En vain jaksa enää tätä yksinäisyyttä, jos ystävistä puhutaan (jätetään mies-jutut näin heti kättelyssä pois, kiitos). Joitakin kavereita on, mutta heillä ei ole oikeastaan aikaa minulle eivätkä he enää oikeastaan koskaan ehdota mitään. En jaksa olla aina se joka näkee vaivan suunnitellakseen tapaamista ja joka saattaa jokatapauksessa päättyä pakkeihin tai ohareihin muihin kiireisiin vedoten. Silloin tällöin saatan pyytää jotain puolituttuakin kahvlle (ja sekös näyttää olevankin randomia).
Monilla näyttää olevan kavereita joiden kanssa luontevaa tavata porukassa tai kaksin. Niin se kai menee silloin kun ystävyyden tunne on molemminpuoleinen. Olen näemmä epäsuosittu ja huono ihminen.
Pari ns.hyvää ystävää on, asuvat kauempana ja on jo nuorena perustettua perhettäkin eikä meillä ole enää kovinkaan paljon yhteistä.
Saan aikani kulumaan töissä, harrastuksissa, liikkuen, itsenäisenä ihmisenä jopa nautin itsekseni olemisesta osan aikaa, ja suunnittelen myös taas uusia opintoja (ehkäpä viimeistään sieltä sitten löytyisi ystäviä - sama vanha virsi). Olen nätti 26v nuori nainen, ystävällinen, juttelen ihmisille ja olen mukava. En takerru.
Missä meni vikaan? No varmaan siinä ettei minulla ollut hyviä sosiaalisia taitoja nuorempana ja onnistuin ilmeisesti sabotoimaan hyvin monet ihmissuhteet. Pääasiassa olin liian hiljainen ja joissakin tilanteissa olisi kannattanut toimia vähän eritavalla näin jälkikäteen ajatellen. Onko tässä iässä enää mahdollista edes saada ystäviä vaikkapa uudesta opiskelupaikasta ulkomailla?
Usein olen ihan ok ja reipas, mutta välillä (niinkuin nyt taas viikonlopun kunniaksi) hirveän ahdistunut, kärttyinen ja surullinen. Kaiken lisäksi tästä ei voi edes kellekään puhua, se olisi noloa ja karkoitaisi yhä enemmän ihmisiä pois.
En jaksa enää
37
998
Vastaukset
- kiltti mies.
Sama mulla joskus. Ehdottelin kavereille vaikka mitä mutta ei niitä kiinnostanut tehdä mitään joten en ole sitten jaksanut niitä enää. Pelasin salibändyäkin kauan mutta ei niitä pelikavereita kiinnostanut mikään tekeminen kentän ulkopuolla. Tosin monella oli tyttöystävä tai vaimo ja lapsia.
Itse en nyt enä ole mikään sosiaalinen enkä puhelias kun ei ole ketään kelle puhua.
Pitäis olla se juopotteleva äänekäs ja sosiaalinen että olis edes jotenkin kiinnostava persoona.- N26..............
Niin. No sinä varmaan olit paljon vanhempikin tuossa tapauksessa.
Hei N26..
Kerrot pettymyksestä ihmissuhteisiisi. Sinusta tuntuu, että olet panostanut ihmissuhteisiisi enemmän kuin toinen osapuoli ja tunnet sen loukkaavuuden, kun tapaamissta ei pidetäkään kiinni.
Kyselet, onko vika jotenkin sinussa ja arvelet, että hiljaisuutesi nuorempana olisi vaikuttanut nykytilaan. Itse kuitenkin ajattelen, että teinivuosistasi nykyiseen ikääsi on kulunut runsaasti jo aikaa ja sekä sinä, että kaverisi/tuttavasi ovat matkan varrella muuttuneet. Aikaisempi ujoutesi tai siihen viittaava hiljaisuus ei mitenkään mielestäni 'tuomitse' tulevia ihmissuhteitasi. Tuon ikäisenä kaipaat varmasti jo ihan eri asioita ihmisiltä kuin tuolloin.
Ystävyyttä ei voi mitenkään valita elämäänsä yksin. Ystävyyden syntyminen on tietyllä tavalla aina mysteeri -ja suuri lahja joka ei ole mitenkään itsestäänselvä. Se kuitenkin on selvää, ettei ystävien puute mitenkään kerro siitä, että olisit epäkelpo ystäväksi. Hyvin paljon on kiinni siitäkin, millaisia ihmisiä luontevissa tapaamispaikoissasi kuten työssä/naapurustossa/harrastuksia sattuu olemaan.
En siis voi luvata, että saat ystäviä, mutta sen voin luvata, että se on aina MAHDOLLISTA. Aitous on yleensä houkuttelevaa ja kannustavaa muiden kannalta. Siksi rohkaisisin sinua kertomaan tunteistasi (suru, kärttyisyys yms) ystävillesi, ikään kuin avataksesi portin sisimpääsi. Näin ehkä toinenkin osapuoli avautuu ja kertoo puolestaan omista fiilareistaan sinulle. Tästä vastavuoroisesta jakamisesta, luottamuksesta jne syntyy aito ystävyys - ei siitä, että pyritään kätkeämään oma 'nolous' (ja mainitsemissasi tunteissa ei edes ole mitään noloa, ne ovat luonnollisia, inhimillisiä tunteita).
