Hei!
Pakko purkautua jonnekin tästä ahdistuksesta. :( Otimme puolitoista viikkoa sitten ensimmäisen koiranpentumme. Olen eläinrakas ja meillä on kaksi n. 5-vuotiasta kissaa. Olen aina ihastellut koiria ja haaveillut sen hankkimisesta jossain vaiheessa. Tänä vuonna mieheni alkoi haluta koiraa enemmän ja tutki asiaa perusteellisesti. Itse olin epävarma asiasta. Mieheni kuitenkin vähän väliä otti asian puheeksi ja aloimme katsoa sopivaa pentua. Yritin jarrutella asiaa vedoten asunnon pienuuteen, kissoihin ja omaan allergiaani. (Olen allerginen kissoille, mutta omille olen siedättynyt). Koska mieheni vaikutti olevan asiasta niin innoissaan, en halunnut pilata hänen iloaan, vaikka tunsikin epävarmuutta asiaa kohtaan. Toisaalta yritin ajatella hyviä puolia. Teen istumatyötä kotona, joten ajattelin koiran tuovan sopivasti taukoja työpäivään ja saisin samalla liikuntaa.
Lähdimme katsomaan koiraa, ja koska kasvattaja asui meistä kaukana, todennäköisesti ottaisimme koiran saman tien. Olin todella jännittynyt, mutta uskoin sen johtuvan mahdollisesta allergiasta.
Kun koira saapui kotiin, en tuntenut lainkaan samanlaista ihastusta kuin olen tuntenut kissojamme kohtaan. :(
Mieheni tekee vuorotyötä ja heti seuraavana päivänä oli aamuvuoro. En saanut nukuttua kunnolla, koska pentu yritti tulla välillä sänkyyn. Koin valtavaa väsymystä heti alusta alkaen, mutta luulin sen johtuvan siitä, että en ole aamuvirkku. Heti ensimmäisenä päivänä alkoi ahdistaa ja masentaa. En pystynyt keskittymään kunnolla töihin, koska pentua piti koko ajan tarkkailla ja opettaa sisäsiistiksi.
Odotin vain miestä kotiin, että minun ei tarvitsisi olla pennun kanssa kaksin. :( Itkin väsymystä ja stressiä miehelle ja olin jo valmis etsimään vuokra-asuntoa, että pääsisin tekemään töitä pois kotoa... Lisäksi toinen kissoistamme kärsii tilanteesta ja on hyvin stressaantunut. Kissalla on sydämessä vikaa, ja pelkään, että stressi pahentaa sen tilaa...
Tuli viikonloppu ja mielialani vähän parantui, kun puuhastelimme yhdessä koiran kanssa. Luulin, että paha olo menee ajan myötä pois.
Tällä viikolla tilanne on kuitenkin pahentunut. Olen menettänyt ruokahaluni enkä pysty kunnolla nukkumaan. Olen jatkuvasti jännittynyt, stressaantunut, ahdistunut ja itkeskelen vähän väliä. Miehellä on nyt iltavuoroviikko ja illat tuntuvat tuskallisen pitkiltä. :( Yritin tehdä töitä eri huoneessa, mutta pentu kärsii eroahdistuksesta, ja sen vinkuminen vei loputkin hermoni. Maanantai-iltana itkimme asiaa yhdessä ja mieskin on todella ahdistunut tilanteesta. Minulla on taipumusta masennukseen ja hän on oikeasti huolissaan (mielen)terveydestäni. Päädyimme siihen, että koirasta on pakko luopua kaikkien terveyden ja järjen säilyttämiseksi. Mies soitti kasvattajalle, että olemme huolestuneita kissamme tilanteesta, koska sekin kiristää tunnelmaa kotona. Kasvattaja ymmärsi tilanteen, mutta kehotti vielä tarkkailemaan tilannetta. Päätimme miehen kanssa, että katsomme pari päivää ja soitamme kasvattajalle, että haluamme luopua pennusta.
