Hieman taustatietoa: 19v tyttö, samanikäinen poikaystävä. Seurusteltu yli 3,5v, poikaystävä tällähetkellä armeijassa ja näemme 1-2 viikon välein. Emme ole asuneet yhteisessä kämpässä. Poikaystävä jättänyt kahdesti,mutta tullut aina katumapäälle ja ottanut takaisin. Itselläni tällä hetkellä välivuosi ja syyskuun lopussa lähtö ulkomaille kolmeksi kuukaudeksi. Rakastan häntä ja hän minua, riitelemme harvoin, suhteemme on ihana. MUTTA. Minua pelottaa. Pelkään miten meille käy vuoden päästä, jos ja kun olisimme vielä yhdessä.silloin muutamme eri kaupunkeihin opiskelemaan. Emme edelleenkään asuisi samassa kämpässä ja kaukosuhde pelottaa, kolmen vuoden aikana olemme kuitenkin nähneet toisiamme lähes päivittäin. Olen alkanut miettiä tulevaisuuttamme ja niin pahalta tuntuu myöntää itselleen, ettei meillä todnäk ole yhteistä tulevaisuutta. Rakastan häntä yli kaiken, ja ajatus eroamisesta näin hyvästä suhteesta satuttaa kamalasti. Olen yrittänyt olla miettimättä eroa, ajatellut että hei, voin hyvin seurustella hänen kanssaan vielä vuoden! Voin lykätä eroa ensi syksyyn! Voimme olla vielä vuoden onnellisia ja rakastaa toisiamme! Mutta samalla ero kuitenkin kolkuttaa takaraivossa, vaikka tiedän etten sitä halua. Olisiko hyvä erota nyt, kun lähden muutamaksi kuukaudeksi kauas pois? Emme näkisi ja yhteydenpito olisi vaikeaa, tulisiko erosta helpompi? Muttakun ajatus satuttaa niin kamalasti... Pilaisinko reissun jos eroaisin nyt, surisinko vain kokoajan? Mutta mitä aikaisemmin eroaisimme, sen parempi vai? Jos päättäisin lykätä eroa ensi vuoteen, laskisinko vain jäljellä olevia yhteisiä päiviämme ja olisin samalla onnellinen hänen kanssaan, mutta samaanaikaan pelkäisin vähenevää aikaa? Jos nyt jättäisin, olisin luultavasti vuoden päästä jo päässyt suurimman surun ja ikävän yli.. Jos jätän vuoden päästä, joudun käymään eroprosessin läpi uudessa opiskelukaupungissa. Rakastan häntä vain niin paljon. Oletan nyt että poikaystäväni ei halua erota, puran vain omia ahdistuneita ajatuksiani. Olisi vain niin helppoa pysyä tässä suhteessa..
En tiedä haluanko erota
5
292
Vastaukset
- Ainasinun
Joskus on tullut kuviteltua itseä sinkkunakin.. En ole vielä koskaan päässyt elämään "villinä ja vapaana" sinkkuna. En edes kaipaa sitä, en tiedä olisiko minusta siihen? Kaipaan vain niin paljon toisen lähelle, turvaan. Mutta olen vielä nuori ja tiedän että haluan kokea sinkkuudenkin joskus, en vain tiedä milloin. Olemme seurustelleet lähes neljä vuotta mutta en olisi vielä valmis menemään naimisiin hänen kanssaan, en ehkä kihloihinkaan. Jotkut muutamia vuosia vanhemmat, yhtä kauan seurustelleet olisivat samassa ajassa voineet saada jo vaikka lapsiakin. Tämä on toinen asia joka pelottaa tulevaisuudessa. En tiedä olenko ikinä valmis menemään hänen kanssaan naimisiin, koska hän on ensirakkauteni ja olemme eläneet teinivuodet yhdessä. Tuhlaanko siis vain aikaani? Vai voiko rakastamista edes sanoa ajan tuhlaamisekdi... Tuntuu niin pahalta, enkä edes pääse puhumaan hänelle tunteistani koska hän on armeijassa.
