990 david brownin kytkin

edes tosissassi ostamassa taavia. Jos myyjällä ei ole tarvetta tinkiä, niin miksi tinkiä!
Taavin kytkinremppa ei tosiaan ole vaikea, eikä hinnasta kiinni, siinä ei kannata alkaa satasen tinkaamisesta itkemään. http://www.traktorimies.fi/david-brown/990/kytkin

tosissaan edes ostamassa, jos kunnossa olevan saa halvemmalla.

Nyt vasta luin edellä olevasta linkistä, että sieltä saa. Mutta se asennus sellaiselta, joka on tehnyt henkilöautoon kytkinremontin, mutta ei minkäänlaiseen traktoriin.

lisään edelliseen kirjoitti:

Nyt vasta luin edellä olevasta linkistä, että sieltä saa. Mutta se asennus sellaiselta, joka on tehnyt henkilöautoon kytkinremontin, mutta ei minkäänlaiseen traktoriin.

..traktorimerkin kytkin remppa on niin helppo tehdä, että alkaa tuntumaan, että ihan hukka-ukko ollu ostelemassa sitä taavia. Muutama satanen hinnassa ei merkkaa mitään, jos kone on muuten hyvä. Täällä näitä umpitumpeloita kyselee aina kaikenlaista, vähän mökkitraktoripalstakisi muuttunut.

ja vielä kun kehuskelet miten helppo se on tehdä niin laita ohjeet kun 885 omistaja kysyi.. olet tosiaa aika hukka ukko kun jauhat vaan miten helppo se on tehdä.

Eihän tuollaisen taavin kytkinremppa tosiaan ole mitään rakettitiedettä. Traktorikatkaistaan kytkimen kohdalta, työkaluiksi riittää ihan perustyökalut, kiintoavaimia ja hylsysatsi, sekä pari pullotunkkia japari teräsputkenpätkää & kaksi n. metrin pätkää teräspalkkia, joista saa katkaisuradan.
Ensin traktorista irroitetaan konepellit, vivut, putket ym. katkaisun yhteydessä irroitettavat osat. Raidetangonpäät on saa helpoiten irti mutterin irroituksen jälkeen pitämällä jotain raskaasta esinettä kierreosaa vasten ja napakka lyönti raidetangon viereen kiinnitysvarteen. Kun traktori on enään katkaisua vailla, laitetaan kiilat etuakselin väliin kovasta puusta molemmin puolin estämään moottorin liikkeet katkaisun aikana, myös etupyörien pyörimisen estämiseksi on hyvä laittaa kiilat. Tämän jälkeen laitetaan toinen tunkki suoraan moottorin alle tietysti siten, että tunkki pysyy tukevati paikoillaan ja mahdollisesti tuetaan vielä öljypohjaa vasten erikeen esim. tukevalla teräslevyllä ja kiristetään riittävästi. Traktorin takapään alle laitetaan ensin lattialle teräspalkki esim.leveä u-palkki traktorin pituussuunnassa, palkin päälle laitetaan nuo kaksi teräsputkenpätkää rulliksi ja niiden päälle teräspalkki siten, että rullien pyöriessä traktorin takapäätä voidaan siirtää riittävästi työskentelyä varten. Tämän jälkeen laitetaan toinen tunkki palkin päälle tukevasti ja kiristetään riittävästi. Nyt voidaan irroittaa kytkinkopan ja moottorin väliset pultit. Pulttien irroituksen jälkeen moottori irtoaa kytkinkopasta kevyesti isoa ruuvimeisseliä taikka rengasrautaa käyttäen. Tässä vaiheessa on hyvä, jos on kaveri käytettävissä ja takapyöristä kevyesti työntämällä, vaihde tietysti vapaalla ja käsijarru pois päältä, tarktorin takapää työnnetään riittävän työvaran saamiseksi kytkimen korjaukseen, traktorin takapää tuetaan kiiloilla ja käsijarrulla työskentelyn ajaksi paikoilleen. Mitään hirveän suurta väliä ei tarvita, kun ko. korjauksen voi tehdä, riittää kun työn pystyy tekemään.
Kytkinasetelman irroitus käy hyvin tavallisilla hylsyillä riittävällä jatkovarrella varustettuna, vauhtipyörän hammaskehää voi käyttää hyvin rengasraudalla pyörimisen estämiseen varoen tietysti vaurioittamasta hammaskehää. Kytkinasetelman purkamisen jälkeen onkin kytkinlevy irti, tässä vaiheessa on hyvä mitata moottorin kampiakselin päästä silmälaakerin koko taikka kytkinakselista, sekä kytkinlevystä boorien sisämitta ja alkaa etsimään nurkista jo valmiiksi sopivaa tappia kytkinlevyn keskittämiseen uuden kytkinlevyn asennukseen. Monet kerrat tähän keskittämiseen on käynnyt jonkun bensiinimoottorin sytytystulpan johdosta häiriönpoistaja, johon on joutunut kiertämään muutamaan kierroksen maalarinteippiä sopivan tiukkuuden saamiseksi, mutta aina näin ei käy, vaan puusorvilla on pitänyt sorvata sopiva sovituspulikka kytkinlevyn keskittämiseen.

