Kustantamojen vastausaikoja tänä vuonna

Mielestäni menetelmä on todella hyvä. Kaikkien kirjoittavien ihmisten pitäisi ottaa useamman viikon tauon tekstiinsä, niin konkreettisesti kuin ajattelussakin, että pystyy suhtautumaan siihen ulkopuolisen silmin jos todellakin tähtää sen julkaisemiseen.

Valitettavasti usein käy niin, että vaikka kuinka merkityksellinen teksti onkaan itse kirjoittajalle niin silti se voi näyttäytyä kustantamon porukoiden mielestä tökerönä, ymmärtämättömänä ja kypsymättömänä raakileena. Kokemuksella.

Toisaalta hölmö systeemi olla ilmoittamatta hylsyistä koska ne 1000 kässärin lähettäjää soittavat ja kysyvät, että mikä mättää. Jatkossa joku saa tiuhaan vastailla puhelimeen.

hölmöläinen kirjoitti:

Toisaalta hölmö systeemi olla ilmoittamatta hylsyistä koska ne 1000 kässärin lähettäjää soittavat ja kysyvät, että mikä mättää. Jatkossa joku saa tiuhaan vastailla puhelimeen.

Lue lisää

Toivottavasti sana leviää tämän muutoksen suhteen! Luulisi ihmisten jo pitkällä aikavälillä kyllästyvän siihen että kässärit vain katoavat WSOY:lle ilman mitään palautetta. Eivätkä muuten ihan kaikki uskalla ruveta soittamaan, etenkään nuoret ja lapsukaiset! :D

vanmjäs kirjoitti:

Toivottavasti sana leviää tämän muutoksen suhteen! Luulisi ihmisten jo pitkällä aikavälillä kyllästyvän siihen että kässärit vain katoavat WSOY:lle ilman mitään palautetta. Eivätkä muuten ihan kaikki uskalla ruveta soittamaan, etenkään nuoret ja lapsukaiset! :D

Lue lisää

Niinpäniin.
Tässä suomalaisessa kirjamaailmassakin olisi hyvä miettiä etukäteen kirjoittajan, että kenen kumminkaima sitä kässäriä pystyisi junailemaan eteenpäin ihan julkaisuksi asti. Ja sillätavalla sitten
lopussa kiitos seisoo.

Ai ei seisokaan ?

scarabaeus kirjoitti:

Niinpäniin.
Tässä suomalaisessa kirjamaailmassakin olisi hyvä miettiä etukäteen kirjoittajan, että kenen kumminkaima sitä kässäriä pystyisi junailemaan eteenpäin ihan julkaisuksi asti. Ja sillätavalla sitten
lopussa kiitos seisoo.

Ai ei seisokaan ?

Lue lisää

Kuka kirjoittaa läpipääsy ensimmäisenä mielessä?

Eräskin multimiljonääri-kirjailijatar sanoi kirjoittavansa edelleen päivittäin - ihan vain mielenrauhansa ja psyykensa takia.

Mutta oikeassa olet; kustannusmaailmassa asiat pyörii suhteilla.

vanmjäs kirjoitti:

Kuka kirjoittaa läpipääsy ensimmäisenä mielessä?

Eräskin multimiljonääri-kirjailijatar sanoi kirjoittavansa edelleen päivittäin - ihan vain mielenrauhansa ja psyykensa takia.

Mutta oikeassa olet; kustannusmaailmassa asiat pyörii suhteilla.

Lue lisää

Ei suhteita tarvita. Hyvä teksti kyllä huomataan.

eisuhteita kirjoitti:

Ei suhteita tarvita. Hyvä teksti kyllä huomataan.

Mitä käsite "hyvä teksti" nykyaikana sitten tarkoittaa?

vanmjäs kirjoitti:

Mitä käsite "hyvä teksti" nykyaikana sitten tarkoittaa?

Hyvälle tekstille on kai miljardi eri kriteeriä. Itselleni hyvää tekstiä on se joka kelpaa kustantajalle.

eisuhteita kirjoitti:

Hyvälle tekstille on kai miljardi eri kriteeriä. Itselleni hyvää tekstiä on se joka kelpaa kustantajalle.