Monet löytävät elinikäiset ystävät auttamisharrastusten parissa. Siis vapaaehtoistyötä, jota on tarjolla monilla järjestöillä. Myös seurakunnilla on nuorten aikuisten toimintaa. Rohkeasti vain mukaan uusiin ympyröihin.
Suokoon elämä sinulle luottamuksellisia ihmissuhteita!
t Meiju, diakoni- Kapinahenki
Siitä vain vapaaehtoishommiin, joissa hommaa johtavat egoistiset narsistit lakeijoidensa avulla, eikä toisinajattelua sallita, kuten ei missää muuallakaan tässä maassa.
Sopeutuvuus ja laumasieluisuus ovat toki hyväksi mukavuudelle. Uskonnolliset kultit ovat kaikki samanlaisia autoritaarisia rakenteita, eli kun hyväksyt auktoriteetin ja mukaudut etkä ole eri mieltä, niin sehän on mukavaa. Papit ja diakonit kutsuvat sitä onnellisuudeksi. Jos olet eri mieltä ja näytät sen, sinut suljetaan ulkopuolelle, missä oikeastaan haluatkin olla, jos sinulla on sielu.
Voi myös käydä niin, että "ystävät" eivät olekaan ystäviä, eikä heitä tunteesi kiinnosta eivätkä he niitä ymmärrä. Useimpien kanssa käy aina näin jos erehtyy yrittämään. Kauhea asia avautumisessa on se, että tajuaa, että toinen ei osaa ottaa vastaan. Ja kun avaa portin sisimpäänsä, he käyttävät vain tilaisuutta hyväkseen terrorisoidakseen sinua, syöttävät demoneita sieluusi.
Parempi siis istua kotona tuijottamassa seinää ja odottaa kuolemaa tai ryhtyä käyttämään kovia huumeita. - HenriH
Kapinahenki kirjoitti:
Siitä vain vapaaehtoishommiin, joissa hommaa johtavat egoistiset narsistit lakeijoidensa avulla, eikä toisinajattelua sallita, kuten ei missää muuallakaan tässä maassa.
Sopeutuvuus ja laumasieluisuus ovat toki hyväksi mukavuudelle. Uskonnolliset kultit ovat kaikki samanlaisia autoritaarisia rakenteita, eli kun hyväksyt auktoriteetin ja mukaudut etkä ole eri mieltä, niin sehän on mukavaa. Papit ja diakonit kutsuvat sitä onnellisuudeksi. Jos olet eri mieltä ja näytät sen, sinut suljetaan ulkopuolelle, missä oikeastaan haluatkin olla, jos sinulla on sielu.
Voi myös käydä niin, että "ystävät" eivät olekaan ystäviä, eikä heitä tunteesi kiinnosta eivätkä he niitä ymmärrä. Useimpien kanssa käy aina näin jos erehtyy yrittämään. Kauhea asia avautumisessa on se, että tajuaa, että toinen ei osaa ottaa vastaan. Ja kun avaa portin sisimpäänsä, he käyttävät vain tilaisuutta hyväkseen terrorisoidakseen sinua, syöttävät demoneita sieluusi.
Parempi siis istua kotona tuijottamassa seinää ja odottaa kuolemaa tai ryhtyä käyttämään kovia huumeita.Kyllä taidat Kapinahenki olla aika lailla oikeassa.
Nämä ihmissuhteet ovat sellainen tarinoiden, loitsujen ja tarpeiden näyttämö. Tämänkin ymmärtää, kun on riittävän paljon yksin. Vastasin tähän sinun viestiin, koska juuri iltalenkillä mietin tätä!
Kokonaan toinen juttu - paljon vaikeampi - on löytää ihminen, joka oikeasti kykenee jakamaan, ottamaan vastaan ja myös antamaan.
- Keissa
Paljon on joukossamme niitä, jotka häpeävät yksinäisyyttään. Meikäläinen on jo oppinut elämään yksin. Kai ne omat ajatukset ovat parasta seuraa.
Yksinäisyys nyt luonnetaan oudoksi, mutta yksinäisiäkin ihmisiä alkaa olemaan kokoajan enemmän ja enemmän. Itse yritin tuossa vuoden alussa hankkia uusia kavereita, mutta en jaksanut olla kokoajan se aktiivinen osapuoli niin nekin sitten jäi. Pärjään ihan hyvin omissa oloissani vaikka välillä onkin vähän tylsää
- elävä mies
Jaksaa jaksaa. Elämä on vielä edessä jotta voit saada ja kokea uusia pettymyksiä.
- Semin
Yksinäisyys on valintasi,. Haluat seurustella huumeidesi kanssa. Niiden edessä nostan kädet pystyyn. Ystävä auttaa minua, onneksi, muuten en olisi selvinnyt.
