Koira haukkuu kaikille

Kiitoksia vastauksesta. Kyse ei ole ensimmäisestä koirasta ja tiedostan, että jotkin koirat kommunikoivat haukkumalla kovasti. Minä tulkitsen tämän haukun useimmiten pelkohaukuksi sillä koira joko haukkuu ja samalla "hyökkää" päin tai vaihtoehtoisesti haukkuu ja peruuttaa. En ole koskaan tietenkään antanut tämän "hyökätä" mutta luulen vahvasti, että tämän hyökin päästyä kohdalle, myös peruuttaisi. Koira myös muutaman harvan koirakaverinsa kanssa leikkiessä haukkuu, mutta tämä haukku on erilaista. Esim lapsen nähdessään koira nimittäin vähän kuin jähmettyy ja tuijottaa ja kohdalle tullessa haukkuu sellaista pitkäkestoista "ulina"haukkua. Koira on terrieri. Välillä päästään haistamaan toista koiraa ja tällöinkin useimmiten sitten alkaa räksyttää. Koira on myös kastroitu uros.

niinmetsävastaa kirjoitti:

Kiitoksia vastauksesta. Kyse ei ole ensimmäisestä koirasta ja tiedostan, että jotkin koirat kommunikoivat haukkumalla kovasti. Minä tulkitsen tämän haukun useimmiten pelkohaukuksi sillä koira joko haukkuu ja samalla "hyökkää" päin tai vaihtoehtoisesti haukkuu ja peruuttaa. En ole koskaan tietenkään antanut tämän "hyökätä" mutta luulen vahvasti, että tämän hyökin päästyä kohdalle, myös peruuttaisi. Koira myös muutaman harvan koirakaverinsa kanssa leikkiessä haukkuu, mutta tämä haukku on erilaista. Esim lapsen nähdessään koira nimittäin vähän kuin jähmettyy ja tuijottaa ja kohdalle tullessa haukkuu sellaista pitkäkestoista "ulina"haukkua. Koira on terrieri. Välillä päästään haistamaan toista koiraa ja tällöinkin useimmiten sitten alkaa räksyttää. Koira on myös kastroitu uros.

Lue lisää

Ok, tulkintasi saattaa olla oikeilla jäljillä. Mutta edelleen vähän epäilen että ylivarovaisella käytökselläsi saattaisit viestiä koiralle negatiivisia tunteita ja ruokkia koissun pelkokäytöstä edelleen.

En tietysti voi tietää miten tilanteissa käyttäydyt, mutta sinuna kokeilisin sellaista jääkylmän viileää suhtautumista tyyliin "annahan vähäpoeka olla". Jotta turha on pienen haukun rutista kun sinä viimesijassa asioista päätät keitä tavataan ja keihin luotat. Ei mitään kovaa käskytystä eikä liioin mitään lässytystä, vaan pidät rauhallisesti ohjat aina itselläsi. Ilme jääkylmänä. Puhut paljon ja rauhallisella äänellä. Olet itse ystävällinen kaikkia kohtaan.

Voisit pyytää joskus jotakuta muksua kulkemaan kanssasi vähän matkaa. Juttelette niitä näitä ilman että mukula pääsee paijaamaan sitä. Oletan että monikin on kysynyt saako silittää? Kerro että "koira on vähän äkäpussi joten ei kannata, mutta jos sinulla on aikaa niin kulkisitko vähän matkaa meidän kanssa jotta koira tottuu sinuun". Kun koira saa sitten positiivista kokemusta muksuista ja alkaa sietää niitä niin voi ehkä jo päästää koskettelemaankin. Tuo jähmettyy-tuijottaa on nimittäin vähän hankala merkki.