- Ainasinun
Monesti olen toivonut että voi kun olisimme tavanneet toisemme vasta aikuisina... Tutustuneet, rakastuneet ja eläneet loppuelämän yhdessä. Koska itse olen sellainen, haluan sitoutua ja elää loppuelämäni rakastamani miehen kanssa. Kun mietin parisuhdettamme, on siinä kaksi surullista tapahtumaa, kaksi muutaman tunnin kestänyttä eroa. Kaksi eroa alle neljässä vuodessa. Tulisiinko elämään loppuelämäni tämän nykyisen mieheni kanssa, jos hän muutamassa vuodessa on jo kahdesti sydämeni särkenyt ja uudelleen korjannut? En. Mutta silti, en voi olla rakastamatta. Tiedättehän että on ihmisiä, jotka saavat kaikki hyvälle tuulelle. Ihmisiä, joiden seurassa kaikki haluavat olla koska he ovat niin ystävällisiä, huomaavaisia, hauskoja, kohteliaita, heidän seurassaan ei ole koskaan tylsää. Poikaystäväni on juuri tällainen. Ainutlaatuinen. Täydennämme toisiamme, olemme kuin paita ja peppu, sanasta MINÄ on tullut niin vieras, ME kuulostaa paljon paremmalta. Kuinka koskaan tulisin selviämään, jos hänet menettäisin? Löytäisinkö enää koskaan toista läheskään yhtä hyvää tai parempaa? Monet sanovat ettei exän kanssa voi olla ystävä. En halua erota, jos en sen jälkeen voisi enää olla hänen ystävänsä. Hän on kuulunut elämääni jo 8 vuotta, hän on osa elämääni ja osa minua. Voiko palasen itsestään vain heittää pois, koska ystävyys exän kanssa on tarua? Jo pelkkä sana exä kuvottaa.. Hän on rakkaani, en haluaisi koskaan käyttää hänestä sitä nimeä. En tiedä mitä teen, kirjoitan vain typeriä viestejä yksikseni tänne ja itken..
- vanhemman vinkki
Ainasinun kirjoitti:
Monesti olen toivonut että voi kun olisimme tavanneet toisemme vasta aikuisina... Tutustuneet, rakastuneet ja eläneet loppuelämän yhdessä. Koska itse olen sellainen, haluan sitoutua ja elää loppuelämäni rakastamani miehen kanssa. Kun mietin parisuhdettamme, on siinä kaksi surullista tapahtumaa, kaksi muutaman tunnin kestänyttä eroa. Kaksi eroa alle neljässä vuodessa. Tulisiinko elämään loppuelämäni tämän nykyisen mieheni kanssa, jos hän muutamassa vuodessa on jo kahdesti sydämeni särkenyt ja uudelleen korjannut? En. Mutta silti, en voi olla rakastamatta. Tiedättehän että on ihmisiä, jotka saavat kaikki hyvälle tuulelle. Ihmisiä, joiden seurassa kaikki haluavat olla koska he ovat niin ystävällisiä, huomaavaisia, hauskoja, kohteliaita, heidän seurassaan ei ole koskaan tylsää. Poikaystäväni on juuri tällainen. Ainutlaatuinen. Täydennämme toisiamme, olemme kuin paita ja peppu, sanasta MINÄ on tullut niin vieras, ME kuulostaa paljon paremmalta. Kuinka koskaan tulisin selviämään, jos hänet menettäisin? Löytäisinkö enää koskaan toista läheskään yhtä hyvää tai parempaa? Monet sanovat ettei exän kanssa voi olla ystävä. En halua erota, jos en sen jälkeen voisi enää olla hänen ystävänsä. Hän on kuulunut elämääni jo 8 vuotta, hän on osa elämääni ja osa minua. Voiko palasen itsestään vain heittää pois, koska ystävyys exän kanssa on tarua? Jo pelkkä sana exä kuvottaa.. Hän on rakkaani, en haluaisi koskaan käyttää hänestä sitä nimeä. En tiedä mitä teen, kirjoitan vain typeriä viestejä yksikseni tänne ja itken..
Älkää erotko hyvästä vaikka ootte nuorua,eikö olis hienompaa olla sen hyvän kanssa ja käperyuä kainaloon,elää silti kuin nuoret.Kuulkaa ei niitä hyviä miehiä joka oksalla kasva,jos tulee syrjähyppykin siitäkin voi selvitä ja päästä yli,kuin vaihtaa mies yksinäisyyteen tai huonoon,olla sinkkumiesten poljettavana,kuulkaa siinä niitä sydänsuruja vasta tuleekin!Menkää mieluummin vaikka kihloihin ja olkaa onnellisia ja iloisia,pitäkää hyvistä ystävistä ja puolisoista kiinni.
- duok,d,
Sanoisin näin: jos mietit eroa, tee se. Koska jos olet onnellinen, sun ei tarvitse miettiä sitä. Kaikki on silloin selvää. Uskon myös, että se että sut on jätetty pari kertaa, vaikuttaa tuossa taustalla.
Kannatan eroa nyt. Te palaatte yhteen jos niin on tarkoitettu. Ole rohkea!- ainasinun
Kiitos kommentista!
Tuntuu vain typerältä edes ajatella eroa koska suhteessamme ei ole vikaa, vain yhteisessä tulevaisuudessamme..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2194167
- 1214016
- 483632
- 652983
- 2002741
- 492518
- 222518
- 202406
- 412289
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412245