Minua vaivaa itseni, se lähinnä mitä kaikkea ajattelen lapsestani.ajatukset ovat todellisia ja olen oikeasti sitä mieltä. En vain ymmärrä miksi en voi olla parempi ihminen kuin olen...
Eli minulla on 4 vuotiaat kaksoistytöt.
Jo silloin kun olivat vauvoja niin huomasin että toinen tytöistä ei ole terve.
Tytön ollessa 2 vuotta hän saikin kehitysvamma diagnoosin, minkä olin kyllä jo tienny pitkän aikaa.
Minua ei haittaa että tyttö on kehitysvammainen vaan se millaista arkemme on hänen kanssaan.
En suoraan sanottuna pidä enää elämästämme ja valitettavasti se johtuu tytöstä.
Tyttö on niin ylikierroksilla käyvä ettei kotirauhaa meillä tunneta.
Ei ymmärrä juuri ollenkaan puhetta ja mitään käytöstapoja ei ole.
Jatkuvaa riehumista, siskon kiusaamista, tavaroiden rikkomista, huutamista, ulosteella sotkemista, 15 min välein pahoja raivokohtauksia ja niin paljon muuta.
Kaikki elämässämme pyörii tämän työn ympärillä, elämä ei ole elämää.
Parisuhteessa on ongelmia jotka liittyvät tähän kehitysvamman aiheuttamiin tilanteisiin.
Kerran kahdessa viikossa käy hoitaja joka vie tytön ulos 2 tunniksi.
Muuta apua ei ole. Eikä kukaan ota tyttöä hoitoon, sen ymmärrän hyvin.
Rakastan lastani, mutta itken ja välillä tuntuu että jos hän asuisi muualla niin elämä olisi parempaa edes elämää.nyt sitä ei ole!
Emme voi perheenä mennä juuri mihinkään tytön käytöksen takia.
Hänen vammansa ei näy ulospäin joten sekin vaikeuttaa tilanteita.
Olemme vain lukkiutuneet kotiin kärsimään ja taistelemaan.
Tuntuu että en voi tarjota mitään tälle toiselle terveelle lapsellemme kun voimavarat kuluu muualla.
Välillä mietin katkerana miksi meille kävi näin?
Olemme terveitä, elin moitteettomasti raskausajan, suvussa ei sairauksia jne.
Ultrassa ei näkynyt mitään poikkeavaa.
Olen vain vihainen ja vihaan elämäämme, itseäni!
Miksi en jaksa tätä tilannetta?
Miksi ajattelen näin julmasti omasta lapsestani?
Kaikki pidätte minua varmaan hirviönä, mutta purkaudun kun en enää jaksa!
Ansaitsenko olla äiti?
131
4502
Vastaukset
- Tuskin vain
Lisään vielä jotain...
Eli olen tytönomaishoitajana kotona. En käy töissä vaikka haluaisin.
Tämä on ainoa asia jolla saan hyvitettyä itselleni nämä ajatukset,
Toinen tytöstä on päiväkodissa, jotta saisi olla "rauhassa".
Kotona jos hän haluaa leikkiä rauhassa niin hänen pitää mennä omaan huoneeseen, vaikka olisi paljon kivempi olla siellä missä isi ja äitikin.
Se ei ole mahdollista kovan mölyn, lyömisen ja lelujen heittelyn takia...
Miehen kanssa meillä ei ole vapaata kahdenkeskeistä aikaa lainkaan.
Terve tyttömme käy nukkumaan puoli 9, mutta tätä toista ei saa nukahtamaan ennen 11. Silloin olemme jo liian poikki tekemään mitään.
Tyttö nukkuu huoneessamme ja herää pitämään mölyään 4 kertaa.
Olemme väsyneitä!!!
Kaverit ja suku pitävät enää minimi määrän yhteyttä.
Vieroksuvat selvästi vammaista lastamme ja toki tuntikin hänen seurassaan on uuvuttaa henkisesti.
Kesällä toinen tyttömme oppi uimaan ja halusi rannalle päivittäin.
Emme päässeet perheenä vaan aina vuorotellen äidin tai isin kanssa.
Tyttö sanoi "voi kun joskus voisimme tulla tänne äidin ja isin kanssa yhdessä kolmestaan viettämään päivää"
Tälläistä ihanuutta meillä ei ole hänelle tarjota.Hei Tuskin vain.
Kirjoitat perhetilanteestasi, joka on lapsen vamman takia tavallista haastavampi ja on vienyt jaksamistanne äärirajoille. Tuntemukset, jotka kuvaat ovat mielestäni uupumuksesta nousevia. Itse näkisin kirjoittamasi perusteella, että tarvitsette nykyistä enemmän perheen ulkopuolista tukea. Oletko jo ajatellut tukiperhetoimintaa? Entä kuulutteko johonkin vertaistukiporukkaan, joilla on lapsella sama tilanne? Vertaistuki on yllättävän voimaannuttavaa.
Suosittelen siis hakemaan lisäapua esimerkiksi perheneuvolan, sosiaalityöntekijän, omaishoidosta vastaavan tahon tai muun asioitanne hoitavan virkailijan kautta (nämä vaihtelevat vähän kuntien kesken). Myös seurakunnan diakoniatyöntekijällä voi olla tiedossa erilaisia ryhmiä, joissa pääsee purkamaan tuntojaan.
Toivotan voimia, mutta myös konkreettista muutosta perheenne jaksamiseen. Muistakaa, että parisuhteenkin hoitaminen koituu paitsi teidän aikuisten, myös lasten parhaaksi.
diakoni Meiju- Monikkoäiti
Ehkä olisi enemmän huolissani tästä toisesta tytöstä, koska jos hän jo 4-vuotiaana toivoo, että saisi olla kolmisin äidin ja isän kanssa, niin kuinkas sitten isompana? Hienoa kuitenkin, että 4-vuotias on oppinut jo uimaan, sillä se on aika harvinaista. Ainakin se osoittaa, että teillä on aikaa riittänyt hänellekin.
"Kesällä toinen tyttömme oppi uimaan ja halusi rannalle päivittäin.
Emme päässeet perheenä vaan aina vuorotellen äidin tai isin kanssa.
Tyttö sanoi "voi kun joskus voisimme tulla tänne äidin ja isin kanssa yhdessä kolmestaan viettämään päivää"" - avus
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei Tuskin vain.
Kirjoitat perhetilanteestasi, joka on lapsen vamman takia tavallista haastavampi ja on vienyt jaksamistanne äärirajoille. Tuntemukset, jotka kuvaat ovat mielestäni uupumuksesta nousevia. Itse näkisin kirjoittamasi perusteella, että tarvitsette nykyistä enemmän perheen ulkopuolista tukea. Oletko jo ajatellut tukiperhetoimintaa? Entä kuulutteko johonkin vertaistukiporukkaan, joilla on lapsella sama tilanne? Vertaistuki on yllättävän voimaannuttavaa.
Suosittelen siis hakemaan lisäapua esimerkiksi perheneuvolan, sosiaalityöntekijän, omaishoidosta vastaavan tahon tai muun asioitanne hoitavan virkailijan kautta (nämä vaihtelevat vähän kuntien kesken). Myös seurakunnan diakoniatyöntekijällä voi olla tiedossa erilaisia ryhmiä, joissa pääsee purkamaan tuntojaan.
Toivotan voimia, mutta myös konkreettista muutosta perheenne jaksamiseen. Muistakaa, että parisuhteenkin hoitaminen koituu paitsi teidän aikuisten, myös lasten parhaaksi.
diakoni MeijuMeijun kanssa samaa mieltä. Omaishoidosta tiedän tämän verran: joskus siitä on mahdollista saada lomaa esim. Hoidettava omainen viikoksi laitokseen hoitoon (joissakin tapauksissa esim. asuntolaan tai muuhun pieneen yksikköön) ja/tai henkilökohtainen avustaja omaiselle. En tiedä miten kun kyseessä on lapsi, tietoni enemmän tilanteista jolloin hoidettava omainen on aikuinen.
Valitettavasti taitaa olla niin ettei kaikkia tukia helposti ja automaattisesti tarjota, vaan niitä täytyy osata hakea. Tilannetta vaikeuttaa myös se että useissa tapauksissa kunta maksaa (esim. henkilökohtaisen avustajan palkan) ja kuntahan haluaa tietysti säästää: sinun täytyy siis osata jämäkästi ja selkeästi perustella avuntarpeesi/lapsesi avuntarve. Vertaistuesta voisi olla hyötyä: kuulisit miten ja millaista apua toiset ovat saaneet. - mek
Kunnon lääkitys lapselle ja saatte hänet rauhoittumaan silloin kun haluatte´ja välillä johonkin hotolaitokseen vaikka viikoksi ja ei tuollaista elämää kukaan jaksa vuodesta toiseen.
- Jeesus ite
Varo sitten noita kirkon huutelijoita, joiden koko elämä perustuu valheisiin.
- heikki4
mek kirjoitti:
Kunnon lääkitys lapselle ja saatte hänet rauhoittumaan silloin kun haluatte´ja välillä johonkin hotolaitokseen vaikka viikoksi ja ei tuollaista elämää kukaan jaksa vuodesta toiseen.
ohan näitä paikkoja mihin voi hakea hoitoon,, vaikka ,,vaaliala,,on selainen ja hyvä paikka, hakekaa ihmessä tai kohta ootte kaikkii sielä.. siis ei lasta tarvii hylätä muta oma jaksaminen ja toinen tyttö tarvii sen rauhan, ihan totta ,, kaikella ystävyydellä.. ,,,, tehkää niin
- Entä vanha keino
Miten tyttö reagoi vitsaan rangaistuksena huonosta käytöksestä? Jotenkihan viesti on saatava perille kehitysvammaiseenkin päähän, että tälläisestä käytöksestä on vähemmän mellyttävät seuraukset.
- vammaisen äiti
heikki4 kirjoitti:
ohan näitä paikkoja mihin voi hakea hoitoon,, vaikka ,,vaaliala,,on selainen ja hyvä paikka, hakekaa ihmessä tai kohta ootte kaikkii sielä.. siis ei lasta tarvii hylätä muta oma jaksaminen ja toinen tyttö tarvii sen rauhan, ihan totta ,, kaikella ystävyydellä.. ,,,, tehkää niin
Heikki puhuu asiaa. Minulla on myös vammainen ja terve lapsi, tosin jo aikuisia mutta muistissa säilyy raastava aika varsinkin vammaisen murrosikä oli semmoinen.
Tunteiden koko skaalan käy läpi kun yrittää tasapainoilla kaikkien jaksamisen kanssa.
Monet perheet päätyy eroon mikä on tietysti valitettavaa. Yhtä lailla vammainen kuin terve lapsi kärsii tilanteesta ja kaikkien jaksaminen on huomioitava. varaudu taisteluun oikeuksienne puolesta. Kunnat yrittävät säästää mutta kehitysvammaisten tukiliitolla on myös asiamies joka antaa asiantuntijaneuvoa jos tilanne käy kriittiseksi.Voi olla kyllä vanhentunutta tietoa.
Vertaistuki on todella korvaamatonta sillä ei normaaliperheet ymmärrä kaikkea mitä teidän pitää kohdata. Muistakaa hoitaa myös parisuhdettanne, kaksi vanhempaa on myös kummallekin lapselle parempi kuin yksi vanhempi.
Hae apua noista osoitteista joita diakoni Meiju mainitsi. Tsemppiä ! Hei!
Et ole hirviö!
Itselläni on nyt jo aikuinen kehitys-monivammainen poika.
Olin aivan samassa jamassa kun sinä kun lapset olivat pieniä,eivät kaksosia mutta lähekkäin syntyneitä.
Nyt neuvon sinua näin,
ota yhteyttä sosiaalipalvelun vammaispuolelle ja kysy missä tyttärenne voitaisiin tutkia oikeen kunnolla.Pohjanmaalla on Eskoon palvelukeskus jotka ovat erikoistuneet kehitysvammaisiin ja tälläisissa paikoissa he pystyvät auttamaan mutta sinne pääsee vaan vammaispalvelun kautta.