Niinpä! Pakko myöntää, että itsekin tykkään enemmän tekstistä joka on saanut paitsi kovat kannet ympärilleen myös kanteensa jonkun kustantamon nimen. Mutta ajattelen myös että itselleni hyvä teksti tarkoittaa hyvää lukukokemusta, tekstiä jota ei voi luettuaan kommentoida vain sanomalla "Ihan kiva" - kuten muuten itse sanoin juuri eräästä kirjasta. :D

vanmjäs kirjoitti:

Niinpä! Pakko myöntää, että itsekin tykkään enemmän tekstistä joka on saanut paitsi kovat kannet ympärilleen myös kanteensa jonkun kustantamon nimen. Mutta ajattelen myös että itselleni hyvä teksti tarkoittaa hyvää lukukokemusta, tekstiä jota ei voi luettuaan kommentoida vain sanomalla "Ihan kiva" - kuten muuten itse sanoin juuri eräästä kirjasta. :D

Lue lisää

No mistähän sitten johtuu, että julkaistaan niin paljon yhtäsamaayhtäsamaa, sukupolvitarinoita, parisuhdevellontaa ja muuta sen kaltaista? Saattavat olla "hyvin" kirjoitettuja, mutta kun aihepiirissä ei ole mitään omaperäistä, niin ainakaan minä en jaksa lukea kovin montaa sivua.

Kustantamoille tarjotaan varmasti omaperäisemmistäkin aihepiireistä kirjoitettua tekstiä. Eikö silloin kannattaisi valita sellaista ja jos se ei ole kustantamon mukaan ihan vimpan päälle, mutta laadukasta muutoin, niin pyytää muokkauksia ja korjauksia, jotta julkaisukriteerit ylittyisivät?

Mistähän johtuu tuo aihepiirien yksipuolistuminen?

eisuhteita kirjoitti:

Hyvälle tekstille on kai miljardi eri kriteeriä. Itselleni hyvää tekstiä on se joka kelpaa kustantajalle.

eisuhteita: tarkoitit siis sanoa, että kustantajalle kelpaa se, mikä kustantajalle kelpaa.

Selitys: hyvä kelpaa kustantajalle.
Hyva on se, mikä kelpaa kustantajalle.

Uskoisin, että aihepiirien yksipuolisuus johtuu ainakin osittain siitä että kirjailijat tulevat lähes kaikki samankaltaisista taustoista - keskiluokkaisia, akateemisia, opiskelleet jotain humanismiin/kulttuuriin liittyvää, käyneet samat kirjoituskurssit (Oriveden jne). Näissä piireissä on myös tietyt vallitsevat käsitykset siitä, mitä hyvä kirjallisuus on ja siinä painotetaan arkirealismin, liberaalivasemmistolaisen yhteiskuntakritiikin ja kauniin kielen merkitystä. Uskon, että suomalaiset kirjailijat pitkälti lukevat samanlaista kirjallisuutta (mukaanlukien toisiaan) ja saavat vaikutteita samoista lähteistä.

Koska nykyään esikoiskirjailijoiksi on niin kova tunku, voivat kustantamot noukkia päältä ne kaikkein valmiimmat ja ammattimaisimmat. Tässä vaan on se ongelma, että amattimaisuutta mitatessa keskitytään tekniseen pätevyyteen, ei niinkään ideoihin ja omaperäisyyteen. Tämä on ymmärrettävää koska kustantajalle on helpompaa ottaa talliinsa teknisesti hyvää tekstiä tuottava mutta sisällöllisesti "ihan kiva" kirjailija joka ei vaadi paljon editointia kuin idearikas mutta teknisesti amatöörimäinen tekijä jonka tekstit vaatisivat rankalla kädellä korjaamista ja jota kustantamon pitäisi käytännössä opettaa kirjoittamaan toimivaa tekstiä.

Näen tätä paljon genrekirjallisuutta kirjoittavien keskuudessa. Ihmisillä on mielenkiintoisia ja omaperäisiä ideoita fantasiaeepokseen tai avaruusoopperaan. Mutta. Tekninen puoli on jäänyt puolitiehen ja kirjoittaja ei osaa tuottaa oikeasti lukukelpoista tekstiä. Jolloin ideoiden arvo on nolla, koska kirjoittaja ei kykene ilmaisemaan niitä lukijalle kunnolla. Tämä palsta on täynnä wannabe-kirjailijoita jotka ihmettelevät miten heidän Uniikki ja Käänteentekevä ideansa ei kelvannut kustantamoon, mutta jättävät epäilyttävällä tavalla kertomatta mikä oma tekninen taso kirjoittamisessa on. Veikkaan, että suurimmalla osalla se on aivan liian heikko julkaisuun.

