onko kellään mitään vinkkiä miten punastumista voisi ehkäistä??
mulla on ollut nuorempana tosi paljon ongelmia itseni hyväksymisen kanssa.mä rupesin pikku hiljaa sulkeutumaan ja en enää "uskaltanut" sanoa omia mielipiteitäni tms.mä tein sen virheen, että mä rupesin pelkäämään mitä muut ajattelivat sanomisistani tai tekemisistäni
en siis uskaltanut olla oma itseni.
olin aina samaa mieltä kuin muutkin.
nyt olen monta vuotta yrittänyt saada omaa elämää takaisin.Mulle on kuitenkin jäänyt jotain pieniä ahdistuksia kuten kun ja jos mä keskustelen esimerkiksi tuntemattoman ihmisen kanssa mua rupee punastuttamaan kun se katsoo mua kun mä puhun sille,jotenkin tulee ajatus taas siitä, että mitäköhan se ajattelee..punastus poskilla polttaa ja punastuttaa vielä enempi kun tajuaa että nyt toikin huomaa että mua jännittää/nolottaa..
kertokaa pliis mitenkä saa punastumisen loppumaan?
punastuminen
41
23199
Vastaukset
- SynkMaster
Olen huono vastaaja, koska minusta siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, huonoa tai edes välttämättä korjattavaa. En ole typerä, saatan kyllä ymmärtää miten se häirinnee ihmistä itseään. Olen silti myös täysin rehellinen sanoessani, että tuon reaktion takana oleva ilmeinen herkkyys on minusta pikemminkin varsin viehättävää. Kaiketi sitä ikä voimakkaasti karsii, toivottavasti ei kokonaan ja kaikilta. Selvästikään ei.
En yritä lausua mitään patenttiratkaisua, mutta periaatteessa logoterapian pyrkimys saattaa tahdosta riippumatomat reaktiot tahdon piiriin, on aina kuulostanut hyvältä ajatukselta. Mitä jos yrittäisit (ensin "turvallisessa" ympäristössä) tahallisesti punastua, punaisemmaksi kuin koskaan. Saatat havaita, että eihän se niin vain onnistu. Myöhemmin, jos rohkeus antaa myöten, voit yrittää samaa muuallakin ja samalla kun sitten yrität aktiivisesti pusertaa sitä punaa kasvoillesi, saattaa asia tällä kierolla mekanismilla muuttua yhä etäisemmäksi; tavallaan se aktiivinen yritys vie tilaa siltä itsetarkkailulta - et, aivan mekaanisestikaan, ehdi ajatella niin paljoa mitä muut - mukamas - sinusta ajattelevat.
No, yritin. Eikä pidä pahastua tyylini näennäisestä keveydestä.- anya
Niinhän sitä aina lohdutellaan, että ikä karsisi jännitysoireita, mutta minulle ainakin on käynyt päinvastoin. Iän myötä oireet ovat vain lisääntyneet. Opiskeluaikoina vielä saatoin puhua ilman, että ihmeemmin olisin punastellut, mutta nyt 44-vuotiaana en voi edes lääkäriin mennä ilman Propralia. Varmaan viimeinen tikki oli se, kun yksi lääkäri mainitsi punastumisestani. Sitä ennen olin jopa saattanut ajatella, ettei punastelu niin haittaa. ei minua haittaa muitten punastelu, mutta omani kyllä. Toinen inhottava tapaus oli, kun opiskellessani suulliseen tenttiin mennessäni professori kätteli ja saman tien ihmetteli, että taitaa jännittää, kun kädet ovat kylmät ja kosteat. No totta kai jännitti, mutta pitikö se ääneen möläyttää...Niin, nykyään en sosiaalisiin tilanteisiin ilman Propralia mene. Ja hyvin saan itseni ilmaistua, koska ei tarvitse kiinnittää huomiota punastumiseen, äänen värisemiseen tai käsien hikoiluun.
- SynkMaster
anya kirjoitti:
Niinhän sitä aina lohdutellaan, että ikä karsisi jännitysoireita, mutta minulle ainakin on käynyt päinvastoin. Iän myötä oireet ovat vain lisääntyneet. Opiskeluaikoina vielä saatoin puhua ilman, että ihmeemmin olisin punastellut, mutta nyt 44-vuotiaana en voi edes lääkäriin mennä ilman Propralia. Varmaan viimeinen tikki oli se, kun yksi lääkäri mainitsi punastumisestani. Sitä ennen olin jopa saattanut ajatella, ettei punastelu niin haittaa. ei minua haittaa muitten punastelu, mutta omani kyllä. Toinen inhottava tapaus oli, kun opiskellessani suulliseen tenttiin mennessäni professori kätteli ja saman tien ihmetteli, että taitaa jännittää, kun kädet ovat kylmät ja kosteat. No totta kai jännitti, mutta pitikö se ääneen möläyttää...Niin, nykyään en sosiaalisiin tilanteisiin ilman Propralia mene. Ja hyvin saan itseni ilmaistua, koska ei tarvitse kiinnittää huomiota punastumiseen, äänen värisemiseen tai käsien hikoiluun.