En pysty nauttimaan kissojenkaan seurasta, enkä osaa lainkaan rentoutua kotona. Pidän tietenkin huolta pennusta, ruokin ja käytän pissalla miehen ollessa töissä, mutta sekin tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta, jonka jälkeen on taas itku kurkussa. Tuntuu, että en saa lainkaan yhteyttä koiranpentuun, enkä nauti sen seurasta. Olen rauhallinen vain kun se nukkuu tai mies on sen kanssa ulkona. Yritän leikkiä sen kanssa, mutta kärsivällisyyteni on ihan lopussa enkä jaksa kouluttaa sitä… Nyt vain yritän sinnitellä nämä pari päivää, kunnes soitamme kasvattajalle uudelleen ja toivomme, että hän suostuu kaupan perumiseen ja pennun palauttamiseen. Koira ansaitsee paremman kodin, jossa se tuottaa kaikille iloa. Vaikka olemme tehneet päätöksen koirasta luopumisesta, ei oloni kohene yhtään.
Tunnen valtavaa syyllisyyttä koko tilanteesta. :( En tiennyt, että voisin kokea tällaisia tunteita. Olen lukenut viime päivinä paljon ns. puppy bluesista, joka on kai aika yleistä. Tuntuu kuitenkin siltä, että ahdistukseni ja ärtymykseni kasvaa päivä päivältä ja uskon, että pentukin vaistoaa, että en viihdy sen seurassa.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta ja miten olette selvinneet näistä tunteista?
En kaipaa moraalisaarnaa siitä, kuinka vastuutonta koiranpennun ottaminen oli. Tunnen jo ihan tarpeeksi syyllisyyttä ja katumusta :(
Koiranpentu ahdistaa
29
3620
Vastaukset
- jessus sentään
Onpa siinä ihme akka... Varmaan nyt joku pentu vie ruokahalunkin... Joo, palauttakaa pentu HETI!
- Lbvdotew
Se on joko trolli tai muuten vain tyhmä, eihän tuollaisia ole ehkä kun yksi miljoonasta. Kuka nyt ei muka ymmärrä mitä pentu tuo tullessaan, vastuuta ja stressiä, josta selvittyään saa koirasta maailman parhaan ja uskollisimman ystävän.
- oli trolli tai ei
Joko pentu kasvattajalle tai jos mies on henkeen ja vereen koiraihminen no sitten (usein) koirakko lähtee talosta. Vastuullinen kasvattaja ottaa pennun _aina_ takaisin ja etsii paremman kodin.
- raskas arki
Ahdistuksen ja katumuksen tunne on suht yleistä,kun rankka pentuaika hallitsee elämää. Se on kuitenkin lyhytaikaista! Toisilla tuntemukset rauhoittuvat viikossa, toisilla kestää kuukausia. Kova työ kuitenkin palkitaan, palkinto on kokoajan käsissäsi. Raskasta pentuaikaa muistellaan usein lämmöllä ja kaivatenkin.
Täällä vastaavia kokemuksia.
http://www.petsie.fi/forums/12320-puppy-blues - Harvinainen tapaus
En sano tätä millään pahalla, mutta kuulostat jotenkin epätasapainoiselta, heikolta, huonohermoiselta... Vaikka pentu voikin olla väsyttävä ja rasittavakin aikansa, niin ehkä pentu ei ole teille se paras vaihtoehto. Onko koira sitten ollenkaan? En sitä osaa sanoa, mutta ehkä yksi vaihtoehto on jonkin rauhallisen aikuisen kodinvaihtajan ostaminen? Kodinvaihtokin voi muuttaa koiran käytöstä tilapäisesti mutta huolellisuudella voi päästä pitkälle tässäkin. Mutta tollainen reagointi pentuun on harvinaista, vaikka pentuajan takia koiria jonkun verran myydäänkin, kuka minkäkin syyn takia. Tapahtunut mikä tapahtunut, tehtyä ei tekemättömäksi saa, joten paras suunnata ajatukset tähän hetkeen ja tulevaan, eikä murehtia menneitä. Tärkeintä on teidän ja koiran terveys!
