Laita tähän ketjuun muutaman virkkeen mittainen näyte siitä tekstistä, jota olet parhaillaan työstämässä / kirjoittamassa, tai tekstistä, jonka olet viimeksi saanut valmiiksi.
Ideana on siis lyhyet tekstinäytteet, joita voi yhdestä ketjusta lukea. Viestiin ei tarvitse laittaa kuvausta juonesta, siteeratun kohdan asetelmasta (esim. kuka puhuu, mikä on tilanne, mikä on ympäristö tms.) eikä omaa arviota tekstistä. Myöskään muiden ei tarvitse tässä ketjussa arvostella tai esittää huomautuksia toisten tekstinäytteistä. Tosin kommentointi ei ole kiellettyäkään. Täydellinen anonymiteetti (vakionikittömyys) on suotavaa, tai ainakin sallittua.
Voisiko joku toinen aloittaa? Onko kellään kiinnostusta? Tuntuu hölmöltä laittaa tähän aloitusviestin päätteeksi näyte omasta kaunokirjallisesta tekstistä :-D
Ketju lyhyille tekstinäytteille
23
183
Vastaukset
- Eka Nikitön
Kone laskeutui Charles de Gaullen kansainväliselle lentokentälle aamuyöstä kello neljän aikaan. Passin tarkastus sujui ongelmitta. Hän siirtyi kotimaan terminaaliin odottamaan jatkolentoa Marseilleen, joka lähtisi kello kahdeksan. Reitti ulkomaanterminaalista kotimaan terminaaliin kulki loputtomalta tuntuvia, mutkaisia ja hiljaisia käytäviä pitkin. Penkeillä nukkui ihmisiä, nuoria opiskelijoita ja maahanmuuttajia.
Hän osti pienestä, kirkkaasti valaistusta marketista palan juustoa, rasvaista salamia ja vastapaistetun patongin, haki kahviautomaatista höyryävän mustan kahvin ja meni syömään aikaista aamiaista kookkaiden ikkunoiden ääreen. Taivas alkoi vaaleta. Kiitoradalla lentokoneet nousivat ja laskivat, nousivat ja laskivat.- Terminaalipeikko
Lennot Marseilleen lähtevät Charles de Gaullen terminaalista 2F ja Helsingin lennot saapuvat terminaaliin 2D, joten kävely onnistuu hyvin (kestää ruuhkasta riippuen noin vartin). Koska mainitset passintarkastuksesta mutta et koneen ruumassa olleista matkalaukuista, päähenkilösi matkaa ilmeisesti kevyesti. Ainoa ongelma on se, että jos päähenkilösi ei tule Helsingistä, hän saapuu todennäköisesti terminaaleihin 1 tai 3, joten saapuminen sieltä 2F:ään onnistuu vain bussilla.
Terminaalissa 2F ei ole ainuttakaan markettia. Päähenkilösi voisi nauttia tax-free myymälän sijasta aamiaisen esimerkiksi Brasserie Flo:ssa tai Maxim'sissa. Myös tuo käytävien yöllinen hiljaisuus on suhteellista lentokentällä, jonka kautta matkaa vuosittain noin yhdeksän miljoonaa ihmistä. - Eka Nikitön
Terminaalipeikko kirjoitti:
Lennot Marseilleen lähtevät Charles de Gaullen terminaalista 2F ja Helsingin lennot saapuvat terminaaliin 2D, joten kävely onnistuu hyvin (kestää ruuhkasta riippuen noin vartin). Koska mainitset passintarkastuksesta mutta et koneen ruumassa olleista matkalaukuista, päähenkilösi matkaa ilmeisesti kevyesti. Ainoa ongelma on se, että jos päähenkilösi ei tule Helsingistä, hän saapuu todennäköisesti terminaaleihin 1 tai 3, joten saapuminen sieltä 2F:ään onnistuu vain bussilla.
Terminaalissa 2F ei ole ainuttakaan markettia. Päähenkilösi voisi nauttia tax-free myymälän sijasta aamiaisen esimerkiksi Brasserie Flo:ssa tai Maxim'sissa. Myös tuo käytävien yöllinen hiljaisuus on suhteellista lentokentällä, jonka kautta matkaa vuosittain noin yhdeksän miljoonaa ihmistä.Vau! Kiitti!
- Mä siivet saan
Mä Marseilleen myös matkustaisin,
jos vain alkeellisen faktan saisin,
mihin Marseille jo lähti.
