Väärä mies väärässä ympäristössä

Eikö sitten olisi mitään kiinnostavampaa alaa mielessä? Voisi tuoda lisää sitä elämänhaluakin. Hyvin ehtii vielä kouluttautua. Vähän ikävä ilmiö tuo väärälle alalle hakeutuminen. Se tuntuu olevan tosi yleistä... :/ Jos et kuitenkaan aio alaa vaihtaa, älä sitte jää surkuttelemaan. Ihan oma valintasi.

Minä ainakin haluasin sellaisen seurustelukumppanin, jolla ei ole vielä monia suhteita takana... Silloin kaikki tuntuu ehkä jotenkin rakentuvan luotettavammalle pohjalle. Siinä ei ole ainakaan omasta mielestäni mitään luontaantyöntävää tai epäilyttävää, jos sun ikäsellä miehellä ei ole vielä ollut tyttöystävää, varsinkaan jos sellaista ei ole aktiivisesti etsinyt... Ymmärrän hyvin kyllä tunteen.

Englantia olisi aika tärkeää osata nykyään. Eikö sulla oo siellä AMK:ssa kirjoja enkuksi? Kansalaisopisto tarjoaa englannin kursseja. En oo kyllä kokeillut, mutta uskon, että ne saattais olla ihan hyviäkin. Siellä on suullisia kursseja myös. Ehkä tyttöjäkin.

Ei nuo sun mielenkiinnonkohteet nyt mitään omituisia ole. Luulin, että melkein kaikkia poikia kiinnostaa tekniikka ainakin vähän? :D Harrastajateatteri on sitäpäitsi aika cool harrastus. Eikös siellä opi ilmasemaan itteään?

Ulkonäöstä ja kunnosta huolehtiminen on aika tärkeitä juttuja kun etsii seurustelukumppania. Luonne on tärkein, mutta ulkoista viehätysvoimaa ei kannata unohtaa. :) Kyllä sullakin sellaista on, kunhan vaan etsit sen esiin.

Ei pitäisi kadehtia niitä, joilla menee paremmin vaan keskittyä omaan elämäänsä. Yritän välillä kannustaa sua ja samalla itteeni. :)

tyttö kirjoitti:

Eikö sitten olisi mitään kiinnostavampaa alaa mielessä? Voisi tuoda lisää sitä elämänhaluakin. Hyvin ehtii vielä kouluttautua. Vähän ikävä ilmiö tuo väärälle alalle hakeutuminen. Se tuntuu olevan tosi yleistä... :/ Jos et kuitenkaan aio alaa vaihtaa, älä sitte jää surkuttelemaan. Ihan oma valintasi.

Minä ainakin haluasin sellaisen seurustelukumppanin, jolla ei ole vielä monia suhteita takana... Silloin kaikki tuntuu ehkä jotenkin rakentuvan luotettavammalle pohjalle. Siinä ei ole ainakaan omasta mielestäni mitään luontaantyöntävää tai epäilyttävää, jos sun ikäsellä miehellä ei ole vielä ollut tyttöystävää, varsinkaan jos sellaista ei ole aktiivisesti etsinyt... Ymmärrän hyvin kyllä tunteen.

Englantia olisi aika tärkeää osata nykyään. Eikö sulla oo siellä AMK:ssa kirjoja enkuksi? Kansalaisopisto tarjoaa englannin kursseja. En oo kyllä kokeillut, mutta uskon, että ne saattais olla ihan hyviäkin. Siellä on suullisia kursseja myös. Ehkä tyttöjäkin.

Ei nuo sun mielenkiinnonkohteet nyt mitään omituisia ole. Luulin, että melkein kaikkia poikia kiinnostaa tekniikka ainakin vähän? :D Harrastajateatteri on sitäpäitsi aika cool harrastus. Eikös siellä opi ilmasemaan itteään?

Ulkonäöstä ja kunnosta huolehtiminen on aika tärkeitä juttuja kun etsii seurustelukumppania. Luonne on tärkein, mutta ulkoista viehätysvoimaa ei kannata unohtaa. :) Kyllä sullakin sellaista on, kunhan vaan etsit sen esiin.

Ei pitäisi kadehtia niitä, joilla menee paremmin vaan keskittyä omaan elämäänsä. Yritän välillä kannustaa sua ja samalla itteeni. :)

Lue lisää

Tuo "rekka vai juna" on kyllä äärimmäisen itsekäs ajatus. En käsitä.

tyttö kirjoitti:

Tuo "rekka vai juna" on kyllä äärimmäisen itsekäs ajatus. En käsitä.

No okei, ruotsinlaiva.
Ei tarvitse pendolino tai rekkakuskin kärsiä.

örhörhörh_diapami kirjoitti:

No okei, ruotsinlaiva.
Ei tarvitse pendolino tai rekkakuskin kärsiä.

Hyvä huomio.

Eli sun viestin pointti olikin tuo viimenen lause. Turhaan kirjotin sulle. Oma vikani tietysti. :/

tyttö kirjoitti:

Tuo "rekka vai juna" on kyllä äärimmäisen itsekäs ajatus. En käsitä.

No, mikä nyt tässä maailmassa olisi mitään muuta kuin itsekästä? Kouluttautuminen ja kumppanin etsiminen ovat yhtä lailla itsekästä touhua, ja ovat aina joltain muulta pois. Kun saat opiskelupaikan, viet sen joltain muulta, joka ehkä ihan oikeasti tarvitsisi sen paikan. Valmistuttuasi toteat, ettet haluakaan tätä ja kaikki oli turhaa. Jos löydät kumppanin, viet ehkä sen vihoviimeisen toivonkipinän joltain muulta. Minkä takia oman nirrin poistaminen on aina olevinaan itsekkäämpää kuin mikään muu? Se ei yksinäisen kohdalla ainakaan ole keneltäkään pois, ja ne väitetyt traumat ovat omaa syytä. Jos tosiaan on niin sinisilmäinen ja tyhmä, että kuvittelee että elämä on kaikilla ihanaa, eikä myönnä tosiasioita ja kuoleman jatkuvaa läsnäoloa, ei voi syyttää kuin itseään, jos ei kestä tiedostaa, että elämä on kuolemista ja maailmassa tapahtuu asioita, jotka ajavat kuolemaan.

.................... kirjoitti:

No, mikä nyt tässä maailmassa olisi mitään muuta kuin itsekästä? Kouluttautuminen ja kumppanin etsiminen ovat yhtä lailla itsekästä touhua, ja ovat aina joltain muulta pois. Kun saat opiskelupaikan, viet sen joltain muulta, joka ehkä ihan oikeasti tarvitsisi sen paikan. Valmistuttuasi toteat, ettet haluakaan tätä ja kaikki oli turhaa. Jos löydät kumppanin, viet ehkä sen vihoviimeisen toivonkipinän joltain muulta. Minkä takia oman nirrin poistaminen on aina olevinaan itsekkäämpää kuin mikään muu? Se ei yksinäisen kohdalla ainakaan ole keneltäkään pois, ja ne väitetyt traumat ovat omaa syytä. Jos tosiaan on niin sinisilmäinen ja tyhmä, että kuvittelee että elämä on kaikilla ihanaa, eikä myönnä tosiasioita ja kuoleman jatkuvaa läsnäoloa, ei voi syyttää kuin itseään, jos ei kestä tiedostaa, että elämä on kuolemista ja maailmassa tapahtuu asioita, jotka ajavat kuolemaan.

Lue lisää

Olen ajatuksesi kanssa osittain samaa mieltä.

Ja niille jotka luulivat, että olen tässä veiviäni heittämässä, voin luvata etten ainakaan vielä.

Mutta ajattelen juuri näin, että yksilöt on unohdettu tässä yhteiskunnassa, se miten heillä menee, miten saa ajatella asioista. On "pakko" seurata valtavirtaa jollaintapaa, toisaalta mitkä ovat seuraukset, kun yksilöt ajetaan yhteen tiettyyn muottiin?
Jos asiat tosiaan kriisiytyisivät jossain vaiheessa itselläni aivan totaalisen kaaottiseksi systeemiksi, haluaisin todellakin olla päättämässä kohtalostani! Olipa syy sitten vaikka sairauden tuottamusta kuten syöpä tai henkiseen hyvinvointiin liittyvää esim. umpikujaan ajautunut tilanne omassa yksinäisyydessä.

Hollannissahan on kai hyväksytty esim syöpäpotilaiden eutanasiat, jotka nekin liittyvät mielestäni läheisesti tähän aihepiiriin. Tulemme vielä näkemään eutanasia keskustelun myös meillä täällä Suomessa, uskon niin.

Nimimerkki "tyttö" vastasi suurinpiirein kauhuissaan, että älä nyt siihen rekan eteen hyppää..nooh kannattaa suhteuttaa asioita - eiköhän tuo reaktio ole ihan terve. Ihmiskunta toimii kuitenkin melko kaaottisesti, vaikka "tyttö" pelkäsikin tässä että hänen mahdollisuudet kutistuvat, ei hän todennäköisesti valitse massasta poikkeavaa yksilöä. Samoin toimisin minä jos näkisin tytön suunnittelevan katolta hyppäämistä, kuitenkin haluan ihan tiedostaen VAIN kauniin tytön, jota ei ole ylipainolla pilattu.
Eli mitä toivoisin sekä itseltäni että muilta. AVARAKATSEISUUTTA parinvalintaan. Ja mielellään myös rohkeutta rakentaa ihmissuhteita.

.................... kirjoitti:

No, mikä nyt tässä maailmassa olisi mitään muuta kuin itsekästä? Kouluttautuminen ja kumppanin etsiminen ovat yhtä lailla itsekästä touhua, ja ovat aina joltain muulta pois. Kun saat opiskelupaikan, viet sen joltain muulta, joka ehkä ihan oikeasti tarvitsisi sen paikan. Valmistuttuasi toteat, ettet haluakaan tätä ja kaikki oli turhaa. Jos löydät kumppanin, viet ehkä sen vihoviimeisen toivonkipinän joltain muulta. Minkä takia oman nirrin poistaminen on aina olevinaan itsekkäämpää kuin mikään muu? Se ei yksinäisen kohdalla ainakaan ole keneltäkään pois, ja ne väitetyt traumat ovat omaa syytä. Jos tosiaan on niin sinisilmäinen ja tyhmä, että kuvittelee että elämä on kaikilla ihanaa, eikä myönnä tosiasioita ja kuoleman jatkuvaa läsnäoloa, ei voi syyttää kuin itseään, jos ei kestä tiedostaa, että elämä on kuolemista ja maailmassa tapahtuu asioita, jotka ajavat kuolemaan.