Koirakoita kun ohitatte, niin voisit kysyä jo hyvissä ajoin kumpi on. Väittäisin että tulee juttuun narttujen kanssa vaikka nyt itsekin puolinarttu onkin. Urosten kanssa tuskin tulee koskaan, korkeintaan vanhemmiten sietämään. Se on noiden silpomisten huono puoli että se ei välttämättä auta yhtään mihinkään. Mutta narttuloiden kanssa ei varmaan tule ongelmia. Hihnatapaamisissa sitten yleensäkin kannattaa muistaa tärkeä sääntö jotta hihnat eivät pääse sekoamaan. Omistajat mieluummin tanssii ripaskaa. Lähtiessä ei myöskään vahingossakaan kiristetä hihnasta, erityisesti jos samansukupuoliset on kirsukosketuksessa ja valmiiksi jännittyneitä. Molemmat tilanteita joissa on senkan otto lähellä ellei varma.

Kun haluat tuon koirille haukkumisen kuriin, niin nimeä vastaantulevat koirat. Keksi nimi ellet tiedä. Se antaa sen koirallesi sen toivoman kuvan että olet luotettava johdossa. Kerro toisen saapumisesta ajoissa ennenkuin se itse huomaa ja ohjeista koiraa hyvään ohitukseen, eli että menisi vaan hiljaa ohi.

Kun teille tulee vieraita niin laita koira kylmän rauhallisesti toiseen huoneeseen visiitin ajaksi. Ei se siitä rikki mene. Kun haukku loppuu, niin voi ehkä päästää mukaan. Jos jatkuu niin anna jonkun kerran olla koko visiitti yksin omassa rauhassaan. Kenties se jopa nauttii siitä. Tai sitten sitä seuraavalla kerralla se osaa jo rauhoittua omatoimisesti vaikka onkin paikalla.

Sitten vielä yksi tärkeä seikka: Nuori koira tarvitsee helvetisti liikuntoa, kai se saa sitä? Eli jos päivittäinen lenkkiannoksenne jää alle kymmenen kilometrin, niin lisää sitä sinne saakka. Lisäksi jokaisella lenkillä tokoharjoituksia ja muuta hauskanpitoa suhteenne vahvistamiseksi.

Muista myös kiittää koiraa aina kun se on mahdollista ja välillä vaikka ei niin aihettakaan olisi. Vuoden kuluessa väittäisin että koirasi luonne muutenkin vielä muuttuu rauhallisemmaksi kun aikuisuus koittaa.

Kiitos hyvistä vinkeistä, täytyykin koittaa toimia! :) Tuota "moikkailun kielto taluttimessa" en ihan allekirjoittaisi.. Kyllähän nämä eläimet yhtälailla voivat olla arvaamattomia hihnassa kuin ilman hihnaakin. Päättelin siis tuosta, että kyseinen ihminen ei antaisi missään tilanteessa koirien tervehtiä, eli siitä seuraa juurikin hyvin yksinäinen koira. En minä nyt lähde koiraani muiden koirien luokse tyrkyttämään, jos toisen koiran omistajasta tuntuu, että oma koira voi siitä tervehtimisestä mahdollisesti seuraavasta agressiivisesta kohtaamisesta (ja oman koiran pysyvän pelkotilaan aiheutumisesta) niin tuo omistaja tietää silloin itsekin, ettei päästä omaa koiraansa lähelle muita koiria.

niinmetsävastaa kirjoitti:

Kiitos hyvistä vinkeistä, täytyykin koittaa toimia! :) Tuota "moikkailun kielto taluttimessa" en ihan allekirjoittaisi.. Kyllähän nämä eläimet yhtälailla voivat olla arvaamattomia hihnassa kuin ilman hihnaakin. Päättelin siis tuosta, että kyseinen ihminen ei antaisi missään tilanteessa koirien tervehtiä, eli siitä seuraa juurikin hyvin yksinäinen koira. En minä nyt lähde koiraani muiden koirien luokse tyrkyttämään, jos toisen koiran omistajasta tuntuu, että oma koira voi siitä tervehtimisestä mahdollisesti seuraavasta agressiivisesta kohtaamisesta (ja oman koiran pysyvän pelkotilaan aiheutumisesta) niin tuo omistaja tietää silloin itsekin, ettei päästä omaa koiraansa lähelle muita koiria.