Ohjaa mua, oi johtotähti! - Murtosointu
Mä siivet saan kirjoitti:
Mä Marseilleen myös matkustaisin,
jos vain alkeellisen faktan saisin,
mihin Marseille jo lähti.
Ohjaa mua, oi johtotähti!Tähdet taivaan
kädenkuvan katuun painaa
Siivet sarvet hampaat oivat
olkoon meillä omat aina
Kaipuu kauas
erämaa ja taivas. - Mä lukijatkin sain:)
Murtosointu kirjoitti:
Tähdet taivaan
kädenkuvan katuun painaa
Siivet sarvet hampaat oivat
olkoon meillä omat aina
Kaipuu kauas
erämaa ja taivas.Esimerkin voimasta:
Yöllä näin unta puhuvista papukaijoista.
Istuin kovalla, korkealla baarijakkaralla
lehvillä katetussa keppoisessa majassa,
jonka seinät huojuivat tuntuvasti
syvästi huokailevan meren puhallusten tahtiin.
Minua ympäröi runoraati.
Satoja pajukaijoja keinutteli itseään ristiin rastiin pääni yllä,
kukin kynsineen kiinni omassa kiikussaan kuin kuolemaantuomitut.
Äkäisimmät niistä nokkaisivat syvälle päähäni painamastani panamahatusta
palan sieltä, toinen täältä pyyhkäistessään ylitseni.
- Kiirrrrjoitapa runo, jos osaat, huuteli tuikein.
- Räkytäkytäikää, oksettaa, juon minä pullon kaljaa ...
toistin tuhansia kertoja monen muunkin toistelemaa lorutelmaa,
mutta ennen kuin ehdin jatkaa pidemmälle,
sain terävän kopsautuksen takaraivooni.
Se siitä panamahatusta.
Ja sen kaltaisesta vitsailusta.
- Mä sanoin, että kirrrrrjoitappa...
Kaivoin käskystä rantakassistani ristikoiden täyttämiseen käyttämäni lyijykynän,
repäisin lautasliinasta palasen ja kirjoitin himmeästi:
Räkytäkytäikää,
oksettaa -
juon minä
pullon
kaljaa.
- Yksi papukaijoista lehahti alas keinustaan,
tarrasi terävillä kynsillään hellepuseroni läpi kiinni solisluuhuni,
räpytteli siivillään tasapainoa itselleen ja luki ääneen,
omaan narisevaan tyyliinsä, mitä olin kirjoittanut.
Syntyi suoranainen sekasorto -
värikkäitä sulkia alkoi leijailla alas
läheltä katon rajaa, missä papukaijat sotkeutuivat toisiinsa,
kiikkuineen ja kaakkuineen.
Niin matala oli satunnaisia turisteja varten kyhätty majanrotisko.
- Minä, minä näytän sinulle närhen munat!
krääkäisi joukon nestor, muutamia kiiltävimmistä sulistaan
ajansaatossa muutenkin jo menettänyt.
- Joku pervo taas, kuulin itseni sanovan sille
huvittuneena tuonkaltaisesta joutavasta räpistelystä.
Mutta omatpahan ovat huolesi. Omia valintasi... Mitäs et uskonut...
- Mitäs et uskonut, mitäs et uskonut!
se matki sanojani ja leuhotti, harvapyrstöinen oviaukosta vasten tuulta.
- Niin, että mitäs et uskonut, että noinkin helpolla
sitä saattaa saada satunnainen turisti upeita sulkia hattuunsa.
Kipusin alas jakkaralta.
Nostin maalattialta reikäisen olkihattuni.
Sitaisin sen lierin juureen huivista koristenauhan,
jonka reunan alle ehdin pujotella
lattialta keräämäni värikkäät sulat,
kun jo kuulin sinnikästä koputusta
makkarin ikkunan takaa.
Päivä menikin sitten ruutuun takoneen kanssa pohtiessa,
miksi hitossa joku oikeasti saattaisi tahtoa runoilijaksi.
Tai ylipäätään ja varsinkaan hampaattomaksi kirjailijaksi...:)
(Niin, että tiedätkö sinä tosiaan aivan varmasti, mitä minä tällä kertaakin mahdan tarkoittaa ?)
- ei sörsseliä
On täällä muutama, jotka osaavat kirjoittaa.
