Itse ainakin ostan vähillä rahoillani mieluummin jotrain tarpeelista kuin syydän joihinkin elämyksiin.
Elämykset haihtuvat mutta tavarat eivät niin tehokkaasti, elleivät pala yms.
Mutta jos on laittanut paljon rahaa reissailuun ym., niin saa vain ryppyisen ihon jos on aurinkolomilla ollut, ja dementia vie viimeisetkin rippeet elämysmuistoista, joten enemmän iloa varmaan jostain kukkavaasistakin, johon voi laittaa kukkia, kuin tuulena taivaisiin haihtuneet bumsterimuistot tai katedraaleissa käynnit tai villisikojen näkemiset.
http://www.taloussanomat.fi/raha/2014/10/08/ala-osta-tavaraa-elamykset-tekevat-onnellisemmaksi/201413986/139
Hankitko mieluummin tavaraa vai elämyksiä?
Raha hyödylliseen
226
2878
Vastaukset
- olemma poistuneet
Me ei vastata mitään.
Meillä on nyt mittaustauko meneillään.- thulluthulluthullut
Älkää ny hemmetissä pitäkö mittaustaukoa, kun juuri nyt on meneillään stockkan tavarataivas, josta voi ostaa kotiin kaikenlaista tarpeellista kuten muovisen pingviinin alle 200 eurolla, kahvinkeittimiä alle tonnilla, tuoksupusseja, balmuiria, ted bakeria, moschinoa,ysllää,bossia, donnakarania,äläkä missään nimessä unhoita pallo lampunjalkaa tai pallolampun jalkaa tai pallo lampun jalkaa.
- Ön östöjä
thulluthulluthullut kirjoitti:
Älkää ny hemmetissä pitäkö mittaustaukoa, kun juuri nyt on meneillään stockkan tavarataivas, josta voi ostaa kotiin kaikenlaista tarpeellista kuten muovisen pingviinin alle 200 eurolla, kahvinkeittimiä alle tonnilla, tuoksupusseja, balmuiria, ted bakeria, moschinoa,ysllää,bossia, donnakarania,äläkä missään nimessä unhoita pallo lampunjalkaa tai pallolampun jalkaa tai pallo lampun jalkaa.
Kyl täväröitä vöi hälytä jä käikkeä myytäkin
- mies kaks ysi
thulluthulluthullut kirjoitti:
Älkää ny hemmetissä pitäkö mittaustaukoa, kun juuri nyt on meneillään stockkan tavarataivas, josta voi ostaa kotiin kaikenlaista tarpeellista kuten muovisen pingviinin alle 200 eurolla, kahvinkeittimiä alle tonnilla, tuoksupusseja, balmuiria, ted bakeria, moschinoa,ysllää,bossia, donnakarania,äläkä missään nimessä unhoita pallo lampunjalkaa tai pallolampun jalkaa tai pallo lampun jalkaa.
Niin, ap:n kannattaisi kokeilla matkailua ennen kuin sanoo lopullisen päätöksensä. Matkoja kun voi tehdä monista syistä; kiinnostuksesta kulttuureja tai kohteita kohtaan, elämyksien hakemisesta tai ihan vain syksyn pakenemista johonkin lämpöiseen.
Itselläni ainakin jos olisi extra tonni tilillä, otttaisin lennon marraskuun alkuun johonkin lämpöiseen. - Komppaan
mies kaks ysi kirjoitti:
Niin, ap:n kannattaisi kokeilla matkailua ennen kuin sanoo lopullisen päätöksensä. Matkoja kun voi tehdä monista syistä; kiinnostuksesta kulttuureja tai kohteita kohtaan, elämyksien hakemisesta tai ihan vain syksyn pakenemista johonkin lämpöiseen.
Itselläni ainakin jos olisi extra tonni tilillä, otttaisin lennon marraskuun alkuun johonkin lämpöiseen.kulttuurinautintoja! Lämpö on toki ihana juttu myöskin, joskaan massa-aurinkolomat eivät itseäni sytytä. Toiset pitävät auringossa makaamisesta, ei siin mitään.
Mut miksi aina lähteä merta edemmäs kalaan? Ruskaretki Lappiin voi toimia myös hyvin näinä aikoina. - Tarvittava!
Ön östöjä kirjoitti:
Kyl täväröitä vöi hälytä jä käikkeä myytäkin
Vain tarvittava tavara, omiksi tarpeiksi. Tekee onnelliseksi.
- KULTTUURI?
Komppaan kirjoitti:
kulttuurinautintoja! Lämpö on toki ihana juttu myöskin, joskaan massa-aurinkolomat eivät itseäni sytytä. Toiset pitävät auringossa makaamisesta, ei siin mitään.
Mut miksi aina lähteä merta edemmäs kalaan? Ruskaretki Lappiin voi toimia myös hyvin näinä aikoina.Voipi kohata vaikka kulttuurivitun!
- nettovarallinen
KULTTUURI? kirjoitti:
Voipi kohata vaikka kulttuurivitun!
Tekeekö oma omaisuus onnelliseksi? Siis nettovarallisuus.
Pankin omaisuuden hallinta on aika tavalla eri asia kuin ikioman pienenkin omaisuuden omistaminen.
Kumman valitsisit. 50.000 ikiomaa varallisuutta vai miljoona velkaomaisuutta? - no money
thulluthulluthullut kirjoitti:
Älkää ny hemmetissä pitäkö mittaustaukoa, kun juuri nyt on meneillään stockkan tavarataivas, josta voi ostaa kotiin kaikenlaista tarpeellista kuten muovisen pingviinin alle 200 eurolla, kahvinkeittimiä alle tonnilla, tuoksupusseja, balmuiria, ted bakeria, moschinoa,ysllää,bossia, donnakarania,äläkä missään nimessä unhoita pallo lampunjalkaa tai pallolampun jalkaa tai pallo lampun jalkaa.
Toden totta, kyllä tuota krääsää kun ihmiset haalii, niin kai se hetken onnen antaa, sitten sen voikin viedä kirpparille ja myydä alle omien.
Mutta onhan se shoppailu joskun kyllä ihan mieltäylentävä kokemus. Jos saa hyvää halvalla, siis sitä mitä oikeesti tarvii tai kuka mitäkin jokaisen oma asia se on.
Mutta kyllä itse arvostan elämyksiä, mitä ne sitten kellekkin ovat.
Itselleni on ihan ilmainen elämys jos löytää metsästä sieniä, marjoja. Ja vaikka ei löytäiskään, niin saa ainakin happea ja hyvä mielen, kun kuuntelee tuulenhuminaa puissa.
Mutta onhan hyvä konserttikin elämys, jollekkin kalliokiipeily, itseäni se ei viehätä.
Matkailu oli kivaa, mutta puuttuu se budjetti. - Ön tärpeet
Tarvittava! kirjoitti:
Vain tarvittava tavara, omiksi tarpeiksi. Tekee onnelliseksi.
Kyl ömät tärpeet vöi tehdä jös hälyää
Ön östöjä kirjoitti:
Kyl täväröitä vöi hälytä jä käikkeä myytäkin
no kuulkaa kun lapsena ei ollu mittää ni musta tuli hamsteri ja nytton ryjää kaik paikat täynnä ni voishan sitä mennä vaikka teatteriin elokuviin syömää matkalle tai hankkii kivan harrastuksen
- Ryppy Reetta
Hmm .Muistoja ei voine hypistellä eivätkä ne ole inventaario alttiitakaan.
- MB.
nettovarallinen kirjoitti:
Tekeekö oma omaisuus onnelliseksi? Siis nettovarallisuus.
Pankin omaisuuden hallinta on aika tavalla eri asia kuin ikioman pienenkin omaisuuden omistaminen.
Kumman valitsisit. 50.000 ikiomaa varallisuutta vai miljoona velkaomaisuutta?Miljoonaan sopii kadehdittava auto. Sillä kun vetäisee aina halvemman ohi niin tietävät paikkansa köyhät.
- Matkailija2014
Ryppy Reetta kirjoitti:
Hmm .Muistoja ei voine hypistellä eivätkä ne ole inventaario alttiitakaan.
Matkamuistoja puolestaan voi hypistellä ja laskea... Aina kun tuo muistoesine tulee vastaan tulvahtaa mieleen muisto kyseisestä matkasta.
- drfgt
KULTTUURI? kirjoitti:
Voipi kohata vaikka kulttuurivitun!
Vit-tu se olikin tavara joka tekee onnelliseksi ja sitten taas ei; voi vit-tu siis
- cheerleider
Ön östöjä kirjoitti:
Kyl täväröitä vöi hälytä jä käikkeä myytäkin
Kÿllä,kÿllä,kün kaikkea on niin sehän pönkittää heikkojen itsetuntoa,varsinkin turhat tavarat joilla saa naapurin kateelliseksi,pitkää Bemaria suksiboxi katolla ja kaunis nuori bimbovaimo jne...
- pali3
Ön östöjä kirjoitti:
Kyl täväröitä vöi hälytä jä käikkeä myytäkin
Kyl mä tulisin onnelliseksi jos löytäis hyvän ja halvankaivinkoneen,sais haudattua kivirauniot,jos joku möis nii voi lähettää viestiä puh:0442507031
- olemhapuistaneetitse
Mitä milloinkin mielin, niin kai jokainen tekee.
Ei ole peräkarjaa, joten ei tarvi panna sukan varteen.
Pian saapuu rva Dementia, ei ole lopulta yhtään reisssumuistoa jäljellä.
Elämää ja erotiikkaa, kukin saa ja ottaa, mitä saa, ja haluaa. - Liikaa roinaa
Sääliksi käy niitä äärettömän saitoja jotka eivät hanki juurikaan tavaraa eikä elämyksiä ollenkaan vaan säästelevät perillisille tai hautaansa kaikki. Perilliset sitten ovat kurlanneet hetkessä kurkusta alas tai pelanneet jonkun nihilistin säästöt joka ei ole elämänsä nautintoihin itse saituudesta johtuen kuluttanut mitään.
Kumpa saisi kumpaakin, tavaraa ja elämyksiä sopivassa määrin mutta tietysti tarpeellinen tavara on etusijalla. Hyvistä kunnon kengistä, vaatteista enkä ruuasta ala tinkimään minkään elämysmatkan takia. En tarvitse kallista autoa jos sen eteen täytyy syödä puuroa ja koluta kaikki alennuslappuiset ruuat tai ravata kaikki kirpputorit löytääkseen käytettyä halvalla. Hamstraus ja romujen kerääminen on kamala sairaus ja ne eristäytyvät normaalista elämästä kokonaan sen harrastuksensa takia ettei muut ihmiset puutu siihen. Pitää varoa liiallista roinan keräämistäkin. Iän myötä on tullut enemmän harkintakykyä siihen mikä on todella tarpeellista kun nuorena meni heti kaiken humpuukin perässä. Kaiken maailman turhaa humpuukivempainta tuli mainosten uhrina heti hankittua ja muodin perässä tuli turhaa vaatetta ja kenkää roppakaupalla komeroon ja sinne ne jäi. Onneksi on saanut koulutettua itsensä irti ihan turhan shoppailusta ja vähän olisi vielä parannettavaa.- minun juttuni
Kerrot paljon asiaa!
Tavaran avulla voi myös hankkia elämyksiä, elämykset ei ole vain ulkomaanmatkoja, jotka ovat yliarvostettuja. Moottoripyörällä, tai purjeveneellä voi kokea elämyksiä, joka ei ilman "tavaraa" olisi mahdollista, jne. Siksi onkin tullut paljon hankittua elämystavaraa, eli harrastevälineitä, niiden avulla voi kokea mahtavia fiiliksia, pelkkä katujen kävely ei pidemmänpäälle innosta.
Kuules, ei sun jälkeläiset välttämättä kuitenkaan arvosta sitä tavaraa mitä olet haalinut. Eli nekin ovat elämyksiä vain sinua varten, ihan siinä missä henkiset tapahtumat.
- sillai se on
Mutta jos tavaroiden joukossa on Arabian kaksnokkanen papukaijakannu, niin perilliset tappelee kuka sen saa.
- just just
sillai se on kirjoitti:
Mutta jos tavaroiden joukossa on Arabian kaksnokkanen papukaijakannu, niin perilliset tappelee kuka sen saa.
Kaikki ei keräile arabiaa, eikä kaikki jaksa alkaa myymään huutonetissä jotain v*tun arabiaa. En todellakaan tajua tuollaisia, voi jee arabiaa....mitä sitten ? Se on vaan astia, ei muuta. Ennemmin käyn vaikka lähialueisiin tutustumassa, kuin jotain tavaraa hamstraan
- merkityksetöntä
sillai se on kirjoitti:
Mutta jos tavaroiden joukossa on Arabian kaksnokkanen papukaijakannu, niin perilliset tappelee kuka sen saa.
Itse en arvosta noita Arabian astioita, paitsi niistä saatavaa rahaa. Perinnönjaossa helpottaisin työtä sillä, että kaikki kipot ja kupit pistetään myyntiin ja rahat sitten jaetaan.
- Merkityksellistä
merkityksetöntä kirjoitti:
Itse en arvosta noita Arabian astioita, paitsi niistä saatavaa rahaa. Perinnönjaossa helpottaisin työtä sillä, että kaikki kipot ja kupit pistetään myyntiin ja rahat sitten jaetaan.
Ennenkuin nyt alatte niitä perikuntia kuppaamaan ja huutonettiin tai kaatopaikalle kippaamaan, niin käykää nyt ihmiset moikkaamassa niitä tulevia vainajia vielä ainakin kerran ennenkuin potkaisevat tyhjää. Älkää siis karvatko karhua ennenkuin se on ammuttu, muuten ei käy hyvin. Ainahan voi testamentilla määrittää etukäteen kenelle jää enemmän luuta käteen kuin toisille. Ja se lapseton tätihän voi aina määrittää kaiken omaisuutensa kodittomille kissoille.
- sinitta
Merkityksellistä kirjoitti:
Ennenkuin nyt alatte niitä perikuntia kuppaamaan ja huutonettiin tai kaatopaikalle kippaamaan, niin käykää nyt ihmiset moikkaamassa niitä tulevia vainajia vielä ainakin kerran ennenkuin potkaisevat tyhjää. Älkää siis karvatko karhua ennenkuin se on ammuttu, muuten ei käy hyvin. Ainahan voi testamentilla määrittää etukäteen kenelle jää enemmän luuta käteen kuin toisille. Ja se lapseton tätihän voi aina määrittää kaiken omaisuutensa kodittomille kissoille.
Joo, mulla on tota Arabiaa, ja voinhan sen muuttaa rahaksi toivottavasti ennenkuin potkaisen tyhjää, niin ei tarvii perikunnan tapella papukaijakannusta.
- reppuriika
En käytä rahoja elämyksiin. Ostan vain tarpeellista ja inhoa kaiken maailman koriste-esineitä. Elämyksiä saa ilmankin. Minulle tarpeellista elämystä on hiljainen luonto, kaukaa ruska-asussaan kylpevä luonto, tietokoneessa tai CD-soittimessa kuultava musiikki, pitkä saunahetki lauantaina, seurakunnan kuorovierailu toiselle paikkakunnalle, ajatusten vaihto ystävän kanssa esim. luetusta kirjasta.
Tuollaiset elämykset eivät välttämättä maksa paljoa jos ei aina yhtään mitään. Minulle jokin ekoteko ja hyväntekeväisyys tuottaa elämystä ja tekee mielen iloiseksi. Olemme ihmisinä erilaisia. Heinäsirkka vai muurahainen?
Jossain tuolla etelämmässä missä ihmisillä on erilainen mentaliteetti ne sanoo että "tanssittua ei kukaan saa otettua sinulta pois" mikä tarkoittanee suurinpiirtein sitä että koettu, tehty ja eletty on omaa henkistä pääomaasi mitä ei varas voi viedä....mutta tietenkään ne ei ottaneet huomioon Rva. Dementiaa eikä Herra Alzheimeria, mutta muuten kohtalaisen kiinnostava asenne elämään..- sitroen.
Hyviä ja kauniita tauteja itse potilaalle. Ainakin dementia. Joka päivä tapaa uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja kuulee uusia hauskoja kertromuksia.