- varsin vähän
Eiköhän niitä naisystäviä luulisi samanlaisista piireistä löytyvän... Varsin vähän niitä pettymyksiä on vaikuttanut tulevan alkup. kirjoituksen perusteella.
- tämä on totuus
Jotenkin tuntuu ettei aikuisena voi olla enää ystäviä ja kavereita. Sillon kuuluu olla perhe ja työelämässä. Ja tarkoitan se rakastava vaimo. Niin ei jää aikaa niille kavereille niinhän se kuuluisi olla. Sitten jokin harrastus siinä vielä niin asiat kunnossa. Yksinäisillä, kun ei ole vaimo tai perhettä niin tosi vaikea saada ystäviä tai jos ei ole töissä niin todella vaikea mitään saavuttaa niin se vaan on. Juoppo retkut on asia erikseen, ei nillä ole OIKEITA ystäviä, ne on niitä kaljan perässä olevia hyväkskäyttäjiä retkuja joista ei oo mihinkään eli huijareita. Turha niisä edes puhua. Näin se on totuus.
- n26....
Niinpä. Tosin itse en ole vielä siinä iässä että täytyisi olla perhe, eivätkä ole monet tuttavanikaan, ja sen takia ystäviä kaipailisin.
- realimsia
n26.... kirjoitti:
Niinpä. Tosin itse en ole vielä siinä iässä että täytyisi olla perhe, eivätkä ole monet tuttavanikaan, ja sen takia ystäviä kaipailisin.
itse asiassa olet naisen parhaassa lapsenteko iässä, kehitys on ohi ja rapistut enää tästä eteenpäin, minkä takia hedelmällisyys ja muut komplikaatiot alkaa kasvattamaan marginaalejaan, muutenkin 15v kersalla 50v mamma ei kuullosta kovin ideaaliselta.
- Ahaaaa
Sinä yksin teet valinnan
- 232323232323
Miksi?
- Ahaaaa
232323232323 kirjoitti:
Miksi?
koska sinä olet yksin.
- ahtuityki
Sinulla on työ ja harrastuksia. Tapaat ihmisiä. Yksinäisyys on varmasti enemmän tunnetila kuin objektiivinen kokemus. Henkilökohtaisesti olen paljon yksin, ja olen ongelmainen, en silti koe olevani äärimmäisen yksinäinen. Minulla on muutama ykstävä, joista toisen kanssa lähinnä viestittelen ja soitan, toisen kanssa tavataan harvakseltaan.
Harrastukset ovat hyvä tapa täyttää elämää samanmielisillä ystävillä. Oletko ajatellut kuorolaulua, vaikka kirkkokuoroa? Laulu itsessään on terapeuttista ja fyysistä toimintaa, lisänä tulee mukava porukka.
Luulen että sinulla yksinäisyyden tunnetta korostaa se, että kaverit tekevät ohareita. Se korostaa ulkopuolisuuden tunnetta. Ilmeisesti et saa itse suhteista mitään, vaan ne menvät toisten ehdoilla. Ehkä olet tietyssä mielessä hyväksikäytetty noissa suhteissa. Ehkä kannattaa jättää toimimattomat ystävyyssuhteet, ja lisätä niiden tilalle vaikka sopivia harrastuksia tai jopa vapaaehtoistyötä. Kaikissa niissä tapaa uusia ihmisiä. Et menetä mitään luopumalla huonosta. Päin vastoin, teet tilaa paremmalle. Toimimattomissa ystävyys- tai seurustelusuhteissa on turha roikkua. Ne kuluttavat.
Laita tuntosarvesi pystyyn ja kuulostele. Mikä sinulle antaa voimia ja mikä vie? Luulen, että nk. ystäväsi tällä hetkellä vievät energiaasi. Sinulla on kuitenkin perusasiat kunnossa, pystyt tapaamaan uusia ihmisiä. Löydät vielä samanhenkistä seuraa. Miten olisi vaikka joku vapaaehtoistyö ikääntyneiden parissa? Sinulla ja jollakin vanhemmalla ihmisellä voisi olla paljon jaettavaa toistenne kanssa!- N26............
Niin, meneehän minulla loppujenlopuksi ihan hyvin. Välillä vaan kun seuraan muita ihmisiä ja heidän sosiaalista elämäänsä, ja vertaan sitä omaani, niin tulen surulliseksi kun minulla ei ole yhtä paljon ystäviä. Viikonloppuisin ja pyhinä tämä korostuu. Minulla ei ole sisaruksiakaan tai sukulaisia joiden kanssa olisi mitään yhteistä.
Harrastukset on joo hyvä tapa, liikunta on minulle henkireikä ja myös muista terveellisistä elämäntavoista tulee hyvä olo.
Koska olen usein yksinäinen, tekee helposti mieli roikkua huonoissa ihmissuhteissa. Jos olisi paljon ystäviä niin sittenhän sitä voisi ottaa rennommin ja antaa olla.