- meniaikaasitten
Ihan tavallinen tapaus, tuollahan niitä on kodinvaihtajia palstat pullollaan kun koiranpito ei ollutkaan se oma juttu. Toiset vaan osaa purkaa sen sanoiksi ja heti kättelyssä. Tervettä pohdintaa on epäonnistuneen valinnan myöntäminen, yhteydenotto kasvattajaan, pennun palauttaminen, ym. Toiset ei ymmärrä tehdä sitä edes monen vuoden jälkeen kun koiralla on kaikenlaisia käytösongelmia.
Eri juttu sitten miten ns. kasvattaja toimii... - Tämä yleisempää
Onneksi nämä kodinvaihtajat palstalla olevat sentään tajuavat, että koiranpito ei luonnistu heiltä, niin hyvin kuin oli tarkoitus.
Paljon pahempia "roistoja" ovat ne koiranomistajat, jotka eivät välitä, vaikka ovat selvästi epäonnistujia koiran kasvatuksessa ja hoidossa. Koira kärsii koko lyhyen elämänsä.
Eläintenpitokieltoja PITÄISI antaa herkemmin ja kiellon valvontaa tulisi myös tehostaa.
- paniikkikohtaus
Luulenpa että sinua ei stressaa niinkään pentu vaan uuden tilanteen muutospelko jota et hallinnu vaan Se on tullut miehesi päätöksen kautta.tarvitset aikaa muutoksiin tai ahdistut. Kissojen ottoon olit valmentautunut. Koiranpentu on avuton pitkään ja riippuvainen sinusta jos pääset itsesi yli ja haastat itsesi voit oppia jotain uutta. Pentu voi opettaa sinut rentoutumaan kun vain päästät itsestäsi irti katso mitä tapahtuu kun et hallitsekaan kaikkea kaatuuko maailma jos kaatuu niin luovuta ja käperry itseesi ja tunne kuinka huono olet tai vain otat järjen käteen ja heität pelon menemään. Jos et onnistu ylittämään pelkoasi niin hyväksy itsesi ja yritä uudestaan kun olet valmis kohtaamaan haasteen.
- ahdistunut ap
Ikävä kyllä aloitus ei ollut provo. Jos voisin kääntää kelloja taaksepäin, niin sen tekisin ja kertoisin miehelleni omista epävarmuuden ja jännityksen tunteista paljon selkeämmin. Mies ymmärtää nyt, että tilanne on tavallaan hänen aiheuttamansa ja kokee painostaneensa minua pennun hankintaan.
Ja kyllä, olen luonteeltani jännittäjätyyppiä, joka hermoilee ja panikoi asioita ja olen tämän asian kanssa kamppaillut koko ikäni ja jopa hoitoa saanut. En vaan millään uskonut, että koiran hankkiminen voisi nostaa pintaan näin voimakkaat tunteet. :(
Ehdotin miehelleni alunperinkin aikuista koiraa, mutta hän halusi mieluummin pennun. Kerroin monta kertaa epäileväni, osaanko koiraa kouluttaa ja siinä mielessä rauhallisempi, täysikasvuinen koira olisi ollut parempi vaihtoehto. Mies lupautui ottamaan vastuun pennun kouluttamisesta, mutta koska minä vietän pennun kanssa kotona enemmän aikaa, on minun tehtäväni valvoa ja opettaa pentua talon tavoille ja vahtia kissojen ja koiran yhteiselon sujumista. Mies kyllä myöntää nyt virheensä ja hänestäkin tilanne tuntuu kamalalta.
