Miehen paras ystävä on nainen, miten selviytyä?

Pariterapiaa kannttaa jatkaa yksin, jos miehesi ei lähde mukaan. Mielestäni et ole syyttä mustasukkainen, koska mies on sanonut, ettei ystävästä voi luopua. Normaalia työkaveruuttahan tuo ei ole.

Sinuna jättäisin miehesi oman onnensa nojaan "ystävänsä" kanssa. Vaadi häntä tekemään osansa lastenhoidossa ja ryhdy liikkumaan enemmän kodin ulkopuolella. Rakenna omaa elämääsi sen varaan, että tuossa saattaa olla suhde tai mies ainakin sellaista haluaisi. Jos hän on sanonut, ettei luovu tuosta ystävästä, niin se osoittaa käytännössä, mistä on kyse sinun kannaltasi. Miten usein te itse käytte ulkona, elokuvissa ja teette samoja jänniä asioita kuin hän tekee tämän ystävänsä kanssa? Kyse ei ole vain tuosta ystävästä vaan halusta rakentaa teidän parisuhdetta, ellei mies halua tehdä sinun kanssasi mukavia ja ei-arkisia asioita. Älä suostu lastenvahdiksi ja kotipiiaksi, koska olet vaimo, jonka kanssa pitäisi olla hauskaa.

Koeta rakentaa elämääsi sen varaan, että olisitkin yksin. Vaadi miestä tekemään osansa lastenhoidosta ja liiku runsaasti kodin ulkopuolella ystäviesi kanssa. Jos olisin sinä, sanoisin, että halun asua jonkin aikaa erillään niin että mies hoitaa sillä aikaa lapset. Jatkaisin ehdottomasti terapiaa ja jos mies ei sinne kerran halua, on sinun pakko tehdä ratkaisut yksin. Voimia sinulle! Minusta on tärkeintä, ettet vajoa siihen suohon, että vahdit ja odottelet miestä lapsia vahtien ja jääden toiseksi omassa mielessäsi. Ota elämäsi omiin käsiisi tai muuten mies heiluttelee tahtipuikkoa.

VOI olla, että kyseessä on OIKEASTI pelkkä hyvä ystävyys eikä syytä huoleen! Sellaistakin tapahtuu miesten ja naisten välillä, eikä sitä voi valita ja siihen itse vaikuttaa, kenen kanssa synkkaa ja tulee juttuun hyvin. Ne ovat asioita joille ei vain voi mitään.

Kuitenkin asiassa piilee vaara, että jos miehesi alkaa puhumaan toiselle naiselle asioista, joista ei sinun kanssasi puhu, hän voi jossain vaiheessa alkaa kokea tämän toisen itselleen läheisemmäksi ja romanttisia tunteita astua kuvaan myöhemmin.
Puhu tästä vaarasta miehellesi. Jos hän on fiksu ja puhtaat jauhot pussissa, hän varoo ettei mene niin pitkälle ja ottaa etäisyyttä jos tarve vaatii, ettei niin tapahtuisi.

Onhan noita nähty myös, että haukutaan vainoharhaiseksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi ja "ettei asiassa ole mitään" ja sitten on lennossa muutettu uuden kanssa yhteen asumaan. Siihen et kyllä voi vaikuttaa, jos näin on käydäkseen, ihmisillä kun on oma tahto ja he tekevät lopulta mitä haluavat.

Mutta tähdennän, että on täysin mahdollista, että kaikki huolesi on turhaa. Yritä "voittaa" miehesi takaisin itsellesi, tehkää kivoja asioita ja jutelkaa enemmän yhdessä.

Viestissäsi kiinnittää huomiota yllättävä asia. Kaiken kertomasi jälkeen toivot itseltäsi, että SINUN pitäisi olla iloinen ja hyvä vaimo. Ja olet kysynyt haluaako mies erota.

Eikö pikemmin niin päin että kysyt itseltäsi, onko miehesi käytös sinua kohtaan hyvän aviomiehen käytöstä? Hän on valehdellut ja sanonut, ettei aio luopua ystävästään, vaikka se loukkaa sinua. Ystävän säilyttäminen on siis tärkeämpää kuin sinun loukkaamisesi.

Mitä itse haluat avioliitolta ja riittääkö tämä siihen? Tekeekö miehesi mitään avioliiton eteen että sinä olisit tyytyväinen, onko sinulla turvallista ja hauskaa? Miksi ajattelet asiaa vain miehestäsi lähtöisin?

Ja ilmeisesti riitelette siitä oletko sinä mustasukkainen ja kontrolloiva eli mies kääntää oman sinusta ja tunteistasi piittaamattoman käytöksensä sinun syyksesi ja sinä suostut tähän?

Jos olisin tuollaisessa tilanteessa, minulle olisi aivan sama sanooko mies mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi vai ei. Olennaista on se että teillä on eri käsitykset siitä mikä on hyvä parisuhde ja mikä on siinä sallittua. Miehellesi on ookoo sanoa toiselle naiselle hymiön kera iloitsevansa poissaolostasi jne. Tämäkö on sitä toisen kunnioitusta, jota useimmat parisuhteessa olevat suhteelta toivovat?

Huomio kääntyy vääriin asioihin, kun pohditte sinun mustasukkaisuuttasi. Jokainen olisi tuossa tilanteessa aiheellisesti mustasukkainen.