Lue lisää

Mutta oikeastaan tuo koirien kohtailu on toissijainen juttu.. ehkä tärkeämpi asia olisi, että saisin koirani lopettamaan tuon ihmis ja lapsipelon. Lapset tosiaan ovat silloin tällöin tulleet pyytämään jos saisivat silittää.. ja kun nuo aikuisetkin ovat niin pelottavia. Vielä kun ei ole mitään suurta tuttavajoukkoa lähettyvillä, joilla voisi totutella koiraa ihmisiin.. vaikiaa!

niinmetsävastaa kirjoitti:

Mutta oikeastaan tuo koirien kohtailu on toissijainen juttu.. ehkä tärkeämpi asia olisi, että saisin koirani lopettamaan tuon ihmis ja lapsipelon. Lapset tosiaan ovat silloin tällöin tulleet pyytämään jos saisivat silittää.. ja kun nuo aikuisetkin ovat niin pelottavia. Vielä kun ei ole mitään suurta tuttavajoukkoa lähettyvillä, joilla voisi totutella koiraa ihmisiin.. vaikiaa!

Lue lisää

Tuli mieleen sellainen että kokeiles viedä koirasi joskus johonkin paikkaan missä joutuu väkisin kohtaamaan ihmisiä ja jopa koiria lähikontaktissa. Esimerkiksi markkinoille. Nimittäin tolla mun koissulla kanssa on/on ollut vähän samankaltaisia ongelmia suhtautumisessa ihmisiin ja koiriin. Sitten keksin antaa sille pienen shokkihoidon ja vein sen markkinoille. Käveltiin aivan rauhassa hitaaseen tahtiin muun markkinaväen mukana kojulta kojulle ja välillä jäätiin torikaffelle parkkiin pidemmäksi aikaa seuraamaan trafiikkia. Yllätys oli lievää isompi sillä silloin tämä luupää turvautui ensimmäistä kertaa elämässään minuun. Pysyen vierelläni kuin pk-koulutettu saku, oli täysin hiljaa koko ajan, katseli ympärilleen ja mihin minua että mihin mennään. Vierestä kulki joku puolituttu berninpaimenkoirauros, jonka olisi siihen saakka aina halunnut tappaa. Samoin muutama muukin tuttu "verivihollinen" ja täysin outo koirakko meni ohi. Ja ilman turhaa naputtamista.

Koirani taisi olla tuolloin juurikin kahden vanha ja olin totaalisen kyllästynyt sen reuhaamisiin ja vein sen lähikylän markkinoille. Nykyäänkin käydään markkinoilla aina kun mahdollista.

Muita hyviä paikkoja totuttaa koiraa lähikontaktiin ja ihmisten tuijotteluihin on bussit, ratikat ja junat. Niissä kun istutaan väkipakosta melkoisen tiiveissä kontaksteissa lähimmäisiin.

Sen verran voin myös sanoa omakohtaisesti että vaikka pelkoaggresta ei koskaan varmaan kokonaan pääse, niin sen kanssa oppii kyllä elämään. Ja mikä tärkeintä, kun eläimen saa luottamaan itseensä, niin se taipumus oman tassun kautta toimimiseen vähentyy vuosien vieriessä. Mutta asian jatkuvaa tiedostamista se omistajalta kyllä vaatii. Ylempänä jo taisin mainitakin että kun koira tulee kolmivuotiaaksi, niin aikuisuuden astuessa kuvioon vähenee myös turhista stressaaminen koiralla.