> Ja hyvin saan itseni ilmaistua, koska ei tarvitse kiinnittää huomiota punastumiseen, äänen värisemiseen tai käsien hikoiluun.
Eli asiat ovat sitten paremmin. - anya
SynkMaster kirjoitti:
> Ja hyvin saan itseni ilmaistua, koska ei tarvitse kiinnittää huomiota punastumiseen, äänen värisemiseen tai käsien hikoiluun.
Eli asiat ovat sitten paremmin.mutta tosiaankin vain lääkkeen voimalla.
- tarkemmin..
anya kirjoitti:
Niinhän sitä aina lohdutellaan, että ikä karsisi jännitysoireita, mutta minulle ainakin on käynyt päinvastoin. Iän myötä oireet ovat vain lisääntyneet. Opiskeluaikoina vielä saatoin puhua ilman, että ihmeemmin olisin punastellut, mutta nyt 44-vuotiaana en voi edes lääkäriin mennä ilman Propralia. Varmaan viimeinen tikki oli se, kun yksi lääkäri mainitsi punastumisestani. Sitä ennen olin jopa saattanut ajatella, ettei punastelu niin haittaa. ei minua haittaa muitten punastelu, mutta omani kyllä. Toinen inhottava tapaus oli, kun opiskellessani suulliseen tenttiin mennessäni professori kätteli ja saman tien ihmetteli, että taitaa jännittää, kun kädet ovat kylmät ja kosteat. No totta kai jännitti, mutta pitikö se ääneen möläyttää...Niin, nykyään en sosiaalisiin tilanteisiin ilman Propralia mene. Ja hyvin saan itseni ilmaistua, koska ei tarvitse kiinnittää huomiota punastumiseen, äänen värisemiseen tai käsien hikoiluun.
tästä lääkkeestä mitä sä käytät. Mulla on ihan hillitön sosiaalisten tilanteiden pelko, koska jännitän niitä ja punastelen niin, et se loistaa kilometrien päähän.. Ois kiva jos jostain lääkkeistä olis apua..
- anya
tarkemmin.. kirjoitti:
tästä lääkkeestä mitä sä käytät. Mulla on ihan hillitön sosiaalisten tilanteiden pelko, koska jännitän niitä ja punastelen niin, et se loistaa kilometrien päähän.. Ois kiva jos jostain lääkkeistä olis apua..
Propral kuuluu beetasalpaajiin. Se estää elimistössä liian adrenaliinin tuotannon, eli esim. sydämen syke hidastuu, vapina lakkaa ja verenpaine laskee. Minulla se auttaa tosi hyvin punastumiseen ja käsien hikoiluun. Se ei ole rauhoittava lääke eikä siihen jää koukkuun siten, että sitä pitäisi päivittäinkään ottaa. Minä otan sitä tarvittaessa.Joskus voi mennä viikkoja, etten tarvitse ainuttakaan tablettia, joskus taas tarvitsen sitä esim. kuukauden ajan päivittäin. Minulle Propral määrättiin alunperin rytmihäiriöihin, mutta itse huomasin, että se auttaa myös jännitysoireisiin. Monelle sitä määrätään pelkästään niihin. Tämä ei ole mikään lääkemainos, enkä kehota ketään lääkkeisiin turvautumaan, mutta itselleni Propral on tuonut todella suuren helpotuksen sosiaalisiin tilanteisiin.
- jenny
anya kirjoitti:
Propral kuuluu beetasalpaajiin. Se estää elimistössä liian adrenaliinin tuotannon, eli esim. sydämen syke hidastuu, vapina lakkaa ja verenpaine laskee. Minulla se auttaa tosi hyvin punastumiseen ja käsien hikoiluun. Se ei ole rauhoittava lääke eikä siihen jää koukkuun siten, että sitä pitäisi päivittäinkään ottaa. Minä otan sitä tarvittaessa.Joskus voi mennä viikkoja, etten tarvitse ainuttakaan tablettia, joskus taas tarvitsen sitä esim. kuukauden ajan päivittäin. Minulle Propral määrättiin alunperin rytmihäiriöihin, mutta itse huomasin, että se auttaa myös jännitysoireisiin. Monelle sitä määrätään pelkästään niihin. Tämä ei ole mikään lääkemainos, enkä kehota ketään lääkkeisiin turvautumaan, mutta itselleni Propral on tuonut todella suuren helpotuksen sosiaalisiin tilanteisiin.
pitääkö propraaliin olla resepti lääkäriltä vai saako sitä ilman reseptiä apteekista?
- anya
jenny kirjoitti:
pitääkö propraaliin olla resepti lääkäriltä vai saako sitä ilman reseptiä apteekista?