Kytkimen kasaaminen tapahtuu sitten, (jos ei tarvitse vaihtaa stefaa kampiakselin päähän), että tuolla em. keskitystyökalulla keskitetään uusi kytkinlevy mahdollisimman tarkkaan paikoilleen ja (uusi) kytkinasetelma pultataan paikoilleen vauhtipyörän ohjaustappien mukaisesti. Pulttien kierteisiin on hyvä laittaa hieman lukitusnestettä ja jos momenttiavain on käytettävissä, niin kaikki voi kiertää tasaiseen momenttiin kohtuullisesti, lukitusneste kyllä huolehtii sitten yhdessä jousiprikkojen kanssa, että ne pysyvät paikoillaan seuraavaan remonttiin asti.
Kytkimen painelaakerin vaihto on viisainta suorittaa tässä vaiheessa, sekä tarkastaa mahdolliset öljyvuodot vaihteiston akselista, jos öljyvuotoja, niin vaihdetaan stefa.

Tämän jälkeen traktorin takapää työnnetään kiinni moottoriin, kytkinakselin boori ei välttämättä osu heti kohdalleen, vaan moottori joutuu hieman pyöräyttämään, että akseli menee kytkinlevyn booriin kunnolla. Moottirn ja kytkinkopan pultit kiinnitetään paikoilleen jne. alkuperäiseen järjestykseen. tunkit ja kiilat ym. poistetaan.

Turvallisin juttu on tietenkin, jos käytettävissä on ihan oikea katkaisurata, mutta varovaisuutta noudattaen huolellisesti toimien tasaisella betonilattialla homma onnistuu täysin em. kerrotulla tavalla. Olen tehnyt tuon "tee se itse" katkaisuradan vuosien varrella melkoisen monta kertaa, kun olen vaihtanut kytkimen taikka muuten joutunut korjaamaan traktoreita.

Et sitten ollu kirjoitti:

