Uskottomuuden jälkeen...

Hyvä aviomies voi tukea hienosti pitkään sairasta vaimoaan, unohtaen omat tarpeensa ja itsensä. Omaistukijan osa ei ole helppo, hän antaa itsestään paljon ja luopuu paljosta, oman rakkaansa eteen työtä ja aikaansa käyttäen. Liian pitkä toisen tukeminen ja oman itsensä unohtaminen voi johtaa omaishoitajan henkilökohtaiseen kriisiin, raskas elämä on liian raskasta.

Kriisi voi edelleen johtaa siihen, että vastaan tulee uusi ihminen, joka tukee omaishoitajaa henkisesti, puhumalla, eräät näistä eivät auttajien auttajista eivät toimi puhtaat jauhot pussissa, ja ajavat osaltaan apuaan niin, että ajaudutaan seksisuhteeseen.

Koska mies on edelleen vierelläsi, suuria tunteita tuskin mukana oli, ainakaan miehesi puolelta. Puhukaa, uskon että puhuminen myös omaishoitajan raskaan osan kokemuksesta voi avata sinullekin uusia näkökulmia.

Toivon parastanne, rakkaus antaa anteeksi, joskus, jos kommunikaatiota riittää. Hali sinulle, paha olo on kaikkien petettyjen taakka pitkään mutta aika tulee auttamaan, vaikka et vielä usko.

En halua pilvistää päivääsi, mutta olen nähnyt paljon tapauksia joissa pettäjä pääsee kuin koira veräjästä, vaikkakin ainahan se suhteeseen jättää jälkensä. Itseänikin petettiin ja annoin pitkään anteeksi, kunnes tajusin että en pääse asiasta millään yli ja erosin.

Minua huolestuttaa asiassa eniten se, että sinä sait miehesi myöntämään pettämisen. Jos tämä haluaa elvyttää suhteenne, myöntäminen olisi ollut askel oikeaan suuntaan ja hänen pitäisi suostua terapiaan ja tehdä kaikkensa, jotta suhteenne parantuu. Pelkkä toisen huomioiminen ja hellyys ei aina riitä, kun luottamus on petetty julmalla tavalla. Miehesi tulisi myös olla aloitteellinen tutkimaan, mistä erektiovaikeudet johtuvat. Ehkä mieli ei ole hommassa mukana, vaikka hän niin uskoo?

Koskaan suhteenne ei tule olemaan sellaista, kuin se oli ennen pettämistä, se täytyy hyväksyä. Mutta jos kommunikaatiota riittää, siitä saa uudenlaisen suhteen ja kumpikin osapuoli oppi tilanteesta jotain. Ja voitte rakentaa kestävämmän ja paremman suhteen.

Ymmärrän täysin epäilemisesi miestäsi kohtaan, tuo virtsatulehduskin varmasti aiheuttaa epäilyksiä, kun klamydiakin on nuorten parissa aika yleinen sukupuolitauti. Tärkeintä olisi, että kävisitte kumpikin testattavana, ja negatiivisen tuloksen avulla ehkä epäilysikin hälvenisi.

Ennen kaikkea tutki itseäsi, jos et tunne mitään miestäsi kohtaan. Mikä sen aiheuttaa? Uskotko todella pystyväsi antamaan hänelle anteeksi? Pettämiseen ei saa palata yhä uudestaan ja uudestaan tulevaisuudessa. Se rikkoo suhteen kuin suhteen. Oletko jutellut naisen kanssa, mikä hänen näkökulmansa suhteeseen oli? Voisi ehkä rauhoittaa mieltäsi, kun kuulet hänen versionsa tapahtumista? Voisi auttaa sinua hyväksymään tapahtuneen. Minulla se ainakin auttoi.

Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin!

Hei aloittaja. Kiitän kertomuksestasi, olet rohkea kun kerrot ja se on jo paljon.
Minulla on samanlainen kokemus miehen petoksesta kun sairastelin fyysisesti.
Hän muutti omaan asuntoon kun meillä ihan samoja vaikeuksia kuin teilläkin (en vielä tiennyt kakkosesta silloin). Kun mies kuitenkin halusi jatkaa suhdettamme asumuserosta huolimatta niin kakkonen ilmoitti olemassa olostaan esittäytymällä ja kertomalla hällä olevan suhteen mieheeni suhde oli kestänyt yli vuoden jo silloin.. Hän oli taannut miehelle asuntolainankin.
Miehen ongelmat seksissä johtui (varmaan teilläkin) juuri pettämisestä, se häiritsee hänen keskittymistä, vaikka halu jatkaa liittoa onkin suuri niin tuosta ette pääse jos ette hae apua.

