osallistukaa kyselyyni!!!!

eli mitä mieltä Te olette itsemurhista?
HELPPOA ITSELLE, JULMAA LÄHEISILLE. KAIKKIEN OMA PÄÄTÖS. LUOPUMINEN EI OLE LÄHEISTÄ ITSELLE
mitä eettisiä ongelmia on itsemurhissa?
ESIMERKIKSI VELKOJEN JÄTTÄMINEN VAIMOLLE JA 17:LLE LAPSELLE EI OLE EETTISTÄ. ELÄMÄN ARVOSTAMISESSA TIETYSTI HIEMAN EETTISTÄ KORJATTAVAA. ITSEMURHIEN OMAISET ELÄVÄT AINA HÄPEÄSSÄ, HEITÄ YHTEISKUNTA PITÄÄ EPÄONNISTUJINA.
huonoja/hyviä puolia?
HUONOJA PUOLIA: SUREVAT JOTKA JÄÄVÄT IHMETTELEMÄÄN. HYVIÄ PUOLIA: YLIKANSOITTUMINEN VÄHENEE... EI VAAN.. PÄÄSEE VARMASTI JONNEKIN MISSÄ ON PAREMPI OLLA. TAI TOIVOTTAVASTI, MUUTENHAN SE OLISI TURHA KEIKKA..
onko se ratkaisu?jos on, niin oikea vai väärä.
ns. "omia" kokemuksia

4 KAVERIA TEHNYT HUMALASSA ITSEMURHAN
5 KAVERIN TUTTAVAT OVAT TEHNEET SAMAN
2 NAAPURIA TEKIVÄT MYÖS ITSEMURHAN.

KAIKILLA NÄILLÄ 11:STA IHMISPOLOLLA OLI NIIN MITÄTÖN ONGELMA, ETTÄ OIKEIN KIUKUTTAA KUN ONNISTUIVAT TEOSSAAN.

ITSEMURHA ON RATKAISU. IHMISELLE JONKA SEN SUORITTAA. MUILLE SE ON ONGELMA. SEN OIKEELLISUUDESTA MEILLÄ EI OLE MITÄÄN SANOMISTA.

"ns. "omia" kokemuksia?"

Joo mä tein itsemurhan! Kirjoittelen haudan takaa. On eettistä ja suosittelen.
Tsemppiä sulle projektiin!

>eli mitä mieltä Te olette itsemurhista?

- Elämää tulee kunnioitaa, ihmisellä ei ole oikeutta, ottaa itseltään henkeä pois!

>mitä eettisiä ongelmia on itsemurhissa?

>huonoja/hyviä puolia?
- Ei mitään hyviä puolia.

>onko se ratkaisu?jos on, niin oikea vai väärä.
Ei ole ratkaisu. Ratkaisu on Jeesus Kristus joka vapauttaa kaikesta synnistä ja kaikesta taakasta.

>ns. "omia" kokemuksia?

Ei ole.
Murhan henkeä tulee vastustaa. Se on saatanasta.

Kun se on uskonnon tunnille, niin minusta on tärkeää ottaa esille se, että kanta siihen on kristillisessä kirkossa muuttunut vuosien saatossa. Joskus ajateltiin, että itsemurha olisi "suora tie helvettiin". Mutta jo pitkään on ollut päällimmäisenä ajatus, että Jeesuksen pelastustyö kattaa niin menneet kuin tulevatkin synnit. Eli siis vaikka on väärin ottaa omiin käsiinsä Jumalan valta päättää ihmisen elämän pituudesta, niin se ei ole sen pahempi synti kuin esim. valehteleminen. Eihän muutenkaan ajatella, että ihminen menettää pelastuksen, jos ei ole "ehtinyt" pyytää anteeksi yksittäisiä syntejä.

>esimerkit: 1. Nuori perheenisä,(kaksi lasta) joka teki itsemurhan kaasuttamalla itsensä pakokaasulla.
>Syy tekoon: vaimon uskottomuus, josta olisi seurannut avioero, jota mies ei kestänyt.
Seuraukset:
>Hyviä puolia, jos niitä nyt on?: Vaimo pääsi eroon miehestä, joka ei ehkä täyttänytkään hänen unelmiaan. Vaimo sai etsiä uuden aviopuolison, jonka kanssa nyt elää edelleen.

>Huonoja puolia: Suru tekijän lapsilla ja suvussa.
Edesmenneen miehen suvulla myös katkeruus vaimoa kohtaan uskottomuuden vuoksi, mutta ei voi näyttää silti tunteitaan, koska silloin menettäisi mahdollisuuden tavata lapsenlapsiaan.