Eli opetelkaa kirjoittamaan yhtä sujuvaa ja valmista tekstiä kuin ne Oriveden käyneet akateemikot. Sillä ne kustantamoiden ovet aukeavat. Jos mukana on vielä kiinnostavia ideoita, sen parempi.

ideat ja tekniikka kirjoitti:

Uskoisin, että aihepiirien yksipuolisuus johtuu ainakin osittain siitä että kirjailijat tulevat lähes kaikki samankaltaisista taustoista - keskiluokkaisia, akateemisia, opiskelleet jotain humanismiin/kulttuuriin liittyvää, käyneet samat kirjoituskurssit (Oriveden jne). Näissä piireissä on myös tietyt vallitsevat käsitykset siitä, mitä hyvä kirjallisuus on ja siinä painotetaan arkirealismin, liberaalivasemmistolaisen yhteiskuntakritiikin ja kauniin kielen merkitystä. Uskon, että suomalaiset kirjailijat pitkälti lukevat samanlaista kirjallisuutta (mukaanlukien toisiaan) ja saavat vaikutteita samoista lähteistä.

Koska nykyään esikoiskirjailijoiksi on niin kova tunku, voivat kustantamot noukkia päältä ne kaikkein valmiimmat ja ammattimaisimmat. Tässä vaan on se ongelma, että amattimaisuutta mitatessa keskitytään tekniseen pätevyyteen, ei niinkään ideoihin ja omaperäisyyteen. Tämä on ymmärrettävää koska kustantajalle on helpompaa ottaa talliinsa teknisesti hyvää tekstiä tuottava mutta sisällöllisesti "ihan kiva" kirjailija joka ei vaadi paljon editointia kuin idearikas mutta teknisesti amatöörimäinen tekijä jonka tekstit vaatisivat rankalla kädellä korjaamista ja jota kustantamon pitäisi käytännössä opettaa kirjoittamaan toimivaa tekstiä.

Näen tätä paljon genrekirjallisuutta kirjoittavien keskuudessa. Ihmisillä on mielenkiintoisia ja omaperäisiä ideoita fantasiaeepokseen tai avaruusoopperaan. Mutta. Tekninen puoli on jäänyt puolitiehen ja kirjoittaja ei osaa tuottaa oikeasti lukukelpoista tekstiä. Jolloin ideoiden arvo on nolla, koska kirjoittaja ei kykene ilmaisemaan niitä lukijalle kunnolla. Tämä palsta on täynnä wannabe-kirjailijoita jotka ihmettelevät miten heidän Uniikki ja Käänteentekevä ideansa ei kelvannut kustantamoon, mutta jättävät epäilyttävällä tavalla kertomatta mikä oma tekninen taso kirjoittamisessa on. Veikkaan, että suurimmalla osalla se on aivan liian heikko julkaisuun.

Eli opetelkaa kirjoittamaan yhtä sujuvaa ja valmista tekstiä kuin ne Oriveden käyneet akateemikot. Sillä ne kustantamoiden ovet aukeavat. Jos mukana on vielä kiinnostavia ideoita, sen parempi.

Lue lisää

Olen tämän vuoden eskari ja kiertänyt muiden eskareiden tavoin (ja osittain heidän kanssaan) vuoden mittaan kaiken sortin kissanristäiäiset, joissa on ruodittu kirjojamme. Ja voin todeta, kuten kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen eräässä Kirjamessujen ao. tilaisuudessa yleisölle, että "kyllä on erilaisia kirjoja nämä kaikki".

Eli lukekaapa ensin vaikka parikymmentä tämän vuoden eskaria, ja miettikää, onko edes aiheissa yksipuolisuutta, saati käsittelytavoissa.

12+11=567 kirjoitti:

Olen tämän vuoden eskari ja kiertänyt muiden eskareiden tavoin (ja osittain heidän kanssaan) vuoden mittaan kaiken sortin kissanristäiäiset, joissa on ruodittu kirjojamme. Ja voin todeta, kuten kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen eräässä Kirjamessujen ao. tilaisuudessa yleisölle, että "kyllä on erilaisia kirjoja nämä kaikki".

Eli lukekaapa ensin vaikka parikymmentä tämän vuoden eskaria, ja miettikää, onko edes aiheissa yksipuolisuutta, saati käsittelytavoissa.

Lue lisää

Tämän vuoden esikoiskirjat ovat keskenään erilaisia. Mutta kun niitä verrataan viime vuosien esikoiskirjoihin, huomataan, että samat esikoiset ilmestyvät joka vuosi. Väännän rautalangasta. Frendit ja ylen uutiset ovat täysin erilaisia tv-ohjelmia, mutta ensi vuonna mtv:n uutiset ja joku hinaajahömppäohjelma kopioivat setin.

hömpäää kirjoitti:

Tämän vuoden esikoiskirjat ovat keskenään erilaisia. Mutta kun niitä verrataan viime vuosien esikoiskirjoihin, huomataan, että samat esikoiset ilmestyvät joka vuosi. Väännän rautalangasta. Frendit ja ylen uutiset ovat täysin erilaisia tv-ohjelmia, mutta ensi vuonna mtv:n uutiset ja joku hinaajahömppäohjelma kopioivat setin.

