edelleen.

        Mamut tekevät "uudet suomalaiset", jopa siinä määrin, että kouluissa valkoiset ovat jäämässä vähemmistöön omassa maassaan. Sitähän tässä halutaan, jäädä vähemmistöksi omassa maassa, jotta uusi enemmistö voi pakottaa uskontonsa ja kulttuurinsa meille.

        On aivan eri asia suvaita erilaisuutta kuin suvaita oman kansansa systemaattista joukkotuhoa "monikulttuurisuuden" keinoin.

        Miten sait tästä(kin) väännettyä tuollaista paskaa?
        Pröblems?

      • mies kaks ysi
        vuosikymmenien huoli kirjoitti:

        Luin hiljattain Marko Kilven kirjan jossa joku sanoi, että jos haluat pilata elämäsi tee lapsi ( lapsia)!
        Jäin miettimään ja tiedän, ettei moni uskalla tunnustaa sitten kun lapsia on saanut, että kuinka paljon kuluu voimia ja rahaa ja vaikka mitä.

        Ja huoli ja huolehtiminen ei lopu vielä sittenkään kun lapsi on aikuinen. Huoli ja huolet voivat kasaantua siinä vaiheessa kun lapsi menee naimisiin ja huomataan ettei ollutkaan hyvä ratkaisu. Puoliso voi osoittautua aivan muuksi... tiedän lukuisia kohtaloita...

        Aika pessimistinen näkemys lapsesta/lapsista.Ikään kuin niiden kanssa ei kokisi ikinä hyviä hetkiä tai olisi jopa vanhuuden päiville tueksi.

        Näkökulmasi jälkeen voisi kysyä, miksi kukaan hankii koiraa koska samat asiat pitää toetutaa; opettaa, käyttää ulkona ja maksaa.Lisäksi sitoo että ulkomaille lähteminen ilman hoitopaikkaa on mahdottomuus.

        Joten, asiat on aina ihan mistä niitä katsoo.Ja tuo mitä sanoit että jos aikuisena mokaa avioliiton, että se on aina huoli niin joo, tavallaan.Mutta, vanhemmuuden salaisuus onkin siinä että antaa lapsen elää omaa elämäänsä; onnistua ja epäonnistua.Se ei ole kuin elämää, vaikka välistä kovaakin sellaista.Mutta toisaalta, vanhemapana ei voi muutakaan tehdä, kuin antaa lapsen kokea ne kovatkin paikat ja kasvattaa nahkaansa.Loppujen lopuksi, vanhemattakaan eivät voi suojella lapsiaan loputtomasti.

      • Daddy-O

        Hyvä, että joku puhuu rehellisesti tästäkin puolesta asiassa. Eli kyllähän tätä vauva-arkea myös paljon kaunistellaankin, jos vaikka siinä onkin paljon myös hyvää.
        Kyllä meilläkin oli rouvan kanssa tuo aika rankkaakin ja ihan samoista syistä, kuin aloittajalla.
        Jatkuvat heräilyt, ajanpuute itsellä ja parisuhteessa juurikin tuon vauvan vaatiman "työn" vuoksi ja näin. Meidän sälli oli(ja on) onneksi terve, eli ei nyt ollut siihen lisänä näitä isoja tai toistuvia lastentauteja, jotka olisi vielä sitten lisännyt huolta sällistä.
        Mutta aikansa kutakin, sälli on jo sen verran iso, että tuo 24/7-vauva-arki on jo "lusittu" pois ja jaksoimme nyt kuitenkin tuon ajan rouvan kanssa. Lapsi oli meille kyllä haluttu ja toivottu, joten sisulla sitten mentiin välillä, kun tuntui oikein väsyttävältä. Ja maailma hymyilee kyllä meidän perheelle nyt tuonkin ajan edestä:)

      • ihanparas!
        Hyh hyh kirjoitti:

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

        Tää on paras lukemani kuvaus vanhemmuudesta! Jos olet tämän ihan itse keksinyt, nostan hattua!! : ) Saanko kopioida tuon ja lähettää tutuille sähköpostilla?

      • vanhempien osa
        Hyh hyh kirjoitti:

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

        Kuten jossain jo oli, lapsesta on huolta ja menoja pitkäksi aikaa. Ei vielä vauvaiässä vaan alkaa tulla päiväkotiiässä. Aletaan vertailla kuka on normaali ja onko tarpeeksi sosiaalinen vai mikä ja millainen on. Ei pidä ihmetellä jos päiväkodista tulee varovainen kommentti että tuntuisi että teidän pitää käyttää lasta psykologilla...no, kun on hiukan erilainen muin muut. Tykkää leikkiä yksin eikä osaa tarttua heti niihin mihin muut heti tarttuvat..Tuossa oli yksi esimerkki elävästä elämästä.

        Sitten alkaa tulla toisilta vanhemmilta viestiä että teidän arttu kiusaa meidän jussia jne...
        Se jatkuu kun lapsi tulee kouluikään. Vertailu muihin ja itsekin alkaa vertailemaan ja pahinta mitä voi olla on, että perheessä on kaksi saman sukupuolen omaavaa lasta joita aletaan vertailla. Kun käy usein niin, että toinen on hyvinkin lahjakas ja toinen ei.

        Sitä voi kukin kuvitella miten "huonompi lapsi" kokee ja mitä siitä voi lapselle seurata. Tiedän perheitä joissa lasten lahjakkuudet ovat hyvin epätasaisia ja vanhemmat uupuneita. Totta kai jokainen haluaa lapsestaan pärjääjän ja mieluummin paremmin pärjäävän kuin itse on. Ns paremmat lähtökohdat elämälle.

        Joten haasteita riittää lapsiperheessä. Olen kuullut lähipiiristäkin karmivia tarinoita mm koulukiusaamisesta niin peruskoulussa kuin muissakin. Jos on lapsilla ongelmia ne heijastuvat lapsiin ja päinvastoin.

      • 7 + 11
        Hyh hyh kirjoitti:

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

        Pöh, kaksivuotiaana homma helpottaa kun ei tarvitse koko ajan olla kädestä pitämässä. Homma vaan paranee ja lapsi antaa enemmän ja enemmän ilonaiheita. Nelivuotiaana on jo aika harvassa itkunaiheet ja voidaan jutella kuulumisia ja elämän asioita. Tietysti jos lasta ei ole kasvatettu yhtään niin seinillehän se hyppii ja huutaa. Ei meillä sellaista tehdä. Vanhempien pahin virhe on se, että ei kasvateta, ei aseteta rajoja eikä sääntöjä ja sitten ihmetellään kun lapsi menee seiniä pitkin. Tai sitten ei leikitä lapsen kanssa vaan katsotaan televisiota. Huomiotahan se silloin alkaa hakea. Mitä lienee sitten teininä, sitten on myöhäistä enää puuttua.

      • Hyh hyh
        ihanparas! kirjoitti:

        Tää on paras lukemani kuvaus vanhemmuudesta! Jos olet tämän ihan itse keksinyt, nostan hattua!! : ) Saanko kopioida tuon ja lähettää tutuille sähköpostilla?

        Kopsaa pois vaan.

      • Gruber
        Jeesussaatana kirjoitti:

        Miten sait tästä(kin) väännettyä tuollaista paskaa?
        Pröblems?

        Helposti, kun tietää miten tämä maailma toimii. Jotkut ihmiset seuraavat minkälaisia ajatuksia ja mielipiteitä "vapaat ja riippumattomat" mediat yhteiskuntaan puskee.

        http://en.wikipedia.org/wiki/Social_engineering

        Valtaosa ihmisistä ei edes huomaa, miten heitä manipuloimaan ajattelemaan asioista tietyllä tavalla. Te pidätte tätä tavallisena aloituksena, kun minä näen tämän yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisena, jonka Suomi24 tarkoituksella nostaa etusivulle. Suomi24 harrastaa tätä paljon.

        Lävistykset ovat hyvä esimerkki mielipidemuokkauksesta. Valtaosa lävistyksistä on rumia, mutta silti teinitytöt ja vähän isommatkin haluavat lätkiä niitä naamoihinsa, koska ovat saaneet televisiosta päihinsä, että ne näyttävät hyviltä.

        Medioilla on monta agendaa, jota he yrittävät puskea yhteiskuntaan "uutena normaalina". Homostelu, monikulttuurisuus (tummat tekevät lapset, älkää valkoiset tehkö, äitiys on kauheaa, lapset riiviöitä jne) ja viimeisimpänä median valikoimaan on tullut voimakas mielipidemuokkaus Venäjästä ja Natosta.

        Homostelu ja monikulttuurisuus ovat osa samaa agendaa, valkoisten vähentämistä. Kuten on myös feminismikin ja tämänkaltaisten aloituksien sisältämä naisten aivopesu vanhemmuuden kauheuksista. Kouluissakin tytöille näytetään pakollisena "kasvatuksena" kauhuelokuvillekin vertoja vetävä synnytyssplätter "opetusvideo" missä veri ja paska lentää välilihojen repeillessä, aivan kuin tuo olisi se synnytyksen normi..

        Teitä aivopestään antisuomalaisiksi vauvoja vihaaviksi tumman ihopigmentin palvojiksi ja te ette edes huomaa sitä. Näinhän siinä käy, kun päästää vieraalle vallalle uskolisia agentteja eduskuntaan ja tiedotusvälineisiin aiheuttamaan salakavalaa tuhoa aivopesun keinoin.

      • ...........
        7 + 11 kirjoitti:

        Pöh, kaksivuotiaana homma helpottaa kun ei tarvitse koko ajan olla kädestä pitämässä. Homma vaan paranee ja lapsi antaa enemmän ja enemmän ilonaiheita. Nelivuotiaana on jo aika harvassa itkunaiheet ja voidaan jutella kuulumisia ja elämän asioita. Tietysti jos lasta ei ole kasvatettu yhtään niin seinillehän se hyppii ja huutaa. Ei meillä sellaista tehdä. Vanhempien pahin virhe on se, että ei kasvateta, ei aseteta rajoja eikä sääntöjä ja sitten ihmetellään kun lapsi menee seiniä pitkin. Tai sitten ei leikitä lapsen kanssa vaan katsotaan televisiota. Huomiotahan se silloin alkaa hakea. Mitä lienee sitten teininä, sitten on myöhäistä enää puuttua.

        ..ja tässä oli valitettavasti just sellainen vastaus, minkä luettuaan noin 100 äitiä (tai isää) alkaa aatteleen, että voi helvetti kun nuo käy kaikissa vauvauinneissa ja me ollaan vaan tällaisia tavallisia. Eilenkin kateltiin salkkareita boksilta vaikka oltais voitu keskustella lapsen kanssa - nyt se yksin leikki tuolla huoneessaan! Kuinkahan kieroon se nyt kasvaa!??

        Jotenkin mä en kestä tätä nykyajan menoa.

      • miten niin
        Gruber kirjoitti:

        Suomi24 modet aina löytää tietyn väliajoin näitä antisuomalaisia aloituksia, jotka nostetaan tapetille koko kansan ihmeteltäväksi. Suomi24:n linja on selvä, älkää suomalaiset tehkö lapsia, äitiys on niin kauheaa, seurustelkaa mamujen kanssa, mamumies on paras mies, älkää seurustelko valkoihoisten RASISTImiehien kanssa ja niin edelleen.

        Mamut tekevät "uudet suomalaiset", jopa siinä määrin, että kouluissa valkoiset ovat jäämässä vähemmistöön omassa maassaan. Sitähän tässä halutaan, jäädä vähemmistöksi omassa maassa, jotta uusi enemmistö voi pakottaa uskontonsa ja kulttuurinsa meille.

        On aivan eri asia suvaita erilaisuutta kuin suvaita oman kansansa systemaattista joukkotuhoa "monikulttuurisuuden" keinoin.

        En näistä teksteistä kyllä löydä mitään sen suuntaista ajatelmaa

      • onnea sinulle.

        Jätä kaikki turha pois ja keskity vain vauvaan! Hän kiittää sinua vielä, kun kasvaa isoksi ja on TERVE!

      • vauva on ihana.
        Rakkautta. kirjoitti:

        Ota lapsesi syliin ja anna hänelle paljon syliä ja rakkautta ja paijaa mieluummin ,kuin tiuskit ja katkeroidut. Tulee tasapainoisempi lapsi. Anna aikaa ja sylissä kanna ja pidä ja rakasta, että lapsesi oppii rakastamaan isompanakin.

        Kun on saanut terveen vauvan, kannattaa olla iloinen Hänestä ja pukea iloiten ja rakkaus sydämessä Hänelle vaatteita ja laittaa ruokaa ja rakastaa vauvaa.

      • einiinmustavalkosta
        Hyh hyh kirjoitti:

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

        höpön löpön, ei se lapsen kasvattaminen niin kauheaa ole. vaikeuksia toki tulee olemaan mutta suurinosa ihmisistä niistä selviää. ihanaa on touhuta kaikkea kivaa oman lapsen kanssa ja katsoa ylpeänä lapsen saavutuksia sekä kehitystä.

      • ...............
        Hyh hyh kirjoitti:

        Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

        Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

        Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

        Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

        Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

        Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

        Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

        Kyllä mä voin sanoa että 2-vuotiaan kanssa on paljon helpompaa kuin vauvan kanssa. Todella paljon helpompaa! Mutta näin meillä, toisilla se on sitten eri lailla.

      • nainen kolmeneljä
        mies kaks ysi kirjoitti:

        Aika pessimistinen näkemys lapsesta/lapsista.Ikään kuin niiden kanssa ei kokisi ikinä hyviä hetkiä tai olisi jopa vanhuuden päiville tueksi.

        Näkökulmasi jälkeen voisi kysyä, miksi kukaan hankii koiraa koska samat asiat pitää toetutaa; opettaa, käyttää ulkona ja maksaa.Lisäksi sitoo että ulkomaille lähteminen ilman hoitopaikkaa on mahdottomuus.

        Joten, asiat on aina ihan mistä niitä katsoo.Ja tuo mitä sanoit että jos aikuisena mokaa avioliiton, että se on aina huoli niin joo, tavallaan.Mutta, vanhemmuuden salaisuus onkin siinä että antaa lapsen elää omaa elämäänsä; onnistua ja epäonnistua.Se ei ole kuin elämää, vaikka välistä kovaakin sellaista.Mutta toisaalta, vanhemapana ei voi muutakaan tehdä, kuin antaa lapsen kokea ne kovatkin paikat ja kasvattaa nahkaansa.Loppujen lopuksi, vanhemattakaan eivät voi suojella lapsiaan loputtomasti.

        et sinä oikein tajunnut. kirjoittaja tarkoitti ETTÄ LAPSISTA KOITUU HELVETIN ISOA HUOLTA JA MURHETTA JA SE KESTÄÄ KOKO LOPPUIÄN.
        ps. eikä ne mitään nahkaa kasvata, vai oletko jokin narsisti, että pitäis olla kova ja paksunahkainen, menestyvä etc.
        Tuo teksti jota kommentoit oli vain toteuamus, totuus ja ajatus, lyhyt sellainen, ei sen kummempaa, siitä et mitään analyysejä pysty tekemään kuten yritit, mutta hyvä yritys kumminkin...taidat tykätä väittelystä.,ota toki oma vanhemmuutesi kevyesti jos haluat, moni muu ei ota, vaan ottaa sen tosissaan, suojaa lapsiaan..

      • tsch
        ........... kirjoitti:

        ..ja tässä oli valitettavasti just sellainen vastaus, minkä luettuaan noin 100 äitiä (tai isää) alkaa aatteleen, että voi helvetti kun nuo käy kaikissa vauvauinneissa ja me ollaan vaan tällaisia tavallisia. Eilenkin kateltiin salkkareita boksilta vaikka oltais voitu keskustella lapsen kanssa - nyt se yksin leikki tuolla huoneessaan! Kuinkahan kieroon se nyt kasvaa!??

        Jotenkin mä en kestä tätä nykyajan menoa.

        Nykyajan meno = Keskittyminen lapsensa kanssa olemiseen?

        Ihan kauheeta.

        /sarcasm

        Jos vanhemmilta vielä REHELLISEN pohdiskelun jälkeen tuntuu pahalta et kattoo X määrän salkkari jaksoja boksilta kun voisi olla lapsense kanssa, ehkä siihen on syytä ja asialle voisi tehdä jotain?

        Olen samaa mieltä 7 11 kanssa et ilonaiheita vain tulee lisää iän kasautuessa ja lasta ohjatessa.

      • lolli
        Ön käikkeä kirjoitti:

        Kyl niitä käikkiä kömmervenkkejä täytyy öllä elämässä. Ön jös jönkinmöistä tärinää jä täpähtymää.

        osu & uppos

    • semeneeohi

      No se on totta, että se menee nopeasti ohi, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Vaikka kovin suuresti en nauttinutkaan koliikki ajoista ja sen jälkeen kuukausien yövalvomisista ja lähes jatkuvasta sylikontaktista muksuun, niin nyt lasten ollessa isompia, mietin monesti, että siinä hetkessä olisi pitänyt ymmärtää se, ettei loppu elämä tule olemaan sellaista. Olisi ehkä vähän helpottanut sitä omaa ahdistusta pahimpina aikoina.

      Pieni vinkki on, että jos tuntuu tuolle, on aika pitää oma pieni breikki! Suunnittele jotain, mikä saa sinut rentoutumaan ja hemmottele itseäsi, nuku hyvin ja käy ulkona, niin jaksat taas sitä arkea paremmin. Pelkkä kunnon yöuni voi saada ihmeitä aikaan, joten jos mahdollista valjasta isä/isovanhempi/kaverisi yöhoitajaksi edes yhdeksi yöksi!

      • helppoakinvoiolla

        Minulla miehenä oli helppoa kun kävin eka kerran vauvaa katsomassa kun se oli viiden vuoden vanha. Toisen kerran tavattiin kun otin sen kesätöihin 17 vuoden vanhana.

      • kiltti mies.
        helppoakinvoiolla kirjoitti:

        Minulla miehenä oli helppoa kun kävin eka kerran vauvaa katsomassa kun se oli viiden vuoden vanha. Toisen kerran tavattiin kun otin sen kesätöihin 17 vuoden vanhana.

        Voisi helpottaa jos laittaisit sen idiootti miehes tekemään kotitöitä, siivoamaan, kokkaamaan ja pesemään pyykkejä. Kaupassakin mies voi käydä. Miksi naiset tekee lapsia ääliöiden kanssa jotka ei edes tue naista millään tavalla.?

      • EI ennustaja
        kiltti mies. kirjoitti:

        Voisi helpottaa jos laittaisit sen idiootti miehes tekemään kotitöitä, siivoamaan, kokkaamaan ja pesemään pyykkejä. Kaupassakin mies voi käydä. Miksi naiset tekee lapsia ääliöiden kanssa jotka ei edes tue naista millään tavalla.?

        No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

      • Idiootti jälkiviisas
        EI ennustaja kirjoitti:

        No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

        Bravo!

        He...ttiin ne vahingoniloiset, jotka myhäillen heristelevät sormiaan ja moittivat, että mitäs sitten teit niin, näin, noin, ja sellaisen kanssa vielä. Ihmiset oikeasti muuttuvat stressitilanteissa, jotkut apinat vain etsivät helpoimman tien ja häipyvät tiehensä. Kukaan ei voi tietää tulevaisuudesta ja siitä, miten toinen käyttäytyy elämäntilanteen muuttuessa.

      • Lapsi toi onnen
        EI ennustaja kirjoitti:

        No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

        Niinkö??? Saman olen kokenut ja vaikka meni varmaan 4 vuotta, että pääsin kokonaan yli koko paskiaisesta! Ajattelen joka päivä, kuinka ihanaa, että lähti! Minulla on ihana lapsi, josta olen ikionnellinen. Hänellä on hyvät välit isäänsä, kuin myös nimillä, mutta kerran läks ja takasin en ota. Näin on hyvä!

      • Huono ja laiska
        kiltti mies. kirjoitti:

        Voisi helpottaa jos laittaisit sen idiootti miehes tekemään kotitöitä, siivoamaan, kokkaamaan ja pesemään pyykkejä. Kaupassakin mies voi käydä. Miksi naiset tekee lapsia ääliöiden kanssa jotka ei edes tue naista millään tavalla.?

        Meillä miehen mielestä naisen kuuluu tehdä nuo kaikki lapsen hoidon lomassa. Jos ei tee, on huono äiti ja vaimo. Ja olen tuntenutkin itseni ajoittain ihan pa..ksi.

      • täydellinen äiti?
        Huono ja laiska kirjoitti:

        Meillä miehen mielestä naisen kuuluu tehdä nuo kaikki lapsen hoidon lomassa. Jos ei tee, on huono äiti ja vaimo. Ja olen tuntenutkin itseni ajoittain ihan pa..ksi.

        Kannattaa valita oikea mies jo ennen lapsia.
        Meillä mies osallistui lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin. Nukkui työviikollakin välillä koliikkivauvan kanssa eri huoneessa, että minä saisin levätä.

        Ei nykyisin voi rajata miesten/ naisten töitä. Agraariyhteisössä viime vuosituhannella työnjako ja kulttuuri muutenkin oli erilainen.

        Tähän kai kuuluisi sanoa: Jätä se sika, mutta ehdottaisin ensin asiallista keskustelua työnjaosta ja sitten miehenkin hellimistä, hän on kuitenkin vain mies lapsesi lisäksi.
        (varmasti tiedät, mistä miehesi tykkää...)

      • Ennustusta
        EI ennustaja kirjoitti:

        No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

        Ärsyttää kun moni sanoo, että no oisko kannattanut miettiä ennen kuin teit lasta semmosen miehen kanssa. Ei sitä tosiaan voi tietää millainen mies tulee olemaan isänä. Sitä voi luulla tietävänsä. Ja asioista on voitu puhua etukäteen, mutta niin moni asia on helpommin sanottu kuin tehty! Kun oikeasti tulee se tilanne eteen, onkin toinen juttu. Ja monelle se vauva arki kaikesta huolimatta tulee yllätyksenä. Munkin mies sanoi aina, että on tärkeää, että molemmilla on omaa aikaa. Ja käytti esimerkkinä sukulaistani, jonka vaimo on aina "neljän seinän sisällä", eikä pääse mihinkään. Mies kyllä käy kavereidensa kanssa jossain.