- dfhgjkl
Muutaman jutun muokkaisin Esa Nikittömän tekstissä:
"Kone laskeutui Charles de Gaullen kansainväliselle lentokentälle aamuyöstä kello neljän aikaan."
Muuttaisin: Kone laskeutui Charles de Gaullen kansainväliselle lentokentälle neljältä aamuyöllä. ("Aamuyöstä kello neljän aikaan" on turhan täytteisesti ilmaistu ja vaikeuttaa lukemista)
",joka lähtisi kello kahdeksan."
Muuttaisin: ,joka lähtisi kahdeksalta.
"Reitti ulkomaanterminaalista kotimaan terminaaliin kulki loputtomalta tuntuvia, mutkaisia ja hiljaisia käytäviä pitkin. Penkeillä nukkui ihmisiä, nuoria opiskelijoita ja maahanmuuttajia."
Valitsisin vain yhden adjektiiviin kuvaamaan käytäviä. Maksimissaan kaksi. Voit luottaa lukijaan siinä, että kyllä hän osaa kuvitella, ilman että luettelet kaiken maailman adjektiivit kuvataksesi käytäviä. Lisäksi jälkimmäisessä lauseessa tuo maahanmuuttajia vähän hämmentää...ollaan siis lentokentällä. Mistä päättelet että he ovat juuri maahanmuuttajia, eivätkä pelkkiä ulkomaisia turisteja?
"Kiitoradalla lentokoneet nousivat ja laskivat, nousivat ja laskivat."
Turhaa toistoa. Kerta riittää ilmaisemaan nousemisen ja laskeutumisen. - remppaaja
dfhgjkl kirjoitti:
Muutaman jutun muokkaisin Esa Nikittömän tekstissä:
"Kone laskeutui Charles de Gaullen kansainväliselle lentokentälle aamuyöstä kello neljän aikaan."
Muuttaisin: Kone laskeutui Charles de Gaullen kansainväliselle lentokentälle neljältä aamuyöllä. ("Aamuyöstä kello neljän aikaan" on turhan täytteisesti ilmaistu ja vaikeuttaa lukemista)
",joka lähtisi kello kahdeksan."
Muuttaisin: ,joka lähtisi kahdeksalta.
"Reitti ulkomaanterminaalista kotimaan terminaaliin kulki loputtomalta tuntuvia, mutkaisia ja hiljaisia käytäviä pitkin. Penkeillä nukkui ihmisiä, nuoria opiskelijoita ja maahanmuuttajia."
Valitsisin vain yhden adjektiiviin kuvaamaan käytäviä. Maksimissaan kaksi. Voit luottaa lukijaan siinä, että kyllä hän osaa kuvitella, ilman että luettelet kaiken maailman adjektiivit kuvataksesi käytäviä. Lisäksi jälkimmäisessä lauseessa tuo maahanmuuttajia vähän hämmentää...ollaan siis lentokentällä. Mistä päättelet että he ovat juuri maahanmuuttajia, eivätkä pelkkiä ulkomaisia turisteja?
"Kiitoradalla lentokoneet nousivat ja laskivat, nousivat ja laskivat."
Turhaa toistoa. Kerta riittää ilmaisemaan nousemisen ja laskeutumisen.Mutta eikös saman asian voisi kirjoittaa tuhannella eri tavalla? Jonkun tekstiin kuuluu enemmän kuvailua ja adjektiiveja kuin toisen. Omaäänisyyden tunnistaa juuri noista jutuista. Mamuja ei voi tunnistaa lentoasemalla, mutta opiskelijat kyllä? Itse kirjoittaisin lentokenttäkohtauksen täysin toisin, mutta Nikittömän tyylistä en mitään vikaakaan löydä.
- dfhgjkl
remppaaja kirjoitti:
Mutta eikös saman asian voisi kirjoittaa tuhannella eri tavalla? Jonkun tekstiin kuuluu enemmän kuvailua ja adjektiiveja kuin toisen. Omaäänisyyden tunnistaa juuri noista jutuista. Mamuja ei voi tunnistaa lentoasemalla, mutta opiskelijat kyllä? Itse kirjoittaisin lentokenttäkohtauksen täysin toisin, mutta Nikittömän tyylistä en mitään vikaakaan löydä.