Propral on reseptilääke, jonka voi määrätä ihan terveyskeskuslääkäri. Minulla on 40 mg:n tabletit, mutta jännitysoireisiin riittää puolikaskin. Rytmihäiriöihin tarvitsen tuhdimman annoksen. Propralia ei pidä käyttää, jos on kovin alhainen verenpaine, koska se alentaa verenpainetta, ainakin isompina annoksina. Minulla se tosin ei ole verenpainetta laskenut yhtään.
- ...
anya kirjoitti:
Propral on reseptilääke, jonka voi määrätä ihan terveyskeskuslääkäri. Minulla on 40 mg:n tabletit, mutta jännitysoireisiin riittää puolikaskin. Rytmihäiriöihin tarvitsen tuhdimman annoksen. Propralia ei pidä käyttää, jos on kovin alhainen verenpaine, koska se alentaa verenpainetta, ainakin isompina annoksina. Minulla se tosin ei ole verenpainetta laskenut yhtään.
Käytin itse tuota paniikkihöiriöihin jossa sydän tykytti niin paljon että meinasi kurkusta hypätä, auttaako tuo tosissaan näihin "oireisiin" ?
- laalaa
punastuminen ei ole tahdonalainen reaktio...
- Kolmekymppinen
Niin tutuilta kuulostavat ongelmasi. Punastelin teini-iässä aivan hirveästi. Tiedostin sen itse ja ympäristö huomautteli aktiivisesti. Olin sosiaalisesti todella kömpelö, nauroin oudoissa paikoissa ja enimmäkseen PELKÄSIN punastumista (siitä enimmäkseen johtui myös sosiaalinen kömpelyyteni..)
Lukiossa olo helpottui, koska siellä punastumisesta ei huomauteltu. Valitettavasti myöhemmin elämässäni (opiskelu- ja työpaikoissa) on kohdalleni sattunut ikäviä ihmisiä, jotka jaksavat ongelmastani ja ujoudestani mainita.
Tällä hetkellä käytän peittävää meikkiä (Katso esim. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000005414540), mikä onkin helpottanut oloani. Punaisuutta se ei kokonaan poista (jos oikein hehkuu), mutta hillitsee huomattavasti.
Tsemppiä sinulle! Minua ei kenenkään punastelu haittaa. :)- sanomalehteen
hei! etsimme punastumisesta kärsiviä ihmisiä haastateltavaksi ongelmaa sosiaalisesta näkökulmasta tarkastelevaan artikkeliin. Jos haluat jakaa omat kokemuksesi ja mielipiteesi, niin ota yhteyttä [email protected]. Jutussa ei tarvitse esiintyä omalla nimellä.
- jonna
Tänään sain tarpeekseni punastelusta. Olen valmis menemään jopa leikkaukseen jos saan apua siitä.
Olen aina ollut ujo ja punastelustani on huomauteltu ja kiusoiteltu ala-asteelta lähtien. Tässä vaiheessa haluaisin ilmaista ärtymykseni "kiusaajia" kohtaan: MITÄ HELVETTIÄ TE SIITÄ SAATTE JOS HUOMAUTATTE TOISEN OLEVAN PUNAINEN!? HÄN EI SITÄ VARMASTIKAAN ITSE HUOMAA ,,/,
Jossain vaiheessa lukiota sain punastelun kuriin, en tosin tiedä miten, mutta nyt tuntuu että kaikki vähänkin normaalista poikkeava tapaus saa naamani hehkumaan eikä tarvitse olla edes normaalista poikkeavaa; kerran punastuin kaupan kassalla ilman syytä ja punastelin vielä enemmän kun tajusin punastelevani ilman syytä. Asiaa ei auta että ihoni on vaaleista vaalein ja punaisuus näkyy varsin selvästi. Naamani on punainen myös silloin kun on kuuma, sekin häiritsee yhtälailla. Jos on oikein hyvä tuuri, poskille jää n. 5cm halkaisijaltaan olevat punaiset läiskät hehkumaan tunneiksi vaikka muuten olisi jo ihan normaali olo. Teen tällä hetkellä varsin fyysistä työtä ja hehkun punaisena suurimman osan työajastani.
Olen kurkkuani myöten täynnä tätä. Onneksi on muitakin jotka kärsivät samasta ongelmasta.
Ehkä kokeilen ensin tuota "käänteispsykologiaa" ja sitten siirryn vahvempiin konsteihin.- jenny
Tiedän tunteen kun huomautellaan punastumisesta
"hei sähän oot punainen kuin paloauto.."
ihan kun sitä ei jo itse huomaisi kun posket tuntuu olevan tulessa..
mä olen useasti ajatellut että mitä hävettävää mulla on,miksi mun pitäisi punastella..?
noh meninpä sitten työhaastatteluun ja yritin olla ajattelematta punastelua tms.
haastattelu meni ihan hyvin.., paitsi rupesin siinä sitten "änkyttämään" kun olin vastaamassa kysymykseen mitkä ovat hyvät puoleni..öö tota..
