Lihasta saatavaa hemirautaa on paremman imeytymisensä takia usein pidetty parempana kuin kasvikunnan non-hemirautaa. Useat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että runsas lihasta saatava rauta ja korkeat raudan varastoarvot (ferritiini) yhdistyvät kohonneeseen sydäntautiriskiin ja suurempaan kuolleisuuteen. Rauta toimii runsaasti saatuna hapettumista edistäen ja sen lisäksi se saattaa estää verisuonia suojelevien geenien toimintaa.
Tässä jälleen taas yksi syy välttää runsasta lihansyöntiä. Alla yksi tutkimus tuoreemmasta päästä.
Mainous AG 3rd, Wells B, Carek PJ, Gill JM, Geesey ME.
The Mortality Risk of Elevated Serum Transferrin Saturation and Consumption of Dietary Iron. Ann Fam Med. 2004 Mar-Apr;2(2):139-44.
"RESULTS: Unadjusted analyses indicated that those who had a high transferrin saturation and reported high dietary iron or red meat consumption had an increased mortality risk. The adjusted survival analysis indicated that persons with elevated transferrin saturation who reported high dietary iron intake had a hazard ratio for death of 2.90 (95% confidence interval [CI], 1.39-6.04) compared with those with normal transferrin saturation levels and reported low dietary iron intake. Persons who had a high transferrin saturation and reported high red meat consumption also had an increased hazard ratio for death (2.26; 95% CI, 1.45-3.52) compared with those who had normal transferrin saturation and reported low red meat consumption. CONCLUSIONS: Ingestion of large quantities of dietary iron and red meat in persons with high transferrin saturation is associated with an increase in mortality. Simple dietary restrictions may reduce the mortality risk associated with high transferrin saturation."
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=15083854&dopt=Abstract
Runsas lihansyönti on riski
12
3106
Vastaukset
- anti-Atkins
Arka aihe Atkinsin faneille? Kun kukaan ei ole uskaltanut tätä kysyä, minä teen sen omalla tavallani: Voiko nykyinen valtava Atkins-buumi johtaa liialliseen lihan ja tyydyttyneen rasvan syömiseen, ikäänkuin olisikin nyt suositeltavaa unohtaa kaikki varoitukset huonoista rasvoista ja proteiinin määrän suosituksista?
Ainakin minä asiasta luettuani päätin lisätä kasvisproteiinien (soijarouhe ym.) käyttöä ja vähentää broilerinkin määrää, vaikka en syökään mitään punaista lihaa. Olin takavuosina lähes puhtaasti laktovegetaristi, mutta aloin uudestaan syödä broileria luullen sen ratkaisevan paino-ongelmani.
Luin Diabetesliiton sivuilta, että 2-tyypin diabeetikoillekin olisi hyväksi laktovegetaarinen ruokavalio. Kuumensin pakastekasviksia, lisäsin siihen sipulia, kiehautettua soijarouhetta sekä reilusti raejuustoa: ah, oli hyvää, lähti nälkä eikä tullut aterian jälkeistä väsymystä. Nyt alan oikein tajuta, miten terveellistä on kasvisproteiini. Oikeastaan en syönyt lihaa läheskään joka päivä ollessani lapsi 50-luvulla, sillä inhosin sianlihaa, joss oli rasvakerros mukana, ja ei ollut köyhässä perheessä varaa syödä lihapulliakaan kovin usein. Sen sijaan hamusin kesäisin metsistä marjoja ja tyhjensin kotimme ainoat omenapuut omenista koululaukkuuni välipalaksi, ja rakastin porkkanoita tuoreena kasvimaalta! Ai niin, ja leikkitoverini kanssa me söimme myös valtavat määrät tuoreita silpoherneitä suoraan erään maanviljelijän suuresta hernepellosta!- HMG
Liha ei itsessään välttämättä ole sydäntautiriski. Vrt. vaikkapa Eskimoot jotka elävät perinteisellä eskimoruokavaliolla. Heillä ei niinkään ole sydän ja verisuonitauteja. He syövät proteiinia jopa 450 grammaa päivässä. Ja runsaasti rasvaa ja kolesterolia.