- tanssikärpänen
"Tanssittua ei saa kukaan saa otettua sinulta pois" - ihana mietelause, jonka aion laittaa seinälleni huoneentauluksi! Paljon olen tanssinut 15v lähtien monta vuosikymmentä. Jalka nousee ja rytmiä löytyy vieläkin - kun vain olisi niitä oman ikäluokan tanssittajia. Elämyksiä kaipaan tavaraa enemmän, just äsken jo mainittu, syksyisin hyötykävelyt metsässä, monenlaiset harrastukset ja niiden kautta toivottavasti löytyvät hyvät ihmissuhteet. Jos olisi se vanha rakas kotona, voisi toki silloin katsella vaikka kukkavaasia tai kynttelikköä. Näin uusiosinkkuna tuntuu, että ELÄMÄÄ on enemmän kodin ulkopuolella, sitä voi sitten kotona yksinäisyydessä vielä makustella ja muistella. Toki hetken ihailen vaikkapa kirpparilta ostettua hyvin valaisevaa lamppua, entisen aikansaeläneen himmeän tilalle hankittua, mutta en siihen "rakastu". Muistot elää -esineet ei!
- ole ihmiselle ihmine
Kun jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja kaunista, ei ole elänyt turhaan. Ja kyllähän ne ihmissuhteet ovat siitä arvokkaimmasta päästä, eikä maksa mitään.
- viihdykeellä -
on suurin merkitys elämääni,
nykyään mieluummin elämyksiä,
tavara ei kiinosta,
entisetki pitäis hävittää, jättää vain askeetisesti tarpeelinen ,
mitävähemmän kotona on tavaraa sitä parempi,
on helpompi pitää koti siistinä,- Raha hyödylliseen
Mutta kotinsa voi vaikka remontoida hyväkuntoiseksi, tai ostaa ihka uuden hienon asunnon säästyneillä rahoilla, ja elellä mukavasti, eikä missään hometoosassa. Kyllä reissuihin ja esim. kauneusleikkauksiinkin saisi menemään yhden asunnon hinnan ihan kevyesti.
- ettei vain kaduta
Raha hyödylliseen kirjoitti:
Mutta kotinsa voi vaikka remontoida hyväkuntoiseksi, tai ostaa ihka uuden hienon asunnon säästyneillä rahoilla, ja elellä mukavasti, eikä missään hometoosassa. Kyllä reissuihin ja esim. kauneusleikkauksiinkin saisi menemään yhden asunnon hinnan ihan kevyesti.
Mietin vain kuinka monta kotia suomessa on ? Meinaatko että kaikki on hometoosia ? Entä jos vaikka ostaakin sen uuden asunnon tai remontoi vanhan ja siltikin haluaa lähteä roomaan ja olisi rahaakin ? Kumman viet mukanasi hautaan, sen kodin vai sen elämyksen ? Kummalla on merkitystä kuolinvuoteella ?
- No kyllä
ettei vain kaduta kirjoitti:
Mietin vain kuinka monta kotia suomessa on ? Meinaatko että kaikki on hometoosia ? Entä jos vaikka ostaakin sen uuden asunnon tai remontoi vanhan ja siltikin haluaa lähteä roomaan ja olisi rahaakin ? Kumman viet mukanasi hautaan, sen kodin vai sen elämyksen ? Kummalla on merkitystä kuolinvuoteella ?
se on kuule niin että kuolinvuoteella ne molemmat menettää merkityksensä. Rooma ihan siinä kuin se tupakin.
- mietis sitten
No kyllä kirjoitti:
se on kuule niin että kuolinvuoteella ne molemmat menettää merkityksensä. Rooma ihan siinä kuin se tupakin.
No jos käy jossain, ei pidä katua viime henkosia odotellessa, että kun ei tullut lähdettyä kun piti niitä muumimukeja kerätä.
- eppu2
En ole koskaan ollut tavaran kerääjä, enkä mainosten uhri.
Ostan vain mitä tarvitsen.
Jos jokin käy tarpeettomaksi, hankkiudun siitä eroon.
Elämyksiä voi olla monenkinlaisia.
Paras tällä hetkellä, kun voi kesät olla maalla. Ehdottomasti aivoille elämyksiä. Tylsyyteen en aijo vaipua istumalla upo uudella sohvalla neljän seinän sisäpuolella katsoen isosta taulutelevisiosta kirahvin kävelyä Afrikassa.
Eipä ole koskaan tullut ajatelleeksi. Mun elämä ei ole koskaan mennyt minkään käsikirjoituksen mukaan eikä suunnitellun ekonomian puitteissa. Elämä on eletty, elämyksiäkin on ollut, mutta ilman mitään suurempia hullabaloita, ei ole tullut hypättyä bungyjumppia eikä edes laskuvarjolla, ei laskettua koskea tynnyrissä.
Mammonaa on tullut ja sitä on mennyt. Välillä enemmän, välillä vähemmän. En ole kovinkaan tuhlaavainen luonnostani, mutta en myöskään mikään keräilijä. Lapset eivät varmaankaan edes ajattele mitä mamman jäämistöstä sitten aikanaan saisi, ainakaan vielä. Materialismi ei ole oikein mun juttuni.- eppu2
Minä ajattelen, että suurin osa tavaroistani on varmaan nuorten mielestä vanhanaikaisia.
Talviystäviäni on kirjat ja ristikot.
- Pirre*
Mitä ihmeen tavaraa me enää tarvitaan, eikö sitä roinaa ole kaapit pullollaan, no arvotauluja tietysti voisi hankkia.
Elämyksikään en välttämättä lähe maaliman ääristä etsimään, olen aika pieniruokainen niittenkin suhteen, hyvä kirja riittää. Mikä on oikea elämyksien taso?
Tallinnan-reissu ja halpa Taulu-televisio...
Nousu Himalajalle...
Anakondan kuristus...
Hain nenän puristus...
Minulla on iso, tarkka-piirtoinen tieto-kone-näyttö.
Huippu-laadukas näytön-ohjain.
Parin-sadan Euron elo-kuva-ohjelmisto, joka pystyy näyttämään kaiken.
Minulla on myös auto.
Kaiken tuon omistan ihan itse, ilman pankkien lainoja.
Olen siis vapaa syöksymään kaiken-laisiin elämyksiin.
Tällä hetkellä korva-tulehdukseni jatkuu, hiljaa hiipuen.
Mutta haisee edelleenkin Kirahville.
Ostamani Silakat olivat liian vanhoja.
Ans kattoo meneekö kukaan roskikselle dyykkaamaan.
Taidan olla sekoitus Paloman ja korppiksen kuvauksista.
Missään nimessä en kuulu heihin, jotka kuoleman-peloissaan säntäävät kaikkialle
hysteerisinä.
Vielä tämä, tuo...nämä ja nuo.
H.- henrjii
Taatanatoikoon mullakin on just sama vaiva korvatulehdus.
Luin että Nousu-Humala, senkin saamiseen kuluu kyllä rahaa.
Suppilovahveroista meinaan nyt lähteä hakemaan elämyksiä, pensaahan siinä palaa, mutta ei haittaa. - aika onnellinen
Hunksz, etpä ole ainut. Minulla on iso asunto, mökki ja uusi auto. Kaikki vempeleet jotka olen halunnut ostaa. Rahaa on, velkaa tein aikoinaan ensiasunnon ostoon, sen jälkeen en ole tarvinnut turvautua pankkien apuun.
En ole sen onnellisempi tavaroideni keskellä kun olisin vuokrayksiössä.
Onni on muualla kuin tavaroissa. Olenkin ajatellut vähentää vuosien mittaan tullutta roinaa jätän vain tarpeellisimmat.
Lapselle annan rahaa ja lahjoitan muutakin mikä vain kelpaa. - Epäilevä Tuomas
aika onnellinen kirjoitti:
Hunksz, etpä ole ainut. Minulla on iso asunto, mökki ja uusi auto. Kaikki vempeleet jotka olen halunnut ostaa. Rahaa on, velkaa tein aikoinaan ensiasunnon ostoon, sen jälkeen en ole tarvinnut turvautua pankkien apuun.
En ole sen onnellisempi tavaroideni keskellä kun olisin vuokrayksiössä.
Onni on muualla kuin tavaroissa. Olenkin ajatellut vähentää vuosien mittaan tullutta roinaa jätän vain tarpeellisimmat.
Lapselle annan rahaa ja lahjoitan muutakin mikä vain kelpaa.En nyt oikein jaksa vakuuttua siitä että olisit, jos sen joutuisit kokemaan, niin yhtä onnellinen siinä hikisessä vuokrayksiössäsi kuin nykyisessä omistus-minkä-lie-kokoisessa lukaalissasi.
Kyllä mersun nahkapenkilläkin kyyneleet maistuu hunajaisemmilta kuin ladan. - aika onnellinen
Epäilevä Tuomas kirjoitti:
En nyt oikein jaksa vakuuttua siitä että olisit, jos sen joutuisit kokemaan, niin yhtä onnellinen siinä hikisessä vuokrayksiössäsi kuin nykyisessä omistus-minkä-lie-kokoisessa lukaalissasi.
Kyllä mersun nahkapenkilläkin kyyneleet maistuu hunajaisemmilta kuin ladan.Minulla on uusi Peugeot farmari, en pidä mersusta. Voisi yksiö tuntua pieneltä, mutta tekisin siitä kodin ja mahdollisimman viihtyisän.
Yksi pieni, hauska tai kaunis elämys päivässä voittaa kymmenen kukkavaasia.
Dementikkokin varmasti nauttii elämyksistä enemmän kuin kukkavaasista. Halaus, hymy ja lämpöinen käsi pärjäävät myös niille kukkasille, silloin kun ei enää muuta ole.
Ei tarvitse lähteä maailman ääriin elämyksiä hakemaan, niitä löytyy lähempääkin. Ilman että vaipuu tylsyyteen.
Aurinko pilkistää juuri pilvien lomasta, aika lähteä ulos elämyksiä hankkimaan."Anceli"
Nii oikke...
Oikein onnelliselle riittää hali auringon lämmittämältä kiven-kyljeltä.
Eikä kiven tarvitse olla kotoisin Pyramidista tai muun kuun kamaralta.
Riittää että kivi on oikean-suuntainen.
Miksi nyrjäyttää nilkkansa Machu Picchulla, luisua mustelmille lumettomilla
rinteillä, kolhia itsensä kaukana kotoa.
Kyllä koti-tietokoneen ruudun Pilates on aina parempi.
Minä kaipaan Annea ja Eevaa.
Ilta-jumpakseni.
YH.hunksz kirjoitti:
"Anceli"
Nii oikke...
Oikein onnelliselle riittää hali auringon lämmittämältä kiven-kyljeltä.
Eikä kiven tarvitse olla kotoisin Pyramidista tai muun kuun kamaralta.
Riittää että kivi on oikean-suuntainen.
Miksi nyrjäyttää nilkkansa Machu Picchulla, luisua mustelmille lumettomilla
rinteillä, kolhia itsensä kaukana kotoa.
Kyllä koti-tietokoneen ruudun Pilates on aina parempi.
Minä kaipaan Annea ja Eevaa.
Ilta-jumpakseni.
YH.H.
Polvista ovat ruvet jo melkein karisseet, ikinä en vaihtaisi tunturin rinteitä pyramidin kiviin.
Niitä katselen kuvista ja Machu Picchua myös.
Kiviä löytyy toki lähempääkin, minulla onkin yksi nimikkokivi, tuolla lammen rannalla, sillä käyn istumassa ja huoliani kertomassa.
Useammin kunhan hirvikärpäset löytävät kodit, eivätkä luule minua hirveksi.
Löytyisikö vielä jostain vuosien takaisia jumppatallenteita, katsopa vaikka Huutonetistä. Ostat sellaisia ja tsadaa, sinulla on joka ilta seuraa reippaista jumppatytöistä, Annesta ja Eevasta.
Ja kyllähän tuollainen hurmuri hetkessä hankkii myös luonnollista jumppaseuraa, vaihdat sitten ensin puhtaat lakanat. Ja tyynyliinat myös.
Katsellaas kuinka tähän suhtaudutaan, tuleeko taas turpiin. :)
Ystävällisesti
YP.- Pokspax
Anceli kirjoitti:
H.
Polvista ovat ruvet jo melkein karisseet, ikinä en vaihtaisi tunturin rinteitä pyramidin kiviin.
Niitä katselen kuvista ja Machu Picchua myös.
Kiviä löytyy toki lähempääkin, minulla onkin yksi nimikkokivi, tuolla lammen rannalla, sillä käyn istumassa ja huoliani kertomassa.
Useammin kunhan hirvikärpäset löytävät kodit, eivätkä luule minua hirveksi.
Löytyisikö vielä jostain vuosien takaisia jumppatallenteita, katsopa vaikka Huutonetistä. Ostat sellaisia ja tsadaa, sinulla on joka ilta seuraa reippaista jumppatytöistä, Annesta ja Eevasta.
Ja kyllähän tuollainen hurmuri hetkessä hankkii myös luonnollista jumppaseuraa, vaihdat sitten ensin puhtaat lakanat. Ja tyynyliinat myös.
Katsellaas kuinka tähän suhtaudutaan, tuleeko taas turpiin. :)
Ystävällisesti
YP. Pokspax kirjoitti:
No niin, siinähän meidän jumppatyttöjen kaipaajalle ohjelmaa kerrakseen. Kiitos sinulle, ottakoon hän linkin ja vinkin käyttöönsä. Ei kun trikoot ylle ja taivuttelemaan.
Itse olen enemmänkin ulkona liikkuja, tosin voihan sielläkin jumpata, jos ja kun siltä tuntuu.
- bessie*
Hankin.
Kumpiakaan en hanki sillä tavalla sijoitusmielessä, että kautta linjan ajattelisin että kaiken tulee vähintäänkin säilyttää arvonsa tai mieluummin niin että arvo nousee.
Tulevaisuuteen sijoittaminen on vain yksi pieni osa kokonaisuutta, elämääni. Näin todella on, vaikka 'sijoittaminen' laajennettaisiin tarkoittamaan lähes kaikkea. Suurimman osan hankkeistani - olivat ne sitten tavaraa tai elämyksiä - teen koska haluan niin tehdä, koska se tuntuu sillä hetkellä hyvältä.
Ilman muuta tiedostan joskus, että ei tämä 'investointi' välttämättä ole 'kannattava' pitkän päälle jos koskaan, mutta niin mitättömästä syystä en jätä mitään haluamaani tekemättä.
Ikä ei vaikuta asiaan suoranaisesti. Luultavasti tulen haluamaan silloin tällöin uusia verhoja ja mattoja tai vaihtamaan kahvikeittimen uuteen vain värin takia vielä yli sata vuotiaanakin ja varmasti tulen nauttimaan uusista kauniista vaatteista aina.- meriselitys
Vai sillä lailla.
meriselitys kirjoitti:
Vai sillä lailla.
"meriselitys"
Ei saa kiusata bessietä.
Hän kyllä lukee kaikki kommentit, kerää niistä haluamansa pointit, ja luo niillä
"oman" kommenttinsa.
Kuten niin monet muutkin.
Oletan kuitenkin, että hän ei vastaile itselleen.
Se on aina hyvästä.
H.- Tavaraa täynnä!
meriselitys kirjoitti:
Vai sillä lailla.
Talo täynnä tavaraa että, ihan tavaralle haisee! Talo täynnä Herroja että, ihan minille haisee!
- turhaa roinaa
Tavaraa täynnä! kirjoitti:
Talo täynnä tavaraa että, ihan tavaralle haisee! Talo täynnä Herroja että, ihan minille haisee!
Vanhat mummut on usein hanakoita tavaran keruuseen, kippoa kuppia ja muuta roinaa kämppä täynnä. Eikä kukaan niitä huoli kun mummu kuukahtaa.
- ...
Mä muuten mietin aloitusta, aikani, ennenkuin päätin kirjoittaa.
Ei tohon ole yksiselitteistä vastausta. Itellä on kokemuksia, jotka hiton arvokkaitsa. Ja sitten vaikkapa esineitä, jotka hitin arvokkaita. Tässä nyt se juttu, ei niitten kokemusten, tai tavaroitten arvo rahassa ole välttämättä mitenkään arvokas.