        Tuntui, että olemme miehen kanssa samoilla linjoilla. Mutta eipä sitten enää oltukaaan kun lapsi syntyi. Toinen kyllä sanoo aina, että "saathan sä mennä koska vaan"? Mutta jossain vaiheessa siitä tulee samomista tai riidan yhteydessä ilmenee, että asia ei ollutkaan ok. Vartiksikaan ei saa poistua kotoa, paitsi jos ottaa lapsen mukaan. En ees kellekään kehtaa kertoa miksi en harrasta enää mitään. Joku kysyi, että "eiks miehesi voi katsoa sen aikaa lasta?". Keksin jotain, miksi ei voi.

        Ajattelin ehdottaa, että jos kerran viikossa molemmat sais 1 h omaa aikaa. Minkä saa käyttää miten parhaaksi näkee. Mutta katotaan miten mies suhtautuu. Luulis olevan reilua, jos molemmat saa saman. Paitsi, että mies saa sen jp nyt. Saa mennä koska tykkää, en kiellä. Joten ei taida onnistua.

      • Ennustusta
        täydellinen äiti? kirjoitti:

        Kannattaa valita oikea mies jo ennen lapsia.
        Meillä mies osallistui lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin. Nukkui työviikollakin välillä koliikkivauvan kanssa eri huoneessa, että minä saisin levätä.

        Ei nykyisin voi rajata miesten/ naisten töitä. Agraariyhteisössä viime vuosituhannella työnjako ja kulttuuri muutenkin oli erilainen.

        Tähän kai kuuluisi sanoa: Jätä se sika, mutta ehdottaisin ensin asiallista keskustelua työnjaosta ja sitten miehenkin hellimistä, hän on kuitenkin vain mies lapsesi lisäksi.
        (varmasti tiedät, mistä miehesi tykkää...)

        Sä voisit varmaan perustaa sellaisen neuvonta palvelun, että naiset osaa tunnistaa sen oikeanlaisen miehen. Kun mies voi muuttua tai puhua ja lupailla kaikenlaista. Mies voi olla ihan erilainen kumppanina kuin isänä. Ja tehdä kotityöt silloin vielä, kun lasta ei ole. Mulle tuli ihan yllätyksenä, että mies olikin sovinisti. Ei hän aiemmin ollut. Meillä lasta piti hyssytellä, että mies saa nukkua kun menee töihin. Yöimetyksen lopettamisestakin jopa tuli riitaa, kun vauva itki ja herätti miehen. Mun olisi pitänyt vaan jatkaa imetystä (imetys loppui, kun lapsi oli 9 kk) . Lapsella muka oli jano. Sanoin kyllä, että senkus sitten alat antelemaan vauvalle tuttipullosta maitoa tai vettä aina kun yöllä alkaa itkeen. Mutta tissä en tuppaa enää suuhun. Omapa on tissini. Miehen vapaapäivänä ja lomallakin sama juttu. Aina asiallinen keskustelu ei onnistu, toinen kun ottaa sen arvosteluna ja jatkuvana kitisemisenä.

      • onestar
        täydellinen äiti? kirjoitti:

        Kannattaa valita oikea mies jo ennen lapsia.
        Meillä mies osallistui lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin. Nukkui työviikollakin välillä koliikkivauvan kanssa eri huoneessa, että minä saisin levätä.

        Ei nykyisin voi rajata miesten/ naisten töitä. Agraariyhteisössä viime vuosituhannella työnjako ja kulttuuri muutenkin oli erilainen.

        Tähän kai kuuluisi sanoa: Jätä se sika, mutta ehdottaisin ensin asiallista keskustelua työnjaosta ja sitten miehenkin hellimistä, hän on kuitenkin vain mies lapsesi lisäksi.
        (varmasti tiedät, mistä miehesi tykkää...)

        Joo ottaa sellasen miehen joka käyttää hametta. Mut ei sellasta kyllä kannata päästää lasten lähelle..

        Oikeastihan tuo lapsenhoito ei kuulu miehen rooliin. Se on niin luonnonvastaista ja ei tule onnistumaan. Siinä on turha puhua tasa-arvoista.

        Näitä reppanoita yksinhuoltajia jotka tuhoaa parisuhteensa ja sen kautta lapsensa, niitä riittää nykymaailmassa.

        Naisen kuuluu huolehtia lapsestaan ja miehen kuuluu olla turvana ja "pomona".

      • Valitse se oikea!
        täydellinen äiti? kirjoitti:

        Kannattaa valita oikea mies jo ennen lapsia.
        Meillä mies osallistui lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin. Nukkui työviikollakin välillä koliikkivauvan kanssa eri huoneessa, että minä saisin levätä.

        Ei nykyisin voi rajata miesten/ naisten töitä. Agraariyhteisössä viime vuosituhannella työnjako ja kulttuuri muutenkin oli erilainen.

        Tähän kai kuuluisi sanoa: Jätä se sika, mutta ehdottaisin ensin asiallista keskustelua työnjaosta ja sitten miehenkin hellimistä, hän on kuitenkin vain mies lapsesi lisäksi.
        (varmasti tiedät, mistä miehesi tykkää...)

        Kannattaa valita oikea mies siinä vaiheessa jo kun muuttaa yhteen tai viimeistään, kun menee naimisiin. Tai saa lapsia. Olisi paljon enemmän avo- ja avioeroja! Ja puolisostaan valittavia ihmisiä. Yksinkertaista!

      • Miehen rooli?
        onestar kirjoitti:

        Joo ottaa sellasen miehen joka käyttää hametta. Mut ei sellasta kyllä kannata päästää lasten lähelle..

        Oikeastihan tuo lapsenhoito ei kuulu miehen rooliin. Se on niin luonnonvastaista ja ei tule onnistumaan. Siinä on turha puhua tasa-arvoista.

        Näitä reppanoita yksinhuoltajia jotka tuhoaa parisuhteensa ja sen kautta lapsensa, niitä riittää nykymaailmassa.

        Naisen kuuluu huolehtia lapsestaan ja miehen kuuluu olla turvana ja "pomona".

        Mies voisi sitten edes tuoda sen leivän pöytään? Mutta ehei, miehen rooliin ei nykyään kuulu lapsen eikä kodinhoito. Mutta ei myöskään perheen elättäminen. Vaan vaimon pitää osallistua rahallisesti vähintää fifty-fifty. Nainen käy töissä, hoitaa lapsen, kodin? Ehkä vielä miehenkin siinä sivussa. Miehen pomotellessa. Ja turvaamassa mahdollista hyökkääjiltä (vai miltä pitää turvata? Hamemiehiltä?). Ymmärtäisin jotenkin, että jos se vaimo saisi sitten olla täysipäiväinen kotiäitsykkä, mutta aina näin ei ole.

      • Sinkkumies.
        EI ennustaja kirjoitti:

        No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

        Itse pesen pyykkejä ja siivoan mielelläni kun en halua asua pölyjen keskellä. Naiset aina ottaa miehen ulkonäön perusteella eikä sen takia mitä mies ajattelee ja tekis suhteessa.. Eipä ole tällänen mies kelvannut naisille joka pesee ja kokkaa ja siivoaa. Kyllä ne kaljan kittaajat aina naisille kelpaa ja sitten naiset valittaa kun joutuvat itse tekemään kaiken.

      • Katso peiliin
        Sinkkumies. kirjoitti:

        Itse pesen pyykkejä ja siivoan mielelläni kun en halua asua pölyjen keskellä. Naiset aina ottaa miehen ulkonäön perusteella eikä sen takia mitä mies ajattelee ja tekis suhteessa.. Eipä ole tällänen mies kelvannut naisille joka pesee ja kokkaa ja siivoaa. Kyllä ne kaljan kittaajat aina naisille kelpaa ja sitten naiset valittaa kun joutuvat itse tekemään kaiken.

        Eli et ole kelvannut kellekään, niinkö? Vaiks oot niin ihana... Syy ei tietenkään ole koskaan sinussa, vaan ne naiset, ne on tähänkin syynä. Ovat liian nirsoja vai? Ja nyt pääset lällättelemään vahingoniloisena, kun joillakuilla naisilla on petollinen mies. Olisi siis pitänyt valinnut mieluummin sinut vai? Miksi ihmeessä? Siivoustaitojesi takiako? Et ole tosissasi.

      • Ei ennustaja
        Ennustusta kirjoitti:

        Sä voisit varmaan perustaa sellaisen neuvonta palvelun, että naiset osaa tunnistaa sen oikeanlaisen miehen. Kun mies voi muuttua tai puhua ja lupailla kaikenlaista. Mies voi olla ihan erilainen kumppanina kuin isänä. Ja tehdä kotityöt silloin vielä, kun lasta ei ole. Mulle tuli ihan yllätyksenä, että mies olikin sovinisti. Ei hän aiemmin ollut. Meillä lasta piti hyssytellä, että mies saa nukkua kun menee töihin. Yöimetyksen lopettamisestakin jopa tuli riitaa, kun vauva itki ja herätti miehen. Mun olisi pitänyt vaan jatkaa imetystä (imetys loppui, kun lapsi oli 9 kk) . Lapsella muka oli jano. Sanoin kyllä, että senkus sitten alat antelemaan vauvalle tuttipullosta maitoa tai vettä aina kun yöllä alkaa itkeen. Mutta tissä en tuppaa enää suuhun. Omapa on tissini. Miehen vapaapäivänä ja lomallakin sama juttu. Aina asiallinen keskustelu ei onnistu, toinen kun ottaa sen arvosteluna ja jatkuvana kitisemisenä.

        Mun mies OLI kaikinpuolin ihana ja kunnollinen melkein 9v ennenkuin se lapsi syntyi!!! Siinä tilanteessa ei olisi kukaan uskonut tai pystynyt "ennustamaan", että lähtee lätkimään. Päinvastoin, kaikki hehkutti, että kuinka hyvä isä hänestä tulee... Mutta se jatkuva valvominen, koliikki, tulehduskierre oli sille kusipäälle liikaa. Myöhemmin ajateltuna ihan kuin olisi ollut myös omallae vauvalleen mustasukkainen? On täällä kyllä taas idiootit kommentoimassa!!!

        Kiitos "Ennustusta"-nimimerkille, edes joku joka tajuaa! "Idiootti jälkiviisas" myös Sinulle kiitos!

      • Ei ennustaja
        Ei ennustaja kirjoitti:

        Mun mies OLI kaikinpuolin ihana ja kunnollinen melkein 9v ennenkuin se lapsi syntyi!!! Siinä tilanteessa ei olisi kukaan uskonut tai pystynyt "ennustamaan", että lähtee lätkimään. Päinvastoin, kaikki hehkutti, että kuinka hyvä isä hänestä tulee... Mutta se jatkuva valvominen, koliikki, tulehduskierre oli sille kusipäälle liikaa. Myöhemmin ajateltuna ihan kuin olisi ollut myös omallae vauvalleen mustasukkainen? On täällä kyllä taas idiootit kommentoimassa!!!

        Kiitos "Ennustusta"-nimimerkille, edes joku joka tajuaa! "Idiootti jälkiviisas" myös Sinulle kiitos!

        Vastasin siis "täydelliselle äidille". Ja toi oli muuten aika hyvä toi neuvontapalvelu-piikki. Eipähän tulis enää kenenkään tehtyä "väärän" miehen kanssa lapsia kun täydellinen äiti olisi neuvomassa... :D

      • EIVOIOLLATOTTA!!!
        Valitse se oikea! kirjoitti:

        Kannattaa valita oikea mies siinä vaiheessa jo kun muuttaa yhteen tai viimeistään, kun menee naimisiin. Tai saa lapsia. Olisi paljon enemmän avo- ja avioeroja! Ja puolisostaan valittavia ihmisiä. Yksinkertaista!

        Perusta sinäkin neuvontapalvelu, saatanan vajakki!!!!!!

      • täydellinen äiti?
        Ei ennustaja kirjoitti:

        Vastasin siis "täydelliselle äidille". Ja toi oli muuten aika hyvä toi neuvontapalvelu-piikki. Eipähän tulis enää kenenkään tehtyä "väärän" miehen kanssa lapsia kun täydellinen äiti olisi neuvomassa... :D

        "täydellinen äiti?" vastaa:
        Yksinkertaiset ihmiset ovat ehkä luotuja toiselleen?
        Jos äö. ei riitä edes nimimerkin ironian ymmärtämiseen, kannattaisi vielä miettiä miehen valitsemista (haasteellista, valinnanvaraa löytyy) ja varsinkin lasten hankintaa....

        Muuten, miksi naiset haluavat aina nokitella keskenään?

      • Ei yksinkertaista
        Sinkkumies. kirjoitti:

        Itse pesen pyykkejä ja siivoan mielelläni kun en halua asua pölyjen keskellä. Naiset aina ottaa miehen ulkonäön perusteella eikä sen takia mitä mies ajattelee ja tekis suhteessa.. Eipä ole tällänen mies kelvannut naisille joka pesee ja kokkaa ja siivoaa. Kyllä ne kaljan kittaajat aina naisille kelpaa ja sitten naiset valittaa kun joutuvat itse tekemään kaiken.

        Kyllä mun mieheni alkuun kokkasi ja siivosi. Mutta kun lapsi tuli niin olikin sitä mieltä, että minä kotona oleva hoidan lapsen ja siivoan ja kokkaan. Sitten kun menin töihin, niin mies kyllä siivosi kerran viikossa vapaapäivänään, mutta vei siksi aikaa lapsen päiväkotiin. Mulla sitä mahdollisuutta ei vanhempainvapaalla ollut vaan lapsi roikkui imurin varressa. Ja piti välillä vaihtaa vaippaa, antaa ruokaa, leikkiä, vahtia, että ei satuta itseään tms. Sitten saan kuulla siitä kuinka mies aina siivoaa. Äidilleenkin muistaa aina mainita puhelimessa, että kuinka juuri siivosi. Pitäisi olla tyytyväinen, että mies siivoaa. Mutta kun tunnen huonoa omaa tuntoa siitä! Koskaan ei ole hyvä varmaan.

        Ehkä vika on jossain muussa kun siinä, että siivoat. Voithan kokeilla, että lopetat siivoamisen ja alat kittaamaan kaljaa. Alkaako käymään flaksi naisten kanssa?

      • Valikoivaa
        Sinkkumies. kirjoitti:

        Itse pesen pyykkejä ja siivoan mielelläni kun en halua asua pölyjen keskellä. Naiset aina ottaa miehen ulkonäön perusteella eikä sen takia mitä mies ajattelee ja tekis suhteessa.. Eipä ole tällänen mies kelvannut naisille joka pesee ja kokkaa ja siivoaa. Kyllä ne kaljan kittaajat aina naisille kelpaa ja sitten naiset valittaa kun joutuvat itse tekemään kaiken.

        Kuule sinkkumies mieheni kyllä siivoaa ja kokkaa mielellään. Tekee oikeastaan kaikkea mielellään, paitsi hoitaa lasta. Parempi sekin kai, kun ei tekisi mitään. Mutta joskus voitais vaihtaa, että minä siivoaisin ja laittaisin ruokaa ja mies lähtisi lapsen kanssa leikkipuistoon. Tai vaihtaisi vaippaa ym.
        Jos onnistut saamaan sen naisen ja saatte lapsia niin muista myös osallistua lapsen hoitoon.

      • tasa-arvo hoi
        onestar kirjoitti:

        Joo ottaa sellasen miehen joka käyttää hametta. Mut ei sellasta kyllä kannata päästää lasten lähelle..

        Oikeastihan tuo lapsenhoito ei kuulu miehen rooliin. Se on niin luonnonvastaista ja ei tule onnistumaan. Siinä on turha puhua tasa-arvoista.

        Näitä reppanoita yksinhuoltajia jotka tuhoaa parisuhteensa ja sen kautta lapsensa, niitä riittää nykymaailmassa.

        Naisen kuuluu huolehtia lapsestaan ja miehen kuuluu olla turvana ja "pomona".

        pomona, no ei kai suinkaan, huhhuh! ettäkö alistettuna pitäis tervepäinen lapsi pystyä kasvattamaan voi taivas miten sairas ajatus!

    • pääasiassa ihanaa

      samastun osittain tekstiisi ja osittain en. meilläkin on kohta puolivuotias poika ja alku oli rankkaa, sillä olin itse tulehduskierteessä ja kuusi antibioottikuuria aiheutti vauvallle vatsavaivoja ja itkua. sitten päästiin siitä, ja vauva nukkui hyvin ja oli tyytyväinen n. 2,5-4 kk:n iässä ja olin onnellinen ja iloinen pääasiassa koko ajan. sitten juhannuksen seutuun pojalle alkoi tulla hampaita ja viimeiset 2 kk on ollut jatkuvaa kitinää pääasiassa äidille. ja yölläkin herätään n. 3 kertaa, tosin vain kerran syömään. mutta nyt molemmat alahampaat ovat puhjenneet ja poika on ollut niin ihana ja kiltti ja nauravainen taas muutaman päivän, ettei yöheräilytkään tunnu enää missään. smanlainen iloinen vesseli kuin n. 2kk sitten.

      meillä minun mieheni oli loistavasti mukana koko kevään vauvan hoidossa, mutta vaihtoi työpaikan sisällä hommia kesäksi ja on ollut ihan järkyttävän paljon töissä koko kesän ajan: vasta teki putken, jossa 18 päivän aikana oli 2 vapaata. olen ollut koko kesän siis pääasiassa vauvan kanssa kaksin ja välillä olen ollut todella poikki. ja nämä helteet on tehnyt sen, ettei vauvan kanssa voi oikein lenkkeilläkään, kun raukka paistuu vaunuihin. ja kaverit on aika totaalisesti hylänneet, vain yksi (lapsen kummi) pitää säännöllisesti yhteyttä, muut taitaa pelätä vauvaa. :/

      mutta tästä kaikesta huolimatta olen ollut onnellinen ja vauva-aika on minusta ihanaa, sillä minusta on ihana puuhailla kotona eikä vauvan hoitamisesta aiheutuva työ ole minusta rankkaa (olen tehnyt kuluttavaa "oikeaa" työtä urallani). minä olen aina viihtynyt kotona tosi hyvin ja nautin, kun saan tehdä kotitöitä oikein olan takaa. :D välillä olen ihan puhki, mutta onneksi mies antaa minun käydä välillä kaupassa, kampaajalla, uimassa yms. ja isovanhemmat mahdollistavat meille miehen kanssa välillä 1-2x/kk treffiaikaa. parisuhdekaan ei ole minusta kärsinyt, sillä olemme molemmat kotona viihtyviä ja meillä on yhteisiä harrastuksia, joten vapaa-aikaa vietämme yhdessä oikeastaan täsmälleen samoin kuin ennen vauvaa. nyt vain vauvan kanssa, mikä toki tekee lähtemisestä yms. vähän haastavampaa kuin ennen vauvaa.

      minusta vauva aika on mennyt tosi nopeasti ja ihan jo surettaa, kun vuoden päästä pitää palata töihin ja jättää lapsi hoitoon. minä tiesin etukäteen, että vauva on vauva vain lyhyen aikaa, sillä sain itse pikkusiskon 14-vuotiaana ja minulla oli muistissa, miten nopeasti hän kasvoi. olen siksi muistanut nauttia joka päivästä, sillä kohta kersa on
      2-v. uhmaikäinen eikä aina siis läheskään yhtä suloinen tapaus kuin tuo verhoille naureskelva vauva. :D

      yritän sanoa siis tsemppiä, minä tiedän, että arki on rankkaa, mutta yritä nauttia pienistä hetkistä. pyydä miestä olemaan vauvan kanssa, käy ulkona, liiku, harrasta ja ota omaa aikaa, niin jaksat paremmin. minua ainakin piristää jo se, jos saan ihan vain lukea ja nukkua pari tuntia kotonakin ja mies hoitaa vauvaa. :) ja ne kunnon yöunet tekee ihmeitä. minulla ainakin mieliala laskee, jos ei saa kunnolla nukuttua.

      • EvilCat

        Jeps, oli sen verta rankkaa kyllä minullakin, että viisastuin ja muksu jäi ainoaksi.

        Tiesin myös etukäteen, mitä tuleman pitää, mutta se onkin jo eri asia olla sitten siinä *tilanteessa* ja pakoon et pääse, vaikka mieli tekisi. Yhtä huutoa ja valvomista yötä päivää kuukausikaupalla, huh huh!

        Onneksi hän on nyt aikuinen jo... *lapsi* silti minulle.

        Jos vaikka olisin viiden lapsen äiti, niin luultavasti olisin asunut kuussa jo vuosikausia / kymmeniä.

        Eikä yhtään nolota tai hävetä sanoa näin, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä.

      • leguaani
        EvilCat kirjoitti:

        Jeps, oli sen verta rankkaa kyllä minullakin, että viisastuin ja muksu jäi ainoaksi.

        Tiesin myös etukäteen, mitä tuleman pitää, mutta se onkin jo eri asia olla sitten siinä *tilanteessa* ja pakoon et pääse, vaikka mieli tekisi. Yhtä huutoa ja valvomista yötä päivää kuukausikaupalla, huh huh!

        Onneksi hän on nyt aikuinen jo... *lapsi* silti minulle.

        Jos vaikka olisin viiden lapsen äiti, niin luultavasti olisin asunut kuussa jo vuosikausia / kymmeniä.

        Eikä yhtään nolota tai hävetä sanoa näin, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä.

        Kunnioitan suoraa mielipidettäsi EvilCat ja nostan hattua sille, että olet rohkea ja on kanttia sanoa suoraan mitä ajattelee ja vielä rekisteröidyllä omalla nimimerkillään täällä eikä huudella puskista kuten suurin osa tekee ihan kuten minä nyt : =)

    • HS-kolumni
    • jepjepjep.

      No ei mun tartte valehdella, mutta mulle tää ollut ihan mukavaa ja ihananstressitöntä aikaa..
      En tiedä olenko mä jotenkin kajahtanut, kun tykkään myös ihan tolkuttoman paljon kotitöistä... mies vahtii muutaman tunnin päivässä muksua, jollonka teen omissa ajatuksissa kotitöitä, ja se on ajanut minulla sen oman ajan aseman...

      Noi yöheräämiset on ollut mulle helppoja, mutta luulenpa että epäsäännöllinen työni on auttanut siinä, että yöheräämiset on menneet helposti siinä sivussa, samoin kun pystyn nukahtamaan sillon kun on tarvis (esim. vauvan päikkäreidenkin aikaan).
      Enkä ole huomannut ettäkö tää vauva olis muuttanut parisuhdetta.. vähemmän kyllä tulee peiliin katottua ja itteään laitettua.. olen vähän sellanen homssuinen kotiäippä tällä hetkellä..

