Klupilaisille sata bahtiakin on liikaa

voivottelija on paskoja imevä räkähuoara!

Jos käyt joka päivä rannalla ja otat 100 bahtin tuolin niin se tekee noin 840 euroa vuodessa joka on maaseudun thaimaalaisen vuosipalkka.
Yhdestä tuolista.

Suomalaisen keskimääräinen vuosipalkka on 43200€. Päivävuokran hinnaksi keskipalkkaan suhteutettuna se tekisi 118 euroa päivässä.

Maksaisitko siis Helsingissä rannalla tuolin vuokrasta 118 euroa päivässä? En usko että maksaisit. Mieti vähän mitä möliset tyhmästä suustasi.

Miljonäärikaverini ei ottanut lavataksia koska kuski pyysi priva- kyyditä 20 bahtia enemmän kuin normaalitaksa. Käveltiin sitten.

Ei se ole rahasta kiinni. Se on maassa maan tavalla ja rehvastelu ja väljä rahankäyttö johtaisi inflaatioon ja turistikatoon ja sitä myöten thaimaalaiset kärsisi siitä hintojen noususta itse.

Se on siksi hieno periaate maksaa oikea hinta.

Tuo 100THB rantatuolin hinta Pattayalla ei nyt varmaan siellä asuvia paljoa hetkauta, niin paitsi joitakin Suomalaisia ei kuitenkaan meitä kaikkia. Istuvathan ne suurimmat valittajat suomibaareissakin maksamassa 15 THB enemmän kaljasta kuin muissa baareissa ja sehän heitä ei harmita sitten lainkaan, mutta joku sata patia aurinkotuolista päivässä kiskontaa. Menkää Phukettiin !

eikös tuoli maksa 40 b. ja tuskin kukaan kävelee makso mitä makso. kalja otetaan kylmäkaapista ei lämmintä. ihme höpöttäjiä täällä. mikä siinä on ,ettei keskitytä omiin hommiin.

Missä maksaa 100 bahtia. Pattayalla 40-50 patia tuoli

Minä rakastan Pattisrantaa. Vakipaikkani on aina Kävelykadun puoleinen alkupää koska se on lähinnä cityä jossa aina majailen. Aamusella oppaan tai parin kanssa sinne saavumme ja mamma halataan. Kiikuttaa sitten edelliskerralla jääneen viskinjämäpullon jonka ruuvaan rantahiekkaan pöydän jalan juureen. Etikettiin on tuhertanut että 28x:n pullo.

Rantatuolin hinnasta en muista mitään. Uskon sen olevan 20- 40 patia. Tietysti Phuketissa ja Hui Haissa hinnat ovat kaksin- tai kolminkertaiset. Otan aina lähtiessäni loppulaskun joka sisältää sitten kaiken mitä olen päivän mittaan tilannut tai huitonut. Lasku on aina ollut hienosti eriteltynä ja yksilöity. Koskaan en ole löytänyt huomautettavaa laskuista. Voi nyt tietenkin olla että tuntevat veteraanin. On muistettava että jokainen kädennosto maksaa pateja.
Mamma hakee viskiä ja Lipoa kadun toiselta puolelta, tuo itsetekemäänsä soppaa ja hieroo päät ja harteet ja pussata moiskauttaa päälle. Mahdolliset hieronnat, mani- ja pedikyyrit sekä vesijettiajojen laskut kierrätän mamman kautta. Olen huomannut että näin saan ne melkein puoleen hintaan verrattuna siihen mikä palveluntarjoajan pyytämä alkuhinta on. Päivän kokonaislasku on huidellut 500 sadan ja 1500:n välillä.

