Olen aviossa nyt vaimoni sairastunut aivoinfarkti seurauksena sokeus.hänellä
myös huomattava ylipaino aina ollut ylipainoinen,mutta nyt sairaaloisen
ylipainoinen,joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.Lapset jo isoja 13 ja 15.
Olemme olleet yhdessä lähes 30 vuotta itse olen hyvässä
kunnossa minulla olisi vielä annettavaa elettävää elämää.
Kaikennäköiset laihdutuskuurit vaimo käynyt läpi mikään ei
tunnu auttavan.Infarkti ei ole vaikuttanut liikkumiseen vain ylipain ja
olenkin omaishoitaja iltaisin ja viikonloppuisin.Kukaan suvusta
ei suostu hoitamaan.
Eroanko vai kestänkö alamäen ja uhraudun
japelo
40
427
Vastaukset
- HoitsuN
Voi hyvä ihme, mikä tilanne..voisitko ehdottaa vaimollesi viimeistään nyt laihdutusryhmää lähimmässä sairaalassanne? Sinne voi varata ajan ravitsemusterapeutille ja siitä se lähtee. Kaikki apukeinot käyttöön, kuntoutukset sun muut. Varmasti saatte apua ja tietoa neurologian poliklinikalta, kun vaimosi vain hakeutuisi niihin. Kehoita ja auta menemään.
Vaikka teillä on nyt todella haastava tilanne kotosalla, sinun pitää jaksaa huolehtia itsestäsi ja lasten hyvinvoinnista myös. Lapsenne ovat teini-ikäisiä ja ymmärtävät enemmän kuin uskotkaan...jos vaimoasi ei kiinnosta kuntoutua ja laihtua, et varmaan voi häntä paljoakaan auttaa. Mutta apua ja tukea löytyy, jos haluaa! Voimia...- japelo
Vaimo henkisesti luovuttanut laiduttamisen jo vuosia sitten
varsinkin nyt sokeuden tähden.Ei taida olla muuta keinoa,kuin
erota en halua itse mielentreveyongelmia tämä tilanne jatkunut jp
yli 3 vuotta. - useasti jätetty!
japelo kirjoitti:
Vaimo henkisesti luovuttanut laiduttamisen jo vuosia sitten
varsinkin nyt sokeuden tähden.Ei taida olla muuta keinoa,kuin
erota en halua itse mielentreveyongelmia tämä tilanne jatkunut jp
yli 3 vuotta.Eroa vaan! Nauti elämästä! Minut on monta kertaa jätetty, en edes usko enää pysyvään suhteeseen! Tee sinäkin samoin, sulla sentään sairas jätettävä. Elä ainut elämäsi rakkaudella. Jokainen on oman onnensa seppä. Jätä pois, ei siitä mitään tule ....
- Ajateltavaa
useasti jätetty! kirjoitti:
Eroa vaan! Nauti elämästä! Minut on monta kertaa jätetty, en edes usko enää pysyvään suhteeseen! Tee sinäkin samoin, sulla sentään sairas jätettävä. Elä ainut elämäsi rakkaudella. Jokainen on oman onnensa seppä. Jätä pois, ei siitä mitään tule ....
Itsekästä tuollainen ajattelu. Kyllä hyvät päivät ovat kelvanneet mutta missä on vastuuntunto sitten kun toinen sairastuu? Avioliittoa ei solmita sillä perustein että kun toinen sairastuu se purkautuu. Se solmitaan niin hyviksi kuin myös huonoiksi päiviksi!
Uskomattoman häikäilemätöntä. On eri asia jos toisenkin voimavarat hiipuu eikä jaksa toista hoitaa. Täytyy siinäkin tapauksessa toisen hoitamisesta kantaa vastuu jollakin tapaa.
Olisi ajateltava miten sitten jos tilanne olisikin toisinpäin, itse olisi sairastunut? Niinkin voi käydä, eroamisen jälkeenkin, on sitten totaalisen yksin. Mistä te tiedätte omia elinpäiviänne jatkuuko ne ja millaisena?!
- toivottavasti provo
Toivottavasti itse et koskaan sairastu!!!! Voi jeesus mitä itsekkyyttä. Tän on pakko olla huono provo!
- ---------
Elämä ei mene aina kuten suunnittelee ja toivoo, vaan pahasti pieleen, kuten ap:llä. Terveesti itsekäskin täytyy olla, pitää vähintään kiinni järjestään ja jaksamisestaan. Tämä on kaikkien paras. Vaimo on mitä ilmeisemmin pahasti masentunut, siksi ei laihdu. Syöminen on ainoa elämän ilo ja harrastus?