Minulla on myös sitoutumiskammo. Lähinnä sen takia, koska jos tulisi ero tai jotain muuta tapahtuisi, minulla ei ole kunnon turvaverkkoa johon pudota. Eron jälkeen vasta olisinkin yksin enkä tiedä miten siitä selviäisin. - se sosiaalinen taito
N26............ kirjoitti:
Niin, meneehän minulla loppujenlopuksi ihan hyvin. Välillä vaan kun seuraan muita ihmisiä ja heidän sosiaalista elämäänsä, ja vertaan sitä omaani, niin tulen surulliseksi kun minulla ei ole yhtä paljon ystäviä. Viikonloppuisin ja pyhinä tämä korostuu. Minulla ei ole sisaruksiakaan tai sukulaisia joiden kanssa olisi mitään yhteistä.
Harrastukset on joo hyvä tapa, liikunta on minulle henkireikä ja myös muista terveellisistä elämäntavoista tulee hyvä olo.
Koska olen usein yksinäinen, tekee helposti mieli roikkua huonoissa ihmissuhteissa. Jos olisi paljon ystäviä niin sittenhän sitä voisi ottaa rennommin ja antaa olla.
Minulla on myös sitoutumiskammo. Lähinnä sen takia, koska jos tulisi ero tai jotain muuta tapahtuisi, minulla ei ole kunnon turvaverkkoa johon pudota. Eron jälkeen vasta olisinkin yksin enkä tiedä miten siitä selviäisin.siis oikeesti mikä nössö...
kato joku sankarileffa ja mene tutustumaan ihmisiin
pyydä sieltä liikunnasta vaikka joku kahville!
miten voi olla noin sosiaalisesti vammainen???
ai niin, mehän asutaan suomessa:)
joten sun sos.elämä myös parantuu jos sun ympäristö on sellainen että siellä on sosiaalisia taitoja opetettu koulussa, esim amerikka, jossa ihmiset on ystävällisä kuten myöe venäjällä yms...
mutta kyllä täällä suomessakin voi olla rohkea ja pyytää ihmisiä mukaan:) - N26............
se sosiaalinen taito kirjoitti:
siis oikeesti mikä nössö...
kato joku sankarileffa ja mene tutustumaan ihmisiin
pyydä sieltä liikunnasta vaikka joku kahville!
miten voi olla noin sosiaalisesti vammainen???
ai niin, mehän asutaan suomessa:)
joten sun sos.elämä myös parantuu jos sun ympäristö on sellainen että siellä on sosiaalisia taitoja opetettu koulussa, esim amerikka, jossa ihmiset on ystävällisä kuten myöe venäjällä yms...
mutta kyllä täällä suomessakin voi olla rohkea ja pyytää ihmisiä mukaan:)Oletko sitten itse pyytänyt jotain salilta kahville?
Minä olen pyytänyt ihmisiä ulos, mutta yleensä heitä ei kiinnosta lähteä. Ja sitä sitäpaitsi katsotaan vähän oudoksuen, Suomessa kun tosiaan asutaan...eihän täällä nyt PUOLITUTTUJA KEHTAA pyytää kahville. Yksikin katkaisi välit kokonaan kun pyysin. Ennen sitä tultiin hyvin juttuun. Ahdistui varmaan. No oikeesti, mistä näistä tietää. :) mutta yleensä ihmiset ovat niin sisäsiittoisia eikä uusiin jakseta enää tutustua kun se tuttavapiiri on jo se mikä on... - N26............
se sosiaalinen taito kirjoitti:
siis oikeesti mikä nössö...
kato joku sankarileffa ja mene tutustumaan ihmisiin
pyydä sieltä liikunnasta vaikka joku kahville!
miten voi olla noin sosiaalisesti vammainen???
ai niin, mehän asutaan suomessa:)
joten sun sos.elämä myös parantuu jos sun ympäristö on sellainen että siellä on sosiaalisia taitoja opetettu koulussa, esim amerikka, jossa ihmiset on ystävällisä kuten myöe venäjällä yms...
mutta kyllä täällä suomessakin voi olla rohkea ja pyytää ihmisiä mukaan:)Niin ja unohtui mainita että käyn töissä, harrastuksissa, baarissa, olen asunut ulkomailla ja ajattelin taas muuttaa sinne opiskelemaan. Lisäksi olen käynyt kursseilla, muun muassa sosiaalisten taitojen kurssilla kaiken varalta ym... Kuulostaako nössöltä?