Lue lisää

En tarkoittanut että itsemurhan tekeminen on välttämättä itsekästä muita ihmisiä kohtaan. Mutta jos ajaa täysillä esim. rekkaa päin ja pakottaa toisen ihmisen tappamaan itsensä niin se on helvetin itsekästä. Minä en voisi tappaa itseäni vanhempieni takia.

Se on jokaisen oma päätös millä asenteella täällä elelee.

Ei todellakaan ole millään tavalla väärin muita kohtaan, että hankkii itselleen opiskelupaikan. En ajattele yhtään samalla logiikalla, enkä oikeastaan voi ymmärtää sanaakaan mitä sanoit. Olet äärimmäisen pessimisti ja ajattelet ihan hämärästi... Eniten susta on harmia toisille ihmisille olemalla tollanen kyrpäotsa ja vihaamalla maailmaa. Moralisoitko sä sitten kaikkia onnellisia ihmisiä? Se vasta onkin surullista ja katkeraa...

Vaikea sulle on sanoa enää mitään positiivista.. mutta vastasin kuitenkin jotain, toivottavasti piristyt kuitenkin huomiosta...

tyttö kirjoitti:

En tarkoittanut että itsemurhan tekeminen on välttämättä itsekästä muita ihmisiä kohtaan. Mutta jos ajaa täysillä esim. rekkaa päin ja pakottaa toisen ihmisen tappamaan itsensä niin se on helvetin itsekästä. Minä en voisi tappaa itseäni vanhempieni takia.

Se on jokaisen oma päätös millä asenteella täällä elelee.

Ei todellakaan ole millään tavalla väärin muita kohtaan, että hankkii itselleen opiskelupaikan. En ajattele yhtään samalla logiikalla, enkä oikeastaan voi ymmärtää sanaakaan mitä sanoit. Olet äärimmäisen pessimisti ja ajattelet ihan hämärästi... Eniten susta on harmia toisille ihmisille olemalla tollanen kyrpäotsa ja vihaamalla maailmaa. Moralisoitko sä sitten kaikkia onnellisia ihmisiä? Se vasta onkin surullista ja katkeraa...

Vaikea sulle on sanoa enää mitään positiivista.. mutta vastasin kuitenkin jotain, toivottavasti piristyt kuitenkin huomiosta...

Lue lisää

Vastaus oli tuolle ................-tyypille

tyttö kirjoitti:

En tarkoittanut että itsemurhan tekeminen on välttämättä itsekästä muita ihmisiä kohtaan. Mutta jos ajaa täysillä esim. rekkaa päin ja pakottaa toisen ihmisen tappamaan itsensä niin se on helvetin itsekästä. Minä en voisi tappaa itseäni vanhempieni takia.

Se on jokaisen oma päätös millä asenteella täällä elelee.

Ei todellakaan ole millään tavalla väärin muita kohtaan, että hankkii itselleen opiskelupaikan. En ajattele yhtään samalla logiikalla, enkä oikeastaan voi ymmärtää sanaakaan mitä sanoit. Olet äärimmäisen pessimisti ja ajattelet ihan hämärästi... Eniten susta on harmia toisille ihmisille olemalla tollanen kyrpäotsa ja vihaamalla maailmaa. Moralisoitko sä sitten kaikkia onnellisia ihmisiä? Se vasta onkin surullista ja katkeraa...

Vaikea sulle on sanoa enää mitään positiivista.. mutta vastasin kuitenkin jotain, toivottavasti piristyt kuitenkin huomiosta...

Lue lisää

Piristyin todella paljon!

Palstan kautta välittyy tietenkin hieman huonosti oikea ihminen tekstin takana, mutta sitä mitä kutsut pessimistisyydeksi on mielestäni rationaalista suhtautumistapaa maailman asioihin.

Kyllä moralisoin varsin usein nykypäivänä onnellisia ihmisiä. Harmittavan monet ovat erään K:lla alkavan puolueen listoilla tai vähintäänkin heidän kannattajiaan, raha tuntuu osittain tässä kulkevan käsikädessä. Tietyt talouspäätökset voivat yhteiskunnassa ajaa ihmisiä umpikujaan ja pois onnellisuuden tieltä.
Olen kuitenkin tässä suhteessa toistamaata, suhtaudun vähintäänkin penseästi K:lla alkavan puolueen porhoihin ja koska mielestäni arvomaailma on sosiaalisesti hyväksyttävämpi, koen että olen myös jollakin tapaa onnellinen.

...enkä tosiaan vihaamaaimaa nämä eräät tapaukset Suomessa oli varsin valitettavia kohtaloita.

On vain eräitä asioita joita ei niin paljon voi vaikuttaa kuten kaaottinen systeemi parinvalinnassa, tässä kohtaa olen itse heikoilla ja en koe asemaani kovinkaan onnelliseksi. Olen sosiaalinen joskin ujo ja tämän takia "flaksia" ei tule käymään.

Mutta minä olen puhunut...miettikää te, jos vielä mielitte miettiä.

örhörhörh_diapami kirjoitti:

Olen ajatuksesi kanssa osittain samaa mieltä.

Ja niille jotka luulivat, että olen tässä veiviäni heittämässä, voin luvata etten ainakaan vielä.

Mutta ajattelen juuri näin, että yksilöt on unohdettu tässä yhteiskunnassa, se miten heillä menee, miten saa ajatella asioista. On "pakko" seurata valtavirtaa jollaintapaa, toisaalta mitkä ovat seuraukset, kun yksilöt ajetaan yhteen tiettyyn muottiin?
Jos asiat tosiaan kriisiytyisivät jossain vaiheessa itselläni aivan totaalisen kaaottiseksi systeemiksi, haluaisin todellakin olla päättämässä kohtalostani! Olipa syy sitten vaikka sairauden tuottamusta kuten syöpä tai henkiseen hyvinvointiin liittyvää esim. umpikujaan ajautunut tilanne omassa yksinäisyydessä.

Hollannissahan on kai hyväksytty esim syöpäpotilaiden eutanasiat, jotka nekin liittyvät mielestäni läheisesti tähän aihepiiriin. Tulemme vielä näkemään eutanasia keskustelun myös meillä täällä Suomessa, uskon niin.

Nimimerkki "tyttö" vastasi suurinpiirein kauhuissaan, että älä nyt siihen rekan eteen hyppää..nooh kannattaa suhteuttaa asioita - eiköhän tuo reaktio ole ihan terve. Ihmiskunta toimii kuitenkin melko kaaottisesti, vaikka "tyttö" pelkäsikin tässä että hänen mahdollisuudet kutistuvat, ei hän todennäköisesti valitse massasta poikkeavaa yksilöä. Samoin toimisin minä jos näkisin tytön suunnittelevan katolta hyppäämistä, kuitenkin haluan ihan tiedostaen VAIN kauniin tytön, jota ei ole ylipainolla pilattu.
Eli mitä toivoisin sekä itseltäni että muilta. AVARAKATSEISUUTTA parinvalintaan. Ja mielellään myös rohkeutta rakentaa ihmissuhteita.

Lue lisää

Luin tota viimeistä kappaletta muutaman kerran. En oikein millään meinannut tajuta. Tarkoitat siis ettei kukaan välittäisi, jos lihava mies olisi hyppäämässä parvekkeelta, etkä itsekään väliitäisi, jos lihava tyttö olisi hyppäämässä? Mun päässä ei ilmeisesti edes pyöri tollaset asiat niin mun ei tarvi kärjistää niitä...

Todellakin mä välittäisin tuntemattomasta ihmisestä ihan yhtä paljon, oli hän sitten ylipainoinen tai missi..

tyttö kirjoitti:

Vastaus oli tuolle ................-tyypille

En sanonutkaan, että opiskelupaikan hankkiminen on väärin, vaan sanoin sen olevan aivan yhtä itsekästä kuin itsensä listimisen. Lopulta kaikki elävät täällä kyynärpää -taktiikalla, jotkut vain näyttävät sen suoraan, muut ovat vain olevinaan parempia kuin nämä. Niitä, jotka jäävät näiden ihmisten jalkoihin syyllistetään näiden itsekkäiden, muista piittaamattomien tekopyhien taholta "munattomuudesta", liiasta kiltteydestä ja nössöydestä, ja on siis näiden omaa syytään, että jäävät muiden jalkoihin. Julkisesti sitten ollaan olevinaan heikoimpien puolella ja väläytellään jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Ihmiset eivät kumminkaan välitä niistä lähimmäisistään paskaakaan muuten kuin puheissa, pointseja haaliessaan.

Miksi minä en saisi moralisoida onnellisia ihmisiä, jos onnelliset saavat moralisoida minun kaltaisiani kyrpäotsia? Miksi onnelliset saavat ilmentää omaa onnellisuuttaan niin, että kaikki näkevät heidän olevan onnellisia? Miksi minun kaltaiseni kyrpäotsa ei saa ilmentää sitä, miltä minusta tuntuu? Pitääkö minun todella hymyillä, vaikka minua itkettää ja vituttaa, vain muiden, lähinnä niiden hangonkeksien, mieliksi, etten vain menisi pilvenä heidän päivänpaisteensa eteen? Maailma ei ole kiva paikka, se on objektiivinen totuus. Voit toki sanoa, että elämä on ihanaa, mutta se on vain oma subjektiivinen näkemyksesi. Miksi sinulla olisi suurempi oikeus hyppiä ja tanssia onnellisena ihmisen edessä, joka on niellyt koko elämänsä ajan paskaa ja kärsinyt vuosikymmenissä mitattavan ajan ja jolle ei vieläkään näy loppua, kuin minulla kiroilla ja huutaa jonkun tällaisen iloisen päivänpaisteen edessä, jos minusta siltä tuntuu? Ne, joilla onni on, ei kestä edes pientä ohimenevää väläystä sellaisesta elämästä, jota he itse eivät ole koskaan joutuneet kokemaan. Sitten heillä on pokkaa täysin itsekkäästi vaatia sellaista sontaa kokeneen ihmisen käyttäytymään vasten omia tuntemuksiaan

Huomaatko muuten, että et itsekään kestänyt yhtä pientä tekstiä, joka on vastoin omaa ajatusmaailmaasi, ja sen vuoksi rupesit haukkumaan minua? Miksi sinulla on oikeus haukkua minua, jos en istu siihen mitä omassa päässäsi pyörittelet? Onko minulla, kyrpäotsalla, nyt myös oikeus haukkua sinua, koska sinä muutuit kaltaisekseni käyttämällä sellaista kieltä, mitä onnelliset ihmiset eivät käytä ja jonka käyttämättömyyttä vaativat myös niiltä, joista tuntuu alati siltä kuin sinusta luettuasi viestini?