Tänään selviää se, haluaako kasvattaja ottaa pennun takaisin. Jos hän ei halua käyttää etuosto-oikeuttaan tai purkaa kauppaa, pyrimme löytämään pennulle uuden, rakastavan kodin mahdollisimman nopeasti. Se on kaikkien terveyden kannalta järkevin ratkaisu.- vielä ap
Jatkan vielä, että ahdistusta ja syyllisyyttä lisää varmasti myös se, että en haluaisi tuottaa miehelle pettymystä, koska hän nauttii koiran kanssa ulkoilusta. Olen jo useasti viikon aikana ehdottanut erilleen muuttoa, jos mies haluaisi pitää koiran, mutta se ei hänen mielestään ole ratkaisu tähän tilanteeseen, vaan oma virhe on myönnettävä, tilanne hyväksyttävä ja jatkettava eteenpäin.
Opin tästä sen, että en enää ikinä tee mitään päätöksiä toista miellyttääkseni, ellen ole asiasta 100 % varma. - paniikkikohtaus
vielä ap kirjoitti:
Jatkan vielä, että ahdistusta ja syyllisyyttä lisää varmasti myös se, että en haluaisi tuottaa miehelle pettymystä, koska hän nauttii koiran kanssa ulkoilusta. Olen jo useasti viikon aikana ehdottanut erilleen muuttoa, jos mies haluaisi pitää koiran, mutta se ei hänen mielestään ole ratkaisu tähän tilanteeseen, vaan oma virhe on myönnettävä, tilanne hyväksyttävä ja jatkettava eteenpäin.
Opin tästä sen, että en enää ikinä tee mitään päätöksiä toista miellyttääkseni, ellen ole asiasta 100 % varma.Parisuhteessa aina kuuluu myös miellyttää toista. Sinulla on selkeästi muutospelkoja että näköjään sitoutumispelkoja..näen asian ennemmin muuna kuin koiraasiana.
Olet kyvytön tekemään kompromissejä, et siedä hallitsemattomuutta ja et osaa rentoutua jos muutos tulee, ahdistut helpolla. Minusta pentu on sinulle kasvunpaikka ihmisenä:
toki voit mennä aina sieltä mistä aita on matalin koska asiat "ahdistaa" sinua..maailmassa moni asia ahdistaa mutta tärkeintä on oppia käsittelemään niitä.
Itselläni on samankaltaista ongelmaa ja olen omannut kaksi koiraa..ekan sain kun olin ihan lapsi ja ´vastuu jäi kokonaan minun harteilleni (ulkoilut, pissitykset ruokinnat koulutukset) ja stressasin aivan sikana mutta siti vanhemmat ei auttanut ei edes huomannut mitään..näin jälkeenpäin ajatellen vanhempien olisi pitänyt tukea minua ja koiraani ja laittaa sisarenikin apuun. Mutta ei ja siitä plus muista vakavammista lapsuuden ongelmista johtuen olen stressiherkkä ja muutosherkkä. Mutta kun muutos on mennyt tarpeeksi pitkään huomaan kelkan kääntyneen alku on vain vaikeaa. Siksi näen että sinulla on samanlaisia ongelmia mutta älä piiloudu sen taakse..asioita pitää käsitellä ja mennä kohti vaikeita asioita eikä vain paeta. Saat niin paljon enemmän kun jaksat yrittää ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet mutta et anna periksi ja ala vedota siihen.
Opettele tervettä välinpitämättömyyttä mutta ota huomioon myös muut. Ei tarvtse kaikkea tehdä täydellisesti ja virheitäkin saa tehdä. Jos koet että rotu on väärä tee ratkaisu sen pohjalta mutta älä paniikkikohtauksen takia. - voi jestas
"Ja kyllä, olen luonteeltani jännittäjätyyppiä, joka hermoilee ja panikoi asioita ja olen tämän asian kanssa kamppaillut koko ikäni ja jopa hoitoa saanut" Se pentu pois talosta ja äkkiä, vaarallinen siitä tulee tuollaisessa seurassa.