huomasin haastattelijani tuijotuksen ja punastuin ja tunsin kuinka joka paikka helotti punaisena...että teki mieli juosta siitä huoneesta ja äkkiä.
ei tullut huomautuksia, mutta hävetti niin. - juuh
jenny kirjoitti:
Tiedän tunteen kun huomautellaan punastumisesta
"hei sähän oot punainen kuin paloauto.."
ihan kun sitä ei jo itse huomaisi kun posket tuntuu olevan tulessa..
mä olen useasti ajatellut että mitä hävettävää mulla on,miksi mun pitäisi punastella..?
noh meninpä sitten työhaastatteluun ja yritin olla ajattelematta punastelua tms.
haastattelu meni ihan hyvin.., paitsi rupesin siinä sitten "änkyttämään" kun olin vastaamassa kysymykseen mitkä ovat hyvät puoleni..öö tota..
huomasin haastattelijani tuijotuksen ja punastuin ja tunsin kuinka joka paikka helotti punaisena...että teki mieli juosta siitä huoneesta ja äkkiä.
ei tullut huomautuksia, mutta hävetti niin.Itselleni nuo "oireet" ovat juuri alkaneet syyn haluisin tietää.... Punastun melkein joka tilanteessa. Joku katsoo / Kaupan Kassalla / Tuntematon puhuu ja nyt myös kavereiden keskuudessa joskus, ja täytyy sanoa että on todella ärsyttävää tekee mieli vain lähteä juoksemaan paikalta. :( ja monestikkun en ajattele asiaa saan joskus tuon loppumaan mutta sitten Boom ja taas se iskee... :(
- +++
juuh kirjoitti:
Itselleni nuo "oireet" ovat juuri alkaneet syyn haluisin tietää.... Punastun melkein joka tilanteessa. Joku katsoo / Kaupan Kassalla / Tuntematon puhuu ja nyt myös kavereiden keskuudessa joskus, ja täytyy sanoa että on todella ärsyttävää tekee mieli vain lähteä juoksemaan paikalta. :( ja monestikkun en ajattele asiaa saan joskus tuon loppumaan mutta sitten Boom ja taas se iskee... :(
Myös tärinää ja hikoilua välillä..
- Nimetön
Mä olen nyt lukiossa ja ongelmat alko yläasteen aikana. Sillon punastelin vain jos piti pitää esitelmä tai muuten vain olla erityisen paljon esillä. Nykyään olen lähes koko ajan punainen, kotona ja kavereiden luona en yleensä. Jos vaikka täytyy koulussa lukea pari lausetta ääneen, niin heti lehahdan punaisemmaksi sen peruspunaisuuden lisäksi. Ja myös jos tulee kuuma niin heti punastun. Koulussa aina käyn ulkona viilentymässä ja aina olen t-paita päällä ja ikkunoiden lähellä, mutta se auttaa vaan hetkellisesti. Yleensä tuntien aikana koko ajan tuntuu kuin joku pumppu pumppaisi verta päähän kauhealla paineella ja tykytyksen voi jopa tuntea.
Myös minulle on huomauteltu tästä ja eihän se kivalta tosiaankaan tunnu, mutta parhaimmat kaverini sen ovat jo hyväksyneet ja heidän seurassa en edes ajattele asiaa. Joskus silti joku katsoo hiukan omituisesti ja asia palaa mieleen ja yleensä punastun heti. Myös kauppojen kassoilla ja missä milloinkin ilman mitään syytä sitä tapahtuu. noloin tapaus sattui hautajaisissa kun yhtäkkiä lehahdin tulipunaiseksi ja lähellä olevat kyllä jaksoivat tuijottaa.
Satuin lukemaan terveystiedon kirjasta että se voi johtua neuroottisesta häiriöstä ja varmasti otan asiasta selvää kun muutenkin lääkärissä tulee juostua atooppisen ihon vuoksi.
Niin ja esiintymistä en pelkää enkä jännitä yhtään, mutta kammo punastumisesta saa aina kädet tärisemään ja tietysti lopulta minut punastumaan esitysten aikana. Tämä on kyllä varmasti yksi kiusallisimmista ongelmista mitä voi ihmisellä olla kun se näkyy todella kauas. Ei minua atooppinen iho haittaa, se ei näy satojen mertien päähän mutta kunhan tästä ongelmasta pääsisi eroon, miten voin mennä mihinkään jatko-opiskelemaankaan kun tällainen ongelma on ? - Tinsku
juuh kirjoitti:
Itselleni nuo "oireet" ovat juuri alkaneet syyn haluisin tietää.... Punastun melkein joka tilanteessa. Joku katsoo / Kaupan Kassalla / Tuntematon puhuu ja nyt myös kavereiden keskuudessa joskus, ja täytyy sanoa että on todella ärsyttävää tekee mieli vain lähteä juoksemaan paikalta. :( ja monestikkun en ajattele asiaa saan joskus tuon loppumaan mutta sitten Boom ja taas se iskee... :(
Ethän vaan ole alkanut syödä e-pillereitä oireiden alkamisen aikaan? Tästä ei ole mitään tieteellistä tietoa, mutta näitä palstoja seuranneena olen huomannut että joillakin oireet ovat liittyneet pillereihin. Haluaisin itse kuulla tästä aiheesta enemmän, sillä epäilen omankin ongelmaani pillereiden aiheuttamaksi, mutta koska varmuutta ei ole, en ole vielä lopettanut niiden syömistä.