Eihän tuollaisen taavin kytkinremppa tosiaan ole mitään rakettitiedettä. Traktorikatkaistaan kytkimen kohdalta, työkaluiksi riittää ihan perustyökalut, kiintoavaimia ja hylsysatsi, sekä pari pullotunkkia japari teräsputkenpätkää & kaksi n. metrin pätkää teräspalkkia, joista saa katkaisuradan.
Ensin traktorista irroitetaan konepellit, vivut, putket ym. katkaisun yhteydessä irroitettavat osat. Raidetangonpäät on saa helpoiten irti mutterin irroituksen jälkeen pitämällä jotain raskaasta esinettä kierreosaa vasten ja napakka lyönti raidetangon viereen kiinnitysvarteen. Kun traktori on enään katkaisua vailla, laitetaan kiilat etuakselin väliin kovasta puusta molemmin puolin estämään moottorin liikkeet katkaisun aikana, myös etupyörien pyörimisen estämiseksi on hyvä laittaa kiilat. Tämän jälkeen laitetaan toinen tunkki suoraan moottorin alle tietysti siten, että tunkki pysyy tukevati paikoillaan ja mahdollisesti tuetaan vielä öljypohjaa vasten erikeen esim. tukevalla teräslevyllä ja kiristetään riittävästi. Traktorin takapään alle laitetaan ensin lattialle teräspalkki esim.leveä u-palkki traktorin pituussuunnassa, palkin päälle laitetaan nuo kaksi teräsputkenpätkää rulliksi ja niiden päälle teräspalkki siten, että rullien pyöriessä traktorin takapäätä voidaan siirtää riittävästi työskentelyä varten. Tämän jälkeen laitetaan toinen tunkki palkin päälle tukevasti ja kiristetään riittävästi. Nyt voidaan irroittaa kytkinkopan ja moottorin väliset pultit. Pulttien irroituksen jälkeen moottori irtoaa kytkinkopasta kevyesti isoa ruuvimeisseliä taikka rengasrautaa käyttäen. Tässä vaiheessa on hyvä, jos on kaveri käytettävissä ja takapyöristä kevyesti työntämällä, vaihde tietysti vapaalla ja käsijarru pois päältä, tarktorin takapää työnnetään riittävän työvaran saamiseksi kytkimen korjaukseen, traktorin takapää tuetaan kiiloilla ja käsijarrulla työskentelyn ajaksi paikoilleen. Mitään hirveän suurta väliä ei tarvita, kun ko. korjauksen voi tehdä, riittää kun työn pystyy tekemään.
Kytkinasetelman irroitus käy hyvin tavallisilla hylsyillä riittävällä jatkovarrella varustettuna, vauhtipyörän hammaskehää voi käyttää hyvin rengasraudalla pyörimisen estämiseen varoen tietysti vaurioittamasta hammaskehää. Kytkinasetelman purkamisen jälkeen onkin kytkinlevy irti, tässä vaiheessa on hyvä mitata moottorin kampiakselin päästä silmälaakerin koko taikka kytkinakselista, sekä kytkinlevystä boorien sisämitta ja alkaa etsimään nurkista jo valmiiksi sopivaa tappia kytkinlevyn keskittämiseen uuden kytkinlevyn asennukseen. Monet kerrat tähän keskittämiseen on käynnyt jonkun bensiinimoottorin sytytystulpan johdosta häiriönpoistaja, johon on joutunut kiertämään muutamaan kierroksen maalarinteippiä sopivan tiukkuuden saamiseksi, mutta aina näin ei käy, vaan puusorvilla on pitänyt sorvata sopiva sovituspulikka kytkinlevyn keskittämiseen.

Kytkimen kasaaminen tapahtuu sitten, (jos ei tarvitse vaihtaa stefaa kampiakselin päähän), että tuolla em. keskitystyökalulla keskitetään uusi kytkinlevy mahdollisimman tarkkaan paikoilleen ja (uusi) kytkinasetelma pultataan paikoilleen vauhtipyörän ohjaustappien mukaisesti. Pulttien kierteisiin on hyvä laittaa hieman lukitusnestettä ja jos momenttiavain on käytettävissä, niin kaikki voi kiertää tasaiseen momenttiin kohtuullisesti, lukitusneste kyllä huolehtii sitten yhdessä jousiprikkojen kanssa, että ne pysyvät paikoillaan seuraavaan remonttiin asti.
Kytkimen painelaakerin vaihto on viisainta suorittaa tässä vaiheessa, sekä tarkastaa mahdolliset öljyvuodot vaihteiston akselista, jos öljyvuotoja, niin vaihdetaan stefa.

Tämän jälkeen traktorin takapää työnnetään kiinni moottoriin, kytkinakselin boori ei välttämättä osu heti kohdalleen, vaan moottori joutuu hieman pyöräyttämään, että akseli menee kytkinlevyn booriin kunnolla. Moottirn ja kytkinkopan pultit kiinnitetään paikoilleen jne. alkuperäiseen järjestykseen. tunkit ja kiilat ym. poistetaan.

Turvallisin juttu on tietenkin, jos käytettävissä on ihan oikea katkaisurata, mutta varovaisuutta noudattaen huolellisesti toimien tasaisella betonilattialla homma onnistuu täysin em. kerrotulla tavalla. Olen tehnyt tuon "tee se itse" katkaisuradan vuosien varrella melkoisen monta kertaa, kun olen vaihtanut kytkimen taikka muuten joutunut korjaamaan traktoreita.