- Japelo
Ei ole provo elävästä elämästä.
- Yhdessä tuloksia
Japelo kirjoitti:
Ei ole provo elävästä elämästä.
Puhu vaimosi kanssa vakavasti muualla kuin kotona ja tuo rajasi ja vaihtoehdot selvästi esiin. Lähde siitä miten korjaatte tilanteen. Ja siitä että vaikka vaihdat uuteen vaimoon sekin voi sairastua tai olla uskoton tai tulla työttömäksi. Anna iloa vaimollesi ja hae teille tukea - voitte muuttaa asioita.
- onnea matkaan....
--------- kirjoitti:
Elämä ei mene aina kuten suunnittelee ja toivoo, vaan pahasti pieleen, kuten ap:llä. Terveesti itsekäskin täytyy olla, pitää vähintään kiinni järjestään ja jaksamisestaan. Tämä on kaikkien paras. Vaimo on mitä ilmeisemmin pahasti masentunut, siksi ei laihdu. Syöminen on ainoa elämän ilo ja harrastus?
Masentuneelle ja sairaille on oma paikkansa. Ole sinä terve ja elä elämää....
- jätä pois!
Jos ei ole rakkautta niin, good bay vaan. Yritä pärjätä. läski!
- Löydä rajat
Kuulostaa samalta kuin oma tilanteeni, paitsi hoidan äitiäni. Olet siinä oikeassa, että uhraudut, mutta uhrautumiselle voi asettaa omat rajat, opettelemalla ne. Se tarkoittaa, että säilytät omaa aikaasi ja omat harrasteesi. Sairas voi vaatia paljon, mutta jos et itse anna periksi, sairas joutuu toteamaan, että hän ei voi vaatia sinulta pakolla mitään. Näin äitinikin totesi, kun vaati paikallaoloa minulta. Totesin vain, että hänellä ei ole hätää ja hän pärjää yksin, siihen asti kun tulen taas kylään. Lopulta hän sanoi, kuten ymmärsi, että hän ei voi pakottaa minua olemaan paikalla enemmän kuin itse päätän.
Älä jätä pitkää liittoa ja puolisoa, mutta etsi jämäkät rajat siinä, että sinä vietät omaa elämääsi ja harrastaa. Sairas voi valittaa ja syyllistää, että ei pärjäisi ilman sinua. Mutta kun sokean koti on järjestetty hyvään asumiseen , sokea pärjää ihan varmasti yksin sinun harrastaessasi. Tarpeeksi pitkään jämäkkä ja huomaat, että vaimo sopeutuu siihen, että ette aina ole kahden ja että hän voi olla yksin kodissa myös. - vihastun tuollasesta
Katso nyt hyvä ihminen peiliin, jos osat olisi toisinpäin jättäiskö vaimo sinut? Entä lapset veisitkö nekin vaimoltasi? Tiedän mistä puhun itse hoitanut vuosia syöpäsairasta miestä.
- realistiajattelija
Voithan muodollisesti pysyä avioliitossa jos haluat (vaimon paras paikka voisi olla jossakin näkövammaisten palvelukodissa) mutta etsi omaakin elämääsi! Joka päivälle varaa tunti-pari ikiomaa aikaa, jonka vietät lenkkeillen tai uiden tai kuntosalilla tai leffassa tai ihanan naisen kanssa. Eli ranskalainen elegantti tapa hoitaa ongelmat on hankkia salainen luotettava rakastajatar, ja pitää kulissit jotenkin pystyssä lasten vuoksi.
Ts. näkisin vaihtoehtoina a) ero jonka jälkeen eksvaimo itse järjestäköön apunsa ym.
b) asumusero ilman avioeroa, lapset tulevat mukaasi, vaimo ehkä hoitolaitokseen?
c) sinnittelet jotenkin nykytilanteessa ja taistelet itsellesi oikeuden tuntea hyviä tunteita sinua miellyttävässä seurassa (raskain ja hankalin pitkällä tähtäimellä)- Sivusta seuraaja
Olen seurannut sivusta erään avioparin elämää. Vaimo oli todella ylipainoinen. Ei suostunut laihduttamaan,lihosi vain lisää. Vaimoon iski kaikenmaailman sairaudet ja hän joutui pyörätuoliin. Noin 50 vuotiaana. Lapset olivat jo aikuisia.