Meidän liitto päättyi monien vaiheiden jälkeen eroon ja heidän avioitumiseen.
Kysyisinkin sinulta, koska kerroit että sinulla ei haluja niin pystytkö luottaan vielä joskus todella niin paljon että voit ajatella että hän on kaikkesi ja annat hänelle itsesi niinkuin olet avioliittoon mennessä luvannut/tahtonut.

Tiedän että olet kuin puun ja kuoren välissä mutta sanon kaiken tuon ja nuo ajatukset kokeneena että luottamista varjostaa aina se että hän petti. Me yritettiin mutta se ei onnistunut ( ei kyllä saatu rauhaakaan).

Kuitenkin vaikka sinulla nyt tuntuu toivottamalta niin sinä kyllä selviät. Älä luulekaan että et pärjää ilman häntä koska olet sairas.
Sanon että ei pahempaa harhaa ole olemassakaan kuin luulla että ei pärjää ilman petturia.

minä olen myös sairas, vasta toivun epäonnistuneesta leikkaukseta ja odottelen jatkoa josko neljäs leikkaus edessä. Ihan henkiheivereissä (verenmyrkyttys) ollessani ajattelin että toivunko tästä elämään, Silloin ajattelin että jos toivun niin elän niin hyvin ja puhtaasti kuin pystyn. Tuosta on nyt jo yli viis vuotta ja aivankuin taivaasta tuli elämääni uusi turvallinen ihminen. Tätäkin on kestänyt jo viis vuotta. Voin tänään sanoa että elämässä ei tapahdu mitään niin pahaa etteikö se toisi jotain hyvää mukanaan.
Olen muuttunut en ole enää naivi. OSaan katsoa elämää suoraan enkä ruusunpunaisten lasien läpi. Enkä piiloudu, en häpeä kokemaani pahaa koska se ei ole ollut oma tahtoni.

Sinulle vielä hakekaa puolisosi kanssa apua keskusteluun, Jos hän ei suostu niin se ei ole sinun vika. Jatka sinä elämääsi yksin älä tuhlaa sitä epätietoisuudessa elämiseen.
Halit.

Petetylle jää pettämisen seurauksena paljon isompi taakka kannettavaksi kuin pettäjälle. Ja se on ihan hirvittävän epäreilua ja epäoikeudenmukaista.

Kaikki paha on kyettävä pureksimaan ja nielemään vaikka kuinka kirvelee ja oksettaa ajatuskin sen tekemisestä. Sekin on ihan hiton epäreilua.

Petetyn on rakennettava luottamus lähes yksin, pettäjä ei siinä voi ihmeitä tehdä. Parhaimmillaan on avoin eikä petä. Epistä! Petetty sen sijaan joutuu kohtaamaan pitkän ajan pelkoa, josta kumpuaa ne mieltä ja ajatuksia sekoittavat epäilyt. Puhuuko toinen totta, valehteleeko?

Oma naiseus/mieheys lytistetään alkukahakassa. Itse sekin on kasattava. Pettäjä on sen sijaan saanut huomioo ei vaan yhdeltä, vaan kahdelta. Reilua??

Listaa voisi jatkaa loputtomasti, mutta mun kokemus on se, että pettäåmisestä pääsee yli vasta kun on itse siihen valmis. Omilla ehdoilla, omalla tavalla. Ja mun tapa oli se, että eräänä päivänä tajusin, että minua on petetty. Vuosikausia olin itkenyt ja surrut ja pohtinut, tiedänkö totuuden, valehteleeko puolisoni yhä, pettääkö yhä, rakaisto kolmatta, lakkasiko rakastamasta minua, ketä rakastaa nyt jne...Pitkä aika heitetty ihan hukkaan. Turhan kauan kesti tajuta, että se tieto riittää, että minua on petetty. Mitä miä sillä muulla tiedolla tekisin? Ei vähentäisi eikä lisäisi pettämistä. Ja jos mieheni jatkaisi valehtelemista tai pettämistä, niin se olisi ihan hänen omaa tyhmyyttä ja holtitonta ja huonoa vanhemmuutta. Kuka vanhempi on niin keskenkasvuinen, että pitää toistuvasti lastensakin elämän sekaisin oman romanssin takia?

Ed, mainittu on minulle syy erota. Tyhmyys siis. Pettämisestä voi selvitä, tyhmästä päästä ei.