Lue lisää

...jatkoa vielä edelliseen. Tuon kytkinlevyn keskittäminen on aika tärkeä, että traktorin saa uudelleen kasaan ja toimimaan. Kuten tuossa edellä jo kerroin, olen sorvannut puusta sopivan pulikan silmälaakerin ja kytkinlevyn boorin mukaan. Nämä työkalut kannattaa säilyttää seuraavaa remonttia varten, vaikka eipä tuo sorvaaminen montaa minuuttia vie.
Kuvassa kytkinlevyn päällä kolme erilaista keskittämiseen käyttämääni pulikkaa vuosien varrelta. joku näistä on ollut kaverillakin lainassa. http://aijaa.com/RQMclk

Voin laittaa tuosta katkaisuradastakin kuvan, jos joku nyt ei selostuksestani päässyt perille.

Sen verran ap. taavin ostajalle, että minun ei ole tarvinnut turvautua coca-colaan kytkimien suhteen ja taavia en ole ollut myymässä sinulle, enkä toisille. Kerään traktoreita ja ehkä perikuntani sitten aikanaan niitä voi myydä.

Vanhan traktorin ostaja kyllä joutuu korjailemaan väkisinkin edellisten omistajien "virityksiä" ja tuo 300€ sijoitus kytkimeen on pieni investointi. Yleensä vanhan traktorin kunnostamiseen menee huomattavasti enemän rahaa, vaikka kuinka se olisi "kunnollinen". Aina kytkimen korjaus ei edes edellytä kytkinasetelman uusimista, monta kertaa riittää pelkkä uuden kytkinlevyn vaihto ja tilanne voi jopa muuttua huonommaksi halvalla kytkinasetelmalla.
Kuten täällä on jo selostettu kytkinremontin tekeminen, on se vanhaan traktoriin niin helppo tehdä, että itse ainakin vaihtaisin vain pelkän kytkinlevyn ja jos muita ongelmia kytkimen kanssa ilmenee jatkossa vaihtaisin vasta sitten osia.
Monta kertaa olen nähnyt näitä viimeisen päälle kunnostettuja miranolilla maalattuja kauhistuksia, hirveitä räkähitsauksia, kauheita ohjaamovirityksiä, väljyyksiä korjailtu purkkipellillä, jokainen rengas haettu jostain rengasliikkeen takapihalta romukasasta. Mitä sitten näistä jää ostajalle, ostaa ensimmäiseksi koko rengaskierros, vaihtaa kuluneita osia vaikka kuinka, sekä uusia hitsaamalla korjattuja ja rikottuja osia toisiin.
Parempi ostaa reilusti kunnostusta vaativa mahdollisimman paljon ehjiä osia sisältävä alkuperäiskuntoinen traktori. Ja traktoreitahan maailmasta löytyy, ei tosiaan kannata alkaa itkemään yhden Raunin perään.

Et sitten ollu kirjoitti:

...jatkoa vielä edelliseen. Tuon kytkinlevyn keskittäminen on aika tärkeä, että traktorin saa uudelleen kasaan ja toimimaan. Kuten tuossa edellä jo kerroin, olen sorvannut puusta sopivan pulikan silmälaakerin ja kytkinlevyn boorin mukaan. Nämä työkalut kannattaa säilyttää seuraavaa remonttia varten, vaikka eipä tuo sorvaaminen montaa minuuttia vie.
Kuvassa kytkinlevyn päällä kolme erilaista keskittämiseen käyttämääni pulikkaa vuosien varrelta. joku näistä on ollut kaverillakin lainassa. http://aijaa.com/RQMclk

Voin laittaa tuosta katkaisuradastakin kuvan, jos joku nyt ei selostuksestani päässyt perille.

Sen verran ap. taavin ostajalle, että minun ei ole tarvinnut turvautua coca-colaan kytkimien suhteen ja taavia en ole ollut myymässä sinulle, enkä toisille. Kerään traktoreita ja ehkä perikuntani sitten aikanaan niitä voi myydä.

Lue lisää

..jatkoa edelliseen, jos jollekin jäi tuo selostukseni yksinkertaisimmasta katkaisuradasta epäselväksi.
http://aijaa.com/xXSqkz

Kuvassa on pikaisesti koottu pajan nurkista löytyneet tarvikkeet, lattialle paksua lattarautaa taikka teräslevyä, päälle pari ainesputken pätkää rulliksi ja putkien päälle sopiva palkki joka on riittävän tukeva (kuvassa liian kapea), mikä ei taivu tunkin alla. Tunkiksi heitin nyt tähän Toyota Hiacen tunkin, mutta muukin tukeva tunkki käy.