Noin kärjistäen ilmaisten, Yks pieni hetken palanen, se voi olla niin arvokas, että sitä ei saa rahallakaan. Ja vastaavasti, joku kirja kirjahylluýssä, se voi olla täysin arvoton rahassa, mutta ei sitä voi rahalla ostaakkaan.
Noh, hankalasti selitetty, kekä tajus, tajus, kekä ei, niin sitten ei tajunnut. Mutta ens vuonna tavataan Barona-areenalla ja digataan Apulanta-orkesteria, se on sitten sellanen kokemuspuolen asia se :DDDD
=DW==DW=
Tajusin oikein hyvin sen mitä tarkoitit ja olen aivan samaa mieltä. On pieniä hetkiä ja kokemuksia, joita ei mikään maailman tavara eikä raha voisi korvata.
- Viaton sivullinen
"=dw="
Niinpä niin, se on niin henkilökohtaista mikä on tärkeää.
Tunnearvoista nyt puhut. - Viaton sivullinen
Korjaus...
=DW= Tärkeimmät tavarat on jo hankittu, siis EläMyksiä. Ja toisaalta DeeWee kirjoitti hysin, voisin yhtyä mielipiteeseensä.
Tunnetuna hiilijalan jäljen jättäjänä olen aina tykänyt ajella autolla ja ajan nytkin.
Just funtsailin et vieläkö kerran ostais uuren ja mukavan menopelin, en kapakoi ja kotona syönkin.
elokuvat ja teatteri ei paljoa maksa eläkeläiselle.
Täs kun pihistelee ja kärvistelee kylmäs asunnos niin etukäteen voi nauttia siit lämmittävästä tunteesta minkä naapurin kateus antaa kun näkee kiiltävän menopelin.- Viaton sivullinen
"koti-kiusattu"
Kiillota vaan kunnolla vanha auto, siitäkin jo on naapuri kateellinen.
- tablettia ostamaan
Elämyksiähän sitä pittää hankkia, mut ensi pittää hankkia tuo tabletti, joka ois kevyt kassissa, jotta voi reissulta tänne kirjoitella. Ilman suolipalstaa olisi reissu tylsä.
- sitroen.
Minä otan muutaman tunnin päästä puolikkan tablettia. Imovanea.
Ja aamulla vitamiinitabletin tai pari.
Luulen että minulla on ollut paljon elämyksiä mitä ei ole nimenomaan elämyksinä ostettu. Yleensä olen kuitenkin vain havainnut että ahaa tää olikin elämys vasta sitten jälkikäteen. Silloin kun olin juuri keskellä sitä elämystä ne oli vain elämää...puhun luonnollisestikin vain pienistä, vaatimattomista elämyksistä joita ei aina voi edes rahalla ostaa. Tyyppi leiritulen äärellä Kalliovuorilla, tulivuoren purkauksen tarkkailua koko yön hotellin parvekkeelta Costa Ricassa, Andien huipuila seisten katsoa alas laaksoon ja kiemurtelevia jökia rotkoissa, pään päällä vain taivas, huuhdella varpaita Jäämeressä, nähdä keskiyön aurinko Lemmenjoella...nää on vain jotain esimerkkejä elämästä ja mieleenjääneistä kokemuksista, joita ehkä voisi (tai sitten ei) nimittää elämyksiksi.
Rahalla (jota minulla ei ole koskaan ollut liikaa) olen hankkinut juttuja joita tarvitsen, mutta sijoitusmielessä en mitään. Tavaroilla on minulle ainoastaan tunnearvoa ja/tai esteettistä arvoa. Jonkun toisen romu voi olla minulle aarre. Rihkamaa ja prameutta (kitchiä) olen aina inhonnut."Paloma.se.co"
Miekkain-Petäjä ja Synnin-Lukko olisi pitänyt kanssa mainita.
Kaikkihan maailmoita käyvät syleilemässä, vaan harva aarteita koti-maan.
Toisekseen, minustakin tulee piakkoin museo-hippi.
Tai hippi-museo.
Esinettä saa kosketella.
H.hunksz kirjoitti:
"Paloma.se.co"
Miekkain-Petäjä ja Synnin-Lukko olisi pitänyt kanssa mainita.
Kaikkihan maailmoita käyvät syleilemässä, vaan harva aarteita koti-maan.
Toisekseen, minustakin tulee piakkoin museo-hippi.
Tai hippi-museo.
Esinettä saa kosketella.
H.Miekkainpetäjällä käyn joka vuosi, ainakin kerran. Ei se ole elämys, vaan muiston vaalimista. (Miekkainpetäjä on hautausmaa).
Miksi rajoittaisin elämykseni vain kotimaan ja kotiseutuni aarteissin? Kuulostaa (huom. yhdellä ällällä) kulttuurichauvinismilta.
Koskettele sinä vaan omia esineitäsi ihan rauhassa ;)
- neloska
Molempia ja molemmat syö rahaa.
- ent. siivoojaparka
En tiedä, ymmärränkö tuon elämyksen oikein. Minulle kaikki, mitä en ole aikaisemmin tehnyt, nähnyt, kokenut, on elämystä. Ei niitä välttämättä tarvitse mennä hyvin kauaksi hakemaan, mutta enemmän niitä elämyksiä tietysti jo tässä iässä saa kotipihaa kauempana.
Lapsuus ja nuoruus oli täynnä niitä elämyksiä, ilmaisia ja ostettuja. Jonkun tavarankin ostaminen voi olla elämys, niinkuin vaikka ensimmäisten ihan itse hankkimien kenkien ostaminen. Jokainen uusi työpaikka on ollut elämys. Jokainen uusi tuttavuus on ollut elämys. Ja niin edelleen... Ja olipa se elämys tälle palstallekin eksyminen ensimmäisen kerran.Minulle kaikki mitä en ole aikaisemmin tehnyt tai nähnyt (kuullut, maistanut, haistanut, tuntenut) on uusi kokemus ja vain harvat näistä uusista jutuista jäävät mieleen elämyksinä. Lapsena ja nuorena "elämyksiä" oli kai tiheämpään kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Luulen että kun yleensä puhutaan elämyksistä niin tarkpoitetaan ei niin arkipäiväisiä juttuja vaan jotain extreemiä jota saa rahalla ostettua jos kiinnostaa: tulisilla hiilillä kävelyä Indonesiassa, surffailua Tyynen meren aalloilla, bungy jumppeja Uudessa Seelannissa...
Tulkitsemme varmaan sanan "elämys" omalla tavallamme ja ei välttämättä niin kuin aloittaja sitä tarkoitti.- ent. siivoojaparka
Paloma.se.co kirjoitti:
Minulle kaikki mitä en ole aikaisemmin tehnyt tai nähnyt (kuullut, maistanut, haistanut, tuntenut) on uusi kokemus ja vain harvat näistä uusista jutuista jäävät mieleen elämyksinä. Lapsena ja nuorena "elämyksiä" oli kai tiheämpään kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Luulen että kun yleensä puhutaan elämyksistä niin tarkpoitetaan ei niin arkipäiväisiä juttuja vaan jotain extreemiä jota saa rahalla ostettua jos kiinnostaa: tulisilla hiilillä kävelyä Indonesiassa, surffailua Tyynen meren aalloilla, bungy jumppeja Uudessa Seelannissa...
Tulkitsemme varmaan sanan "elämys" omalla tavallamme ja ei välttämättä niin kuin aloittaja sitä tarkoitti.Elämys on mielestäni yhtä henkilökohtainen kuin esimerkiksi surukin. Jokainen tuntee sen eri tavalla, eri voimakkaana. Se, mikä on toiselle elämys, ei välttämättä ole toiselle mitään kummallisempaa. Ja kaiken ensimmäisen kerran kokemansa tuntee aina voimakkaammin, elämyksenä.
Nuokin extreemit elämykset mitä luettelit, ovat joillekin ihan arkipäiväistä ja tavallista, pelkkää rahankeruuta hölmöiltä turisteilta. Heille taas saunassa käynti tai jäähotellissa nukkuminen voisi olla elämys. ent. siivoojaparka kirjoitti:
Elämys on mielestäni yhtä henkilökohtainen kuin esimerkiksi surukin. Jokainen tuntee sen eri tavalla, eri voimakkaana. Se, mikä on toiselle elämys, ei välttämättä ole toiselle mitään kummallisempaa. Ja kaiken ensimmäisen kerran kokemansa tuntee aina voimakkaammin, elämyksenä.
Nuokin extreemit elämykset mitä luettelit, ovat joillekin ihan arkipäiväistä ja tavallista, pelkkää rahankeruuta hölmöiltä turisteilta. Heille taas saunassa käynti tai jäähotellissa nukkuminen voisi olla elämys.Ent. siivoojaparka, olen niin samaa mieltä sun kanssa, jokainen kokee asioita tavallaan.
Me käytiin eilen pojan kanssa kaupassa, näin lihatiskillä luomutila-härän jauhelihaa, ja näytin poitsulle. "Oooh":n kera hän jäi sinne töllistelemään, sanoi että pakko saada ihailla vähän aikaa. Että elämysmatka se kauppareissukin voi olla :)
Koko elämä voi olla yhtä elämystä jos siihen sielunsa upottaa. Tai sitten voi reissata ihan vaan tyyliin että tässä sitä nyt ollaan eikä muuta voida.
- ...
Järjettomän pitkä ketju.
Vaikkei tällaisia jaksa lukeakkaan oikein kukan, kerron yhden jutskan. Sekä materiaa, että elämys.
Nardi-merkkinen jalopuuratti. Ostin sen joskus taannoin arjalaiseen muskeliautoon asennettavaksi. Maksoi euroja, antaa esineenä mielihyvää. Kaunis ja komea katsella, hienon tuntoinen, kun sitä kädellä koskee. Parasts laatua, eip taida laadukkaampaa rattia edes rahalla ostamalla saada, itsekin oikein etsin tollasta pitkään, ainakin vuoden.
Mutta siis pieni esine, lp-levyn kokoinen, vähän painavampi. Mutta tota katsellessa ja kosketellessa, tulee hyvä mieli. Se mainiten, joku lp-levy on tavallaan paljon arvokkaampi sisällöltään, mutta jahka saan ratin asennetuksi autoon, se on sitten ilona aina, kun ajan autoa, musiikkia kuitenkin tulee kuunneltua harvoin.
=DW= - Viaton sivullinen
En ole oikein mitään osannut tähän laittaa, vaikka monasti olen käynyt lukemassa.
Minulta ei puutu oikein mitään, ei aineellista eikä elämyksellistä.
Olen aika liikkuvainen, vaikka pysähdynkin tähän naputteluun aina hetkittäin.
Kävin tänään uimassa, aloitin talvenkestävän uimaharrastuksen. Huomena on
teatteripäivä, ilmaisutaidon ja runouden piiri vie aikaa harjoituksineen, yhdistystoiminta, taitaa kallistua elämyspuolelle.
En halua oikein turistirysiinkään mennä, jotain eksoottisempaa pitäisi olla.
Mutta mitä, tykkään kyllä rantaelämästä, uimisesta meressä, olen muuten hyvä uimari, juuri sen taas uimahallissa totesin, uin oikeaoppisesti.
Ympärillä oleva luonto antaa aitoja elämyksiä, miltähän tuleva talvi näyttää. Milloin mitenkin. Muistan yhden joulunalusen kun budjetti oli normaalia kireämmällä. Laukussa oli viisikymppiä ja mietin et ostanko sillä jotain MestarinHerkusta vai pikku lahjoja, jotka ovat enemmän hömppää kuin järkeenkäyviä. Päätin vaihtaa kauppaa ja astuin kävelykadulle. Siellä soitti yksinäinen muusikko sormet sinipunasina sormenpäät paljastavissa hanskoissa vilusta täristen ja ihmiset kiersivät kaukaa. Jotenkin hänen katseensa sai valon hohtamaan ympärillään ja päätös oli selvä, raha meni hänelle ja hänen tarpeisiinsa. Jos kohtalo antaa elämyksen sitä on toteltava ja silloin ei oma mielikään nurise.
Kahtena viime päivänä olen kouriintuntuvasti kokenut kuinka tavaran hankinta antaa kokemuksia.
Kun ostaa allaskaapin ja purkaa entisen ruokottomasti niin saa elämyksiä ja kokemuksia ihan yllättäen.
Tuossa yläpuolella helmiah kertoi oman kokemuksensa joka oli kuin elokuvasta,joskus tosi on tarua ihmeellisempää.- ent. siivoojaparka
Minulle on tiedossa melkoinen elämys, kun tulevat laittamaan kylppärin remonttiin. Koska se tapahtuu, ei ole vielä päivälleen päätetty, mutta tilauksesa on. Se ei ole yhden ja kahden päivän homma, kun laitavat lattiaa, seiniä, putkia... myöten kaikki uusiksi.
- ...
ent. siivoojaparka kirjoitti:
Minulle on tiedossa melkoinen elämys, kun tulevat laittamaan kylppärin remonttiin. Koska se tapahtuu, ei ole vielä päivälleen päätetty, mutta tilauksesa on. Se ei ole yhden ja kahden päivän homma, kun laitavat lattiaa, seiniä, putkia... myöten kaikki uusiksi.
Gratulis!
Olet ongelmissa. Jos edes aloituspäivämäärää ei ole päätetty, mikä lie lopetuksen ajankohta? Lisäksi, mikä lie budjetti ja paljonkohan se ylitetään, kolmin- nelinkertaisestiko?
Tosiasia on, kylppäriremppa vie aikaa jotain kolme päivää kuivumisaikoineen nykyaikana. Ja materiaaleistahan sä sitten ite päätät, tonnilla saa laadukasta kamaa, mutta voit ihan hyvin maksaa saman näköisestä kylppäristä viis tonnia :D
Sulla kivoja aikoja edessä, eip käy kateeksi.
=DW= - ent. siivoojaparka
... kirjoitti:
Gratulis!
Olet ongelmissa. Jos edes aloituspäivämäärää ei ole päätetty, mikä lie lopetuksen ajankohta? Lisäksi, mikä lie budjetti ja paljonkohan se ylitetään, kolmin- nelinkertaisestiko?
Tosiasia on, kylppäriremppa vie aikaa jotain kolme päivää kuivumisaikoineen nykyaikana. Ja materiaaleistahan sä sitten ite päätät, tonnilla saa laadukasta kamaa, mutta voit ihan hyvin maksaa saman näköisestä kylppäristä viis tonnia :D
Sulla kivoja aikoja edessä, eip käy kateeksi.
=DW=Raha ei ole se kaikkein pahin ongelma; vuokra-asunto. Tosin vuokra tulee nousemaan n.10% kuussa. Ei mene kolmessa päivässä näillä firmoilla. Kolme viikkoakin on alakanttiin. No, sithä sen näkkee. Remonttiajalta saa kuitenkin alennusta puolet vuokrasta. Vessa ja suihku tulee olemaan parinsadan metrin päässä sen aikaa, jos oikaisee metsäpolkua pitkin. Toivottavasti ne alkaa sen ennen lumen tuloa, ettei tarvitse sen takia suksia hankkia.
ent. siivoojaparka kirjoitti:
Raha ei ole se kaikkein pahin ongelma; vuokra-asunto. Tosin vuokra tulee nousemaan n.10% kuussa. Ei mene kolmessa päivässä näillä firmoilla. Kolme viikkoakin on alakanttiin. No, sithä sen näkkee. Remonttiajalta saa kuitenkin alennusta puolet vuokrasta. Vessa ja suihku tulee olemaan parinsadan metrin päässä sen aikaa, jos oikaisee metsäpolkua pitkin. Toivottavasti ne alkaa sen ennen lumen tuloa, ettei tarvitse sen takia suksia hankkia.