Kun olet itse niin taitava niin kerro toki minullekin miten niitä ystäviä saadaan, kun olen kuitenkin kokeillut jo mielestäni kaikkia keinoja? - N26.................
se sosiaalinen taito kirjoitti:
siis oikeesti mikä nössö...
kato joku sankarileffa ja mene tutustumaan ihmisiin
pyydä sieltä liikunnasta vaikka joku kahville!
miten voi olla noin sosiaalisesti vammainen???
ai niin, mehän asutaan suomessa:)
joten sun sos.elämä myös parantuu jos sun ympäristö on sellainen että siellä on sosiaalisia taitoja opetettu koulussa, esim amerikka, jossa ihmiset on ystävällisä kuten myöe venäjällä yms...
mutta kyllä täällä suomessakin voi olla rohkea ja pyytää ihmisiä mukaan:)Toki voi olla että ainoana lapsena hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä ilman vieraita en oppinut sosiaalisia taitoja tarpeeksi ajoissa. Olen sitä miettinytkin. Mutta tosiaan, vuoden olen asunut ulkomailla ja reissannut kymmenessä eri maassa, toivon että sieltä ainakin jotain sosiaalisia taitoja tarttunut mukaan.
- KehtaaPyytää!!
N26............ kirjoitti:
Oletko sitten itse pyytänyt jotain salilta kahville?
Minä olen pyytänyt ihmisiä ulos, mutta yleensä heitä ei kiinnosta lähteä. Ja sitä sitäpaitsi katsotaan vähän oudoksuen, Suomessa kun tosiaan asutaan...eihän täällä nyt PUOLITUTTUJA KEHTAA pyytää kahville. Yksikin katkaisi välit kokonaan kun pyysin. Ennen sitä tultiin hyvin juttuun. Ahdistui varmaan. No oikeesti, mistä näistä tietää. :) mutta yleensä ihmiset ovat niin sisäsiittoisia eikä uusiin jakseta enää tutustua kun se tuttavapiiri on jo se mikä on...En yhtään ihmettele että ulkomaisilla miehillä ja naisilla on vientiä suomessa, koska suomalaisten sos.taidot on jollain vammaisen älykääpiön tasolla. Siis tää johtuu siitä ettei kouluissa opeteta sos.taitoja, ongelma poistuis jos joku NEROPÄÄ julistaisi sos.taitojen opettamisen pakolliseksi suomen kouluihin. EIhän ne opettajatkaan osaa sos.taitoja vaan on samanlaisia vittupäitä kuin ne kakarat.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288730646363.html
Yliopistoissa näkee kyllä viimeistään, että ei vittu mitä porukkaa nää suomalaiset on. On se sama tilanne kuin päiväkodissa, ala/ylä-asteella ja lukiossa eli on se "pääporukka" joka ei huomioi muita ja sitten on ties mitä rykelmiä ja aina myös niitä yksin olevia joille ei kukaan koskaan sano mitään. Moni haamuilee elämänsä läpi ilman oikein ketään. JA työpaikoilla varmasti sama juttu.
Tutustuminen on ihan jostain pääporukan kusipään mielijohteesta kiinni tai baarin känniörvellyksestä.
Isoissa maissa, joissa ei oikein voi olla kusipää kuten Amerikassa, Saksassa, Englannissa ja Venäjällä oikeesti puhutaan kaikille ja mieluummin feikataan ystävällisyys kuin oltaisiin vammaisia suomalaisia tuppisuita. Käydään kylässä usein ja tutustutaan helposti uusiin ihmisiin ja otetaan muut huomioon ihan kuten kuuluu. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa.
Eli vaikka suomi on ns.hyvinvointivaltio niin jo samanlaisessa ruotsissa ihmiset on 1000% ystävällisempiä.
Mutta suomessakin on ehkä pieni mahd.saada kavereita ihan olemalla ystävällinen ja rohkea. Esim.kadulla, baarissa, harrastuksissa ja koulussa, joten siksi musta Suomi on jotenkin surkuhupaisan haastellinen kiehtova maa, mutta jos et kestä tätä suomi-idioottien sos.taitojen puutetta niin...
Muuta siis pois Suomesta johonkin englanninkieliseen/saksalaiseen isoon kaupunkiin niin sun elämänlaatu paranee 10 00000%. Ei ikinä ranskaan.
Mutta ei sulla mitään hävittävää Suomessakaan ole.
Sä voit olla se joka nostaa suomalaisten elämänlaatua olemalla ystävällinen ja rohkea. Ei siinä häviä mitään. - MitäHävittävää?
N26............ kirjoitti:
Niin ja unohtui mainita että käyn töissä, harrastuksissa, baarissa, olen asunut ulkomailla ja ajattelin taas muuttaa sinne opiskelemaan. Lisäksi olen käynyt kursseilla, muun muassa sosiaalisten taitojen kurssilla kaiken varalta ym... Kuulostaako nössöltä?