.................... kirjoitti:

En sanonutkaan, että opiskelupaikan hankkiminen on väärin, vaan sanoin sen olevan aivan yhtä itsekästä kuin itsensä listimisen. Lopulta kaikki elävät täällä kyynärpää -taktiikalla, jotkut vain näyttävät sen suoraan, muut ovat vain olevinaan parempia kuin nämä. Niitä, jotka jäävät näiden ihmisten jalkoihin syyllistetään näiden itsekkäiden, muista piittaamattomien tekopyhien taholta "munattomuudesta", liiasta kiltteydestä ja nössöydestä, ja on siis näiden omaa syytään, että jäävät muiden jalkoihin. Julkisesti sitten ollaan olevinaan heikoimpien puolella ja väläytellään jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Ihmiset eivät kumminkaan välitä niistä lähimmäisistään paskaakaan muuten kuin puheissa, pointseja haaliessaan.

Miksi minä en saisi moralisoida onnellisia ihmisiä, jos onnelliset saavat moralisoida minun kaltaisiani kyrpäotsia? Miksi onnelliset saavat ilmentää omaa onnellisuuttaan niin, että kaikki näkevät heidän olevan onnellisia? Miksi minun kaltaiseni kyrpäotsa ei saa ilmentää sitä, miltä minusta tuntuu? Pitääkö minun todella hymyillä, vaikka minua itkettää ja vituttaa, vain muiden, lähinnä niiden hangonkeksien, mieliksi, etten vain menisi pilvenä heidän päivänpaisteensa eteen? Maailma ei ole kiva paikka, se on objektiivinen totuus. Voit toki sanoa, että elämä on ihanaa, mutta se on vain oma subjektiivinen näkemyksesi. Miksi sinulla olisi suurempi oikeus hyppiä ja tanssia onnellisena ihmisen edessä, joka on niellyt koko elämänsä ajan paskaa ja kärsinyt vuosikymmenissä mitattavan ajan ja jolle ei vieläkään näy loppua, kuin minulla kiroilla ja huutaa jonkun tällaisen iloisen päivänpaisteen edessä, jos minusta siltä tuntuu? Ne, joilla onni on, ei kestä edes pientä ohimenevää väläystä sellaisesta elämästä, jota he itse eivät ole koskaan joutuneet kokemaan. Sitten heillä on pokkaa täysin itsekkäästi vaatia sellaista sontaa kokeneen ihmisen käyttäytymään vasten omia tuntemuksiaan

Huomaatko muuten, että et itsekään kestänyt yhtä pientä tekstiä, joka on vastoin omaa ajatusmaailmaasi, ja sen vuoksi rupesit haukkumaan minua? Miksi sinulla on oikeus haukkua minua, jos en istu siihen mitä omassa päässäsi pyörittelet? Onko minulla, kyrpäotsalla, nyt myös oikeus haukkua sinua, koska sinä muutuit kaltaisekseni käyttämällä sellaista kieltä, mitä onnelliset ihmiset eivät käytä ja jonka käyttämättömyyttä vaativat myös niiltä, joista tuntuu alati siltä kuin sinusta luettuasi viestini?

Lue lisää

kyynärpää taktiikalla elää vain sosiopaatit mun mielestä.
"ole se muutos jonka haluat nähdä maailmassa"

.................... kirjoitti:

En sanonutkaan, että opiskelupaikan hankkiminen on väärin, vaan sanoin sen olevan aivan yhtä itsekästä kuin itsensä listimisen. Lopulta kaikki elävät täällä kyynärpää -taktiikalla, jotkut vain näyttävät sen suoraan, muut ovat vain olevinaan parempia kuin nämä. Niitä, jotka jäävät näiden ihmisten jalkoihin syyllistetään näiden itsekkäiden, muista piittaamattomien tekopyhien taholta "munattomuudesta", liiasta kiltteydestä ja nössöydestä, ja on siis näiden omaa syytään, että jäävät muiden jalkoihin. Julkisesti sitten ollaan olevinaan heikoimpien puolella ja väläytellään jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Ihmiset eivät kumminkaan välitä niistä lähimmäisistään paskaakaan muuten kuin puheissa, pointseja haaliessaan.

Miksi minä en saisi moralisoida onnellisia ihmisiä, jos onnelliset saavat moralisoida minun kaltaisiani kyrpäotsia? Miksi onnelliset saavat ilmentää omaa onnellisuuttaan niin, että kaikki näkevät heidän olevan onnellisia? Miksi minun kaltaiseni kyrpäotsa ei saa ilmentää sitä, miltä minusta tuntuu? Pitääkö minun todella hymyillä, vaikka minua itkettää ja vituttaa, vain muiden, lähinnä niiden hangonkeksien, mieliksi, etten vain menisi pilvenä heidän päivänpaisteensa eteen? Maailma ei ole kiva paikka, se on objektiivinen totuus. Voit toki sanoa, että elämä on ihanaa, mutta se on vain oma subjektiivinen näkemyksesi. Miksi sinulla olisi suurempi oikeus hyppiä ja tanssia onnellisena ihmisen edessä, joka on niellyt koko elämänsä ajan paskaa ja kärsinyt vuosikymmenissä mitattavan ajan ja jolle ei vieläkään näy loppua, kuin minulla kiroilla ja huutaa jonkun tällaisen iloisen päivänpaisteen edessä, jos minusta siltä tuntuu? Ne, joilla onni on, ei kestä edes pientä ohimenevää väläystä sellaisesta elämästä, jota he itse eivät ole koskaan joutuneet kokemaan. Sitten heillä on pokkaa täysin itsekkäästi vaatia sellaista sontaa kokeneen ihmisen käyttäytymään vasten omia tuntemuksiaan

Huomaatko muuten, että et itsekään kestänyt yhtä pientä tekstiä, joka on vastoin omaa ajatusmaailmaasi, ja sen vuoksi rupesit haukkumaan minua? Miksi sinulla on oikeus haukkua minua, jos en istu siihen mitä omassa päässäsi pyörittelet? Onko minulla, kyrpäotsalla, nyt myös oikeus haukkua sinua, koska sinä muutuit kaltaisekseni käyttämällä sellaista kieltä, mitä onnelliset ihmiset eivät käytä ja jonka käyttämättömyyttä vaativat myös niiltä, joista tuntuu alati siltä kuin sinusta luettuasi viestini?

Lue lisää

En ole onnellinen ihminen. En vain ajattele siten, että toisen onnellisuus on multa pois. On varmasti sellasiakin onnellisia ihmisiä, jotka eivät edes ajattele koskaan sitä, että ovat joskus vaikka kiusanneet jotakuta koulussa tms.

Ei minulla tietysti ole oikeutta haukkua sinua, koska et itsekkään haukkunut ketään, paitsi yleisesti onnellisia ihmisiä. Ihan niin kuin kaikki onnelliset olisivat jotain riistäjä-sortajia??

Harvan ihmisen elämä on tasaista onnellisuutta. En halua luokitella ihmisiä onnellisiin ja onnettomiin. Olen onneton ja yksinäinen ihminen. Olen paljon muutakin. Voi olla, etten ehkä siksi viihdy veljeni tyttöystävän seurassa, koska hän on maailman onnellisin ihminen (kokoomuslainen kaiken lisäksi :D ) Eivätkä hekään viihdy seurassani muuten kuin sen pakollisen hetken. Mua ei ikinä oteta mihinkään mukaan. Ei se tulisi kuuloonkaan. En vain jotenkin sovi porukkaan.. :)

En -normaalisti- syyttele toisia ihmisiä täällä palstalla enkä oikeassa elämässäkään. Paitsi sinua tulin syytelleeksi. En tiedä ollaanko me yhtään samassa veneessä tai oikeuttaisiko se edes yhtään mitään. Ehkä en vain siedä noin synkkää ajatusmaailmaa. Siedän sen hetkellisesti pääni sisällä ehkä, mutten haluaisi antaa tuollaista viestiä.

Olen vastuussa itsestäni ja mua jotenkin inhottaa se ajatus, että laittaisin oman elämäni jonkun toisen harteille. Sillon mulla ei olisi yhtään mitään ja ainakin tahtoisin kuolla. On mua kiusattu koulussa ja lyöty kotona.. ei ole aina niin ymmärtäväisiä ihmisiä ollut lähellä. Eikä nytkään. Ehkä en edes osaa oikein ilmaista itseäni irl. Osaan kyllä jutella, mutten itsestäni ja tutustua ihmisiin. En ikinä halua korostaa kaikkia onnettomia asioita . Ihan niin kuin ne eivät olisi osana identiteetiäni sanomattakin. Kuitenkin mulla on hyviäkin asioita elämässä ja mun perhe on yksi niistä. Oli miten oli.

Nyttekin jo tuntuu ihan siltä että valitan ihan liikaa... Jos saisin tavoittelemani opiskelupaikan ja löytäisin ystävän halkeaisin varmaan onnesta.. Oon silti vähän lamaantunut tähän elämään, enkä jaksa yrittää 100% tai edes läheskään.. Joka päivä yritän potkii itteeni eespäin.. ://

tyttö kirjoitti:

En ole onnellinen ihminen. En vain ajattele siten, että toisen onnellisuus on multa pois. On varmasti sellasiakin onnellisia ihmisiä, jotka eivät edes ajattele koskaan sitä, että ovat joskus vaikka kiusanneet jotakuta koulussa tms.

Ei minulla tietysti ole oikeutta haukkua sinua, koska et itsekkään haukkunut ketään, paitsi yleisesti onnellisia ihmisiä. Ihan niin kuin kaikki onnelliset olisivat jotain riistäjä-sortajia??