      Enempi sanosin, jotta se raskausaika oli yhtä h*******ä, ei ollut mun juttu sitten yhtään!!! Vihasin sitä aikaa yli kaiken.. Enkä halua siihen olotilaan palata enää koskaan..

      ..Mutta kaikki me ollaan erinlaisia ja koetaan asiat eri tavoin..

      Tsemppiä sulle ap. toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa!!

      • Huono ja laiska

        Minäkin tekisin tosi mielelläni kotitöitä muutaman tunnin. Mutta kun se ei ole yhtä mukavaa lapsen kanssa. Meillä mies ei vahdi lasta sen aikaa. Kotityöt pitäisi tehdä silloin kun olen lapsen kanssa kahdestaan ja mies töissä. Tai jos mies on kotona hän tekee jotain omia juttujaan. Jos valitan, tulee kauhea riita. Mieheni on sitä mieltä, että en arvosta hänen tekemisiään ja että kyllä hänkin on lapsen kanssa. Ja pitäisikö jättäytyä työttömäksi ja teetkö sinä sitten nämä minun hommat. Vaihdat renkaat (mies ei tosin ole vaihtanut 8 vuoden aikana renkaita kertaakaan vaan vie auton johkin liikkeeseen, missä ne vaihdetaan).

        Minusta se juuri on tärkeää, että saa välillä olla ilman sitä lasta. Sekin on vaihtelua, että saa vaikka siivota tai leikata nurmikon, haravoida, laittaa ruokaa tms. Niin, että lapsi ei roiku puntissa tai ole kantoliinassa. Ei vaadi jatkuvasti huomiotasi. Saat olla ihan itseksesi. Vessassa, suihkussa, ihan missä vaan. Vaikka lapsi on rakas, niin joskus 24 h/vrk kuukausia on liikaa.

    • vauva ei rasita

      Kolmas lapseni...ja on ihanaa kun on vauva. Hän on helppo vauva verrattuna esim keskimmäiseen lapseeni. Vauvan hoito menee tässä arjessa kohtalaisen helposti verrattuna energiaan, mitä olen aina joutunut laittamaan keskimmäisestä lapsesta huolehtimiseen. En huomaa rasittuneeni lainkaan vauvan hoidosta. Elämä on helppoa ja kivaa kun ei tarvitse mennä vähään aikaan töihin, josta en pidä lainkaan. Esikoisen toive oli, että pikkusisarus pysyisi aina suloisena vauvana, koska hän ei tuota kenellekään perheenjäsenelle rasitusta, pelkkää iloa :).

    • ertaerwtf

      Elämän muutos ekan lapsen kohdalla on aina rankka ja äidiksi kasvaa pikku hiljaa. Ekan lapsen vauva-aika oli jokseenkin sama kuin sulla (tosin kyllä nautinkin siitä kaikesta huolimatta), mutta tokan kohdalla oikeasti nautin vasta vauva-ajasta, vaikka lapsia oli kaksi vaippaikäistä :-). Nyt odotan kolmatta ja vanhemmat lapset ovat jo isoja ja olen kuullut, että vasta kolmannen kohdalla oikeasti nauttii vauva-ajasta...

      • sanotaan

        Kaksi menee harjoitellessa, kolmannesta osaa jo nauttia

    • vanhempi äiti

      Olihan sen ekan lapsen kanssa ihan hukassa kaikissa asioissa, itse ainakin. Eikä se arki ollut aina ihanaa. Höpö höpö juttuja että vauva-aika on elämän parasta aikaa. Saattaa olla jopa raskainta. Itse opin nauttimaan lapsesta ja äitiydestä pikkuhiljaa lapsen kasvaessa. Ainoa asia, mitä mä oikeasti inhosin, oli imetys. Ei meinannut onnistua millään ja lopetinkin sen heti alkuunsa neuvolan tädin vastalauseista huolimatta. Se oli vaan jotain niin kamalaa, etten seuraavan lapsen kohdalla edes yrittänyt kuin malliksi sairaalassa imettää.
      .
      Kyllä se siitä paremmalta tuntuu, kun lapsi kasvaa. Hyvä että nykyisin äidit uskaltaa reilusti tunnustaa, miltä heistä tuntuu. Mun mielestä sun ajatukset ja tunteet kuuluu normaaliin äitiyteen ja niistä pitää puhua. Et ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan mukaan.

      Mulla on jo nuorimmainenkin 20 v ja vauva-ajoista todella paljon aikaa. Siltikään en niitä kaipaa ja ihannoi vaikka lapset onkin ihania. Mä uskon, että monella äidillä aika kultaa muistot ja unohtaa miten väsynyt oli aina. Kannattaa siinä vaiheessa katsoa valokuvia että näkee itsensä banda karhun näköisenä...

    • rererererereew

      Vaikka olisi kuinka vaikeaa niin pyydän, älkää turvautuko alkoholiin tai väkivaltaan.

    • aa234675892589759785

      "hillitse himosi. Hallitse halusi. Kahlitse kalusi, sillä hetken hurmio voi olla koko elämäsi turmio." Älä valita! Itse olet "syyllinen", jotenka kärsi, kärsi...ja kärsi. Kirkkaamman ruunan saat.

      • ....................

        Näitä häiritsijöitä näyttää olevan joka palstalla.

        Ole tyytyväinen, että lapsesi on terve.

      • aa234675892589759785
        .................... kirjoitti:

        Näitä häiritsijöitä näyttää olevan joka palstalla.

        Ole tyytyväinen, että lapsesi on terve.

        Yksinkertainen! Etkö piikkiä tajua? Ei tietenkään kukaan asian kokenut kerro, mitä todellinen arki uuden tulokkaan kanssa on. Eihän meitä täällä olisi, jos kaikki kerrottaisiin ja kuulijat vielä uskoisivat ja ymmärtäisivät, mitä edessä on. Älä puhu häiriköistä, jos et itse ole "rännissä" ollut. On vaan niin, että kun luonto ajaa tikapoikaa puuhun, kertoipa tai selittipä kuka ja mitä tahansa. Kun "kuume" iskee, ei voi kuin potea.

      • hyväksikäytetty

        Jep kärsin kyllä kusipäisestä naisesta joka imee kuiviin niin henkisesti kuin taloudellisesti ja viskaa käytettynä tunkiolle. Ei voi muuta sanoa kuin että ei kiitos tätä paskaa pahoivointiyhteiskunnan elämää en halua elää.

    • lohdun sana

      Itse olin aikanaan esikoisen kanssa täysin hukassa. Vauva oli ihana ja täydellinen, mutta...

      - nukuin max 3 h pätkissä yöunet ensimmäisen 6 kk:n aikana, kunnes pidin huudatusunikoulun (terveydenhoitaja tuki minua asiassa)

      - kenelläkään kaverillani ei ollut vielä lapsia, joten olin täysin yksin päivisin enkä jaksanut/halunnut lähteä baareihin viikonloppuisin. Sosiaaliset kontaktit oli nolla, koska olin muuttanut miehen perässä paikkakunnalle

      - mies kadehti, kun sain olla kotona. Minä kadehdin, kun hän sai mennä töihin. Mies ei osallistunut yövalvomisiin ollenkaan

      - ei ollut hoitajia. Omat vanhemmat asuivat liian kaukana

      - tuntui kuin olisin töissä 24/7. Omaa vapaa-aikaa ei ollut. Kun oli ollut puoli vuotta kotona, ei sitten enää uskaltanut irrottautuakaan vauvasta. Ei nauttinut omasta ajasta, kun koko ajan mietti, että pärjääkö mies vauvan kanssa

      - aloin lihoa, joka sai itseinhoa aikaan. Miehellä oli auto ja minulla taas tunnin kävelymatka kaupoille, joten pätkäunia nukkuvan tissitakiaisen kanssa ei ollut kauheasti hinkua lähteä kaupungille kävellen. Lisäkilot olisi tietysti lähteneet, jos olisi kävellyt, mutta tiedän, että olisin vastaavasti ostanut lisää herkkuja

      - parisuhde natisi liitoksistaan. Koin, että jouduin antamaan kaikille kaikkea, mutta en saanut mitään. Olisin kaivannut hierontaa, halauksia ja suukkoja.

      Hengissä selvittiin siitäkin. Toisen lapsen kanssa oli helpompaa, kun osasi jo vähän tietää, että millaista vauva-arki oli. Olin toisen kanssa myös varmempi, joten vauvakaan ei itkenyt niin paljon ja nukkui yöt paremmin. Nyt onneksi omat lapset on jo isoja, mutta muistan nuo vauva-ajan itkemiset ja epätoivon tosi hyvin. Tsemppiä!!! Kyllä sä siitä selviät.

    • Ön väyvöjä

      Kyllä väyvät pitää öllä. Sää höitää jätkyvästi semmösiä. Ön käikenläistä öngelmää mitä millöinkin.

    • Katjuska70

      Ei se vauva-arki aina todellakaan ole niin ihanan ruusuista, mutta kyllä siitäs silti kannattaa nauttia, se nimittäin on todella lyhyt. Meillä tämä iltatähti on nyt 10kk, isommat 11 ja 16 vuotiaita. Ja nyt voin todella sanoa, että nautin olla vauvan kanssa kotona ja puuhata ihan arkisia asioita sen mukaan, miten vauvan aikatauluun sopii. Toki siinä sivussa kuuntelen teinien murheet, ovat hekin vielä lapsia.
      Tukiverkostoa ei juurikaan ole ainakaan arkisin, isovanhemmat ovat jo melko iäkkäitä ja tarvitsevat pikemminkin itsekkin välillä meidän huolenpitoamme ja kaveriporukan muksut ovat pääosin isoja, eivätkä enää ole niin riippuvaisia vanhemmista.
      Meillä kuitenkin isäntä ja sisaruksetkin huolehtii myös minun hyvinvoinnistani. Muistan kun vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen ja valvottaessa öisin, minut suorastaan ajettiin välillä nukkumaan. Saan myös omaa aikaa, jolloin voin mennä tapaamaan ystäviä tai vaikkapa yksin kauppaan.

    • Ei ole kivaa

      pakko myöntää. Välillä ihan zombi olo yöheräilyistä, seksiä ei tee edes mieli ja, jos tekeekin, niin missä välissä sitäkin harrastaa. Omaa aikaa ei ole ja kaikki pitää tehdä vauvan rytmin mukaan (mikä vaihtelee päivittäin), ei voi siis sopia etukäteen mitään.

      Itse en koskaan ole hehkuttanut mitään vauva-arjen ihanuutta. Raakaa työtä ja huolenpitoa se on. Odottaa vain, että lapsi kasvaa ja pääsee helpommalla. Eikä tämä edes ole ensimmäinen vauvani.

    • .....

      Koliikkisen/allergisen vauvan kanssa varmaan on väsynyt, siinä missä vauva ilman koliikkia/allergiaa nukkuu yönsä hyvin. Sanon kuitenkin kokemuksesta, että sitten se kiire vasta alkaa kun lapsi saa jalat alleen. Vauvana vielä lötköttelee aloillaan, kun ei vipeltämään pääse. Eli sitten kun vipellys alkaa olet jatkuvasti lapsen kanssa, väsytti tai ei ellei joku muu hoida lasta.

      Eka vuosi on paljon valvomista ja raskaudesta toipumista. Sen jälkeen kuitenkin tulee ne uudet "murheet". Kiipeilevä, utelias liikkuva lapsi tutkii joka kolkan. Yhtään tajuamatta vaaroista mitään eli siinä sitten vahtaat valveillaoloajan. Vuosi on tosiaan lyhyt ja jälkeenpäin se oli helppoa, kun vertaan nyt taaperon kanssa olemiseen. Nyt sitä mennään ja kovaa silmät ristissäkin.

    • ei lapsille

      Juuri tuon takia olen vapaaehtoisesti lapseton. Elämä maistuu! Vaikka tuo ei olekaan ikuista, mutta 18 vuottakin on liikaa tuhlattavaksi.

    • onhan sulla mies

      äitisi ei nauttinut vauva- arjesta, vaan oli masentunut ja väsynyt sekä kireä, vaikka olitkin toivottu. äitisi ei myöskään äidilläsikään ei ollut omaa aikaa, oli koti, työ, mies, koirat kissat velat sun muut, vaan ei valittavaa sanaa nettiin laittanut. miksi sinä sitten?

    • iloinen omastaan

      Aloittaja on varmaan tyypillinen nykyajan "paska äiti", jonka mielestä elämä tulisi olla pelkkää huvia ja facebookkia.
      Ota itseäs niskasta kiinni ja opettele nauttimaan arkielämästä ja jätä kaikki turha ja toisarvoinen pois.

    • toisella kiekalla

      Ihan normaalia. Kun kerran äidiksi ja isiksi tullaan, niin vauva-arki on juuri tuota. Välillä helpompaa ja taas vaikeampaa. Vastuu tulee kuvioon mukaan. Helpottaa ajanmyötä jos parisuhde on terveellä pohjalla.

    • uusihuvila

      Lapsen hoitaminen ja kasvattaminen on kovaa työtä. Siitä on glamour kaukana. Koeta jaksaa.

    • piparminttuli

      No voi harmi. Itse pääsi niin helpolla. Nautin kovasti jokaisesta minuutista. Vauva nukkui ja söi ensimmäiset kuukaudet. Myöhemmin veti 4h päikkärit ja nukkui yönsä tosi hyvin.

      Mutta se on kyllä totta että vauva-aika on kaikista helpointa aikaa. Iän myötä se vaikeutuu koko ajan. Murkkuikä on sitten se koitinkivi.

      Mutta jospa se iloksi muuttuis. Toivottavasti sinulla on joku joka voi autaa vauvan hoidossa ja saisit välillä nukkua tarpeeksi ja saisit vapa-aikaakin.

    • äiti jo 23 vuotta

      Oli aika ennen lasta ja lapsen jälkeen. Mikään ei ole enää koskaan niinkuin ennen lapsen syntymää. Lapsen kasvattaminen on myös vanhemmuuteen kasvattamista, tie on pitkä ja välillä kivinen mutta se myös antaa paljon. Jos tuntuu ettei jaksa niin aina on jotain apua saatavilla, mutta toisaalta vaikeudetkin opettavat jotta seuraava vaikea paikka olisi helpompi jaksaa.
      Äiti on aiti aina, vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Huolissaan oleminen ei lopu koskaan, silti lapsi on paras asia mitä ihminen voi saada aikaan. Sitä ei ehkä näe kun valvoo koliikkivauvan kanssa vaan sitten joskus...

      • kirvesmiehenmuija

        Niin tuossaolet äiti jo 23 vuotta oikeassa. Lapset meitä kasvattaa ei me lapisa. Samalla kun lapsi varttuu me kasvamme henkisesti ja ilman lasta ei voi kasvaa samalla lailla. Mutta niinhän se on muutenkin elämässä. Vaikeudet ,suru ja sairaudet meitä henkisesti kasvattavat.

        Voi kauhistus miten itsekkäitä meistä tulisikkan, jos ei olisi lapsia eikä koskaan yhtään vastoinkäymistä. Nuo asiat meitä kasvattavat kohti aikuisuutta.
        Mutta sittenpä osataan nauttia elämästä kun lapset ovat aikuisia ja maailmalla.

        Mutta kun ne lapsen lapset on omiakin lapsia rakkaampia. Vaikka ne olisi miten kiukkusiakin välilä

      • ..........
        kirvesmiehenmuija kirjoitti:

        Niin tuossaolet äiti jo 23 vuotta oikeassa. Lapset meitä kasvattaa ei me lapisa. Samalla kun lapsi varttuu me kasvamme henkisesti ja ilman lasta ei voi kasvaa samalla lailla. Mutta niinhän se on muutenkin elämässä. Vaikeudet ,suru ja sairaudet meitä henkisesti kasvattavat.

        Voi kauhistus miten itsekkäitä meistä tulisikkan, jos ei olisi lapsia eikä koskaan yhtään vastoinkäymistä. Nuo asiat meitä kasvattavat kohti aikuisuutta.
        Mutta sittenpä osataan nauttia elämästä kun lapset ovat aikuisia ja maailmalla.

        Mutta kun ne lapsen lapset on omiakin lapsia rakkaampia. Vaikka ne olisi miten kiukkusiakin välilä

        Kaikki lapsettomat (myös tahattomasti) ovat siis itsekkäitä? Että elämää (ja vastoinkäymisiä) voi oppia vain lasten kautta? Just..

      • Vapaaehtoinen myös
        .......... kirjoitti:

        Kaikki lapsettomat (myös tahattomasti) ovat siis itsekkäitä? Että elämää (ja vastoinkäymisiä) voi oppia vain lasten kautta? Just..

        Ihan perussettiä toi jargoni, joten ei kannata hermostua. Siitä olis paljonkin sanottavaa mutta en viitsi. Olen tässä nyt muun muassa koko kesän katsellut ja kuunnellut näitä pienten lasten vanhempia ja heidän vauva-arkeaan, heidän "onnellisia" parisuhteitaan" ja sitä heidän kuuluisaa "epäitsekkyyttään" ja voi voi.. todellisuus on tarua ihmeellisempää.

        Mutta olkoon. Olen kyllästynyt koko aiheeseen. Joten nautitaan me sosiaalisesta pakosta vapaat ja elämästämme aidosti nauttivat elämästämme ja annetaan toisten olla sitä mieltä mitä ovat. Mitä ne tästä tietävät? Eivät mitään.

    • Ei se ole sitä

      Kyllä se on kaukana ihanasta. Sitten jos pentu on joku mähpää, jonka kanssa ei pärjää ja ilkeä edes liikkua ja ketä ihmiset karttaa, niin kuin yleensä, niin otan osaa.

      Onneksi meillä on kaunis ja edustava lapsi.

    • Oikeesti ihanaa

      Et varmaankaan ole ainoa.

      Minä väitän, että asenteesta ja töiden organisoinnista on kaikki kiinni. Jos äiti väsyy, se vaikuttaa lapseen ja ollaankin sitten kireässä oravanpyörässä jossa todellakin ollaan väsyneitä ja kiukkuisia, kaikki.

      Pitäisi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja ottaa järki käteen. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja ne mitä pitää, osan tehtävistä voi delegoida puolisolle. Kaikki aika on omaa aikaa ja siksi sen jakaminenkin pitäisi lähteä omasta halusta; jos ajattelet lastenhoitoa pakkona ja ei-omana aikana, on asenne jo väärillä urilla.

      Nykyajan kiireiset ja väsyneet äidit ovat ennen kaikkea omien valintojensa ja ajatustensa tuotoksia.

    • asennekysymys

      itse olen jo isoisä,lapsenlapsi on ollut meillä 8pv vanhasta asti.en ole kokenut että olisi raskasta.oma lapseni pienenä kyllä vei voimia kun piti syöttää yöllä ja aamulla piti töihin lähteä.nuorena jotenkin oli rankempaa hoitaa lasta.mutta nykyään on yhtä juhlaa hoitaa lasta.en tiedä miksi se on varmaan asennekysymys.

      • Onnea

        Se on varmaan siistiä kun on toimeentulo ja ei tartte enää juuri tulevaisuudesta ja eläkepäivistä huolehtia. Parisuhdekin varmaan kunnossa kun ei tartte kymmenien vuosien jälkeen enää toisen oikkujen perässä itseään repiä hajalle. Suurin osa haaveista toteutettu tai toteuttamatta elämä menee raiteillaan ilman pahempia kitinöitä.

    • kolmen lapsen äiti

      En ymmärrä nimimerkin "Ei se ole sitä" -viestiä. Jokainen lapsi on omien vanhempiensa rakastamisen arvoinen oli hän sitten "ruma" tai vammainen, Jokainen nainen voi saada vammaisen lapsen; kaikki ei selviä raskauden aikana ultrassa tai rakenneseulassa. Sairaalassa vastasyntyneiden teho-osastolla työskentelevänä sen tiedän.
      Osaan olla kiitollinen siitä, että minulla on kolme tervettä lasta, vaikka vauva-aika keskimmäisen kohdalla olikin tosi rankka (heräsi 10 kertaa yössä).

      • ...

        Se oli provo, älä ota tosissasi!

    • yhJAtoistaPukkaa

      Jokaisella se arki on erilaista. Jokainen myös kokee yksilöllisesti "hankaluudet".
      Itse odotin yksin, synnytin yksin, kasvatan yksin yhden ihmisen minimaalisilla "tuloilla".

      Lapsi on vuoden ja hyvin mennyt ja odotan toista joka syntyy muutaman kuukauden päästä. Asiat on just niin vaikeita kun niistä tekee. Mutta te jotka olette parisuhteessa miksette sitä taakkaa jaa myös puolisolle?
      Toisaalta eipä teidän tarvii euroista murehtia kun on se toinen joka tuo leivän pöytään.

      Itse koen arjen kohtalaisen surkeaksi tällä hetkellä koska uuden raskauden myötä maha on tiellä ja väsynyt koko ajan sekä mielialat heittelee häränpyllyä.
      Olen lapseni kanssa 24/7. Ei mulla ole paikkaa mihin lasta viedä ja ns. levähtää. Siitä huolimatta. Olen tyytyväinen siihen että saan kokea äitiyden kaikkine arjen vastoinkäymisineen.

      Toki jos ihminen jää neljän seinän sisään eikä käy ihmisten ilmoilla niin ei ihme että arki ahdistaa ja seinät kaatuu päälle... Liikkukaa, sosiaalistukaa, eläkää. Kyllä ne lapset kasvaa ja lähtee pois jaloistanne... Mutta se mitä voitte nyt tehdä niin pitäkää nyt herran jestas edes parisuhteestanne huolta.