Se, että muuttaa nuo pikkujutut Esa Nikittömän tekstissä ei suinkaan vie omaa ääntä pois vaan korostaa sitä. Jos haaveilet kirjailijan urasta, niin varaudu siihen, että muutokset joita kustannustoimittaja tulee joskus ehdottamaan tekstiisi voivat olla vielä suurempia. Tärkeintä on tekstin luettavuus. Turhat täytesanat vain ovat turhia. Piste. Toki halutessaan voi kirjoittaa vaikka pelkillä täytesanoilla ja perustella sen vain olevan oma ääni, mutta silloin ei kannata haaveilla kirjailijan urasta tai mistään muustakaan urasta, jossa pitää tuottaa luettavaa tekstiä.
- remppaaja
dfhgjkl kirjoitti:
Se, että muuttaa nuo pikkujutut Esa Nikittömän tekstissä ei suinkaan vie omaa ääntä pois vaan korostaa sitä. Jos haaveilet kirjailijan urasta, niin varaudu siihen, että muutokset joita kustannustoimittaja tulee joskus ehdottamaan tekstiisi voivat olla vielä suurempia. Tärkeintä on tekstin luettavuus. Turhat täytesanat vain ovat turhia. Piste. Toki halutessaan voi kirjoittaa vaikka pelkillä täytesanoilla ja perustella sen vain olevan oma ääni, mutta silloin ei kannata haaveilla kirjailijan urasta tai mistään muustakaan urasta, jossa pitää tuottaa luettavaa tekstiä.
Olet tietenkin oikeassa, kuten olet ollut aina koko elämäsi ajan. Piste.
Enkä enää haaveile kirjailijanurasta, sillä en selvästikään ymmärrä mitään kirjoittamisesta. Toinen piste. - Eka Nikitön
dfhgjkl kirjoitti:
Muutaman jutun muokkaisin Esa Nikittömän tekstissä:
"Kone laskeutui Charles de Gaullen kansainväliselle lentokentälle aamuyöstä kello neljän aikaan."
Muuttaisin: Kone laskeutui Charles de Gaullen kansainväliselle lentokentälle neljältä aamuyöllä. ("Aamuyöstä kello neljän aikaan" on turhan täytteisesti ilmaistu ja vaikeuttaa lukemista)
",joka lähtisi kello kahdeksan."
Muuttaisin: ,joka lähtisi kahdeksalta.
"Reitti ulkomaanterminaalista kotimaan terminaaliin kulki loputtomalta tuntuvia, mutkaisia ja hiljaisia käytäviä pitkin. Penkeillä nukkui ihmisiä, nuoria opiskelijoita ja maahanmuuttajia."
Valitsisin vain yhden adjektiiviin kuvaamaan käytäviä. Maksimissaan kaksi. Voit luottaa lukijaan siinä, että kyllä hän osaa kuvitella, ilman että luettelet kaiken maailman adjektiivit kuvataksesi käytäviä. Lisäksi jälkimmäisessä lauseessa tuo maahanmuuttajia vähän hämmentää...ollaan siis lentokentällä. Mistä päättelet että he ovat juuri maahanmuuttajia, eivätkä pelkkiä ulkomaisia turisteja?
"Kiitoradalla lentokoneet nousivat ja laskivat, nousivat ja laskivat."
Turhaa toistoa. Kerta riittää ilmaisemaan nousemisen ja laskeutumisen.Hei dfhgjkl!
Muutin tekstin kuulumaan ehdottamasi mukaisesti. Kielikorvani piti sinun tekstiäsi parempana. Kyseessä on siis vielä muokkamaton pätkä keskeltä pahasti keskeneräistä käsikirjoitusta. Kun tulee viimeistelyn aika (toivottavasti sellainen tulee), yritän silloin päästä eroon turhista täytesanoista, joita tuppaa väkisinkin syntymään. - lolitaa
remppaaja kirjoitti:
Olet tietenkin oikeassa, kuten olet ollut aina koko elämäsi ajan. Piste.
Enkä enää haaveile kirjailijanurasta, sillä en selvästikään ymmärrä mitään kirjoittamisesta. Toinen piste.Tuolla asenteella, ei voi kuin kysyä pystytkö ottamaan mitään kritiikkiä koskaan vastaan?
- Wolfgang
Hauska idea, anti mennä siis. Tässä teille hyeenoille lyhyt pätkä revittäväksi.