Ko. rata on hyvä testata "kuiviltaan", että sopiva liikerata selviää. Ja tiettyä varovaisuutta tarvitaan, kuten aina remonttihommissa, kun isoja kappaleita liikutellaan.

Et sitten ollu kirjoitti:

..jatkoa edelliseen, jos jollekin jäi tuo selostukseni yksinkertaisimmasta katkaisuradasta epäselväksi.
http://aijaa.com/xXSqkz

Kuvassa on pikaisesti koottu pajan nurkista löytyneet tarvikkeet, lattialle paksua lattarautaa taikka teräslevyä, päälle pari ainesputken pätkää rulliksi ja putkien päälle sopiva palkki joka on riittävän tukeva (kuvassa liian kapea), mikä ei taivu tunkin alla. Tunkiksi heitin nyt tähän Toyota Hiacen tunkin, mutta muukin tukeva tunkki käy.

Ko. rata on hyvä testata "kuiviltaan", että sopiva liikerata selviää. Ja tiettyä varovaisuutta tarvitaan, kuten aina remonttihommissa, kun isoja kappaleita liikutellaan.

Lue lisää

Edellä kerrotulla selostuksella kytkinremontti onnistuu ja paljon käytännön kokemusta näyttää olevan!

Entisenä autokauppiaana voin vakuuttaa, että käytetty BMW on merkkinä niitä vaikeimpia myytäviä, enkä tarkoita tässä nyt Porissa valmistettua maamoottoria taikka leivinuunin luukkua.

Niin kyllähän BMW on mielletty, ainakin takavuosina Saksan "mosseksi", osasyynä oli tietty, että moottorin ulkoinen olemus muistutti itäisen naapurimme Moskovan autotehtaalla valmistetun henkilöauton moottori melkoisesti.
Vaan toinen puoli oli, että Bemarilla ei matka taittunut ongelmitta, 100000km oli jo sellainen saavutus, että harvemmin näki ehjää kuljettajan istuinta ja sininen savupölläys takana tuleville näytti vaihteiden vaihtamisen, sekä ilmotti tulevasta kansiremontista, venttiilin kumit nyt ainakin vaihtoon.
Turhaan ei myöskään vertailtu ko. merkkiä kaskuissa aikuisten seurusteluvälineeseen, kun molempien sisällä oli täysi m***ku, yhtä kaikki autolla oli ja on oma vannoutunut käyttäjäkuntansa.

Niin oli myös aikanaan David Brown traktorilla, jota Veho Oy markkinoi. Traktoreita on vielä runsaasti tarjolla, kaikkien portaaliperistä ei ole tehty lumilinkoihin alennusvaihteistoa. Helppo traktori korjata ja siten myös omistaa.

Ei vain sattunut kohdallesi muissa merkeissä niitä jäätyneitä lohkoja. Kyllä sitä oli monessa muussakin traktorimerkissä pakkasvaurioita, kun vedet unohtui pakkasilla moottoriin. Plastig Paddingilla niitä sitten monet paikkaili, yhdenkin isännän Fordson Dextan kupeessa oli Paddingia vedettynä ja hyvin piti.