Kun olet itse niin taitava niin kerro toki minullekin miten niitä ystäviä saadaan, kun olen kuitenkin kokeillut jo mielestäni kaikkia keinoja?"Kun olet itse niin taitava niin kerro toki minullekin miten niitä ystäviä saadaan, kun olen kuitenkin kokeillut jo mielestäni kaikkia keinoja?"
juttuhan on niin että tämä "olemassaolon taistelu" tappaa suurimmalta osalta ihmisiä/idiootteja kaiken myötätunnon muita ihmisiä kohtaan. ja siksi esim. kauniille ihmisille ollaan kateellisia.
sua ei siis luultavasti oteta mukaan/tulla sun pyyntöjen mukaan siksi että sä olet hyvännäköinen tms. sua siis kiusataan kateudesta. ne luulee että sulla on helvetin hyvin asiat yms ja haluaa että sulla on yhtä tyhjä ja paha olo kuin niillä rumilla/itsetuntovammaisilla...mutta
on myös mahdollista "pelata" näillä ihmisillä.
sussa ei ole siis ihmisenä mitään vikaa vaan siinä kuinka hyvä "pelaaja" olet
eli siinä miten myyt asiasi, ts, ostaako sun "pelaama" ihminen sun tuotteesi...
mutta en mä osaa pelata sun puolesta ihmissuhdepelejä...
luo niille tarve tulla sun kanssa kahville...
kehu vastapuolta ja ehdota sille jotain, ole sen kanssa samaa mieltä, yritä ymmärtää mahd.paljon sen kannalta asiat kuin sun omaltakin kannalta ja ehdota jotain kompromissia...
siis ihan myyjän käsikirjan opeilla( rohkeus ja hyvä itsetunto) susta tulee sosiaalisesti taitava. elämä nyt vaan on tällasta huoraamista jossa pitää "myydä" itseään mahd.taitavasti. mutta suurin osa ihmisistä on mun mielestä niin keskustelutaidottomia, tyhmiä ja rumia ettei edes jaksaisi puhua niille...
mä olen siksi tyytyväinen yksin ja "pelaan" vain silloin kun huvittaa tai tekee mieli tehdä jotain muiden kanssa...aina saan jonkun tulemaan kanssani johonkin.
mutta miehelle se on varmaan helpompaa kun miehet on suomessa niin reppanoita-eikä oo tottunu käytöstapoihin yms.
pitää yritttää monta kertaa hyvällä asenteella...feik it till u meik it:) - Jonesy_
N26................. kirjoitti:
Toki voi olla että ainoana lapsena hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä ilman vieraita en oppinut sosiaalisia taitoja tarpeeksi ajoissa. Olen sitä miettinytkin. Mutta tosiaan, vuoden olen asunut ulkomailla ja reissannut kymmenessä eri maassa, toivon että sieltä ainakin jotain sosiaalisia taitoja tarttunut mukaan.
Mistäspäin neiti N26... on? (suuntanumeroa) ...ihan vain mielenkiinnosta kyselen, jos AP täällä siis vielä on :-)
- yksinäinen itsekin
N26................. kirjoitti:
Toki voi olla että ainoana lapsena hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä ilman vieraita en oppinut sosiaalisia taitoja tarpeeksi ajoissa. Olen sitä miettinytkin. Mutta tosiaan, vuoden olen asunut ulkomailla ja reissannut kymmenessä eri maassa, toivon että sieltä ainakin jotain sosiaalisia taitoja tarttunut mukaan.
"Niin ja unohtui mainita että käyn töissä, harrastuksissa, baarissa, olen asunut ulkomailla ja ajattelin taas muuttaa sinne opiskelemaan. Lisäksi olen käynyt kursseilla, muun muassa sosiaalisten taitojen kurssilla kaiken varalta ym... Kuulostaako nössöltä?"
Ei siinä minun mielestä oo mitään nössöä, jos käyt sosiaalisten taitojen kurssilla. Itselläni on auttanut sosiaalisten taitojen kehittämisessä näyttelemisen harrastaminen. Kaikkea kannattaa aina yrittää, ei siitä haittaakaan oo. Itsekin asun tällä hetkellä ulkomailla ja sieltä olen saanut enemmän ystäviä kuin Suomesta. Ulkomaalaiset vain ovat yksinkertaisesti helpommin lähestyttävissä. Nyt vähän harmittaakin, kun joudun nämä ystävänäni jättämään palatessani Suomeen. Mutta enhän voi heidän takiaan tänne jäädä.
Ja varmasti noista mainitsemistasi asioista on aina hyötyä. - voihan nyt
KehtaaPyytää!! kirjoitti:
En yhtään ihmettele että ulkomaisilla miehillä ja naisilla on vientiä suomessa, koska suomalaisten sos.taidot on jollain vammaisen älykääpiön tasolla. Siis tää johtuu siitä ettei kouluissa opeteta sos.taitoja, ongelma poistuis jos joku NEROPÄÄ julistaisi sos.taitojen opettamisen pakolliseksi suomen kouluihin. EIhän ne opettajatkaan osaa sos.taitoja vaan on samanlaisia vittupäitä kuin ne kakarat.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288730646363.html
Yliopistoissa näkee kyllä viimeistään, että ei vittu mitä porukkaa nää suomalaiset on. On se sama tilanne kuin päiväkodissa, ala/ylä-asteella ja lukiossa eli on se "pääporukka" joka ei huomioi muita ja sitten on ties mitä rykelmiä ja aina myös niitä yksin olevia joille ei kukaan koskaan sano mitään. Moni haamuilee elämänsä läpi ilman oikein ketään. JA työpaikoilla varmasti sama juttu.