Tuntuu että tyttärellänne on jotain muutakin kuin pelkkä kehitysvamma tai ainakin se olisi hyvä tutkia!
Lapseni tutkittiin Eskoossa myöhemmin ja hänelle todettiin kehitysvamman lisäksi autismi ja kuulovamma,hän oli silloin jo 5v.Kun tiedettiin mistä on kyse niin osattiin hoitaa lastamme oikeen ja arkemme muuttui totaalisesti.Lääkitystä tarvittiin vasta murrosiässä johon taas tarvitsimme Eskoon apua!
Hoitopaikkojen kanssa oli meilläkin aluksi vaikeuksia koska mun oli pakko mennä heti töihin äitiysloman päätyttyä.On väärin että joudut olemaan omaishoitaja vain sen takia ettei hoitopaikkaa löydy!
Mutta aloita tosta tutkimukseen pääsystä niin uskon että siitä saatte eniten apua!
Äläkä missään nimessä häpeä pyytää apua!
Et ole yhtään huononpi kuin muutkaan!- VÖI VÖI
Monikkoäiti kirjoitti:
Ehkä olisi enemmän huolissani tästä toisesta tytöstä, koska jos hän jo 4-vuotiaana toivoo, että saisi olla kolmisin äidin ja isän kanssa, niin kuinkas sitten isompana? Hienoa kuitenkin, että 4-vuotias on oppinut jo uimaan, sillä se on aika harvinaista. Ainakin se osoittaa, että teillä on aikaa riittänyt hänellekin.
"Kesällä toinen tyttömme oppi uimaan ja halusi rannalle päivittäin.
Emme päässeet perheenä vaan aina vuorotellen äidin tai isin kanssa.
Tyttö sanoi "voi kun joskus voisimme tulla tänne äidin ja isin kanssa yhdessä kolmestaan viettämään päivää""Töiset läpset ön heikömpiä, kin töiset läpset.
- KYLLÄSTYNYT
VÖI VÖI kirjoitti:
Töiset läpset ön heikömpiä, kin töiset läpset.
TAJUATKO LOPETTAA OLLENKAAN TOTA ÄLYTÖNTÄ KIRJOITTELUA,!!
- töttörööö
Entä vanha keino kirjoitti:
Miten tyttö reagoi vitsaan rangaistuksena huonosta käytöksestä? Jotenkihan viesti on saatava perille kehitysvammaiseenkin päähän, että tälläisestä käytöksestä on vähemmän mellyttävät seuraukset.
No olipa hyvä neuvo! Ei diabeteskään parane vitsaa antamalla. Kehitysvammassa käytöshäiriöt johtuu samalla tavalla biologisesta syystä kun esim. diabeteksessä häiriö insuliinin tuotossa. Niille ei voi mitään.
Lääkkeillä voidaan hoitaa molempia. - Apua löytyy
Hei kyllä asuinkuntanne on velvollinen järjestämään teille apua. Mene reippaasti sosiaalitoimeen ja ala ajamaan etujanne pyydä lapsellesi ammatilliseen perhekotiin tukipaikka missä voi käydä esimerkiksi jokatoinen viikonloppu. Sekä erillisiä viikon lomajaksoja. Se on Lapsenetu kuin myös ehdoton edellytys omalle jaksamisellenne. Näin saisitte apua kiristyneeseen perhetilanteeseen ja silloin voitte antaa aikaa enemmän toiselle lapsellenne. Ei ole häpeä hakea apua vaan se mahdollistaa jaksamisenne haastavassa arjessanne. Parempaa syksyä ja jaksamista teille kokoperheelle.
- jhokj
Pistä laitokseen. Ajattele tervettä lastasi. Hän ansaitsee ehjän perheen ja turvaa.
- Ön väikeitä
avus kirjoitti:
Meijun kanssa samaa mieltä. Omaishoidosta tiedän tämän verran: joskus siitä on mahdollista saada lomaa esim. Hoidettava omainen viikoksi laitokseen hoitoon (joissakin tapauksissa esim. asuntolaan tai muuhun pieneen yksikköön) ja/tai henkilökohtainen avustaja omaiselle. En tiedä miten kun kyseessä on lapsi, tietoni enemmän tilanteista jolloin hoidettava omainen on aikuinen.
Valitettavasti taitaa olla niin ettei kaikkia tukia helposti ja automaattisesti tarjota, vaan niitä täytyy osata hakea. Tilannetta vaikeuttaa myös se että useissa tapauksissa kunta maksaa (esim. henkilökohtaisen avustajan palkan) ja kuntahan haluaa tietysti säästää: sinun täytyy siis osata jämäkästi ja selkeästi perustella avuntarpeesi/lapsesi avuntarve. Vertaistuesta voisi olla hyötyä: kuulisit miten ja millaista apua toiset ovat saaneet.Kyl ön väikeitä läpsiä mönenläisiä. Jötkyt övät väikeämpiä jä töiset övät helpömpiä.
- YÖLÖ SWÄG
KYLLÄSTYNYT kirjoitti:
TAJUATKO LOPETTAA OLLENKAAN TOTA ÄLYTÖNTÄ KIRJOITTELUA,!!
Älä kiinnitä rölliin huömiötä.
- tuplien äiti
Hei! Mistäpäin suomea olet? Itselläni 8-vuotiaat kaksostytöt ja myös toisella aikanaan ollut monenlaista vaikeutta. Hän sai 4kk ikäisenä aivoverenvuodon. Kävimme vuosia fysio, toiminta ja puheterapiassa. Nyt jo helpottaa! Oletko ollut mukana monikkoperheiden toiminassa? Vertaistuki on parasta tukea. Me asumme etelä-suomessa ja jos asut täälläpäin, voisin tarjota hoitoapua sillointällöin niin saisitte levätä!
- avustajaa
Kannattaisi varmaan kysyä olisitteko oikeutettuja henkilökohtaiseen avustajaan. Kaupungin vammaispalvelut ainakin meilläpäin hoitaa nämä asiat.
- Toinen kyllästynyt!!
VÖI VÖI kirjoitti:
Töiset läpset ön heikömpiä, kin töiset läpset.
On aivan älytöntä kommentoida toisten vaikeisiin ja ongelmallisiin asioihin noin typerillä "lässytyksillä" !! Eikö sulla ole parempaa tekemistä?
- hyvä neuvo
jhokj kirjoitti:
Pistä laitokseen. Ajattele tervettä lastasi. Hän ansaitsee ehjän perheen ja turvaa.
Minä tekisin luultavasti juuri noin.
Olisin heti synnytyksen jälkeen "antanut lapsen pois" jonnekin muualle.
Normaali lapsi ansaitsee normaalin elämän. - Fühfer
YÖLÖ SWÄG kirjoitti:
Älä kiinnitä rölliin huömiötä.
Jüü,ån pärempy €ttet nemetä hermojasi ota iisisti
VÖI VÖI kirjoitti:
Töiset läpset ön heikömpiä, kin töiset läpset.
Täällä voisi tietysti ola jonkinlainen ylläpito, joka karsisi pois noita älyttömiä juttuja ja blokkaisi niiden tehtailijat.
- tytöntyllerö
samsung60 kirjoitti:
Täällä voisi tietysti ola jonkinlainen ylläpito, joka karsisi pois noita älyttömiä juttuja ja blokkaisi niiden tehtailijat.
Tekis mieli kävästä ite karsimassa tuo v***n ääööääliö solmuun!
- 9+10
töttörööö kirjoitti:
No olipa hyvä neuvo! Ei diabeteskään parane vitsaa antamalla. Kehitysvammassa käytöshäiriöt johtuu samalla tavalla biologisesta syystä kun esim. diabeteksessä häiriö insuliinin tuotossa. Niille ei voi mitään.
Lääkkeillä voidaan hoitaa molempia.Ethän sinä edes tiedä mikä vamma hänellä on.
Jospa hän on niin tyhmä ettei ymmärrä puhetta mutta uskoo kyllä fyysistä viestintää niin kuin eläimetkin. - etteköajattelemuuta?
hyvä neuvo kirjoitti:
Minä tekisin luultavasti juuri noin.
Olisin heti synnytyksen jälkeen "antanut lapsen pois" jonnekin muualle.
Normaali lapsi ansaitsee normaalin elämän.Olet moraalinen pelkuri. Lapsi vain pois johonkin muualle? On helpompiakin tapoja. Vtunlässyt!
- töttörööö
9+10 kirjoitti:
Ethän sinä edes tiedä mikä vamma hänellä on.
Jospa hän on niin tyhmä ettei ymmärrä puhetta mutta uskoo kyllä fyysistä viestintää niin kuin eläimetkin.Itselläsi taitaa olla tyhmyys huipussaan.
- Arrapaa
Ön väikeitä kirjoitti:
Kyl ön väikeitä läpsiä mönenläisiä. Jötkyt övät väikeämpiä jä töiset övät helpömpiä.
Jos sa viela jatkat, niin saat nahda, kuka sitten maaraa!
- Austin Powers
Fühfer kirjoitti:
Jüü,ån pärempy €ttet nemetä hermojasi ota iisisti
Fyhnerille ois oma paikka tuolla huuhaalla, mene sinne. Soppiiko semmonen ?.
- se vain kiusaa
Arrapaa kirjoitti:
Jos sa viela jatkat, niin saat nahda, kuka sitten maaraa!
hihhiihii
- erityisen äiti
hyvä neuvo kirjoitti:
Minä tekisin luultavasti juuri noin.
Olisin heti synnytyksen jälkeen "antanut lapsen pois" jonnekin muualle.
Normaali lapsi ansaitsee normaalin elämän.Sairas lapsi ei ole mikään nukke joka annetaan vaan jonnekkin pois omista silmistä..Tukitoimia ed.mainittu perhe tarvitsee jotta jaksaa arjessa. Lapselle voitte saada tukiperheen tai laitospaikan jotta saatte levätä. Sinulla mahdollisuus oamsihoidontukeen ja voit tehdä silti osa-aiaksiat työtä,Vammaistukea ilman muuta ja käyttekö vammaisten neuvolassa? siltä voisitte saada lääkitysneuvontaa.Vanhemmuus on rankkaa.
- Jokuvaan1990
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei Tuskin vain.
Kirjoitat perhetilanteestasi, joka on lapsen vamman takia tavallista haastavampi ja on vienyt jaksamistanne äärirajoille. Tuntemukset, jotka kuvaat ovat mielestäni uupumuksesta nousevia. Itse näkisin kirjoittamasi perusteella, että tarvitsette nykyistä enemmän perheen ulkopuolista tukea. Oletko jo ajatellut tukiperhetoimintaa? Entä kuulutteko johonkin vertaistukiporukkaan, joilla on lapsella sama tilanne? Vertaistuki on yllättävän voimaannuttavaa.
Suosittelen siis hakemaan lisäapua esimerkiksi perheneuvolan, sosiaalityöntekijän, omaishoidosta vastaavan tahon tai muun asioitanne hoitavan virkailijan kautta (nämä vaihtelevat vähän kuntien kesken). Myös seurakunnan diakoniatyöntekijällä voi olla tiedossa erilaisia ryhmiä, joissa pääsee purkamaan tuntojaan.
Toivotan voimia, mutta myös konkreettista muutosta perheenne jaksamiseen. Muistakaa, että parisuhteenkin hoitaminen koituu paitsi teidän aikuisten, myös lasten parhaaksi.
diakoni MeijuÄärirajoille
- Entä vanha keino
töttörööö kirjoitti:
No olipa hyvä neuvo! Ei diabeteskään parane vitsaa antamalla. Kehitysvammassa käytöshäiriöt johtuu samalla tavalla biologisesta syystä kun esim. diabeteksessä häiriö insuliinin tuotossa. Niille ei voi mitään.
Lääkkeillä voidaan hoitaa molempia.Jos kehitysvammainen koskee kuumaa keittolevyä ja polttaa sormensa, niin kehitysvammainenkin ymmärtää olla vast'edes koskematta. Riippuu tietysti kehitysvamman asteesta, mutta ainekin ne jotka minä olen tuntenut oppisivat sen läksyn.