No eipä niitä Dextoja yleensä paljoa missään käytetty, kun pienille tiloille niitä osteltiin, vaan niillä Badding liimauksilla se Dexta oli monet vuodet pienen rintamamiestilan töissä ja niillä Baddingeilla lähti. Liekö isäntä sen verran huolella laittanut siihen moottorin kupeeseen ne mömmöt ja mukana tuleen sidosverkon lisäksi.
Ihme ainehan se Plastig Badding oli siihen aikaan. Naapurin isännällä oli Massey-Harris 630 leikkuupuimuri ja siinä oli etupyörissä valurautaa keskiöt hammaskehineen. Renkaathan siinä puimurissa oli semmoiset nakit, että se upposi tosi herkästi, niin tämä isäntä nosti sivusta Nuffiltilla, kun kolmos Nuffissa oli nostovoimaa sen verran, että jakso sen puimurin nurkkaa nostella, mutta samalla korkkasi se puimurin vanteen keskiö, lähinnä pultit siitä valuraudasta ja kierteet tuli kaikki venäläismallisiksi pystykierteiksi.
Helppohan se olis ollut korjata, kun olis vaan tehnyt uudet kierteet isommille pulteille, mutta siihen aikaan täällä korvessa ollut mitään kierretappeja ja pultitkin oli hakusessaan. Naapuri haki kyläkaupalta muutaman tuubin Plastig Baddingia ja kasasi sillä sen puimurin pyörän kiinni. Hyvin sekin piti, muutan vuoden vielä puivatkin sillä puimurilla.
Vaan hurjin juttu oli eräällä isännällä, kun sillä oli vanha Skoda Octavia ja väljää ohjauksessa, eikä katsastukseen mitään asiaa niillä välyksillä, niin tää isäntä laittoi vanhaan rasvaprässiin Plastig Baggingia ja rasvasi sillä Octavian etupää nivelet, kun siihen aikaan autoissa oli vielä rasvanipat monessa paikkaa ohjauksessa. Leima tuli, ettei mitään Skodan rekisteriotteeseen.

Tuollainen puimuri oli muutenkin tienpäällä niin hurja laite, että saattoi keikata alamäessä ilman Baddingiakin. Meinaan takapää oli niin kevyt, että tarvittiin takapyöriin valurautaiset lisäpainot ja siltikin puimurin takapää oli kevyt.
Kaverini oli siirtämässä tuollaista Massey-Harris 630 puimuria huoltoon ja jyrkässä alamäessä kaverin jarruttaessa puimuri keikahti pöydän varaan. Kaveri laski sitten sillä puimurilla pöydän varassa mäen alas. Koska takapyörissä ei ollut niitä lisäpainoja, tarvittiin apuvoimiakin puimurin saamiseksi taasen kokonaan omille pyörilleen.
Eihän naapuritkaan sillä puimurillaan paljoa tiellä ajaneet, viljelykset olivat varsin lähellä, muutamalle mökin mummolle kävivät hieman kauempana puimassa muutaman hehtaarin rahtipuintia, mutta niissäkään tarvinut mihinkään kestopäälysteille lähteä hurjastelemaan tuolla huimalla 15km/h tuntinopeudella. Hyvin kuitenkin kestivät Baddingilla kiinnitetyt pultit siinä valukeskiössä ja niillä eväillä naapurien puimuri lähti vielä vaihdossa Sampo 10 puimuriin Osuuskaupalle.

Vaan onhan tuota hurjia korjauksia tullut nähdyksi vuosien varrella, kun monenlaista konetta ja härpäkettä on ollut vuosien varrella omistuksessa. Vaan hattua nostan sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden korjaajille, että miten tyhjästä on pitänyt loihtia kalustoa kuntoon. Nurkissani on vieläkin vanhan kuroma-auton moottorin lohko, josta on tullut kiertokanki kyljestä läpi. melkoisella kuparipellin palasella on reikä koneruuvien ja koritinan kanssa paikattu pitäväksi. Mäntiäkin oli mennyt rikki samassa kämässä ja 6-sylinteriseen moottoriin oli laitettu kolme valurautaista mäntää ja kolme alumiinista mäntää. Käynnissä ei sitä edes huomannut ja moottorin purkamisen yhteydessä tämäkin löytö tehtiin.

Jäätyihän noita.. kirjoitti:

Tuollainen puimuri oli muutenkin tienpäällä niin hurja laite, että saattoi keikata alamäessä ilman Baddingiakin. Meinaan takapää oli niin kevyt, että tarvittiin takapyöriin valurautaiset lisäpainot ja siltikin puimurin takapää oli kevyt.
Kaverini oli siirtämässä tuollaista Massey-Harris 630 puimuria huoltoon ja jyrkässä alamäessä kaverin jarruttaessa puimuri keikahti pöydän varaan. Kaveri laski sitten sillä puimurilla pöydän varassa mäen alas. Koska takapyörissä ei ollut niitä lisäpainoja, tarvittiin apuvoimiakin puimurin saamiseksi taasen kokonaan omille pyörilleen.
Eihän naapuritkaan sillä puimurillaan paljoa tiellä ajaneet, viljelykset olivat varsin lähellä, muutamalle mökin mummolle kävivät hieman kauempana puimassa muutaman hehtaarin rahtipuintia, mutta niissäkään tarvinut mihinkään kestopäälysteille lähteä hurjastelemaan tuolla huimalla 15km/h tuntinopeudella. Hyvin kuitenkin kestivät Baddingilla kiinnitetyt pultit siinä valukeskiössä ja niillä eväillä naapurien puimuri lähti vielä vaihdossa Sampo 10 puimuriin Osuuskaupalle.