- jenny
kiitos omista kokemuksistanne,
en tunne itseäni niin yksinäiseksi tämän asian kanssa. *nostaa punastelijoille hattua* :)
hyvää joulun odottelua kaikille!- tonttu
punainenhan on näin joulun alla muotia... ;)
t.punastelija myös
- k4r4m3ll4
minulla on aika samallaine ongelma. minun on melkeimpä mahdotonta puhua yleisön edessä ujouteni takia. alan muuttua punaisemmaksi mitä enennän kokeilen tsempata, ja alan jorista kaikkea muuta kuin aiheeseen liittyvää. Minulla on myös vaikeuksia tutustua muihin ihmisiin. luulen heidän puhuvan minun selän takanani pahaa.
please vastakaa- jonna
Olen kokeillut tässä muutaman päivän ajan tuolla mainittua temppua ja hoin päässäni pilkallisella sävyllä joka kerta kun aavistelin punastuvani: "punastu nyt, anna tulla vaan, punastu" ym. ja se on kyllä jossain määrin auttanut. Ainakin kaikista turhimmista tilanteista olen selvinnyt varsin normaalisti. Toivottavasti auttaa tulevaisuudessakin.. Kiitos!
- se kertoo heistä
Sama juttu täällä..
Jos joku kommentoi jotain naamasi väristä, niin muista että se kommentti kertoo paljon enemmän kommentoijasta kuin sinusta.
Niinhän se on, ettei kovin moni sano suoraan toiselle että "ohhoh, oletpas sä läski" tmv. Vaikka se punaisuus näkyy sun naamalla, niin se on vain pintaa :) Kommentti siitä punaisuudesta on jotain paljon pintaa syvempää.
Yritä nousta sen yläpuolelle!- jukka...
nimenomaan! Eilen kävi meikäläiselle niin että yks huomautti kovaan ääneen kun meikäläisen naama helotti punaisena ja sen jälkeen kääntyi sit 6-7 muuta tuijottamaan..kyllä nolotti..teki mieli laukoa muutama valittu sana takaisin....sen tietää kyllä sanomattakin, jos on punainen, ei sitä kenenkään tartte erikseen kertoa!!
- jossu
En lukenut kaikkia viestejä, mutta kukaan ei ole tainnut ehdottaa Blascon meikkivoidetta. Itselläni on välillä ihottumaläiskiä ja ainakin ne meikkivoide peittää tehokkaasti. Muistaakseni Blascon mainos lupasi peittää myös punastumisen. Ja eräs julkkis kertoi käyttävänsä Blascoa juuri punastumisen peittämiseen.
- Hmmm...
Meikkivoiteissa peittävyys ei useinkaan ole riittävä, joten kannattaa kokeilla peitevoiteita, joilla esim. arvet saadaan piiloon. Tuotteita löytyy useilta valmistajilta. Laatuun kannattaa sijoittaa!
Rasvoittuvalle iholle ongelmia aiheuttavat mineraaliöljyt, joita peitevoiteissa (usein myös meikkivoiteissa) on. Ko. öljyt muodostavat iholle hengittämättömän kalvon ja ovat alkoholiliukoisia. Näppylöitä tulee helposti, samoin kuivia läiskiä.
Hyvä kosteuttava kasvovoide auttaa jonkin verran. Kun levittää sen ensin iholle ja antaa imeytyä n. 20min, niin peitevoide levittyy tasaisemmin ja iho voi paremmin.
- .........
siis toi punasteleminen...oon niin kaun ku muistan punastellu helposta,varmasti jo 10 vuotta,vaikka ikä vasta 22. Ajattelin joskus et kyllä se varmaan vähenee kun ikää tulee,mut ei näköjään,väliin tuntuu että pahenee vaan. Saatan joskus punastella ihan tuttujen seurassa ja ilman isompaa syytä ja myös kaupan kassalla ja ihan missä vaan. Mun ei tarvii ku aatella et kohta punastun ni oon jo punanen...aika huvittavaa muitten mielestä varmaan,mut ei omasta mielestäni kyllä. Tuon yhen punastumis ongelman takii oon huono tutustumaan ihmisiin ja haluan olla aina vähän syrjässä,että kukaan ei huomais mua jos vaikka satun punastumaan.Musta tuntuu et kukaan muu ihminen ei voi olla näin herkkä punastumaan. Onneks on näköjään muitakin joilla sama ongelma...mut onkohan kellään näin paha....Ja sit ku meen esim.lääkäriin,ni jos sattuu olemaan nuori mies lääkäri,niin meen ihan punaseks.Pikkasen hävettää!!! Olisin varmasti paljon puheliaampi ja sosiaalisempi jos ei ois tuota ongelmaa.