En toki tarkoita, että lapsi hakataan kirjavaksi, mutta pieni fyysinen palaute juuri sillä hetkellä kun käytös on pahinta, voi auttaa muistamaan että ihan miten tahansa ei saa käyttäytyä. - siitävaan
Entä vanha keino kirjoitti:
Jos kehitysvammainen koskee kuumaa keittolevyä ja polttaa sormensa, niin kehitysvammainenkin ymmärtää olla vast'edes koskematta. Riippuu tietysti kehitysvamman asteesta, mutta ainekin ne jotka minä olen tuntenut oppisivat sen läksyn.
En toki tarkoita, että lapsi hakataan kirjavaksi, mutta pieni fyysinen palaute juuri sillä hetkellä kun käytös on pahinta, voi auttaa muistamaan että ihan miten tahansa ei saa käyttäytyä.Niinkuin lehmälle sähköaita!
- kaiken kokenut
Vie erityislapsesi päivähoitoon ja mene töihin.
Aloita lapsillesi sokeriton-viljaton-maidoton ruokavalio ja lisäravinteet.
Ota yhteys http://fms.fi/ listalta löytyvään alueesi lääkäriin.
terveisin autistin äiti - ((((((((((((((((((((
Jeesus ite kirjoitti:
Varo sitten noita kirkon huutelijoita, joiden koko elämä perustuu valheisiin.
Älä sinä tuo uskontoväittelyjä sinne, minne eivät kuulu.
- yksi peruna...
Sanot vain lapsen isälle, että mene välillä ulkoilemaan tämän kehitysvammaisen tytön kanssa leikkipuistoon, pyörälenkille, vaunuajelulle...Ja voilá, sinä voit viettää laatuaikaa kaksoissiskon kanssa.
Huomenna voitte vaihtaa rooleja, isä vie terveemmän tytön ulkoilemaan ja sinä olet kaksoissiskon kanssa tai sinä viet kehitysvammaisen ulkoilemaan ja isä leikkii legoilla toisen tytön kanssa.
Tämmöistä se on perheissä, joissa on useampi kuin yksi lapsi, oli lapset sitten rauhallisia tai vilkkaita.- 13928171727272
Aloittaja taisi itsekin kertoa, että vanhemmat vuorottelevat toisen lapsen uimaan viemisessä todennäköisesti sitten muussakin. Mutta voisi tosiaan olla hyvä, että kehitysvammainen lapsikin pääsisi hänelle sopivaan hoitopaikkaan. Tämä voisi olla hyväksi sekä lapsille että vanhemmille. Kokopäiväinen tai osapäiväinen päiväkoti voidaan katsoa kuntoutukseksi.
Entä muu kuntoutus? Oletteko saaneet esim. opastusta kuvien käyttöön puheenymmärtämisen tukena? Puheterapeutti voisi arvioida lapsen ja kommunikaatio-opettaja tulla kotiin opastamaan kuvien käyttöä.
Vammainen lapsi tarvitsee perushoivan lisäksi myös kuntoutusta ja vanhemmat tarvitsevat tukea lapsen kasvatukseen.
- Olet ajatuksissani
Kuulehan - on helppoa olla hyvä äiti silloin kun asiat sujuu. Kun lapsi on terve, ei mitään erityistä vaativaa vaihetta meneillään, kun itse saa myös levättyä.
Mutta voi olla raskasta ja äärirajoille vievää olla sairaan laposen vanhempi. Jotakin siitä tiedän minäkin.
Sinua jo neuvottiin hakemaan apua ja tukitoimia. Olen samaa mieltä. Teet vaativaa ja arvokasta työtä lapsesi omaishoitajana. Etsi vertaistukea ja hae apua. Pienikin apu ja helpotus voi avittaa paljon eteenpäin.
Jaksamista! Toiset paiskataan tässä elämässä vaativaan tehtävään. Teidänkin perheelle on langennut se osa. Se ei ole helppoa, mutta siitä on mahdollista selvitä. Autettuna - yksin ei tarvitse.- 3+20
"Teet vaativaa ja arvokasta työtä lapsesi omaishoitajana."
Mitä arvokasta tuossa on kun aivan selvästi tyttö ei tule koskaan paranemaan?
Moni jo ehdotteli avun hakemista, mutta ne ovat kuitenkin pelkkää (väkivallan avulla ryöstettyjen) verovarojen tuhlausta.
Ei ole mitenkään arvokasta sitoa terveiden energiat ja elämät vuosikymmeniksi selkeästi elinkelvottomien elättämiseen jotta jotku yltiömoraalikot saisivat kokea olevansa hyviä ihmisiä. - Olet ajatuksissani
3+20 kirjoitti:
"Teet vaativaa ja arvokasta työtä lapsesi omaishoitajana."
Mitä arvokasta tuossa on kun aivan selvästi tyttö ei tule koskaan paranemaan?
Moni jo ehdotteli avun hakemista, mutta ne ovat kuitenkin pelkkää (väkivallan avulla ryöstettyjen) verovarojen tuhlausta.
Ei ole mitenkään arvokasta sitoa terveiden energiat ja elämät vuosikymmeniksi selkeästi elinkelvottomien elättämiseen jotta jotku yltiömoraalikot saisivat kokea olevansa hyviä ihmisiä.Siksi että jokainen, joka tarvitsee hoivaa, hoitoa, apua - ansaitsee saada sitä. Terveet aikuiset eivät yleensä tarvitse, mutta lapsi, sairas, vammainen, vanhus...jopa tyhmä ja ilkeä jos hän on vaikkapa loukkaantunut ja apua tarvitsee - hänen on sitä saatava. Vaikka hän ei tulisi koskaan paranemaan veronmaksajaksi. Siksipä juuri omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Hoiva on yleensä hyvää ja ihmisläheistä ja halpaakin. Kuten arvelitkin pelkillä verovaroilla ei pitkälle selvitä.
Kantani on, että meidän on huolehdittava apua tarvitsevista läheisistämme. Mutta sitä ei tarvitse eikä saa tehdä oma jaksaminen ja elämä uhraten. Apua saa ja pitää hakea. Ja yhteiskunnalla pitää olla tarjolla sitä apua. - 24432124578999754
Olet ajatuksissani kirjoitti:
Siksi että jokainen, joka tarvitsee hoivaa, hoitoa, apua - ansaitsee saada sitä. Terveet aikuiset eivät yleensä tarvitse, mutta lapsi, sairas, vammainen, vanhus...jopa tyhmä ja ilkeä jos hän on vaikkapa loukkaantunut ja apua tarvitsee - hänen on sitä saatava. Vaikka hän ei tulisi koskaan paranemaan veronmaksajaksi. Siksipä juuri omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Hoiva on yleensä hyvää ja ihmisläheistä ja halpaakin. Kuten arvelitkin pelkillä verovaroilla ei pitkälle selvitä.
Kantani on, että meidän on huolehdittava apua tarvitsevista läheisistämme. Mutta sitä ei tarvitse eikä saa tehdä oma jaksaminen ja elämä uhraten. Apua saa ja pitää hakea. Ja yhteiskunnalla pitää olla tarjolla sitä apua.Siksi, että tuolle linjalle lähdettäessä on vaikea vetää rajaa siihen, ketkä kaikki ihmiset on eliminoitava. Eliminoidaanko kaikki vaikeasti työllistyvät ( mukaan lukien, ne joiden alalta työpaikat ovat vähentyneet selkeästi, esim it-ala), pitkäaikaissairaat ( huonoina aikoina myös toimintakykyiset, kuten diabeetikot, koska heidän lääkkeensä maksavat) ja yli 64- vuotiaat?
- Ymmärrän ahdistukses
Jos aikuinen ei hallitse itseään, niin hän hakee rauhoittavaa lääkettä. Eikö tässä tapauksessa voisi hakea tälle ylivilkkaalle lapselle? Ja unilääkettä, jos herää usein öisin. Hän on sairas, tuskin ilkeyttään häiritsee, silloin lääkitään. Onneksi on lääkkeitä keksitty. Et tietenkään voi jaksaa tuollaista rumbaa, kuulostaa hurjalta ja kurjalta.
- ...
Ei lasta pysty lääkitsemään normaaliksi, eikä se kannatakaan vain siitä lähtökohdasta, että pääsisi helpommalla. Saa sillä kyllä lapselta maksan ja munuaiset sököksi.
- .PsM.
Saisit hävetä kun tälläisiä ohjeita annat.
Tarkastele hieman omaa toimintaasi ennenkuin annat vinkkejä enempää.
Jos aikuinen ei hallitse itseään, on aika syventää itsetutkimusta ja ns. "sisäänpäin kääntymistä" eli mm. esim. tarkastella objektiivisesti prosesseja jotka mm. vaikuttavat tunteiden syntyyn ja läpikäyntiin.
Lääkkeillä itsensä pumppaaminen on aikapommin tietoista rakentamista.
Neurologisesti terve, itsensä kanssa sujut oleva aikuinen ei moista suosittele toisille eikä varsinkaan lapsille.
Sitten itse aiheeseen palaten.
Voisiko tätä hieman ns. "vilkkaampaa" siskoa auttaa jos hän saisi ymmärtävän tukihenkilön elämäänsä? - ......
... kirjoitti:
Ei lasta pysty lääkitsemään normaaliksi, eikä se kannatakaan vain siitä lähtökohdasta, että pääsisi helpommalla. Saa sillä kyllä lapselta maksan ja munuaiset sököksi.
Ei ole tarkoituskaan lääkitä "normaaliksi" vaan sellaiseksi että lapsella itselläänkin olisi parempi olla. Ylivilkkaus, levottomuus ja mahdollinen ahdistus voi olla todella vaikeaa lapsellekin varsinkin jos sen aiheuttaa SAIRAUS. Miksi sitä ei voisi lääkitä. Mieluummin antaa lapsen kärsiä? Kyse ei ole aikuisen helpommalla pääsystä.
- ei lääkkeille
Ei lapsille voi antaa unilääkkeitä eikä rauhoittavia...lapsen keskushermosto kehittyy ihan eri tavoin kuin aikuisen. Neurologi sanoi omasta ylivilkkaasta räjähtelevästä ja vähäunisesta lapsestani että päiväkoti-iässä lapsen kehityskapasiteetti on vielä suuri. Kun otsalohko kehittyy niin lapsi oppii itsensä hallintaa. 4-5 vuotiaalla se on vielä tosi kehittymätön, olipa kyse normaalista tai vammaisesta lapsesta. Minunkin mies ja sukulainenkin on sanonut, että rauhoittavia vaan...lääkettä läääkettä...No ei ikipäivinä sanon minä...ei ikipäivinä lääkettä minun pienelle lapselle!! ja neurologi oli kanssani samaa mieltä! Kalaöljyjä ja vitamiineja kyllä...mutta ei lääkkeitä...Neurologikin määräsi lääkkeeksi vain kalaöljyä.
- 17+15
...... kirjoitti:
Ei ole tarkoituskaan lääkitä "normaaliksi" vaan sellaiseksi että lapsella itselläänkin olisi parempi olla. Ylivilkkaus, levottomuus ja mahdollinen ahdistus voi olla todella vaikeaa lapsellekin varsinkin jos sen aiheuttaa SAIRAUS. Miksi sitä ei voisi lääkitä. Mieluummin antaa lapsen kärsiä? Kyse ei ole aikuisen helpommalla pääsystä.
Kukaan ei voi tietää milloin hänellä on hyvä olla. Voi olla että tässä tapauksessa ei edes tiedetä onko siellä mitään älyllistä elämää.
Tahdonvastainen lääkintä auttaa vain muita ihmisiä, ei itse kohdetta.
Tuollainen hiljaiseksi lääkitseminen vamukin edun nimissä moralisoimalla on selkärangatonta, saatanan niljakasta ja suoranaista kiduttamista.