Vaan onhan tuota hurjia korjauksia tullut nähdyksi vuosien varrella, kun monenlaista konetta ja härpäkettä on ollut vuosien varrella omistuksessa. Vaan hattua nostan sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden korjaajille, että miten tyhjästä on pitänyt loihtia kalustoa kuntoon. Nurkissani on vieläkin vanhan kuroma-auton moottorin lohko, josta on tullut kiertokanki kyljestä läpi. melkoisella kuparipellin palasella on reikä koneruuvien ja koritinan kanssa paikattu pitäväksi. Mäntiäkin oli mennyt rikki samassa kämässä ja 6-sylinteriseen moottoriin oli laitettu kolme valurautaista mäntää ja kolme alumiinista mäntää. Käynnissä ei sitä edes huomannut ja moottorin purkamisen yhteydessä tämäkin löytö tehtiin.

Lue lisää

...laitan nyt tuohon kuvankin tuosta paikatusta moottorinlohkosta, kun kävin semmosen aamutuimaan ottamassa.
http://aijaa.com/gTEJ8p

Jäätyihän noita.. kirjoitti:

...laitan nyt tuohon kuvankin tuosta paikatusta moottorinlohkosta, kun kävin semmosen aamutuimaan ottamassa.
http://aijaa.com/gTEJ8p

Lue lisää

Tarkennettu kuva vielä samaisesta paikasta, josta näkee, että on laitettu monta ruuvia paikkaa pitämään. http://aijaa.com/tAYS78

Varmaan tullu jo joskus aiemminkin kysyttyä, mutta onko siitä paapan T-Foortista jäänny teillä nurkkiin mitään?
Meillä oli vaarilla useampikin auto 1920-luvulla ja ensimmäinen auto oli vaarilla juuri T-Ford, jonka vaari osti uutena silloin 20-luvun puolivälissä. Mitään niistä ei ole jäännyt, muutamia valokuvia lukuunottamatta. Yhden Studebakerin etupyörän rasvakuppi on jostain syystä jäännyt nurkkiin, mutta sekään auto ei taas ollut vaarin oma, vaan kaverin auto.
Vaan kyllähän ne renkaat oli joskus kortilla, että renkaat oli tossutettuna tossun perään. Juuri hiljan purin yhden 1953 mallisen traktorin alkuperäistä takarengasta vanteeltaan, niin johan oli tossua laitettu! Kolme isoa tossua, jotka teki täyden kierroksen siellä renkaan sisällä. Tuossa kuvakin yhdestä tossusta. http://aijaa.com/TE1QYE

Jäätyihän noita.. kirjoitti:

Varmaan tullu jo joskus aiemminkin kysyttyä, mutta onko siitä paapan T-Foortista jäänny teillä nurkkiin mitään?
Meillä oli vaarilla useampikin auto 1920-luvulla ja ensimmäinen auto oli vaarilla juuri T-Ford, jonka vaari osti uutena silloin 20-luvun puolivälissä. Mitään niistä ei ole jäännyt, muutamia valokuvia lukuunottamatta. Yhden Studebakerin etupyörän rasvakuppi on jostain syystä jäännyt nurkkiin, mutta sekään auto ei taas ollut vaarin oma, vaan kaverin auto.
Vaan kyllähän ne renkaat oli joskus kortilla, että renkaat oli tossutettuna tossun perään. Juuri hiljan purin yhden 1953 mallisen traktorin alkuperäistä takarengasta vanteeltaan, niin johan oli tossua laitettu! Kolme isoa tossua, jotka teki täyden kierroksen siellä renkaan sisällä. Tuossa kuvakin yhdestä tossusta. http://aijaa.com/TE1QYE

Lue lisää

Ei kyllä ole jäänyt muutakuin muistot ja muutama valokuva. Näitä kun olisi vanha riihilato ja puimala täynnä pahnojen alla säilytettynä, niin ei oltaasi köyhiä eikä kipeetä. Tai ei ainakaa köyhiä.