Harvan ihmisen elämä on tasaista onnellisuutta. En halua luokitella ihmisiä onnellisiin ja onnettomiin. Olen onneton ja yksinäinen ihminen. Olen paljon muutakin. Voi olla, etten ehkä siksi viihdy veljeni tyttöystävän seurassa, koska hän on maailman onnellisin ihminen (kokoomuslainen kaiken lisäksi :D ) Eivätkä hekään viihdy seurassani muuten kuin sen pakollisen hetken. Mua ei ikinä oteta mihinkään mukaan. Ei se tulisi kuuloonkaan. En vain jotenkin sovi porukkaan.. :)

En -normaalisti- syyttele toisia ihmisiä täällä palstalla enkä oikeassa elämässäkään. Paitsi sinua tulin syytelleeksi. En tiedä ollaanko me yhtään samassa veneessä tai oikeuttaisiko se edes yhtään mitään. Ehkä en vain siedä noin synkkää ajatusmaailmaa. Siedän sen hetkellisesti pääni sisällä ehkä, mutten haluaisi antaa tuollaista viestiä.

Olen vastuussa itsestäni ja mua jotenkin inhottaa se ajatus, että laittaisin oman elämäni jonkun toisen harteille. Sillon mulla ei olisi yhtään mitään ja ainakin tahtoisin kuolla. On mua kiusattu koulussa ja lyöty kotona.. ei ole aina niin ymmärtäväisiä ihmisiä ollut lähellä. Eikä nytkään. Ehkä en edes osaa oikein ilmaista itseäni irl. Osaan kyllä jutella, mutten itsestäni ja tutustua ihmisiin. En ikinä halua korostaa kaikkia onnettomia asioita . Ihan niin kuin ne eivät olisi osana identiteetiäni sanomattakin. Kuitenkin mulla on hyviäkin asioita elämässä ja mun perhe on yksi niistä. Oli miten oli.

Nyttekin jo tuntuu ihan siltä että valitan ihan liikaa... Jos saisin tavoittelemani opiskelupaikan ja löytäisin ystävän halkeaisin varmaan onnesta.. Oon silti vähän lamaantunut tähän elämään, enkä jaksa yrittää 100% tai edes läheskään.. Joka päivä yritän potkii itteeni eespäin.. ://

Lue lisää

Sanot, ettei toisen onnellisuus ole sinulta pois, mutta samalla toteat, että veljesi ja tyttöystävänsä eivät kaipaa sinua. Moni onnellinen elää omassa kuplassaan. Heillä on siellä kivaa ja koska heillä on kivaa, ei heidän tarvitse etsiä kivaa muualta. Veljelläsi ja kultsillaan on toisensa, eivät he tarvitse sinua, heillähän on kivaa kuplassaan. Tällaiset ihmiset saattavat huomioda sinut, jos he päättävätkin erota ja jäävät yksin. He ottavat yhteyttä silloin kun tarvitsevat täytettä tyhjiöönsä, taikka jotain mitä ovat vailla, mutta unohtavat sinut heti, kun pääsevät taas kuplaansa.

Olen itsekin nähnyt niin monia onnellisia, joilla on se oma kivansa ja he saattavat jopa lähestyä, jos näkevät sen jonkinlaisena pikkukivana oman onnensa päälle, mutta koskaan he eivät kelpuuta muita omaa onneaan pilaamaan. Heillä ei ole haluja antaa huomiota muille ihmisille, koska se olisi heidän onnestaan pois. He haluavat pysyä siellä kuplassaan, eikä sinne ole kenelläkään muulla asiaa, koska se saattaisi vähentää heidän onniannoksiaan. He voivat kyllä julkisesti voivotella muiden karuja kohtaloita, mutta siihen se sitten jääkin. Mitään he eivät ole valmiita tekemään auttaakseen, koska kuplassa on kivempaa. Jos se kupla puhkeaa, silloin kyllä kelpaa muidenkin seura. Onnelliset ovat itsekkäitä ihmisiä. Ei heitä oikeasti kiinnosta kenenkään muun ongelmat. He ovat niitä, jotka sanovat, että elämä on ihanaa, ja tuo jo itsessään kertoo siitä, että he ummistavat silmänsä kaikelta siltä paskalta, mitä maailmassa joka hetki tapahtuu.

Mikä ajatusmaailmassani on niin synkkää? Sekö, että uskallan todeta realiteetit sen sijaan, että päästäisin suustani samoja kliseitä kuin kaikki muutkin? Pitäisikö minunkin sanoa, että elämä on ihanaa ja kaikki ihmiset kuolevat onnellisen elämän jälkeen levollisesti kuolinvuoteellaan vanhana ja mitään katumatta, tai surematta? Sinua ilmeisesti häiritsee ajatus siitä, että joku hyväksyy itsarin. Minua taas häiritsevät ne syyt, jotka ajavat ihmisen tekemään niin. Minun ajatusmaailmani ei ole sen synkempi kuin todellisuus. Et voi hyväksyä sitä, koska et halua uskoa siihen. Onko se synkempää, että joku vetää itsensä jojoon, kuin se, että hän tekee sen mahdollisesti kylmän ja välinpitämättömän yhteiskunnan takia? Se, että joku järkyttyy jos joutuu todistamaan ihmistä, joka lopettaa itsensä, johtuu mistä? Luuletko, että häntä järkyttää se, mikä tekijän on ajanut tekemään niin? Vai olisiko järkytys siinä, että hän joutui ylipäätään näkemään jotain, mikä ei ole omiaan lisäämään ruokahaluja? Kun ottaa huomioon, kuinka ihmiset tuomitsevat tällaisen tekijän itsekkääksi, ei ainakaan tuo ensimmäinen vaihtoehto ole todennäköinen, ja samalla nämä tuomitsijat itse käyttäytyvät itsekkäästi, kun eivät kestä sitä pikku pilveä aurinkonsa edessä. Ihmetellään siihen päälle vielä kuinka tällaisten vain ja ainoastaan itseään ajattelevien ja omaa etuaan ajavien ihmisten keskellä joku voi päätyä noin itsekkääseen ratkaisuun. Tekopyhää? Sellainenhan tämä yhteiskunta on.

Jokainen nyky-yhteiskunnassa laittaa oman elämänsä ainakin jossain määrin toisen harteille. Koko yhteiskunta on organisoitu niin, että nykyihminen ei ilman sitä pärjäisi. Se, että kaikki on tehty valmiiksi puolestasi ja sinun tehtäväsi on vain repiä jostain rahat, ei ole asia, josta kannattaisi olla mitenkään erityisen ylpeä, mitä tulee elämään, jossa väittää elävänsä täysin riippumattomana muista. Vaikka kaikki ovat tässä määrin samalla viivalla, ei valitettavasti ihmisen kapasiteetti ole sitä. Ilman tyhmiä, ei olisi viisaita. Ilman heikkoja ei olisi vahvoja. Täten siis nämä viisaat ja vahvat ovat mitä ovat vain, koska jotkut muut eivät sitä ole, ja tällä tavalla myös he ovat laittaneet elämänsä muiden harteille. He saavat loistaa ja maksumiehiksi joutuvat heikot ja tyhmät, eikä tämä yhteiskunta anna tunnustusta kuin niille, jotka ratsastavat ihailtuina niiden kustannuksella, joiden hartioilla istuvat. Nämä, jotka ottavat kaiken kunnian, eivät mielestäni ole kaikkein pätevimpiä ihmisiä tuomitsemaan sellaista, joka saa tarpeekseen.

tyttö kirjoitti:

En ole onnellinen ihminen. En vain ajattele siten, että toisen onnellisuus on multa pois. On varmasti sellasiakin onnellisia ihmisiä, jotka eivät edes ajattele koskaan sitä, että ovat joskus vaikka kiusanneet jotakuta koulussa tms.

Ei minulla tietysti ole oikeutta haukkua sinua, koska et itsekkään haukkunut ketään, paitsi yleisesti onnellisia ihmisiä. Ihan niin kuin kaikki onnelliset olisivat jotain riistäjä-sortajia??

Harvan ihmisen elämä on tasaista onnellisuutta. En halua luokitella ihmisiä onnellisiin ja onnettomiin. Olen onneton ja yksinäinen ihminen. Olen paljon muutakin. Voi olla, etten ehkä siksi viihdy veljeni tyttöystävän seurassa, koska hän on maailman onnellisin ihminen (kokoomuslainen kaiken lisäksi :D ) Eivätkä hekään viihdy seurassani muuten kuin sen pakollisen hetken. Mua ei ikinä oteta mihinkään mukaan. Ei se tulisi kuuloonkaan. En vain jotenkin sovi porukkaan.. :)

En -normaalisti- syyttele toisia ihmisiä täällä palstalla enkä oikeassa elämässäkään. Paitsi sinua tulin syytelleeksi. En tiedä ollaanko me yhtään samassa veneessä tai oikeuttaisiko se edes yhtään mitään. Ehkä en vain siedä noin synkkää ajatusmaailmaa. Siedän sen hetkellisesti pääni sisällä ehkä, mutten haluaisi antaa tuollaista viestiä.

Olen vastuussa itsestäni ja mua jotenkin inhottaa se ajatus, että laittaisin oman elämäni jonkun toisen harteille. Sillon mulla ei olisi yhtään mitään ja ainakin tahtoisin kuolla. On mua kiusattu koulussa ja lyöty kotona.. ei ole aina niin ymmärtäväisiä ihmisiä ollut lähellä. Eikä nytkään. Ehkä en edes osaa oikein ilmaista itseäni irl. Osaan kyllä jutella, mutten itsestäni ja tutustua ihmisiin. En ikinä halua korostaa kaikkia onnettomia asioita . Ihan niin kuin ne eivät olisi osana identiteetiäni sanomattakin. Kuitenkin mulla on hyviäkin asioita elämässä ja mun perhe on yksi niistä. Oli miten oli.