Jälkiaborttikin olisi moraalisempaa kuin nuo lääkintäehdotukset. - 12+18
.PsM. kirjoitti:
Saisit hävetä kun tälläisiä ohjeita annat.
Tarkastele hieman omaa toimintaasi ennenkuin annat vinkkejä enempää.
Jos aikuinen ei hallitse itseään, on aika syventää itsetutkimusta ja ns. "sisäänpäin kääntymistä" eli mm. esim. tarkastella objektiivisesti prosesseja jotka mm. vaikuttavat tunteiden syntyyn ja läpikäyntiin.
Lääkkeillä itsensä pumppaaminen on aikapommin tietoista rakentamista.
Neurologisesti terve, itsensä kanssa sujut oleva aikuinen ei moista suosittele toisille eikä varsinkaan lapsille.
Sitten itse aiheeseen palaten.
Voisiko tätä hieman ns. "vilkkaampaa" siskoa auttaa jos hän saisi ymmärtävän tukihenkilön elämäänsä?Aloittaja teki hyvin selväksi että kyseessä ei ole mikään hieman ylivilkaampi lapsi, vaan äiti itse oli jo vauvasta huomannut jotain olevan pielessä.
Lapsen äiti kertoi, että tyttö ei ymmärrä puhetta. Tuo tukihenkilö on silloin tässä tilanteessa täyttä halihalipaskaa. Sinäkö sen aioit kustantaa? - ......
17+15 kirjoitti:
Kukaan ei voi tietää milloin hänellä on hyvä olla. Voi olla että tässä tapauksessa ei edes tiedetä onko siellä mitään älyllistä elämää.
Tahdonvastainen lääkintä auttaa vain muita ihmisiä, ei itse kohdetta.
Tuollainen hiljaiseksi lääkitseminen vamukin edun nimissä moralisoimalla on selkärangatonta, saatanan niljakasta ja suoranaista kiduttamista.
Jälkiaborttikin olisi moraalisempaa kuin nuo lääkintäehdotukset.Huonon olon näkee ainakin. Antaa lapsen kärsiä. Ei ole minun.
- Ymmärrän ahdistukses
Ei tässä nyt helpommalla pääsemisestä ole kyse. Itse en kyllä käytä mitään lääkkeitä mutta moni tuttavani joutuu koko ajan käyttämään unilääkkeitä. Ihan terveiltä näyttävät, en usko että maksa on lujilla. Rauhoittavien käyttäjiä tiedän vain yhden, ei varmaan ole kiva kavereille kertoa Diapaameistaan. Muuten hän tuntisi ahdistusta täysiaikaisesti kun esim. itse tunnen vain silloin tällöin.
Eikä tietenkään vammaisuutta saa pois lääkkeillä, mutta lapsen on itsensäkin parempi olla jos nukkuu yhtäjaksoisesti. Ehkä päivän riehuminen johtuukin vähäisestä nukkumisesta.
Puhun vain sillä kokemuksella että yksi lapsistani parkui kolmivuotiaaksi. Se oli hirvittävää, kun öisin keikutettiin vuorotellen. Mikään ei auttanut, en tiedä olisiko lääkkeet, kun ei tullut mieleen eikä neuvolassakaan ehdotettu. Ohi kyllä meni ja lapsi on ihan tavallisen mukava nyt.- ainu5
ei se maksa hetkessä pamahda tai muutkaan elimet...mm. ruokavaliolla voit "suojata" elimiä lääkkeiden vaikutuksilta...ja tässä tapauksessa ehkä lääkitystä olisi hyvä harkita... ottaen huomioon myös luonnonmukaiset tuotteet...sieltäkin löytyy rauhottavia ja piristäviä ihan niinkun purkeistakin.
Olette todella kauan olleet tuossa tilanteessa ja uskon että voimat on totaalisen lopussa...Itsellä kokemusta sos.puolen tukitoimista, niitä löytyy kyllä jos joku vaan kertoisi mistä palvelua saa. Meille tuli automaattisesti seurantaa jne kun perheessämme on kaksi "jakomielitautista". toinen lääkitsee itseään yrteillä ja toinen napeilla...yrttihemmo saa sakkoja yms muuta perseilyä(anteeks vaan sanavalintani, mutta ÄRSYTTÄÄ) ja nappityyppi jatkaa menoaan...tosin lekurit määräilee semmosia troppeja että kannattaa tutstua tarkasti tuoteselosteeseen ennenkun alkaa mitää popsimaan/polttamaan...valinta on Teidän. Voimia teille, rakastatte toisianne kaikesta huolimatta...-ylä-alamäki-ylämäki-alamäki- - Ainu taas
ainu5 kirjoitti:
ei se maksa hetkessä pamahda tai muutkaan elimet...mm. ruokavaliolla voit "suojata" elimiä lääkkeiden vaikutuksilta...ja tässä tapauksessa ehkä lääkitystä olisi hyvä harkita... ottaen huomioon myös luonnonmukaiset tuotteet...sieltäkin löytyy rauhottavia ja piristäviä ihan niinkun purkeistakin.
Olette todella kauan olleet tuossa tilanteessa ja uskon että voimat on totaalisen lopussa...Itsellä kokemusta sos.puolen tukitoimista, niitä löytyy kyllä jos joku vaan kertoisi mistä palvelua saa. Meille tuli automaattisesti seurantaa jne kun perheessämme on kaksi "jakomielitautista". toinen lääkitsee itseään yrteillä ja toinen napeilla...yrttihemmo saa sakkoja yms muuta perseilyä(anteeks vaan sanavalintani, mutta ÄRSYTTÄÄ) ja nappityyppi jatkaa menoaan...tosin lekurit määräilee semmosia troppeja että kannattaa tutstua tarkasti tuoteselosteeseen ennenkun alkaa mitää popsimaan/polttamaan...valinta on Teidän. Voimia teille, rakastatte toisianne kaikesta huolimatta...-ylä-alamäki-ylämäki-alamäki-terveisi>:roskapostirobotti. vaihtaiskohan nimimerkin?
- mikä teitä vaivaa
Onko tämä nyt oikea paikka???
- Tarvitset apua!
Et ole hirviö vain äiti joka, on väsynyt lapseesi.
Kehoittaisin lukemaan, ottamaan selville kaiken mahdollisen tiedon, lapsesi sairaudesta. Jonka jälkeen hankkisin lapselle, erikoissairaanhoidosta apua ellei lasta pysty auttamaan oman paikkakunnan terveyskeskuslääkäri.
Aikuisillekkin ihmisille on lääkehoitoa, jos käy ylikierroksilla eli jonkinlainen rauhoittava lääke voisi olla suurikin apu. - anne20
Hae perheellesi apua. Olen itse työskennellyt "hoivakodissa",jonne lapset tulivat viikonlopuiksi,jotta vanhemmat saivat levätä eli näitä paikkoja on.Kysy ja vaadi apua,
- dr mengele
pistä se johonki laitokseen tai lykkää se isälleen
sehän se veitikkaansa on sussa uittanu joten vastakkoon teoistaan - Aiheeseen perehtynyt
Onhan melatoniini kokeiltu? Onhan mahdolliset allergiat, esim. viljat ja maitoproteiini testattu? Joskus erityisillä lapsilla käytöshäiriö pahenee, koska on kerrassaan niin paha olla, ja tämä saattaa johtua sopimattomasta ruokavaliosta.
Lehmänmaito ja käsitellyt viljat ovat useille autisteille epäsopivia, ja lapsi on rauhoittunut, kun vatsa on rauhoittunut.- kaiken kokenut
Olet oikeassa! Kirjoitinkin aloittajalle vastauksen nimimerkillä kaiken kokenut,
- Valitse uudelleen
Sinulla ei ole mitään syytä pilata omaa elämääsi vammaisen kakaran vuoksi. Vie se laitokseen ja elä elämäsi. Teit väärän valinnan alkaessasi leikkiä hoitajaa.
- Ohhoijaa
Kuule, eletään vuotta 2014 ja vammaisia lapsia ei nykyaikana tuosta vaan "viedä laitokseen" jotta oma elämä helpottuisi, kun ei tarvitse hoitaa kotona.
Aloittajalle toivotan voimia ja rohkeutta ottaa tänä päivänä jo kiinni tästä avunsaantiasiasta ja lähteä hakemaan tukiperhettä, jossa vammainen lapsi voisi välillä viettää muutamia päiviä, myöhemmin viikonkin yhtäjaksoisesti, jotta te vanhemmat saisitte levähtää kunnolla. - Toinen kyllästynyt
Miten täällä voikin olla paljon tosi typeriä kommentteja?? Niinkuin tämäkin!?
- Valitse uudelleen
Ohhoijaa kirjoitti:
Kuule, eletään vuotta 2014 ja vammaisia lapsia ei nykyaikana tuosta vaan "viedä laitokseen" jotta oma elämä helpottuisi, kun ei tarvitse hoitaa kotona.
Aloittajalle toivotan voimia ja rohkeutta ottaa tänä päivänä jo kiinni tästä avunsaantiasiasta ja lähteä hakemaan tukiperhettä, jossa vammainen lapsi voisi välillä viettää muutamia päiviä, myöhemmin viikonkin yhtäjaksoisesti, jotta te vanhemmat saisitte levähtää kunnolla.Ei kai niitä roskikseenkaan viedä. Vammaiset kuuluu laitokseen. Vain typerys pitää vammaisia kotonaan.
- HHUHUH
Varmasti rankkaa, mutta eikö lapsella ole mitään lääkitystä? Joskus oikean lääkityksen löytyminen vie aikaa, joten käykäähän nyt lääkärillä. Kuitenkin ensimmäiseksi tuli mieleeni, kun kirjoitustasi löysin sinun oma ajatusmaailmasi ja asenteesi. Vihaat sitä lasta, vaikka et sitä myönnä. Vihaat -valitettavasti. Oletko koskaan miettinyt miehesi kanssa sitä, että vaikka lapsi on kehitysvammainen eikä ymmärrä, saattaakin ymmärtää ja tuntea enemmän kun osaatte arvata. Vihaatte lastanne piilovihaamalla, ette välttämättä huuda tmv, mutta oma käytöksenne, ilmeenne ja ehkä ne sanat osuvat siihen pieneen kehitysvammaiseen ja hän huomaa, että toista rakastetaan enemmän. Lapsihan reagoi omalla tavallaan, että hänetkin huomattaisiin. Hakee äkkiä apua, ja ennenkaikkea oppikaa rakastamaan myös sitä vajavaista lastanne. Olen aivan varma, että siinä on paras lääkitys. Oletteko edes selittäneet terveelle siskolle, että hänen siskonsa vaatii enemmän huomioita ja auttamista kun sairas sisko?? Menkää nyt äkkiä hakemaan asiantuntija-apua, niin henkiseltä kuin ruumiilliselta lääkäriltä.
- Älä jauha skeidaa!
Millähän motiivilla tämä kirjoitus on näpytetty??
Totta kai lopen väsynyt aloittaja tuntee vihaa, raivoa, pettymystä tilannetta ja lapsen käytöstä kohtaan, mutta se ei tarkoita sitä, että hän vihaisi lasta. Uskon, että pohjimmiltaan vammainen lapsi on hänelle aivan yhtä tärkeä kuin tervekin, ehkä jopa muodostunut merkittävämmäksi.
Siinä kuitenkin olet oikeassa, että vanhemman negatiiviset tunteet heijastuvat tahtomattakin vammaiseen lapseen ja lapsi helposti kokee, että hän ei ole rakastettu ja toivottu perheensä jäsen. Tästä kumpuavatkin lopulta vielä suuremmat ongelmat.
Tällainen perhe tarvitsee ennen kaikkea ymmärrystä, VERTAISTUKEA ja konkreettista apua lastenhoitoon. Valitettavan usein asia on kuitenkin toisin päin. Vanhempia syyllistetään, jätetään ulkopuoliseksi, pidetään epäonnistuneina kasvattajina -varsinkin jos lapsen vamma ei näy ulospäin- ja apua saa vain, jos on voimia taistella byrokratiaviidakossa.