- jännittäjä
... punastellut (ei mitään pientä ja sievää) myös kymmenisen vuotta ja olen samanikäinen kuin sinä. Välillä myös tuntuu, että on ns. parempia jaksoja, mutta sitten lähtee taas käsistä. Viimeksi koin järkyttävän ja pitkäkestoisen punastumisen kampaajalla. Tehtiin leikkuu ja värjäys. Olin punainen noin 2h... kampaaja oli mies. En edes jännittänyt sinne menoa, mutta plim.. yhtäkkiä alkoi kuumottaa.Se oli kamalaa.Olen niin kyllästynyt tähän ja tunnen sen rajoittavan elämääni, jos nyt saisin rohkaistua itseni ja mentyä lääkärin puheille...
- anya
jännittäjä kirjoitti:
... punastellut (ei mitään pientä ja sievää) myös kymmenisen vuotta ja olen samanikäinen kuin sinä. Välillä myös tuntuu, että on ns. parempia jaksoja, mutta sitten lähtee taas käsistä. Viimeksi koin järkyttävän ja pitkäkestoisen punastumisen kampaajalla. Tehtiin leikkuu ja värjäys. Olin punainen noin 2h... kampaaja oli mies. En edes jännittänyt sinne menoa, mutta plim.. yhtäkkiä alkoi kuumottaa.Se oli kamalaa.Olen niin kyllästynyt tähän ja tunnen sen rajoittavan elämääni, jos nyt saisin rohkaistua itseni ja mentyä lääkärin puheille...
Juuri tuollaista se oli minullakin. Punastuin vieraitten ja tuttujen kanssa jutellessa korvia ja kaulaa myöten, joten ei siihen oikein meikkivoiteetkaan tehonneet. Juuri kampaajalla, lääkärillä ja hierojalla käynnit olivat hankalia. Ihan kauheaa ja noloa, kunnes keksin nuo beetasalpaajat. Nyt voin jutella vieraille ihmisille punastelematta! Ei sitä voi sellainen ihminen ymmärtää, joka ei itse ole samaa kokenut. Vitsailevat ja irvailevat ja vain pahentavat toisten tilannetta. Myöskään vähättely ei auta yhtään. Minä tosin olin niin ujo, etten kehdannut lääkärillekään asiaa valittaa, mutta pelastukseni olivat rytmihäiriöt, johon sain beetasalpaajat.
- ihotautilääkärillä
sanoi, että minun ihoni on kuin herkkä termosmittari-mikä tahansa lämpötilan muutos saa ihon punaiseksi. Sen kanssa vaan pitää oppia elämään. Tiedän, että olen itse kokoajan punainen. En missään vaiheessa mitään muuta-vain punainen-ja esimerkiksi syöminen...noin kaksi suupalaa saa taas sen veren kiertämään. Tunnen sen punastumisen, siis sen extra punastumisen. Ei sillä ole merkitystä. Olen ihan alakoululaisesta saanut asiasta kuulla-ei sille voi mitään. Se on vain pieni osa elämää. Itse siihen kiinnittää huomiota enemmän varmaankin kuin muut, mutta sille ei voi mitään, joten sillä ei ole mitään merkitystä. Se on siis osa elämää. Hmmm....ja kai se on parempi, että veri kiertää. Muuten ps ps...eipä tule sitten ryppyjäkään, niin helposti, kun se veri kiertää....Mutta sekin tai nekin ovat vain osa elämää. elämä ja ihminen muuttuu kaiken aikaa. Ja se on hienoa!
- Jorre
Paha mennä sanomaan tuohon sinun tilanteeseen,jenny.
Itsellä ollu jo myös pidemmän aikaa kiusana turha punastelu,mutta luulen ettei siihen muuta lääkettä ole kuin yrittää elää sen kanssa ja olla silti oma itsensä tai hakea tilanteita joissa voisi olla.
Jos joku huomauttaa asiasta,niin se on sen ihmisen ongelma.Jos huomauttaa,nii sanoa vaan takasin saman tien,eikä miettiä,sanoa vaan jotain vittumaista takaisin.Niin eipä varmaan enää sen jälkee huomauttele.
Sanoisin että sen kanssa pitää oppia elämään,ei sille mitään voi.´Kaisse on geeneissä tj,emt,mutta tsemppiä,koitahan pärjätä,pidän peukkuja,sekä itelle että sinulle! - ronaldo
minä olen sitä mieltä että punastumiseen auttaa se että opettelee hyväksymään itsensä sellaisena kuin vain on ja lopettaa ajattelemasta sitä että mitä muut susta ajattelee.