Pari kylppäriremonttia on ollut hiljakkoin, ensin tässä talossa jnka ostimme puolitoista vuotta sitten: remontoitiin molemmat kylppärit samanaikaisesti ja vaihdettiin kaikki putket, iso työmaa joka kesti melkein kaksi kuukautta. Asuimme toisaalla sen ajan. Toinen viime kesänä kun tyttären talossa meni molemmat kylppärit myös remonttiin samanaikaisesti vesivahingon tai siis oli kosteutta seinässä ja lattian alla. Tytär asui meillä pari viikkoa poikien kanssa, mies oli työssä ja asui äitinsä luona pahimman ajan, sitten he asuivat veljensä luona pari viikkoa....muuttivat takaisin kun toisessa kylppärissä oli vessa ja suihku paikallaan, mutta töitä oli menossa sen jälkeen ainakin pari viikkoa, viikonloput mukaan luettuna. Onneksi oli kesä ja hyvät ilmat.
Paloma.se.co kirjoitti:
Pari kylppäriremonttia on ollut hiljakkoin, ensin tässä talossa jnka ostimme puolitoista vuotta sitten: remontoitiin molemmat kylppärit samanaikaisesti ja vaihdettiin kaikki putket, iso työmaa joka kesti melkein kaksi kuukautta. Asuimme toisaalla sen ajan. Toinen viime kesänä kun tyttären talossa meni molemmat kylppärit myös remonttiin samanaikaisesti vesivahingon tai siis oli kosteutta seinässä ja lattian alla. Tytär asui meillä pari viikkoa poikien kanssa, mies oli työssä ja asui äitinsä luona pahimman ajan, sitten he asuivat veljensä luona pari viikkoa....muuttivat takaisin kun toisessa kylppärissä oli vessa ja suihku paikallaan, mutta töitä oli menossa sen jälkeen ainakin pari viikkoa, viikonloput mukaan luettuna. Onneksi oli kesä ja hyvät ilmat.
Tarvii vain vielä lisää että kumpikaan remppa ei ollut mielestäni mikään "elämys" ;)
- ...
ent. siivoojaparka kirjoitti:
Raha ei ole se kaikkein pahin ongelma; vuokra-asunto. Tosin vuokra tulee nousemaan n.10% kuussa. Ei mene kolmessa päivässä näillä firmoilla. Kolme viikkoakin on alakanttiin. No, sithä sen näkkee. Remonttiajalta saa kuitenkin alennusta puolet vuokrasta. Vessa ja suihku tulee olemaan parinsadan metrin päässä sen aikaa, jos oikaisee metsäpolkua pitkin. Toivottavasti ne alkaa sen ennen lumen tuloa, ettei tarvitse sen takia suksia hankkia.
Jeojeo
Remontit hauskoja, jonkin verran kokemusta itellä. Remontin keskellä asuminen oikein kivaa, siitäkin kokemuksia. Ja remontin tekemisestäkin juu kokemuksia.
Tässä pöndellä meni lupsakasti. Eu tavinnut katkaista koko mökistä vesiä tai sähköjä. Tein pihallle pressuista suihkupaikan ja vessa toimi koko ajan. Ainut isompi ongelma oli laiska remonttimies= minä. Menihän siinä aikansa, purin saunaosaston runkoa myöten ja rakensin uusiksi kokonaan. Rahaa nyt ei mennyt palkkoihin muuten, kuin keskarin ja tupakin verran, materiaalit oli halvimmasta päästä. Ihan onnistunut remontti.
Tsadissa vähän samalla lailla. Kylppäro osasto yläkerrassa, tein alakerran vessaan suihkun ja vedet päällä koko ajan, että toalettikin oli käytettävissä. Ongelmana taas remonttimiehet. Niitä oli kyllä paljon määrällisesti. Enpä tiedä, yksikään ei puhunut suomea ja jälki mitä sattuu. Etenkin karmeasti pykältävästä kaakeloinnista olen edelleen tympiintynyt. Aikaa meni valtavasti, useampi kuukausi kaikkinensa. Pitäis kai tehdä joskus ite uudestaan. En osaa arvioida, oliko remontti kallis, vaiko halpa, helekutan monta vuotta siitä kuitenkin vastikkeessa maksettiin.
Mutta toi remontin keskellä asuminen, se on paikasta, minne aurinko ei paista. Jatkuva melu, ainainen pöly, ties mitä hiippareita kotona heilumassa haalarit päällä. Noh, jos ite tekee, kaikesta voi syyttää vain itseään. Mutta jos ei ite tee, kyllä siinä hermo kiristyy. Noin mainiten. Tsadissa käytännön putkimies oli polttaa koko talon. Se oli työpäoivän päätteeksi "asentanut" yläkerran rätttipatterin. Joopa, vedet alakertaan, jääkaapin päälle. Noh, saahan ne putkivuodot tukittua ja tulipalot sammutettua.
Ja sekin mainittava, vaikkei nyt putkirempasta olekkaan kyse. Tsadissa oli kattoremppa. Koska komea kesä, eivät huputtaneet taloja yli, vaan peittelivät pressuilla. Ihan ok, siihen asti, kun tuli myrsky ja pressut meni minne meni. Kyllä sieltä ulkomaankielistä ukkoa lappasi uusia laittelemaan. Mutta sen jälkeen pitikin odotella aikas kauan, että rakenteet kuivuvat. Enpä tiedä, asua katottomassa talossa.
Julkisivuremppa oli hauska. Ikinä en ole niin kännistä maalaria nähnyt. Oikein mukava mies. Puhui venäjää, että päästiin porinoihin. Se oli ollut armeija-ajan tankkikuskina siperiassa. Ei se mitään maalaamisesta ymmärtänyt, mutta muuten jäi hauskat muistot. Ja sa se ne seinät sudituksi, sillä tosin aikaa kului aika paljon keskarin dokaamiseen. Harvoin nähnyt niin juoppoa miestä työmaalla.
Noh, tässä jotain omakohtaisia kokemuksia rempoista. Ois niitä itelläkin lisää ja naapureilla erittäinkin paljon. Ikinä muuten nähnyt, millasta hommaa hirsikehikon pystyyn tunkkaaminen on? Sen verran vaan, oikein piti ihmetellä, että siitä tuli suora. Ja tuosta yhdestä siltaremontista ei kiinnosta kirjoittaa mitään.
Niettä onnea vaan remonttiin. Hanki kuulosuojat ja hengityssuojaimia. Ja vie arvokkaat tavarasi tallelokeroon.
=DW= - ent. siivoojaparka
Paloma.se.co kirjoitti:
Tarvii vain vielä lisää että kumpikaan remppa ei ollut mielestäni mikään "elämys" ;)
Sitähän minä sanoin, että se mikä toiselle on elämys, ei välttämättä ole sitä toiselle.
Minulle tulee olemaan jo ennen kokematon elämys sekin, että asuntooni työntyy miehiä seitsemän aikaan yöllä. Toinen elämys siinä tulee olemaan se, kun juoksee metsäpolkua pimeässä ja sateessa aamutakissaan monen korttelin päähän vessaan ja suihkuun. Hyvin korvaa varpaitten uittamisen Jäämeressä, on vain vähän lähempänä.
- Mikä tavara,
miehen vai naisen tavara
Mahtaako dementia iskeä helpommin kun neljän seinän sisällä ihailee kukkavaasia kuin että rypistyy elämysmatkaillessa? Villisikoja ja katedraaleja ei ole pakko lähteä katsomaan ylihintaisilla opaskierroksilla, vaan niitä elämyksiä saa hankittua lähtemällä itse retkeilemään.
Kamera on keksitty taltioimaan elämyksiä. Eikä tarkoita, että "mene nyt seisomaan tohon yleisesti hyväksytyn nähtävyyden eteen, niin napsaan kuvan, jossa olet kirpun kokoinen". Meillä ainakin jaksetaan katsella filminpätkää, kun mentiin köysiradalla...... jiihaaa.....- Tekee.
Minä olen onnellinen aina kun saan tavaraa.
- tämä on tosi-
Suuri " roinan määrä " huushollissa ei tee ihmistä onnelliseksi, päinvastoin,
siivoaminen on hirvittävää tuskaa,
lopulta tavaran vanhetessa se ruostuu, kuluu ruman näkökseksi,
muuttuu turhaksi roinaksi
lopulta koko huusholli näyttää kaatopaikalta,
mun elämän ideologia on , kodin pitää olla siisti, vain tarpeelisilla kauniilla tavaroilla sisustettuna,
joitaki arvokkaita tauluja voi olla seinällä,
EI mitään roinaa eikä mitään ylimäärästä esteenä kauneudelle ja siisteydelle,
viiheellä kannattaa käydä henkisen terveyden parhaaksi, hankkia hengellistä ravintoa sielulleen kaikin mahdollisin keinoin,
olla hyödyksi köyhille ja apua tarvitseville ihmisille,
rikkaat luopukoon rikkaudestaan kaikkien köyhien parhaaksi,
suuri kärsimys on poistettava maailmasta.- ent. siivoojaparka
Minusta taas kodin on oltava asutun näköinen, eikä mikään näyttelyasunnon tyylinen. Kaikki tarvittava on oltava helposti käyttöön otettavissa esillä. Mitä niitä kaappien ovia lonksutelemaan jatkuvasti. Niissä pidetään vain sellaista, mitä harvemmin tarvitsee.
- Halvalla onnea
TV:ssäkin on ohjelmia juuri näistä viisaista, jotka eivät hassaa elämyksiin, vaan kokoavat tavaraa talonsa täyteen.
Yhteiskunta ei tälle paljon arvoa anna, vaan nimittää näitä viisaita hamstraajiksi ja pakottavat heidät siivoamaan kotinsa ja heittämään pois tavaraa kaatopaikalle. Kehtaavat lapioida toisen olohuoneesta jätesäkkeihin rakkaita muistoja, kuten kissanraatoja ja rotanpesiä.
On ehkä heille jonkinlaista elämysten hakua tuollainen! - jos hyvä
tavara,siitä vasta onnea tupruaa.
- -----------------
heh heh heeee, just hyvä huomio,
kun koti on täynnä kaatopaikka roinaa, heh heh heee
meikä mieluummin hankkii elämyksiä maailmalta, samaalla yleisivistystä,
sillä" matkailu avartaa ", vanha sanonta ja totuus,
- skyffeli
Ne vanhat joita on kuolinvuoteilla haastateltu, kertovat että viimeisinä aikoina heille on eniten merkinnyt ne elämykset, matkat ja muut, joita on tehty. Roina jää nurkkiin pyörimään, eikä sitä voi ottaa vanhustentaloon mukaan koska huoneet ovat pieniä..
- askeetti
En osta tavaraa enkä hanki elämyksiä. Pidän soutelusta järvellä ja metsässä kävelystä. Ulkomaille ei kunnon Suomalainen mene. Kotimaa on paras paikka.
Mulla on tietokone, telkkari ja kitara. Kaksi edellistä on turhia ja aion hankkiutua niistä eroon. Ne tekee ihmisen onnettomaksi. - GamerGirl91
Minulla on unelmia
1. luoda oma vaatemallisto, jos ei kaupaksi niin ainakin omaksi iloksi. Tietenkin huippua olisi, jos saisin ihan oman brändin menestymään, mutta kattoo nyt...
2. Matkustaa roadtrippinä Kanadan läpi. Vuokraisin auton jonku kivan kaverin kans ja yhessä matkattaisiin sillä maan läpi.
Näihin minä haluan tuhlata rahani :D Tuo haave numero 1 on harrastukseni, joka pitää mielen virkeänä. - pupujakäpy
mulla on kaikki mitä olen halunnut... koskaan en ole ruotsin reissua pidemmällä käynyt, senkin kakarana, 10v iässä, olin 3 viikkoa mamman siskolla.Mutta kaikki mitä olen ikinä halunnut minulla on ja siitä tulee myös ne 'elämykset'. Kun megalomaanisen suuri istutusalue-pihani kukkii koko kesän, tulee lähes päivittäin uusia kukkia ja ylläreitä kun luonto tekee omia ihmeitään jalostuksen parissa.Kissani on suuri ilon tuoja, häntä en vaihtaisi mihinkään tavaraan ja elämyksiin...enkä tuota parempaa puoliskoanikaan.
Loppujen lopuksi en voi 'ymmärtää' ihmisiä jotka ei koskaan ole tyytyväisiä mihinkään. Sukulaisissanikin on niitä jotka matkustelevat runsaasti, velaksi, ja sitten on pa kokoajan kun niitä matkoja makselee ja stressi päällä kaikenaikaa ja keskinäiset välit kireällä, mitä onnea tuokaan nyt on. - extrem
Kyllä ne elämykset ja extrem harrastukset menee edelle tavaran hamstraamisesta.
Mitä hyätyä on myöskään tavarasta kun dementtia iskee, et sinä muista/tiedä mistä olet sen hankkinut, tuijotat vain tyhjyyteen. - jospa yhteiskunta -
keksii meille äkkilähdön sitten kun sitä haluamme,
extem := just joo,
ja kaikki on lopulta hukassa kun vanhaksi tulee, vanha voi hakea niitäki tavaroita vanhana jotka on aikaanaan itse on kuskannu kaatopikalle,
sitten kiroilee että varkaita on käyny, ku ei löydä,
toivottavasti meikä kuolee ennen kuin niin vanhaksi tulee,
keksis vain keinon millä täältä lähtis äkkiä, kun elämä alkaa kyllästyyttää, - quando
Nämä on niitä valintoja, joista voisi vaikka äänestää, eikä saastaisi mitään tolkkua.
Se miten olen toiminut on tasan kaksijakoista, nuorena ylimääräistä säästin ja kävin matkoilla, mutta nyt terveys ja rahatilanne ovat tehokkaita esteitä. Olen todella iloinen, että jotain olen nähnyt, olisihan nekin rahat voinut laittaa vaikka jollekin tilille korkoa kasvamaan ja käyttää nyt hierontoihin ym. luksukseen. - 20+3
Mutta kun vaihtaa hiippakuntaa, niin sitä tavaraa ei ottaa mukaan. Paitsi:
http://www.youtube.com/watch?v=4XoBX2vfNlo
Mies haudattiin Harleyn selässä. - Baanalle
Minä sijoitan sekä.,että. Hyvänä esimerkkinä uusi Bmw se toimii tavarana ja on myös elämys.
- minä en sijoitte
mihinkää autonromuihin vaan ostelen metsäpalstoja,siinä aina arvo säilyy ja tuottoakin tulee.
- aika yleistäkin
Mistähän se johtuu kun alkaa epäillä vanhana et varastetaan kaikkea?
- .-','
Monilla alkavata dementiasta. Ei kaikilla.
- lotofmoni
Kyllä tekee jos on vara ylläpitää ja se ole haitalla ja se on järjestyksessä....
- surkia kohtalo
aika yleistä :
se on sitä demenntiaa, ku ei muista että itte on hukannu tai vieny tavarna jo ajat sitte kaatopaikalle,
vanhuus on surkea tauti ja läheiset kärsii siitä eniten vanhan huono muistisuudesta,
se on sitä idiodismiä jo pitkälle menny
siinä vaiheessa mä haluisin kuolla jo äkkiä,- :///
Ei idiotismi ole synonyymi sanalle dementia. Idiootti voi olla jo syntyissään.
Vaihtakaa välillä silmä-laseihin.
H.- Saakelipalmu
En kuulu 60 ikäluokkaan, mutta bongasin tämän yläpalkista. Haluan silti vastata kolmekymppisen näkökulmasta.
Puolisoni isoäiti on dementoitunut ja asuu hoitokodissa. Hänen huoneeseensa on viety niitä esineitä ja huonekaluja joita hän aina on pitänyt rakkaimpinaan. Hän ei niitä tunnista. Häälahjakellostaankin tuumi viimeksi, että naapurihuoneen mummu se on varmaan arvalla voittanut ja hänen huoneeseensa unohtanut. Sen sijaan elämän tähtihetket ja suuret elämykset ovat hänen mielessään kirkkaana, ja niitä hän muistelee hyvin yksityiskohtaisesti, lämmöllä ja usein. Oma, nyt jo edesmennyt mummoni muisteli myös usein elämänsä huikeimpia tapahtumia ja matkojaan vaikka ei dementoitunut ollutkaan. Tavarakin kävi hänelle riesaksi, aina oli tuputtamassa ties mitä kannua ja vaasia matkaan kun siellä kävi kylässä, koska "mitä mie näillä ennee muka tien". Jos ei suostunut ottamaan vastaan jotakin mummon tavaraa niin hän lahjoitti sen pelastusarmeijalle eikä jäänyt kaipaamaan. "Se on vuan tavaroo", hän sanoi aina.