>Ratkaisuko?: Teko oli vain yhden ihmisen ratkaisu, tekijän, jonka kohdalla se myös näyttää väärältä, sillä lapset olisivat tarvinneet vielä isäänsä. Lasten on myös elettävä häpeä isän teosta.
Oikea se voisi olla ainoastaan vaimoa ajatellen, joka oli jo sortunut avioliiton rikkomiseen.
Meidän ulkopuolisten kokeneiden mielestä se oli väärin, mutta minä en voi tuomita häntä, koska en tiedä kaikkea. Hänen tuomarinsa on Jumala, joka tietää asiasta kaiken, ja on vanhurskas tuomari jokaisen kohdalla.
> Oma kokemus: Edelleen on vaikea hyväksyä nuoren miehen kuolema oman käden kautta. Vieläkin kyselee, mitä olisi voinut tehdä toisin? Vastauksia ei ole.

2. tapaus: Nuori mies tappaa morsiamensa ja itsensä.
>Syy: Kihlaus oli purkautunut morsiamen ilmoitettua, että muuttaa pois, minkä hän oli tehnytkin. Nyt EX-morsian meni hakemaan vielä tavaroitaan pois, kun kaikki tapahtui.
>Seuraus, hyviä puolia:
kumpikaan ei jäänyt kärsimään toisen vihasta, joka näin purkautui lopullisesti. Elämä olisi voinut olla vaikeaa, jos se olisi jatkunut, koska toinen luuli omistavansa toisen ja päätti näin.
>Huonoja puolia: kaksi sukua jäi suremaan, ja toinen myös murhaajan tekoa, joka on raskas taakka, varsinkin vanhemmille.
Kaksi elämää leikattiin kerralla poikki kesken parhaan kukoistuksen. Traaginen paikka siivota jäljet, koska teräaseita käytetiin. Siinä jäi ikuiset traumat näille ihmisille.
>Ratkaisuko: Toisen ihmisen ratkaisu vei toisenkin kuolemaan. Ongelma on siinä, ettei se ole oikein. Näin ei pitäisi käydä, koska jokaisella on oikeus elää, kunnes kuolema tulee luonnollisesti. Morsiamesta tuli sulhasen uhri ennen kuin ero oli lopullinen. En voi hyväksyä tekoa, koska katson sen vääräksi ja myös älä tapa-käskyn rikkomiseksi. Jäljelle jäi myös jossittelu: jos joku olisi mennyt mukaan, jos joku muu olisi hakenut tavarat, yms.
Tässäkin katson tuomion olevan Jumalan, meidän on tosi vaikea tietää ja ymmärtää, mitä liikkui miehen mielessä tuolla hetkellä. On vaikea tuomita, mutta on myös vaikea hyväksyä tapahtunut.
>Oma kokemus: Suru, koska niin turhat kuolemat ja äkillisesti. Joku vain ei osannut luopua rakastamastaan, vaan tappoi hänet mieluummin, ja tästä seurasi omakin tuho. Periaatteessa tämä ei ollutkaan rakkautta vaan julmaa omistamista. Kaksi ihmistä leikattiin pois suvusta aivan yllättäen.

Mielestäni itsemurha on vaihtoehto,ei kenties hyvä vaihtoehto mutta vaihtoehto kuitenkin.
Kukaan toinen ihminen ei voi tulla sanomaan että se olisi väärin tai oikein.
Jos joku katsoo elämänsä arvottomaksi,niin olisi eettisesti väärin pakottaa elämään.
Jos se loukkaa jonkun mielestä Jumalaa,niin loukatkoon,sillä tämä jonkun Jumala on satuttanut kyseistä ihmistä elämällä.

Itsemurhan suurimmat ongelmat ovat läheiset.
He joutuvat elämään sen kanssa että toinen meni pois.
Myöskin velat ja muut tekijät ovat heidän ongelmiaan.
Itsemurhaaja siirtää teollaan omat ongelmansa-jopa korkojen kera- niille joita rakastaa.
Ehkä tätä puolta pitäisi miettiä enne teon suorittamista.
(yksinäisyysitsemurha olisi siis kai jotenkin vähemmän paha asia)
Myös itsemurhatavan valinta on eettinen ongelma.
Brutaali mutta varma kuolintapa aikaansaa pahempaa tuskaa kuin "hiljaisempi tapa".
Vaikeasti toteutettava itsemurha(jossa toinen esim. pistetään suorittamaan teon viimeinen niitti)
olisi aivan vihoviimeinen vaihtoehto.
Itsemurhassa vaikeinta on se,että voiko ketään toista pakottaa tekemään se ratkaiseva isku itsemurhassa,jos siihen ei "itse pysty".
Tässä on eutanasiankin ongelma.
Toisaalta olisi julmaa pitää ihmistä kitumasta vastoin tahtoaan, toisaalta on kammottavan väärin pistää ihmisen elämän suojelun edestä vannonut tappamaan toinen vain siksi "että valitsi kyseisen työn".