Tutustuminen on ihan jostain pääporukan kusipään mielijohteesta kiinni tai baarin känniörvellyksestä.
Isoissa maissa, joissa ei oikein voi olla kusipää kuten Amerikassa, Saksassa, Englannissa ja Venäjällä oikeesti puhutaan kaikille ja mieluummin feikataan ystävällisyys kuin oltaisiin vammaisia suomalaisia tuppisuita. Käydään kylässä usein ja tutustutaan helposti uusiin ihmisiin ja otetaan muut huomioon ihan kuten kuuluu. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa.
Eli vaikka suomi on ns.hyvinvointivaltio niin jo samanlaisessa ruotsissa ihmiset on 1000% ystävällisempiä.
Mutta suomessakin on ehkä pieni mahd.saada kavereita ihan olemalla ystävällinen ja rohkea. Esim.kadulla, baarissa, harrastuksissa ja koulussa, joten siksi musta Suomi on jotenkin surkuhupaisan haastellinen kiehtova maa, mutta jos et kestä tätä suomi-idioottien sos.taitojen puutetta niin...
Muuta siis pois Suomesta johonkin englanninkieliseen/saksalaiseen isoon kaupunkiin niin sun elämänlaatu paranee 10 00000%. Ei ikinä ranskaan.
Mutta ei sulla mitään hävittävää Suomessakaan ole.
Sä voit olla se joka nostaa suomalaisten elämänlaatua olemalla ystävällinen ja rohkea. Ei siinä häviä mitään.eikös ne sosiaaliset taidot kopioida kulttuurista, ympäristöstä, mediasta jne... eikä opettajalta?
- kyllästynytäyisin
tätä se on vaan... itelläki yksinäistä , 18vee poika, on se niin paskaa
- Theo2013
Tämä koko ketju ei tiedä yksinäisyydestä muuta kuin sen sanan,yksinäisyys.V alittavat ettei ole kavereita,tuttuja ja kuitenkin on kunhan aukeavat enemmän,näkyy olevan matkailua,työtä ym,perus elämää. Arvatkaa miltä tuntuu kun ruoka tuodaan kotiin ja kauppa tavarat myös,ja kysytään pärjäätkö? Puhukaa yksinäisyydestä kunhan joudutte siihen asemaan,nyt tuntuu olevan muotia puhua yksinäisyydestä,enne ilmiönä oli syödä Buranaa kun päähän sattuu,oli oikein pikanapsu pillereille että lensi näytttävästi suuhun ja kaverit "anna mulleki on kauhee pään särky." Menkää hakemaan diagnoosi,saatte uuden sukupolven napsupillerit,mutta antakaa oikeasti yksinäisten puhua älkääkä sekaantuko koko ajan kun ette tiedä asiasta mitään, oletteko kuulleet Kotini on vankilani?
- N32
Hei,
olen myös yksinäinen paljon vaikka tapaan aika joskus/harvoin kavereita. Kutenkin jää aina lyhyeen. Ymmärrän kyllä ,että sinulla sitoutumiskammoa mutta eihän sinun tarvitse pitää, jos et ole valmis vielä. Voit antaa itsellesi aikaa. "heillä ei ole oikeastaan aikaa minulle eivätkä he enää oikeastaan koskaan ehdota mitään. " Samoin minulla tuntee ,mutta en itse ymmärtänyt miksei. Tunsin jopa osasta heitä 10 vuotta ,että ei oikeasti tapahtunut mitään. Yritin kaikkeni eteen ja hankkia kavereita ,mutta onkin vaikea kyllä. Netissä chattaa voisi helpottaa yksinäisyydestä ,että juttutuokio ollaan ehkä voisi joskus saada kaverin. Ei sitä koskaan tiedä kuin katsoa eteenpäin. Mitä hiljaisuuden luonteesta niin tuskin haittaa paljon. Minähän ainakin yleensä hiljainen ,mutta joskus pikkuhiljaa rohkenen itseäni. Voi ehkä saada kaveria/ystävää vaikka harrastuksen kautta , koulusta ,netistä tai muun muuassa. En voi taata mitään ,että joka tapauksessa saa.
En itse osaa sanoa ,että miksi he minun kohdalla tavalla kuin olisin ilmaa tai näkymätön. Ehkä heillä ei kiinnostanut tai sitten kiireitä aina. Älä ajattelee ,että olet epäsuosittu ja huono ihminen ,mutta olet vain tälläinen ja ole oma itseesi. Epäsuositun näkökulma voi olla ihmisten näkemistä. On olemassa ,että rajoittunut sosiaalisesti , ylisosiaalisesti tai anti-sosiaalisesti ihmisiä. Kyllähän jokainen lähtee itsestään vaikka pikkuasioita. Tai eivät aina ihmiset viihdy toisten kanssa/seurassa vaikkapa riittäisi 2-3 tunniksi viikossa tai 2-3 kerta viikossa.