- Punastelija
Mulla on sama ongelma, tosin en punastele niinkää naamasta vaan rintakehästä ja kaulasta joihin tulee punaisia laikkuja aina kun hermostun,jännitän,innostun,kuumasta seksistä,alkoholista...Eli aikas helposti. Kasvotkin alkavat joskus polttaa ja punoittaa poskista, nenästä ja leuasta, yleensä kuitenkin alkoholista. Nyt vaihdoin e-pilleri merkkiä ja toivon että se auttaisi ongelmaan, koska oireet alkoivat kun aloitin pillerit. Onko tää propal lääke oikeesti ihan turvallinen ja oikeestaan tärkein, onko se kovinkin kallista?? Ajattelin että voisi kokeilla jos oireet ei mee ohi..
- hurjis
beetasalpaajat ovat auttaneet minua todella paljon. ennen kärsin punastumisesta mutta saatuani beetasalpaajat, tuntuu kuin aivan toinen elämä olisi auennut minulle. ne auttoivat punastumiseen ja lopulta en enää tarvinnut niitä ollenkaan :)
- Mj-80
Näköjään nuo beetasalpaajat auttavat monia. Hyvä teille! Minua nekään eivät ole kunnolla auttaneet. Minun kokemukseni on, että parhaiten auttavat terapia ja asenteen muutos. Tiedän, etten tule koskaan pääsemään jännittämisestä ja punastelusta kokonaan, mutta paljon olen saanut apua. Punastelu varsinkin on jo nykyään melko harvinaista, ja saan ne nopeasti katkeamaan, jos se alkaakin. Tässä eniten on auttanut sallivampi ajattelutapa. Täytyy voida hyväksyä oma punastelunsa päästäkseen siitä eroon. Ajattelet vaan, että "mitä sitten jos punastun. Mitä väliä?" Kun ottaa hälläväliä asenteen, yhtäkkiä huomaa, ettei punastukaan niin helpolla. Katastrofiajatteluhan juuri ruokkii punastumisen tunnetta.
Ala muutenkin ajatella itseäsi enemmän positiivisessa valossa, ja kehu itseäsi ruoskimisen sijaan. Opettele, että herkkyys on hieno piirre, sillä sehän on sitä!Mene jännittäviin tilanteisiin, ja haasta itsesi! Siedätyshoito auttaa myös jonkin verran, eli totuttaudu sosiaalisiin tilanteisiin, älä missään nimessä jää kotiin!
Päätä onnistua, sekin auttaa! Jos ajattelet onnistumista ennen tilanteisiin menoa, sen sijaan, että luot kauhuskenaarioita, on onnistuminen paljon varmempaa! Punastuminen on vain yksi persoonasi piirre, sille ei saa antaa liian suurta valtaa itsestä, eikä antaa sen leimata itseään. Ei punastuminen saa estää elämästä elämää! Oikeat ystävät näkevät sen lävitse, eivätkä kiinnitä siihen huomiota. Hakeudu oikeaan seuraan, jossa sinua arvostetaan omana itsenäsi. Uskon muutenkin, että aika harva ihminen todellisuudessa kiinnittää siihen niin suurta huomiota, miltä itsestä tuntuu. Muut yleensä näkevät sinut siinä valossa, missä itse näet itsesi. Jos et itse arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan sitä tee!
Sen voin sanoa, että saunan jälkeen olen yhä punainen kuin keitetty rapu, ja viinin juontikin vilkastuttaa verenkiertoa, samoin kuumuus, mutta en tee näistä enää niin suurta numeroa, joten nämäkään tilanteet eivät ole enää niin pahoja. - Mj-80
Mj-80 kirjoitti:
Näköjään nuo beetasalpaajat auttavat monia. Hyvä teille! Minua nekään eivät ole kunnolla auttaneet. Minun kokemukseni on, että parhaiten auttavat terapia ja asenteen muutos. Tiedän, etten tule koskaan pääsemään jännittämisestä ja punastelusta kokonaan, mutta paljon olen saanut apua. Punastelu varsinkin on jo nykyään melko harvinaista, ja saan ne nopeasti katkeamaan, jos se alkaakin. Tässä eniten on auttanut sallivampi ajattelutapa. Täytyy voida hyväksyä oma punastelunsa päästäkseen siitä eroon. Ajattelet vaan, että "mitä sitten jos punastun. Mitä väliä?" Kun ottaa hälläväliä asenteen, yhtäkkiä huomaa, ettei punastukaan niin helpolla. Katastrofiajatteluhan juuri ruokkii punastumisen tunnetta.
Ala muutenkin ajatella itseäsi enemmän positiivisessa valossa, ja kehu itseäsi ruoskimisen sijaan. Opettele, että herkkyys on hieno piirre, sillä sehän on sitä!Mene jännittäviin tilanteisiin, ja haasta itsesi! Siedätyshoito auttaa myös jonkin verran, eli totuttaudu sosiaalisiin tilanteisiin, älä missään nimessä jää kotiin!