Otin mummolta opiksi. Emme haali tavaraa, mutta matkustelemme niin paljon kuin suinkin mahdollista. Olemme nähneet ja kokeneet hienoja asioita ja tavanneet upeita ja erikoisia ihmisiä, löytäneet uusia makuelämyksiä (matkoilta tuodaan monesti ruokia, juomia, mausteita ja reseptejäkin). Jo nyt muistelen hankkimiani elämyksiä lämmöllä ja onnen tunne rinnassani, voin vain kuvitella millaista se on 30 tai 40 vuoden päästä.
Kuinka moni oikeasti kuolinvuoteellaan muistelee, että olipa hyvä kun silloin ostin sen 50-tuumaisen telkkarin?Palmun kanssa pitkälti samaa mieltä. Mamma lahjoitti pois kaikki kauniit ja arvokkaat käsinmaalatut porsliininsa, vaasinsa ja lautasensa kun tuli lähtä dementiakotiin "kun mie vielä muistan kenelle näitä vois antaa" eli siis sai itse vielä päättää." Tavaroilla ei ollut loppusuoralla mitään merkitystä, mutta nuoruuden ka lapsuuden muistoista hän vielä jutteli: ihmiset ja eletty elämä oli ne mitkä viimeiksi katosi muistista.
Toki arkipäivän suloisista rutiineista voi saada mielihyvää ja nautintoa elämäänsä ja ehkä sitä ei osaa edes kaivata enempää, jos on vähään tyytyväinen ja pienetkin asiat tuntuvat elämyksiltä. Kissan silittäminen, omenahillon keitto, joulukaktuksen kukinta. Piha ja puutarha, ruuanlaitto, saunan lämmitys....kaikki nää jutut tuovat positiivisia ajatuksia mieleeni, hyviä vibboja.
Olen kuitenkin iloinen siitä että olen saanut kokea muutakin, elää elämääni muuallakin, nähdä muitakin näkymiä, ottanut vastaan kaikilla aisteillani muutakin kuin mitä kohipihan piirissä on. Muutamat näistä kaukana kotoa koetuista asioista ovat päässeet "elämyksen" tasolle ja ne ei ole mitään turistirysien tarjoamia pakettijuttuja. "Tanssittua ei minulta oteta pois"- bessie*
Kuinka moni oikeasti elää elämäänsä ikään kuin petaamalla kuolinvuodettaan, Saakelipalmu?
Halusit kertoa kolmekymppisen :) näkökulman, mutta en nyt oikein ymmärrä mikä se lopulta on? Onko siis parempi kuolinvuoteellaan muistella tekemiään matkoja ja kokemiaan makuelämyksiä kuin 50-tuumaista televisiota ja siitä nähtyjä ohjelmia?!
Eikö se nyt lopulta ole ihan se ja sama, mitä kuolinvuodevaiheessa muistetaan tai ei muisteta, tai kadutaanko jotain vaiko eikö?
Ja muuten, muistisairauden edetessä unohtuu kyllä elämykset siinä missä tavarat ja ihmisetkin, ei sen puoleen.
Hoitokodin huoneeseen viemäni iso taulutelevisio nosti todella paljon erään ihmisen 'kuolinvuodevaiheen' elämän laatua tässä melko hiljattain. Itse kadun vain sitä, etten ostanut sitä hieman aikaisemmin vaan kuvittelin että television katseleminen yhteisissä tiloissa olisi hänelle parempi.
Hänellä ei ollut muistissa mitään vikaa, mutta hän oli kiinnostunut enemmänkin ulkomaailmasta, minun ja muiden nykyisestä elämästä ja kaikesta mistä ihmiset yleensäkin, toki hieman välillä muistelimmekin.
- elämyksistä
Jos joutuu pohtimaan noiden välillä, on henkilö yleensä typerän roinan ja ääliömäisten hilavitkuttimien ostaja. Normaalipalkkainen henkilö pystyy ostamaan sekä tarvittavat tavarat että elämykset. Kysehän on valinnoista, toiset vaihtavat kalleimpaan älykännykkään joka vuosi ja toiset ostavat vain halvan peruskännykän ja käyttää sitä 10 vuotta. Eikä jälkimmäinen silti menetä mitään, koska jos puhelimessa kiinnostaa ainoastaan soittaminen ja ajoittaiset tekstiviestit, on peruskännykkä paljon parempi.
Useimmissa kodeissa on valtavat määrät roinaa. Usein jopa 90% tavarasta voi viedä kaatikselle ja silti mitään arvokasta ei ole menetetty. - aika yleistäkin
voi mennä läheisten välit rikki, kun luulevat oikeasti, et joku varastaa vanhukselta,näin kävikin
- Multei jää mittää.
21 kuormaa jäämistöä meni kaatikselle.Lopuista, vähänkin arvokkaammasta riitelivät sivulliset hautausta edeltävän illan, eikä vainajaa muistettukaan. Kannattaako mammonan kerääminen ?
- L - L
Muistoja ei ruoste raiskaa ja dementiavaiheessa tavarallakaan ei ole merkitystä.
On erilaisia elämyksiä ja kokemuksia. Joukossa myös tapahtumahetkellä vähemmän miellyttäviä mutta myöhemmin myönteisessä valossa elämysten laariin laitettavia.
Elämysten vuoksi emme ole tinkineet mistään tarpeelliseksi tuntemastamme aineellisesta mutta sillä sektorilla ei ole mitään ulkoisia paineita ollutkaan.
Elämykset ovat ilmaisia, halpoja tai kalliitakin. - tuulevi89
Itseäni ainakin vituttaa kaikki krääsä, joten ehdottomasti mieluummin elämyksiä! Saahan sieltä elämyksistäkin muistoja valokuvien muodossa jos haluaa.
Asuntokin tuntuu vain kaatopaikalta, jos sinne roudataan jotain rojua jatkuvalla syötöllä.
Minulle ei ole vaikeaa heittää tavaraa pois. - All right
Miten olenkaan taas erimieltä asioita. Matkoista saa ihania muistoja erilaisista
ihmisistä ja elämäntavoista ja se on rikkaus sinällään.
Olen onnellinen että sain nähdä erilaisia ihmisiä ja kulttuureja.
Tunnen elääni koko elämäni vaikeuksista huolimatta, sillä niitäkin jokaisella
luonnollisesti myös elämänsä aikana myös on. - -K-
Itse ajattelen asiasta justiin toisinpäin, eli muistot, elämykset ja ennen kaikkea matkailun antamat opit säilyvät ikuisesti, tavara nykyään ehkä pari vuotta.. Mielestäni on täysin totta, että elämysten ostaminen antaa onnea. Jos istuisin jatkuvasti kotona, olisin onneton, vaikka mitä tavaraa olisi. Mutta kukin tekee niinkuin itsestä tuntuu, kannattaa tosin kokeilla molemmat vaihtoehdot, saattaisit yllättyä ;)
- Hupsteri.
Ite olen ollut mieletön hamstraaja. Kaikki kiva on pitänyt saada toteuttaa. Olen ostanut tuvan täydeltä elektroniikkaa. On videotykit, hifi-stereot, iso valtaisa televisio makuuhuoneessa, iPodi poikineen, kuulokkeita siellä täällä, design-kahvinkeitin, sekä enemmän ja vähemmän hyödyllistä elektroniikkaa.
Polkupyöriäkin on kertynyt monenlaisia.
Maastopyörä, jota käytän eniten käytännöllisistä syistä (Helsingin pyöräväylät surkeita),
Ns. Hipsteripyörä kun jokaisella kalliossa asuvalla pitää sellainen olla.
Chopper-polkupyörä kesäfiilistelyyn (silti ajan kesäisinkin maastopyörällä)
Ja vaatteita... Omistan hirmusti erilaisia ns. korkeassa huudossa olevia merkkivaatteita jne. Mutta olen huomannut, että vain niitä mukavimman tuntoisia vaatteita tulee käytettyä eniten. Vaatekaappini tursuaa ylimääräisiä kuteita.
Pieni yksiöni on ihan tupattu täyteen roinaa ja se ahdistaa.. Miksi pitää omistaa kaikkea. Omistan myös auton, mutta kun Helsingissä ei ole järkeä etenkään Kalliossa omistaa sellaista. Auton säilyttäminen maksaa mansikoita.
Nyt olen ruvennut myymään omaisuutta pois. Sähkökitara ostettiin jo (kun ei ollut sitä treenikämppää). iPodit ovat myynnissä, mutta en tuu saamaan niistä sitä, mitä olen maksanut. Uutena kun olen kaikki hankkinut.
Nyt olen alkanut kiertää tarjousmyynnit kaukaa.
Minulle riittää, että minulla on kännykkä, televisio, stereot, sänky, sopiva määrä vaatteita ja maastopyörä, vaikka kuinka in olis omistaa myös se sinkulapyörä.
Uskon, että mielialani nousee huomattavasti, kun pääsen tästä rojupaljoudesta eroon!!! - pupujakäpy
ei sillä tavaralla mitään tekoa 'sitten vanhana dementikkona' ole vaan nyt on kiva asua hyvin ok-talossa , sellaisten huonekalujen ja taulujen keralla joista pitää. Sillä ei ole väliä mihin ne joutuu kun aika jättää, ei ainakaan sukulaisille, Testamentti tehty eläinsuojeluun, myykööt kaikki ja ostakoot viattomista viattomimmille ruokaa ja lämpöä.
En kaipaa minkäänlaista arvostusta sukulaisilta nyt enkä kuoltuani, he kyllä
'arvostaisivat', jos saisivat sen rahan jonka eläimet saa. - arkussa ei taskuja
olen huomannut että aktiivista, elämyksellistä elämää elävät dementoituvat paljon hitaammin kuin kotona kököttäjät. arkussa ei ole taskuja.
- lapseton.
Kiva antaa perillisille perinnöksi elämyksiä, ei tarvi maksaa perintöveroa.
Tyhjätaskut ovat viettäneet "elämyselämää". :)) - 9+10
lapseton. kirjoitti:
Kiva antaa perillisille perinnöksi elämyksiä, ei tarvi maksaa perintöveroa.
Tyhjätaskut ovat viettäneet "elämyselämää". :))Miksi jättää perillisille perintöä?
Omalla työllä hankitut rahat. Lapset tulkoon omillaan toimeen. - lapseton.
9+10 kirjoitti:
Miksi jättää perillisille perintöä?
Omalla työllä hankitut rahat. Lapset tulkoon omillaan toimeen.Aika kova elämänasenne sinulla.
Helpottaa monen lapsen ja lapsenlapsen asuntovelan maksussa.
Kiva, kun itse olimme ainokaisia, sai kaikkea mukavaa ostaa velatta.
Olisimme toki tulleet omillammekin, kun kummallakin oli vakityö.
Eläimetkin yrittävät järjestää poikasilleen hyvän loppuelämän.
- urts
Kun tuhlaa "tavaraan" saa elämyksiä. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
- numero yksi
sänky on tärkein ja kun on hyvlaatuinen se on vielä arvokkaampi
- sitroen.
Siksipä olenkin aina (melkein aina eli viim. 30 v) tehnyt sängyt itse. Parempia kuin kaupasta löytyvät. Itselle, puoliskolle, lapselle. Ja muutossa aina menee ilmaiseksi jollekin huijarille, kun ei kukaan maksa yksityiselle mistään mitään. Niin hyvää tavaraa ei ole, että maksaisi.
- bessie*
sitroen. kirjoitti:
Siksipä olenkin aina (melkein aina eli viim. 30 v) tehnyt sängyt itse. Parempia kuin kaupasta löytyvät. Itselle, puoliskolle, lapselle. Ja muutossa aina menee ilmaiseksi jollekin huijarille, kun ei kukaan maksa yksityiselle mistään mitään. Niin hyvää tavaraa ei ole, että maksaisi.
Mikä sen omatekoisen sängyn ostosänkyä paremmaksi tekee? Ja patjan kai ostat, vai teetkö senkin?
- sitroen.
bessie* kirjoitti:
Mikä sen omatekoisen sängyn ostosänkyä paremmaksi tekee? Ja patjan kai ostat, vai teetkö senkin?
Ei lastulevyvirityksiä vaan oikeasta puusta ja tarvittaessa vaneeria. Tukeva, kevyt ja sen mallinen että sitä viitsii itsekin katsella eikä tarvii hävetä muille näyttäessä.
Patjat olen ostanut ja hyvät olen saanut.
Nyt menen testaamaan sitä viimeksi tekemääni sänkyä muutamaksi tunniksi. Ehkä jopa viideksi? Toisen Imovanen juuri otin... - bessie*
sitroen. kirjoitti:
Ei lastulevyvirityksiä vaan oikeasta puusta ja tarvittaessa vaneeria. Tukeva, kevyt ja sen mallinen että sitä viitsii itsekin katsella eikä tarvii hävetä muille näyttäessä.
Patjat olen ostanut ja hyvät olen saanut.
Nyt menen testaamaan sitä viimeksi tekemääni sänkyä muutamaksi tunniksi. Ehkä jopa viideksi? Toisen Imovanen juuri otin...Toivottavasti ainakin se viisi tuntia toteutui, Sitroen.
Olen kyllä joskus itsekin haaveillut mm. mittojen mukaisesta sängystä, ja äidilleni aikoinaan tosissani haeskelin sellaista sänkyä jossa olisi kauniit, ripustamiseenkin sopivat tolpat kulmissa ynnä muuta tarpeellista. Eihän sellaisia tietenkään valmiina ollut yhden hengen sängyissä ainakaan.
Yhden sängyn tulen itselleni vielä hankkimaan, mutta sillä ei vielä ole kiirettä. Nykyinen on hyvä ja tukeva metallinen parivuode, kauniskin. Se ei tee makuuhuonettani liian ahtaaksikaan, mutta sängyn alta imuroiminen tai moppaaminen saisi silti sujua tuosta vain, toisin kuin nyt.
Olisihan se kiva osata itse tehdä huonekaluja. Yhtä ja toista tarvitsisin, mutta niin paljon osaamista vaativia malleja ettei kannata ruveta teettämään. Kiva silti suunnitella.
- no problem4 me
Voihan niistä elämyksistä ottaa kuvia ja videoita muistoksi... ai niin mutta siihenhän tarvittaisiin niitä tavaroita, kamera ja/tai videokamera sekä tietokone, dvd-soitin, televisio tai tietokonenäyttö tai perinteisiin paperikuviin valokuva-albumi...
Itse olen neljääkymppiä lähestyvä pienituloinen duunari, eipä tässä ole varaa hankkia elämyksiä ainakaan matkailemalla eikä paljon tavaraakaan joten eipä tarvitse miettiä miten ratkaista aloittajan esittämä ongelma... - huipputavaraa
Onneksi on emännällä niin hyvä tavara ettei tarvitse ostaa, saan kotona kunnon elämyksiä! Eilen illallakin meinasi lähteä varpaista kynnet, teki niin gutaa!
- kynnetön,,
uudet kasvaa noin vuodessa! että anna mennä!
- 123567891234578899
Ei tavarat tuo kuin hetkellistä onnellisuutta
- kokkeillaan.
Jos wessanpönttö rikkoontuu, ostatko uuden, vaiko koet elämyksiä ilman sitä.
- sammalella pyyhkien
kokkeillaan. kirjoitti:
Jos wessanpönttö rikkoontuu, ostatko uuden, vaiko koet elämyksiä ilman sitä.
Kyykkypaska metsässä se elämys onkin.
- bessie*
sammalella pyyhkien kirjoitti:
Kyykkypaska metsässä se elämys onkin.
No, jos kerralla hyvin menee niin ei ehkä vielä elämys, mutta voi siitä sellainenkin kehkeytyä, "sammalella pyyhkien".
Kerran olini syönyt liikaa suomuuraimia (suurin osa puoliraakoja) kun nälkä yllätti eikä ollut eväitä mukana. Vatsa ei oikein tykännyt sille oudosta sapuskasta. Asian toimitettuani keksin korvata nestuukit ja sammalet menemällä suolampeen uimaan ja pesulle. Ikimuistoinen elämyshän siitä sitten kehkeytyi, kun en millään päässytkään vedestä pois.