Nyttekin jo tuntuu ihan siltä että valitan ihan liikaa... Jos saisin tavoittelemani opiskelupaikan ja löytäisin ystävän halkeaisin varmaan onnesta.. Oon silti vähän lamaantunut tähän elämään, enkä jaksa yrittää 100% tai edes läheskään.. Joka päivä yritän potkii itteeni eespäin.. ://

Lue lisää

Olet ilmeisesti noin parikymppinen? Sen ikäisenä minäkin jaksoin kaikesta huolimatta hymyillä ja ainakin yrittää ajatella positiivisesti, ja aivan kuin sinä, pidin itsaria jokseenkin sairaana. Elin toivossa, olinhan nuori, jolla oli koko elämä edessä. Jaksoin aina elätellä toivetta siitä, että kaikki muuttuu. Tätä samaa harrastin jatkuvasti. Alati lisääntyvät ikävuodet toivat kumminkin aina pikkuhiljaa enemmän ja enemmän epäuskoa toivooni, kunnes lopulta ajatellessani yhä enemmän elettyä elämääni ja ikääni, se usko putosi pois ja jäljelle jäi jonkinasteinen epätoivo, joka tuntuu eteenpäin mentäessä aina voimakkaampana, kun nämä samat asiat aika ajoin palaavat käsittelyyn. Se, että sinä näet maailman valoisampana, johtuu vain siitä, että sinulla on toivoa. Muista, että tämä on vain oma subjektiivinen kokemuksesi. Kun se toivo häviää, jäljelle jää vain todellisuus, eikä todellisuus ole minunlaisteni puolella. Se, että jotkut eivät ymmärrä ajatusmaailmaani, ei ole muuta kuin kokemuksen puutetta. Tätä kokemusta ei kumminkaan voi kokea kuin tietynlaiset ihmiset, eihän muuten olisi niitä, jotka jäisivät tänne tuomitsemaan meitä omista kuplistaan.

.................... kirjoitti:

Olet ilmeisesti noin parikymppinen? Sen ikäisenä minäkin jaksoin kaikesta huolimatta hymyillä ja ainakin yrittää ajatella positiivisesti, ja aivan kuin sinä, pidin itsaria jokseenkin sairaana. Elin toivossa, olinhan nuori, jolla oli koko elämä edessä. Jaksoin aina elätellä toivetta siitä, että kaikki muuttuu. Tätä samaa harrastin jatkuvasti. Alati lisääntyvät ikävuodet toivat kumminkin aina pikkuhiljaa enemmän ja enemmän epäuskoa toivooni, kunnes lopulta ajatellessani yhä enemmän elettyä elämääni ja ikääni, se usko putosi pois ja jäljelle jäi jonkinasteinen epätoivo, joka tuntuu eteenpäin mentäessä aina voimakkaampana, kun nämä samat asiat aika ajoin palaavat käsittelyyn. Se, että sinä näet maailman valoisampana, johtuu vain siitä, että sinulla on toivoa. Muista, että tämä on vain oma subjektiivinen kokemuksesi. Kun se toivo häviää, jäljelle jää vain todellisuus, eikä todellisuus ole minunlaisteni puolella. Se, että jotkut eivät ymmärrä ajatusmaailmaani, ei ole muuta kuin kokemuksen puutetta. Tätä kokemusta ei kumminkaan voi kokea kuin tietynlaiset ihmiset, eihän muuten olisi niitä, jotka jäisivät tänne tuomitsemaan meitä omista kuplistaan.

Lue lisää

puhut kyllä viisautta rakas katkeroitunut nihilisti ystäväni. mutta sinunkaan subjektiiviset kokemukset eivät ole objektiivisia. miksi olet katkera onnellisille?
onnellisuus on sinulle yhtä subjektiivinen käsite kuin kaikille muillekkin. sinulle se on jotain mikä viedään pois ja josta jäät paitsi, sun kuplaihmisille se on jokin jonka he saavat ja jota he alkavat pitämään itsestään selvyytenä kunnes menettävät sen.....
älä maalaa todellisuutta synkäksi vain sen takia että olet kateellinen.
niinkuin itse sanoit, menetit toivon, menetit onnellisuutesi.

imagineallthepeople kirjoitti:

puhut kyllä viisautta rakas katkeroitunut nihilisti ystäväni. mutta sinunkaan subjektiiviset kokemukset eivät ole objektiivisia. miksi olet katkera onnellisille?
onnellisuus on sinulle yhtä subjektiivinen käsite kuin kaikille muillekkin. sinulle se on jotain mikä viedään pois ja josta jäät paitsi, sun kuplaihmisille se on jokin jonka he saavat ja jota he alkavat pitämään itsestään selvyytenä kunnes menettävät sen.....
älä maalaa todellisuutta synkäksi vain sen takia että olet kateellinen.
niinkuin itse sanoit, menetit toivon, menetit onnellisuutesi.

Lue lisää

Todellisuus on synkkää, elämä on julmaa. Elämää syntyy vain tappamaan, tai tapettavaksi, mikä tarkoittaa sitä, että elämä on itsekästä toisten polkemista, jolla pyritään pitämään oma tyytyväisyys taattuna. Tämän vuoksi voi sanoa objektiivisena totuutena, että elämä ei ole ihanaa. Toki ne, jotka ovat ravintoketjun yläpäässä tyranneina, voivat subjektiivisesti sanoa, että onhan se ihanaa. Aivan kuin sodassa, voittajien on helpompi hymyillä, vaikka sota ei ole kivaa, ja tappiot ovat molemminpuolisia. Mutta voittajien on helpompi uskotella itselleen, että elämä on ihanaa. Häviäjille jää katkeruus, aivan kuten suomalaisetkin ovat vielä tänä päivänäkin jossain määrin katkeria menetetystä Karjalasta ja muista alueista, vaikka eihän Suomen voi sanoa edes hävinneen, koska Venäjähän yritti ottaa Suomen kokonaan itselleen, missä se itse epäonnistui. Mutta itsekkäillä tarkoitusperillä ja vääryydellä aiheutettu mielipaha katkeroittaa.

Toivo ei ole sama asia kuin onnellisuus. Se on vain toivoa siitä, että olisi joskus onnellinen. Mutta vaikka olisinkin menettänyt toivoni myötä onnellisuuteni, niin miksi niin tapahtui? Ehkä siksi, että tajusin olevani ilmaa muille. En merkinnyt mitään kenellekään. Kaikki muut olivat etusijalla ja siten arvokkaampia ja tärkeämpiä kuin minä. Olin se, jonka henki oli synonyymi arvottomalle. Kaikkien muiden elämä meni edelle. Olin sylkykuppi, joka huomioitiin vain siksi, että oli tarve sylkäistä. Muita pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, jostain syystä. He olivat tärkeitä. He olivat niitä, jotka hengenhädässä olisivat saaneet apua ensin, ja joiden pelastuminen olisi kaikki kaikessa. He olivat niitä, joiden vuoksi minut voitaisiin uhrata, eikä kukaan surisi muuta kuin sitä kuinka lähellä menehtymistä ne tärkeämmät olivat. Miksiköhän olisin katkera? Tämän kaiken lisäksi minun pitäisi vielä lipoa kieli ruskeana näiden ihmisten perseitä, jotka oman onnensa taatakseen polkevat minua maahan. Heillä on vieläpä oikeus siihen, kun taas minulla ei ole oikeutta edes tuntea sitä, miltä minusta tuntuu. Näitä onnellisia, joille mielestäsi olen kateellinen, varmasti harmittaa enemmän se, että minä ilmennän heidän onnensa edessä omia tuntemuksiani, kuin minua se, mitä tuossa edelläkin kirjoitin. Mitäs luulet?

Kateutta tämän asian suhteen on yhtä paljon kuin päänsärkyisellä, joka näkee ihmisiä, joiden pää ei ole pipi. Sitä kateutta ei ole, on vain halu saada se särky loppumaan, koska se särky estää nauttimasta yhtään mistään. Ja ymmärrät varmaan kuinka vituttaa, jos nämä muut pahoittavat mielensä voihkimisesta, jonka tuo tuska aiheuttaa? Ymmärrät varmaan myös, kuinka vituttaa, jos kaikki muut ymmärtävät näitä muita ja rupeavat vielä puhumaan kateudesta, kun itsellä on kovat tuskat ja muut ovat "ongelmineen" etusijalla?

.................... kirjoitti:

No, mikä nyt tässä maailmassa olisi mitään muuta kuin itsekästä? Kouluttautuminen ja kumppanin etsiminen ovat yhtä lailla itsekästä touhua, ja ovat aina joltain muulta pois. Kun saat opiskelupaikan, viet sen joltain muulta, joka ehkä ihan oikeasti tarvitsisi sen paikan. Valmistuttuasi toteat, ettet haluakaan tätä ja kaikki oli turhaa. Jos löydät kumppanin, viet ehkä sen vihoviimeisen toivonkipinän joltain muulta. Minkä takia oman nirrin poistaminen on aina olevinaan itsekkäämpää kuin mikään muu? Se ei yksinäisen kohdalla ainakaan ole keneltäkään pois, ja ne väitetyt traumat ovat omaa syytä. Jos tosiaan on niin sinisilmäinen ja tyhmä, että kuvittelee että elämä on kaikilla ihanaa, eikä myönnä tosiasioita ja kuoleman jatkuvaa läsnäoloa, ei voi syyttää kuin itseään, jos ei kestä tiedostaa, että elämä on kuolemista ja maailmassa tapahtuu asioita, jotka ajavat kuolemaan.

Lue lisää

Teki niin tai näin niin aina on jonkun mielestä itsekästä että läpäläpäläpäläpä läpätilää...

.................... kirjoitti:

Todellisuus on synkkää, elämä on julmaa. Elämää syntyy vain tappamaan, tai tapettavaksi, mikä tarkoittaa sitä, että elämä on itsekästä toisten polkemista, jolla pyritään pitämään oma tyytyväisyys taattuna. Tämän vuoksi voi sanoa objektiivisena totuutena, että elämä ei ole ihanaa. Toki ne, jotka ovat ravintoketjun yläpäässä tyranneina, voivat subjektiivisesti sanoa, että onhan se ihanaa. Aivan kuin sodassa, voittajien on helpompi hymyillä, vaikka sota ei ole kivaa, ja tappiot ovat molemminpuolisia. Mutta voittajien on helpompi uskotella itselleen, että elämä on ihanaa. Häviäjille jää katkeruus, aivan kuten suomalaisetkin ovat vielä tänä päivänäkin jossain määrin katkeria menetetystä Karjalasta ja muista alueista, vaikka eihän Suomen voi sanoa edes hävinneen, koska Venäjähän yritti ottaa Suomen kokonaan itselleen, missä se itse epäonnistui. Mutta itsekkäillä tarkoitusperillä ja vääryydellä aiheutettu mielipaha katkeroittaa.