Lue lisää

Kirjallisuutta ei keksitä joka vuosi uudestaan, mutta se ei tarkoita, että kaksi saman genren teosta olisivat sama teos.

Jos olet eri mieltä, kirjaa tähän vaikka viidentoista teoksen parit, eli mikä tämänvuotinen on mielestäsi mikä viimevuotinen. Voit lisätä mukaan myös vastaavuuden toissavuodelta.

26+1200=2 kirjoitti:

Kirjallisuutta ei keksitä joka vuosi uudestaan, mutta se ei tarkoita, että kaksi saman genren teosta olisivat sama teos.

Jos olet eri mieltä, kirjaa tähän vaikka viidentoista teoksen parit, eli mikä tämänvuotinen on mielestäsi mikä viimevuotinen. Voit lisätä mukaan myös vastaavuuden toissavuodelta.

Lue lisää

Täytyy olla vähän samoilla linjoilla muutaman kommentoineen kanssa: tietyn tyyppinen kirjallisuus on se, mitä kustantamot tahtovat. Kirjoitin itse monta vuotta seikkailifantasiaa ja historiallisia romaaneja, kaikki tulivat hylsynä takaisin. Sitten meni hermot ja päätin kirjoittaa vähän erilaisen kirjan; juonetonta sanoilla maalailua, joka noudattaa kirjoittajakurssien oppeja. Sain heti kustannussopimuksen, ensimmäisestä kustantamosta jota lähestyin.

Proosaa ja muuta kirjoitti:

Täytyy olla vähän samoilla linjoilla muutaman kommentoineen kanssa: tietyn tyyppinen kirjallisuus on se, mitä kustantamot tahtovat. Kirjoitin itse monta vuotta seikkailifantasiaa ja historiallisia romaaneja, kaikki tulivat hylsynä takaisin. Sitten meni hermot ja päätin kirjoittaa vähän erilaisen kirjan; juonetonta sanoilla maalailua, joka noudattaa kirjoittajakurssien oppeja. Sain heti kustannussopimuksen, ensimmäisestä kustantamosta jota lähestyin.

Lue lisää

Eli esikoisesi on juoneton sanoilla maalailu? What´s the point?

ideat ja tekniikka kirjoitti:

Uskoisin, että aihepiirien yksipuolisuus johtuu ainakin osittain siitä että kirjailijat tulevat lähes kaikki samankaltaisista taustoista - keskiluokkaisia, akateemisia, opiskelleet jotain humanismiin/kulttuuriin liittyvää, käyneet samat kirjoituskurssit (Oriveden jne). Näissä piireissä on myös tietyt vallitsevat käsitykset siitä, mitä hyvä kirjallisuus on ja siinä painotetaan arkirealismin, liberaalivasemmistolaisen yhteiskuntakritiikin ja kauniin kielen merkitystä. Uskon, että suomalaiset kirjailijat pitkälti lukevat samanlaista kirjallisuutta (mukaanlukien toisiaan) ja saavat vaikutteita samoista lähteistä.

Koska nykyään esikoiskirjailijoiksi on niin kova tunku, voivat kustantamot noukkia päältä ne kaikkein valmiimmat ja ammattimaisimmat. Tässä vaan on se ongelma, että amattimaisuutta mitatessa keskitytään tekniseen pätevyyteen, ei niinkään ideoihin ja omaperäisyyteen. Tämä on ymmärrettävää koska kustantajalle on helpompaa ottaa talliinsa teknisesti hyvää tekstiä tuottava mutta sisällöllisesti "ihan kiva" kirjailija joka ei vaadi paljon editointia kuin idearikas mutta teknisesti amatöörimäinen tekijä jonka tekstit vaatisivat rankalla kädellä korjaamista ja jota kustantamon pitäisi käytännössä opettaa kirjoittamaan toimivaa tekstiä.

Näen tätä paljon genrekirjallisuutta kirjoittavien keskuudessa. Ihmisillä on mielenkiintoisia ja omaperäisiä ideoita fantasiaeepokseen tai avaruusoopperaan. Mutta. Tekninen puoli on jäänyt puolitiehen ja kirjoittaja ei osaa tuottaa oikeasti lukukelpoista tekstiä. Jolloin ideoiden arvo on nolla, koska kirjoittaja ei kykene ilmaisemaan niitä lukijalle kunnolla. Tämä palsta on täynnä wannabe-kirjailijoita jotka ihmettelevät miten heidän Uniikki ja Käänteentekevä ideansa ei kelvannut kustantamoon, mutta jättävät epäilyttävällä tavalla kertomatta mikä oma tekninen taso kirjoittamisessa on. Veikkaan, että suurimmalla osalla se on aivan liian heikko julkaisuun.