Yritin sieltä ja täältä, mutta aina vajosi sammalhetteiköt alta ja jaloilla ei tavoittanut mitään mistä ponnistaa. Lopulta muistin aiemmin kulkiessani näkemäni osittain upoksissa, osittain maalla olevan ruuhen ja lähdin uimaan sinne päin, mielikuva oli joistakin laituritolpan tapaisistakin.
Siellä onnistuin vihdoin pääsemään pois lammesta, mutta melkoinen elämys ja seikkailu se kaikkineen oli. - oikee hölmö oot
bessie* kirjoitti:
No, jos kerralla hyvin menee niin ei ehkä vielä elämys, mutta voi siitä sellainenkin kehkeytyä, "sammalella pyyhkien".
Kerran olini syönyt liikaa suomuuraimia (suurin osa puoliraakoja) kun nälkä yllätti eikä ollut eväitä mukana. Vatsa ei oikein tykännyt sille oudosta sapuskasta. Asian toimitettuani keksin korvata nestuukit ja sammalet menemällä suolampeen uimaan ja pesulle. Ikimuistoinen elämyshän siitä sitten kehkeytyi, kun en millään päässytkään vedestä pois.
Yritin sieltä ja täältä, mutta aina vajosi sammalhetteiköt alta ja jaloilla ei tavoittanut mitään mistä ponnistaa. Lopulta muistin aiemmin kulkiessani näkemäni osittain upoksissa, osittain maalla olevan ruuhen ja lähdin uimaan sinne päin, mielikuva oli joistakin laituritolpan tapaisistakin.
Siellä onnistuin vihdoin pääsemään pois lammesta, mutta melkoinen elämys ja seikkailu se kaikkineen oli.Typerys sä olit.
- bessie*
oikee hölmö oot kirjoitti:
Typerys sä olit.
No emmä nyt tiedä, lopputuloshan oli hyvä? Puhdas peppu ja muutenkin raikas olo. Eihän sitä koskaan tiedä kuka tulee vastaan...
Täytyy kyllä myöntää että olisi pitänyt älytä ottaa huomioon, sillä jo veteen mennessäni huomasin miten hyllyvällä alustalla olin. Ei vain käväissyt mielessäkään ettenkö juuri vaatteideni kohdalta ylös pääsisi.
Ja ei muuten ollut ensimmäinen kerta kun hipsuttelen alastomana rantoja pitkin vaatteideni luokse, mutta ensimmäinen kerta tuosta syystä. Se aiempi johtui siitä etten ollenkaan huomannut rauhalliselta näyttävän joen virtauksen voimaa ja kun huomasin ja käännyin uimaan takaisin en edelleenkään pystynyt laittamaan virralle hanttiin vaan se väkisin vei minut tukikohdastani kauas alajuoksulle.
Jos ihan saman virheen olisin kahdesti tehnyt, niin sitten kyllä olisin typerys. Ja tulihan noita kallisarvoisia elämyksiä ja kantapään kautta oppia, eli jos typerys olinkin niin en sellaiseksi jäänyt vaan viisastuin. - ent. siivoojaparka
bessie* kirjoitti:
No emmä nyt tiedä, lopputuloshan oli hyvä? Puhdas peppu ja muutenkin raikas olo. Eihän sitä koskaan tiedä kuka tulee vastaan...
Täytyy kyllä myöntää että olisi pitänyt älytä ottaa huomioon, sillä jo veteen mennessäni huomasin miten hyllyvällä alustalla olin. Ei vain käväissyt mielessäkään ettenkö juuri vaatteideni kohdalta ylös pääsisi.
Ja ei muuten ollut ensimmäinen kerta kun hipsuttelen alastomana rantoja pitkin vaatteideni luokse, mutta ensimmäinen kerta tuosta syystä. Se aiempi johtui siitä etten ollenkaan huomannut rauhalliselta näyttävän joen virtauksen voimaa ja kun huomasin ja käännyin uimaan takaisin en edelleenkään pystynyt laittamaan virralle hanttiin vaan se väkisin vei minut tukikohdastani kauas alajuoksulle.
Jos ihan saman virheen olisin kahdesti tehnyt, niin sitten kyllä olisin typerys. Ja tulihan noita kallisarvoisia elämyksiä ja kantapään kautta oppia, eli jos typerys olinkin niin en sellaiseksi jäänyt vaan viisastuin.Hyi kauhee, kyllä sinulla on ollut tosiaan extreemi elämys. Tuota elämystä voisi vaikka myydä tavalliseen arkipäivään kyllästyneille turisteille korkeaan hintaan. Parempi kuin mikään laskuvarjohyppy tai hiilillä kävely.
- niitä on monta
ent. siivoojaparka kirjoitti:
Hyi kauhee, kyllä sinulla on ollut tosiaan extreemi elämys. Tuota elämystä voisi vaikka myydä tavalliseen arkipäivään kyllästyneille turisteille korkeaan hintaan. Parempi kuin mikään laskuvarjohyppy tai hiilillä kävely.
Pessi on yks palstan roolihahmoista.
- 18+2
Ihmisten suunnaton tarve kulutukseen ja elämysten haalimiseen liittyy ajassamme vallitsevaan tyhjyyden tunteeseen. Kun ennen elämä oli turvatonta ja pyöri perustarpeiden tyydyttämisen ja kirkkoon kuulumisen ympärillä, hakevat ihmiset nykyään merkitystä elämäänsä kuluttamisesta, matkustelusta, elämyksistä jne. Se, mikä on nykyään tavallisen keskiluokkaisen tai työväenluokkaisen kulutusta, oli vielä 80-luvulla sitä, johon mahdollisuus oli vain rikkailla. Hullut päivät, älypuhelimet, merkkilaukut, luxuslomat jne. kertovat omaa kieltään siitä, mikä ajan henki on. Kulutuksesta ja elämysten haalimisesta on tullut uusi uskonto. Yhteiskunnassa ihmisillä menee taloudellisesti entistä paremmin, mutta siltikään ihmiset eivät ole onnellisempia. Mielenterveysongelmat, syrjäytyminen ja perusturvan varaan jääminen kertoo siitä, että ihmisen onni ei ole kulutuksessa tai elämyksissä.
- I <3 the 80s
Olet väärässä, kyllä 80-luvulla elämä oli vauraampaa, silloin ei edes ollut matkapuhelimia jotka imee perusmaksuja vaikkei käyttäisikään, autoissa ei ollut ajoneuvoveroa, jne. nykyajan loismaksut puuttuivat.
Silloin 80-luvulla palkatkin oli parempia kun hinnat eivät olleet ihan viimeisen päälle ahneuden säätämiä, töitä oli kaikille halukkaille, vain pultsarit oli työttömänä, 80-luvulla ei ollut leipäjonojakaan mitkä ilmestyivät 90-luvun lamassa ja josta ei olla päästy sen koommin eroon!
Ajatelkaa, leipäjonoja pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa vielä tänäkin päivänä, kuin joskus pula-aikana kauan sitten!! Eipä olisi 80-luvulla uskonut!!!
- lolipop
Mieluummin kulutan rahani elämyksiin kuin tavaroihin, koska pidemmän päälle elämykset ovat ne, mitkä tekevät elämästä kokemisen arvoista. Tavaroista ei voi muistella sitä upeaa konserttia tai mieleenpainuvaa kerran elämässä- hetkeä.
MUTTA, se onkin sitten aivan eri asia dementikolle. Minä kuitenkin hankin jokaisesta 'elämyksestäni' jonkinlaista visuaalista muistoa, joten sen näkeminen voi helpottaa tunnearvon muistamista. - PoisH-letK-hnatAukes
Sitten kun on jo kaikkea, jää jäljelle elämykset, uudet kokemukset, seikkailut ja harrastaminen samanhenkisten kanssa.
Onpa mielenkiintoista keskustelua! Vanha sanontahan menee jotenkin niin että rahalla saa talon vaan ei kotia, lääkkeitä vaan ei terveyttä jne. Minusta tuntuu että joku kultainen keskitie on tässäkin oikea linja - hamstraamalla ei varmasti tule hyvä mieli kuin hetkeksi, mutta kohta on "ostokrapula" kun ei mahdu enää omaan kotiinsa. Oli tosi hyvä huomio se, että useimmista kodeista voisi heittää 90% kamoista pois niin, ettei irtaimiston arvo laskisi ollenkaan. Mulla ainakin on kaapissa vaatteita, joita en ole pitänyt vuosikausiin - tosin olen pienimuotoista minimalismia yrittänyt harrastaa ja turhimpia pistää pois.
Toistaalta taas jos ei juuri ostele uutta, voi jonkin yksittäisen luksusjutun ostaminen antaa paljon iloa ja onneakin. Kuten se auton erikoisratti, joka tuo hyvää mieltä joka kerta kun sitä kääntelee. Eiköhän me jokainen osata itse arvottaa, mitkä tavarat tuovat meille iloa ja mitkä elämykset ovat tärkeitä. Valtavan hienoa on, miten paljon tässäkin ketjussa on nostettu esiin ilmaisia elämyksiä luonnossa ja painotettu ihmissuhteiden tärkeyttä. Että olisko kuitenkin niin, että onni löytyy kun yrittää olla ihmisiksi ja pitää hyvää huolta ihmissuhteistaan?
Sinikka-pappi- ihan ihmisiksi
Mihin niitä pappien kaapujakaan tarvitsee. Sanottavansa voi sanoa vaikka säkki päällään.
- henrjii
Tottahanyt toki tällälläinen vanha kääkkä löytää elämyksiä vaikka mistä. Vähän sääliksi käy nuoria lapsiperheitä, jos ja kun rahaa ei yleensä ole. Herää kysymys, että mitenkä he saavat jälkeläisistä menstyviä nuoria kasvatettua.
ihan ihmisiksi kirjoitti:
Mihin niitä pappien kaapujakaan tarvitsee. Sanottavansa voi sanoa vaikka säkki päällään.
Ajatteles pikkusen,jos siel alttarilla käppäilis nykymuodin mukanen sortsihemmo, lippis väärinpäin päässä,ai pädi käressä ja jumalattomat tatskat .
Kyl se on kuule enemän katuuskottava kun pastorilla on se musta kauhtana ja liperit.
On se tuhonpäivä helpompi ymmärtää lähestyväksi.henrjii kirjoitti:
Tottahanyt toki tällälläinen vanha kääkkä löytää elämyksiä vaikka mistä. Vähän sääliksi käy nuoria lapsiperheitä, jos ja kun rahaa ei yleensä ole. Herää kysymys, että mitenkä he saavat jälkeläisistä menstyviä nuoria kasvatettua.
Vähän puhut mut asiaa.
Mäkin saan elämykseni kun kattelen tinttien ja harakoitten riitelyä ruokinta automaatilla.
Nuorille ei sellaset huvit riitä .- löylyä lissää
koti-kiusattu kirjoitti:
Ajatteles pikkusen,jos siel alttarilla käppäilis nykymuodin mukanen sortsihemmo, lippis väärinpäin päässä,ai pädi käressä ja jumalattomat tatskat .
Kyl se on kuule enemän katuuskottava kun pastorilla on se musta kauhtana ja liperit.
On se tuhonpäivä helpompi ymmärtää lähestyväksi.Sen harvan kerran kun kirkossa käyn, kyllä minun silmiäni hivelee kirkkotekstiilit ja papin kaapukin.
- vaatimattomasti
koti-kiusattu kirjoitti:
Ajatteles pikkusen,jos siel alttarilla käppäilis nykymuodin mukanen sortsihemmo, lippis väärinpäin päässä,ai pädi käressä ja jumalattomat tatskat .
Kyl se on kuule enemän katuuskottava kun pastorilla on se musta kauhtana ja liperit.
On se tuhonpäivä helpompi ymmärtää lähestyväksi.Olikohan Jeesuksella musta kauhtana liperit kaulassa kun hän puhui tuomiopäivästä. Kyllä hän varmaan kulki ihan sen ajan katumuodin mukaisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=76ohvqwsNkk - bessie*
"Oli tosi hyvä huomio se, että useimmista kodeista voisi heittää 90% kamoista pois niin, ettei irtaimiston arvo laskisi ollenkaan."
"Eiköhän me jokainen osata itse arvottaa, mitkä tavarat tuovat meille iloa ja mitkä elämykset ovat tärkeitä".
Niinpä niin...
Mutta, tuo nyt joka tapauksessa taitaa olla reipasta liioittelua ja samalla ihmisten aliarvioimista, että USEIMMISTA kodeista voisi heittää 90% kamoista pois niin, ettei irtaimiston arvo laskisi ollenkaan.
Olet kai papin työssäsi käynyt ihmisten kodeissa, esim. ristiäisissä? Mitähän tavaroita tavallisesta kodista voisi noin paljon heittää pois? Ei ainakaan niitä naapureilta lainattuja ylimääräisiä tuoleja tai anopeilta lainattuja kahvikuppeja.
Tai sukujen kierrättämiä kastemekkoja, -maljoja ja liinoja, jne..
Todellisuudessa (sairaalloinen) hamstraaminen on harvinaista, onneksi, koska sillä ei yleensä juurikaan ole suotuisia vaikutuksia millään mittarilla mitaten. Kuluttamista tarvitaan, ilman riittävää kulutusta emme pysty nykyisen tasoisia julkisia palveluja rahoittamaan. - huutavan ääni...
koti-kiusattu kirjoitti:
Ajatteles pikkusen,jos siel alttarilla käppäilis nykymuodin mukanen sortsihemmo, lippis väärinpäin päässä,ai pädi käressä ja jumalattomat tatskat .
Kyl se on kuule enemän katuuskottava kun pastorilla on se musta kauhtana ja liperit.
On se tuhonpäivä helpompi ymmärtää lähestyväksi.Mitäs Johannes kastajalla oli päällään, kun hän kulki julistamassa tuomiopäivää?
vaatimattomasti kirjoitti:
Olikohan Jeesuksella musta kauhtana liperit kaulassa kun hän puhui tuomiopäivästä. Kyllä hän varmaan kulki ihan sen ajan katumuodin mukaisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=76ohvqwsNkkOlihan sillä jeesuksella virkamerkkinä selvästi erottuva särekehä,olen itte maalauksesta nähnyt.
Joku roti se pitää vallan merkeissä olla.huutavan ääni... kirjoitti:
Mitäs Johannes kastajalla oli päällään, kun hän kulki julistamassa tuomiopäivää?
Oli sil johaneksel tommone virkapuku.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Kastaja- riding hood
koti-kiusattu kirjoitti:
Oli sil johaneksel tommone virkapuku.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_KastajaIhan näyttää Hoodin-porukkaan kuuluvalta.
- vai ????
bessie* kirjoitti:
"Oli tosi hyvä huomio se, että useimmista kodeista voisi heittää 90% kamoista pois niin, ettei irtaimiston arvo laskisi ollenkaan."
"Eiköhän me jokainen osata itse arvottaa, mitkä tavarat tuovat meille iloa ja mitkä elämykset ovat tärkeitä".
Niinpä niin...
Mutta, tuo nyt joka tapauksessa taitaa olla reipasta liioittelua ja samalla ihmisten aliarvioimista, että USEIMMISTA kodeista voisi heittää 90% kamoista pois niin, ettei irtaimiston arvo laskisi ollenkaan.
Olet kai papin työssäsi käynyt ihmisten kodeissa, esim. ristiäisissä? Mitähän tavaroita tavallisesta kodista voisi noin paljon heittää pois? Ei ainakaan niitä naapureilta lainattuja ylimääräisiä tuoleja tai anopeilta lainattuja kahvikuppeja.
Tai sukujen kierrättämiä kastemekkoja, -maljoja ja liinoja, jne..
Todellisuudessa (sairaalloinen) hamstraaminen on harvinaista, onneksi, koska sillä ei yleensä juurikaan ole suotuisia vaikutuksia millään mittarilla mitaten. Kuluttamista tarvitaan, ilman riittävää kulutusta emme pysty nykyisen tasoisia julkisia palveluja rahoittamaan.Sulla on varmaan roinaa kämppä täys.