Itselläni on takana yksi itsemurhayritys,lääkeyliannostuksella.
Se ei onnistunut,mutta se aikaansai niin pahan olon,että ei tehnyt mieli yrittää uudestaan.
Eräs kaverini taas suoritti itsemurhan junan alle ja siitä tuli aikamoista sotkua.
(Motiivi yhä epäselvä.
Ehkä siis juuri minä olen syyllinen tekoon.)
Siitä selviäminen olikin sitten pidempi prosessi joka on näin 5 vuoden jälkeekin hieman vaiheessa.

Kukaan lähimmäisistäni ei ole tehnyt itsemurhaa, mutta eräs minulle hyvin läheinen, tärkeä ja rakas ihminen on ajautunut elämässään aivan hakoteille. Olen henkisesti valmistautunut siihen, jos hän vaikka jonain päivänä ei jaksakaan enää elää. Luulenpa kyllä ettei hän itsemurhaan sortuisi.

Itse olen sitä mieltä, että apua pitää hakea ja pyytää, jos elämä todellakin on aivan hajoamispisteessä. Usein kylläkin asianomaiset itse heräävät vasta siinä vaiheessa kun on jo liian myöhäistä. Siksi onkin jokaisella olemassa lähimmäiset. Ainakin toivottavasti. Jos kuitenkin joku päättää haluavansa päättää elämänsä, minun mielestäni asianomaisen täytyy sitten saada tehdä niin. Jos on niin pohjalla eikä enää halua yrittää nousta sieltä pois, niin ei kai siinä muuta. Jokainen päättää itse miten elämänsä elää.

hei jos idiootit lopetatte paskan jauhamisen ja keskittyisitte elämään ettekä paskaan jota teette vittu oon kova äijä

EI itsaria voi tehdä hävittämällä oman ruumiinsa, siinä vain tuo ruumis kuolee mutta itse jää samoin kaikki tuskat ja murheet, ja siellä niistä ei ole mahdollista enään päästä irti
Se mitä me olemme ennen kuolemaa, niin sitä me olemme kuoleman jälkeenkin, joten asiat on selvitettävä tämän elämän
aikana olipase kuinka tuskallista tahansa

Itsemurha on pakoa elämästä ja kuoleman jälkeen nuo vaikeudet siirtyvät uuden syntyvän peroonan kannettavaksi, ja todennäköisesti hän on myös saanut ne printönä ed. parsoonata
Se on syyn ja seurauksen laki joka toimii kaikkialla.

Iysemurhan voi tehdävain tämän maaelämän aikana ns. psykologisessa kuolemassa, jossa ymmärretään syyn ja seurauksen ketju ja miksi se seuraa meitä perimänä elämästä toiseen
Kun tuo on ymmärretty niin syyn ja seurauksen laki heittää meihin vaikuttamasta henkisellä tasolla, ja sen seurauksena tuo kaikkien vaikeuksie aiheuttaja ego, sielu hajoaa ja vaikeudet päättyvät
Eikä tämä ole uskon asia vaan omakohtaisen kokemisen asia

Mielestäni... vaikka lukion tuntisi ovatkin jo ohi...

Itsemurha on pakoreaktio vääristyneelle mielelle. Eutanasia on mielestäni myös yksi itsemurhan muoto. Henkilön, joka hautoo itsemurhaa tulisi ymmärtää oman ajatuksen kulun vääristyneisyys ja elämän hallinnan puute. Ratkaisu ei ole sen ajatuksen toteuttaminen vaan sen kohtaaminen, jota pyrkii kokoajan pakenemaan.

Yksin ja ymmärtämättömänä ei voi oppia - autiolla saarellakin on seurassa ainakin merta ja maata. Siis kalastusta eivät luvat estä ja nukkuminen ei taloa vaadi! Itsaria hautovan pitäisi siis ymmärtää että on tahoja, jotka pystyvät auttamaan. Jos mikään ei tunnu auttavan, voi aina kääntyä Jumalan puoleen. Näin se vain on!