Mies teki työtä,hoisi kotia ja vaimoa.
Sitten mies väsyi. Ei jaksanut enää.
Mies muutti asumaan eri asuntoon. Yhdessä heidän poikansa kanssa.
Vaimolle hommattiin henkilökohtainen avustaja. Joka on aamusta iltaan vaimon kanssa. Siivoaa,tekee ruoat,hoitaa kauppa-asiat jne.
Vaimo on yöt yksin. Avioliitossa ovat edelleen. Mies käy vierailulla ja päinvastoin.
Näin sivusta seuranneena tuntuu,että tämä on toimiva ratkaisu. - anja*
Sivusta seuraaja kirjoitti:
Olen seurannut sivusta erään avioparin elämää. Vaimo oli todella ylipainoinen. Ei suostunut laihduttamaan,lihosi vain lisää. Vaimoon iski kaikenmaailman sairaudet ja hän joutui pyörätuoliin. Noin 50 vuotiaana. Lapset olivat jo aikuisia.
Mies teki työtä,hoisi kotia ja vaimoa.
Sitten mies väsyi. Ei jaksanut enää.
Mies muutti asumaan eri asuntoon. Yhdessä heidän poikansa kanssa.
Vaimolle hommattiin henkilökohtainen avustaja. Joka on aamusta iltaan vaimon kanssa. Siivoaa,tekee ruoat,hoitaa kauppa-asiat jne.
Vaimo on yöt yksin. Avioliitossa ovat edelleen. Mies käy vierailulla ja päinvastoin.
Näin sivusta seuranneena tuntuu,että tämä on toimiva ratkaisu.Elämä on valintoja. Jos toinen ei suostu laihduttamaan, niin ei ole mikään ihme, että kaiken maailman sairaudet iskee. Vähän ikävää, kun ei ymmärretä parisuhteen hoitamisen lähtevän oman itsensä hoitamisesta.
Tuossa esimerkkitapauksessasi olisin itse ottanut eron. Vierailla voisin tietysti, ja puoliso voisi myös vierailla luonani. Avioliitto merkitsee minulle sekä henkistä että fyysistä läheisyyttä.
- rakkaus kantaa
Avioliittolupauksessa yleensä luvataan rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Noiden myötä- ja vastoinkäymisten aikaa ei ole rajattu. Eikö tuo voida luetella "vastoinkäymiseksi"? Kun menee avioliittoon, niin "uhrautuminen" tapahtuu jo silloin. Ortodoksikirkossa vihittävät kantavat ns. marttyyrikruunuja uhrautumisen vertauskuvana. Se "uhraus" ei voi kestää vain sen aikaa kun toinen on terve ja asiat hyvin vaan se rakkaus mitataan juuri silloin kun ne vastoinkäymiset tulevat. Ja rakkaus (rakkauden teot) on ainoa asia jonka kannamme mukanamme tuonpuoleiseen kun aikamme koittaa. Itsekin olen tällä hetkellä aikamoisessa vastoinkäymisessä avioliitossani ja luottamukseni mieheeni on särkynyt. Mutta en halua avioeroa. Toivon, että yhdessä mieheni kanssa voimme lopulta nousta tämän vastoinkäymisen (uskottomuuden) yläpuolelle. Sillä niin kauan kuin tässä elämässä vaellamme, niin meitä pitäisi kantaa usko, toivo ja rakkaus ja suurimpana rakkaus, koska se on kuin tallelokero, jota kartutamme. Enkä tarkoita tässä itsekästä rakkautta, eros-rakkautta tms vaan puhdasta anteeksiantavaa ja jopa uhrautuvaa agape-rakkautta...sitä rakkautta jota Jumala osoittaa meitä kohtaan.
- ukkone232342354
Ei tuo sokeus tässä taida olla se varsinainen vastoinkäyminen, vaan ylipaino ja erityisesti se ettei toinen edes yritä.
Ihminen ei liho, jos ei syö liikaa. Niin se vain on.
Hei,
Mietin kyllä että mikä on nyt ongelman ydin; puolison sairaus, siis sokeutuminen vai puolison ylipaino?
Onko sokeutuminen pysyvää? Vai onko toiveita näön palautumisesta?
Mitä jos hän olisi hoikempi ja sokea? olisiko avaus samanlainen? onko sairastunut ylipainoinen jotenkin vähemmän rakastettava?
Ihmiset ovat erilaisia. Pitkässä parisuhteessa mieskään ei pysy samanlaisena kuin parikymppisenä, ei nainenkaan. Ottamatta kanta elintapoihin ja syihin, voisiko puoliso kannustaa, keksiä jotain yhdessä tekemistä joka saisi puolison ajatukset ruuasta tms pois?
Ruoka voi toimia lohtuna, mutta samoin voi toimia myös läheinen ihminen. Elämäntapamuutoksen täytyy kuitenkin lähteä ihmisestä itsestään. Eiköhän hänellä ole jokin tarve tai syy siihen jos ruoka on ongelma/lohtu? Jos näin on niin eikö puolisoa pitäisi tukea ja auttaa? Mitä haluaisit että hän tekisi sinun puolestasi?
Tästä nyt ei selvinnyt se että koetko omiashoitajan roolin ongelmaksi sokeuden vai ylipainon takia?
Millaisia muutoksia ylipäänsä puolisossa pitää sietää? Mitä jos hänen arvomaailmansa muuttuu radikaalisti? Onko lihominen nykyään niin suuri häpeän aiheuttaja, entäs sitten tupakointi, alkoholinkäyttö? Mitä jos kumppani ylipäänsä sairastuu ja joudut omaishoitajaksi ? se kai lienee aika monelle meistä edessä ennemmin tai myöhemmin?
Voimia,
Kaisa-pappi- anja*
Olen pitkän aikaa katsonut miten etenkin vanhat naiset hoitavat muisti- ym. sairaita miehiään. Viikonloppuna vapaata muutama tunti, joskus viikolla. Omaishoito on eläkeläisten "orjatyötä", jota ei todellakaan arvosteta. Ei edes sen vertaa, että omaishoitaja pääsisi päivittäin käymään jossain, hoitamaan ystävyyssuhteita, harrastuksia. Ai niin. Nämä omaishoitajanaiset ovat iäkkäitä. Heillä ei kenelläkään ole koskaan ollut omaa elämää, ei harrastuksia, ei ystäviäkään.
Suurin osa tämän ikäluokan (n. 70 v ja vanhemmat) naisista on melko huonosti koulutettuja, tai itsekin aikoinaan hoitoalalla työskennelleitä (ainakin siis omaishoitajista), vain perheelleen eläneitä naisia. Siis uhrautujia. Ennen vanhaan sellainen oli tapana. Mietin juuri ystäväni kanssa iäkkäitä äitejämme. Ei heiltä ole koskaan kysytty mitä juuri HE haluavat. On täytynyt aina ajatella vain muiden tarpeita ja parasta. Itsensä on pitänyt unohtaa, ja niin äitimme ovat tehneet. Meidän sukupolvesta ei ole sellaiseen.
Itse, ystäväni vielä vähemmän, en alkaisi kenenkään omaishoitajaksi, en vaikka sairas olisi miten rakas tahansa, etenkään jos kotona pitäisi olla hoidettavan kanssa 24/7. Ymmärrän myös oikein hyvin, ettei puolisoni haluaisi minua hoitaa, jos sairastuisin. En minäkään sitä haluaisi. Parisuhteen pitää olla tasaveroinen, eikä mikään hoitaja/hoidettava -suhde. - Leski
anja* kirjoitti:
Olen pitkän aikaa katsonut miten etenkin vanhat naiset hoitavat muisti- ym. sairaita miehiään. Viikonloppuna vapaata muutama tunti, joskus viikolla. Omaishoito on eläkeläisten "orjatyötä", jota ei todellakaan arvosteta. Ei edes sen vertaa, että omaishoitaja pääsisi päivittäin käymään jossain, hoitamaan ystävyyssuhteita, harrastuksia. Ai niin. Nämä omaishoitajanaiset ovat iäkkäitä. Heillä ei kenelläkään ole koskaan ollut omaa elämää, ei harrastuksia, ei ystäviäkään.
Suurin osa tämän ikäluokan (n. 70 v ja vanhemmat) naisista on melko huonosti koulutettuja, tai itsekin aikoinaan hoitoalalla työskennelleitä (ainakin siis omaishoitajista), vain perheelleen eläneitä naisia. Siis uhrautujia. Ennen vanhaan sellainen oli tapana. Mietin juuri ystäväni kanssa iäkkäitä äitejämme. Ei heiltä ole koskaan kysytty mitä juuri HE haluavat. On täytynyt aina ajatella vain muiden tarpeita ja parasta. Itsensä on pitänyt unohtaa, ja niin äitimme ovat tehneet. Meidän sukupolvesta ei ole sellaiseen.
Itse, ystäväni vielä vähemmän, en alkaisi kenenkään omaishoitajaksi, en vaikka sairas olisi miten rakas tahansa, etenkään jos kotona pitäisi olla hoidettavan kanssa 24/7. Ymmärrän myös oikein hyvin, ettei puolisoni haluaisi minua hoitaa, jos sairastuisin. En minäkään sitä haluaisi. Parisuhteen pitää olla tasaveroinen, eikä mikään hoitaja/hoidettava -suhde.Olin mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta. Avioliitossa 9 vuotta.
iät 58/67.
Mies sai aivoverenvuodon. Olin hänen omaishoitajansa kuolemaan asti. 24/7
Nyt hän on poissa. Tunnen,että tein oikean ratkaisun,kun toin hänet kotiin. - mek
anja* kirjoitti:
Olen pitkän aikaa katsonut miten etenkin vanhat naiset hoitavat muisti- ym. sairaita miehiään. Viikonloppuna vapaata muutama tunti, joskus viikolla. Omaishoito on eläkeläisten "orjatyötä", jota ei todellakaan arvosteta. Ei edes sen vertaa, että omaishoitaja pääsisi päivittäin käymään jossain, hoitamaan ystävyyssuhteita, harrastuksia. Ai niin. Nämä omaishoitajanaiset ovat iäkkäitä. Heillä ei kenelläkään ole koskaan ollut omaa elämää, ei harrastuksia, ei ystäviäkään.
Suurin osa tämän ikäluokan (n. 70 v ja vanhemmat) naisista on melko huonosti koulutettuja, tai itsekin aikoinaan hoitoalalla työskennelleitä (ainakin siis omaishoitajista), vain perheelleen eläneitä naisia. Siis uhrautujia. Ennen vanhaan sellainen oli tapana. Mietin juuri ystäväni kanssa iäkkäitä äitejämme. Ei heiltä ole koskaan kysytty mitä juuri HE haluavat. On täytynyt aina ajatella vain muiden tarpeita ja parasta. Itsensä on pitänyt unohtaa, ja niin äitimme ovat tehneet. Meidän sukupolvesta ei ole sellaiseen.
Itse, ystäväni vielä vähemmän, en alkaisi kenenkään omaishoitajaksi, en vaikka sairas olisi miten rakas tahansa, etenkään jos kotona pitäisi olla hoidettavan kanssa 24/7. Ymmärrän myös oikein hyvin, ettei puolisoni haluaisi minua hoitaa, jos sairastuisin. En minäkään sitä haluaisi. Parisuhteen pitää olla tasaveroinen, eikä mikään hoitaja/hoidettava -suhde.Samaa mieltä asiasta kun kläheltä seurasin kun äitini hoiti isääni kun muisti rupesi pätkimään ja sai onneksi välillä hänet hoitoon että pääsee huilaamaan. Itse ole naiselleni sanonut että jos meistä toinen sairastuu vakavasti niin toisen ei tarvitse uhrautua toisen hyväksi koska pitää olla vapaus valita oma elämä vai toisesta huolehtiminen ja se siitä.
- minni*
Leski kirjoitti:
Olin mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta. Avioliitossa 9 vuotta.
iät 58/67.
Mies sai aivoverenvuodon. Olin hänen omaishoitajansa kuolemaan asti. 24/7
Nyt hän on poissa. Tunnen,että tein oikean ratkaisun,kun toin hänet kotiin.Etkö käynyt töissä? Kuinka kauan olit omaishoitajana?
- minni*
"voisiko puoliso kannustaa, keksiä jotain yhdessä tekemistä joka saisi puolison ajatukset ruuasta tms pois? "
Minusta tuo on yhtä vaikeaa kuin keksiä miten puolison ajatukset saa pois alkoholista, töistä, tupakoinnista, lääkkeistä tai peräti huumeista. - hae apua
minni* kirjoitti:
"voisiko puoliso kannustaa, keksiä jotain yhdessä tekemistä joka saisi puolison ajatukset ruuasta tms pois? "
Minusta tuo on yhtä vaikeaa kuin keksiä miten puolison ajatukset saa pois alkoholista, töistä, tupakoinnista, lääkkeistä tai peräti huumeista.Kakki se kestää? Aikas vaikea vaade. Kestääkö tosiaan ihan kaiken. Voiko yleensä tommosta toiselta vaatia? Aikas hankala juttu. Jos minä olisin sinun housuissasi raapipisin toisella kädellä päätä ja toisella...entiedä mitä. Teilläbon nuoret lapsetkin. Miten he suhtautuvat asiaan? Oletko jutellut rauhassa heidän kanssaan? Rakastavatko he äitiään? Minkälainen suhde heillä on vaimoosi ja sinuun ja mitä he ajattelevat perheelämästä tällä hetkellä? Selvittele lasten tuntemuksia ensin. Mieti sen jälkeen mikä sinun mielipiteesi on. Luulen että ratkaisu löytyy ihan itsellään. Voisitko ottaa jonkun ammattilaisen juttelemaan kotiinne selvittämään kotitilannetta. Sinä varmasti tarvitset ulkopuolista apua. Käy yleislääkärillä, psykiatrilla, soita kotihoitoon tms. Tarvitset nyt jonkun ammattiauttajan selvittämään asiat. Et ole yksin. Hae apua pian.
- japelo
hae apua kirjoitti:
Kakki se kestää? Aikas vaikea vaade. Kestääkö tosiaan ihan kaiken. Voiko yleensä tommosta toiselta vaatia? Aikas hankala juttu. Jos minä olisin sinun housuissasi raapipisin toisella kädellä päätä ja toisella...entiedä mitä. Teilläbon nuoret lapsetkin. Miten he suhtautuvat asiaan? Oletko jutellut rauhassa heidän kanssaan? Rakastavatko he äitiään? Minkälainen suhde heillä on vaimoosi ja sinuun ja mitä he ajattelevat perheelämästä tällä hetkellä? Selvittele lasten tuntemuksia ensin. Mieti sen jälkeen mikä sinun mielipiteesi on. Luulen että ratkaisu löytyy ihan itsellään. Voisitko ottaa jonkun ammattilaisen juttelemaan kotiinne selvittämään kotitilannetta. Sinä varmasti tarvitset ulkopuolista apua. Käy yleislääkärillä, psykiatrilla, soita kotihoitoon tms. Tarvitset nyt jonkun ammattiauttajan selvittämään asiat. Et ole yksin. Hae apua pian.
Niin tämä tilanne aika monella edessä uhrautuako vai
alkaa elää itselle.Meillä tilanne toivoton ei suuntaa
parempaan kiitos kaikille ajatuksista olen nämä
myös itsekin pohtinut moneen kertaan,sanotaanettä asioilla
on tapana järjestyä ,mutta uskon että kaikki lähtee
itsestä ja kaikki tekevät oman ratkaisun.Tahdon itse
elämältä muutakin,tietenkin otan lapset huomioon
ja heidänkin näkemyksensä. - Leski
minni* kirjoitti:
Etkö käynyt töissä? Kuinka kauan olit omaishoitajana?
Minni*
Mies sai aivoverenvuodon v.2012. Olin silloin määräaikaisessa työsuhteessa. Sairaalassa alettiin jo alkuvaiheessa puhumaan,että mies ei toivu ennalleen,eikä puhu,eikä sitä eikä tätä.
Asenne oli hyvin negatiivinen.
Sanoin heti alusta lähtien,että teen kaikkeni yksin ja yhteiskunnan avun tur in,että mies ei ole loppu elämäänsä laitoksessa. Olen lapseton. Miehellä oli edellisestä avioliitosta 3 lasta,jotka eivät välittäneet isästään lainkaan.
Työsuhteeni loppui helmikuussa 2013. Valmistauduin miehen kotiin siirtämiseen. Vaihdoin vuokra-asuntoon,joka sopi täysin avustettavalle miehelleni.
Mutta.... jouduin käymään kovaa vääntöä,että sain miehen kotiin.
En ole hoitoalalla koskaan työskennellyt. Epäilivät, josko siitä mitään tulee. Monien vaiheiden jälkeen sain mieheni kotiin kesäkuussa 2013. Mitään ennustetta hänelle ei missään vaiheessa annettu.
Sitouduin hoitamaan häntä 24/7.
Rakastin häntä ja hän,luultavasti,minua. Tulehduksien,kuumeilujen,jalan amputoinnin jälkeen,hän menehtyi syksyllä 2013. Keuhkoinfarktiin.
Itestäni haudattiin puolet hänen mukanaan. Siltä silloin tuntui.
En ehtinyt olemaan ajallisesti kauaa hänen omaishoitajansa,mutta sitä sopimusta ei tehdäkään niinkuin työsopimusta. Kestosta kukaan ei tiedä. - biux.
japelo kirjoitti:
Niin tämä tilanne aika monella edessä uhrautuako vai
alkaa elää itselle.Meillä tilanne toivoton ei suuntaa
parempaan kiitos kaikille ajatuksista olen nämä
myös itsekin pohtinut moneen kertaan,sanotaanettä asioilla
on tapana järjestyä ,mutta uskon että kaikki lähtee
itsestä ja kaikki tekevät oman ratkaisun.Tahdon itse
elämältä muutakin,tietenkin otan lapset huomioon
ja heidänkin näkemyksensä.Kuka sitä mättöä vaimollesi kantaa kaupasta? Vai lähteekö itse?
Oletko kokeillut antaa hänelle aikamääreen, jonka sisään muutos on tultava tai sinä lähdet. Osta kaupasta vain välttämätön ja tee osaltasi terveellistä ruokaa. Älä lähde ostamaan herkkuja hänen puolestaan. Älä vie tavaroita tai asioita hänelle vaan pyydä häntä itse hakemaan. Kieltäydy mahdollistamasta hänen passiivisuutensa ja lihoamisensa entisestään.
Jos ukaasikaan ei auta niin lähde hyvä mies omaan elämääsi.
- japelo
Se on monesti henkinen taistelu itsensä kanssa laihdutus
vaimo on yrittänyt laihtumaan koko 30 vuoden ajan ,kun
olemme olleet yhdessä.En nyt näekkään muuta vaihtoehtoa,
kuin erota.Ero on myös minulle vaikea,periaatteessa
hajotan perheeni ja vaimoni todennäköisesti masentuu.
minun on pakko oman mielenterveyteni pakko tehdä näin
Tässä on paljon muutakin oma terveys ei bmuutenkaan
kestä en ole kaikkia asioita tuonut julki mutta rivien välistä
voi aavistaa.Halusin asiaan perspektiiviä muiden mielipiteitä
ja kait jonkinlaista hyväksyntää etten olisi ihan toivoton sielu.- :) hajoitat muka
perheen periaatteesa. Anna mun.... Käytännössähän sen olet tekemässä!
- ryhtiliike
Olet oikealla tiellä Japelo. Suoraan sanottuna vaimosi ei ole pitkäikäinen. Kamalaa lapsillesi jos he jäävät täysorvoiksi lähivuosina tai toinen vanhempi on kuollut ja toinen invalidi/vakavasti sairas. Kun olet terveesti itsekäs huolehdit samalla myös lapsistasi. Ala harrastaa liikuntaa paljon enemmän kuin tähän asti, jätä tupakka, alkoholi ja roskaruoka, tehkää matkoja ja retkiä lasten kanssa yhdessä.
Yhteiskunta huolehtii niistä jotka eivät itse pärjää. Ja omaishoitajan vastuustahan yhteiskunnan silmissä pääset eroon vasta eroamalla (tätä eivät useimmat vastaajat varmaan tiedä).- ryhtiliike
Lisäksi, ota yhteyttä vaimoasi hoitavan tahon sosiaalihoitajaan/sosiaalityöntekijään jotta he vaimosi kanssa yhdessä miettivät/sopivat miten asuminen ja eläminen eteenpäin saadaan sujumaan. Vaimollasi on jo niin suuri invaliditeetti että hänen ei voi olettaa selviytyvän ilman yhteiskunnan apua. Kuuluu vammaispalvelulain piiriin.
- halveksin
ryhtiliike kirjoitti:
Lisäksi, ota yhteyttä vaimoasi hoitavan tahon sosiaalihoitajaan/sosiaalityöntekijään jotta he vaimosi kanssa yhdessä miettivät/sopivat miten asuminen ja eläminen eteenpäin saadaan sujumaan. Vaimollasi on jo niin suuri invaliditeetti että hänen ei voi olettaa selviytyvän ilman yhteiskunnan apua. Kuuluu vammaispalvelulain piiriin.
Totta. Pitäköön yhteiskunta eutanasialla huolta heistä, joita puolisonsa eivät jaksa. Seksuaalinen tarve ja tyydytys on meistä jokaisen oikeus riippumatta puolison terveyden tilasta!! Hai!
(*usko pois, etten tosissani tätä. Halveksin sinua ja kaltaisiasi. Tapettavat juutalaislapset olisivat olleet suosikkiaiheesi. Onhan meillä oikeus hyvään elämään, eikö vain? :)
- japelo
Kiitos nimimerkki ryhtiliike näin asian olen itsekin ajatellut!
- sfsazgszdgb
Saanko oksentaa päällesi. *JÄTTI YRJÖ BUALLSGHS,, SHIt YÖK Vittu nuuh* haisee pahalta ja kirjoituksesi.......
- asgsehsehser
jalopena on ulkonäoltään tzekkinainen. Vittu mite ruma!!! Hyi helvetti mikä trollipaska. Nauttii kaikesta paskasta, mitä täällä lentää. Tahtoo paskaa, ja pakan näköinen naamansa on. Hyiv VITTU!!!!
- ryhtiliike
Eipä kestä. Jaksamisia sinulle ja lapsille. Nykyaikainen työelämäkin on jo niin vaativaa, että siitä liikenevä vapaa-aika on vähän pakko käyttää omaan elpymiseen ja kuntoiluun. Muuten on kaksi sairaseläkeläistä yhden sijaan.
Kuinkahan moni halveksivista suunsoittavastaajista on itse yrittänyt kolme vuotta hoitaa kotona sokeaa 150-kiloista läheistään tyyliin 24/7? Kokeilkaa tekin kolme vuotta ja tulkaa sitten kertomaan mielipiteitänne?
- asgsdxgdxfcgn
No tapa se! Sitähän täällä anelet vankikundi? Nussi Barbaraa. Ovat linnassa sallittuja. Joku hullu ämmä voi kiinnostua myös murhastasi yökötyspaska!
- asioita eteen päin
Vatsalaukun ohitusleikkaukset ovat näissä tapauksissa ihan varmasti ainut mahdollinen laihdutuskeino. Sitä ei varmaan olisi heti infarkitn jälkeen tehty, mutta jos siitä on aikaa, on tähän varmasti mahdollista päästä ja hoitaa asia kunnallisesti..eli yhteys terveyskeskukseen ja asiaa eteen päin..näin omatoimisuuskin helpottuu vuodessa aika paljon, jos kerran ylipaino on este normaaleille toiminnoilla.
- 2plus2
Miksi täällä samat noidat jotka kannustavat naisia eroamaan hyvistä terveistä miehistä ja erottaa miehet lapsista vain koska "vapaus ja oman itsensä ajatteleminen on tärkeää". Haukkuu nyt miestä joka on oikeasti selvästi joutunut tilanteeseen johon ei avioliittoon ryhtyessään voinut kuvitellakkaan joutuvansa.
Ap:lle voimia ja jaksamista. En osaa neuvoa AP:n tilanteessa, uskoisin että sinun tilanteessasi ammattilaisen puoleen kääntyminen on hyvä vaihtoehto. Näiden femakoiden juttuja vaan ei kannata ottaa itseensä. - ajatuksia
Tilanteesi on vaikea ja haastava. Vaikka itse olen sairaanhoitaja olisin tilanteessasi
kääntynyt terapeutin puoleen, ettei sitten jälkikäteen tule syytöksiä itseltä eikä
lapsilta. Kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin, riittävä ja järkevästi suunniteltu hoito- sekä
kotiapu on nyt tarpeen.
Avioero voisi vaimosi kannalta olla kohtalokas, kyllä siihenkin pitää jonkinlaista
ammatti-ja asiantuntija- apua järjestää,
Voit alkaa pikkuhiljaa miettimään ratkaisua, joka olisi kaikille osapuolille vielä
siedettävyyden rajoissa, Tarkoitan asuntoa, lasten koulua ja ennen kaikkea pitää
muistaa kuinka herkkä on nuorten mieli, Uskoisinpa ettei äidin lihavuus heitä häiritse ja sokeutuminenkin herättää sääliä ja ahdistusta.
Ratkaisu teidän kaikkien hyvinvointiin löytyy kyllä, vaikeassakin tilanteessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Cynthia Woods
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�214891Becky Steele
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl05250014#BeckySteele 🔞❤️💋❤️03085Aimee Dvorak
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02740429#AimeeDvorak 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋03079Stephanie Love
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01692207#StephanieLove 🔞❤️💋❤️💋❤️03076Molly Graham
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 😍 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02277975#MollyGraham 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️03075Allison Queen
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl07854217#AllisonQueen 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞03074Pamela Orr
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 🍒 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl06055581#PamelaOrr 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞03074Lakeisha Coleman
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl08105348#LakeishaColeman 🔞💋❤️💋❤️💋🔞03070Rachelle Reynolds
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 🔞 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl03175674#RachelleReynolds 🔞❤️💋❤️💋❤️03065Nancy Taylor
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01560856#NancyTaylor 🔞💋❤️💋❤️💋03064