Toivo ei ole sama asia kuin onnellisuus. Se on vain toivoa siitä, että olisi joskus onnellinen. Mutta vaikka olisinkin menettänyt toivoni myötä onnellisuuteni, niin miksi niin tapahtui? Ehkä siksi, että tajusin olevani ilmaa muille. En merkinnyt mitään kenellekään. Kaikki muut olivat etusijalla ja siten arvokkaampia ja tärkeämpiä kuin minä. Olin se, jonka henki oli synonyymi arvottomalle. Kaikkien muiden elämä meni edelle. Olin sylkykuppi, joka huomioitiin vain siksi, että oli tarve sylkäistä. Muita pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, jostain syystä. He olivat tärkeitä. He olivat niitä, jotka hengenhädässä olisivat saaneet apua ensin, ja joiden pelastuminen olisi kaikki kaikessa. He olivat niitä, joiden vuoksi minut voitaisiin uhrata, eikä kukaan surisi muuta kuin sitä kuinka lähellä menehtymistä ne tärkeämmät olivat. Miksiköhän olisin katkera? Tämän kaiken lisäksi minun pitäisi vielä lipoa kieli ruskeana näiden ihmisten perseitä, jotka oman onnensa taatakseen polkevat minua maahan. Heillä on vieläpä oikeus siihen, kun taas minulla ei ole oikeutta edes tuntea sitä, miltä minusta tuntuu. Näitä onnellisia, joille mielestäsi olen kateellinen, varmasti harmittaa enemmän se, että minä ilmennän heidän onnensa edessä omia tuntemuksiani, kuin minua se, mitä tuossa edelläkin kirjoitin. Mitäs luulet?

Kateutta tämän asian suhteen on yhtä paljon kuin päänsärkyisellä, joka näkee ihmisiä, joiden pää ei ole pipi. Sitä kateutta ei ole, on vain halu saada se särky loppumaan, koska se särky estää nauttimasta yhtään mistään. Ja ymmärrät varmaan kuinka vituttaa, jos nämä muut pahoittavat mielensä voihkimisesta, jonka tuo tuska aiheuttaa? Ymmärrät varmaan myös, kuinka vituttaa, jos kaikki muut ymmärtävät näitä muita ja rupeavat vielä puhumaan kateudesta, kun itsellä on kovat tuskat ja muut ovat "ongelmineen" etusijalla?

Lue lisää

Minun mielestäni nimimerkki "...................." puhuu asiaa. Elämä on enimmäkseen pelkkää taistelua ja valtapeliä ja heikommista yksilöistä kukaan ei aidosti välitä. Kaikki välittäminen on enimmäkseen vain pelkkiä kauniita korulauseita mutta kun tulee tekojen aika niin silloin heikoimmat yksilöt unohdetaan, jätetään heitteille tai poljetaan entistä syvemmälle suohon.

En minäkään kelpaa kenelleekkään muuta kuin tasan silloin jos joku tarvitsee jotain palvelusta minulta ja näin ollen kuvittelee hyötyvänsä minusta.

örhörhörh_diapami kirjoitti:

Piristyin todella paljon!

Palstan kautta välittyy tietenkin hieman huonosti oikea ihminen tekstin takana, mutta sitä mitä kutsut pessimistisyydeksi on mielestäni rationaalista suhtautumistapaa maailman asioihin.

Kyllä moralisoin varsin usein nykypäivänä onnellisia ihmisiä. Harmittavan monet ovat erään K:lla alkavan puolueen listoilla tai vähintäänkin heidän kannattajiaan, raha tuntuu osittain tässä kulkevan käsikädessä. Tietyt talouspäätökset voivat yhteiskunnassa ajaa ihmisiä umpikujaan ja pois onnellisuuden tieltä.
Olen kuitenkin tässä suhteessa toistamaata, suhtaudun vähintäänkin penseästi K:lla alkavan puolueen porhoihin ja koska mielestäni arvomaailma on sosiaalisesti hyväksyttävämpi, koen että olen myös jollakin tapaa onnellinen.

...enkä tosiaan vihaamaaimaa nämä eräät tapaukset Suomessa oli varsin valitettavia kohtaloita.

On vain eräitä asioita joita ei niin paljon voi vaikuttaa kuten kaaottinen systeemi parinvalinnassa, tässä kohtaa olen itse heikoilla ja en koe asemaani kovinkaan onnelliseksi. Olen sosiaalinen joskin ujo ja tämän takia "flaksia" ei tule käymään.

Mutta minä olen puhunut...miettikää te, jos vielä mielitte miettiä.

Lue lisää

Jospa sittenkin selittäisit vielä tarkemmin, että mikä niin kaoottinen parinvalintasysteemi? :) Kiinnostus heräsi...

En ole itse edes halunnut etsiä miestä vielä. Mutta olen ajatellut, että ehkäpä ensivuonna... jos on sellainen hyvä hetki. Olen parikymppinen. Yksi mies jo tuli ja meni. En tiedä oliko hän onni vai onnettomuus.

Kauheita uhkakuvia maalaillaan... Luulen, että se on enemmän siitä kiinni, että uskaltaa oikeasti lähestyä samanhenkistä ihmistä. Mitäköhän siitäkin tulee? :D Mun on yleensäkin vaikea tutustua ihmisiin... Yleisin pelko on varmaan se, että tulee pakit... ja sitte ei ees uskalleta?

Ohno.

Väite: Niin parikymppinen nainen löytää aina seuraa, ei huolta. -Olen kuullut jo riittävästi aiheesta suomi24:ssä.

Aiheeseen? :D

.................... kirjoitti:

Todellisuus on synkkää, elämä on julmaa. Elämää syntyy vain tappamaan, tai tapettavaksi, mikä tarkoittaa sitä, että elämä on itsekästä toisten polkemista, jolla pyritään pitämään oma tyytyväisyys taattuna. Tämän vuoksi voi sanoa objektiivisena totuutena, että elämä ei ole ihanaa. Toki ne, jotka ovat ravintoketjun yläpäässä tyranneina, voivat subjektiivisesti sanoa, että onhan se ihanaa. Aivan kuin sodassa, voittajien on helpompi hymyillä, vaikka sota ei ole kivaa, ja tappiot ovat molemminpuolisia. Mutta voittajien on helpompi uskotella itselleen, että elämä on ihanaa. Häviäjille jää katkeruus, aivan kuten suomalaisetkin ovat vielä tänä päivänäkin jossain määrin katkeria menetetystä Karjalasta ja muista alueista, vaikka eihän Suomen voi sanoa edes hävinneen, koska Venäjähän yritti ottaa Suomen kokonaan itselleen, missä se itse epäonnistui. Mutta itsekkäillä tarkoitusperillä ja vääryydellä aiheutettu mielipaha katkeroittaa.

Toivo ei ole sama asia kuin onnellisuus. Se on vain toivoa siitä, että olisi joskus onnellinen. Mutta vaikka olisinkin menettänyt toivoni myötä onnellisuuteni, niin miksi niin tapahtui? Ehkä siksi, että tajusin olevani ilmaa muille. En merkinnyt mitään kenellekään. Kaikki muut olivat etusijalla ja siten arvokkaampia ja tärkeämpiä kuin minä. Olin se, jonka henki oli synonyymi arvottomalle. Kaikkien muiden elämä meni edelle. Olin sylkykuppi, joka huomioitiin vain siksi, että oli tarve sylkäistä. Muita pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, jostain syystä. He olivat tärkeitä. He olivat niitä, jotka hengenhädässä olisivat saaneet apua ensin, ja joiden pelastuminen olisi kaikki kaikessa. He olivat niitä, joiden vuoksi minut voitaisiin uhrata, eikä kukaan surisi muuta kuin sitä kuinka lähellä menehtymistä ne tärkeämmät olivat. Miksiköhän olisin katkera? Tämän kaiken lisäksi minun pitäisi vielä lipoa kieli ruskeana näiden ihmisten perseitä, jotka oman onnensa taatakseen polkevat minua maahan. Heillä on vieläpä oikeus siihen, kun taas minulla ei ole oikeutta edes tuntea sitä, miltä minusta tuntuu. Näitä onnellisia, joille mielestäsi olen kateellinen, varmasti harmittaa enemmän se, että minä ilmennän heidän onnensa edessä omia tuntemuksiani, kuin minua se, mitä tuossa edelläkin kirjoitin. Mitäs luulet?

Kateutta tämän asian suhteen on yhtä paljon kuin päänsärkyisellä, joka näkee ihmisiä, joiden pää ei ole pipi. Sitä kateutta ei ole, on vain halu saada se särky loppumaan, koska se särky estää nauttimasta yhtään mistään. Ja ymmärrät varmaan kuinka vituttaa, jos nämä muut pahoittavat mielensä voihkimisesta, jonka tuo tuska aiheuttaa? Ymmärrät varmaan myös, kuinka vituttaa, jos kaikki muut ymmärtävät näitä muita ja rupeavat vielä puhumaan kateudesta, kun itsellä on kovat tuskat ja muut ovat "ongelmineen" etusijalla?

Lue lisää

anteeksi, tarkoitukseni ei ollut loukata. itellä on välillä taipumus alkaa väittelemään ja sylkemään asioita. voittaja ei ole mun mielestä se joka voittaa taistelun vaan se joka kaatuu ja nousee uudestaan pystyyn. häviäjä on se joka luovuttaa. me nähdään elämä ja todellisuus aika samanlailla mutta minä en ole luovuttanut vielä. olen taistelu toverisi ja yritän valaa uskoa sinuun. ymmärrän vihasi mutta se ei tuo takaisin sitä minkä menetit. se sokaisee sinut siltä objektiiviselta totuudelta että annat tietämättömien määrittää oman arvosi.
en enää väittele.
Peace

Ahdistunut mies kirjoitti:

Minun mielestäni nimimerkki "...................." puhuu asiaa. Elämä on enimmäkseen pelkkää taistelua ja valtapeliä ja heikommista yksilöistä kukaan ei aidosti välitä. Kaikki välittäminen on enimmäkseen vain pelkkiä kauniita korulauseita mutta kun tulee tekojen aika niin silloin heikoimmat yksilöt unohdetaan, jätetään heitteille tai poljetaan entistä syvemmälle suohon.

En minäkään kelpaa kenelleekkään muuta kuin tasan silloin jos joku tarvitsee jotain palvelusta minulta ja näin ollen kuvittelee hyötyvänsä minusta.

Lue lisää

Meillä oli sellainen äänestys lukion etiikan tunnilla "muinoin" , että laiva on uppoamassa ja pelastusveneeseen ei mahdu kuin (olisko 8) ihmistä. Kaikenlaisia ihmisiä... vaikka nyt jonkun isoäiti, lapsi, kuolemansairas perheenisä, opiskelija, ... ja kaikenlaista porukkaa... sitten yksinäinen ihminen (mies), jolla ei ole yhtään ystävää.