Mitä ihmeen paniikkia pitää yhdestä pissasta lattialla ottaa ? Ja pentu kyllä nukkuu kun sen kanssa 10 minuuttia leikkii. Sitten voi panikoitua kun se pikkupentu kasvaa ja tulee murkkuikään, jos et edes vauvan kanssa pärjää.
- Näppeellään
Tarvitset ammattiapua, koska elämän tavalliset asiat ovat sinulle ylivoimaisia. Sinulla ei ole koiraongelmaa vaan mielenterveysongelma.
- onkohann se
Onko se mielenterveysongelma jos ei viihdy koiran kanssa???
- vikaavikaavikaa
On se sikäli että jos ei ymmärrä niin yksinkertaista asiaa, että mitä pentukoiran ottaminen perheeseen vaatii, niin on pahasti päässä vikaa. Ja että luovuttaa jo viikon sisään? Kyllä minäkin nuorena varmaan ekan koiran kanssa kitisin että väsyttää ja rasittaa, mutta koira pidettiin ja hyvä koira siitä tuli. Ei aikuinen ihminen voi tehdä päätöstä ottaa koira, ja sitten yllättyä että "hei, se tarvitseekin ruokaa ja liikuntaa, yksinolo-opettelua ja seuraa". Ja sitten hankkiutua koirasta viikon päästä eroon kun rasittaa. En ymmärrä.
- paniikkikohtaus
Voi olla koska on halunnut koiran mutta meneekin paniikkiin sen saatuaan. Sama kaava toistuu varmasti myös muilla osaalueilla.
Kenelläpä ei jonkin sortin epätasapainoa olisi kuten itsellänikin: tärkeää on että sen tiedostaa ja tekee asialle jotain. Muuten on tylsää katsoa kun muut menee iloisesti karusellissa kun itse jäät ahdistuksen takia syrjään sitä katsomaan.
- vielä ap
No kuten kirjoitin, niin tiedän että päässäni se vika on ja tiedän sen, että vika on todellakin minussa, ei koiranpennussa. Ehkä tämä teksti olisikin kuulunut jonnekin mt-palstalle eikä tänne, vaikka vastaavista kokemuksista olisinkin toivonut tätä kautta kuulevan.
- paniikkikohtaus
Minusta on hyvä että kirjoitat tänne koska asia sivuaa sekä pentua että koiran omistajaa :) Ja tuskin olet ainoa joka noin kokee.
- Tomaattikeitto
Hei ap. Minusta sinä vaikutat vastuuntuntoiselta ihmiseltä Olet herkka ja mietit onko teidän kotinne pennulle paras mahdollinen. Olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän, kun ottaa huomioon millaisissa olosuhteissa koiria elää. Narkkareilla ja juopoilla on lemmikkejä, joiden hoito on olematonta. Elukat ovat hädin tuskin hengissä.
Mutta nyt ollaan sellaisen asian äärellä että olet ylikorostuneen vastuuntuntoinen. Sinun pitäisi ottaa huomioon, että pentu ei kuole sinun käsiisi, vaikka et kantaisikaan siitä koko ajan huolta. Olet mielestäni analysoinut oman tilanteesi aivan oikein. Olet kahden tulen välissä. Mies halusi koiran, mutta vuorotyön vuoksi vastuuta pennusta jäikin liikaa sinulle. Haluaisit miellyttää miestäsi, mutta itselläsi ei ole nyt hyvä olla, koska sinut on laitettu tilanteeseen, jota et itse ole toivonut.
Terveyttä ei kannata koiranpennun takia menettää. Toivottavasti löytyy jokin ratkaisu, ennenkuin sinä olet työkyvytön. Kissat tottuu koiraan aikaa myöten, toivottavasti sinäkin. Mutta jos näin ei käy, älä missään nimessä syytä itseäsi. - paniikkikohtaus
Tomaattikeitto kirjoitti:
Hei ap. Minusta sinä vaikutat vastuuntuntoiselta ihmiseltä Olet herkka ja mietit onko teidän kotinne pennulle paras mahdollinen. Olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän, kun ottaa huomioon millaisissa olosuhteissa koiria elää. Narkkareilla ja juopoilla on lemmikkejä, joiden hoito on olematonta. Elukat ovat hädin tuskin hengissä.