- Mitä tuosta opimme
älkää synnyttäkö vammaista lasta. Jos asia on jo tiedossa, niin tehkää abortti. Se on parhaaksi kaikkien kannalta, jopa lapsen tulevaisuuden (jos mitään tulevaisuutta edes on). Jo normaalinkin lapsen kanssa on joskus vaikeaa.
Ymmärrän väsymyksesi ja eihän tuosta voi itseään huonoksi moittia. Olethan tehnyt jo parhaasi. Laitokseen lapsi osaksi aikaa, jotta jää aikaa myös toiselle lapselle ja omaan elämään. Tuo vamma ei mihinkään katoa, vaan se on loppuelämän asia.- ....................
Tuossahan sanottiin, että asia selvisi vasta lapsen ollessa 2-vuotias, ja vaikka epäilyjä oli tekstin mukaan jo aiemmin niin ei missään sanottu että tässä tapauksessa asia olisi vielä ultrassa tiedetty. AP:han lisäksi sanoi ettei tämä vamma näy päälle päin eli aika mahdoton olisi ollut ultrassa näkyäkään.
- HHUHUH
"Älkää synnyttäkö vammaista lasta",, Ajatelitkohan oikein loppuun asti mitä kirjoitit? Et ajatellut. Vammaisia lapsia syntyy aina. Jos haluat varmistua, että syntyvä lapsi on terve. Menet itse omalla kustannuksellasi tutkimuksiin, sikäli mikäli suvussasi ei ole kehitysvammaisuutta. Jos on, tutkimukset tehdään. Vain 35 vuotiaat (korjatkoon joku, oikean iän) ikänsä puolesta tutkimuksen melkeinpä automaattisesti. Kuitenkin vammaisia lapsia syntyy oli sitten nuori, "sopivan ikäinen" tai minkäikäinen tahansa tai ei synny ollenkaan. Sanottaisiinko tätä elämän arpapeliksi? Jotkut voittaa ja aina olen jaksanut uskoa siihen, että vain oikein hyviä vanhempia muistetaan vammaisella lapsella.. Mietihän omalle kohdallesi. Jos odottaisit lasta ja sinulle sanottaisiin, että se on vammainen.. Arvelisin, että alat käydä päänupissasi sellaista myrskyä, abortti vst lapsi.
- hoplaaa12
Ihmisen lisääntyminen on aina riski. Ei kannattaisi.
- Äiti vm-58
Hei!
Luin kirjoituksesi, ymmärrän sinua täysin. Itselläni on kuusi biologista aikuista lasta, kaikki ns. terveitä. Meillä oli kaksi sijoituslasta liki 13 vuoden ajan. he olivat eri perheistä, aivan ihania lapsia olivat molemmat, mutta toinen heistä sai ns. raivareita aika-ajoin ja olin /olimme helisemässä hänen kanssa. Hän joka sai raivareita, sotki myös ulosteensa kanssa itseään, vuodetta jne. Otin yhteyttä sosiaalityöntekijöihin ja sanoin, että tyttö tarvitsee ammatti-ihmisten apua, tyttö pääsi psykiatriselle osastolle tutkimuksiin, oli siellä kaikkiaan 5 kk ajan. Diagnoosina erittäin vaikeasti psyykkisesti sairas. Silloin kun tyttö ei raivonnut, hän oli kuin kuka tahansa ns. terve hyväkäytöksinen lapsi. Hän kun sai raivarin, siihen ei tarvinnut olla mitään ulkopuolista syytä, miksi raivota, voi saada raivarin vaikka kesken jäätelönsyönnin.Tytön käytös kuulemma johtuu hänen menneisyydestään,
Tuollaisen lapsen hoitaminen on rankkaa ja koettelee kyllä koko perhettä, ei vaan lasta itseään.Kyllä sinun olisi hyvä saada hoitoapua hiukan enempi ja itsen myös ihan keskusteluapua. Voimia sinulle ja perheellesi. - Suunnitelkaa yhdessä
Olipa kylmiä tekstejä...oho
tässä toisenlainen näkemys.
Tiedän perheitä, joissa se "rauhallisempi/ tavallisempi" lapsi on jäänyt lähes täysin ulkopuoliseksi, kun vanhepien kaikki aika menee sen vilkkaamman ongelmiin ja elämän tukemiseen.
"kyllähän se toinen pärjää itelleenki..."
Onneksi perheessänne on kaksi vanhempaa. Vuorotelkaa ja jakakaa voimianne.
Antakaa toiselle lapselle aikaanne ja huomiotanne, ettei hän tuntisi jäävänsä ulkopuoliseksi ja yksin.
Hänkin on tärkeä ihan sellaisenaan.
ja tekin tarvitsette toistenne aikuista seuraa
tukekaa toisianne
nyt on aika tehdä suunnitelmia, jotta jakasisitte
molemmat lapsenne tarvitsevat teitä molempia
haleja, voimia - mummapumma54
Ota hyvä äiti yhteyttä lääkäriin. lapselle varmasti voi hankkia rauhoittavaa lääkettä ja unilääkettä yöksi, että saatte aikaa ja lapsikin rauhoittuisi. Ja jos hän ei lainkaan kommunikoi, niin olisiko aihetta ajatella lapselle laitoshoitoa. Jossain tulee raja mitä kotihoidossa jaksaa. Ja toisen lapsen kehityksen kannalta olisi myös hyvä, että saisitte tilanteenne rauhoittumaan.
Mistä lapsen raivokohtaukset johtuvat? Osaako hän mitenkään kommunikoida? Oletteko yrittäneet hänelle toisenlaisia keinoja kommunikoida, jos puheen tuottaminen ei onnistu?
Teidän on saatava nopeasti apua, ja sitä pitäisi saada kun taistelee oikeudestaan saada hoitoa lapselle.
Jos miehesi jaksaisi tukea sinua nyt kunnolla, niin että hankitte yhdessä apua perheellenne, ja lapsi vankemman hoidon piiriin.
Voimia ! - Neuvonen
Apua on saatavissa, kun ottaa selvää kuntansa sivuilta.
Ellei sitten ylipaisunut itsekkyys ole ongelman oikea aiheuttaja. Miksi me äidit aina kannamme syyllisyyttä kaikista. Tuntemuksesi on varmasti ymmärrettäviä.ei aina tarvitse jaksaa. Kyselkää apua sosiaalipuolelta,onhan niitä tukiperheitä jotka ottavat lapsen viikonlopuksi että saatte kerätä voimia arkeen. Rohkeasti vaan apua hakemaan ja hakekaa apua vertaisryhmistä ym. Et ole huono äiti,olet varmasti tehnyt parhaasi, voimavarat vaan on rajalliset,kaikilla. Voimia teille!
!Enkeli!- liikaa paineita
Et ole harkinnut laitokseen laittoa, koska itse et selviä koko tilanteesta.Et tiedä saako hänet hoitokotiin, mutta se olisi parempi koko perheen kannalta. Muuten koko perhe kärsii.
- Elämää nähnyt
Hei, ymmärrän uupumuksen, tuskasi. Kannustaisin sinua hakemaan apua perheellesi, missä saisitte puhua tilanteesta rehellisesti. Täällä saa monenlaisia vastauksia, loukkaaviakin. Siksi hakeutuisin puhumaan luotettaville tahoille, kun voimat ovat vähissä. Hädässä, vaikka hyvälle terapeutille puhuminen auttaa. Hän voisi sinun kanssa katsoa kaikki mahdollisuudet, mistä apua saisitte ja vaikka apuna ottaa yhteyttä avustaviin tahoihin. Luontaishoitojakin on hyviä, vyöhyketerapia ja homeopatia, mistä voisi saada apua tälle vammaiselle lapselle. Kyllä elämä vielä voittaa. Rakkautta koko perheelle!
- Telttailija
Mihin päätökseen tulettekin lääkinnän ja tukitoimien suhteen, vammainen tytär on valtaosan ajastaan kotona luonanne.
Hänellä voisi olla oma soppi huoneessa, jossa muutkin ovat. Soppi voisi olla vaikka teltta, johon on kerätty hänen rakkaimmat aarteensa. Lapsethan rakastavat kaikenlaisia luolia ja rauhoittuvat niissä kummasti. Tiedän yhdenkin vilkkaan pojan, joka muutti pahvilaatikkoon, jolla tuotiin kotiiin huonekalu. Siellä poika istui rauhassa ja sanoi "miettivänsä".
Teltassaan tyttönne saattaisi olla tyytyväinen aarrekätköineen. Hänen kanssaan voisi jopa yrittää leikkiä yrittämällä muka anastaa hänen kätkönsä ja antaa hänen voittaa. Siten hänen huomionsa kiintyisi omiin tavaroihinsa ja sisko saisi leikkiä rauhassa omillaan.
En tiedä, onko tämä ihan hölmö idea, mutta kaikkea te olette varmaan muutenkin kokeilleet.
Toivon että kaikesta huolimatta pysytte kaikki kimpassa toisianne tukien.- mummeliini
Telttailija, idea on aivan ihana, ei ehkä kuitenkaan passeli aloittajan ongelmaan sellaisenaan. Mutta varmasti lasta auttaisi turvallinen pieni oma tila, joka olisi pyhitetty rauhoittumiseen. Vain vähän tai ei ollenkaan tavaroita, niukasti virikkeitä, rauhallista musiikkia, himmeä valaistus, ja lapsella koko ajan tietoisuus että aikuinen on lähellä. Omassa tilassa saisi sekä raivota että rauhoittua. Monilla lapsilla tällainen oma tila muodostuu ihan luonnostaan, lapset rakastavat rakentaa "majoja" johonkin kodin nurkkaan ja piileskellä niissä leluineen ja leikkeineen.
Niin hullulta kuin ehkä kuulostaakin, olen itse kokeillut musiikkia pihalla riehuviin ja tappeleviin lapsiin, joiden rääkyminen alkoi jo ottaa hermoon. Aloitin viileällä panhuilumusiikilla, ensin senverran lujaa että se ylitti metelikynnyksen, sitten niin että se sopivasti oli kuultavissa. Leikit rauhottuivat merkittävästi ja varsinkin tytöt selvästi kuuntelivat musiikkia. Olen käyttänyt myös pianomusiikkia ja klassikoita, varsinkin Griegiä.
Lasten musiikkitarjonta ja lasten TV ohjelmatkin rakentuvat liikaakin toiminnalle, meuhkaamiselle ja riehumiselle. Rauhoittavia elementtejä ovat myös aikuisen rauhallinen puheääni, äänikirjan kuuntelu tms. ja juuri äänen rauha toimii, vaikka lapsi ei puhetta ymmärtäisikään.
Olette varmaan kokeilleet ns. holdingia, lapsen rauhoittamista pitelemällä häntä lujassa turvallisessa otteessa kunnes lapsi tavallaan turhautuu riehumiseen ja vähitellen rauhottuu, rentoutuu.
Tilanteenne on vaikea, siskolle päiväkoti on hyvä ratkaisu. Tärkeintä olisi nyt vammaisen lapsen kokonaisvaltainen tutkiminen ja hoidon aloitus, varmaan lääkkeitäkin tarvitaan, terapiaa, ehkä hoitojaksojakin.
Tukea tarvitsette koko perhe, oppikaa kuitenkin suodattamaan liiat hyvää tarkoittavat neuvot joiden tulva usein vain lisää ahdistusta. Tämänkin voi suodattaa:)
Kaikkea hyvää sinulle, väsynyt pikku äiti! - Joltisenkin toimiva
Suositeltava ajatus!
Itsellä yhdellä lapsista vaikea ADHD, pakko-oirehäiriö ja autismin piirteitä, ja hän rauhoittui saadessaan olla pienessä lasten leikkiteltassa yksikseen puuhailemassa. Sängyn yläpuolelle laitettiin katos, joka toi turvaa ja nukahtaminen oli niin helpompaa. Hän on myös hyvin luova ja rakenteli mielellään pieniä majoja sisätiloihin täkeistä yms. ja ulos mm. oksista.