      • Parisuhteessa

        Puoliso voi olla vaikka yksityisyrittäjä tai muutoin tehdä pitkiä työpäiviä. Meillä mies lähtee töihin aamulla ennen kahdeksaa. Ja tulee kotiin klo 18.30-20 välillä. (Aikaisemmin oli yksityisyrittäjä ja teki töitä usein 21.00 saakka) En nyt siis ole ihan 24/7 lapsen kanssa kuten yksinhuoltaja, mutta siitä ajasta kun mies on kotona ei hän suinkaan vietä kuin pienen osan lapsen kanssa. Vaan rentoutuu telkun edessä rankan työpäivän jälkeen tai sitten tekee jotain kotihommia, mikä kyllä helpottaa. Ja meillä minä maksan puolet menoista kuten ennenkin vaikka tulot laskeneet. Otan sen puuttuvan rahan säästöistäni. Miehellä velkoja joita makselee ja muutenkin tuhlaavainen. Joten joskus jopa maksan enemmän. Joten kyllä meilläkin euroista murehditaan vaikka meitä on kaksi. Jos olisi yksi, voisi ehkä saada tukia.

        Toisilla taas mies voi olla kotona, mutta ei muuten tee mitään tai pelaa tietokoneella tms.. Voi kyllä olla niinkin, että tekisi, mutta lapsen äiti haluaa tehdä kaiken itse ja omii lapsen. Mutta siitä nyt ei ainakaan voi syyttää kuin itseään.

    • Pahimman yli pääsee

      En lukenut kuin aloitusviestin, mutta siihen, että olet pahimmassa paikassa koko parisuhdetta. Tuota kun jaksat, niin kaikki on sen jälkeen helpompaa. Tuon pahempaa ei enää tule ja kaikki on tuosta eteenpäin pelkkää positiivista. Lapsi kun alkaa kävellä, puhua, menee päiväkotiin, kaikki jo helpompaa. Ajattele, että kaikki eivät ikinä saa lapsia ja että sinun lapsesi on ainutlaatuinen aarre, elämän ihme, joka tarvitsee äitiä ja isää. Ensimmäiset elinvuodet ovat ratkaisevia koko elämä kannalta.

    • Äitykkäinen

      Aivan varmasti valehtelevat, ole huoleti. Lastenhoito on ehkä maailman rankimpia töitä eikä sitä suinkaan helpota viherpiipertäjät luomuvaippoineen ja pitkine imetyksineen. Päästä itsesi mahdollisimman rennosti ylimääräisistä, yritä saada vauva joskus hoitoon ja viettäkää siltikin hauskaa aikaa yhdessä. Olen lähes varma, että kolmessa vuodessa olet unohtanut vauvanhoiton raskaan vaiheen ja teille tulee toinen tai on tutllut jo :) Sitten se souvi vasta alkaakin...kolmas... jne. Noit arkipäivän helpotuksia vois olla vaikkapa säännöllisyys
      - aikataluta päiväsi
      - vauvan pitkillä päikkäreillä ota itsellesi aikaa
      - kun voit, ulkole ilman vauvaa
      - pyydä reilusti apua kamuilta tai suvulta
      - neuvolan tädit ovat niin erilaisia joten ota sieltä vain ne ohjeet jotka sopivat teidän perheeseen
      - käykää miehen kanssa vaikka hotellissa vapaalla jos pystytte, kahdestaan
      - luopuminen omasta ajasta on kova pala mutta kyllä se kiitoskin sieltä on tulossa, lupaan

    • 18 vuoden vanki

      Minä ainaki kadun vietävästi etten käyttänyt kumia..

    • ent. mies

      lopettakaa vaan nörttien tekeminen tähän -minä minä- maailmaan ja harkitkaa itsenne koskettelemista enemmän

    • huissiki14

      tiedän vauva ajat.onneksi on jo iso tytär,15-kesäinen.ensimmäiset 3-kuukautta se vaan huusi mahavaivoja,mikään ei auttanut.parisuhdekin oli kovilla.mies istui yöt tietokoneella,mitä lie touhusi..vaihto sivua jos menin vessaan..mihikään ei päässyt ilman itkevää vauvaa.päivällä olin itse tosi väsyyt,oisipa tehnyt mieli nukkua,mite pystyit ku just kakkapylly heräsi omilta uniltaan.en ole enää tehnyt muksuja enkä aiokaan.vauvat on koitos kaikkeen.huutavat,kakkivat,syövät,pullautttelevat,kirkuvat.ei kiitos.

    • pidäkeenis

      Enpä tiedä kun olen mies, äiti halus lapsen ja omistaa sen.
      En jaksanut jäädä tappelemaan sen rääkyvän hajupötkön kasvatusoikeudesta.
      Varmaan se hauskaa oli kun ei malttanut toiselle jakaa, enää en erehdy lapsia hankkimaan ainakaan naisen kanssa.

      • äippä98

        Voi et tiedä mitä sinä menetät, mikään maailman mammoona ei korvaa aikaa oman lapsen kanssa. No tulee se aika sullekkin vastaan, kun kadut ettet ollut mukana lapsesi elämässä. Kyllä homoillakin on sydän ja hekin rakastavat lastaan

      • on se elämä itsellä
        äippä98 kirjoitti:

        Voi et tiedä mitä sinä menetät, mikään maailman mammoona ei korvaa aikaa oman lapsen kanssa. No tulee se aika sullekkin vastaan, kun kadut ettet ollut mukana lapsesi elämässä. Kyllä homoillakin on sydän ja hekin rakastavat lastaan

        tyypillistä jauhamista naiselta. ensin ei millään suostuta jakamaan huoltajuutta ja perään huudellaan ettet tiedä mitä menettää. Pitäkää rääpäleenne ei ginosta.

      • voi kauhistus
        on se elämä itsellä kirjoitti:

        tyypillistä jauhamista naiselta. ensin ei millään suostuta jakamaan huoltajuutta ja perään huudellaan ettet tiedä mitä menettää. Pitäkää rääpäleenne ei ginosta.

        no ehkä ihan hyvä juttu että jos kutsut lastasi rääpäleeksi, mikä lie... itse oletkaan äiti tajusi kenelle tuli lapsi tehtyä, kyllä se siitä, hoidathan lasta kuitenkin hyvin kun se sinulle uskotaan?

    • Tehkää yli kolmikymp

      Liian nuorena hankittu vauva, jos ei näitä osata sietää. Fakta.

      • Hyllykala

        Meillä kävi niin, että vaimo oli vailla lapsia, minä en olisi pitänyt niin kiirettä. Hoki vain jotain biologisesta kellosta, ehdotin kellon heittämistä seinään. Ehdotin, että oltaisiin eletty ensin yhdessä niin sanottua laatuaikaa kahdestaan ja ajateltu lapsien tekoa vasta sitten. No tämä ei sopinut ja sitten hankittiin lapsia, ei siis yhtä vaan peräti kaksi, eli ei siis vahingosta viisastuttu. Elämä meni raiteiltaan, ei enää omaa aikaa, ei reissuja ei vapaata, vain duunia rääkymistä ja paskan hajua. Yritin asennoitua, että kyllä se siitä helpottaa kun aikaa kuluu.

        No mitenkäs kävi, väsymys kasvoi suhteessa ja seksikin oli lopahtanut jo ajat sitten. Homma ajautui lopulta eroon, jolloin tulimme ajatukseen, että kun hän niitä lapsia niin halusikin, niin jos lähtee niin saa kyllä ottaa lapsetkin.

        Aikaa ei ole vielä kulunut kauan, mutta elämän laatu on kyllä parantunut. Tuntui aluksi oudolle tämä siunattu rauha ja hiljaisuus. Tuntuu itseasiassa kokoajan paremmalta. Ruokkojahan sitä toki joutuu maksamaan ja se tympii palkkapäivänä. Olisi nekin rahat voinut käyttää paremmin, vaikka lomiin. Toisaalta aion kyllä hoitaaa maksut niinkuin pitääkin.

        En ole juuri osallistunut muuten. Sittenpähän lapset saavat päättää myöhemmin haluavatko tavata, aika kertoo no suuntaan tai toiseen. Molempi parempi.

    • kskskkssksksksk

      perheelliset ihmiset (pääasiassa naiset) selittää kuinka ihanaa on saada lapsia. Varsinkin lapsettomille yritetään syöttää tuota ko. ajattelu mallia ja jopa hieman syylistää, kun ei heillä ole vielä lapsia. Luonto ajaa naiset tekemään/haluamaan lapsia, sitä tosiasiaa on vaikea kyseenalaistaa tai muuttaa, vähän sama kun sanoisi nuorelle ja viriilille miehelle, että lopeta se pil_lun haluaminen.

      Totuuden kuitenkin siitä perhe-elämän ihanuudesta huomaa väistämättä, kun kulkee esim. kerrostalon rappukäytävässä lapsiperheiden asuntojen ohi. Ainoa hetki, kun tuollaisissa ko. asunnoissa on mukavan rauhallista on ehkä jokin aika yöstä, kun vauva ei itke (jos perheessä on vauvaikäisiä) tai päivällä jos/kun vanhemmat ovat töissä ja lapset hoidossa. Muuten ko. asunnoista kuuluu korviaa raastavaa itkemistä, metakkaa, lapset itkevät ja aikuiset turhautuneena ja väsyneenä tiuskivat tai jopa karjuvat lapsilleen/toisilleen. Mutta kun ulos lähdetään, niin usein naamalle väännetään "perhe-elämä on ihanaa" kulissi-ilme ja yritetään urheasti puhua positiivisesti, vaikka todellisuudessa liikutaan kestokyvyn äärirajoilla.

      Kyllähän totuus on se, että omalle leppoisalle ja helpolle elämälle saa sanoa pitkälti hyvästit, kun lapsi syntyy ja ehkä noin 90 prosenttia koko hommasta on hiljaista kärsimystä ainakin miehen näkökulmasta. Eihän kukaan halua olla vähillä unilla, unohtaa omia harrastuksiaan, vähentää seksin harrastamista, kuunella itkua, haistella kakkavaippoja jne.

      Koska ihmiset kuitenkin haluavat lisääntyä, kaikesta huolimatta niin asiasta yritetään puhua positiivisesti kuitenkin, voidaan puhua jopa puhtaasta valehtelusta monesti. Eihän siinäkään paljon olisi järkeä, jos ensin tehdään lapsia ja perään haukutaan ne omat lapset/ vauvat, kun ovat niin raskaita hoitaa.
      Positiivisuus auttaa jaksamaan kuitenkin paremmin, kuin negatiivisuus.

      Ihmisissä on kuitenkin eroja, osa kestää vauva-ajan paineet hepommin, kuin toiset. Aika myös kultaa muistot tehokkaasti, koska kyseessä on kuitenkin periaatteessa positiivinen asia, eli ne omat lapset jotka ovat elämän tärkein asia (vaikka ovat raskaita hoitaa). Kun niistä yövalvomisista ym. ei niin mukavista jutuista on toivuttu, niin usein muistellaan kuitenkin niitä hyviä hetkiä sen lapsen kanssa, vaikka ilman suurempia kaiveluja löytyisi ne lukuisat tuskanhetketkin. Ihmisen ja varsinkin naisen pää nyt vaan toimii niin. Imeisesti lisääntymisvietti on varmistettu myös siltä osi, että kaikki "pas_ka" nollautuu ajan kuluessa, mikä liittyy ko. asiaan.

      • piparminttuli

        Kuulehan ksksks vai kuka liet. Kyllä sitä ääntä lasten kanss tulee. Terve lapsi leikkii ja touhuaa ja meteli on sen mukaista. Mutta niin ihanaa. Jokaisen ei pidäkään tehdä lapsia. Mutta totuus on että kaikki lapet ei ole helppohoitosia. Mutta vauva-aika on sitä helpointa aikaa.

        Mutta sitten on nämä kolikkivauvat jotka itkevät muutaman kuukauden tekipä mitä hyväänsä. Silloin äiti ja isä tarvitsevat tukea aja apua että saavat välillä nukkua.
        Mutta tuskin he vauvastaan luopuisivat siltikään.

        Jos vauva ei ole äidistä ja isästä kaikkein rakkainta elämässä niin silloin heissä on jotain vialla. Näitäkin tapauksia valitettavasti on.

      • ksksksksk
        piparminttuli kirjoitti:

        Kuulehan ksksks vai kuka liet. Kyllä sitä ääntä lasten kanss tulee. Terve lapsi leikkii ja touhuaa ja meteli on sen mukaista. Mutta niin ihanaa. Jokaisen ei pidäkään tehdä lapsia. Mutta totuus on että kaikki lapet ei ole helppohoitosia. Mutta vauva-aika on sitä helpointa aikaa.

        Mutta sitten on nämä kolikkivauvat jotka itkevät muutaman kuukauden tekipä mitä hyväänsä. Silloin äiti ja isä tarvitsevat tukea aja apua että saavat välillä nukkua.
        Mutta tuskin he vauvastaan luopuisivat siltikään.

        Jos vauva ei ole äidistä ja isästä kaikkein rakkainta elämässä niin silloin heissä on jotain vialla. Näitäkin tapauksia valitettavasti on.

        väitinkö mä tuossa, että lapsista ei tule ääntä? Mähän just sanoin, että sitä ääntä ja metakkaa kuuluu lapsiperheiden asunnoista. Vahempien reaktioista kuulee, että usein siitä lasten metakan ja kiukuttelun kuuntelemisesta on "ihanuus" kaukana.

        Ja ei tietenkään jokaisen pidä tehdä lapsi. Vielä kun ne ihmiset itse tajuais sen, mutta eivät tajua ennen kuin on liian myöhäistä.

        Ja ei tietenkään kukaan täyspäinen vanhempi luovu lapsestaan, vaan hammasta purren ja kärsien hoitavat homman, kuten kuuluukin. Se "ihanuus" siitä tosin on monen mielestä todella kaukana, vaikka saattavat niin väittääkkin.

        Eli tyhmille ponttini: Siitä vauva-arjen "ihanuudesta" valehdellaan usein ja se EI tarkoita, että olisivat vauvastaan luopumassa jne.

      • Tonttu ukko
        piparminttuli kirjoitti:

        Kuulehan ksksks vai kuka liet. Kyllä sitä ääntä lasten kanss tulee. Terve lapsi leikkii ja touhuaa ja meteli on sen mukaista. Mutta niin ihanaa. Jokaisen ei pidäkään tehdä lapsia. Mutta totuus on että kaikki lapet ei ole helppohoitosia. Mutta vauva-aika on sitä helpointa aikaa.

        Mutta sitten on nämä kolikkivauvat jotka itkevät muutaman kuukauden tekipä mitä hyväänsä. Silloin äiti ja isä tarvitsevat tukea aja apua että saavat välillä nukkua.
        Mutta tuskin he vauvastaan luopuisivat siltikään.

        Jos vauva ei ole äidistä ja isästä kaikkein rakkainta elämässä niin silloin heissä on jotain vialla. Näitäkin tapauksia valitettavasti on.

        Koliikkitapauksessa ei tarvitse muuta kuin hyvät korvatulpat. Saa helposti otettua ne parin tunnin nokoset ja jaksaa taas. Nimimerkillä kokemusta on.

    • Isä.

      Mua harmitti vauva-arjessa lähinnä se, että ei ollut ketään jonka kanssa jakaa sitä. Lapsen äiti löysi uuden miehen kun vauva oli vasta puolivuotias, mutta itse ainakin nautin vauvanhoidosta.

    • 571

      Kai se vauva-arki kuitenkin kaikkein helpointa oli, kun ajattelee aikaa taaksepäin. Nyt on lapset jo isoja ja lastenlapsiakin on jo kolme. Kaikkein raskainta on murehtia lasten ja lastenlasten asioita vieläkin. Tiedän, että lapsetkin murehtivat omien lastensa asioita jne..eli se valvominen kyllä jatkuu "hamaan maailman tappiin", kun lapsia saa ja huolehtii heistä, sama huoli jatkuu sukupolvesta toiseen. Onhan sitä vaihtoehtokin olemassa, ei tee lapsia, niin ei ole huoliakaan ainakaan lapsista, ja saa nukkua yönsä rauhassa ja tehdä mitä huvittaa. Vaikea keksiä, mitä tekisi jos saisi tehdä mitä huvittaa :-)

    • marionetti

      Meillä homma meni niin että vauva syntyi ja sen jälkeen vaimo oli mustasukkainen lapsesta ja päätti että isää ei tarvita. kolme vuotta kesti nalkutusta ja vihamielistä arvostelua ja viis veisas vaikka kuinka paljon vaimoa tuin ja lapsen kanssa olin ja tein kotitaloushommia ja annoin sitä kuuluisaa omaa-aikaa jotta pääsi toteuttamaan itseään. Mikään ei riittänyt ja omat säänöt vain kelpasi. Yhteiset sopimukset oli vain tyhjiä lupauksia.

      • en nyt oikein usko

        mites se teidän tunnepuoli, eiköhän tuossa tullut äidin suojeluvaisto lapsestaan esille.

    • 13, 17 ja 20v pojat

      Kaikkea tästäkin asiasta saa näköjään irti. Oliko ensimmäisen viestin lähettäjän tarkoitus mahdollisesti pelotella mahdollisia lapsen hankkijoita vai pelkkä trolli?
      3 pojan isänä voin sanoa kokeneeni matkan varrella vaikka mitä, mutta ikinä en kadu heidän olemassa oloaan. Kukin tehköön mitä haluaa ja uskaltaa.

    • 571

      Noita marionetin tapaisia murheita täällä mummokin murehtii edelleen, kun tietää tilanteen, vaikka en tietenkään marionetin, mutta näitä riittää joka kotiin aivan tarpeeksi..
      Pitäisiköhän noita sopimuksia ja lupauksia miettiä sittenkin vielä tarkemmin ennenkuin avioon mennään ja lapsia tehdään?

      • Marionetti

        jep lapsen hankinta oli puhtaasti vaimon päätös, vaikka varsin hyvin tiesi oman kantani silloisessa elämäntilanteessa. Mutta kun on kovatahto ja halu toteuttaa itseään ja ruusulinna haaveita pilvilinnoissa niin lopputulos oli kaukana todellisuudesta. ehkä oppii ehkä ei. itseäni ei enää jaksa kiinnostaa. Omakin elämä on olemassa, eikä sitä ole tarkoitus toisen mielivaltaisuuden kohteena viettää. Yritin todella kaikkeni mutta mikään ei kelvannut.

    • Jonna K.

      Kyllä musta vauva arki on ollut ihanaa. :)

      Mulla on 6 lasta ja olen nyt 49-vuotias.

      3 poikaa ja 3 tyttöä.

      Lapset ovat syntyneet:

      25.9.1995 (tyttö)

      29.2.1997 (tyttö)

      21.6.2000 (poika)

      17.6.2005 (poika)

      27.12.2007 (poika)

      18.12.2009 (tyttö)

      Eli olen ollut lapseni saadessa 30-, 32-, 35-, 40-, 42- ja 44-vuotias. Mies on saman ikäinen ja kaikkien lasteni isä ja olemme naimisissa. :)

      En olisi näin monta lasta tehnyt, ellen olisi nauttinut myös vauva arjesta.

    • vauvakin tuntee

      Toivottavasti miehesikin osallistuu vauvan ja kodin hoitoon niin paljon, kuin pystyy. Sekin helpottaa huomattavasti. Muista hengittää syvään ja vain antaa itsellesi luvan levähtää aina, kuin siltä tuntuu. Vauvan kanssa voi pötkötellä sängyssä ja ottaa jotain kiinostavia leluja siihen hollille, jotta vauvalla riittää katseltavaa. Syö terveellisesti ja juo paljon vettä.

    • 2vai3lasta

      2 lasta.. selvisin yöheräilyistä elämällä hetken ja päivän kerrallaan.. en juurikaan suunnitellut seuraavaa päivää pidemmälle. Neuvola ja lääkärikäynnit tietenkin poikkeus. Lähdin ulos kun jaksoin.. kuitenkin aina kun tuntui olevan ylimääräistä energiaa. Eli ulkoilu ja musiikki tekee ihmeitä..suosittelen. Tiedän ja muistan hyvin elävästi tuon unettomuuden ja väsymyksen.. imetin molempia yli vuoden. Ainoa asia minkä koin auttaneeni itseäni oli tosiaan tuo hetkessä eläminen sekä se että tiedostin tuon olevan nopeasti ohi menevä ajanjakso. Ainoa mikä vaikeutti omaa jaksamistani todella oli se että mieheni oli kuin kolmas lapsi. Mikään ei tuntunut riittävän.. aina oli haastamassa riitaa ja valehteli asioista. Eli itse nautin vauva ajasta mutta en siitä vauva-ajan parisuhde tilanteesta.. se oli täyttä helvv.. enkä tästä syystä halua enempää kuin 2 lasta. Muuten kyllä jaksaisin kaiken alusta vaikka sen kymmenen kertaa. Koeta jaksaa, voimia sinulle..

    • sos.biol.

      En nauti, kannatan aborttia aina kun sen vaan saa! Mä panen vaan panetuksen takia ja olen muutenkin täys-feministi.

      • mmmmitä?

        Sori, selventäisitkö vielä, miten feminismi liittyy vanhemmuuteen?

        t. Feministi ja kolmen lapsen äiti

    • neljän äitee

      En ole koskaan kehunut kenellekkään kuinka ihanaa vauva-arki on, kokemusta on neljästä (nuorimmat kaksoset)...Muistikuvia on, jatkuva väsymys ja siihen päälle väsymys, koko elämä pyörii vauvan/vauvojen ympärille, sitten vielä ihmetellään miksi ollut toisten vauvoista kiinnostunut ? Siinä syöttöjen ja vaipanvaihtojen välissä olisi vielä pitänyt ihailla toisten vauvoja...ei kiitos, ei vieläkään kiinnosta.

    • miss.007

      No mikäs ihme se on, jos vauva-arki väsyttää. Tutkimusten mukaan vauva laskuttaa ensimmäisenä elinvuotenaan keskimäärin 1000 tuntia vanhempiensa unesta.

      Yhden yön valvominen taas vastaa promillen humalatilaa ja hereillä ollessasi joku roikkuu ensin puoli vuotta tisseissäsi, sitten toiset lahkeessa.

      Palkan pitäis olla se vauvan hymy. No onhan se, voi hellalettat tentään :)

    • Lapseton -70

      Nauttisit siitä vauva-arjesta, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta vaikka kuinka haluaisi..
      Olisi se kuitenki kiva jos olisi lapsi ja saisi siitä arjesta nauttia..!

      • et edes tiedä sitä

        Kannattaako tulla käskemään nauttimaan sellaisesta mitä on, vain siksi kun sinulla ei ole ? Eikä siis ole kokemustakaan siitä, mitä se arki on pienen vauvan kanssa, siinä kun valvoo, vaihtaa vaippoja, siivoaa oksennuksia jne. saakin väsyä ja sen saa sanoa ääneen, mielensä pahoittajat voivat olla hiljaa.

