Aikuisuus? Mitähän se sitten oikein on?

Otin alemmasta keskustelusta tämän julkean kommentoinnin, koska sain itse tuta kuinka oman lapseni lahjakkuuksia ei noteerattu. (Oli hoitohuostassa paikassa HDL).

Hänen koulunkäyntiään ei tsempattu yhtään; jopa hänen lukioonmenokaavailujaan vähäteltiin tyyliin mihin lukioon pääsee alimmalla keskiarvolla!! Lapsi halusi hyvään lukioon, samaan missä oli mukavat tutut ystävätkin! (Ja hän siis kyllä pääsi sinne samaan).


Tuija Å, vuonna 2011, kertoi YLE -uutisille mm:

" Säästämistä vai huolenpitoa? "

---

" Huostaanotot ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Åstedtin mukaan syynä on lapsiperheiden kasvava köyhyys ja vanhempien pahoinvointi. "

" - Mitä meidän yhteiskunta tarjoaa tällä hetkellä
esimerkiksi
ihan tavallisille heikkolahjaisille nuorille. "

" Minkälaisia näköaloja meillä on heille, kun meidän yleinen keskustelu painottuu siihen, miten saamme huippuja, Åstedt kysyy. "

= > Eli h e i k k o l a h j a i n e n n u o r i on se mikä Tupua säälittää.

HDL:n hoidossa olevien lasten (niiden jotka eivät ole saaneet terapiaa) hoitajille Aikuisuus merkitsee sitä, että aikuinen sanoo viimeisen sanan, lannistaa, ojentaa, saarnaa, huvittuu...

- ENKÄ minä (vanhempi) todellakaan niin köyhä ollut että se olisi vaikuttanut minun mielialaan. Julkinen (lakisääteinen ja itsestäänselvä) kotihoito mm toi ILOA meille kaikille, kun kodinhoitajat olivat mukavia, kaikki omalla tavallaan. Lapsilla oli suosikit ja minä kiitin ääneen ja ihan sydämestäni heitä heidän avustansa.

Kodinhoitajatkin tuntuivat nauttivan työstään, kun he tekivät heille sopivia askareita. Joku tykkäsi askarrella, joku piti metsässäkäymisestä, joku leipoi pullaa, joku siivosi! (Vaikka useimmiten tarkoitus oli vain saada lapsenlikka siksi aikaa kun olin asioilla).

Minä olin se, joka aloin miettiä toiselle lapselle terapiaa, muut eivät tarvetta nähneet. Koulu meni hienosti ja ko lapsesta pidettiin kaveripiireissä. Tutkimusjakso Lastenlinnassa antoi sitten niin patologisen kuvan kaikkiaan perheestämme, että lapsi ohjeistettiin sijoittamaan "turvallisiin oloihin".

Kaikesta on jo vuosia. Amis tai Ranttis, tai mikä se sun rooli aina lieneekään: Oot sylkeny 10 vuotta lasteni ja minun päälle. Hohhoijaatellut ja länkyttänyt totuudesta ja käskenyt ottaa unohtuneet lääkkeet ja kysyny miks piti tehä lapsia ja nimitellyt luuseriksi ja sit oot ihmetellyt että miksei sijaisuudesta kuulu saada korvausta etc etc. On sulla joitakin kamujakin varmaan, ihan sama.

Jätä (toi em) länkytyksesi väliin.