Ei pettämisestä meille mitään hyvää seurannut, eikä sen avulla kannata alkaa laittaan parisuhdetta kuntoon, mutta sen se antoi, että tiedän ja uskon nykyisin selviäväni eteen tulevista ongelmista. Olen riippuvainen vain itsestäni, vaikka toki tarvitsen läheisiä ja läheisyyttä, aivan kuten ennenkin.

Jos pettämisen jälkeen on jatkuvasti huono ja epävarma olo, voi terapiaan mennä yksikseenkin pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja. Väitän, että yhteen jääminen vaatii enemmän, ja jos sairaus ja paraneminen syö voimia, kannattaa miettiä, mihin loput voimavarat suuntaa. Itseensä pelkästään vai toisen aiheuttamien ongelmien purkamiseen. Näissä asioissa kun ei ole oikeita ja vääriä vaihtoehtoja. Paikallaan ei voi loppuikäänsä junnata ja pelätä ja epäillä.

ilman sairautta, olipa hyvä kirjoitus.

Kiitos, kun kerroit kokemuksestasi surusilmä. Minulla mies jäi myös kiinni salasuhteesta. Kaikki tapahtui sairasteluni aikaan. Lapset ja minä olisimme tarvinneet mieheni tukea ja aikaa kotiin. Olisimme tarvinneet kotitöiden jakoa, hänen lasten hoidosta vastuun ottoa edes hieman. Mies sen sijaan pidensi työreissujensa kestoa ja kävi vaan kotona kääntymässä. Minä yritin selvitä kotiarjesta fyysisesti sairaana yksikseen. Alkaessani kuntoutumaan sain mieheni kiinni sivusuhteesta. Mies oli uskotellut hoitavansa arjen ja puolisoaan vaikkei kotona juuri käynyt.Ei sitten suhde kantanut vastamäessä, kun ei mies vastuuta ottanut. Lapsille lupauksia jatkuvasti pettää, tulee lastensa tapaamisiin kolmekkin tuntia myöhässä, että sellainen kunnon perheiskä joka ei lainkaan lastensa arkea tunne. Ei ainakaan kotikuvioiden hyvästä hoidosta ole rasittunut sivusuhteeseen hypätessään. Ero tuli. Parempi yksinhuollettu arki kuin jatkuva epävarmuus ja toisen laiminlyödyt lupaukset. Odotin kyllä enemmän, en kuunaan päivänä olisi voinut uskoa hyvän ja lempeän suhteen muuttuvan arjenkoitoksissa näin rajusti.

Siitä, etteikö pettäjälle jäisi suuri tuska kannettavaksi... Itse koen aivan hirveää syyllisyyttä pettämisestäni, vaikka siitä on jo aikaa ja puolisoni kanssa asiaa on käsitelty. Silti itken asiaa monesti viikossa ja koen itseni huonoksi ihmiseksi. Ja syytän itseäni kaikesta mitä meidän suhteessa NYT tapahtuu, koen olevani syyllinen jokaiseen riitaan, vaikkei riideltäisikään siitä asiasta.

harvoin luen tällaista "syylliseltä". Vaikka tuntuu, että miehenikin kokee tällaista syyllisyyttä puheiden mukaan, mutta miten saada itseni uskomaan hänen sanaansa.

Virtsaputkentulehdus on äärimmäisen harvinainen miehellä. Lisäkives tai eturauhastulehdus yleensä ja niihinkin suositellaan hoidoksi käteen vetämistä. Voipi olla että lääkäri on siihen kirjoittanut kuurin. Klamydia tietysti on yksi luonnollinen selitys tai tippuri.

Samalla kaavalla: Hyvä, yli 20 v. kestänyt suhde päättyi kun sairastuin. Vaikka oli tiedossa että paranen, mies koki tilanteen stressaavana ja etsi iloisempaa seuraa. Kun pettäminen paljastui murruin. Olihan tukenut vuosia aiemmin miestäni pitkän sairausjakson aikana pyytettömästi.

Ensimmäinen oire pettämisestä oli kyvyttömyys ja seksisatä kieltäytyminen väsymykseen tms.vedoten. Ilmeisesti omatunto lamauttikin pelivälineet ,kun vahingossa paljastui että mies hankki rakastajaa varten erektiolääkkeitä.

Miehelläsi on todennäköisesti suhde johonin toiseen meneillään myös nyt, todennäköisesti joku salahoito ilman tunteita. Kun ekan kerran on pettänyt, seuravissa kynnys on todella matala. Ja pettämisen tuomaan jännitykseen jää myös kokukkuun. Joten good bye vaan. Entiseen ei ole paluuta.