Mutta nyt ollaan sellaisen asian äärellä että olet ylikorostuneen vastuuntuntoinen. Sinun pitäisi ottaa huomioon, että pentu ei kuole sinun käsiisi, vaikka et kantaisikaan siitä koko ajan huolta. Olet mielestäni analysoinut oman tilanteesi aivan oikein. Olet kahden tulen välissä. Mies halusi koiran, mutta vuorotyön vuoksi vastuuta pennusta jäikin liikaa sinulle. Haluaisit miellyttää miestäsi, mutta itselläsi ei ole nyt hyvä olla, koska sinut on laitettu tilanteeseen, jota et itse ole toivonut.
Terveyttä ei kannata koiranpennun takia menettää. Toivottavasti löytyy jokin ratkaisu, ennenkuin sinä olet työkyvytön. Kissat tottuu koiraan aikaa myöten, toivottavasti sinäkin. Mutta jos näin ei käy, älä missään nimessä syytä itseäsi.Samaa mieltä tomaattikeiton kanssa.
- tolkku
Äläkä ikinä tee lapsia sinunlaisesi ihminen ei pysty niistä huolehtimaan kun koiranpentu jo aiheuttaa valtavaa ahdistusta,tämä on ihan ystävällisessä mielessä annettu kommentti. Harmittaa miehesi puolesta.
- Mullakin oli tuo
sama, kun koira tuli taloon. Nyt on koira ollut 4 vuotta ja se meni kyllä ohi. ONNEKSI. Oksensin ja itkin ekan kuukauden, ennen kuin totuin koiran läsnäoloon ja sen tuomaan vastuun ottamiseen.
- ap taas
Kiitos paljon kokemuksistanne ja rohkaisevista viesteistä!
Nimimerkki paniikkikohtaus, olet ihan oikeassa siinä, että ahdistun muutoksista ja asioista, joita en pysty itse hallitsemaan ja stressaan epäonnistumista. :( Se tämän kaiken takana on ja väsymys tietysti pahentaa oloa...
Se tässä juuri huolestuttaa, kuinka pitkään terveys kestää, jos tällainen olo jatkuu koko pentuajan. Ja onko kellekkään oikein, että siedän tilannetta, mutta en siitä nauti. Mutta johonkin ratkaisuun on pian päästävä.- paniikkikohtaus
Minä olen samanlainen siksi tunnistin sinut :)
Luulenpa että kun annat asioiden olla (mikäli et koe koko rotua tai ylipäätänsä koiraa ahdistavaksi ja vääräksi valinnaksi ) katsot miten menee..anna lupa epäonnistuakin olet silti pohjimmiltasi vastuuntuntoinen..
Sanoisin että muutama kuukausi ja katso miten käy..onko samat tunnelmat vai ei.
Koirasi on tuolloinkin ihan pentu ja sopeutuva jos tuntuu että eeeeeiii tttääätä. ;)
niin uusi koti. Mutta tärkeintä on ettei heti luovuta..ja kun jo sanoo asian ääneen niin helpottaa. Nyt luulen että sinulle laukesi ahdistus vain uudesta tilanteesta. Ja silloin on paha heittää koko lasta pesuveden mukana. Et menetä mitään jos annat itsellesi ja pennullesi mahdollisuuden..ei teidän kummankaan tarvitse olla täydellisiä mutta molemmat te tulette pärjäämään oli tilanne mikä hyvänsä..ahdistus menee ohi. Kun vain päästää irti..
Ahdistus on muutenkin jännä että siihen voi jäädä koukkuun eli pitää pakkomielteisesti kiinni tunteesta...vaikka olisi sen jo valmis hyvästelemään ihan kuin jotain pahaa sattuu kun hiukan höllää hallintaa.