Ferdinand tarrasi vielä kerran ovenkahvaan ja koetti vääntää lukon väkisin auki. Suonet pullistuneina ja hengitys kihisten hän irrottautui ottimesta. Ripa oli jättänyt helottavanpunaiset jäljet hänen kämmeniinsä. ”Kristian!” hän yritti vielä. Hiljaisen huoneen pysyessä äänettömänä astui hän taaksepäin ja potkaisi jalkansa oveen. Uksi vavahti, mutta vahvan lukon hampaat eivät ottaneet oietakseen. Milo painoi otsansa ovea vasten ja nuolaisi hikeä ylähuuleltaan. Tajuttuaan, että seinää potkiessaan hän ennemmin hajottaisi säärensä kuin saisi lukon irrotettua, työnsi hän itsensä pystyyn ja lähti askeltamaan alakertaan.
Matkallaan kellariin tuli mies ohittaneeksi asekaapin. Ideankipinä syttyi hänen mielessään ja sai hänet avaamaan lokeron. Sieltä hän nosti esille vanhan uskollisen torrakkonsa ja asteli se kainalossaan takaisin yläkertaan pikkuveljen ovelle.
”Kristian", hän aloitti rauhoittuneella äänellä. ”revin lukon auki. Älä säikähdä.”- Wolfgang
Hoh, ensimmäisen kappaleen "Milon" pitäisi tietenkin olla Ferdinand. Sori, onpa noloa, nopea poiminta.
- 17+18
Sujuvaa tekstiä tämäkin. Ei tarvitse kahlata tekstiä edestakaisin, vaan kertomus hahmottuu heti.
- scarabaeus
Wolfgang kirjoitti:
Hoh, ensimmäisen kappaleen "Milon" pitäisi tietenkin olla Ferdinand. Sori, onpa noloa, nopea poiminta.
kirjokantista kirjailua
kaunosanailua
availua
ja Milon pitäisi olla
Ferdinand
?
no no no
antiikinaikojen puolialaston hahmo
tuli heti mieleen
ja kieleen tarttumassa pari sanaa
ilman rajaa
marmorikappaleita maastossa
hujanhajan
jalustassa kuitenkin kaiverrus
Antiokian Aleksandros
ei Praksiteles
Louvre
ooh! - Afrodite
mutta
minne jäi omenaa pitelevä käsi ? - dfhgjkl
Nopeita huomioita, mitä muuttaisin Wolfgangin tekstissä:
"tarrasi": tarttui
"Suonet pullistuneina": ottaisin pois, kliseistä. Pelkkä hengitys kihisten riittää. Muutenkin muuttaisin jotenkin näin: "...koetti vääntää lukon väkisin auki, mutta se ei onnistunut(tms), joten hän päästi otteensa kahvasta hengitys kihisten."
"Hiljaisen huoneen pysyessä äänettömänä astui hän taaksepäin ja..." : Hiljainen huone pysyi äänettömänä. Hän astui taaksepäin ja...
"Tajuttuaan, että seinää potkiessaan hän ennemmin hajottaisi säärensä kuin saisi lukon irrotettua, työnsi hän itsensä pystyyn ja lähti askeltamaan alakertaan." : Ylipäätään kannattaa välttää tekstissä muotoja tajuttuaan, potkiessaan. Askeltamaan sanaa ihmettelin. Miksei vain lähde astelemaan tai kävelemään tai mene alakertaan. Askeltamaan kuulostaa siltä kuin marssisi yhtäkkiä kuten armeijassa.
"Matkallaan": Matkalla
"tuli mies": mies tuli (väärä sanajärjestys, ellet tietoisesti halua tavoitella kansantaru-tyyliä)
"Ideankipinä syttyi hänen mielessään ja sai hänet avaamaan lokeron.": Ideankipinä sai hänet avaamaan lokeron.
"Sieltä hän nosti esille vanhan....": Hän nosti lokerosta vanhan....
"Asteli": Eikö voisi vain mennä tai kävellä?
- No kyl
mäkin sitten:
Ulkona alkoi sarastaa ja hämärä teki tilaa kuulaalle aamuauringolle. Kalpea valoviiva kiipesi ylös keittiön seinää. Yöllä oli ukkostanut ja taloyhtiön parkkipaikka oli vesilammikoiden laikuttama. Petri Komarov rypisti lautasliinan pieneksi tolloksi nyrkkiinsä. Hän katsoi käsiään, joista oikean käden rystysiin oli tatuoitu FUCK ja vasemman OFF. Ranteesta alkoi kyykäärmetatuointi, joka kiemurteli käsivartta ylös ja katosi lyhythihaisen t-paidan sisään. Niskaan oli tatuoitu viivakoodi ja sen alle teksti: sika – nauta 60 – 40%.