    • kahden äiti

      Minä en ole koskaan kuullut kenenkään kehuvan vauva-arjen helppoutta tai ihanuutta, ainoastaan sitä, että vauvat on ihania. Ovathan ne ihania, mutta niin vietävän työläitä. Ehkä olet itse päässäsi muodostanut jotain pilvilinnoja ja nyt iskikin todellisuus vastaan.

      Pari ensimmäistä vuotta ovat ne kaikkein raskaimmat. Sen jälkeen helpottaa. Nyt kun lapset ovat jo kouluiässä, niin vasta helppoa onkin. Toki nyt on uusia haasteita, kun on kova kuskausralli iltaisin harrrastuksiin.

    • Surullinen...

      En olisi uskonut, että kirjoitan näin kuten seuraavassa kirjoitan, mutta näin koen nyt asian. Jos olisin tiennyt mitä elämä tuo tullessaan, niin en olisi hankkinut lasta. On vain hyvä, että ihmiset uskaltautuvat nykyisin kertomaan tunteistaan eri asioihin liittyen.

      • tiina*

        Lapsia ei hankita, ne ovat lahja. On lapsen kehityksen kannalta erittäin haitallista, jos lapsi tuntuu äidistä maanvaivalta, "kapistukselta" jota ei pitäisi olla. Sanoisin, että sinulla on masennusta, joka pitää hoitaa.

    • tiina*

      Mitäpä jos relaisit vähän. Kertomastasi päätellen taidat suorittaa äitiyttä, ja pelätä sitoutumista lapseen. Kun otat rennommin, tartut hetkeen, et haikaile mitään muuta "omaa aikaa" kuin vauva, niin paremmin menee. Nyt on vauvan aika, se on sinunkin omaa aikaa.

    • reality tsek

      Pitäisikö nöyrtyä ja etsiä, pyytää sekä ottaa vastaan apua, myös sitä mikä ei välttämättä ole niin vimpan päälle ammatillista ja just siun-maun-mukkaan? Ja sanoa sille parisuhteelle, että nyt pistät enemmän tikkua ristiin tämän vauvan vuoksi, muuten tulee tenkkapoo.

    • EI TAVALLINEN ÄITI

      Sitten ne joilla ei ole lapsia...valittaa ettei - ei ketään ...ei mitään. Ei kulu rahaa muuhun kuin itseensä ja saa tehdä aivan mitä haluaa, mutta jotain puuttuu ja sitten sanotaan "lapsellisille" tuttaville, että pitää välittää muista, joilla ei ole ketään.

      KYLLÄ SE ON KUULKAA ELÄMÄ ASENTEESTA KIINNI. KOLMEN LAPSEN ÄITINÄ VOIN ALLEKIRJOITTAA, ETTÄ RASKAITAKIN PÄIVIÄ ON OLLUT, MUTTA NYT ..18V., 21V. JA 23V. ...OLEN ILOINEN JA YLPEÄ....

      EN OLE MENETTÄNYT RINTOJANI, ENKÄ TAKAPUOLTANI, EIKÄ OLE LIIKA KILOJA ,,,,PEPUSTA JA RINNOISTA VOI JOKU OLLA TOISTA MIELTÄ, MUTTA JOS ITSE ON TYYTYVÄINEN, NIIN EI KANNATA "KATEELLISIA" KUUNNELLA.

      HYVÄT PIENTEN LASTEN VANHEMMAT...ÄLKÄÄ REPIKÖ STRESSIÄ KOTITÖISTÄ...VÄLILLÄ KOTONA "REPSOTTAA", MUTTA OMASTA NUKKUMISESTA JA HYVINVOINNISTA KANNATTAA PITÄÄ KIINNI. KANNATTAA PITÄÄ YHTÄ MUIDEN LAPSIPERHEIDEN KANSSA.

      EI KANNATA USKOA NIITÄ JUTTUJA ETTEI LAPSI MUUTA TAI EI SAA MUUTTAA MITÄÄN, JOS NOIN AJATTELEE EI SILLOIN KANNATA LAPSIA TEHDÄ.

      • Eeeed

        Elä huua.

      • vapaaehtoinen2

        Älä huoli, ei sun tarvitse edelleenkään välittää kenestäkään muusta kuin siitä sun omasta pikku perheestä siellä oman kodin seinien sisällä. Me muut pidetään huoli muusta maailmasta sillä välin.

        Miten se olikaan sen itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa.. hmm...
        Taidat kuule olla tavallisempi kuin uskotkaan.

      • ootpa ilkee
        vapaaehtoinen2 kirjoitti:

        Älä huoli, ei sun tarvitse edelleenkään välittää kenestäkään muusta kuin siitä sun omasta pikku perheestä siellä oman kodin seinien sisällä. Me muut pidetään huoli muusta maailmasta sillä välin.

        Miten se olikaan sen itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa.. hmm...
        Taidat kuule olla tavallisempi kuin uskotkaan.

        mitä vittua mistä revit tollasia asenteita tuohon mitä se muusta maailmasta edes puhui, ootko joku lapseton katkera vai mitä enpä oikeestaan halua edes tietää

    • neitiNyytikäinen

      Vasta kolmannella kerralla ymmärsin, miten onnellinen olen, kun saan vielä hoitaa omaa pientä pehmoista vauvaa...tuli mitä tahansa, hän on tärkein, ihanin, siinä sylissä koko perheen hoidettavana.. ensimmäisellä kerralla, kun tulin nuorena äidiksi, vaikka niin molemmat toivoimmekin, olin täysin yllättynyt vauvan sitovuudesta vaikka kuinka olin sitä mielessäni käynyt läpi, kuvitellut..oli koliikki, refluksia, yksinäisyyden tunne joka ei kaikonnut, raskauskilot, arpia, itkua..silti rakastin esikoistani koko sydämestäni, sen tiesin koko ajan! Silti sitä aikaa jäi kaipaamaan..se meni niin nopeasti ohi..harmitti, kun en ollut osannut siitä nauttia..onneksi sain toisen ja kolmannen mahdollisuuden! Nyt me mieheni kanssa ensimmäisen kerran ollaan rehellisesti todella onnellisia tämän hetkisestä elämäntilanteestamme! Enää ei ole kiire, eikä stressata! On opinnot ohi ja duuniakin painettu kiireellä monta vuotta. on mukava pysähtyä tähän hetkeen. Aloittajalle voimia! Ota omaa aikaa sopivasti joskus! Ja parisuhteelle kans :) vaavi ei mene rikki, jos joku muu häntä hoitaakin lyhyen ajan :) ja kaverit joilla on myös pieniä ovat kultaakin kalliimpia jaksamisen jakajia..

    • Juppi?

      Itse en ymmärrä aloittajan valitusta. On itsestään selvää, ettei lapsen kasvatus ole mitään leikkiä, vaan vie vastuulliselta vanhemmalta vähintään 18 vuotta elämästä (--> lähestyvä keski-ikä).

      Ei ihme, että lapset ja nuoriso voivat nykyään pahoin, kun vanhemmat eivät ole etukäteen miettineet, mihin ovat oikein ryhtymässä. Mikäli parisuhde ei ole valmiiksi vakaalla jalustalla, ei uusi tulokas sitä vahvista - ainakaan pidemmän päälle (toisin kuin monet naiivisti kuvittelevat). Lapsi ei ole lelu!

    • onnellisia olemme

      Lapsettomana osaa olla kiitollinen osastaan.
      Lasten vaikeuksia lukeneena ei ole mitään halua olla monistunut.

      Me kaksi perheemme ainokaista emme ole koskaan olleet lapsirakkaita, niinpä olemme saaneet keskittää kaiken rakkauden itsekkäästi toisiimme.

      Hyvä, että kansakunta kasvaa ja hyvinvoi, kun lapsia tulee, mutta ei se ole meidän kaikkien tekemisistä kiinni.

      • Kalkkimaan pappi

        Ejmen!

    • Amssio

      Mies muuttui raskauden alettua. Toki itsekin, mutta jatkuva pahoinvointi, jolle ei voi mitään, ja muut raskausajan kehon ongelmat tekevät tehtävänsä. Mies tutki tietokonetta illat, intiimielämästä mies ei ollut kiinnostunut. Vauva oli saatava hiljaiseksi, jotta mies sai nukkua, pitkä imetys siis, ymmärrätte, jotka samassa tilanteessa, kunnes jatkuva heräilyni ja valvomiseni....ajattelin, ettei voi jatkua. Mies ei valvonut vauvaa. Lapsi ei saisi sotkea mitään. Sitten huusin lapselle, kun sotki, koska pitäisi jaksaa siivota, ettei mies taas valita sotkuista. Lapsi 1,5 v, heräilee öisin, jos pidempään itkee, mies haukkuu mua, teen kaiken väärin. Pitäisi olla joku fakiiri... Mies on usein poissa kotoa vanhempansa luona, remonttia siellä mökillä. Pitkä matka, joten öitä poissa. Tämä alkoi, kun raskaus alkoi ja tiheni lapsen synnyttyä. Ovatko muut miehet tällaisia. Ennen halusi olla yhdessä ja vähän oltiin erossa. Minulla ei omia yömenoja saatikka muita oikein ole, lapsen kanssa joskus menen. Pitäisi keksimällä keksiä. Mieluiten olisin puolisoni kansaa, hän ei kuvioidut esim. Yhteisten viikonloppujen tai kahdestaan vietettävän yön järjestämisessä. Toki häntä ei intiimielämä paljoa kiinnosta, joten mitäpä sitä puolison kanssa olemaan. Mieluummin äitinsä kanssa.

      • Been there

        Kuule älä Amssio välitä ja liikoja stressaa! Minä stressasin aikanani ja sain hakkuja mieheltäni. Mutta kävi niin, että mies jäi myöhemmin työttömäksi. Ja alkuun teki kotitöitä ja ruokaa ym. Mutta sittemmin se väheni koko ajan. Ja ihan yhtä sotkuista tai sotkuisempaakin meillä on, kun silloin kun minä olin kotona. Ruoka on harvoin pöydässä kun tulen kotiin. Ja mies vielä laittoi lapsen päiväkotiin, jotta saisi hommat tehtyä! Että sillee.

      • Ei kuulosta rehdiltä

        Amssio, on raskasta todeta, mutta kaikki miehet eivät ole öitä jatkuvasti poissa. On mahdollista, että miehesi pettäisi sinua -soita äidilleen joskus oikealla hetkellä, ehkä mies ei ole siellä öitään missä sanoo olevansa. Millainen mökkiremppa? sellaiset eivät yleensä vei kuukausitolkulla aikaa, jos on pikkumökki tai pikkuremppa. Viestini ei ole tiedon väärtti, mutta miehesi meininki ei kuulosta reilulta peliltä se on täysin sinua loukkaavaa, hän ei tunnu ottavan mitään vastuuta isyydestään.

    • kolme jo aikuisina

      Jos vielä puolen vuolen päästä sana kireä tulee esiin, on kyllä jotain vialla.
      Väsynyt on kyllä.
      Vauva-arjessa on ihanaa se ihan oma luotu ihminen, hänen hymyt, ilon hetket, uuden oppiminen. Että saa rakastaa tätä kääröä.
      Ihmisen on kautta aikain ollut vain sopeuduttava elämään lasten kanssa ja lasten ehdoilla. Siitä voi tehdä vaikeaa, tai se on helppoa.
      Lapsen kanssa pystyy tekemään montakin asiaa. Ja vastuun voi jakaa.

      Jos tilanne on ylivoimainen eikä valonpilkahdusta näy, voi olla kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Siitä ei selviä "piristymällä". Ota yhteys neuvolapsykologiin, jotta pääset juttelemaan.
      Me muut äidit emme valehtele, se vauva-ajan raskaus on kuitenkin niin suhteellista, ja ihmiset kokee sen eri tavalla, toisten sisältä löytyy uskomattomasti voimavaroja. Toiset tarvitsee ulkopuolista tukea.

    • Ihanaapa hyvinkin...

      Mun mielestä ne raskaimmat oli ensimmäiset 1 1/2 vuotta. Nämä asiat riippuu varmaan paljon lapsesta ja puolisosta. Toiset lapset ovat vaativampia kuin toiset. Toiset nukkuu hyvin, toiset nukkuu pätkinä ym. Ja toisilla puoliso tukee enemmän kuin toisilla. Jotkut antaa sitä omaa aikaa äidille ja antaa toisen ottaa vaikka päikkärit tai nukkua jopa koko yön yksin ja lähtee lapsen kanssa vaikka muualle yöksi. Meillä vauva nukkui tosi huonosti (ja vauva-ajan jälkeenkin on ollut kauhukohtauksia ym., mutta sentään saa nukkua jo pidempiä pätkiä... joskus jopa koko yön putkeen!). Päivölläkin tuntui, että vauva aina itkee jos hetkeksikin lasket sylistä. Ei syönyt tuttia, jos ei sitä pitänyt suussa (ehkä olisi pitänyt teipata se haavateipillä jotenkin kiinni, niin kuin joku kuulemma teki...). Itkin monesti yöllä. Lapsi myös viihtyi tosi paljon tissillä. Tuttipullosta juominen ei onnistunut.

      Puoliso ei ymmärtänyt väsymystäni, yhden kerran sain nukkua päiväunet (neuvolan terkkarin sanottua asiasta), mutta silloinkin lapsi huusi alakerrassa, enkä saanut nukuttua. En muista olisiko puolisoni kertaakaan lähtenyt lapsen kanssa yksin esim. vaunuttelemaan. Katsoin kateellisena, kun näin isiä vaunujen kanssa. Okei puolisollani oli pitkät työpäivät ja pitää ymmärtää...

      Toisilla myös on isovanhemmat joille antaa lapsi hoitoon tai jotka auttaa kotona pihahommissa tms. Meillä ei ollut sitä mahdollisuutta.

      Riitelimme mieheni kanssa usein, tuntui, että koko ajan tiuskimme toisillemme. Ja etäännyimme toisistamme.

      Jos vaan suinkin mahdollista niin ota sitä omaa aikaa! Ja jos teillä on joku joka voi vahtia lastai niin käykää miehen kanssakin jossain kaksisteen.

      Itseäni toisaalta harmittaa kun on vain yksi lapsi, mutta en uskalla alkaa uudestaan siihen hommaan. Vaikka toisaalta tekisin monet asiat varmaan toisin. Ja ehkä menisi paremmin. Joku sanoi, että se vauva-aikahan menee niin nopeasti, kyllä sen aikaa seisoo vaikka päälteen. Mutta en tiedä jaksaisinko.

      Olen kaikesta huolimatta todella kiitollinen lapsestani. Joka päivä varmaan katselen lastani ja ajattelen kuinka mahtava lapsi meillä on ja kuinka onnekas olen. Riidatkin miehen kanssa on vähentyneet, mutta läheisyyttä ei ole. Mutta toivon mukaan asia korjaantuu. Erokin on varmaan käynyt jossain vaiheessa molemmilla mielessä. Mutta en halua erota.

    • Isä x 2

      Samaa mieltä aloittajan kanssa. Ihanuus on kaukana. Unelmat on unohtunut ja masennus vallannut.

    • isükki

      kaiken lisäksi vittü meni pilalle.

      • Feikkiä.

        No ei kai siitä nyt kukaan oikeasti nauti.

    • lapsirakas hoitsu

      Käsittämätöntä, miten kyvyttömiä ihmiset ovat hakemaan apua. Varmasti monella olisi naapurissa teinejä taskurahaa vailla, sukulaiset nääntyneet puhelimen luuriin kuolaten että pääsisivät lapsia hoitamaan, takuulla sen pakenevan siipan voi pistää lujemmalle ja käskeä hoitamaan eikä vain itse uhrautua aina.. Rahalla saa, lastenhoitotöitä vailla olevia riittää, puhelin käteen ja soittelemaan. Tehkää esim. tuttavapariskunnan kanssa diili, että heitätte muksut sinne yökylään ja sitten toisella kertaa vaihdatte. Kekseliäisyyttä vähän, ei niitä aina ole pakko itse hoitaa eikä se ole tarkoituskaan.
      naurettavimpia ovat nämä lapsi-miehet, jotka eivät tunne mitään jälkikasvuaan kohtaan vaan ruikuttavat, kun rahat ja vapaa-aika ja vaimonkin neitseellinen ulkomuoto meni, KASVAKAA AIKUISIKSI!

      • halvennat työtäsi

        Miksi sinä käytät halventavaa ilmausta jos olet ammatiltasi ph/sh?
        Ihmetyttää tuollainen "hoitsu" ? Sama kuin "hutsu" . Ymmärrän jos ei arvosta ammattiaan, mutta jos arvostaa pitää sen näkyä myös miten ilmaisee ammttinsa.
        En voisi ikinä alentaa itseäni hoitsuksi.

      • no se hoitsu
        halvennat työtäsi kirjoitti:

        Miksi sinä käytät halventavaa ilmausta jos olet ammatiltasi ph/sh?
        Ihmetyttää tuollainen "hoitsu" ? Sama kuin "hutsu" . Ymmärrän jos ei arvosta ammattiaan, mutta jos arvostaa pitää sen näkyä myös miten ilmaisee ammttinsa.
        En voisi ikinä alentaa itseäni hoitsuksi.

        Olet ilmeisesti jossain paskantärkeässä pilkun nussinta työssä, jos kuvittelet nyt että rento puhekielisyyteni jotenkin korreloi suhteessa itsearvostukseeni, ilmoitettakoon täten sinun olevan erehtynyt luulossasi. Oliko tarpeeksi ylevästi muotoiltu vastaus?

    • msid

      Minulla on kolme lasta ja kyllä, olen nauttinut vauva-arjesta. Meille ei ole sattunut yhtään koliikki- tai allergiavauvaa, ja muutenkin ollaan aika helpolla päästy. Elämässä on kyllä muuten ollut vastoinkäymisiä, mutta vauva-arki on meillä ollut helppoa.
      Tsemppiä!

    • ode5

      Täytyy sanoa, että KYLLÄ Nautin, ja koko siitä ajasta jonka pystyin kotona olemaan. Nyt kun "vauva" aloittelee seiskaluokkaa 43:n lenkkareissa on vähän haikea olo. Tosin minulla vain tämä yksi, eikä edes valitettavasti mahdollisuutta toiseen, joten en osaa sanoa olisinko nauttinut, jos useampi pieni yhtä aikaa.

    • Myös äiti

      En nauttinut, ja myönnän sen suoraan. Oli suht. helppo vauva, ei kolikkia, ei pahempia uniongelmia, söi hyvin ym., mutta se vaan oli niin erilaista. Tuntui, että olen niin sidottu häneen. Ja kyllä, mies oli hyvin läsnä ja hoiti osaansa, mutta kun naisen elämä vaan muuttuu niin paljon ensimmäisen lapsen myötä! Ja voin sanoa, että nyt, kun poitsu on kolme vee, tunnen itseni paljon paremmin ja viihdyn äitinä - kaiksita uhmista ym. huolimatta. Jokaisella on oma tapa olla vanhempi, kaikille se vauva-aika ei vaan sovi.
      PS: rakastan lastani ylipaljon!

    • Isovanhemmat hoitaa

      Sitä ihmettelen eniten kun monille tulee yllätyksenä ettei omaa aikaa ole ollenkaan.

      Tekisin lapsen vain siinä tapauksessa etten tarvitsisi sitä omaa aikaa ainakaan pariin kolmeen ensimmäiseen vuoteen. Nykyään ei kestetä edes sitä aikaa uhrautumaan yhtään vaan heti vingutaan omaa aikaa. Eri asia se että jos tarvitsee nukkuma aikaa mutta kun tarvitaan päivä kaupalla sitä omaa aikaa.

      • sulkku

        Nykypäivänä ajan antaminen toisille edes lähimmille ja rakkaille on nii vaikeaa, ettei yllätä. Ai niin ja sitten ruikutetaan kun on yksinäistä.. mikään ei riitä eikä kelpaa.

      • Mitä pahaa?

        Mä kyllä ymmärrän, että omaa aikaakin tarvitsee. Eri asia, jos sitä tarvitsee päivittäin tuntitolkulla tai päiviä. Mutta jos ei ole edes varttia päivässä itsekseen, niin ymmärrän, että alkaa ottaa hermoille. Jos ei ole yksinhuoltaja, eikä puoliso töissä klo 6-23 joka päivä niin luulisi omaa aikaa nyt jonkin verran järjestyvän. Jos vain molemmilla vanhemmilla on halua. Oma aika ei ole aina sitä, että pitää päästä baariin, facebookkiin, kauneushoitolaan tai shoppailemaan (vaikka esim. samoilla rintsikoilla on ikävä olla kolme vuotta). Se voi olla ihan vaikka kaverin kanssa kahvilla käymistä tai itsekseen kävelyllä, kuntoilemassa käymistä. Äidin ja isän on hyvä pitää huolta itsestään. Tai se voi olla vaikka sitä, että saa tehdä kotityöt rauhassa ilman lasta. Miksi pitäisi uhrautua? Hyvä äiti ja isä voi olla vaikka olisi sitä omaakin aikaa joskus.

      • mnbvhjsjgsvn
        Mitä pahaa? kirjoitti:

        Mä kyllä ymmärrän, että omaa aikaakin tarvitsee. Eri asia, jos sitä tarvitsee päivittäin tuntitolkulla tai päiviä. Mutta jos ei ole edes varttia päivässä itsekseen, niin ymmärrän, että alkaa ottaa hermoille. Jos ei ole yksinhuoltaja, eikä puoliso töissä klo 6-23 joka päivä niin luulisi omaa aikaa nyt jonkin verran järjestyvän. Jos vain molemmilla vanhemmilla on halua. Oma aika ei ole aina sitä, että pitää päästä baariin, facebookkiin, kauneushoitolaan tai shoppailemaan (vaikka esim. samoilla rintsikoilla on ikävä olla kolme vuotta). Se voi olla ihan vaikka kaverin kanssa kahvilla käymistä tai itsekseen kävelyllä, kuntoilemassa käymistä. Äidin ja isän on hyvä pitää huolta itsestään. Tai se voi olla vaikka sitä, että saa tehdä kotityöt rauhassa ilman lasta. Miksi pitäisi uhrautua? Hyvä äiti ja isä voi olla vaikka olisi sitä omaakin aikaa joskus.

