Jatkosodan päättymisen liputus

Ehkä kokeneet haluavat unohtaa. Ehkä kokemattomat eivät halua muistella. Ehkä nykyinen maailman tilanne ahdistaa riittävästi. Mikä on oikein? Historiansa pitää tietysti tuntea. Ehkä historia tältä osin on liian synkkä eikä sitä haluta muistella enää. Joskushan pitää antaa anteeksi ja unohtaa.

Se oli sisäasiainministeriön suositus. Ei ole mikään pakko liputtaa tai maksaa liputtamisesta, jossei halua.

Minä kun olen ennen kaikkea EU-kansalainen, niin liputan vain EU:n lipulla EU-päivänä.

Sodan päättymisen päivä oli yksi Suomen itsenäisyyden ajan merkittävimmistä ellei jopa merkittävin päivä.
Eikä siinä ole mitään anteeksiannettavaa, -pyydettävää tai unohdettavaa millekään osapuolelle tai keidenkään suuntaan.
Siitä, pelastiko Suomen oma armeija vai kilpajuoksu Berliiniin vai mikä, voidaan olla montaa mieltä.

Tiedotus liputussuosituksesta tuli myöhään ja liian suppealla jakelulla.

Kukaan ei sentään viitsinyt vastata, että näkikö joku yksityistalossa liputetun...

Se on toki ollut merkittävä päivä, hävityn sodan lopetus. Meillä on kuitenkin itsenäisyyspäivän liputus, minusta se riittää vallan mainiosti. Liputus kokee vain inflaation, jos jokaista sodan tapahtumaa aletaan liputtamaan. pääosin pitäisi kuitenkin elää nykyajassa, noita sotia ei nyt pitäisi liikaa korostaa, on meidän itsenäisyyden aikana eletty pääosin rauhanaikaa, ja rauhan töistäkin voitaisiin hakea liputettavaa. Kummallista kun sotaa, joka on aina kurjuuden huipennus, pitäisi muistaa joka käänteessä. Itsenäisyyspäivä ja kaatuneiden muistopäivä riittää on hyviä päiviä noiden historian tapahtumien muisteluun, ja aivan riittäviä sille.