- ent. siivoojaparka
Minkähän takia täällä ei toiset kaikissa kommenteissaan ilmoita ammattiaan, paitsi minä ja pappi? Halutaankohan me jotenkin erottua harmaasta massasta.
riding hood kirjoitti:
Ihan näyttää Hoodin-porukkaan kuuluvalta.
eikös se porukka ollu hyvällä asialla?
ent. siivoojaparka kirjoitti:
Minkähän takia täällä ei toiset kaikissa kommenteissaan ilmoita ammattiaan, paitsi minä ja pappi? Halutaankohan me jotenkin erottua harmaasta massasta.
No minä olen omaishoitaja, en vaan tiedä miten ammatti aloitukseen liittyy.
Tavaroistani voisin huoletta poistaa vähintään 70% ja vieläkin jäisi niin paljon, että pärjäisin.
Astioita on liikaa, vaatteita yli tarpeen ja niin on paljon muutakin.
Kun kaikki tarpeellinen mahtuu reppuun, olisi tilanne hyvä.- ent. siivoojaparka
Anceli kirjoitti:
No minä olen omaishoitaja, en vaan tiedä miten ammatti aloitukseen liittyy.
Tavaroistani voisin huoletta poistaa vähintään 70% ja vieläkin jäisi niin paljon, että pärjäisin.
Astioita on liikaa, vaatteita yli tarpeen ja niin on paljon muutakin.
Kun kaikki tarpeellinen mahtuu reppuun, olisi tilanne hyvä.Ei se ammatti nyt tainnut aloitukseen ollakaan. Tuosta vaan tuli mieleen, kun joku kirjoitti tavallisen kommentin papin ominaisuudessa ilman aamenia ja muuta sellaista.
On minullakin astioita enemmän kuin yksin asuva tarvitsisi. On niitä silti hyvä olla varalla, jos menee lautanen rikki, niin ei tarvitse jättää ruokaa jäähtymään ja lähteä uutta lautasta ostamaan. Ja voihan käydä niinkin, että joku pistäytyy kylään. Mukavampi se on syödä yhdessä kuin odottaa, että vieras on syönyt ja lautanen joutaa minulle.
Farkuistani taas jos heittäisin sen papin ehdottaman 90% pois, niin ei niissä talvella tarkenisi. ent. siivoojaparka kirjoitti:
Ei se ammatti nyt tainnut aloitukseen ollakaan. Tuosta vaan tuli mieleen, kun joku kirjoitti tavallisen kommentin papin ominaisuudessa ilman aamenia ja muuta sellaista.
On minullakin astioita enemmän kuin yksin asuva tarvitsisi. On niitä silti hyvä olla varalla, jos menee lautanen rikki, niin ei tarvitse jättää ruokaa jäähtymään ja lähteä uutta lautasta ostamaan. Ja voihan käydä niinkin, että joku pistäytyy kylään. Mukavampi se on syödä yhdessä kuin odottaa, että vieras on syönyt ja lautanen joutaa minulle.
Farkuistani taas jos heittäisin sen papin ehdottaman 90% pois, niin ei niissä talvella tarkenisi.En viitsisi muuten näin pitkään ketjuun enää kirjoittaa, mutta vastauksesi laittoi sen tekemään.
Pappi kirjoitti työnsä ja edustamansa firman puolesta, oikein hyvän kommentin kirjoittikin. Kuunteleva kirkko on kirkon tänne avaama profiili.
Hiukan kärjistäen vastasit, jos joku yhdellä lautasella pärjää, niin ehkä hän ei vieraita syömään pyydä.
Tai ostaa toisen lautasen.
Perheellisellä on yleensä astioita enemmän kuin yksin asuvalla.
Kaikenlaista kippoa ja kuppia turhan paljon, ei niitä kaikkia ehdi edes vuoden aikana käyttää.
Farkkuja minulla on neljät, yhdet niistä risaiset työfarkut.
Farkuista olisi kyllä vaikea luopua.
- 1+14
Maailma on menossa liian materialistiseen suuntaan. Itse näen tavaran tuovan onnellisuutta, mutta yleensä vain, jos sen saa jakaa toisten kanssa. Toki joskus on hyvä ostaa asioita, joista pitää itse. Jos itse ostaisin uuden auton, en ostaisi sitä, jonka naapurini tai kaverini käskisi ostaa, vaan sen, joka sopii hyvin minulle itselle.
- Meillä on jo pula
- Vaan voipipa olla tulossa aika, ettei kenelläkään ole varaa ostaa tavaraa,eikä muuta elämystä. Vasltiovalta näyttää sen toteuttavan. Töitä enää vain eduskunnassa."titanikin kannella" on tosin toistaiseksi juhlat vielä käynnissä.
- Roinat romukoppaan
Elämä on itseään varten, eikä pidä elää toisten tavalla.
Tavarasta tulee vain harmaita hiuksia ja ne päätyy kuitenkin kaatopaikalle loppujen lopuksi.Mitä me oikein tehdään kaikella roinalla? Maailma hukkuu siihen.
Elämyksiä saa itselleen ja niitä ei kukaan voi ottaa sinulta pois.
Elämysten hakeminen voi olla myös ympäristöteko ja se jättää kauniit muistot sinulle ikuisesti.- -----
Dementia varastaa muistot, mutta onhan ne aikansa tallessa.
- Luovu turhasta :)
Elämän varrella kertyy paljon kaikenlaista. Tulee kerättyä jotakin mieluista, tavaraa saa lahjaksi jne. Ajoittain on hyvä tehdä täydellinen inventaario ja luopua turhasta. Arabiaa oli aikoinaan vitriinillinen. Ne olivat olleet minulla kymmeniä vuosia, perittyjä. Tajusin, että jos jätän ne lapsilleni, niin ne seisovat todennäköisesti kymmeniä vuosia myös heidän vitriineissään, joten mitä järkeä on säilyttää niitä pölyä keräämässä ja tilaa viemässä.
Olen nyt luopunut kaikesta ylimääräisestä ja turhasta tavarasta. Kellarista ja vintistä kaikki käyty läpi. Liiat astiat, vaatteet, liinavaatteet ja paljon muuta. Osan olen myynyt, mutta iso osa mennyt myös hyväntekeväisyyskirpparille ja osan lahjoitan FB:n Jouluapua-ryhmän apua tarvitseville. Osan vaatteista olen vienyt H&M:n jatkokäsittelyyn meneviin . Kaksi kassillista saa viedä/päivä ja siitä saa 15 %:n alennuskortin. Yksinkertainen elämä ilman tavarataivasta on mielestäni parasta. Ylimääräinen tavara syö henkisiä voimavaroja. Iso helpotus, kun kaikki turha poissa. Tuntuu oikeasti, että on paljon enemmän tilaa hengittää. Siivoaminenkin on helpompaa. Olen huomannut, että monelle tulee viimeistään keski-iässä tavaraähky ja silloin alkaa turhasta luopuminen. Suosittelen.
Kun moni kerää sitä tavaraa järjettömät määrät, on se kuoleman jälkeen perillisille masentava ja rankka urakka surun lisäksi käydä läpi tavaravuoria. Mitään ei saa mukaan, joten ei kannata liikaa kiintyä ja takertua materiaan. Tavara ei tuo onnea. Iloa ehkä hetkellisesti. Nojoo, ehkä 90% on liioittelua. Ihastelen vaan itse ihmisiä, jotka pystyvät minimalismiin, elämään niin että koko omaisuus mahtuu reppuun. Varmasti useimmilla meistä on paljon turhaa tavaraa, minulla ainakin. Nimenomaan sellaista tavaraa jota ei käytä, kuten vanhoja kännyköitä tai rikkinäisiä vaatteita.
On varmaan yksilöllistä, minkä verran ja minkälaista tavaraa on sopivasti tai liikaa. Tosiasia kuitenkin on sekin, ettei maapallo kestä nykyistä kulutustahtiamme ja meidän pitäisi oikeasti hidastaa, jos haluamme että tulevillakin sukupolvilla on elinkelpoinen planeetta.
Sinikka-pappi- häh?
Minä en kyllä näe mitään ihailtavaa siinä elämäntyylissä, että koko omaisuus repussaan kuljetaan loisimassa täyshoidossa toisten nurkissa tai vaihtoehtoisesti nukutaan puiston penkillä reppu tyynynään.
Mitä ihasteltavaa siinä on? - no joo...
Jos makoilee sairaalan sängyssä tai on vara asua hotellissa (alasti sielläkin) huonepalveluineen, niin mihinpä sitä enemmän tarvitsee kuin mitä reppuun mahtuu.
Kyllä normaalissa huushollissa on oltava vähän enemmän tai sitten on oltava mahottoman iso reppu.
Jeesus nyt kulki kai ilman reppuakin, mutta kyllä hän käytti toisten vieranvaraisuutta hyväkseen mitä Raamattu kertoo.
- AVhno9åp
Mulla menee rahat enimmäkseen viinaan mutta koitan kyllä lopettaa että jäisi tarpeelliseen rahaa. Elämyksiäkin pitää välillä olla mutta elämyksiä saa kyllä ilmaiseksikin.
- =DW=
DeutscheWelle---sanomalehti ja sitä tarvii aina kun saksalaisessa metässä käy vääntää tuubat!
- Tavaran haalija
Naisen tavara tekee aina onnelliseksi.
- kaikenlaista...
http://www.turku.fi/public/?contentid=432994&nodeid=17835
Piispa Gezelius lienee ollut pedofiili kirjoittaessaan
kirjan Lapsen paras tavara. - Ei muuten pidä
paikkaansa,että naisen tavara tekee onneliseksi.Moni on niellyt katkeran kalkin ja menettänyt jopa henkensä ja rahansa.
- Trollnado
Mitä vittua? Tämä kirjoitus oli mainostusessa tekstillä -Tekeekö tavara onnelliseksi?- JA kun klikkasin auki, aihepiiri onkin aivan toinen0_____o
- ta vara på dig
Olisit tomppeli ensin ottanut selvää sanan merkityksestä, niin et olisi pettynyt
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tavara
Sinäkö se olit, joka seisoi tavaratalossa pällistelemässä, että missäs sitä tavaraa on?
- TäväränToimittaja
Kyllä himöttää mönenläinen tävärä. Tävärän voi läskeä mihin hälyää!
- Ösää körjäimet
Täidät öllä ylläpidön örveltäjä, köskä äiempi kömmenttini het pöistettiin.
- Hyvää päivänjatkoa
Ihminen ei tarvitse tavaraa kuin muuttaessa.
- romukuskiksi pantu
Nyky-Suomessa harjoitetaan "kasvu-ura" ideologiaa ja tähän tietysti kuuluu myös se, että koti täytetään kaikenlaisella tarpeettomalla tavaralla.
Yksi kiinnostavin kohde onkin kodin täyttäminen kertakäyttöisellä elektroniikalla joka oikeastaan kuuluisi suoraan sinne SER-kierrätyspisteeseen.
Miksi alan kauppiaat eivät kiikuta e-romujaan sinne suoraan, miksi tähän väliin tarvitaan sitä kuluttaja-asiakasta joka vain turhaan menettää rahansa?
Puuttuuko kauppiailta romujen kuljetuskalustoa? Miksi kauppiaat eivät voi myydä kunnon tavaraa? - ei rompetta lisää
Kaikki tarpeellinen jo on, tarpeettomasta yritän päästä eroon, ettei jälkipolven tarvitsisi rähkiä roinan raahaamisessa kaatopaikalle. Mikä on meikeläisen makuun, ei välttämäti ole heidän makunsa mukaista. Omaan hyvinvointiini satsaan, jalka-, kasvohoitoihin, hierontoihin, terveyskylpylöiden palveluihin. Rentoutumista, mutta akviteettiä sopivasti.
- Kuolemme tavaroihin
Totuus taitaa olla se et nykyaikanen tavara ei paljon kestä eikä ole edes aina korjauskelpoista ei edes kallis merkkirihkama tuote joka ennen oli mainekas laadusta ja
kestävyydestään tunnettu.
Siitä piittamatta se on hinnoteltu niin et jää voittoa arvaa kulle ?
Eikä kukaan kerkii oikeesti ees kierrättää noita ?
Vanhakunnon on usein parempi kun uus ja kallis.
Niitä on vaa aika paljon vähän myynnis missään?
Vanhoi ja kunnollisii.
Rahan himo yhistettynä tavaran huonouteen o paha homma.
Etenkin tarpeetonta onnea tavaroilla tavoitellessa jota ei nää ehkä milloinkaan? - Viaton sivullinen
Kyllä minä vaatteita ja kenkiä ostan. Pitäähän olla nätisti puettu, jos liikkuu paljon
Ihmistenilmoilla. Pukeutumisella voi korostaa persoonaansa. Välität itsestäsi,
välität lähimmäisistäsi. Kukin tyylillään, hyvä nimimerkki "Raha hyödylliseen". Minusta vieraisiin kulttuureihin tutustuminen ihan paikanpäälle matkustaen ei ole tuhlausta. Meillä muistot matkoista säilyvät mieheni videotallenteissa, yhdessä otetuissa valokuvissa ja tietysti kumpaisenkin muistoissa, joita keskustelemalla jaamme.
(Rantalomamatkailua emme tosin mekään ole juuri harrastaneet.)- antikki
kyllä minä ainakin tulen onnelliseksi kun ostan jonku tavaran,yleensä vanhan.
- Huono hotelli oli
Ostamalla jotakin hyödyllistä tai siistiä kätween jää myös jotain. Matkustellessa jää vain tyhjä lompakko ja veeetutus!
- tasalämpöinen
Minulle, miehelle on kertynyt tavaraa kaikki paikat täyteen koska en heitä mitään pois.
Ikää on jo sen verran, että lapsuudessani minulla ei ollut leluja jos en itse niitä tehnyt.
Kaiken muunkin olen hankkinut itse ja 60- ja 70-lukuvut olivat mahdottoman köyhää aikaa ja siinä oppi hamsteriksi.
Vieläkin kauhistaa kun omat lapset heittävät pois käyttökelpoista tavaraa, mutta pakkohan se on koska heidän tiloihinsakaan ei mahdu lisää ja minun varastoissanikin niitä on.
Itse olen päättänyt, että en ikinä enää osta mitään uutta jos vanha toimii, mutta aina välillä lipsun uuden hienon teknologian kanssa.
Suon itselleni näitä ylellisyyksiä joita ei elämäni ensimmäisessä puoliskossa ollut edes agenttielokuvissa.
Seuraavaksi olen suunnitellut ostaa uudet vaatteet, koko garderoobin. Lähden sitä varten matkalle, tai oikeastaan muutan talveksi loma-asuntooni etelässä. Sellainenkin on tullut hankittua ja sieltä saa laadukkaat vaatteet pilkkahinnalla.
Tässäpä nämä tärkeimmät mitä minä ostelen. - Kesäheinä
Olen kyllä enemmän niiden elämysten kannalla. Liika ja tarpeeton tavara ihan ahdistaa. Nytkin oon myymässä/antamassa pois itelle "turhia" tavaroita.
- hammarharjakohukassa
Se ja sama kummatkin, jos hampaat on kuin ikälopulla kaakilla.
- VanCover
Eihän ne vastakkaisia asioita ole. Jokainen käyttää rahaa kumpaankin.
- Aito Fender caster
Raha sotketaan nykyään kaikkeen maholliseen ja mahottomaan johonka se ei ollenkaan auta eikä aina edes liity?
Kuka kuvittelee olevansa niin rikas et ostaa kaiken jota eu oo ees myynnis heille yhtään
missään millään hinnalla?
Joku vai joka luulee saavansa? Rahalla?
Ilman velkarahaa?
- maltti1
Vähempi on enempi. Se mitä ei muista omistavansa, sitä ei tarvita
- Tavara helpottaa 17
"Tekeekö tavara onnelliseksi?" on seksipalveluja runsaasti käyttävien yksityishenkilöiden parissa tehty kyselytutkimus. Vastaaja jape123:n mielestä "Kyllähän se on joskus välillä kiva saada vaikka maksulliselta kun ei omaa tyttöystävää oo. Sellaisen haluaisin mutta kun ei minua kukaan huoli".