- MaijaPertti
äiti töihin kodin ulkopuolelle?
lapsi silloin tällöin viikonloppuisin hoitoon kodin ulkopuolelle?
Maija - Lastenhoitajana
Vammaisen lapsen on päästävä päivähoidon ja kuntoutuksen piiriin. Käykää puhumassa p.kodissa miten teidän tulisi toimia. Tyttö pitää saada osapäiväksi p.kotiin. Se on hänen oikeutensa vaikka et olekaan töissä.
- angel6
Olen 16 v autistin/kehitysvammaisen vanhempi/omaishoitaja. Lapsi on maailman rakkain vaikka hirvittävän rankkaa joskus ollut.Päivääkään en silti vaihtaisi.
Tukea ja apua saa
-omaishoidonvapaat jopa 14vrk/kk
-kotiapu
-lapsen kuntoutus, terapiat, lääkitys
-kelan tuet
-sopeutumisvalmennuskurssit
Viime kädessä toki laitoshoitokin.
Pidä huoli omasta ja perheen jaksamisesta.
Voimia! - näin
Suomihan on hokeman mukaan hyvinvointivaltio. Jos meillä rittää auttava käsi niillekin, joilla ei mitään yhteyttä Suomeen taikka yhteiskuntaame, niin kai meillä on apua oman maan kansalaisillle. Eli eiköhän se oman lapsen sairauden mukainen potilasjärjestö vois auttaa antaman koottu tietoa ja vertaistukea avun saamiseksi.
- dfghuio
Kuulostat HYVÄLTÄ äidiltä ap, etkä miltään hirviöltä! Jo se, että kirjoitat tänne todistaa sen :)!
Näistä neuvoista, mitä olet saanut: olen samaa mieltä esim. jos tytön saisi välillä laitokseen ja saisit näin itse lomaa. Olen itsekin työskennellyt kehitysvammaisten hoitokodissa ja se ainakin oli hyvin kodinomainen paikka :) Ja samaa mieltä olen myös siitä, että kannattaa tutkia onko lapsella esimerkiksi adhd:ta tms. muita neurologisia poikkeavuuksia. Lääkitykseen en ota muuta kantaa kuin että melatoniini tosiaan ainakin on luonnollinen "lääke" ja auttaa nukkumaan, jos on univaikeuksia. Myös tuo kuulosti hyvältä idealta, että jos lapselle keksis virikkeitä yms, ettei kerkeäisi "tehdä pahuuksiaan". Ja tuo yhden vitsakommentti nyt oli ihan idioottimainen, luin juuri helsingin sanomista, että kurittaminen lisää lasten agressiivisuutta.- aloittajalle
Ehdottomasti lapsi joko vammaisille tarkoitettuun päivätoimintaan/päivähoitoon tai esim. viikko/viikko laitokseen. Ei tuollaiselle tapaukselle löydy tukiperhettä, mitä te muutamat hyväuskoiset oikein luulette? Jos lapsi ei kommunikoi puheella lainkaan, sotkee ja riehuu, kuka perhe ottaa moisen kotiinsa vapaaehtoisesti ja maksutta? Eli tämä poissuljettu jos/kun isovanhemmatkin ovat uupuneita ja neuvottomia.,
Eli painostusta vaan viranomaisia kohtaan! ottakaa yhteyttää Autismiliittoon, sitäkin täytyy olla oireyhtymässä mukana menosta päätellen. Tutkimuksia, lääkitystä, terapiaa, laitosjaksoja kunnes lapsi on kotona hoidettavissa edes kohtuullisesti kunnoltaan ja käytökseltään. Vaatia pittää, ei muuten saa mittää! Leijonaemot ry on hyvä tukitaho sinulle aloittaja.
Pieni käytännön vinkki vielä, sukulaisperheellä oli samantapainen tytär joka kuoli melko nuorena. Hänet vietiin taksilla puolen tunnin ajon päässä olevaan vammaisten päiväkeskukseen/kouluun useampana arkipäivänä viikossa, ja hänelle oli teetetty sellaisia erityisvaatteita että tyttö ei itse saanut töhrittyä, vaippa pysyi paikalla kunnes tuo vaate avattiin. Tähänkin löytyy ohjeet varmaan jostain, tai valmiita vaatteita.
- ÄITI MINÄKIN
Ansaitset olla äiti ja oletkin hyvä äiti, ihan varmasti. Kaikkea vaan ei äitikään voi jaksaa eikä tarvi. Tyttäresi tarvitsee varmasti kunnon tutkimukset ja arvioinnin kodin ulkopuolella ja pysyvää laitoshoitoa. Ei noin voi jatkua.
Omaishoidosta nyt samantien lomaa! Vertaistukea ja apua vaikka perheneuvolan kautta,Tarvitsette myös vanhempina hetken kahdestaan ja voi kun saisitte sen ja heti.
Älä tuomitse itseäsi tai ajatuksiasi.Olet niihn oikeutettu.Tiedän että rakastat lastasi,joten et todellakaan ole huono ihminen.
Kovasti nyt voimia ja kaikkien apukorttien etsiminen nyt käyntiin!Tuli vaan mieleen että tunnen erään lapsen, jolla oli paljon itku-raivokohtauksia, myös öisin.Lapsi kävi koko ajan kierroksilla sillä lapsi ei edes saanut nukuttua hyvää syvää unta, ja kun lapsi heräsi tämän päivä alkoi siitä mihin edellinen päivä oli loppunut, eli raivokohtauksella. Tämäkään perhe ei voinut lähteä mihinkään lapsen kanssa.Perheen äiti taisteli vuosia saadakseen kunnon tutkimukset lapseelleen sillä äiti tiesi sisimmissään että jotain on tehtävissä. Kävi ilmi että lapsella oli "melatiniini arvot alhaiset". Ja kun lapsi alkoi saada melatoniinia tilanne koheni samantien.
En tiedä... tuli vaan mieleen...- Pyhä Henki
Siunausta tälle tytölle Isän ja pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
(Matteus luku 11)
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." - risukasaankin
Hae apua!! rohkeasti vaan! Joka paikasta.
Voimia arkeesi! - aarne1
Hei,
Apua teidän kannattaa ehdottomasti hakea.
Kehitysvammaisten Tukiliitto on julkaissut "pikaoppaan lapsiperheiden palveluihin", jossa on vinkkejä ja tietoa teille kuuluvista palveluista.
Pikaopas löytyy täältä: http://www.kvtl.fi/fi/ajankohtaista/lisaa-ajankohtaisia/?nid=1299
Voimia arkeenne,
Yst.terv,
Aarne Rajalahti - Super Nanny
Oletkos supernannya katsonut?
Ainakin hyviä ohjeita nukkumaan laittamiseen.Eli viedään lapsi sänkyyn...istutaan lattialle sivuittaan lapseen...ei puhuta mitään , ei katsota..kun lapsi lähtee pois sängystä , haetaan ja laitetaan sänkyyn...ei katsota ei puhuta...4tunnista tuntiin yleensä menee ja senjälkeen lähes ongelmaton nukkumaanlaitto.
Tästä pystyy katsomaan koko-osan ..autisti lapsi
https://www.youtube.com/watch?v=be9DIPjk944&list=PL1AF85826049A5405
https://www.google.fi/webhp?sourceid=chrome-instant&ion=1&espv=2&ie=UTF-8#q=super nanny children with intellectual disabilities
Tiedä pystyykö tästä katsomaan...http://www.imdb.com/title/tt0429442/epcast
Tosta pystyykin katsomaan sisältöä ja sitten hakee youtubesta..
https://www.youtube.com/results?search_query=supernanny jens family- Supeer Nanny
Se riehujalapsi on ton videokoosteen toinen perhe..otsikolla Jens family
- toinen_toivoton
Olemme joskus olleet vastaavassa tilanteessa. Haimme apua. En tiedä oliko kyseessä vain kehno ammattiliasten ryhmä vai onko kyse ihan peruskäytännöstä, mutta meidän kokemuksemme olivat aika karut. Saatiin runsaasti syyttelyä erityislapsen huonosta hoidosta ja toisen, terveen lapsen huomiotta jättämisestä. Olimme jo jaksamisen äärirajoilla, koska elämä tosiaankin pyöri 24/7 vammasen lapsen ympäri ja on ihan totta, että toinen lapsi sai vähemmän huomiota. Kamalinta oli, kun neuvolassa puhuttiin kehitysvammaisen lapsen siirtämisestä pysyvästi laitoshoitoon tai terveen lapsen vanhemmuudesta luopumisesta, koska ei selkeästikään pärjätä molempien kanssa. Äitinä tuollaiset ehdotukset ovat aivan kamalaa kuultavaa. Ei tee mieli enää hakea yhtään mitään mistään valtion konttorista, kun heti saa osaakseen tuollaista...
- Hirveintä
juuri tämä kokemus, että apua on turha edes yrittää pyytää. Parasta vain yrittää kestää tilanne ja selvitä yksin miten kuten...?
- Sinkku-täti 83
Luin sattumalta eilen (asiallisen ja hyvän) kirjoituksen siitä millaista on arki vammaisen lapsen kanssa ja miten kerätä arkeen voimia siinä tilanteessa.
Itselläni on vain liuta nuorempia siskoja ja siskoni saavat jo omia lapsia, itse olen lapseton sinkku toistaiseksi, mutta lapset ovat silti lähellä sydäntä, ja luen erilaisia juttuja tietoa ja elämänymmärrystä hankkiakseni, vaikken itse samassa tilanteessa olekaan. Mutta asiaan, koskien tilannettasi ja sitä mitä eilen luin, annan kirjoituksen pohjalta muutaman vinkin, joista toivottavasti on jonkinlaista apua.
Kirjoituksessa olleista vanhemmista monet puhuivat väsymyksestä ja turhautumisen tunteista, ym. mikä on mielestäni sallittua ja ymmärrettävää. Jo tavallinen arki tavallisten lasten kanssa väsyttää, vammaisen lapsen haasteet vain ovat tuplat. Mutta toki rakastat lastasi silti, vaikka olet väsynytkin.
Sitten erinäisiä vinkkejä:
Muista itseäsi varten saada riittävästi lepoa. Ja unta, varsinkin yöllä.
Mikäli mahdollista harrasta jonkinlaista liikuntaa, edes vähän, mahdollisuuksiasi mukaan. Jos olet parisuhteessa, auttakaa toisianne ajan suhteen, niin että kumpikin pääsee ulos vuorollaan hengittämään ja keräämään voimia.
Muista oikeanlainen ravinto. Viisas, terveellinen ruokavalio auttaa ruumista ja ehkä myös aivoja pysymään kunnossa.
Parisuhdetta varten, varatkaa riittävästi yhteistä aikaa. Onko aika illalla kun lapset ovat jo nukkumassa, tai saatteko hoitoapua sukulaisilta, ystäviltä tai joltakin palveluja tarjoavalta, mutta viettäkää aikaa yhdessä rentoutuaksenne ja keskustellaksenne. Pitäkää suhteenne vahvana. Aina ei tietenkään ole helppoa, ja kun kiire ja väsymys ja turhautuneisuus käy päälle, on luonnollista että toiselle tulee välillä sanottua pahastikin, mutta siihen tarvitsette anteeksiantoa, ymmärrystä ja aikaa. Yrittäkää löytää niille aikaa.
Ja sitten vielä ne muut lapset. Kirjoituksessa muistutettiin antamaan huomiota heillekin, jotteivät he tunne vammaisen lapsen vievän kaikkea vanhemman huomiota. Ja jos muut lapset osaavat auttaa vammaisen hoitamisessa, viettävät aikaa hänen kanssaan, tai tekevät hänen tai teidän hyväkseen jotain mukavaa, vaikka se olisi pientäkin, kiittäkää lasta siitä. Yhdessä perheenä toimiessa saatte arjen kulkemaan.
Toivon teille kaikkea hyvää, voimia ja jaksamista. En usko sinun olevan huono äiti, kuulostat vain siltä, että olet ehkä tavallista väsyneempi tällä hetkellä.