        Omaksi ajaksi riitti aikoinaan se että pääsi suihkuun yksin :-)

      • jippajaa
        mnbvhjsjgsvn kirjoitti:

        Omaksi ajaksi riitti aikoinaan se että pääsi suihkuun yksin :-)

        Roskapussin vieminen roskalaatikolle on luksusta. Omaa aikaa. Hetkeksi voi ihan pysähtyä, antaa katseen kiertää maisemassa ja hengähtää syvään (muttei ihan roskisten vieressä). Sit taas jaksaa... Enpä oikeasti ennen lapsia olisi tullut aatelleeksikaan, et roskisten viemisestä voi niin nauttia. Nykyisin kilpaillaan miehen kanssa, kumpi saa viedä roskat :-)

      • ymmärrän hyvin

        Tottakai omaa aikaa tarvitsee ihan kuka tahansa, ei kukaan voisi tehdä lapsia, jos kolmeen vuoteen ei saisi edes toivoa omaa aikaa. "Oma aika" pikkulasten vanhemmille, ainakin omassa tuttavapiirissä, tarkoittaa, että esim. kerran viikossa voi käydä ilman lapsia kaupassa (ihan perheen ruokaostoksilla vain, mutta ilman lapsia se on ah niin vapauttavaa), ja tosi kivaa, jos pääsee yksin käymään suihkussa pesulla, ja ihan luksusta, jos joskus jopa saa viettää aikaa yksin ilman mitään tiettyä hyötytarkoitusta (muuta kuin rentoutuminen/nukkuminen). Vaikka vain juodekseen kupin kahvia KOKONAAN ennen kuin se ehtii kylmetä. Moni kaveri hehkuttaa, miten elämänlaatu paranee huomattavasti, kun on miehen kanssa saanut sovittua sellaiset hoitovuorot, että pari kertaa viikossa äiskä pääse harrastamaan liikuntaa, esim. jumppaan, lenkille tai salille. Yksin. Ilman mitään tällaisia omia hetkiä en usko kenenkään selviytyvän täyspäisenä vauva-ajasta. Eikä se ole itsekkyyttä. Ihminen tarvitse vähän rauhaakin. Hengähdystaukoja, edes lyhyitä, edes silloin tällöin. Ja vähän untakin (unentarve on tieteellisesti tutkittu ja todistettu tosiasia, vanhempien itsekkyyttä kauhisteleville tiedoksi).

      • Pieniä hetkiä
        ymmärrän hyvin kirjoitti:

        Tottakai omaa aikaa tarvitsee ihan kuka tahansa, ei kukaan voisi tehdä lapsia, jos kolmeen vuoteen ei saisi edes toivoa omaa aikaa. "Oma aika" pikkulasten vanhemmille, ainakin omassa tuttavapiirissä, tarkoittaa, että esim. kerran viikossa voi käydä ilman lapsia kaupassa (ihan perheen ruokaostoksilla vain, mutta ilman lapsia se on ah niin vapauttavaa), ja tosi kivaa, jos pääsee yksin käymään suihkussa pesulla, ja ihan luksusta, jos joskus jopa saa viettää aikaa yksin ilman mitään tiettyä hyötytarkoitusta (muuta kuin rentoutuminen/nukkuminen). Vaikka vain juodekseen kupin kahvia KOKONAAN ennen kuin se ehtii kylmetä. Moni kaveri hehkuttaa, miten elämänlaatu paranee huomattavasti, kun on miehen kanssa saanut sovittua sellaiset hoitovuorot, että pari kertaa viikossa äiskä pääse harrastamaan liikuntaa, esim. jumppaan, lenkille tai salille. Yksin. Ilman mitään tällaisia omia hetkiä en usko kenenkään selviytyvän täyspäisenä vauva-ajasta. Eikä se ole itsekkyyttä. Ihminen tarvitse vähän rauhaakin. Hengähdystaukoja, edes lyhyitä, edes silloin tällöin. Ja vähän untakin (unentarve on tieteellisesti tutkittu ja todistettu tosiasia, vanhempien itsekkyyttä kauhisteleville tiedoksi).

        Allekirjoitan tämän! Meillä mies käy aina kaupassa ilman lasta. Eikä ymmärrä oikein sitä, että kuinka tärkeää mulle ois päästä joskus kauppaan ilman lasta. Tai viemään roskat tai mitä vaan. Mies hörppii aamulla rauhassa kahvia ja lukee aamun lehden ennen töihiin menoa. Koskahan olisin lukenut itse lehden rauhassa tai juonut kahvini ennen kuin se jäähtyy.

        En moiti täysin miestäni, välillä hän on huomaavainen ja tekee minulle vaikka voileivän tms.

    • mies vaihtoon

      Olis ollut paljon helpompaa kun olisi kaksi aikuista hoitamassa lasta. Mutta minä saan hoitaa kaiken yksin ja tuntuu kuin olisin yh-äiti. Miehellä ei ole autoa eikä siksi voi kuskata lasta hoitoon tai hakea sieltä. Kun tulen töistä, haen muksun, joskus käydään kaupassa sitten kotiin tekemään ruokaa ja sitten iltatoimet. Ja sama taas aamulla. Vauva-ajan hoisin minä tietysti totaalisen yksin. Onneksi äitini asuu lähellä ja siellä sain hetken itsekin levähtää kun hän hoiti lasta. Muuten olisin varmasti tullut hulluksi.

      Mies tulee kun tulee, istahtaa sohvalle ja valvoo yömyöhään. Mikäs sitä nyt väsyttäisi kun töissäkin käy satunnaisesti ja saa vetää lonkkaa vähän väliä?
      Ei voi edes ruokaa laittaa valmiiksi, vaikka vain keittää makaroonit tms. Ei, koska ei vaivaudu olemana kotona siihen aikaan kun tulemme kotiin, istuu vaikka baarissa kaljatuopin ääressä ensin. Muksun kanssa ei vietä aikaa, ainoastaan komentaa jos tekee jotain pahojaan. Muuten ei kiinnosta pätkän vertaa.

      Helppoa ei ole ollut mutta en lastani vaihtaisi pois. Miehen mieluummin taidan pistää vaihtoon. Olen huomannut ettei sellaisella vätyksellä tee yhtään mitään.

      • Johan nyt

        Onko hoitopaikka ja kotinne joukkoliikenteen ulottumissa tai niitä menee harvoin? Itsellänikään ei ole autoa, mutta meillä on vaan n. 2,5 km matkaa jolloin menen bussilla tai kävellen.

        Olisiko miehesi masentunut? Tai sitten hän on vain vätys. Alkoholi ongelmakin taitaa olla. Jos miehestä ei ole mitään iloa, niin vaihtoon laittaminen voisi olla hyvä ratkaisu. Lapsihan siitä kärsii tai sitten ei jos ei juuri nytkään isäänsä näe tai isä ole hänen kanssaan. Ymmärtäisi jotenkin, jos miehellä olisi pitkät työpäivät, mutta kun ei ole siitäkään kyse. Joten en keksi puolustuksia miehen puolesta.

      • Jaa ei mitään virkaa

        Miehiin ei pidä luottaa että ne hoitavat. Harvalla on hoitoviettiä edes. Kyllä ne niitä alulle panevat jos muija hoitaa. Sitten mennään huidellaan itse baareissa ja omissa harrastuksissaan. Kyllä se on niin kuin neula heinäsuossa jos sattuu löytämään sellaisen miehen jota lasten hoito hommat kiinnostavat.

        Minähän tiesin enkä alkanut lasta tekemään, valittamaan ja vetämään itseäni piippuun. Kummatkin saamme harrastaa mitä haluamme ja mies käydä rakkaassa harrastuksessaan baarissa karaokea laulamassa milloin tykkään. Naisilla on joku kumman pakkomielle päästä äidiksi ja sitten alkaa miestä piinaamaan kun ei hoitohommat kiinnosta. Moni mies ei lasta edes halua mutta ei saa muijaa jos ei suostu tekemään. Ei ole kiva ihan yksin elää mutta ei saa edes elämänkumppania jos ei suostu lasta tekemään. Sitten kun nainen saa sen vekaransa niin alkaa kamala vaatiminen hoitoon osallistumisesta. Entäs jos osat olisivatkin toistepäin että mies vaatii lasta ja naista ei kiinnosta pätkääkään. Mies häipyy välittömästi.

        Kyllä sillä vätyksellä jotain teki että sait sen vekarasi.

      • neulat heinäsuovassa
        Jaa ei mitään virkaa kirjoitti:

        Miehiin ei pidä luottaa että ne hoitavat. Harvalla on hoitoviettiä edes. Kyllä ne niitä alulle panevat jos muija hoitaa. Sitten mennään huidellaan itse baareissa ja omissa harrastuksissaan. Kyllä se on niin kuin neula heinäsuossa jos sattuu löytämään sellaisen miehen jota lasten hoito hommat kiinnostavat.

        Minähän tiesin enkä alkanut lasta tekemään, valittamaan ja vetämään itseäni piippuun. Kummatkin saamme harrastaa mitä haluamme ja mies käydä rakkaassa harrastuksessaan baarissa karaokea laulamassa milloin tykkään. Naisilla on joku kumman pakkomielle päästä äidiksi ja sitten alkaa miestä piinaamaan kun ei hoitohommat kiinnosta. Moni mies ei lasta edes halua mutta ei saa muijaa jos ei suostu tekemään. Ei ole kiva ihan yksin elää mutta ei saa edes elämänkumppania jos ei suostu lasta tekemään. Sitten kun nainen saa sen vekaransa niin alkaa kamala vaatiminen hoitoon osallistumisesta. Entäs jos osat olisivatkin toistepäin että mies vaatii lasta ja naista ei kiinnosta pätkääkään. Mies häipyy välittömästi.

        Kyllä sillä vätyksellä jotain teki että sait sen vekarasi.

        Jos ei voi mieheen luottaa yhteisten lasten hoitoon liittyen, niin mielestäni on menty metsään jo siinä parinvalintavaiheessa. Jos haluaa lapsia, kannattaa tietysti valita heille isäksi mies, joka myös haluaa lapsia, huolehtia heistä ja olla hyvä isä ja hyvä puoliso. Mielestäni oma paras saavutukseni äitinä on ollut valita lapsille mahtava isä (samalla ihana puoliso itselleni). Turha yleistää, että kaikki miehet huitelevat vain baareissa ja omissa harrastuksissaan, ja omia lapsiaan mielellään hoitavan miehen löytyminen olisi kuin neulan heinäsuovasta löytäisi. Ei pidä paikkaansa. Mä en ole ainoa onnekas, vaan ylivoimaisesti suurin osa ystävistänikin on onnistunut löytämään sellaisen miehen! Meillä ja monella ystävällänikin isä on äitiä innokkaampikin lastenhoitaja. Me naiset käymme ilman lapsia shoppailemassa, kahvittelemassa, pitkillä lounailla ja iltamenoissakin, miehet ovat kotona (tai puistossa tms) lasten kanssa. Eivätkä muuten edes pahemmin valita.

        Äkkiseltään arvioisin, että tässä on tapahtunut/tapahtumassa yleisemminkin yhteiskunnassa muutos. Nykyään isät arvostavat isyyttä ja nauttivat siitä - kakkavaipan vaihtamisineen, kaikkineen. Myönteinen kehitys on kaiketi alkanut kaupungeista ja koulutetuimmasta päästä (ehkä?), mutta eiköhän se leviä niillekin alueille, joissa miehen mallin on perinteisempi. Luultavasti parempi, jos mies on jo ehtinyt kypsyä isyyteen - kolmekymppinen lienee yleisesti ottaen kypsempi kuin parikymppinen, joskin poikkeuksiakin aina löytyy. Etsi siis hyvin koulutettu kolmekymppinen kaupunkilaismies, ei mikään machojuntti.

      • utelias lapseton
        neulat heinäsuovassa kirjoitti:

        Jos ei voi mieheen luottaa yhteisten lasten hoitoon liittyen, niin mielestäni on menty metsään jo siinä parinvalintavaiheessa. Jos haluaa lapsia, kannattaa tietysti valita heille isäksi mies, joka myös haluaa lapsia, huolehtia heistä ja olla hyvä isä ja hyvä puoliso. Mielestäni oma paras saavutukseni äitinä on ollut valita lapsille mahtava isä (samalla ihana puoliso itselleni). Turha yleistää, että kaikki miehet huitelevat vain baareissa ja omissa harrastuksissaan, ja omia lapsiaan mielellään hoitavan miehen löytyminen olisi kuin neulan heinäsuovasta löytäisi. Ei pidä paikkaansa. Mä en ole ainoa onnekas, vaan ylivoimaisesti suurin osa ystävistänikin on onnistunut löytämään sellaisen miehen! Meillä ja monella ystävällänikin isä on äitiä innokkaampikin lastenhoitaja. Me naiset käymme ilman lapsia shoppailemassa, kahvittelemassa, pitkillä lounailla ja iltamenoissakin, miehet ovat kotona (tai puistossa tms) lasten kanssa. Eivätkä muuten edes pahemmin valita.

        Äkkiseltään arvioisin, että tässä on tapahtunut/tapahtumassa yleisemminkin yhteiskunnassa muutos. Nykyään isät arvostavat isyyttä ja nauttivat siitä - kakkavaipan vaihtamisineen, kaikkineen. Myönteinen kehitys on kaiketi alkanut kaupungeista ja koulutetuimmasta päästä (ehkä?), mutta eiköhän se leviä niillekin alueille, joissa miehen mallin on perinteisempi. Luultavasti parempi, jos mies on jo ehtinyt kypsyä isyyteen - kolmekymppinen lienee yleisesti ottaen kypsempi kuin parikymppinen, joskin poikkeuksiakin aina löytyy. Etsi siis hyvin koulutettu kolmekymppinen kaupunkilaismies, ei mikään machojuntti.

        Onko väliä ootko kovin korviasi myöten rakastunut vai valitaanko mies oikeesti vain arvojen perusteella?Tahtoisn lapsettomana löytää tuollaisen miehen, mutta mietiskelen tunnepuolen kanssa, vai tapahtuuko se itsestään jos on samat arvot?

      • naisetmiehetnaisetmi
        Jaa ei mitään virkaa kirjoitti:

        Miehiin ei pidä luottaa että ne hoitavat. Harvalla on hoitoviettiä edes. Kyllä ne niitä alulle panevat jos muija hoitaa. Sitten mennään huidellaan itse baareissa ja omissa harrastuksissaan. Kyllä se on niin kuin neula heinäsuossa jos sattuu löytämään sellaisen miehen jota lasten hoito hommat kiinnostavat.

        Minähän tiesin enkä alkanut lasta tekemään, valittamaan ja vetämään itseäni piippuun. Kummatkin saamme harrastaa mitä haluamme ja mies käydä rakkaassa harrastuksessaan baarissa karaokea laulamassa milloin tykkään. Naisilla on joku kumman pakkomielle päästä äidiksi ja sitten alkaa miestä piinaamaan kun ei hoitohommat kiinnosta. Moni mies ei lasta edes halua mutta ei saa muijaa jos ei suostu tekemään. Ei ole kiva ihan yksin elää mutta ei saa edes elämänkumppania jos ei suostu lasta tekemään. Sitten kun nainen saa sen vekaransa niin alkaa kamala vaatiminen hoitoon osallistumisesta. Entäs jos osat olisivatkin toistepäin että mies vaatii lasta ja naista ei kiinnosta pätkääkään. Mies häipyy välittömästi.

        Kyllä sillä vätyksellä jotain teki että sait sen vekarasi.

        Se on kyllä totta, mutta kyllähän tuollaiset asiat pitää selvittää.

        Olen miettinyt itse monasti asiaa ja todennut että:

        - Naiset haluavat olla rakastuneita mieheensä ja lapsen

        mutta miehet haluavat jos haluavat

        - Lapsen. Ja lapselle hyvän äidin. Viis tunteista niinkään...voihna aina pettää.

        Kumpi on siis älykkäämpi? Laskelmoivampi? No onhan se tuo mies sukupuoli. Naiset typerinä lisääntyvät täysin isäksi kykenemättömien retkujen kanssa, ja nyyhkivät sitten kun isä on hullu tai lähtee litomaan. No eihän se nainen voi toisaalta tietää millainen tämä lasta kinuava ihana iskäksi haluavakaan on, sietäkin voi löytyä vaikka minkälainen narsisti. No kumpi on edelleen älykkäämpi? No kyllähän se tämä mies sukupuoli on. Ja naiset uskovat.


        Naiset, älkää uskoko sanoja, vaan tekoja, tutustukaa rauhassa ennen lapsien pykäämistä, ja jos haluatte toki lapsen, epäkelpo ukko mäkeen ja seuraava tilalle, miehen luonne ratkaisee, olkaa yhtä fiksuja kuin miehet. Ja varokaa epäkelpojen siitosyrityksiä!!!!

      • näinkin
        utelias lapseton kirjoitti:

        Onko väliä ootko kovin korviasi myöten rakastunut vai valitaanko mies oikeesti vain arvojen perusteella?Tahtoisn lapsettomana löytää tuollaisen miehen, mutta mietiskelen tunnepuolen kanssa, vai tapahtuuko se itsestään jos on samat arvot?

        Kai sitä on mahdollista olla rakastunut ihan kunnon mieheenkin, joka haluaa lapsia ja olla hyvä isä? En ole koskaan tuntenut vetoa renttuihin enkä itsekeskeisiin kuspäihin, joten jotenkin automaattisesti kai olen päätynyt kelpo mieheen. Mutta jos on taipumusta "rakastua renttuihin" tai muuten miehiin, jotka eivät ole ihanteellista isä-materiaalia, niin pitää varmaan tarkemmin puntaroida asiaa. Jos mies ei halua lapsia, niin naisella on vain kaksi oikeaa vaihtoehtoa: vaihtaa miestä tai unohtaa itsekin lapsihaaveet. Miehen painostaminen tai keplottelu isyyteen, jos mies ei itse lapsia halua, on väärin sekä miestä että lasta kohtaan. Jos mies on asian suhteen enemmänkin välinpitämätön, tai suhtautuu positiivisesti sinänsä, muttei ole varsinaista hoivaisätyyppiä, nainen ottaa lisääntyessään tietoisen riskin käytännön yksinhuoltajuudesta. Jos on valinnut lastensa isäksi miehen, joka ei ole jo lasten hankintaa harkittaessa sitoutunut jakamaan vanhemmuutta ja vastuuta lastenhoidosta, on turha valittaa ja voivotella ja kirota miestä, kun päätyy yksinään hoitamaan kaiken lapsiin liittyvän.

        On tietysti vielä sekin vaihtoehto, että valitsee erikseen lapsilleen isän ja itselleen miehen. Yksi ystäväni on päätynyt tällaiseenkin ratkaisuun. Lasten isä on ystäväni mielestä tylsä ja turvallinen, mutta kertakaikkisen erinomainen, huolehtivainen ja rakastava isä. Ystäväni mies puolestaan ei ole isä-materiaalia ollenkaan, mutta häneen ystäväni on korviaan myöten rakastunut, joten elää parisuhteessa hänen kanssaan. Lapsista yhteishuoltajuus, käytännössä asuvat isänsä luona.

    • Oeyusta

      Tukiverkoston puute, kuten meilläkin?

      Tottakai vauvaarki on ihanaa, jos vaavin saa työnnettyä säännöllisesti (halutessaan) aina hoitoon esim. mummoille. Näin on nyt ja on ollut aina. Ennenvanhaan tukiverkostot olivat vahvempia, koska monta sukupolvea asui saman katon alla. Nyt on toisin.

      Näin se varmaan suurella osalla ihanaksi kehuvia menee.

      Jaksellaan.

      • Oeyusta

        "Näin se varmaan suurella osalla ihanaksi kehuvia menee."

        Vielä lisäisin tähän sen, että nuo ihmiset jättävät tarkoituksettomasti kertomatta ympärillään olevasta tukiverkostosta. Eivät ymmärrä sen merkitystä ja yhteyttä tähän ihanuuteen, jolloin eivät ymmärrä mainita sitä ihanuutta kehuessaan ...:/

      • Vanha ja nähnyt
        Oeyusta kirjoitti:

        "Näin se varmaan suurella osalla ihanaksi kehuvia menee."

        Vielä lisäisin tähän sen, että nuo ihmiset jättävät tarkoituksettomasti kertomatta ympärillään olevasta tukiverkostosta. Eivät ymmärrä sen merkitystä ja yhteyttä tähän ihanuuteen, jolloin eivät ymmärrä mainita sitä ihanuutta kehuessaan ...:/

        Samaa mieltä. Ihanuuden kerskujat jättävät kertomatta että voi penskan viedä joka viikonloppu isovanhemmille. Juu ja vanhemmat käyvät kotona vielä siivoomassakin.

        Viedään vanhempi lapsi tarhaan muka sosiaalisuutta oppimaan ja yhden kanssa maataan kotona päiväunia. Alle kolmevuotias vain meluiseen päiväkotiin päiväksi jotta itse saa olla hiljaisuudessa vauvan kanssa.

        Ei pidä kaikkea uskoa mitä ihmiset kerskuvat.

        Minulla sisar hoidatuttanut lapsen vanhemmillani pääasiassa ja kerskuu kuinka hän on itse hoitanut. Ex mies hoisi, miehen vanhemmat ja omat vanhemmat kun hän vain juhli ja rillutteleli, matkusteli missä lie. Kaikille hän mainostaa että tehkää lapsia kun helppoa se on. Ihanaa on vauva- aika kunhan ei tarvitse itse tehdä mitään. Eihän kukaan ulkopuolinen tiedä totuutta. Kauhea uroteko oli kun hän 9kk odotti ja sai sen pullautettua ulos mutta sen jälkeen ei välittänyt mistään, ei edes imettänyt eikä öitään valvonut moisen takia. Työssäkäyvä mies sai öisin herätä syöttään tuttelia. Sisareni laittoi korvatulpat ja nukkui. Kohta alkoi kamala valitus kun väsynyt mies ei jaksanut seksiä harrastaa ja alkoi vieraiden miesten pyöritys. Osat olivat toisinpäin kun miehet valittavat seksin puutetta kun nainen ei jaksa valvottuaan ja unirytmin ollessa hukassa. Heikko parisuhde ei kestä siihen tullessa lisää ihmisen alkuja jotka ovat työläitä eikä ymmärrystä löydy toiselta helpomalla päässeellä osapuolella. Muutenkin parisuhde näyttää olevan nykyään yhä vaikeampaa ihmisten kasvavan itsekkyyden takia. Minä haluan sitä ja tätä ja minä vaadin sellaista sellaista ja kun kaikki vaativat ja haluavat niin ei mene yksiin halut ja vaatimukset.

