Enpä olisi uskonut, että tälle nimenomaiselle palstalle joskus kirjoittaisin. Mustasukkaisuus on ollut minulle aina tuntematon ilmiö. Paitsi nyt, uuden suhteeni kanssa.
Viikonloppuna sain aivan hirveät hepulit, kun bileissä mieheni otti erään naisen syliinsä istumaan. En jäänyt paikalle huutamaan ja pilaamaan kaikken tunnelmaa, sen sijaan lähdin kotiin. Hän oli jo aiemmin illalla flirttaillut muiden naisten kanssa. Näin on käynyt joskus aiemminkin pippaloissa ja varsinkin jos hän on juonut enemmän. Aiemmin en ole viitsinyt hänen käytöksestään mitään mainita, mutta nyt sitten keitti totaalisesti yli.
En osaa käsitellä tätä tunnetta lainkaan. Aikaisemmat miesystäväni eivät ole olleet tuollaisia flirttejä eikä syytä mustasukkaisuuteen ole koskaan ollut.
Olen joskus naureskellut kun kaverini ovat kertoneet omista mustasukkaisuuskohtauksistaan, ja pitänyt niitä ihan turhina. Nyt on sitten oma lehmä ojassa.
Kerroin miehelleni miten hänen käytöksensä minua loukkaa, ja hän pyysi anteeksi. Sanoi että murehdin ihan turhia, hän vain piti hauskaa. Siltikin tämä asia kaihertaa mieltäni koko ajan. Varsinkin kun hänellä on paljon naispuolisia ystäviä joiden kanssa viettää aikaansa. Itse en ole läheskään aina näissä tapaamisissa mukana enkä halua ollakaan. Nyt viikonlopun jälkeen olen alkanut epäillä kaikkea.
Itselläni on huono itsetunto, ja siitähän tämä mustasukkaisuus varmaan juontaakin, jos oikein lähdetään syitä etsimään. Päässäni pyörii koko ajan vain ajatus, ettei ilman luottamusta voi olla parisuhdetta. Jos tietäisin mieheni pettäneen minua, se olisi tämän suhteen loppu. Anteeksi en voi kuvitella pettämistä ikinä antavani.
Ja ajatukset laukkaavat edelleen: pitäisikö suhde lopettaa jo nyt, ettei pettämistä koskaan pääsisi tapahtumaankaan?
Tiedän, että mieheni on pettänyt kaikkia aiempia naisiaan. Tämäkään tieto ei varsinaiseti lohduta tällä hetkellä. Tulee mieleen sanonta: Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Emme asu yhdessä ja mies tekee vuorotöitä, joten emme hirveän usein edes näe toisiamme. Hänellä olisi hyvät saumat pettää jos on pettääkseen. Ja tietysti minulla myös.
Pitäisikö siis erota, ennekuin tästä asiasta tulee ongelma? En kestäisi itseäni tilanteessa, jossa alkaisin kyttäämään ja epäilemään toista jatkuvalla syötöllä. Vai teenkö nyt kärpäsestä härkäsen?
Viikonloppuna sain aivan hirveät hepulit, kun bileissä mieheni otti erään naisen syliinsä istumaan. En jäänyt paikalle huutamaan ja pilaamaan kaikken tunnelmaa, sen sijaan lähdin kotiin. Hän oli jo aiemmin illalla flirttaillut muiden naisten kanssa. Näin on käynyt joskus aiemminkin pippaloissa ja varsinkin jos hän on juonut enemmän. Aiemmin en ole viitsinyt hänen käytöksestään mitään mainita, mutta nyt sitten keitti totaalisesti yli.
En osaa käsitellä tätä tunnetta lainkaan. Aikaisemmat miesystäväni eivät ole olleet tuollaisia flirttejä eikä syytä mustasukkaisuuteen ole koskaan ollut.
Olen joskus naureskellut kun kaverini ovat kertoneet omista mustasukkaisuuskohtauksistaan, ja pitänyt niitä ihan turhina. Nyt on sitten oma lehmä ojassa.
Kerroin miehelleni miten hänen käytöksensä minua loukkaa, ja hän pyysi anteeksi. Sanoi että murehdin ihan turhia, hän vain piti hauskaa. Siltikin tämä asia kaihertaa mieltäni koko ajan. Varsinkin kun hänellä on paljon naispuolisia ystäviä joiden kanssa viettää aikaansa. Itse en ole läheskään aina näissä tapaamisissa mukana enkä halua ollakaan. Nyt viikonlopun jälkeen olen alkanut epäillä kaikkea.
Itselläni on huono itsetunto, ja siitähän tämä mustasukkaisuus varmaan juontaakin, jos oikein lähdetään syitä etsimään. Päässäni pyörii koko ajan vain ajatus, ettei ilman luottamusta voi olla parisuhdetta. Jos tietäisin mieheni pettäneen minua, se olisi tämän suhteen loppu. Anteeksi en voi kuvitella pettämistä ikinä antavani.
Ja ajatukset laukkaavat edelleen: pitäisikö suhde lopettaa jo nyt, ettei pettämistä koskaan pääsisi tapahtumaankaan?
Tiedän, että mieheni on pettänyt kaikkia aiempia naisiaan. Tämäkään tieto ei varsinaiseti lohduta tällä hetkellä. Tulee mieleen sanonta: Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Emme asu yhdessä ja mies tekee vuorotöitä, joten emme hirveän usein edes näe toisiamme. Hänellä olisi hyvät saumat pettää jos on pettääkseen. Ja tietysti minulla myös.
Pitäisikö siis erota, ennekuin tästä asiasta tulee ongelma? En kestäisi itseäni tilanteessa, jossa alkaisin kyttäämään ja epäilemään toista jatkuvalla syötöllä. Vai teenkö nyt kärpäsestä härkäsen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No kyllä näillä tiedoilla kehottaisin eroamaan jo ja se johtuu kyllä teistä molemmista ei vain miehestä.
Ensiksikin voin todeta, että miehesi on moukka. Monille tuo on jo syy erota. Minulla ja vaimollani on sopimus, että jo suutelukin - siis sellainen kiihkeä - on pettämistä. Halaaminen ei ole, ei myöskään tanssiminen. Tähän sarjaan kuuluu myös sylissä istuminen. Periaatteessa voisin kuvitella, että bileissä ottaisin jonkun naisen syliini istumaan. Mutten koskaan tekisi niin silloin, kun vaimoni on läsnä. Vaimolleni sallin saman. Hän saa kyllä istua jonkun sylissä, kunhan homma ei mene sen pidemmälle, eli mitään puristelua ei saa tapahtua. Kuitenkin silloin, kun olemme yhdessä liikkeellä, vaimoni on myös daamini. Ei silloin kuulu ottaa muita syliin. Samoin tanssiminen lähtee siitä, että ensin tanssin vaimoni kanssa ja sitten vasta tanssitan muita. Miehesi oli minusta moukka, kun hän otti naisen syliinsä - paikkaan, jossa sinun olisi pitänyt olla.
Muutenkin sinun viestisi kuulosti huolestuttavalta. Mies, joka on pettänyt jokaista naistaan aikaisemmin, flirttailee näkyvästi silloinkin, kun sinä olet läsnä. Jos hän ei kunnioita sinua tuon enempää, vaikka olet paikalla, kuinka paljon luulet hänen kunnioittavan sinua silloin, kun olet pois?
Niinpä... Mielestäni tämä on juuri kunnioituskysymys. Ja arvaa olenko miettinytkin pääni puhki juuri sitä mitä saattaa tapahtua kun/jos en ole paikalla, kun touhu on tällaista minun läsnäolostani huolimatta.
Ahdistaa aikalailla.
Minusta sinun kannattaisi unohtaa koko tyyppi.Itsellä oli parikymppisenä samanlainen mies.Sain hepulin kun näin hänet ravintolassa ja joku nainen istuskeli hänen sylissään.Mies vain harmistui kun nostin metelin.Totuus oli että hän ei kunnioittanut minua pätkääkään ja kunnioitukseni hälveni häntä kohtaan kun itse aloin arvostaa itseäni.Olen seurannut sivusta kuinka hänellä on ollut neljä pitkääkin naissuhdetta ja jokaisessa on pettänyt.Itse aloin ajat sitten elää omaa elämääni.
Oma tyttöystävä pussailee kavereidensa miehiä.
On kuulemma tapana kaveriporukassa ja ymmärrän poskellepusun mutten huulille vaikka onkin kevyitä pusuja.
Kaveritkin hyväksyy sen mutten mä. En vaan voi sille mitään etten voi sietää että tyttöystävä pusuttelee muiden miesten kanssa vaikka niiden naiset hyväksyykin sen.
huulet on sellasta aluetta mikä kuuluu mun mielestä pyhiin paikkoihin - joihin ei muilla ole asiaa
Minusta pussailu muiden kanssa ei kuulu kuvioon silloin, kun seurustellaan. Ymmärrän kuitenkin hyvin sen, että jotkut voivat tuon sallia. Eli kyseessä on täysin parista riippuva juttu.
Yritä ajatella asia niin, että koska tyttöystäväsi pussailee kaikkia miehiä, se ei tarkoita hänelle mitään. Eli vaikka teko sinänsä sinua haittaa, ei teon takana ole ajatusta, josta sinun tarvitsisi olla mustasukkainen.
Luin nuo vastaukset, ja kaikki olivat kovin negatiivisia. Yleensä olen sitä mieltä, että jos suhteessa ei ole hyvä olla, on parempi erota. Mutta...
Jo jonkin aikaa maailmaa ja parisuhteita nähneenä, suosittelisin realismin mukaan ottamista. Jos sitä etsii sellaista miestä (tai naista) joka on täysin immuuni muille vastakkaisen sukupuolen ihmisille, niin pitkäksi käy etsiminen. En nyt tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä tuollaiset sylissä istumiset tai pussailut, eihän toki. Ja sinun poikakaverisi on syytä ollakin pahoillaan.
Mutta jos sitä eroaa "varmuuden vuoksi", sen takia, että toinen teki hieman tyhmästi, niin mietipä vielä. Tuo poikakaverisi teko ei suinkaan ole suoraan verrannollinen siihen, että hän tulee pettämään. Mutta sekään, ettei hän katsoisi muita naisia, ole tae siitä etteikö pettäisi. Jos alkaa miettimään niitä tilanteita joissa toinen voisi pettää, niin muita tilanteita ei tässä maailmassa olekaan. Aina voi pettää. Ja aina voi olla pettämättä.
Ikinä ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Jos tämä poikakaverisi on sellainen, josta sinä pidät, ja jonka kanssa sulla on hauskaa, niin älä eroa tuon välikohtauksen takia. Eroa hänestä, jos alat syytellä häntä olemattomista. Eroa jos et pidä hänestä. Eroa jos alat kuvitella noita pettämistilanteita koko ajan. Mutta älä eroa hänestä siksi, että toinen tyttö istui hänen sylissään. Äläkä edes siksi, että poikaystäväsi on pettänyt aiempia tyttöystäviään.
Sekavaa, mutta toivottavasti herätti ajatuksia.
Onnea...
Ei nyt toisen naisen sylissä pitäminen automaattisesti kerro että toinen pettäisi ja ei kukaan immuuni ole vastakkaiselle sukupuolelle.Täällä myös vanhempi ja parisuhteita nähnyt on silti on realistinen,ei savua ilman tulta.Naisen vaistoon on syytä luottaa ja mitä poikakaverisi haki tuollaisella käyttäytymisellä,miksi hänen tarvitsee flirttailla muille ja käyttäytyä noin seurassasi.Naispuolisia ystäviä saa olla,mutta noin ei tehdä,poikaystäväsi pitäisi kunnioittaa ja arvostaa sinua ja näyttää muille että te olette pari.Ei hätiköityä päätöksiä tarvitse tehdä ja joskus on opittava kantapään kautta.Humalatila laskee kynnystä typeryyksien tekoon.Uskon silti että lujimmat suhteet syntyvät niin että tuollaista ei edes tapahdu,enkä ole edes tiukkapipo..tietysti jos suhteessa kaikki muuten menee hyvin ja ei kärsi ja osaa itsekin katsoa sormien välistä asioita.Puhukaa suhteenne pelisäännöt selviksi,missä kulkee raja.
Hei!
Minäkin sain raivarin, kun ystävättäreni, joka sanoo, että kaikki miehet rakastuvat häneen (myös hänen ystävättäriensä miehet), istahti miesystäväni syliin. Miesystäväni oli päissään kuin käki ja oli jo illan aikana ottanut ystävättäreni jalkoja syliinsä. Minulle jalkojen syliin ottaminen on äärimmäisen eroottinen kokemus. Tiedän, että ystävättäreni on oikea vamppi vikittelemään miehiä. Suutuin tosissani ja älähdin ensimmäisen kerran eläissäni "ystävälleni" tai toiselle naiselle yleenä, että nyt ÄMMÄ pois mieheni sylistä. Tiedän kyseisen naisen tavan edetä varattujen miesten kanssa. Näin sitä myyräntyön alkua hänen toimissaan. Rajansa kaikella ja meillä kaikilla on rajansa. Ja joillakin ei ole mitään rajaa!!! Sain miesystävänikin kuulla kunniansa. Voiko alkoholilla kuitata asioita? Onko kaikki miehet onnettoman helposti vietävissä?
jos mun vaimo tekis noin niin, mikäli mies olisi ollut syliinotossa aloitteellinen, löisin sitä turpaan (olen joutunut jo ojentamaan nyrkein lähentelijöitä) jonka jälkeen vaimoni ilta loppuisi siihen, että kantaisin sen niskasta kotia. Jos mies ei olisi ollut aloitteellinen vaan vain vaimo, sitten kantaisin vain vaimon niskasta kotia.
on olemassa rajat, limiitit, joiden yli ei mennä ja jos mennään, alkaa tapahtumaan.