Varmaan on käsiporalla porattu joka ikinen reikä ja tehty kierteet tuumajakoisella 1/4" kierretapilla ja 1/4" koneruuveilla nivottu kuparilevystä tehty paikka paikoilleen. Paikkauksen tekijästä ei ole tietoa, isäni osti tuon kuorma-auton kenttäsirkkelin pyöritykseen joskus 1950-luvulla ja tuolloin tuo paikkaus oli jo tehty. Olemme veikkailleet, että korjaus on mahdollisesti tehty sota-aikana, kun tuo kuorma-auto oli pakko-otettuna puolustuslaitokselle. Muoviproppuja ei liene silloin vielä tunnettu.

Autosta ei nyt löytynyt kuvaa, mutta tuossa oikean puoleinen kuorma-auto on aika lailla samanlainen, minkä moottorin lohko on kuvissa. http://www2.kuusamo.fi/historia/ktext67.html

Joo tuo kuorma-auto tuli sotareissulta takaisin ja koki aikanaan saman kohtalon, kuten monet muutkin kuorma-autot sodan jälkeen ja romutettiin aikanaan.
Runkoa on pätkä traktorin peräkärryssä, vaihdelaatikko oli pitkään isälläni kenttäsirkkelissä vaihteistona, moottorillakin pyöritettiin jokunen vuosi kenttäsirkkeliä ja puimakonetta. Kardaaniputken avulla tehtiin lehmille melkoinen juomapaikka, kun tuo putki hakattiin lekalla savimaahan syvälle ja nostettiin traktorin nostolaitteilla sitten maasta ylös. Maahan tulleeseen syvään reikään laitettiin riittävästi polttoöljyyn sekoitettua kaliumkloraattia ja räjäytettiin. Näin syntyneeseen kuoppaan tuli vettä melkoisesti lehmien juotavaksi ja talvella me muksut luistelimme siinä jäällä. Kardaanin putki jatkoi vielä elämäänsä savesta puhdistettuna metsäkämpän kaminan savutorvena.
Jostain syystä hytinraadon kohtalo on jäännyt minulle mysteeriksi, mutta konepellin kauniista kromimaskista me pojat nikkaroitiin mäkiautoon komea maski sitä lyhentämällä. Kampiakseli toimii viitoitustehtävissä vielä tänä päivänäkin. Yksi alumiinen mäntä oli minulla opiskeluaikoina kämpässäni tuhkakuppina, vaikka itse en tupakoinnut.
Siis tuon kuorma-auton osat ovat osain vielä hyötykäytössäkin ja osa jossain nurkissa hyttiä lukuun ottamatta, olisko isäni myynnyt sen jollekin varaosiksi.

Kyllähän kierrätystä on harrastettu pitkään, vaikka sanana se on tullut paljon myöhemin käyttöön.
Kyllä isäni lisäksi muillakin kenttäsirkkelisahureilla oli käytössään vanhoja kuorma-auton moottoreita voimakoneina, kun voimakoneista oli pulaa. Näistä vanhoista kuorma-autoista tehtiin traktoreihin peräkärryjä, kun traktoreita alettiin saamaan. Kardaanien niveliä käytettiin omatekoisissa nivelakseleissa ja muissa koneissa tasaamaan akseleiden sovituksia.
Ja kierrätettiinhän niitä henkilöautojenkin osia, Pohjanmaalla tehtiin seiväskairoja Mossen taka-akseleista ja monet kyläsepät rakentelivat Pobedan vaihdelaatikoista alennusvaihteita rehuelevaattoreihin jne. Autojen etupyörien navoista tehtiin peräkärryihin akselistoja hitsaamalla niitä paksuihin putkiin tms. rautoihin. Suoria ovenlaseja käytettiin ikkunalaseina monissa rakennuksissa ja lasten leikkimökeissä.
Monet kenttäsirkkelit olivat voimansiirroiltaan tehtyjä henkilöautojen osista, jarrurummuista tuli hihnapyöriä jne.