Päätä onnistua, sekin auttaa! Jos ajattelet onnistumista ennen tilanteisiin menoa, sen sijaan, että luot kauhuskenaarioita, on onnistuminen paljon varmempaa! Punastuminen on vain yksi persoonasi piirre, sille ei saa antaa liian suurta valtaa itsestä, eikä antaa sen leimata itseään. Ei punastuminen saa estää elämästä elämää! Oikeat ystävät näkevät sen lävitse, eivätkä kiinnitä siihen huomiota. Hakeudu oikeaan seuraan, jossa sinua arvostetaan omana itsenäsi. Uskon muutenkin, että aika harva ihminen todellisuudessa kiinnittää siihen niin suurta huomiota, miltä itsestä tuntuu. Muut yleensä näkevät sinut siinä valossa, missä itse näet itsesi. Jos et itse arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan sitä tee!
Sen voin sanoa, että saunan jälkeen olen yhä punainen kuin keitetty rapu, ja viinin juontikin vilkastuttaa verenkiertoa, samoin kuumuus, mutta en tee näistä enää niin suurta numeroa, joten nämäkään tilanteet eivät ole enää niin pahoja.Joillakin meistä on luonnostaankin vilkas verenkierto, joka vaikuttaa asiaan. Ainakin se etu siitä on, että kestän aika hyvin kylmää. Ei ole talvipakkasillakaan niin kylmä, kun kaverit hytisee vieressä. On siitä minua vähän kiusoiteltukin. Yksi kaveri on jo kysynyt, että koska muutan igluun asumaan, ja toinen todennut, että minulla ei tunnu olevan koskaan kylmä. Tästä syystä inhoankin helteitä, vaikka en nyt mitenkään erityisesti talveakaan rakasta. Eniten nautin kevätkesän säästä, kun ollaan ihan kesän kynnyksellä.
- c123c
Mj-80 kirjoitti:
Joillakin meistä on luonnostaankin vilkas verenkierto, joka vaikuttaa asiaan. Ainakin se etu siitä on, että kestän aika hyvin kylmää. Ei ole talvipakkasillakaan niin kylmä, kun kaverit hytisee vieressä. On siitä minua vähän kiusoiteltukin. Yksi kaveri on jo kysynyt, että koska muutan igluun asumaan, ja toinen todennut, että minulla ei tunnu olevan koskaan kylmä. Tästä syystä inhoankin helteitä, vaikka en nyt mitenkään erityisesti talveakaan rakasta. Eniten nautin kevätkesän säästä, kun ollaan ihan kesän kynnyksellä.
minulla taas huono verenkierto...esimerkiksi aina kylmät kädet. Silti pää punoittaa ja hikeä puskee kasvoihin ja kainaloihin. Ei joka tilanteessa, mutta yllättävissä ja ns. jos joutuu "silmätikuksi". Mielestäni noloa kun iso mies kyseessä
- sanomalehteen
hei! etsimme punastumisesta kärsiviä ihmisiä haastateltavaksi ongelmaa sosiaalisesta näkökulmasta tarkastelevaan artikkeliin. Jos haluat jakaa omat kokemuksesi ja mielipiteesi, niin ota yhteyttä [email protected]. Jutussa ei tarvitse esiintyä omalla nimellä.
- Ärsyttää :/
Oon 14v poika ja tää punastuminen on ''pilannut'' mun elämän. En voi olla normaalisti koulussa. Punastun melkei joka päivä koulussa, en tiiä mitä mun pitäis tehä. Tää mun punastuminen liittyy tyttöihin. En voi puhuu niille, jos ne tulee mun lähelle punastun heti. Viime vuonna ei ollu mitää tämmöstä ongelmaa, itseasiassa halusin olla tyttöjen kaa mut tää punastuminen on pilannu kaiken. Inhoon ja häpeen sitä mut en voi sille mitää. Ärsyttävintä täs on se et en tiiä yhtään mistä tää vois johtuu. No mut kiva tietää et en oo ainoo
- "Poika" Nokialta -69
Sama juttu mulla 14-vuotiaana alko. Siksipä tiedän siihen ratkaisun. Ensinnäkin ostat meikkipuuteria joka on lähinnä sun ihos väriä. Jos et muuten kehtaa, sano että harrastat kamppailulajeja ja saat välillä mustelmia naamaan. Ja sitten haet lääkäriltä Propral-nimistä lääkettä joka "estää" veren siirtymisen kasvoihin. Näillä pääset alkuun ja kun itsetunto kasvaa ja ikää tulee lisää pääset varmaan noistakin eroon. Mulle ainakin kävi niin. Tsemppiä!
- jospa111
Kokeile antihistamiinia suoraan iholle. Esim sitä zyrtecin nestemäistä, tai sitten verisuonia supistavia silmätippoja kosteusvoiteeseen sekoitettuna.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.661582Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1621349- 881192
- 1181169
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te381020- 67818
- 104805
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi89686Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-182676Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36634