Yritä nauttia elämästä ja mitä haluaisit tehdä. Tottakai voisit yrittää saada kavereita/ystäviä vaikka ei ehkä heti saa kuin joskus. Olin aktiivinen koko ajan etsiä tuttavuuksia , saada kavereita johonkin tutustutaan mutta lopullisesti en enää jaksanut kun ei pitkään aikaan tapahtunut mitään. Ei kukaan voi hakea kotoa. Et ole ainoa koska olen myös siihen juttua. - Karvanaamaari
Ostakaa asuntovaunu tai -auto. Niillä saa ystäviä, koska KARAVAANARI ON KAIKKIEN KAVERI :D
- haamu_29
mielenkiintoinen keskustelu.
Itelläni erosta joku aika ja tuntuu vähän samalta että nykypäivänä jos haluu kavereita nähdä niin mun pitää aina olla se aktiivisempi osa puoli. Ei vaan aina jaksa.
Miksi sitten kukaan ei ota minuun yhteyttä? jaa-a
Okei en ole ehkä mikään puheliain tai maailman kiinnostavin ihminen mutta kyllä mäkin kaipaan juttu seuraa :D
Aattelin piruuttaa tehdä testin täs syksyl et pidä kehenkään mitään yhteyttä ja katon et kuka oikeesti ottaa joskus yhteyttä. - Tsemppiä
Tuohon avaukseen sen verran että nimenomaan opiskelupaikka pelasti itseni. Olin samoja ikiä ja sattuuneesta syystä ystäviä oli 2. Menin kouluun niin hyvin nopeasti ei pystynyt enää laskemaan sormilla.
- loinnen
näinhän se menee, silloinkun on itellä mitä joku haluaa, kavereita satelee joka puolelta mut ku menee vähä huonommi eipä kuulu kenestäkää mitää ku ei oo mitää mitä kuka haluais. Itellä tää nyt ei oo mikää ihme tai uus juttu ku päihde piireissä kasvanu ja eläny, mut vituttaa vaa ku tehny itestäänki iha hirveen loisen, en auta ketään jos ei tarjoo rahaa tai jotai muodollista korvausta, en ota kehenkää yhteyttä jos ei oo mitä tartteis/haluais siellä luurin toisessa päässä. Tavallaa rauhoittava mielentila kun ei oo mitään noita miksä niitä ny sannotaan ku ei kehtaa olla auttamatta, päässä siis ei sano joku pikku ukko come on kaveri auta ny toista ku kerra ois mahdollisuus jelppiä, päin vastoin joku vielä pienenpi pikku ukko sanoo niinku asiat on et se vaan haluaa nyt jotai ku tarttee mut ei siitä mitää kuulu tai irtoo ku ite tarttee jotai.
- siitä se lähtee
No niin no..Kun se perhearki alkaa niin
ne ystävät lähtevät itse olen kanssa onnsitunut kämmäämään nuo kaikki
ja niitä hyviä ystäviä on noni neljä jäljellä jos sitäkään ja heilläkin ruuhkavuodet
menossa joten sinne ei oikein mahdu..
Kait sulla ja mullakaan sitten kun tahoillamme vaan perhettä perustamaan. - JV (Cc.K Remix Edit)
Hei N26.
Tein sinulle runon!
Yksinäisiä ihmisiä on täynnä maamme.
Älä luovuta, sillä pian ehkä näemme.
Jutellaan jouluna kaikkea kivaa.
Uutena vuotena valamme tinaa.
Yksin ei ole meistä kukaan.
Kutsu vaikka musiikki lenkille mukaan.
Jennaa, Jukkaa, kaikkia ystäväpiiriin kalastin.
Sitten kaikesta vaivasta väsyneenä luovutin.
Jennalla oli aina kiire, kahvila lihotti.
Jukkaa työelämän asiat muiden kanssa puhutti.
Yksin on yksinäisten pakko viihtyä.
Kenellä muka asiat voisi paremmin ystävyssuhteeseen kiihtyä?
Toivottavasti tykkäät ja hyvää joulua!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi1791438Mietin sinua nainen
Ikävöin sinua enemmän kuin voin myntää. Ajattelin et laitan sinulle viestriä (kirjoitin jo puhelimeen viestin) Sitten55972Härsilällä jännät paikat, saako hän 30 päiväsakkoa Rasmuksen tapauksesta
Syyttäjä vaatii peräti kolmekymmentä päiväsakkoa Härsilälle, vaikka todistajan mukaan Rasmus aloitti nuhjaamisen, jossa63741Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.34692Nainen, viime aikoina olen itkenyt sinua yhä useammin
Niin kuin juuri äsken. Aamulla näin myös unta sinusta. Koskin unessa hiuksia päälaellasi, ja pyytelin sitä heti anteeksi51687Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun110644- 81641
- 36624
- 64598
Täällä iImenee vihamielisyys kristinuskoa kohtaan
Ei taida sielunvaellus-/jälleensyntymisväellä olla omasta asiastaan mielekästä sanottavaa, kun pitää kiivaasti hyökätä e303587