Puhukaa asiasta perheenä, juttele kumppanisi kanssa, ja yritä muistaa löytää aikaa levolle, liikunnalle, oikeanlaisen ravinnon valmistamiseen ja parisuhteellesi. En väitä sen olevan helppoa tai yksinkertaista ainakaan aluksi, mutta elämänlaatu saattaa siitä vähitellen kohentua, kun teette yhdessä parhaanne.
Voimia syksyyn! - myös itsekäs äiti
Laitat sen lapsesi suljetulle osastolle hoitoon ja heität ukkosi mäkeen toisen lapsen kanssa ja, alat elämään omaa elämääsi unohtaen nuo muut.
- hoivaaja1
Tähän on ihan pakko vastata. Kuulostaa todella raskaalta ja todennäköisimmin myös tämän kehitysvammaisen tytön sisar jää vähemmälle huomiolle kun elämä pyörii ko.asioiden ympärillä.
Oletko selvittänyt mahdollisuutta saada intervalli paikkaa johonkin kehitysvammaisten hoivakotiin? Koska tiedän että ainakin omaishoitajilla on siihen mahdollisuus kun jaksaminen on äärirajoilla. Eli se tarkoittaa käytännössä sitä että hän olisi esimerkiksi kuukaudesta yhden viikon toisten hoivattavana ja tulisi sitten kotiin. Tai on varmaan erilaisia mahdollisuuksia käytäntöjen suhteen. Mutta älä jää yksin, ota vaikka yhteyttä lastensuojeluun, siellä ei tuomita ketään ja se on tarkoitettu nimenomaan apukeinoksi. Lastensuojelulla on paha maine tällä hetkellä mutta itse olen saanut apua sieltä kautta, olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Minun ongelmani eivät ole mitään sinun/teidän arkeen verrattuna.
Hakekaa apua pian! - g efe f
Otat yhteyttä lastensuojeluun ja sanot ettet jaksa kehitysvammaisen lapsesi takia. Lapsesi otetaan halutessasi huostaan ja ongelma ratkaistu.
- Oeyusta
Mistä toi kerran kahdessa viikossa / 2h on tullut??? Eihän se riitä yhtään mihinkään!
Nyt menette kuntanne johtavalle sosiaalitantalle ja lyötte nyrkin pöytään. Sanotte, että ette jaksa!! Apua on saatava!- Ja sitten
"avuksi" ehdotetaankin kiireellistä huostaanottoa. :D
- sosiaalityöntekijä
Hei!
Ota ensimmäiseksi yhteyttä kotikuntanne vammaispalvelutoimistoon. Sehän on myös myöntanyt sinulle omaishoidontukea. Tukiperheistä on kova pula, mutta omaishoitajana sinulla on oikeus kolmen vuorokauden pituiseen vapaaseen kk:ssa. Jos tukiperhettä ei löydy, kunnan on velvollisuus järjestää kehitysvammaisille lapsille hoitopaikka esim. jostakin laitoksesta. Maksimimaksu tilapäishoidosta on tänä vuonna 11,30e/vrk. Esim.omassa kotikunnassani hoitopaikassa on silloin vain keh.vammaisia lapsia eli heitä ei sijoiteta viikonloppuna aikuisten kehitysvammaisten kanssa samaan paikkaan.
Jos asiat eivät järjesty, ota yhteyttä Kehitysvammaisten Tukiliittoon. Yhteystieodt löytyvät netistä heidän kotisivuiltaan.
Toivottavasti olette jo perheenä päässeet Tukiliton järjestämälle Ensitietokurssille. Kurssilla saatte sekä tietoa että vertaistukea. Kurssit ovat perheille maksuttomia. Yleensä kotikunnan vammaispalvelutoimisto maksaa kurssimaksun. Puolisollasi on mahdollisuus saada kurssin ajalta Kelan ns.erityishoitorahaa, jos työnantaja ei maksa hänelle palkkaa kurssin ajalta (kokemukseni mukaan harva työnantaja maksaa).
Olisi myös hyvä, jos kehitysvammainen tyttärenne pääsisi puolipäivähoitoon päiväkotiin. Päiväkoti toimii samalla kuntoutuspaikkana. Et menetä omaishoidontukea, vaikka hän olisi puolipäivähoidossa päiväkodissa. - Killi
Moro, tärkeintä olisi että saatte miehenne kanssa yhteistä aikaa, älkää vaan erotko. Meillä kokemusta Asperger puolelta. Lapsuusaika aika oli aika karseeta varsinkin kun ei saanut oikeaa diagnoosia kun vasta 10 vuotiana. sitä ennen ihmeteltiin että missä vika kaukenlaista apua kyllä saatiin yhteiskunnan puolelta. Palveluita pitää vain osata kysyä ja vaatia. Nyt poika kohta aikuinen ja valmistuu ammattiin , vihreä vyö judossa vaikka neurologian ylilääkäri Taysissä sanoi ettei pojasta varmaan urheilijaa tule. Yritä etsiä joku asia millä lapsi rauhoittuu, meillä se oli palapelit . vessassa kannattaa käydä usein vaikka lapsi väittää ettei ole hätä ja lasillinen vettä saattaa rauhoittaa.Jaksamista koko perheelle
- jaksamista...
Minun lapseni syntyi hapenpuutteessa. Nyt hän on ylivilkas ja saa raivareita herkästi. Mieheni ei osannut nähdä arjen raskautta kun tuli isäpuoleksi. Mieheni usein moittii minua siitä, että en usko riittävästi Jumalaan vaan huolehdin ja huolestun asioista. Mutta mieheni ei taas näe sitä, että Jumala on tämän ristin meille ja myös hänelle antanut. Hän on useamman kerran pakannut tavaransa...mutta edelleen on kanssamme...ja mielestäni hän on kasvanut henkisesti ja hänen jaksamisensa ja ymmärryksensä lapsen suhteen on kehittynyt. Jumala meille tämän lapsen antoi huolehdittavaksemme, koska Hän varmasti näki, että me jaksamme. Minun ystäväni ovat sanoneet, että eivät jaksaisi päivääkään, ja ovat kieltäytyneet esim hoitamasta lastani. Minulla on vain yksi ystävä, joka jaksaisi lastani ja johon luottaisin lapseni hoidossa, jos minulle jotain joskus sattuisi. En usko, että edes isäpuoli jaksaisi, jos minulle jotain sattuisi. Tämä on minun ristini tässä elämässä...tai yksi risteistä, jotka olen saanut kannettavakseni. Kun lapseni oli vielä vatsassani, niin eräs ystäväni, jolla on erikoinen näkemisen lahja, sanoi, että turhaan pelkään, että hänelle jotain sattuisi ennen syntymää...että hänen on määrä syntyä, koska hänellä on tehtävä tässä elämässä. En tiedä, mikä se tehtävä on...ehkä se on yksinkertaisesti kasvatustehtävä...että meistä tulisi kaikista parempia ihmisiä...kärsivällisempiä, ymmärtävämpiä, anteeksiantavampia, rakastavampia, epäitsekkäämpiä. Ja pitää sanoa, että näissä hän meitä valtavasti kasvattaa...
Jaksamista lapsesi kanssa...yritä antaa itsellesi ja lapsellesi anteeksi... - aaaaaaaaaaaaaaaaa
Jatkuvaa riehumista, siskon kiusaamista, tavaroiden rikkomista, huutamista, ulosteella sotkemista,
älä huoli tuo on joka arkipäiväistä maahanmuuttajien keskuudessa. hyvin pärjäätävät joten etköhän sinäkin - hei nyt
mutta jotain plussaa. saatte pysököidä kaupan eteen kun menette ostoksille. ei tarvii kävellä montaa askelta.
- kaksoissisko
Kunnon lääkitys lapselle ja saatte hänet rauhoittumaan silloin kun haluatte´ja välillä johonkin hotolaitokseen vaikka viikoksi ja ei tuollaista elämää kukaan jaksa vuodesta toiseen.
Juu ei sitä tilannetta tuolla korjata. Jos luulet että se sillä järjestyy niin huhhuh!
Itselläni oli vaikeasti kehitysvammainen kaksoissisko ja hän oli koko elämänsä laitoshoidossa ei voinut syödä itse tai tehdä muutakaan. Neliraajahalvaantunut.
Toivon paljon voimia ja toivon myös että saatte tytölle esimerkiksi laitospaikan! Se voi olla myös tytölle parhaaksi, joten älä ota siitä syylisyyttä, kunhan et häntä sinne unohda! - 43232424324324324
Olisit tehnyt abortin. Oma on vikasi kun päästit vammaisen lapsen maailmaan.
( Pahoittelen jos joku loukkaantuu mielipiteestäni mutta en itse haluaisi elää jos olisin vammainen, olisin erittäin katkera vanhemmilleni jos olisin vammainen ja abortti olisi ollut mahdollisuus ) Maailma on liian paha paikka elää erinlaisuuksien kanssa.- Lue ja ymmärrä
Kirjoittaja 43232424324324324 - lapsi ei ollut vammainen syntyessään!
- 20+8
Lue ja ymmärrä kirjoitti:
Kirjoittaja 43232424324324324 - lapsi ei ollut vammainen syntyessään!
Mistä sinä voit sen tietää? Sittenhän tiedätkin varmasti saiko hän jonkun aivoinfektion tai kolhaisi päänsä?
- Ei jo syntynyttä
20+8 kirjoitti:
Mistä sinä voit sen tietää? Sittenhän tiedätkin varmasti saiko hän jonkun aivoinfektion tai kolhaisi päänsä?
Siis ei ollut diagnostisoitu syntyessään, saati sitten raskausaikana. Miten olisi siis voitu abortoida?
Olet saanut paljon hyviä neuvoja.Tosin on noitakin jotka voi jättää huomioimatta. Olen seurannut lapsenlapsemme kehitystä joka on diagnostoitu vammaiseksi. Toimintaterapiaa, puheterapiaa ja pereheneuvolan käyntejä. Nimenomaan ota yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja jos et saa apua sukulaisilta, vaadi sitä sosiaalipuolelta. Rankkaa on ollut sekä meillä, lapsellamme, ja lapsenlapsellamme, mutta nyt ovat asiat jo paremmin.
- kiiu
En nyt ehtinyt lukea ketjun viestejä enkä tiedä onko tämä mainittu jo mutta kokeile hyppykiikkua.
- joop4
Työskentelen vammaisten parissa, ja mä nyt ihmettelen ettei teille ole tarjottu kuntoutusta millään muotoa, eli esim. puheterapiaa. Jos mielesi tekee töihin, niin lapsi päiväkotiin. Turha on vammaista lasta pitää pumpulissa tai uhrata omaa elämäänsä pelkästään sille diagnoosille. Päivähoidossa lapsi oppii tärkeitä taitoja, ja sitten kun hän alottaa koulun niin se on helpompi ajatus koko perheelle. Meet kunnan/kaupungin vammaispalvelujen sosiaalityöntekijän juttusille, tai otat yhteyttä palveluohjaajaan. Teillä on oikeus saada tukea kunnalta koska omaishoitaja. Aiemmin jo tossa mainittu omaishoidon tueksi esim. viikon vuorohoito-jaksoja että muut hoitaa lapsen. Kunnat ei näitä mainosta, kannattaa siis itse olla valveutunut, ja parasta tietoa saakin samassa tilanteessa olevilta tai olleilta. Tukiperhe-toiminta on hyvä vertaistuen muoto.
- Ratkaisu
Heivaa se kehari paska johonkin laitokseen. Käyt vaan joskus katsomassa.
- Vaihtamalla paranee
Joo mä kans kannatan. Lahjoita se viallinen lapsi pois. Pidät vain sen ehjän.
- Vertaistukea
Vertaistukea, sekä monenlaista apua ja neuvotaa on saatavilla Kehitysvammaisten Tukiliitosta paikallisine jäsenyhdistyksineen.