      • Oeyusta
        Vanha ja nähnyt kirjoitti:

        Samaa mieltä. Ihanuuden kerskujat jättävät kertomatta että voi penskan viedä joka viikonloppu isovanhemmille. Juu ja vanhemmat käyvät kotona vielä siivoomassakin.

        Viedään vanhempi lapsi tarhaan muka sosiaalisuutta oppimaan ja yhden kanssa maataan kotona päiväunia. Alle kolmevuotias vain meluiseen päiväkotiin päiväksi jotta itse saa olla hiljaisuudessa vauvan kanssa.

        Ei pidä kaikkea uskoa mitä ihmiset kerskuvat.

        Minulla sisar hoidatuttanut lapsen vanhemmillani pääasiassa ja kerskuu kuinka hän on itse hoitanut. Ex mies hoisi, miehen vanhemmat ja omat vanhemmat kun hän vain juhli ja rillutteleli, matkusteli missä lie. Kaikille hän mainostaa että tehkää lapsia kun helppoa se on. Ihanaa on vauva- aika kunhan ei tarvitse itse tehdä mitään. Eihän kukaan ulkopuolinen tiedä totuutta. Kauhea uroteko oli kun hän 9kk odotti ja sai sen pullautettua ulos mutta sen jälkeen ei välittänyt mistään, ei edes imettänyt eikä öitään valvonut moisen takia. Työssäkäyvä mies sai öisin herätä syöttään tuttelia. Sisareni laittoi korvatulpat ja nukkui. Kohta alkoi kamala valitus kun väsynyt mies ei jaksanut seksiä harrastaa ja alkoi vieraiden miesten pyöritys. Osat olivat toisinpäin kun miehet valittavat seksin puutetta kun nainen ei jaksa valvottuaan ja unirytmin ollessa hukassa. Heikko parisuhde ei kestä siihen tullessa lisää ihmisen alkuja jotka ovat työläitä eikä ymmärrystä löydy toiselta helpomalla päässeellä osapuolella. Muutenkin parisuhde näyttää olevan nykyään yhä vaikeampaa ihmisten kasvavan itsekkyyden takia. Minä haluan sitä ja tätä ja minä vaadin sellaista sellaista ja kun kaikki vaativat ja haluavat niin ei mene yksiin halut ja vaatimukset.

        Juuri näin!!

        Vaikka olikin aika raju esimerkki, niin pitää hyvin paikkansa, lievemmässäkin muodossa.

      • en oikein usko tarin
        Vanha ja nähnyt kirjoitti:

        Samaa mieltä. Ihanuuden kerskujat jättävät kertomatta että voi penskan viedä joka viikonloppu isovanhemmille. Juu ja vanhemmat käyvät kotona vielä siivoomassakin.

        Viedään vanhempi lapsi tarhaan muka sosiaalisuutta oppimaan ja yhden kanssa maataan kotona päiväunia. Alle kolmevuotias vain meluiseen päiväkotiin päiväksi jotta itse saa olla hiljaisuudessa vauvan kanssa.

        Ei pidä kaikkea uskoa mitä ihmiset kerskuvat.

        Minulla sisar hoidatuttanut lapsen vanhemmillani pääasiassa ja kerskuu kuinka hän on itse hoitanut. Ex mies hoisi, miehen vanhemmat ja omat vanhemmat kun hän vain juhli ja rillutteleli, matkusteli missä lie. Kaikille hän mainostaa että tehkää lapsia kun helppoa se on. Ihanaa on vauva- aika kunhan ei tarvitse itse tehdä mitään. Eihän kukaan ulkopuolinen tiedä totuutta. Kauhea uroteko oli kun hän 9kk odotti ja sai sen pullautettua ulos mutta sen jälkeen ei välittänyt mistään, ei edes imettänyt eikä öitään valvonut moisen takia. Työssäkäyvä mies sai öisin herätä syöttään tuttelia. Sisareni laittoi korvatulpat ja nukkui. Kohta alkoi kamala valitus kun väsynyt mies ei jaksanut seksiä harrastaa ja alkoi vieraiden miesten pyöritys. Osat olivat toisinpäin kun miehet valittavat seksin puutetta kun nainen ei jaksa valvottuaan ja unirytmin ollessa hukassa. Heikko parisuhde ei kestä siihen tullessa lisää ihmisen alkuja jotka ovat työläitä eikä ymmärrystä löydy toiselta helpomalla päässeellä osapuolella. Muutenkin parisuhde näyttää olevan nykyään yhä vaikeampaa ihmisten kasvavan itsekkyyden takia. Minä haluan sitä ja tätä ja minä vaadin sellaista sellaista ja kun kaikki vaativat ja haluavat niin ei mene yksiin halut ja vaatimukset.

        en nyt oikein usko koko sepustustasi, etteikö tehnyt tämä äiti huuri mitään, edes imettänytkään no johan on, laitoksella ne kyllä laittaa sut imettään

    • Totta on

      En ymmärrä noita kauhukuvien maalaajia. Itse kasvatin kaksi lasta. Se oli elämäni parasta aikaa ja nautin tuosta ajasta kun he asuivat vielä kotona. Rakkaus lapsiin on tärkeintä. Jos lapset tuo joskus huolta ja murhetta, he myös tuo paljon iloa ja korvaa olemuksellaan kaiken sen vaivan. Ei voida luoda kauhukuvia uhmaiästä, ei murrosiästä eikä muustakaan. Jokainen lapsi on omanlaisensa yksilö, nämä ajat menee toisella lapsella helpommin ohi ja toiselle ne ovat vaikeampia. Siihen vaikuttaa lapsen luonne ja sen oikea käsittely. Kun toinen tarvitsee enemmän kuria, toinen voi olla mukautuvampi. Mutta he ovat aina omia lapsia vaikka olisivat jo vanhempiakin ja siksi rakkaita. Sen läheisempiä ihmisiä ei olekaan kuin omat lapset. Jos lapsia arvostaa ja kohtelee hyvin ja oikeudenmukaisesti, he kohtelee myös vanhempiaan myöhemmin samalla tavalla.

      • pppppppp9

        " Itse kasvatin kaksi lasta. "

        Aika kultaa muistot.

    • leppoisa elämä

      Ei ehkä kannata tehdä lapsia jos ei niistä tykkää. Meilä vaimo sanoi, että kun lapset on ulkona hän jatkaa siitä mihin jäi.
      Ja ei ole vaimoa paljon näkynyt..joskus käy kotona joskus ei mutta ei se sitä tarkoita etteikö tämä olisi ihanaa.
      En koskaan halunnut muuta kuin lapsia ja nht minulla ne on ja olen maailman onnelisin mies, nukkua ei tarvitse vieläkään yli 6 tuntia yössä
      mjtta en valita kun täällä on niitäkin jotka eivät saa lapsia vaikka haluaisivat.

      • Rakastan olla vain

        Minulla sellainen mies joka viihtyy kotona ja itse viihdyn. Lapsia ei olla haluttu pilaamaan rauhaa. Meillä ei nalkuteta ja tapella siitä tarviiko tehdä ja ei tarvitse kotona suorittaa yhtään mitään jos ei huvita. Nukkua saa silloin kuin huvittaa ja olla tekemättä mitään jos ei huvita. Minä en koskaan pakota miestäni tekemään mitään enkä aikatauluta kenenkään elämää. Läheisiäni en käytä tukiverkostona enkä pakota ketään mihinkään. Työelämä on jo ihan tarpeeksi raskasta jos ei saisi kotonakaan levätä niin kamalaahan se olisi. Kamalinta olisi jos olisin ollut pakotettu tekemään tai elämään niin ettei se olisi ollut omantahtoista. Mikä pakko täällä kaikkien on lisääntyä jos ei halua niin ei halua. Oma mielenrikkaus ja onnen saaminen ei ole siitä kiinni onko jälkeläisiä vai ei. Mitään ei saa hautaansa mukaan vaan sinne me kaikki menemme puupalttoossa oli sitten eletty miten vaan.

    • Aika entinen ei pala

      Oli, oli ja nautin suunnattomasti.. Mikä sen parempaa kaikkine tauteineen huolimatta. Lieneekö nauttimista "åarantanut" se, että minä olin menoni mennyt ja olin aikuinen äiti, jolla turhat huuhaat oli jo menneen talven lumia.

    • javascript:void(0);

      En, eikä kukaan muukaan. Se on vain niin paheksuttua sanoa totuutta koska totuus satuttaa.

    • äitikkä22

      Meillä vauva aika oli lomailua verrattuna tähän kaaokseen mitä nyt on kun lapsi 1,5v ja touhuaa taukoamatta. Vielä kun uskoo vain isäänsä ja isä on töissä joka päivä iltamyöhään niin kyllä välillä ollaan hermoromahduksen partaalla hetkellisesti. Pitää vaan muistaa välillä yrittää ottaa rennommin. On muuten toinen tulossa, pakko hankkia nyt kun en vanhempana enää tälläistä rääkkiä kestäisi.

      • :-O

        Mikä helkkarin "pakko"?!

    • Salaliittoteoria

      Lasten tekeminen ja vauva-ajan ihannointi on salaliittoteoria jolla yritetään saada muutkin "hölmöt" samaan liemeen. Kenen normaalin ihmisen mielestä on ihanaa herätä huutoon ja P...n hajuun useita kertoja yössä. Jos teidän mielestä aikuisten pissa-kakka leikit on outoja niin samoin on myös lapsettomien mielestä oman vauvan kakka ja pissa tarinat. "Meidän pipanalta tuli tänään eka kiinteä kakka kun olin ekakertaa syöttänyt sille perunan, haju oli pahempi kuin eilisen sinappikakan"...yök

      • ukkojaakka

        Sen jälkeen kun ensimmäinen lapsi syntyy, joudut vastaamaan ennen muuta ja itseäsi aina muista ihmisistä. Monelle käy vielä niin, että kun lapset kasvavat ja hoitavat jo itsensä, alkavat omat vanhemmat vaatia silmälläpitoa ja vaipanvaihtoa. Rauhaan pääset ehkä 70-vuotiaana, jos elät.

    • äityliX6vm66

      Mä luulen että tässä myös aika kultaa muistot...itselläni on monta lasta...ja kaikki ne on kai olleet vauvoja ? :-)
      Mulle on jäänyt mieleen ihania rauhallisia hetkiä kun istuin vauvan kanssa katselemassa auringonnousua vilttiin kääriytyneenä nojatuolissa...
      mutta jotenkin hämärä mielikuva että siinä arjessa oli myös "jokunen" pyykkikasa, täysinäinen tiskiallas, totaalinen uupumus ja kiljuvia uhmaikäisiä siinä rinnalla ...
      täytyy myöntää että esikoisen vauva-ajasta ei tule mieleen yhtään mitään :-)

    • tää on tätä

      Kyllä meillä ainakin just se ensimmäinen vuosi oli todellakin ihanaa siihen verrattuna mitä tulee... annas olla kun nyt kolme vuotiaana on kauhee uhma päällä..ei usko mitään ja kiukkuaa kaiket päivät joka kohasta täytyy vääntää..sit kun saanu jossain välissä nukkumaan nin sitten pitäs itekkii ruveta ja aamulla heti sama alkaa ennen päiväkotia..töistä kun väsyneenä haet nin sitten se työ vasta alkaa..ja viikonloput samaa rataa..että semmosta kivaa voi olla tiedossa..omaa aikaa ei ole jossei ole auttajia

      • Helpotus

        Toisilla lapset on vauvana ns. helppoja, toiset taaperona/leikki-ikäisinä. Meillä kohta neljävuotiaalla on ollut hyvin vähän uhmaa. Oikein kiltti ja iloinen lapsi. Ja joskus jopa herätessäni aamulla huomaan, että olen nukkunut koko yön heräämättä. Toista se oli vauva-aikana, jolloin oli harvinaista, että sai nukkua sen 3-4 h putkeen. Lapsi leikkiikin jo välillä yksinään ja ei tarvitse vaihdella enää vaippoja ja pestä kakkapyllyä jne. Mieskin on enemmän lapsen kanssa, kuin silloin kun lapsemme oli vauva.

    • jos olisi aikakone

      Todellakin painaisin peruutusnappia, jos olis se aikakone.

    • 571

      Onko joku luvannut helppoa elämää? Ja mitä se helppo elämä on?Jossain elämänkaaren vaiheessa sitä tulee ponnisteltua lapsi maailmaan, ja samaan aikaan oma vanhempi alkaa haahuilla omilla teillään höpöttäen omituisia. Kaikista saa olla huolissaan ja huolehtia, vaipoista, itkuista, uhmaiästä, dementian oireista vanhimmasta päästä jne..yhtä hullun myllyä koko elämä. Löydä siinä sitten jotain kivaa ja onnellista hetkeä elämääsi. Ehkä se onnellinen hetki onkin se, kun jonain yksinäisyyden hetkenä poikasi tai tyttäresi pistäytyy kahvilla, ilmaisee jotain kivaa, josta tykkäät, huomaat että sinusta välitetään, vaikka et aina ihan hieno vanhempi ollutkaan..

    • yksinasuva

      kaikkien nuiden murheiden huolien keskeltä haluan sanoa, että haluaisin mahdollisen vaimoni kanssa edes yhden tytön perhe-elämään jos sellaisen aika viel joskus koittais

    • tuuli kukka

      Ällöttävää luettavaa, jos käy läpi kaikki vastaukset. Aikuiset ihmiset ruikuttavat surkeammin kuin uhmaikäiset, ettei ole omaa aikaa ja kaikki muuttui ja nyyh, kyynel.
      Mitä te kuvittelitte vauva-arjen olevan, jotain koiranpitoon verrattavaako? Ei kai mitään jälkikasvua lainkaan pidä hankkia, jos ei ole hajuakaan siitä mihin ryhtyy eikä juuri kestä muutoksia elämäänsä.. sitten kehdataan märistä kuin pahaiset teinit.

    • ei huolia,ei murheit

      Tuo on totta, että vielä kun itse vanha yli 60v joutuu hoitamaan omaa tai omia vanhempia ja suuri huoli, miten pärjäävät eli huolta riittää niin kauan kun eletään vanhaksi.

      On vaikkapa lapsenlapsien hoitoa ja omien vanhempien hoitoa eli ei se aina nuorena ole raskainta aikaa.

      Iloa tietysti lapsenlapsista paljon ja siitä, et vanhemmat elävät kauan, mutta hoivaaminen ei lopu siihen kun oma lapsi täyttää 20v, sillä hänelläkin on jo mielessä oman perheen perustaminen ja isovanhemmuus on usein myös hoivaamista.

      • mummo minäkin

        ISOVANHEMMAT ei ole piikoja, eikä lapsenhoitajia. Se on itsestä kiinni, jos sellaiseks itsensä jumittaa.
        Mummous on extraa, omilla ehdoilla, ei orjuutta!
        Hoitakoot lapset perillisensä pääosin itse, en ota enää sellaisesta stressiä....

    • iloinen äiti

      laiskat akat täällä valittaa. Ensin ängetään vaikka väkisin paksuks ja kohta itketään, miten raskasta.
      Elämä lasten kanssa ihanaa, kun ottaa rennosti, eikä nipota.
      Omaa ja miehen kanssa yhteistä aikaa ja paljon seksiä, niin kyllä jaksaa.
      Älkää akat muuttuko niin ÄIDEIKSI, kun saatte lapsia, vaan olkaa ennen kaikkea naisia ja puolisoita, ja jakakaa ne kotityöt, älkääkä haaliko marttyyrin tavoin niitä itsellenne. Lapset kasvaa toisten mukana, ei minään perheen päätähtinä, jota nykyään valitettavasti paljon näkee.
      Harrastakaa ja tavatkaa kavereita, vaikka puolison kanssa tai vuoronperään. Elämän ei tartte päättyä lapsiin.... Itsellä 31v. kokemus lapsista ja samasta miehestä ja hyvin pyyhkii. RELATKAAAAAAAAA...

      • No kids no cry

        Hermo menee jo, kun joku tenava huutaa kaupassa. En ikinä kestäisi moista.
        Ja pakkoko ne kersat on tuoda ravintolaan, missä ihmiset haluavat ruokailla rauhassa.
        Hyvä trendi on se, että on jo tullut lapsivapaita talonyhtiöitä ja hotelleja. Pakkoko vapaaehtoisesti lapsettomien on aina kärsiä rääkypettereistä!

    • 8+8

      Vauva-arki on perseestä.

    • eikiitosenää

      En ole ikinä ymmärtänyt vauva-arjen hehkutusta. En sitten millään. Mitä vauvantuoksua? Jaa kakan ja puklun hajua vai? Mulla on kaksi lasta, eka kärsi koliikista 4 kk ja toinen vähän lyhyemmän aikaa, mutta molemmat nukkuivat max. 2 h putkeen ekat puoli vuotta, eli sen pidempää yhtäjaksoista unta ei saanut sitten äitikään. Hereillä ollessa ekat kuukaudet lähes yhtä huutoa. Kaukana niistä aivoisista vauva-ajan ihanuuksista, mistä jotkut haikaillen puhuvat. Tokan kohdalla laskin alusta asti päiviä puolivuotisrajapyykkiin, josta eteenpäin molempien kohdalla on selvästi helpottanut, kun unijaksot ovat pidentyneet ja äidin zombie-jakso sen myötä hellittänyt. Juhuu, 4 h unta putkeen, uskomatonta luksusta. Mutta: valoa on tunnelin päässä. Omalla kohdallani ainakin nimittäin lähempänä yhden vuoden ikää ja siitä eteenpäin on ollut todella kivaa lasten kanssa. Kommunikointi ja kaikki muutkin taidot kehittyvät. Mua ei haittaa ollenkaan, että lapset osaavat juosta ja kiipeillä, availla kaapit yms, he myös ymmärtävät kieltoja ja rajoituksia (sekä lahjontaa ja kiristystä niiden tehosteina), ja ovat kaikenkaikkiaan tosi kilttejä, vaikka uteliaita ja vilkkaita poikia ovatkin. Heidän kanssaan on hauska leikkiä ja oppia itsekin kaikkea uutta, ja tietysti seurata heidän oivalluksiaan ja uuden oppimista. Vielä näin alle 4-vuotiaiden kanssa ainakin saa myös helliä halauksia ja muita kiintymyksen osoituksia, enkä vaihtaisi pois päivääkään. Mutta jos mies ehdottaisi kolmatta lasta, edellytyksenä olisi ympärivuorokautinen lastenhoitaja ekojen kuukausien ajan. Mun kokemus vauva-arjesta on kertakaikkisen karmea, se hirvittävä unenpuute ja totaalinen väsymys on jotain, mihin ei voi varautua eikä tottua, sen läpi voi vain jotenkin sinnitellen zombina rämpiä, kun tietää, ettei se ikuisesti jatku.

    • tiikeri2

      Miksi niitä lapsia tehdään!!
      On koliikkia ,down ,parisuhde on kovilla.
      Suosittellaan vain ´nauttimaan toisesta ja yhdes olosta..
      Viellä on RAKKAUTTA vai onko???

    • herää kysymys

      Mites sit, kun kaikki ajattelis vaan itseään, eikä lapsia syntys, ja miten on vaikkapa kivikaudella lapset hoidettu?

    • juuuuujeb

      Kyllä on ollut raskasta vauva-aika ja taaperoaika. Nyt alkaa jo vähän helpottaa, kun lapset ovat päivähoidossa. Vastuu hieman jakaantuu. Lapset ovat rakkaita, enkä niistä luopuisi. Silti on helpottavaa tunnustaa, että välillä väsyttää, raivostuttaa, vituttaa, tympii, nyppii, puuduttaa ja kyrsii. Onneksi niistäkin selviytyy.

      • Ei sikaa säkissä

        Tässä maailmassa on jo ihan liikaa lapsia ja usein just niillä, jotka ei olis niitä edes välttämättä halunneet saati sitten niistä pystyisivät huolehtimaan. Lapsia haluaville pitäis olla joku kurssi, missä näytettäis käytännössä mitä se elämä lapsen kanssa on seuraavat 18 v. Vasta sen läpäistyä vois ajatella lasten hankkimista. Siinä vois kortsujen kysyntäkin samalla kasvaa.

    • kuunteleva_kirkko

      Mietin tätä ketjua lukiessani, mitkä tekijät tekevät vauva-arjesta ihanaa ja mitkä seikat taas tekevät siitä raskasta. Väittäisin, että useimmilla vauva-arki on jonkunlainen sekametelisoppa sekä sitä ihanuutta, että sitä raskautta, ja pienistä ja isoista asioista sitten riippuu, miten asia summana koetaan. Unenpuute on varmasti ensimmäinen ja tärkein, jos ei saa nukkua, sen mukana menee kaikki. Minusta on rehellistä ja hienoa, että nykyään saa puhua myös "vanhemmuuden vaikeista tunteista". On hyvä, että me vanhemmat saadaan todeta joukkoon mahtuvan päiviä, jotka todellakin vaihtaisi pois. Jos jollekulle ei ole yhtään tällaista päivää tullut, sen hienompaa! Itselläni niitä vanhempana ainakin on, kuten myös suuria onnen hetkiä ja kaikkea siltä väliltä.

      Vauvat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia, tilanteet ovat erilaisia. On tosi ikävää lähteä haukkumaan toisia ruikuttajiksi tai laiskiaisiksi, koska he rehellisesti toteavat lapsenhoidon ja perhe-elämän olevan kovaa työtä. Se, jonka parisuhde on tukevasti kunnossa ja lapsi nukkuu hyvin eikä ole kovin vaativa temperamentiltaan, ei voi ymmärtää, millaista on, kun joutuu tekemään kaiken yksin samalla kun vauva on vaativaa mallia, joka suostuu syömään vain pimeässä huoneessa makuuasennossa jne.