Äänestimme opettajan toivosta, että kuka jää pois veneestä, koska yksi ei mahdu.
Melkein kaikki äänestivät sitä yksinäistä, jolla ei ole yhtään ystävää. Minä ja pari muuta tyyppiä äänestettiin mun mielestä kuolemansairasta. Inhosin etikkaa tavallaan ja noita äänestyksiä.. ehkä ne joo kertoo jotain tästä yhteiskunnasta.

Perustelut oli siinä, että yksinäistä ei jäisi kukaan suremaan, joten se olisi pienin harmi. :/ Mä ajattelin niin, että ehkä se yksinäinen alkais siinä vaiheessa arvostaa elämäänsä ja sais uuden mahdollisuuden. Se toinen mies kuolis todennäkösesti muutenkin pian. (En sen kummemmin pohtinu niinku tuskin moni muukaan. )

En voi käsittää niitä keskusteluja ja äänestyksiä, joita meillä tunneilla oli... jäi paha mieli.

Tiedän, että pitäis munkin jo pitää turpani kiinni ku oon jo ihan tarpeeks päätäni aukonu.

tyttö kirjoitti:

Meillä oli sellainen äänestys lukion etiikan tunnilla "muinoin" , että laiva on uppoamassa ja pelastusveneeseen ei mahdu kuin (olisko 8) ihmistä. Kaikenlaisia ihmisiä... vaikka nyt jonkun isoäiti, lapsi, kuolemansairas perheenisä, opiskelija, ... ja kaikenlaista porukkaa... sitten yksinäinen ihminen (mies), jolla ei ole yhtään ystävää.

Äänestimme opettajan toivosta, että kuka jää pois veneestä, koska yksi ei mahdu.
Melkein kaikki äänestivät sitä yksinäistä, jolla ei ole yhtään ystävää. Minä ja pari muuta tyyppiä äänestettiin mun mielestä kuolemansairasta. Inhosin etikkaa tavallaan ja noita äänestyksiä.. ehkä ne joo kertoo jotain tästä yhteiskunnasta.

Perustelut oli siinä, että yksinäistä ei jäisi kukaan suremaan, joten se olisi pienin harmi. :/ Mä ajattelin niin, että ehkä se yksinäinen alkais siinä vaiheessa arvostaa elämäänsä ja sais uuden mahdollisuuden. Se toinen mies kuolis todennäkösesti muutenkin pian. (En sen kummemmin pohtinu niinku tuskin moni muukaan. )

En voi käsittää niitä keskusteluja ja äänestyksiä, joita meillä tunneilla oli... jäi paha mieli.

Tiedän, että pitäis munkin jo pitää turpani kiinni ku oon jo ihan tarpeeks päätäni aukonu.

Lue lisää

Tuli vaan mieleen. Silti en edelleenkin kieltäydyn ajattelemasta niin että tää koko elämä perustuu siihen että taistellaan menestyksestä. Mä taistelen itteni kaa, en jaksa muitten kaa tapella...

Ehkä mä sitte joskus taistelen jonkun toisen kaa enkä yksin :D Seolis 100x parempi.

tyttö kirjoitti:

Tuli vaan mieleen. Silti en edelleenkin kieltäydyn ajattelemasta niin että tää koko elämä perustuu siihen että taistellaan menestyksestä. Mä taistelen itteni kaa, en jaksa muitten kaa tapella...

Ehkä mä sitte joskus taistelen jonkun toisen kaa enkä yksin :D Seolis 100x parempi.

Lue lisää

Yleensä se meneekin niin, että ne, joilla elämässä on ollut kaikkea, pyrkii pitämään kiinni kynsin hampain siitä, mitä heillä on. Tämän lisäksi he vielä pyrkivät kipuamaan ylöspäin. Tuntuu, että mikään ei riitä. Tuollaiset ihmiset takuulla ajattelevat kaiken olevan itsestäänselvää, ja kun kaikki käy itsestäänselväksi, siitä tulee arkea, ja arkeen täytyy saada jotain spesiaalia, aina vain. Vähäosaisimmat tuntuvat aina olevan niitä, jotka oikeasti välittävät, ja ovat maanläheisempiä. Ehkäpä se johtuu siitä, että he ovat itse sillä alimmalla tasolla ja kaikki muu on sitä spesiaalia. Hyväosaisilla ei ole haluja oikeasti lähentyä huono-osaisten kanssa, koska se ei tuo heille sitä arjen voittavaa elämystä. Vähän niinkuin yksinäinen, joka saa kerrankin juttuseuraa. Hänelle se on jotain erityistä. Mutta sille toiselle se on vain päivittäisrutiinia, eikä hän osaa antaa sille mitään erityis-arvoa. Joku toinen ei edes haluaisi puhua tämän yksinäisen kanssa, koska se ei tuo hänen elämäänsä mahdollisuksia, mitä joku paikan sutjakka pikkujulkkis voi antaa.

tyttö kirjoitti:

Jospa sittenkin selittäisit vielä tarkemmin, että mikä niin kaoottinen parinvalintasysteemi? :) Kiinnostus heräsi...

En ole itse edes halunnut etsiä miestä vielä. Mutta olen ajatellut, että ehkäpä ensivuonna... jos on sellainen hyvä hetki. Olen parikymppinen. Yksi mies jo tuli ja meni. En tiedä oliko hän onni vai onnettomuus.

Kauheita uhkakuvia maalaillaan... Luulen, että se on enemmän siitä kiinni, että uskaltaa oikeasti lähestyä samanhenkistä ihmistä. Mitäköhän siitäkin tulee? :D Mun on yleensäkin vaikea tutustua ihmisiin... Yleisin pelko on varmaan se, että tulee pakit... ja sitte ei ees uskalleta?

Ohno.

Väite: Niin parikymppinen nainen löytää aina seuraa, ei huolta. -Olen kuullut jo riittävästi aiheesta suomi24:ssä.

Aiheeseen? :D

Lue lisää

Uskoisin, että tarkoittaa sitä, että vallalla on naisten markkinat. Naisilla on kysyntää, mutta naisilla itsellään on niin kovat kriteerit miesten suhteen, että suuri osa miehistä tippuu pois vaihtoehtojen joukosta. Lisäksi se on mies, jonka täytyy tehdä aloite ja vakuuttaa nainen siitä, että on valitsemisen arvoinen. Näinhän se menee eläinmaailmassakin. Urokset elvistelevät ja naaraat valitsevat. Jos on huonot sosiaaliset taidot, ujo, taikka jotain muuta vastaavaa, on hivenen vaikea mennä esiintymään ja pullistelemaan. Siihen kun vielä tulee ikävuosia lisää ja kun on täysin kokematon naisten suhteen, on aina vain vaikeampi mennä pätemään. Naisillahan ujous ja muut eivät ole este miehen saamisen suhteen, koska miehen tehtävä on lähestyä naista. Koska miehen vaatimukset ovat naista kohtaan lepsummat, on hyvinkin mahdollista, että tavallinen duunarinainen voi löytää itsensä jonkun sikarikkaan ja hyvin menestyvän kainalosta. Tämä potentiaalinen mahdollisuus saa heidät haistattamaan pitkät liian tavallisille miehille, koska he toivovat törmäävänsä siihen uljaaseen prinssiinsä. Naisilla on mahdollisuuksia, miehillä vain, jos olet sitä mitä naiset haluavat.

voit ottaa kunnon häkäsaunat joulun kunniaksi aattoiltana!

olisko se ollut jokin alempi tasoinen mies tjsp... ei noista termeistä ota selvää enää erkkikään, itelläkin tuli ekana mieleen tuo ass to mouth

Jos olisitte säännöllisesti lukeneet Suomi24 sinkut palstaa tietäisitte varsin hyvin mikä on atm.

-------------------- kirjoitti:

Jos olisitte säännöllisesti lukeneet Suomi24 sinkut palstaa tietäisitte varsin hyvin mikä on atm.

Joo ei kiinnosta. Riittää kun kerran käy vilkaisemassa keskustelujen otsikkoja siellä ja palaa kiireen vilkkaa takaisin. Pelkkää trolliporukkaa huorittelemassa ja puhumassa pillusta.
Yök.

Poikia syntyy tässä maassa enemmän kuin tyttöjä, mikä pistää lähtökohtaisesti miehet huonompaan asemaan vastakkaisen sukupuolen löytämisen suhteen. Luuletko tosiaan, että niille huonommille marjoille riittää kysyntää (tai ylipäätään mielenkiintoa), kun ne kaikki parempilaatuiset viedään ensin?

Naisia on kyllä tässä maassa enemmän kuin miehiä, mutta se johtuu siitä, että naiset elävät hivenen pidempään kuin miehet, joten seniorigimmoja olisi kyllä tarjolla

.................... kirjoitti:

Poikia syntyy tässä maassa enemmän kuin tyttöjä, mikä pistää lähtökohtaisesti miehet huonompaan asemaan vastakkaisen sukupuolen löytämisen suhteen. Luuletko tosiaan, että niille huonommille marjoille riittää kysyntää (tai ylipäätään mielenkiintoa), kun ne kaikki parempilaatuiset viedään ensin?

Naisia on kyllä tässä maassa enemmän kuin miehiä, mutta se johtuu siitä, että naiset elävät hivenen pidempään kuin miehet, joten seniorigimmoja olisi kyllä tarjolla

Lue lisää

Ja luuletko sinä tosiaan, että maantieteelliset yms erot eivät vaikuta siihen, miten nämä parhaista parhaimmat miehet jakautuvat? Siksi kannattaa lototakin, se on pienen pienen pienen pienen jne pieni mahdollisuus, mutta silti, mahdollisuus.

On itsestäsi kiinni viitsitkö käyttää sitä vai et.

diskreet kirjoitti:

Ja luuletko sinä tosiaan, että maantieteelliset yms erot eivät vaikuta siihen, miten nämä parhaista parhaimmat miehet jakautuvat? Siksi kannattaa lototakin, se on pienen pienen pienen pienen jne pieni mahdollisuus, mutta silti, mahdollisuus.

On itsestäsi kiinni viitsitkö käyttää sitä vai et.

Lue lisää

Sulta tais mennä kirjoittajat sekaisin. En ole sama tyyppi kuin "...................." vaikka tuo totta onkin mitä hän kirjoittaa.

----------------- kirjoitti:

Sulta tais mennä kirjoittajat sekaisin. En ole sama tyyppi kuin "...................." vaikka tuo totta onkin mitä hän kirjoittaa.