Siellä on paljon kokemusasiantuntijuutta, josta voi olla hyötyä. Tutustu paikkakuntasi yhdistyksen toimintaan vaikka netin välityksellä, jos et rohkene tai pääse osallistumaan toimintaan. Ja soittaakin voi.
http://www.kvtl.fi/fi/paikallinen-toiminta/tukipiirit-ja-yhdistykset/yhdistykset/
Niinä vuosina, jolloin olin kehitysvammaisen lapsen äiti, paikallinen Kehitysvammaisten tukiyhdistys vanhemmille tarkoitettuine vertaistukineen oli korvaamaton asia.
- wanha kansa
Kokeile tuohon tyttöön tehokasta vanhan kansan reseptiä eli kerran päivässä ruokaa ja kahdesti päivässä kunnolla selkään. Sillä nuo on ennekin saatu kuriin ja saadaan kuriin nytkin.
- täti
Vaikea uskoa ettei mitään apua ole tarjolla. Esim. Avustajaa kotiin joka huolehtisi vvammaisesta lapsesta. Omaishoitajille kuulu myös vapaata jolloin hoidettava menee esim johonkin palvelulaitokkseen keskimäärin 3 vrk per kk. Onko lääkitys varmasti ja kuntoutus kunnossa? Vammainen lapsi saa myös kelan tukia joiden tarkoituksena on helpottaa arkea, mihin käytätte nuo tuet, ovat useamman satasen kuussa
- näin
heitä koulukotiin ja viikonloppuisin tarvii vaan nähdä. niinhän ne muutkin vanhemmat tekee kehareille.
- Äidiksikin kasvetaan
Luin tänään jostain: kaikista vaikeinta on olla äiti. Kauan aikaa sitten olen lukenut tai kuullut, että vammaiset eivät ole täällä maan päällä oppimassa vaan - opettamassa.
Etkö sinä aloittaja oikeasti ole käynyt kysymässä neuvolassa tai lääkärissä, miksi lapsesi on sellainen kuin on. Etkö ole hakenut tietoa, apua, tukea, etkä ihmetellyt, mikä itkut ja aggressiot saa aikaiseksi. Itselleni juolahti kertomuksestasi mieleen kirja jonka olen lukenut autismista: Toinen maailma jonka tunnen - autistin tarina, Iris Johansson.
Kannattaisi ehkä tutustua, koska olipa lapsi autisti, muuten vammainen tai ihan tervekin, niin lapsi aistii asiat ympäriltään täysin toisella tavalla kuin aikuiset, joista suurin osa on sen taidon kadottanut jo kokonaan. Jospa lapsesi käsittää asenteesi jollain tasolla ... - tätijatkaa
Täti jatkaa; jo pelkkä Kelan vammaistuki on yli 400 kuussa verottomna. Sillä saa aika paljon apua kotiin, samoin vammaselle kuuluu eri kuntooutuspalveluja kuten fysioterapiaa, toimintaterapeuttia yms. Avustajan saa kyllä pidemmäksi aikaa kuin 2 tuntia viikossa.kysykää omalta vammaispalvelun työntekijältä onko teillämjoku etuus jäännyt saamatta b lausunnon kirjoittamisen jälkeen,. Kannattaisi ajatella sitä toista lasta, ennen kuin sosiaalihuolto puutuu asiaan kun ainakin minusta vaikuttaa ettei häntä liiemmin huomioida.
- Ap aloittaja
Kiitos paljon kaikille vastanneille!
- SUOMALAINENMIES-69
LOLOLOLOLOLLOLOLOLL HOHOHOOOOO
- Vammaisen veli
Hei. Hyvä vain että olet rehellinen tunteillesi. Minulla itselläni oli kaksi vuotta vanhempi vaikeasti vammainen sisarus, ja vaikka kyseessä oli aivan toisenlainen kehitysvamma, ymmärrän hyvin, miten raskas taakka vaikeasti vammainen lapsi perheelle on. Minuunkin siihen liittyvät seikat, joita en viitsi tässä alkaa selittämään, oat jättäneet elinikäiset jäljet.
Suosittelisin hoitopaikan hankkimista vammaiselle sisarukselle heti kun mahdollista. Vammaisille lapsillehan on myös omat päivähoitonsa, ja oma kokemukseni on, että suomessa hoito on todella ammattitaitoista. Ja ettekö voisi vaikka palkata lastenhoitajan sellaisten tilaisuuksien ajaksi, joihin tyttöä on mahdoton ottaa mukaan? Voisin kuvitella, että tällaiseen voisi saada jopa kelasta tai sossusta apua, jos ei ole varallisuutta, ainakin jos on lääkärintodistus siitä, että tyttö on todella niin vaikeasti vammainen, että sen käyttäytyminen tekee normaalin sosiaalisen elämän mahdottomaksi. Ainakin pitäisi saada.
Yritä käyttää hyväksi kaikkia niitä sosiaalipalveluja, joita tässä maassa on.
Onhan meillä kaikenlaisia lastenpsykiatreja, perheterapioita ja vastaavia. Kokeile rohkeasti kaikkea, mikä voisi auttaa.
Sen voin sanoa omasta kokemuksesta, että pahinta on se, että ongelma peitetään. Meidän perheessä ei ollut juurikaan häpeää, mutta teeskenneltiin, että kaikki oli hyvin, vaikka ei ollut. Asioita, joita olisi pitänyt käsitellä ei myöskään koskaan käsitelty, vaikka oireita kyllä piisasi. Sanoisinkin, että on tosi tärkeää, että kun terve lapsesi kasvaa vanhemmaksi, pystyt sitten avoimesti keskustelemaan hänen kanssaan asioista. Olen nyt nelikymppinen, enkä muista, että perheessämme olisi koskaan keskusteltu aiheesta. En ole vanhemmilleni katkera, mutta jälkiviisaasti voi aina sanoa, että paremminkin olisi voinut monet asiat hoitaa. - Herätys
Sekin jos joskus olisi tilaisuus saada vammainen lapsi johonkin hoitoon niin käyttäisimme sen ehdottomasti toisen tyttömme kanssa olemiseen ja tekemiseen --> Kyllä teillä on oikeus vapaaseen, se 3 vrk on minimi kuussa joka omaishoitajlle kuuluu. Eri asia on haluatteko sitä, siitähän tulee kustannuksia ja vaivaa kun joutuu viemään joissain tapauksissa jopa 50 km päähän ja paikkaa joutuu hakemaan, sitä ei teille tarjota jos ette itse hae.
Päivähoito vammaiselle lapselle olisi nopea ja tehokas apu. Kunta on velvollinen järjestämään hoitopaikan kiirellisessä tapauksessa, kuten tässä 2 viikossa. Osa-aika hoito, esim. 2 vrk viikossa ei vaikuta varmaan omaishoidon tuen suuruuteen.
Soita ihmeessä sinne vammaispalveluun, he käyvät kyllä jokatapauksessa myös teillä kotona kuntoutuksen takia useamman kerran vuoteen, mutta jos seuraavaan käyntiin on aikaa niin sovi tapaaminen pian niin saatte asiat kuntoon. - deeku88
Et!Muuta juoppo kämppään!
- "helpon" lapsen iskä
Jos Aloittaja tai joku aloittajan kaltaisessa elämässä painiskeleva lukee tämän vielä.
Et ole hirviö! Teidän arkenne pyörii loputtomiin saman väsyttävän asian ympärillä, se väsyttää ihmisen loppuun. Vihan tunteet alkavat nousta ihmisen väsyessä loputtomiin yhä vain enemmän. Ei lastaan oikeasti vihaa, mutta itse suuttuu lopulta kaikesta mitä lapsi tekee, kun on tullut liian väsyneeksi ja yhä joutuu loppuunajettuna taistelemaan tuollaisen arjen kanssa. Ei sellaista pysty ymmärtämään ne, joiden ei itse tarvitse kamppailla kellon ympäri erilaisen lapsen kanssa. Niin kävisi meille jokaiselle samassa tilanteessa! Monet eivät kestäisi päivänkään vertaa sitä mitä aloittajan perhe! Teidän on saatava ulkopuolista apua!
Tukien saaminen riippuu myös siitä missä kunnassa asutte. Joka kunnalla tuntuu olevan eri määritteet siitä kuka voi saada tukea ja mitä tukia edes annetaan. Netistä löytyy vammaisten asioita ajavia tahoja, ottakaa sellaiseen yhteyttä, joku paremmin tietävä osannee sanoa sellaisen järjestön nimen. Sellainen vammaisjärjestö osaa neuvoa teitä millaisia tukia on mahdollista saada Suomessa. Itse en olisi yksin ikinä tiennyt mitä tukia omalle lapselle on mahdollista saada, koska ei mikään taho niistä yleisesti tiedota, että sellaisia tukia on olemassa.
Oma lapsi on hyvinkin "normaali" ja "helppo" tapaus teidän rakkaaseen tyttöönne verrattuna. Väsyttävää arki välillä tuntuu silti olevan, lapsen tunneskaala heittelee yms. eivätkä "tavallisten" lasten vanhemmat tahdo usein ymmärtää miksi tavallisen näköinen lapsi käyttäytyy niin oudosti, vanhemmassa on siis vika jne. Tuttavapiiri on moittinut kuinka arkeni pyörii samojen asioiden ympärillä, pitäisi nähdä muutakin elämää, olen surkea kun en elä niinkuin he jne. Yksinhuoltaja jolla on haastavampi lapsi, ei välttämättä pysty näkemään muutakin elämää kuten ne joilla on tavallisia lapsia tai ei lapsia lainkaan. En itse edes huomaa "pieniä" hankaluuksia arjessamme. Arki voi olla haastavaa "helponkin" lapsen kanssa, joten kaikki myötätuntoni teidän perheelle ja muillekin vammaisten lasten vanhemmille ja huoltajille! Kaikesta huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois siitä mitä olen saanut kokea lapseni kanssa!
Vanhojen keinojen ehdottelijoille, vammaisiin tai tiettyä oiretta omaaviin lapsiin ei millään rangaistuksella saata olla mitään vaikutusta tai eivät ymmärrä lainkaan miksi heille tehtiin niin. Kivulla kasvattaville, on lapsia ja aikuisia jotka eivät tunne kipua samalla tavalla kuin "normaalit" ihmiset. He voivat kestää sellaista kipua, joka saisi sinut pyörtymään tuskasta. Tai tulevat rangaistuksesta uskomattoman agressiivisiksi eikä heitä pidättele mikään. Päiväkotiin vienti ehdotukseen, kehitysvammaista ei välttämättä voi viedä mihin tahansa päiväkotiin jossa sattuu olemaan tilaa vielä yhdelle lapselle. Joka on nähnyt jostain syystä ylivilkkaita lapsia riehumassa päiväkodeissa, osannee kuvitella mitä tapahtuisi sääntöjä ymmärtämättömän kehitysvammaisen joutuessa sinne. Hoitajien kaikki aika menisi yhden lapsen vahtimiseen, se aika olisi kaikilta muilta lapsilta pois. Hoitopaikka pitää olla juuri hänelle sopiva, jossa on kehitysvammaisia lapsia varten koulutettu henkilökunta.
Oletteko kiinnittäneet huomiota missä tilanteissa ja millä hetkillä tyttönne saa raivareita? Onko silloin jokin kodinkone päällä? Ehkä vessa vedetty ja putket suhisevat? Radio tai televisio auki? Aistiyliherkkä lapsi voi ahdistua suunnattomasti pienistäkin äänistä, joita me emme edes havaitse. Jokin arkipäiväinen ääni voi laukaista ahdistuksen, koska hän voi aistia sen paljon vahvemmin kuin me muut. Tai ehkä hän näkee maailman eri tavalla kuin me ja ahdistuu jostain näkemästään? Valo voi häikäistä liikaa, ikkunasta tuleva päivänvalokin.
Voimahalaus perheellenne! - Yritin
Minulla on sisko joka saa raivokohtauksia mutta aika harvoin en voi sanoa muutakuin että tsemppiä ja paljon etkä ole hirviö.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1462591- 241986
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231968Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891776Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671530Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201306Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371202- 111198
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167