- näkökulma..
poreamme tai leffateatteri kotiin on tavaraa sekä elämyksiä.
- Tekee onnellisexi
Sain aamulla tavaraa ... tulin selvästi onnellisexi ...!!!
- pakko jaksaa
Kyllä tavaran saaminen nuorena teki onnelliseksi... nyt sitä saa ihan liikaakin kun o ikää ja oma muija.
- L - L
Halutun / himoitun tavaran saaminen on kuin talvinen virtsa lahkeessa.
Poikkeaa ainostaan siitä, että hetkellisen lämmön tunteen jälkeen virtsattu lahje tuntuu aikaisempaa kylmemmältä.
Tavaran kohdalla se saattaa edustaa hankinnan jälkeistä katumusta.
Oikeasti tarpeelliset tavarat ovat eri juttu mutta eipä niiden vuoksi nirvanaan vaivutakaan.- bessie*
Mikä tahansa ostos tai hankinta voi jälkeen päin osoittautua huonoksi valinnaksi, L - L.
Pitkään haluttu / himoittu ja vihdoin hankittu ei ihan niin todennäköisesti kuin hetken mielijohteesta hankittu, näin luulen. Jos vielä on aikansa säästänyt jotain himoitsemaansa saadakseen, niin onhan se tuottanut mielihyvää jo etukäteenkin.
Nirvanasta en tiedä, mutta saan kyllä mielihyvää siitä, että tarpeellinen esine on paitsi kaikin puolin toimiva, niin lisäksi vielä kaunis ja sopusoinnussa vanhojen tavaroideni kanssa.
Elämyshakuinen en ole sillä tavalla, että lähtisin johonkin maksulliseen varta vasten adrenaaliryöpyn tai itselleen ja muille todistamisen takia, tai siksi että tämä tilaisuus ei toistu, on mentävä vaikka ei oikeastaan kiinnostakaan. Menen vain itseäni kiinnostaviin tilaisuuksiin ja paikkoihin, joten harvemmin petyn. Sellaistakin on silti tapahtunut, vaikka ennakko-odotukseni yleensä ovat kohtuulliset ja realistiset. - L - L
bessie* kirjoitti:
Mikä tahansa ostos tai hankinta voi jälkeen päin osoittautua huonoksi valinnaksi, L - L.
Pitkään haluttu / himoittu ja vihdoin hankittu ei ihan niin todennäköisesti kuin hetken mielijohteesta hankittu, näin luulen. Jos vielä on aikansa säästänyt jotain himoitsemaansa saadakseen, niin onhan se tuottanut mielihyvää jo etukäteenkin.
Nirvanasta en tiedä, mutta saan kyllä mielihyvää siitä, että tarpeellinen esine on paitsi kaikin puolin toimiva, niin lisäksi vielä kaunis ja sopusoinnussa vanhojen tavaroideni kanssa.
Elämyshakuinen en ole sillä tavalla, että lähtisin johonkin maksulliseen varta vasten adrenaaliryöpyn tai itselleen ja muille todistamisen takia, tai siksi että tämä tilaisuus ei toistu, on mentävä vaikka ei oikeastaan kiinnostakaan. Menen vain itseäni kiinnostaviin tilaisuuksiin ja paikkoihin, joten harvemmin petyn. Sellaistakin on silti tapahtunut, vaikka ennakko-odotukseni yleensä ovat kohtuulliset ja realistiset.Tavaroista ja elämyksistä.
Muutama on jäänyt mieleen. Muuttaessamme suurella vaivalla ja velkarahalla rakentamaamme ok:oon oli juhlallinen, vieläkin muistissa oleva hetki, mutta olo rutinoitui nopeasti.
Eikä siitä luopuminen aiheuttanut vähäisintäkään hiertymää sisikunnassa.
Harvoin tapahtuva, tehdasuuden auton käytön ensimmäiset päivät ovat tuottaneet hetken ajan mielihyvää mutta hohto on haihtunut nopeasti.
Olen ilmeinen materialisti koska tuollaiset lyhyet hyvänolon hetket olen kokenut myös kesämökin, retkeilyveneen ja lomaäasunnon haltuun saamisten yhteydessä.
Mutta, kuten sanoin, kuin talvinen virtsa mutta ilman jälkipalelua.
Elämyksiä ovat olleet mm. lämmin elokuinen yö metsässä, rantanuotio tyynellä ilmalla mutta myös puustoa kaatavan myrskyn seuranta yms.
- antishoppailija
Kivat sulle,,,
Mua tavara, siis esineet eivät tee onnelliseksi. Suorastaan ahdistaa tavarapaljouden keskellä.
Olenkin puhdistanut kodistani ylimääräiset koriste-esineet enkä ota vastaan enää yhtään kynttilän pesää, enkä maljakkoa, enkä kippoa, enkä kuppia, enkä mitään muutakaan vastaavaa.
Valmistan lapsille perheineen jouluaterian ja he vaihtavat lahjoja. Olen aikaa sitten kieltänyt tuomasta minulle mitään. Saavat tulla taloon nälkäisenä ja tyhjin käsin.
Pienille tietenkin laitamme lahjat mutta aikuisille emme mitään kuin monivalintaisen päivällisen, siis jouluna. Toki syömme porukalla muulloinkin mutta jouluna kaikki olemme samassa pöydässä.
Kaiken tavarataivaan sijaan matkustamme muutaman kerran vuodessa asunnollemme Välimeren alueelle. Matkailussa ei minun rahani mene hukkaan.
Aina siitä saa uusia kokemuksia ja näkemyksiä.
Ennen kiersimme maailmaa hotelleissa asuen mutta nyttemmin menemme toiseen kotiimme.
Työt vaan häiritsee vielä vapaa-ajan viettoa, valitettavasti! - mvkL
Olen työläisperheen lapsena tottunut tyytymään vähään. Asuttiin nykynormien mukaan ahtaasti yksiössä kaksi aikuista ja kaksi lasta. Kaksio on suurin asunto, missä asuttiin, yksinkertaisesti siksi ettei ollut varaa muuhun. Sitten kun kävin itse töissä saatoin ostaa mitä halusin. Siinä vaiheessa kun piti muuttaa asumaan yksin ja hoitaa kulut yksin todellisuus iski. Puolet palkasta meni vuokraan ja ensimmäinen palkka meni tyhjiä kaappeja täytellessä. Piti ostaa ja elää säästeliäästi. Parhain päivä oli kun rakastuin ja menin naimisiin. Kun taloudessa on kaksi säästeliästä työssäkävijää, oli mahdollista säästää asuntoon ja maksaa pankkilainat. Tila on ollut ainoa asia, mitä oikeasti olen aikuisena kaivannut.Omaa makuuhuonetta ja että eteisessä voi kädet levittääsivuille ilman että sormet osuu seinään.Nyt kun lapset on aikuisia ja ollaan kahden, on ollut aika vaikeaa päästä vuosikymmenien tavasta elää säästeliäästi. Joku aika sitten totesin itselleni ettei tavarat ja omaisuus seuraa hautaan, minulla on oikeus kuluttaa niitä rahoja joita olen säästeliäästi elämällä saanut. Lasten ollessa pieniä, käytiin silloin tällöin ulkomailla. Lasten muutettua kotoa on matkusteltu noin kerran vuodessa. Vaatteita ostan enemmän lapsenlapsille kuin itselleni. Jos joskus dementoituisin niin mieluusti haluan olla tyytyväinen mummo, joka on elänyt ja nauttinut elämän tarjoamista elämyksistä eikä keräillyt maljakoita.
- turhaan säästänyt
tai toinen stoori loppuoassa, mies rakastuu tai hullaantuu eksoottiseen naiseen ja kaikki omaisuus jakoon,näinkin voi käydä..
- Nuorta lihaa...
Kaikki meni,toisin sanoen puolet. Velattomasta talosta mieheni lähti lätkimään ja jätti minut kun p.askakasan. Nyt on velkaa,vaikka asuntoni on 44 m2 yksiö.
- ö.,l_____
Ei velkaa, nyt velkaa. Ei ymmärrä.
- Matkailu avartaa
Kyllä elämyksistä ja matkoista jää ikuiset muistot, hauskat, ikimuistoiset ja kommelluksetkin. Uudet, erilaiset paikat, ihmiset. Ja kaiken voi ikuistaa valokuvin ja ikimuistoiset elämykset muistaa aina.
Minulla ainakin on jo tavaraa nurkissa liiaksikin, vaasejakin löytyy. - Corinne1
Ehdottomasti hankin mieluimmin tavaraa, en kaipaa matkustamista kovin paljon. Pidän hyvin paljon sisustamisesta, ja olen kahden viimeisen vuoden aikana uusinut joka ikisen huonekalun, lampun, maton ym. Nautin siitä, että kotini on nyt minun näköinen, ei ole mitään jäljellä ed. elämästä. Jäin isoon omakotitaloon erotessamme, eikä ole aikomustakaan myydä vaikka yksin asun 220 m2 talossa. Rakastan tilan tuntua. Olen pistänyt paljon sekä aikaa että rahaa talooni. Ostan kaiken uutena, kierrätysjutut ja kirpparit eivät ole juttuni.
Yhtä paljon kun pidän kauniista kodista, pidän kauniista vaatteista. Ostan uusia vaatteita jatkuvasti, kuukausittain menee varmaan 500 – 900 € vaatteisiin. Kotini ei ole kuitenkaan ”hamstraajan” kodin näköinen. Minulla on niin hyvin säilytystilaa, että saan kaikki hienosti kaappeihin, vaikka omistan varmaan yli sata paria kenkiä ja 50 paria nahkasaappaita ja saapikkaita. Vaatteet ostan myös aina uutena, ja yleensä aika laadukkaita, en pidä halvan näköisistä vaatteista. Kerran tai kaksi vuodessa siivoan vaatekaappejani ja vien Punaiselle Ristille muutaman kassillisen.
Jossain vaiheessa ajelin myös joka vuosi uudella autolla, mutta se nyt ei ole niin tärkeätä minulle, pääasia on, että minulla on iso hyvä turvallinen auto. Nykyinen autoni on muutaman vuoden.
Ostosvillitykseni ei johdu siitä, etten lapsena tai jossain vaiheessa elämää en olisi voinut ostaa. Olen aina voinut ostaa mitä haluan. En koe syyllisyyttä ostamisesta, se ei ole keneltäkään pois. Lapselleni ostan myös kalliita merkkivaatteita ja laukkuja (vaikka hän on aikuinen). Ja kun minusta aika jättää hänelle jää iso perintö, vaikka ”törsään” näin.
Toki voisin matkustaa myös, jos se minulle olisi tärkeätä, mutta kun se ei ole. Matkustan toki jonkin verran, olen käynyt n. 15 maassa. Matkustaminen ei kuitenkaan ole ykkösprioriteettina.- Kunhan kysyin
Oletkos putsannut rikkaan miehen vai saanut lottovoiton vai perinyt vai rikastunut ihan omalla työlläsi?
- Corinne2
Jospa Corinne1 tekisit vielä itsarin, niin ei todella olisi mitään jäljellä entisestä elämästä.
- Mies,Helsinki.
Uusi auto, 4aikauslehteä 2aamulehteä , arkisin ravintolaruoka seisovasta pöydästä,kerran kuukaudessa siivousfirman suorittama suursiivous.
Ulkomaille en rahojani tuhlaa.- rwrwqrwr
"Mies,Helsinki" et siis tuhlaa rahojasi ulkomaille. Mikä suomalainen auto sulla on? Et kai syö juuri mitään hedelmiä? Ei kai tilaamiesi lehtien omistus ole jossain veroparatiisissa, entä ravintolan, jossa käyt? Ei sitten ananasmehua, onko selvä. VITUN UUNO AMMU ITTES
- J.K.
Vai niin .
- melkein tavallinen
Vähillä rahoilla minäkin ostan välttämättömiä sekä säästämisen avulla sitä mitä himoitsen, perusasiat on kunnossa niikuin muillakin.
Aloitus ei keskuiluta tavanomaisuudella. - Kr. Pennonen
Ketjusta saa käsityksen, että on vain matkoilla hankittuja elämyksiä. On toki muitakin mutta matkustelu laajentaa mahdollisuuksien piiriä.
Ikääntyminen on muuttanut asennettani materiaaliin. Nuorena oli toiveissani vaikkapa muutaman vuoden käytetty Amazon mutta silloin oli tyytyminen 6-vuotta vanhaan kuplaan.
Nyt kun sen Porshen tai vastaavan voisi mistään muusta tinkimättä ostaa niin se ei enää olekaan tärkeä.
Vaihdoimme asunnon puolta pienempään sijainnin ja käytännöllisyyden johdosta.
Ateljeeturkit ja arvokorut on hankittu aikoja sitten.
Muutaman kuukauden vuosittainen matkustelu ei ole vaihtoehto millekään muulle tarpeelliseksi tuntemallemme.
Tietoisuus mahdollisuudesta toteuttaa kohtuullisia mielitekoja rauhoittaa kummasti.
Vaikka rahaa sattuisi hieman olemaankin niin ei sitä sen vuoksi ole pakko käyttää. - Nainen puuttuu
*Hyvä auto
*Hyvä siivooja
*Hyvä ruokapaikka
*Hyvä ystävä
*40m2 yksiö, meren rannalla.uudesta talosta. - L - L
Rahaa mukavampaan vaihtoehtoon.
Tilasin viime maanantaina yksityisklinikalta leikkauksen. Alkurituaalit 29.10. Leikkaus 30.10. Kotiutus 31.10.
Leikkaus tehdään nukutuksessa. Sen jälkeinen päivä on tarkkailua.
Vaimo lähtee mukaan. Majoitus 2:n hengen hotskuhuoneessa.
Julkisella puolella olisin päässyt näyttämään kohdetta 17.12.
Lääkärini varoitteli, ettei julkinen puoli vielä saattaisi edes harkita leikkausta haitan tällä asteella.
Joka tapauksessa julkisen aikataulu olisi sotkenut pahasti loppuvuoden suunnitelmamme.
Meidän arvostuksissamme tämä on panostusta mukavuuteen joka sinänsä ei vaikuta siihen, että ostin juuri paketin punalappuisia broilerin siipipaloja. - .mollis
Minä laitan rahani ruokailemalla ravintoloissa. Uimahallin lippuihin, kenkiin, koska kävelen paljon, joskus jopa töistä kotiin. Matkustelen, hemmottelen lapsiani ja lapsenlapsiani. En muista milloin olen viimeksi ostanut jonkun tavaran, Kaikki on jo mitä tarvitsen.
- Viaton sivullinen
Juur kävin ostamassa uuden kännyn, älysellaisen. Saanko siitä mitään elämyksiä,
tavaralta se näyttää kyllä. Onhan siinä isompi näyttö, kuvia kun tykkään ottaa.
No joo. - janetskij
Matkailisin jos se olisi halvempaa.
Matkailisin tutustuen alkuperäiskansojen kulttuuriin ruohonjuuritasolla.
Mutta ei ole varaa.
Mutta retkipyöräily Suomessa on halpaa ja leirintäalueilla tutustuu joskus varsin kansainväliseen joukkoon... Kulttuurioppia sekin.
Elämyksiä hankin perustasolla tapaamalla ihmisiä eri yhteiskuntaluokista.
Tekemällä vapaaehtoistyötä mm paikallisessa mielenterveys-yhdistyksessä.
Shoppailen kirpputoreilla ja etsin niistä mm japanilaisia esineitä ja spesial-vaatteita,joita ei löydy tavallisista marketeista.
Kirpparit on oiva tapa löytää linkkejä niin omaan kuin vieraaseenkin kulttuuriin. - att2
Ikea on suomalaisien elämys!!!!!
Tämä on tosi. - Ekonomi
Kumpaan lasketaan huorissa käynti, tuhlaamiseksi elämykseen vai tavaraan?
- Johannes:
Luonnevikainen hurtta puri minua kerran naamaan. Se oli hieno elämys ja aivan ilmainen! Kiitos kaikille piskien omistajille!
- att2
Kyllä ovat molempia se naisissa on erikoista.
Ketjusta on poistettu 44 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.661592Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1621349- 881192
- 1181169
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te421033- 67818
- 104805
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi89686Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-184683Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36634