20+20 kirjoitti:

Tuli mieleen sellainen että kokeiles viedä koirasi joskus johonkin paikkaan missä joutuu väkisin kohtaamaan ihmisiä ja jopa koiria lähikontaktissa. Esimerkiksi markkinoille. Nimittäin tolla mun koissulla kanssa on/on ollut vähän samankaltaisia ongelmia suhtautumisessa ihmisiin ja koiriin. Sitten keksin antaa sille pienen shokkihoidon ja vein sen markkinoille. Käveltiin aivan rauhassa hitaaseen tahtiin muun markkinaväen mukana kojulta kojulle ja välillä jäätiin torikaffelle parkkiin pidemmäksi aikaa seuraamaan trafiikkia. Yllätys oli lievää isompi sillä silloin tämä luupää turvautui ensimmäistä kertaa elämässään minuun. Pysyen vierelläni kuin pk-koulutettu saku, oli täysin hiljaa koko ajan, katseli ympärilleen ja mihin minua että mihin mennään. Vierestä kulki joku puolituttu berninpaimenkoirauros, jonka olisi siihen saakka aina halunnut tappaa. Samoin muutama muukin tuttu "verivihollinen" ja täysin outo koirakko meni ohi. Ja ilman turhaa naputtamista.

Koirani taisi olla tuolloin juurikin kahden vanha ja olin totaalisen kyllästynyt sen reuhaamisiin ja vein sen lähikylän markkinoille. Nykyäänkin käydään markkinoilla aina kun mahdollista.

Muita hyviä paikkoja totuttaa koiraa lähikontaktiin ja ihmisten tuijotteluihin on bussit, ratikat ja junat. Niissä kun istutaan väkipakosta melkoisen tiiveissä kontaksteissa lähimmäisiin.

Sen verran voin myös sanoa omakohtaisesti että vaikka pelkoaggresta ei koskaan varmaan kokonaan pääse, niin sen kanssa oppii kyllä elämään. Ja mikä tärkeintä, kun eläimen saa luottamaan itseensä, niin se taipumus oman tassun kautta toimimiseen vähentyy vuosien vieriessä. Mutta asian jatkuvaa tiedostamista se omistajalta kyllä vaatii. Ylempänä jo taisin mainitakin että kun koira tulee kolmivuotiaaksi, niin aikuisuuden astuessa kuvioon vähenee myös turhista stressaaminen koiralla.

Lue lisää

Ihana kuulla, että toivoa paremmasta on. täytyykin varmaan tästä lähteä junalla helsingin vilinään ;)

niinmetsävastaa kirjoitti:

Ihana kuulla, että toivoa paremmasta on. täytyykin varmaan tästä lähteä junalla helsingin vilinään ;)

Laumauttaminen toimii niin koirilla kuin ihmisillä: Jos ja kun koiran kanssa on ohitusongelmia, jotka voivat kyllä johtua sieltä hihnan toisestakin päästä, niin turvallisin tapa sosiaalistaa on vain kävellä toisen koirakon kanssa yhtämatkaa. Tällöin koiran ensisijainen tehtävä on seurata omistajaansa, ei hakea kontaktia toisiin koiriin. Vasta sitten kun kaikki kävelevät rentoina, ja koira näyttää hyvää lähestymistapaa eli heiluttaa häntää, ei jäykistele toiselle, koiran voi kehua. Se ei siis lähesty omin luvin vaan koiralle annetaan lupa vasta sen jälkeen kun se on useamman kerran näyttänyt hyvää käytöstä. Ja tuohon tilanteeseen pääseminen voi vaatia useamman kävelyn yhdessä.

Ihan vaan kysytään toisilta ulkoilijoilta "kävelläänkö yhtämatkaa", heittäydytään ylisosiaaliksi, ja vaihdetaan kuulumisa toisten koirankusettajien kanssa, mutta koiria ei päästetä heti kuonot vastakkain.
Sama siedätys toimii kun koiraa treenataan rollaatoreihin, pyörätuoleihin ym.