Yhtenä aamuna olin poikamies ja onnellinen siitä. Tunnin päästä tuli yksinäinen olo ja mammalta kysäisin että tietäiskö mulle sopivaa ja siveätä likkaa seuraksi?
Sanoi että tuo serkkulikka tuosta joutaa. Toimi siinä rantasiivulla apulaisena ja kiikutteli kaikkea kamaa ees- taas. Kolmekymppinen pikku lättänokka mutta aivan ihanan pajunvartinen. Ruskea ja kiinteä. Osoittautui sitten amatööriydestään huolimatta aivan loistavaksi oppaaksi kaikin puolin ja pidinkin häntä toista viikkoa joka hipoo ennätystäni.

Rantatuoleista oli puhe ja kai sen mainitsinkin että asiassa pysyin.

Kysymykseni kuuluu että syyllistyikö mamma ihmiskauppaan kun sekkulikkansa minulle esitteli? Entäs minä hölmö; syyllistyinkö ihmiskaupan uhrin hyväksikäyttöön?
Tietysti samoin perustein voitaisiin tuomita kaikki vuokrafirmat jotka työvoimaa kotomaassamme vuokraavat. Ihmisten toisilleen esittelystäkin voisi näin ollen syyte rapsahtaa...

Turistikohteissa hintatason nousu johtaa lopulta siihen että paikallisilla ei ole enää varaa syödä niissä paikoissa eikä ottaa sitä rantatuolia.

On se hieman kornia että vetäiset 1000 bahtin mättöä naamariin Hard Rock Cafeessa tai 3000 bahtin merenherkut illallisen Finlandia- vodkapullon huuhtelemana kun samaan aikaan paikalliset kyykkii tien reunalla nokkimassa riisitorakka- settiä pienetä muovipussistaan 10 bahtin settiä.

Vein yhden hyvin vaatiattoman maaseudun tytön syömään Hiltoniin ja antimet meille kahdelle maksoi juomineen 4000 bahtia. Tyttö loukkaantui syvästi siitä että käytin niin paljon rahaa ruokaan koska kyseisellä rahalla olisin elättänyt hänen kotikylänsä kuulema kaksi päivää. Se oli viimeinen kerta kun tarjosin hienon illallisen tytöille ja nykyään mennään ihan perus thaikkumestaan skruudaamaan.

Thaikuilla ei ole minkäänlaista matikkapäätä eikä useimmiten bisnestajuakaan. Koska heidän hinnoittelunsa rönsyilee niin fiksun farangin tehtävä on katsoa että maksaa oikean hinnan.

Olen toki heltynyt joskus myyjien säälittäviin tarinoihin ja maksanut hienoisen ylihinnan. Tytöille olen maksanut joskus tupla tai triplahinnan mutta silloin he ovat sen ansainneet.

Nämä rantajutut ovat minulle mieluisia koska Pattisranta on kiva, sopivasti hääräilevä ja tosi kivoja ihmisiä oppii tuntemaan. Ovat monetkin niitä kulkukauppiaita jotka sahaavat 2x biitsin päästä päähän edestakaisin joka ainoa päivä.
Eräs iäkkäämpi jätskinmyyjärouva on jäänyt mieleeni. Iltapäiväkierrolla ostan hänelle aina jätskin jos rannalla olen. On suorastaan koomista ettei hänellä itse ole siihen varaa. Istahtaa siihen portaille sitä nuolemaan ja vahdin sillä aikaa kylmälaukkua. Joka lauantai- tai sunnuntaipäivänä hänellä on mukanaan n. 5-6 vuotias pikkutyttönsä Bangkokista jolloin tietystikin ostan 2 jädeä.

On hieman väärin verrata paikallisten hintoja turistihintoihin. Tietysti kannatan vakaasti sitä ettei pidä katuhintoja mennä polkemaan.
Olen asustellut myös kerran Hard Rock- hotellissa ja tiedän hintatason. Kahden huoneen minibaarilaskut olivat 3:lta viikolta yht. 2000 euroa. Paljon pikkupulloista ja pähkinöistä.. mutta elämä on...voipi olla että hinnassa oli mukana parin rätin pesutkin.

klupilla on Suomen reppanat