Eli opetelkaa kirjoittamaan yhtä sujuvaa ja valmista tekstiä kuin ne Oriveden käyneet akateemikot. Sillä ne kustantamoiden ovet aukeavat. Jos mukana on vielä kiinnostavia ideoita, sen parempi.

Lue lisää

Tuo mitä sanot, ei välttämättä pidä paikkaansa. Siis siinä mielessä, että omaperäisestä aiheesta kirjoittavalla kieli saattaa olla moitteetonta, jopa kehuttavan kiitettävää, mutta silti julkaisukynnys ei ylity. Eli muitakin syitä on kuin teknisesti huono suomen kielen käyttö.

Omalta osaltani näen, että kässärini sisälsi liikaa ainesosia/ aihioita, mitä edes mikään arvostelupalvelu ei osannut minulle kertoa. Arvelisin, että en ole ainut, jolla tämä asia mättää, esikoiseen yritetään tunkea kaikki mahdollinen (vaikka ei edes kirjoitettaisi omasta itsestä, esimerkiksi minulla kaikki oli ihan mielikuvituksen tuotetta ja tapahtui vieraassa kulttuurissa).

Arvelen, että kustantajat tykkäävät pelkistetyistä, mutta silti toimivista tarinoista. Ei liikaa henkilöitä, ei liikaa näkökulmia, ei liikaa niitä aihioita/ teemoja/ mikähän olisi se oikea termi tähän?

mashiach kirjoitti:

Eli esikoisesi on juoneton sanoilla maalailu? What´s the point?

The point is that kustannustoimittamaton kliseekasakin huomataan kun kaverit kehuvat netissä ja ostetaan muutama ylistävä bolgiarvostelu.
Lukijoita kuitenkin huijataan raskaasti. Sellaiseen ei kaikkien kirjailijoiden moraali tietenkään taivu.

Miksei kukaan enää kirjoita hauskoja kirjoja? Ne voisivat kelvata kustantajille.

hassuuu kirjoitti:

Miksei kukaan enää kirjoita hauskoja kirjoja? Ne voisivat kelvata kustantajille.

Mitkä kirjat ovat mielestäsi hauskoja ?

scarabaeus kirjoitti:

Mitkä kirjat ovat mielestäsi hauskoja ?

Brittien mukaan maailman kahdeksan hauskimman kirjan joukosta tuorein on 1980-luvulta ja vanhin 1890-luvulta. Että minne hauskuus on kadonnut? Jos joku väittää että Kyrön, Tervon tai Heikkisen kirjat ovat hauskoja, niin eihän se pidä paikkaansa. Ne kelpaavat kun hauskempaa ei ole tarjolla.

mikä on kirjoitti:

Brittien mukaan maailman kahdeksan hauskimman kirjan joukosta tuorein on 1980-luvulta ja vanhin 1890-luvulta. Että minne hauskuus on kadonnut? Jos joku väittää että Kyrön, Tervon tai Heikkisen kirjat ovat hauskoja, niin eihän se pidä paikkaansa. Ne kelpaavat kun hauskempaa ei ole tarjolla.

Lue lisää

Mikä vika Kyrön kirjoissa? Kerjäläinen ja jänis oli superhauska.

mikä on kirjoitti:

Brittien mukaan maailman kahdeksan hauskimman kirjan joukosta tuorein on 1980-luvulta ja vanhin 1890-luvulta. Että minne hauskuus on kadonnut? Jos joku väittää että Kyrön, Tervon tai Heikkisen kirjat ovat hauskoja, niin eihän se pidä paikkaansa. Ne kelpaavat kun hauskempaa ei ole tarjolla.

Lue lisää

Hauskinta kirjallisuutta mitä ikinä olen lukenut on L.M.Montgomeryn Pieni Runotyttö -kirjasarja. Enpä tiedä yltääkö kukaan nykykirjailija samaan.

Asiaa.
Tuleeko muutos nykynuorison ja e-kirjojen ja kapinasta "valmiiksi pureskellun pakkosyöttöä" vastaan ?

Joku muutos on tultava. Tietyn tyylisen elämänkatsomuksen omaavat naiset kirjoittavat ja valitsevat julkaistavat kirjat.
Sitten blogeissa mainostetaan häpeämättömästi näitä kelvottomia tekeleitä.