      Miesten roolia tässä kuviossa mietin kuitenkin. Meillä naisilla on taipumus haalia vauvat itsellemme ja asettaa miehellekin vaatimus hoitaa lasta samalla tavalla kuin itse hoidamme. Kuitenkin, jos heidät vain jättää selviämään keskenään, he varmasti löytävät yhteiset tapansa toimia. Sitten ei vaan sovi heti kritisoida ja valittaa, jos vaipan lipareet on väärinpäin tai joku vaate ei ole päällä ihan tip top. Itse työni takia olen välillä poissa kotoa useita päiviä peräkkäin ja aina kun tulen kotiin, on hienoa huomata, miten hyvää se tekee isän ja lasten suhteelle että en ole sorkkimassa joka väliin koko ajan. Rohkaisisin jokaista vauvan äitiä jättämään alusta asti vauvaa isänsä kanssa kahden (siis jos isä on kuvioissa mukana), ensin pieniksi hetkiksi, sitten pärjäävät jo pitempään. Jos ei muuta, niin sen roskisreissun ajaksi.

      Se, että mies saa oikeasti olla mukana vauvanhoidossa, on parasta parisuhteen hoitoa ihan pienen vauvan kanssa. Enkä nyt tällä tarkoita etteikö läheisyys olisi tärkeää, mutta fakta vaan on, että seksi on usein fyysisistä syistä pois tarjottimelta jonkin aikaa. On tietenkin myös isiä JA äitejä, jotka vauvan synnyttyä eivät oikeasti välitä ollenkaan. Kuitenkin uskoisin useammin olevan kyse siitä, etteivät isät löydä omaa roolia lapsen kanssa.

      Hurjasti tsemppiä, voimia, iloa ja rakkautta jokaiselle vanhemmalle! Kuten ketjussakin on todettu, jokaiseen ikävaiheeseen liittyvät omat haasteensta. Yhdelle yksi vaihe on helpompi, toiselle toinen. Aikansa on joka asialla taivaan olla, todetaan isossa kirjassakin. :)

      Sinikka-pappi

      • Relatkaa äidit

        Samaa mieltä, että usein naisilla taipuvaisuutta siihen, että eivät luota lapsen isään lapsen hoitajana. Saattavat valittaa, että kun mies ei ole lapsen kanssa, mutta sitten kun mies on niin puuttuvat kaikkeen. Itsekin huomasin tekeväni samaa. Täytyy joskus oikein hillitä itseäni, että en mene sanomaan mitään vaikka housun puntti tai vaippa meni huonosti tai mies puki mielestäni väärät vaatteet ulos. Tai ei antanut ruokaa ihan minuutilleen. Ja onko se oma tapa toimia aina oikea... Joskus kyllä lipsautan jotain ja huomaan kyllä miehen ärtyvän. Toisaalta mieheni taas kokoajan vahtii kun mm. laitan ruokaa, että teenkö kaiken oikein. Että tämmöisiä me olemme!

    • Toisenlainen arki

      Ei muut äipät valehtele, joillekin vauva-arki ON ihanaa, sillä vauvat ovat myös erilaisia.

      Minulla on stressaava ja vaativa työ, joten olen osannut ottaa ilon irti äitiyslomasta. Onneksi lapseni ovat olleet vauvoina oikeita päivänsäteitä, terveitä ja hyvinvoivia, hymyileviä palleroita. Meillä on myös nukuttu täysiä öitä tai herätty vain kerran yössä syömään.

      Päiväunia lapsemme on vuoden ikään asti nukkuneet ulkona. Joskus on ollut pakko herättää päikkäreiltä, kun muuten ulkoilua olisi tullut 4-6 tuntia ja äidillä ikävä lapsen seuraa! Toki tajuan, että olen onnekas ja vauva-arki voisi myös olla aivan toisenlaista...

    • maiku2
    • mammeli1

      Vaikuttais siltä että olet oman hemmottelun ,ulkoilun tarpeessa onko sulla tukiverkkoa että pääsette puolisosi kanssa ihan vaan kaksistaan jonnekkin ? Täällä olisi turvallinen 4lapsen äiti nuorin jo täyttää kkoht 13v. Vauvakuumetta pukkaa 40v. mummelilla,että utan mielelläni jos apuva tarvitsette ,patterin lataus tekee niin hyvää on taas kun uudesti syntynyt

    • Happymam

      Ihmiset on erilaisia. Toiset haluaa äippälomalta pian takaisin töihin (eikä välttämättä sen rahan takia), kun taas toiset todellakin nautiskelee lapsen/lasten kanssa kotona olosta mahdollisimman pitkään. Erilaiset elämäntilanteet ja taustat luovat yksilölliset ominaisuudet meissä ihmisissä. Toisten päät vain yksinkertaisesti jaksaa enemmän kuin toisten. Kiire ja vanhempien näyttämisen halu tuo stressiä koko perheelle. Jos ihmiset keskittyisi mm. vauvavuoden aikana pelkästään vauvan tarpeiden täyttämiseen eikä jumittaisi omien tarpeiden tyydyttämisessä (mitä se ikinä sitten kullekkin on) niin ensimmäinen vuosi vauvan kanssa menisi kuin elokuvissa. Ei se koliikkikaan kamalalta tunnu kun rinnastaa tilanteen esim.sydänvikaiseen lapseen. Tottahan vanhemmatkin tarvitsee hetkittäisiä irtiottoja 24/7 vauva-arkeen. Tarkoittanen vain siis sitä että ihmisten pitäisi olla vähemmän itsekkäitä lasten kanssa, antaa sitä aikaa silloin vauvavuotena ja todellakin nauttia niistä hetkistä. Katsella nukkuvaa tuhisijaa ja ihailla sen pieniä varpaita. Kyllä sitä sitten myöhemmin kerkeää taas keskittyä myös omiinkin juttuihin. Älkää olko niin pirun kiireisiä. Hengähtäkää suorittamisesta ja kutittakaa vauvaa, se antaa jotain suurenmoista takaisin. Antakaa iloisuus lapselle.

      • lepoa vanhemmille

        Tässä on vain se ongelma, että vanhemmat eivät voi vauvavuoden ajan keskittyä pelkästään vauvan tarpeiden tyydyttämiseen. Omiakin tarpeita on tyydytettävä, jotta pystyy tyydyttämään myös vauvan tarpeet. Vanhempi, joka ei useaan kuukauteen ole saanut nukkua kuin lyhyitä tunnin pätkiä kerrallaan, ei ole enää sellaisessa kunnossa henkisesti ja fyysisesti, että pystyisi huolehtimaan vauvan tarpeista kunnolla. Ainakin välttämättömän levon osalta on siis oikeasti syytä huolehtia vanhempienkin tarpeista! Eikä sekään vauvalle pahaksi ole, jos vanhemmat saavat pitää myös parisuhdettaan kunnossa ja huolta omasta terveydestään. Eri asia sitten, jos "oma aika" ja vanhempien tarpeet tarkoittaisivat jatkuvaa baarissa ravaamista tms, mutta enpä tunne sellaisia pikkuvauvojen vanhempia, joiden ykkösprioriteetti olisi mikään muu kuin UNI ja LEPO, aina kun siihen saa pienimmänkin tilaisuuden.

    • mommy

      Kun näitä kommentteja lukee tässä ketjussa, niin tulee hiukka outo olo. Miksi hankitaan lapsia, jos tuntuu, että se on kaiken tiellä. En väitä, että kaikki olisi aina niin ihanaa, mutta ei kait se kellään ole. Itsellä 2 lasta ja myönnän, että väsyn aika ajoin ( lapset vielä pieniä) ja opiskelen sekä työskentelen kaiken tämän ohella. Aikansa kutakin ja tuo aika menee todella nopeasti, moni meistä haikailee vuosien päästä kuinka ihanaa oli, kun lapset oli pieniä. Pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja isot murheet... Parisuhteenkin aika vielä tulee. Ja lapsia ei ole pakko heti tehdä, ensin voi nauttia parisuhteesta ja sitten voi nauttia lapsista.

      • Erilaiset tilanteet

        En osaa sanoa kaikkien puolesta, mutta jos ei ole koskaan ollut lapsen vanhempi ei voi täysin tietä millaista se on ennen kuin sen oikeasti kokee. Meillä onneksi mies on alkanut olemaan nyt enemmän lapsen kanssa, kun lapsi on jo kolme vuotias. Siinä n. 0-2 v iässä oli aika vähäistä. Älkää vähätelkö muiden ongelmia, kaikilla on niin erilaisia tilanteita.

    • lapsetonlapsia

      Joo ei se kyllä aina hauskaa ole. Kun lapsi syntyi niin olen ollut sen jälkeen kuin kynitty kana. Missään ei saa olla omissa oloissaan, hädintuskin vessassa voi rauhassa käydä. Moni sanoo että aika menee hujauksessa, toki se meneekin mutta välillä tuntuu että se matelisi etanan vauhdilla. Ärsyttää nämä samat rutiinit, kaikki jutut täytyy käydä läpi uudestaan ja uudestaan.

    • Asennetta

      Pienen lapsen kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä ja juuri nimenomaan niitä rutiineja. Vaikka ne tuntuisi kuinka ärsyttäviltä ja tylsiltä niin lapselle ne tuo turvallisuutta ja ennakoitavuutta elämään. Asenne kysymys. Hankkikaa lapsia sitten kun kokemusta ja asennetta enemmän, osaa suhtautua asioihin toisella tapaa.

    • siperia opettaa

      Vanhemmuus on toki myös valvottuja öitä, uhrattuja kaverisuhteita ja harrastuksia, oman tilan puuttumista ja jatkuvia kompromissejä. Osan voi vaihtaa elatusmaksuihin. :D

    • Mukavuus on eetvartt

      Hmm, kaikilla ei ole mahdollisuutta ryhtyä etävanhemmaksi elatusmaksuineen. Nykyään monesti sekä äiti että isä haluaisivat olla juuri etävanhempia ja tavata lapsia 2 viikon välein viikonloppuna la-aamusta su-iltaan. Ongelmana on vain, että kuka niitä hoitaa sitten arkipäivisin ;). Eli jos toinen vanhempi on huithapeli etkä halua laittaa lapsia lastenkotiin, on ainut vaihtoehto hoitaa ja elättää ne yksin.

    • irene_87

      Ne jotka yleensä sanovat kuinka ihanaa vauva aika on ja hokevat "nauti" sanastoa,ovat kasvattaneet lapsensa jo vanhemmiksi ja sattumoisin unohtaneet tämän "ihanan" ensimmäisen vuoden kuinka rankkaa se on, mutta hei se on palkitsevaa ;D

    • Kokemusta on

      Joo no ei se ollu edes siedettävää esikoisen kanssa, ihan yhtä helvettiä 24/7 vuoden ajan. Itkua, kitinää, huutoa, uhmaraivoa, unettomia öitä, korvatulehduskierrettä -- you name it, we had it.

      Tää toinen muksu tosin. Tän kanssa nyt on oikeasti ihan _taivaallista_, emmä tienny että tällästä vois olla vauvan kanssa. Nukutaan yöt läpi iltaysistä aamukuuteen heräämättä, nukutaan päivällä reippaasti ja hereillä kun ollaan niin vauva on niin iloinen ja tarkkaavainen ja rauhallinen, täysi vastakohta esikolle.

      Se riippuu tiäkkö vauvasta tosi paljon - ja tietty omasta asenteestakin. Ekan kanssa mulla oli koulut ja urat vaiheessa ja muutenkin vähän "huono" aika ns. yllätysraskaudelle, tää toinen antoi odotuttaa itseään vuosia ja vanhemmuudesta haastavan lapsen kanssa oli jo kokemusta alla, ei tullu niin märkänä rättinä kuin esikon kanssa.

      Kyllä se siitä.

    • moraalinvartija

      ei kukaan sanonut, se on helppoa mutta tosiasia on että pinnistän ja apujen käyttäminen ei ole heikkoutta vaan järjen käyttöä.
      ei kukaan ole valehdellut, aika menee nopeasti. vuodet katoaa ja tajuaa ettei hän ole enää pieni.
      uupumukselta tuo jo vaikuttaa, apujen saaminen olisi hyvä, pieni kun menee päikkäreille ja yritä itsekin nukkua.

      todellisuudessa tavallinen työ on paljon helpompaa kuin pienen ihmisen kanssa.

    • huhhuhvaan

      Todellakin voi tulla aidosti yllätyksenä, miten raskasta vauva-arki voi olla. Se ei ole sitä kaikille, sillä vauvat ovat hyvin erilaisia yksilöitä, ja osa vanhemmista pääsee jo sen takia helpommalla kuin toiset. Vauvan yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi vaikuttaa vanhempien yksilölliset ominaisuudet. Jotkut sietävät unettomia öitä/unta lyhyissä pätkissä paremmin kuin toiset, joillakin on toimivampi tukiverkosto, joissain perheissä isällä mahdollisuus osallistua enemmän kuin toisissa perheissä jne. Kukaan ei voi tietää toisen kokemusta tilanteesta, eikä sitä voi kukaan omalla kohdallaankaan ennakolta tietää. Vanhempien syyllistäminen tyyliin "itsekkäät laiskat mukavuudenhaluiset haluavat vain baareihin ryyppäämään, kun eivät kestä vauva-arjen todellisuutta" on älytöntä, siitä tuskin kenenkään kohdalla on oikeasti kyse. Sen sijaan ihan aitoa uupumusta varmasti on, eikä ihme. Vanhempia, varsinkin äitejä, syyllistetään, tuomitaan, painostetaan ja odotetaan kaikkien olevan äitiydessään täydellisiä, kaikilla pitäisi olla aina ja joka tilanteessa loputtomasti kärsivällisyyttä, ei minkäänlaista unentarvetta, tai muitakaan omia tarpeita, mukaanlukien peseytyminen, vessassakäynti ja ravinnonsaanti. Ei hyvänen aika, paraskin äiti tarvitsee hengissä selviytyäkseen riittävän määrän lepoa ja ravintoa, ja täysjärkisenä säilyäkseen myös omaa aikaa, joka ei todellakaan tarkoita pikkuvauvojen äideillä niinkään baaririentoja, vaan esim. mahdollisuutta saunoa tai kylpeä rauhassa, juoda kuppi kahvia ja ehkä oikaista hetkeksi sohvalle ja plärätä naistenlehteä. Se on paitsi äitien, myös lasten (ja isien!) edun mukaista.

    • Nukkumaan..........

      Esikoinen syntyi 2012 ja on nyt reilu 2 vuotias ja nyt saatiin toinen lahja jonka laskettu aika on 2015 maaliskuussa.

      Minun ja puolisoni tarina alkoi vuonna 2005 ja rakensimme vuosia yhteistä elämäämme. Ostimme yhteisen omakotitalon vuonna 2010 ja muutimme yhteen ja samassa kihlauduimme. Menimme naimisiin 2011.
      Elimme toisillemme ja teimme paljon yhdessä.
      Pidimme myös huolta omista ystävistämme ja kävimme myös ilman toista paljon ulkona ja saimme näin rakennettua rehellisen ja luottavaisen parisuhteen. Molemmilla omat harrastukset. Miehellä autourheilu ja minulla taas ratsastus ja kuntosali yms. jumpat.

      Lapsi syntyi. Repesin synnytyksessä pahasti ja olin ensimmäiset 4 viikkoa täysin toiminta kyvytön hoitamaan yksin uutta tulokasta.
      Mies tekee joka päivä 9 tuntista päivää ja tuolloin hän piti 2 kuukauden loman töistään. Kuukauden palkattomana.
      Vain ja ainoastaan auttaakseen minua kotitöissä ja vauvan hoidossa.
      Minun oli vaikea kivuiltani nousta sängystä ylös joten jokaisena yönä kun lapsi herätti mieheni nosti hänet sängystä viereeni jotta saisin imetettyä ja nosti takaisin.
      Vaihtoi päivisin vaipat ja siivosi. Minä lepäsin ja hoidin lähinnä vain imetykset ja hellyyspuolen.

      3 kuukauden kuluttua sain lääkäriltä luvan aloittaa seksielämän varovasti.
      Aloitimmekin ja siitä ei tullut mitään. Kivut olivat tajuttomat ja mies ymmärsi ja antoi minulle aikaa parantua.
      Meillä oli seksiä kaikessa muussa muodossa tästäkin huolimatta 2-3 kertaa viikossa. Yhdyntä astui takaisin peliin kun esikoinen oli 1v ja 2 kk. Silloin vasta kaikki kivut oli poissa. Ja kyllä liukkarilla kokeiltiin pari kertaa kuukaudessa mutta ei auttanut. Mieheni tuki minua tässä asiassa. ei syyllistänyt tai valittanut. miksi olisi, hoidinhan hänet muuten parhaani mukaan ;)

      Mies meni siis takaisin töihin 2 kuukauden jälkeen synnytyksestä ja siitäkin huolimatta hän töiden jälkeen tekee myös kotitöitä ja leikkii paljon lapsen kanssa.

      Minä itse olen ennen lasta ja lapsen syntymän jälkeen ollut kodin suhteen perfektionisti. meillä on aina siistiä ja imuri käy jokaisena päivänä ympärivuoden. Meillä myös koira joka siis saa minut siivoamaan entistä tehokkaammin. Hoidan kotityöt lapsen ollessa hereillä.
      Esikoisemme on 1 vuoden ikäisestä pessyt kanssani pyykit. Ottaa koneesta ja antaa äidille, Tyhjentänyt kanssani astianpesukoneen, pyyhkii pölyjä pöydiltä ja imurilla osaa imuroida ja osaa myös mopata lattiat.
      Tämä jokapäiväinen rutiini on ollut jokapäiväistä arkeamme syntymästä asti joten tästä on tullut tapa.
      On mukavaa ja hauskaa yhteistä tekemistä. Lisäksi jokapäivä käymme keinumassa puistossa ja talvisin taas pulkkaillaan jos ei pakkasta oo yli 15.
      'Kerran viikossa käymme molemmilla mummeilla juomassa kahvia jolloin saan hengähtää kahvikupillisen ajaksi.
      Käymme kaupassa autolla, sillä lähin kauppa on 10 km päässä. Suurimmat ostokset tehdään kahden viikon välein jolloin mennään koko perhe yhdessä esim. lauantaisin.
      Muuten kotona kasataan palapelejä, tehdään torneja, piirrellään.

      Näistä asioista koostuu meidän arki. Lapsella tarpeeksi virikettä päivän aikaan niin nukkuu myös paremmin.

      Arksisin vauva-aikana minä hoidin kaikki yöt kun mies kerta meni töihin. Nukuin päivisin aina kun lapsi vähääkään nukkui. Viikonloppuisin taas mies valvoi vähintään toisen öistä niin että sain lasikotella jopa puolenpäivän yli :)

      Joka ilta kun esikoisemme menee nukkumaan alkaa vanhempien yhteinen aika. Köllöttelemme joko sohvalla olkkarissa tai makkarissa sängyllä käpertyneinä rakkaansa kainaloon ja katselemme elokuvia tai sarjoja. tämä on meidän tapa ja tämä on sitä rakkaansa kanssa oloa.
      Meillä on myös noin 3 kuukauden välein lapsi hoidossa yön yli jommalla kummalla isovanhemmalla jolloin taas teemme mitä haluamme kodin ulkopuolella.
      Käymme myös tosin harrastuksissamme1-2 kertaa viikossa noin tunnin ja kavereiden kanssa kahvilla noin 1 kerran kuussa molemmat erikseen.

      Suhteemme on vakaalla pohjalla, molemmat kunnioitamme toisiamme, emme riitele turhista ja osaamme senkin taidon hoitaa kunniallisesti ja puhumalla.

      Vauva-arki on ihanaa kun sen osaa organisoida ja kun osaa pyytää apua ja kun on vierellä toinen joka antaa apua ilman pyyntöä.
      Olen ollut väsynyt ja kiukkuinen ja olen välillä ahdistunut kotona olosta, mutta kun avaan suuni niin olen yht'äkkiä kaverin luona juomassa kupillista teetä, tai kun rakkaani huomaa ahdistukseni olen taas siellä kaverin luona juomassa teetä. Samoin myös toisella osapuolella.

      Pitäkää äidit huolta itsestänne, puolisostanne niin jaksatte pitää huolta myös siitä rakkaasta pienokaisesta joka upottaa pienet hampaansa olkapäähänne, herättää teidät öisin, lyövät ja potkivat kun suututtaa

    • Heemi75

      Vauva arki on superraskasta, mutta se helpottuu kyllä! etenkin nainen on tosi kovilla, kun imetys, valvomiset ym. ja valtava elämänmullistus. ei pääse vessaankaan rauhassa! itselle oli tosi tuskaa. ilman äitivauva rukouspiiriä olisin hajonnut. saimme kaksi ihanaa vauvaa, ikäeroa 1v 9kk. ja oli aivan tosi raskasta, mutta nyt on helpottanut tosi paljon, kun 4 ja 2v ovat.Se helpottuu koko ajan. tää on vain vaihe, joka menee ohi, se väsynyt ja kireä nainen!Rakasta, jaksa, auta kotitöissä ja auta että nainen pääsee muualle välillä, ilman vauvaa! Mieheni tuki tosi paljon, silti alussa olin tosi kireä ja kärsivä. mutta nyt taas oma ihana itseni. Jeesus on tietysti kaikista tärkein apumme. ilman häntä kuljetaan pimeydessä, joka johtaa kuolemaan ja ikuiseen eroon Jumalasta. kannattaa laittaa välit Häneen kuntoon, ihan vaan siksikin kun olemme 3.maailmansodan alussa juuri nyt, se on jo alkanut. Kaikki menee niinkuin Raamatussa on ennustettu. eli etsikää Jumalaa ja totuutta, lukekaa Raamattua, etsikää Raamattuun uskovien seurakunta, esim, helluntai, vapaasrk, babtisti, tai metodistisrk. Rukoile että Jeesus, jos olet olemassa, haluan tulla omaksesi!anna syntini anteeksi ja anna voimaa parannuksen tekoon synneistäni. johdata minua ja täytä Pyhällä Hengelläsi. Aamen! lue raamattua rukoillen. Hän näkee sinut, Hän loi sinut. Ja hän rakastaa ja kuulee sinua.

      • heissunvela

        Tän viestin tarkoitus oli varmaan mennä tonne mielisairaudet-osastolle?

    • Anonyymi

      Tuttu tunne ap! Kerran tämän kestää just ja just, lapsiluku jää yhteen.

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      192
      3291

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      24
      2151

    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2061

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      1925

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      70
      1598

    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      24
      1351

    7. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      8
      1251

    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      36
      1247

    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1207

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1198
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt