Kysymykseni kuuluu, että onko kenellekään muulle käynyt niin, että olisi joutunut ilman kunnon perusteita tarkkailujaksolle psykiatrisessa sairaalassa?
Itselleni on kokemusta Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrisen osaston huonosta toiminnasta. Itse nimittäin vapaaehtoisesti hakeuduin hoitoon kyseiselle osastolle (minulla oli masennus ja pakko-oireinen häiriö). Olin yrittänyt kertoa henkilökunnalle, että masennuslääke jota sain aiheutti sellaisia sivuoireita, jonka vuoksi en olisi halunnut jatkaa tätä lääkettä. No eipä siinä kuitenkaan kukaan sitä lääkettä vaihtanut kuitenkaan. Sitten päätin etten enää halua ottaa tuota lääkettä, sanoin että minulla on itsemääräämisoikeus kieltäytyä lääkkeestä..no siitäpä tuo henkilökunta sitten suuttui. Määräsivät minut tarkkailujaksolle sairaalaan... Olin ihan äimänkäkenä..että mitä ihmettä..eivät itse vaihtaneet lääkettä ja yhtäkkiä minä jouduin kärsimään siitä, että sanoin mielipiteeni..miten tuollainen voi olla mahdollista? Olisin nimittäin ollut valmis kokeilemaan jotakin toista masennuslääkettä. Tuon tarkkailujaksopäätöksen jälkeen äkkiä lisäsivät lääkelistalle minulle ihan outoja lääkkeitä, joista ei edes selitetty kunnolla mitä ne on..ainuastaan uuden masennuslääkkeen suostuin niistä syömään, enkä ole tänäkään päivänä katunut päätöstäni.
Mutta siis on ihmettänyt tuo psykiatrisen sairaalan mielivaltainen toiminta..jos et kiltisti tottele kaikessa, he saattavat laittaa sinut ns. vankilaan sinne tarkkailujaksolle. Tarkkailujakson jälkeen onneksi pääsin pois sieltä, mutta kyllä oli ahdistava aika olla siellä.
Miehenikin oli ihan ihmeissään, että miten on mahdollista, että minut pakotettiin jäämään sinne. Hänelle on oikeustieteellistä koulutusta ja harkitsimme kanteen nostamista henkilökuntaa kohtaan, mutta kun pääsin sieltä pois, en enää jaksanut alkaa sellaiseen projektiin.
En tule ikinä ymmärtämään psykiatrisen osaston ikävää toimintaa, enkä ikimaailmassa halua palata siihen paikkaan. Oli monella työntekijällä empatiataidoissa puutetta.
Mutta onneksi tuo on ohi minun elämästäni..en enää omalla kohallani pysty uskomaan, että psyk.sairaalasta saisi mitään kunnon apua..parempaa apua voi saada esim. yksityisestä keskusteluterapiasta ja yksityiseltä psykiatrilta/lääkäriltä. :)
oletko joutunut ilman kunnon perusteita tarkkailujaksolle?
12
88
Vastaukset
- joku.
Se on semmoinen tämä psykiatrian oravanpyörä että kun siihen joutuu niin aina on riski päästä uudelleen suljetulle, syy voi olla mitätönkin.
Paras tapa pysyä erossa on osata välttää kaikkea "alan toimintaa". - Että näin täällä
Minä jouduin 2 kuukaudeksi pakkohoitoon kun menin kertomaan masennuksesta ja toivottomasta elämäntilanteesta terveyskeskukseen.Poliisit ja ambulanssimiehet vei kotoa paikalliseen lataamoon."Hoito"oli lähinnä sitä että häiriintynyt lestapsykiatri kuulusteli minua minun seksuaalisesta suuntautumisesta (epäili että olen homo).Ei kysytty elämäntilaanteesta,lapsuudesta tms.En esim. jutellut yhdenkään psykologin kanssa.Myös rikoskuulustelua oli välillä.Kun kerroin hänelle että olen kokeillut joitain huumeita vuosia sitten niin hän sanoi että tästähän saisi syytteen kasaan.
"Hoito" olisi kestänyt pitempäänkin,psykiatri sanoi että kyllä minua pitää vähintään 3 kuukautta hoitaa mutta rääkki meni niin pahaksi että ilmeisesti ylilääkäri pisti stopin pelleilylle.Kun olin muutaman kuukauden toipunut hoidosta niin aloin vaatia omia potilastietoja luettavaksi.Eivät meinanneet ensin suostua mutta sain lopulta potilastietoni luettavaksi.Herregud mitää sontaa tämä psykiatri oli minusta kirjoitellut.Olin niin raivoissani että jos olisi ollut ase olisin mennyt kyseiseen laitokseen ja sitten olisi lööpit laulaneet"- 470+20.
Uskomatonta. Minäkin menin vuosia sitten psykiatriseen sairaalaan hakemaan apua psykoosissa,johon menin pitkään jatkuneiden ongelmien takia ihmissuhteissa. Minulle alettiin syöttää Risperidonia,johon jäinkin koukkuun. Minua ei kuunneltu eikä otettu vakavasti ollenkaan, vaan puhuttiin koko ajan elinikäisestä diabeteksen kaltaisesta sairaudesta. Minulla ei ihan sataprosenttisen varmasti ole elinikäistä aivosairautta, jota täytyisi lääkitä loppuelämän.En ole ollenkaan edes harhainen. Vieroittaa olen yrittänyt, liian nopeasta vieroittautumisesta johtuen olen mennyt kaksi kertaa vieroituspsykoosiin. Mutta periksi en anna,vaan taistelen itseni irti tästä myrkystä. Arvata saattaa, että potilastiedoissa on kirjoitettuna täyttä huuhaata.
- TooL4 SoCiAL CoNTRoL
Ei psykiatrian tarkoitus olekaan auttaa yksilöä vaan yhteiskuntaa valtion näkökulmasta. Sinut kontrolloitiin hiljaiseksi ja uusilla "lääkkeillä" valituksesi yritettiin vaientaa. Varmasti järkevä päätös olla ottaa ainakaan enempää psykiatrisia kamoja. Mitä tulee pakottamiseen laitokseen, eli vangitsemiseen, psykiatrian toimintatavat ovata aina enemmän tai vähemmän mielivaltaisia. Psykiatria toimii valtion vallan jatkeena.
Älä mene psykiatrian tykö ellet halua ottaa riskiä, että sinut voidaan vangita, itsemääräämisoikeutesi poistaa ja suorittaa sinulle toimenpiteitä, joita et halua ja joita pidät haitallisina omalle voinnillesi. Psykiatrialla ei ole sinun parhaasi mielessä. - Mies77.
"Minulle alettiin syöttää Risperidonia,johon jäinkin koukkuun. Minua ei kuunneltu eikä otettu vakavasti ollenkaan, vaan puhuttiin koko ajan elinikäisestä diabeteksen kaltaisesta sairaudesta. Minulla ei ihan sataprosenttisen varmasti ole elinikäistä aivosairautta, jota täytyisi lääkitä loppuelämän.En ole ollenkaan edes harhainen. "
Täysin samat kokemukset.- mikä lie..
ei voi muuta sanoa että jokin on vialla tässä valtiossa.
- järkyttävää
mikä lie.. kirjoitti:
ei voi muuta sanoa että jokin on vialla tässä valtiossa.
Vapaaehtoisena menin hakemaan apua vuoden jatkuneeseen kiusaamiseen. Psykiatri piti kertomustani harhaisen ihmisen horinana. En kiellä ettenkö olisi ollut väsynyt ja uupunut siihen mitä olin kokenut.
Mutta että saa hullunpaperit ja tappolääkityksen oletettuihin harhoihin. Ei vaivautunut psykiatri tekemään edes taustaselvittelyjä.. Vaan oletti minun keksivän tai kuvitelleen kaiken.
Kun neuroleptejä syötetään tuollaisen syyn vuoksi traumatisoituneelle ei jälki voi olla kuin katastrofi. Olin niin sekaisin lääkkeistä ja saadusta "hoidosta" että meni ainakin kaksi vuotta toipua yhden kesän mielisairaalahoidosta.
En ikinä voi ymmärtää tätä että ns terveistä voidaan tehdä sairaita vain yhden psykiatrin 3 vkon seurannan jälkeen. Täysin normaalia elämää eläneestä saadaan papereilla aivan kaheleita joilla ei ole enää mitään tavallisen ihmisen oikeuksia. Me psykiatrian uhrit olemme tässä systeemissä kaikkein heikoimmilla sillä me olemme pahasti sairaudentunnottomia. - 470+20.
järkyttävää kirjoitti:
Vapaaehtoisena menin hakemaan apua vuoden jatkuneeseen kiusaamiseen. Psykiatri piti kertomustani harhaisen ihmisen horinana. En kiellä ettenkö olisi ollut väsynyt ja uupunut siihen mitä olin kokenut.
Mutta että saa hullunpaperit ja tappolääkityksen oletettuihin harhoihin. Ei vaivautunut psykiatri tekemään edes taustaselvittelyjä.. Vaan oletti minun keksivän tai kuvitelleen kaiken.
Kun neuroleptejä syötetään tuollaisen syyn vuoksi traumatisoituneelle ei jälki voi olla kuin katastrofi. Olin niin sekaisin lääkkeistä ja saadusta "hoidosta" että meni ainakin kaksi vuotta toipua yhden kesän mielisairaalahoidosta.
En ikinä voi ymmärtää tätä että ns terveistä voidaan tehdä sairaita vain yhden psykiatrin 3 vkon seurannan jälkeen. Täysin normaalia elämää eläneestä saadaan papereilla aivan kaheleita joilla ei ole enää mitään tavallisen ihmisen oikeuksia. Me psykiatrian uhrit olemme tässä systeemissä kaikkein heikoimmilla sillä me olemme pahasti sairaudentunnottomia.Samat on kokemukset. Jouduin eräänlaisen kiusaamistilanteen uhriksi, ja kun kerroin kokemaani psykiatrille, hän piti todellisia elämäntapahtumia aivosairautena. Seurauksena oli jättiannokset Risperidonia,jota minun kuulemma täyhyisi "sairauteni" takia syödä loppuelämäni. Ja sillä tiellä olen edelleen,kun käyn kamppailua irti hermomyrkystä,joka on pilannut elämäni täydellisesti.
- problem solved
Kävin aikoinani yli 2 vuotta julkisella puolella tyhjää pskaa jauhamassa,
siitä ei ollut mulle mitään hyötyä. Hullun paperit toki laitettiin, niitten
kanssa tässä on sitten pitänyt opetella elämään.
Sekä sen tosiasian kanssa, kun menee julkiselle puolelle lääkärin
vastaanotolle - terveyskeskus tai päivystys - siellä on yleensä vastassa
se keikkalääkäri, jolle on annettu ohjeiksi että mitään kovin kummoista täällä ei sitten aleta hoitamaan.
Joku pilleripurkki korkeintaan kouraan ja pois.
Niinpä sitten huonosti jaksavana ja monin tavoin huonovointisena jää
sitten kokonaan pois sieltä - mitäpä siellä hyödyttää käydä kun mitään
apua vaivoihinsa sieltä kautta ei saa.
Tai siis jos on vaikka käsi poikki, niin että maallikkokin näkee että tuolle
on jotain tehtävä, sellainen siellä hoidetaan mutta kaikki muu, sen kanssa
pitää sitten pärjätä itse omin avuin.
Ja se on viime kädessä se syy, miksi mielnterveysongelmaiset kuolee
paaljon aiemmin kuin muut.
Niillä ei ole sitä jaksamista huolehtia itse siitä terveydestään ja tuolta
julkiselta puolelta se useimmiten on sitten tuota, apua ei saa.
Ja kun ei enää jaksa muualtakaan sitä yrittää enää hakea, vaihtoehdoiksi
jää hiljakseltaan, päivä päivältä vaivojensa vain pahetessa kuolla
vähitellen pois. - Auringonsäde
Itse olen kokenut avun hakemisen yksityiseltä puolelta hyväksi ratkaisuksi, vaikkakin yksityisistä palveluista joutuu sitten maksamaan jonkun verran. Eikä toki kaikki yksityisetkään palvelut ole hyviä. Mutta itse aion välttää julkisella puolella puhumasta ongelmistani..sen verran ikäviä kokemuksia on tullut siltä suunnalta.
- sanktioita
tännehän tämä teksti meni. Poliisi olisi ensin tutkittava, vietiinkö minulta 200 tyttärelle annoin kun väitti ettei ollut Kelalta saanut. Tai tekikö kela virheen ei maksanut nuorelle perhe-eläkettä, kun sanoivat että hänen perhe-eläkkeensä tulee takautuvasti kun ei ehtinyt viime kuussa ja edunsaaja tytär koska heidän isä kuoli n.8 vuotta sitten että on tämän edunantaja. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja yksi alaikäinen kotona. Jos mä nyt alan maksamaan 200e kuussa tyttärelle kun Kela ei sitä tee vaikka sovittiin Kelassa että tämä summa maksetaan n 360e kk:ssa 21 vuotiaaksi asti kun hän on kokopäiväinen opiskelija, millä hän nyt maksaa vuokransa, emme asu samassa asunnossa. Kelasta yritin asiaa kysellä mutta sanoi kun teillä ei ole valtakirjaa hoitaa tätä asiaa kun hän on 18 vuotias. Niin osaako kaikki 18 vuotiaat edes kysyä kun hoidin jo tätä asiaa ennenkuin hän täytti ihan oikeusaputoimiston kautta, sieläkin sanottiin että tyttären kuuluu saada tämä. Menenkö Poliisiasemalle tekemään tyttärelle rikosilmoituksen vai Kelaan nostamaan mekkalan, niin tämä tuli tänne psykiatriselle sivulle. Niin en tahtoisi tyttären kärsiä tai joutua syrjityksi, kuka auttaisi nuoria että he eivät joudu kokemaan syrjintää.
- näinsemeneeoikein
Olisikohan kansalaisten aika oikeasti aloittaa kapina psykiatriaa vastaan?
Mielestäni se olisi ihmisoikeuksien mukaista.
Pakkohoitoon tuomitsevat lääkärit tulisi laittaa korvauksiin linnatuomio.
Se olisi helppoa jos saisin laittaa allekirjoituksen vain sopivaan paperiin..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.691822Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1641469- 1251255
- 881252
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491160Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-266948- 75932
- 106877
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi101818Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36684