Kun hän aukaisi kämmenensä, alkoi lautasliina hitaasti aueta ja palautua muotoonsa. Nainen kääntyi, tavoitti Komarovin huolen täyttämät kasvot ja hymyili. Komarov pakotti kasvoilleen väkinäisen hymyn ja katsoi naista. Musta, ihonmyötäinen toppi paljasti turpeiden rintojen kaaret ja pingottui kuin täyteen puhallettu ilmapallo valtavan vatsakummun päälle. Korpinmustat hiukset levisivät viuhkana alas selkään ja heiluivat vapaina naisen liikkeiden tahtiin. Komarov ei muistanut naisen koskaan pitäneen niitä kiinni. Laskettuun aikaan oli kaksi viikkoa.- Eino-muori
Kärppä-Vares-Tsägä
sarjakuvaa svägä tämä - dfhgjkl
No kyl-nimimerkille aloin myös tsekata mitä muuttaisin, mutta en löytänyt mitään huomautettavaa. Sinulla on selvästi luontaista tekstintajua. Tekstisi on sujuvaa ja siinä ei ole outouksia.
- No kyl
dfhgjkl kirjoitti:
No kyl-nimimerkille aloin myös tsekata mitä muuttaisin, mutta en löytänyt mitään huomautettavaa. Sinulla on selvästi luontaista tekstintajua. Tekstisi on sujuvaa ja siinä ei ole outouksia.
Tänks!
- vanmjäs
Osanottoni:
Auringonlasku sai Kallen aina tavallista mietteliäämmälle tuulelle. Se sai hänet muistamaan esimerkiksi sen, että nyt oli lasten kohtuullista mennä nukkumaan. Miettimään, pitäisikö lasten huoneessa vielä käydä, muistuttaa siitä, että heidän isänsä oli yhä läsnä. Vankasti kotona, edelleen äidin kanssa. Mutta Kalle olisi kuitenkin vain pähkäillyt sitä, että oliko hän itse läsnä. Oliko? Läsnä lastensa keskellä, kun nuo suloiset huligaanit kertasivat yhteen ääneen mitä isän töissä ollessa oli tapahtunut ‒ pystyikö siihen enää? Ennen pitkää olisi alettu pohtimaan vastausta iänikuiselle kysymykselle: ‒ Milloin muutat töistä takaisin kotiin, isä?
‒ Milloin tosiaan, isä? Kalle sanoi itsekseen.
Taivaanrannan loistaessa, monisävyisen taivaankannen kaartuessa yllä, kultaisessa valossa kylpevän luonnon hiljetessä ja auringon editse liukuvien pitkien, synkkien pilvien alla alkoi Kalle aina väistämättä huomaamaan, miten pieniä hänen ongelmansa olivat.
Ja miten pieniä ne olivatkin! Vasta suunnilleen polvenkorkuisia. Teini-iän jälkeen he voisivat ymmärtääkin. Lapset osaisivat paremmin iloita, huomatessaan, että hetkinen, ennen isä karkasi aina aamuisin töihin, viipyi pitkään, palasi tekonaurua vääntäen – tai aidosti höröttäen huomatessaan, että Arja oli poissa. Ja että ennen nukkumaanmenoa hän viivytteli sitä hetkeä, milloin hänen pitäisi tunnustaa vaimonsa olemassaolo – vaikka vain puhumalla hänelle.
Koskaan Kalle ei edes ollut sanonut mitään, aina hän vain puhui. Pälpätti töistään! Ja tiukan paikan tullen karkasi tekemään jotain päätöntä, kuten lapset tiesivät jo nyt; säntäsi talosta ulos kun Arjalla oli kommentoitavaa tai vaikkapa vain käsillään hyviä esineitä, nakattavana suoraan päin Kallen ryppyistä otsaa.
Auts.
Lopulta lapset voisivat isänsä tavoin katsoa lapsuuttaan kuin monisävyistä auringonlaskua – sillä vertaus oli jopa Kallesta ala-arvoinen – ja hyväksyä; silmälasit kaipasivat puhdistusta. Kyllä totisesti.
Silloin Kalle voisi erota!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.702152Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1741691- 1551567
- 901368
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te501352Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2901207Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1351079- 1131043
- 751042
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin54902