Toivotavasti auttoi edes himpun verran :)
- ikäneidolle koiria
Ja päläpälä.
- taru2
Ymmärrän oikein hyvin tunteitasi!Itselläni on nyt jo aikuinen koira,joka oli todella vilkas pentuna.Lisäksi kuvioissa kissa,joka oli niiiin kiva pennun mielestä.Joskus laskin,että hyvä jos ehdin 5 minuuttia istua illan aikana!Ulkona oli kivaa,sisällä ei.Kestin ainoastaan sen voimalla,että tiesin tilanteen rauhoittuvan ajan kanssa.Saattaa olla helppoa,jos on useampi ulkoiluttaja,ja oma piha tai koirapuisto lähellä,muuten ei!!Ja pennut on nimenomaan riippuvaisia ihmisestä,tottakai jatkuva kontaktihakuisuus ja perässä kulkeminen vaatii totuttelua.Ja jos se on sinulle liikaa,niin sitten se on.Itse koen edelleen olevani enempi kissaihminen,en ole symbioottista tyyppiä.Mutta koiran kanssa kaikki on ihanasti nykyään.
- hooooo
Kannattaisi opettaa pentu olemaan ihan yksinäänkin esim toisessa huoneessa. Ei ole hyvä jos pentu tottuu siihen,että aina joku on sen kanssa.
Sen voi laittaa pikkuhetkiksi,kun se on aikansa riehunut,syönyt ja käynyt tarpeillaan,nukkumaan toiseen huoneeseen. Näin se oppii rauhoittumaan ja nukkumaan ihan itekseen ja aloittaja saa hengähdystaukoa pennusta.
Tai sille voi hankkia oman sopen,häkin...mihin sen voi opettaa vetäytymään levolle tai järsimään herkkuluuta. Aluksi voi jättää häkin oven auki...pesästä pitäisi tulla pennulle mieluinen paikka eikä pakkopullaa. Huom,koiraa ei saa häkittää pitkiksi ajoiksi ja häkin on oltava tarpeeksi suuri.
Tai huoneiston voi jakaa portilla. Portteja saa edullisesti esim Lidlissä on joskus ollut myynnissä ja Jyskillä. Portin takaa pentu voi seurailla tilannetta,on eristettynä muttei koe olevansa aivan yksin. Eristetty huone kannattaa raivata pentuturvalliseksi ja kaikki mahdollisesti rikkoutuva raivata pennun uloittumattomiin.
Tsemppiä yhteiseloon,kyllä se siitä. Pentuaika menee pian ohitse. - muut syyt
Kuten täällä on jo mainittu, sinua taita kalvaa vähän muutk asiat kuin koira. Jos itket ja menetät unesi ja ruokahalusi jonkun koiran takia niin ei oo kyllä kaikki ihan kunnossa. Et taida olla vaan "taipuvainen masennukseen" vaan ihan masentunut. Eli et kestä vastoinkäymisiä. Koira takas kasvattajalle ja oma elämä haltuun
- Päättelisin että
sinulla on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia kun et yhtä pentua kestä ilman että koet elämäsi menneen suunnilleen pilalle. Koiralle ei tietenkään tee hyvää joutua asumaan noin hermoheikon ja hermostuneen ihmisen kanssa mutta edestakaisin kasvattajalta ja takaisin viskominenkaan ei tee sille hyvää. Olisi alunperin pitänyt harkita hiukan tarkemmin tuota koiranottoa jos tiedossa oli että aloittaja on noin masentunut eikä kestä vastoinkäymisiä. Pentuaika ei kauaa kestä ja lopputuloksena olisi varmasti hyvä, kiva koira jos nyt ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja elämän haltuun. Helpommin toki sanottu kuin tehty, ja siksi pennunottoa olisi ehkä pitänyt lykätä.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.661622Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1621359- 881212
- 1201184
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491074- 67828
- 104815
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-184703Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi90698Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36644