Sitä paitsi kaikki parhaat naiset ovat jo varattuja eikä niitä naisia pysty mitenkään lähestymään jos kärsii näinkin pahoista sosiaalisista peloista kuten minä.

----------------- kirjoitti:

Sitä paitsi kaikki parhaat naiset ovat jo varattuja eikä niitä naisia pysty mitenkään lähestymään jos kärsii näinkin pahoista sosiaalisista peloista kuten minä.

"Parhaat" naiset? Ollaanpas sitä nyt itsekkäitä. Eikö vähemmän "paras" siis kelpaa herralle? Sitten on ihan turha parkua, ettei kelpaa, yhyy yhyy yhyy, kun ei itsekään kelpuuta.

Sosiaaliset pelot, ahahahaa. Hanki testosteronia, esimerkiksi kuntosalilta. Tuollainen parkuminen ja vinkuna on niin hiton naisellista, että ällöttää.

diskreet kirjoitti:

"Parhaat" naiset? Ollaanpas sitä nyt itsekkäitä. Eikö vähemmän "paras" siis kelpaa herralle? Sitten on ihan turha parkua, ettei kelpaa, yhyy yhyy yhyy, kun ei itsekään kelpuuta.

Sosiaaliset pelot, ahahahaa. Hanki testosteronia, esimerkiksi kuntosalilta. Tuollainen parkuminen ja vinkuna on niin hiton naisellista, että ällöttää.

Lue lisää

Kelpaisiko itsellesi pahasti ylipainoinen, ruma tai kehitysvammainen nainen jos itse olisit hoikka ja komea etkä itse olisi kehitysvammainen? Hanki testosteronia, pidä sä nyt pääs kiinni kun et varmaan tiedä sosiaalisista peloista tuon taivaallista.

----------------- kirjoitti:

Kelpaisiko itsellesi pahasti ylipainoinen, ruma tai kehitysvammainen nainen jos itse olisit hoikka ja komea etkä itse olisi kehitysvammainen? Hanki testosteronia, pidä sä nyt pääs kiinni kun et varmaan tiedä sosiaalisista peloista tuon taivaallista.

Lue lisää

Mitä naisellista siinä on että tunnustaa tosia-asiat? Mielestäni se on miehekästä ja suoraselkäistä toimintaa.

----------------- kirjoitti:

Kelpaisiko itsellesi pahasti ylipainoinen, ruma tai kehitysvammainen nainen jos itse olisit hoikka ja komea etkä itse olisi kehitysvammainen? Hanki testosteronia, pidä sä nyt pääs kiinni kun et varmaan tiedä sosiaalisista peloista tuon taivaallista.

Lue lisää

Sitäpaitsi eihän naisillekkaan todellakaan kelpaa kuka tahansa mies kuten on tullut huomattua ja naiset on paljon nirsompia kuin miehet. Tätä vaan ei saisi sanoa ääneen koska eihän useimmat naiset kestä kuulla mitään negatiivista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä joten hys, hys!!!

----------------- kirjoitti:

Kelpaisiko itsellesi pahasti ylipainoinen, ruma tai kehitysvammainen nainen jos itse olisit hoikka ja komea etkä itse olisi kehitysvammainen? Hanki testosteronia, pidä sä nyt pääs kiinni kun et varmaan tiedä sosiaalisista peloista tuon taivaallista.

Lue lisää

Siis, jos sinulla on oikeus vaatia tiettyjä asioita naiselta, myös naisella on oikeus vaatia tiettyjä asioita sinulta. Ja koska itse et hyväksy tiettyjä ominaisuuksia toisilla, pitää sinun vastavuoroisesti silloin myöntyä siihen, etteivät jotkut hyväksy sinun tiettyjä ominaisuuksia.

Eli, kunhan vain parut ja valitat täällä, kaksinaismoralismi elää ja voi hyvin sinussakin.

diskreet kirjoitti:

Siis, jos sinulla on oikeus vaatia tiettyjä asioita naiselta, myös naisella on oikeus vaatia tiettyjä asioita sinulta. Ja koska itse et hyväksy tiettyjä ominaisuuksia toisilla, pitää sinun vastavuoroisesti silloin myöntyä siihen, etteivät jotkut hyväksy sinun tiettyjä ominaisuuksia.

Eli, kunhan vain parut ja valitat täällä, kaksinaismoralismi elää ja voi hyvin sinussakin.

Lue lisää

Olkoonkin niin kuten esität mutta faktaa on se että naiset ovat silti keskimäärin nirsompia kuin miehet. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

----------------- kirjoitti:

Olkoonkin niin kuten esität mutta faktaa on se että naiset ovat silti keskimäärin nirsompia kuin miehet. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Niin että mielestäni naiset ovat tässä suhteessa vielä pahempia kaksinaismoralisteja kuin miehet enkä nyt oikein ymmärrä mitä minun "parkumiseni" sun napaas kaivaa?

----------------- kirjoitti:

Olkoonkin niin kuten esität mutta faktaa on se että naiset ovat silti keskimäärin nirsompia kuin miehet. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Hyvin nirsolta sinäkin noiden viestien jälkeen näytät. Pata kattilaa soimaa.

Sanoisin että naiseksi syntyminen on kuin saada 6 1 lisänumero oikein Lotossa sillä onhan naisenakin olemisessa omat haittapuolensa. Riippuu vähän tietysti siitäkin minkälaiseksi naiseksi on syntynyt ja nyt tarkoitan ihan ulkonäköä.

----------------- kirjoitti:

Sanoisin että naiseksi syntyminen on kuin saada 6 1 lisänumero oikein Lotossa sillä onhan naisenakin olemisessa omat haittapuolensa. Riippuu vähän tietysti siitäkin minkälaiseksi naiseksi on syntynyt ja nyt tarkoitan ihan ulkonäköä.

Lue lisää

Häkä vai alko pakkanen?

Mitä hittoa sä höpötät. Miehiä ja naisia on saman verran paitsi yli 70-vuotiaita naisia on enemmän ku miehiä :oo Otan kaikki tosissaa.

tyttö kirjoitti:

Mitä hittoa sä höpötät. Miehiä ja naisia on saman verran paitsi yli 70-vuotiaita naisia on enemmän ku miehiä :oo Otan kaikki tosissaa.

En mä usko että sä olet alkuperäinen tyttö mutta voi olla että oletkin.

tyttö kirjoitti:

Mitä hittoa sä höpötät. Miehiä ja naisia on saman verran paitsi yli 70-vuotiaita naisia on enemmän ku miehiä :oo Otan kaikki tosissaa.

Eikä ole, vaan miehiä on KAIKISSA valtioissa ENEMMÄN kun naisia. Ja tämä on ollut tiedossa suunnilleen 1800-luvulta asti, kun on ryhdytty keräämään syntyvyystilastoja. Esimerkiksi Suomessa syntyy (muistaakseni) 102 poikaa 100 tyttöä kohden.

Koska miehet kuolevat nuorempina, niin vasta noin 50-ikävuoden jälkeen naisten määrä ylittää miesten määrän. Silloin naisetkin pääsevät kokemaan, miltä yksinäisyys todella tuntuu. Ilmankos iäkkäät, leskeytyneet naiset tekevätkin paljon itsemurhia. Ei naiset siis kestä sosiaalista eristämistä yhtään sen paremmin kuin miehet, naisilla vain se todellisuus kolahtaa vanhuusiässä, kun meillä miehillä se on todellisuutta syntymästä asti.

diskreet kirjoitti:

Eikä ole, vaan miehiä on KAIKISSA valtioissa ENEMMÄN kun naisia. Ja tämä on ollut tiedossa suunnilleen 1800-luvulta asti, kun on ryhdytty keräämään syntyvyystilastoja. Esimerkiksi Suomessa syntyy (muistaakseni) 102 poikaa 100 tyttöä kohden.

Koska miehet kuolevat nuorempina, niin vasta noin 50-ikävuoden jälkeen naisten määrä ylittää miesten määrän. Silloin naisetkin pääsevät kokemaan, miltä yksinäisyys todella tuntuu. Ilmankos iäkkäät, leskeytyneet naiset tekevätkin paljon itsemurhia. Ei naiset siis kestä sosiaalista eristämistä yhtään sen paremmin kuin miehet, naisilla vain se todellisuus kolahtaa vanhuusiässä, kun meillä miehillä se on todellisuutta syntymästä asti.

Lue lisää

Väitän että naiset ovat henkisesti paljon heikompia kuin miehet ja olisivat jo esimerkiksi minun asemassani tehneet itsemurhan. Useimmat naiset eivät kestä yksinäisyyttä kun ovat tottuneet siihen että heitä ihaillaan ja kehutaan jatkuvasti.

-------------------- kirjoitti:

Väitän että naiset ovat henkisesti paljon heikompia kuin miehet ja olisivat jo esimerkiksi minun asemassani tehneet itsemurhan. Useimmat naiset eivät kestä yksinäisyyttä kun ovat tottuneet siihen että heitä ihaillaan ja kehutaan jatkuvasti.

Lue lisää

Ja väitteesi on faktaa. Iäkkäät leskirouvat tekevät itsemurhan, koska miehiä on siinä iässä niin paljon vähemmän, ettei puolisoa enää löydä.

Miehet ovat vahvempaa tekoa kuin naiset, siksi tuollaisen viivatyypin naisellinen vinkuna ärsyttääkin niin kovin.

diskreet kirjoitti:

Ja väitteesi on faktaa. Iäkkäät leskirouvat tekevät itsemurhan, koska miehiä on siinä iässä niin paljon vähemmän, ettei puolisoa enää löydä.

Miehet ovat vahvempaa tekoa kuin naiset, siksi tuollaisen viivatyypin naisellinen vinkuna ärsyttääkin niin kovin.

Lue lisää

No ei ole mitään naisellista vinkunaa. Esitän vain omia näkemyksiäni asiasta että tiedä se.

-------------------- kirjoitti:

No ei ole mitään naisellista vinkunaa. Esitän vain omia näkemyksiäni asiasta että tiedä se.

Naisellista parkumiselta tuo vinkunasi vaikuttaa, eikä sitten lainkaan miehekkäältä. Enpä ihmettele sitten, että naiset kiertävät sinut kaukaa, eiväthän he lesboja ole. Kannattaisi harkita homoseksuaaliksi ryhtymistä ja etsiä itsellesi karvainen mies. Ilmiselvästi kaipaat jonkun vahvan uroksen syliin.