Läheiset, jotka jäävät jälkeen, ovat varmaan tulleet väärinymmärretyksi. Muutenhan pakopaikka olisi löytynyt heidän luota. Siinä ei auta itsensä eikä itsaajan mollaaminen. Ennaltaehkäisyä voi harrastaa pitämällä seuraa myös ikävien tyyppien kanssa, mutta neuvominen kannattaa jättää asiantuntijalle. Äänestys vaaleissa ja muu demokraattinen vaikuttaminen ohjaa yhteiskuntaa, mutta silti lähimmäisyyttä ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle.

Ongelma on siis itselle mahdollisuuksien päättyminen, joka ei ole ratkaisu. Läheisille syntyy mahdollistetun menettäminen ja yhteiskunnalle elämää arvostavan kulttuurin heikkeneminen. Vaikka joku saattaisi saada tyydytystä esim. sarjamurhaajan itsemurhasta, on silloin jäänyt kohtaamatta teko ja anteeksianto. Molemmat "sielut" vahingoittuvat ja asiaan ei voi palata seuraavana päivänä.

Eutanasiassa voi myös olla ylitsepääsemättömiä kipuja tms., mutta ratkaisu ei voi olla jatkuva elämää väkisin ylläpitämä hoito tai hoito, joka estää tai haittaa luonnollista elämää. Mielestäni luonnollinen elämä, joka päättyy sairauden takia kuolemaan kun hoitoja ei jatketa ei siis ole itsemurhaa tai eutanasiaa vaan asian ja tilanteen luonnollinen tulos. "hoidoilla" nopeutettu kuolema sen sijaan on avustettua itsemurhaa, jossa ei jätetä sijaa "mahdollisuudelle" niinkin huvittavalta kuin se kuulostaa niin kuitenkin mahdollisuudelle parantua (vaikka ihmeen kautta jos ei muuten).

Ehkä itsemurhien vähentäminen pitäisi viedä myös nykytekniikan tasolle. Ehkä insinööri-psykologi yhdistelmä kykenisi luomaan oman mobiilisoftan, jonka avulla pystyisi rakentamaan terveempää itsetuntoa, jos ei sitten mobiiliterapiaa. Ehkä tässä pala uudeksi menestystarinaksi?

Itsemurhassa ei kuole se itse joka yriteään lopettaa vaav viaton keho
Ne vaikeudet ja kärsimykset eivät pääty kuolemassa, vaan jatkuvat, ja niistä erilleen pääsy ei ole enään mahdollista
EDkirjoittaja on oikeassa että ne pitää selvittä täällä ollessa, sillä muualla sitä voi tehdä
Ammattiauttajiltakin voi saada apua niin,että tulee toimeen vaikeusiensa kanssa, mutta paras apu on että itse ymmärtäisi nuo vaikeuksiensa
Ammattiauttajalta saat älyllisen tiedon vaikeuksistasi mutta älylline tieto ei vapauta meitä vaikkeksistaamme, vaan ne on ovallettava kokonaisvaltaisesti, silloin tuo vaiva katoaa

Kulussa ollessani luin raamatusta Jeesuksen sanonnan älä ole pahaa vastaan ja ihmettelin,että miksi sitten uskonto vastustaa pahaa
Se jäi jotenkin mileeni ja myöhemmin nåtå asioita ajalellessani
tajusi mitä se tarkoittaa
Se tarkoittaa ihmisen sisäistä pahuutta, jonka hän on saanut
psykologisea perimänä perisyntinä
Kun ymmärrämme mikä tuo permä on emmekä vastusta sitä niin se menettää voimansa koska, se elää ja voimistuu siitä vastustetaan hyvän idealla, niinkuin uskonto tekee

Itsemurha on täysin oikein. Jokaisella on oikeus päättää omasta olemassaolostaan ja kuolemastaan. Se ei ole kenenkään muun käsissä. Joskushan täällä kuitenkin kuollaan, niin miksei sitä hetkeä voisi aikaistaa itse, jos tahtoo? En näe itsemurhassa mitään ongelmaa.

Ei itsemurhaa voi tehdä tappamalla viattoman ruumiinsa omien vaikeuksien takia luullen, että ne vaikeudet päättyvät siihen

Itsemurha on mahdollinen vain täällä maanpäällä olessa
ns, psykologisessa kuolemassa, jossa ymmärretään,
miten ja miksi tuo itse on syntynyt, ja miksi se seuraa meitä psykologisena perimänä, eli perisyntinä
Tuon asian totaalinen ymmärtäminen johtaa itsen kuolemaan ja
ihmisen vapautumiseen sen vankeudesta, sekä uuden elämän syntymistä joka on autuaallista menneisyyden kahleesta vapaata elämää nykyhetkessä