Juupa juu, tuo on inhottavaa. Minun miehelläkin on töistä tullut ystävätär sekä omasta likkakaverista on tullut miehen ystävä. Muutaman kerran ihmettelin, miksi ne viestittää myöhään tai viikonloppu aamusin....kappas vaan sain huomata, että mies laittoi salasanat puhelimeen. Itsekkin mietin välillä, miten toimia, ehkä kannattaa hommata miespuolinen ystävä ja alkaa sen kanssa käymään elokuvissa. Mitähän se mies siihen tuumaisi :)).

Ymmärrän täysin sinua ja mustasukkaisuutesi on mielestäni ihan normaalia. Ensinnäkin se, että viestitellään milloin et ole kotona on minusta outoa ja herää epäily onko naisella muutakin mielessä kuin olla miehesi ystävä. Luulisi, että jos hän on niin hyvä ystävä kerta miehellesi, niin kunnioittaisi myös teidän perhe-elämää ja ymmärtäisi tuon tilanteen sinun kannaltasikin. Kannattaa kyllä ottaa tuosta naisesta selvää viimeiseen asti. Oletteko tavanneet koskaan niin että tuon naisen mieskin olisi teidän kanssa? Onneksi hän on naimisissa omallla tahollaan. Miehesti tekee ehdottomasti väärin sinua kohtaan, kun ei luovu tuosta ystävyydestä ja herääkin kysymys onko siinä tunteita pelissä. Voisihan hän sitä eukkoa nähdä ihan vain töissä, tarviiko niin tiiviisti olla kaveria.

Paras ystävä tuo käsitteenä mieleen yläasteen niin kuin miehesi käytös muutenkin. Salakähmäinen viestittely, vastuun ja pahan olon jättäminen sinun huoleksesi ei ole aikuisen miehen toimintaa vaan kuin murkkuikäisen touhua äiskältä salaa.

En arvosta tuollaista kovin korkealle. Älä nyt ainakaan itseäsi syyllistä. Arki tulee kaikkiin suhteisiin, mutta kaikki eivät ikinä kasva aikuisiksi, mitä onnellinen perhe-elämä kuitenkin vaatii. Jos suhde on muuttunut arkiseksi, niin vaimon syyttely ja vipinän hakeminen muualta on sitä kaikkein alkeellisinta parannusta tilanteeseen.

Terapia auttaa sinua varmasti vetämään rajoja ja herättää ehkä miehesikin, jos et enää pelaakaan hänen syyllistämispeliään.

Paluuta takaisin ei ole kaveruussuhteessani. Voimme kuitenkin olla aikuisesti kavereita ja tukea toisiamme, vaikka loppuelämän, jos se kaikille sopii. Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Romantiikka on asia erikseen, sitäkin olisi mukava olla, mutta eri ihmisen kanssa

Olet syystäkin mustasukkainen. Kyllä miehen pitää kunnioittaa sinun mielipidettä ja tunteita kun kerran olette puolisot toisillenne. Minusta on hieman ihmeellistä että jos tää nainen on vaan pelkkä kaveri niin miksi ihmeessä hän ei ole esitellyt tätä naista sinulle ja ottanut sinua mukaansa koska jos he ovat vain kavereita niin mitään salattavaahan ei ole.

Onkohan tämän naisen mies edes tietoinen näistä asioista?

Mitä jos alkaisit suunnittelemaan elämää yksin?
Täytä erohakemus. Minä en katselisi tollasta miestä edes lasten takia. Lapset pystyy muutoksiin yllättävän hyvin. Se on nyt vaan sinusta jäätkö odottelemaan että koskahan heidän ystävyys loppuu.? Sun miehes ei pääse siitä naisesta muulla kun että sun mies vaihtaa työpaikkaa ja ehkä myös asuinpaikkaa mikäli haluaa tehdä perheenne eteen jotain.

Siis ymmärsinkö minä nyt oikein?Eli siis tämä toinen nainen on ollut teillä yötäkin,kun sinä et ole ollut kotona,mutta riitelyn jälkeen miehesi on suostunut siihen että yökyläilyä ei enää harrasteta,mutta tapailevat muuten.Herranen aika sentään!!!Kaikkea sitä kuuleekaan!!Oletko sinisilmäinen vai muuten tyhmä?Vai onko miehesi jokin vajakki?Eikös se nyt ole päivän selvä asia,että yöt vietetään oman kumppanin kainalossa,eikä minkään toisen naisen kanssa.Hyvä Jumala sentään.Minun mielestäni tapaus on aika selvä.Eli miehesi on rakastunut tuohon toiseen naiseen ja haluaa olla hänen kanssaan.Vielä on yksi mahdollisuus teidän pelastaa avioliittonne.Kysyt mieheltäsi suoraan...Kumpaa rakastat,minua vai häntä?Ja sitten sanot että se on joko sinä tai hän.Molempia ei voi pitää.Kuulostaa tosin siltä,että todennäköisemmin miehesi valitsee tämän "ystävänsä" samantien surutta alta aika yksikön.Ehkä miehesi käyttäytyy onhottavasti sinua kohtaan toivoen että jättäisit hänet.Sillä hän säästyisi jättämisen tuomalta huonolta omatunnolta.