Ne jotka lihaa parjaavat eivät tee sitä tiedon mukaan, koska eivät erota tehoruokittujen eläinten lihaa luonnollisella ravinnolla elävien eläinten lihasta. On osattava tehdä erotus, muuten tulee vain puolitotuuksia. Se on totta että liian paljon kun syö tehoruokittujen eläinten lihaa niin voi olla riskiryhmässä sairastua erilaisiin tauteihin, mukaanluettuna sydän ja verisuonitaudit. Koska esim. naudanlihassa missä naudalle on syötetty viljaa lihan rasvahappokoostumus on aivan huono, liian paljon Omega 6 rasvahappoja suhteessa Omega 3 happohin. Näin on myös tehotuotetuissa kananmunissa. Mutta, siinä missä nauta on saanut laiduntaa ja syödä sille ominaista ruokaa (tuoreita viherkasveja) niin siinä lihan rasvan rasvahappokoostumus on ihanteellinen, Omega 3 - Omega 6 ratio on kohdallaan.
Tehokasvatetun lihan syöntiä kannattaa minimoida, jopa välttää kokonaan. Itsekukin päättää mitä tekee. Samaten viljellyn lohen rasvahappokoostumus on aivan huono, aivan liian vähän Omega 3, ja liian paljon Omega 6. Liian runsas Omega 6 happojen sisäänottoon liittyy riski saada kaikenlaisia tulehduksia, joihinka kuuluvat myös verisuonitaudit. Tässä on paikallaan varoittaa kasvirasvoista jotka sisältävät runsaasti Omega 6 rasvahappoja. Yleisesti suositeltu ruokavalio sisältää aivan liian paljon Omega 6 happoja, ja pitkän päälle tämä tarkoittaa sairasta kansaa. Esim. auringonkukkaöljyssä on liian paljon Omega 6 happoja suhteessa Omega 3 happoihin. On muitakin kasviöljyjä joissa sama ongelma. Tällaisia kannattaa välttää.
Soijasta kannattaa pysyä erossa ellei syö soijaa oikeassa muodossa. Kaupalliset soija-tuotteet ovat vahingollisia. Ks.
http://www.soyonlineservice.co.nz/
Idän maissa missä syövät soijaa he minimoivat soijan ongelmia kun ymmärtävät valmistaa sitä oikein, so. maitohapattavat sitä (vrt. miso, tempeh). Nyt en muista miten oli idätetyn soijapavin kanssa. Voi olla että sekin on OK, mutta soijaa on verrannollisen hankala idättää, olen kokeillut. Ja jotkut sanovat että ituja tulisi myös varmuuden vuoksi keittää.
H M Granbacka - anti-Atkins
Unohdin siirtymisen lapsuudesta nykyaikaan, yltäkylläisyyden aikakaudelle runsaiden lihapatojen ääreen! Nyt kun ajattelen, se oli järkyttävän raju ruokavalion muutos, joka lisäsi lihan käytön jokapäiväiseksi. Muistan vielä miten joskus 70- ja 80-luvullakin oli rahan puutteessa tapana nuukailla ja ostaa "sikanautajauhelihaa"! Mikähän eläin on sikanauta? Mikä on sitten turvallinen määrä lihaa? Tuossa tutkimuksessa oli kai koehenkilöiden syötävä 7 kertaa viikossa punaista lihaa, jonka katsottiin olevan normaalia runsaampi määrä. Tarkoittaakohan se 7 ateriaa vai 7 päivänä viikossa?
- ugri alias anti-Atkins
HMG kirjoitti:
Liha ei itsessään välttämättä ole sydäntautiriski. Vrt. vaikkapa Eskimoot jotka elävät perinteisellä eskimoruokavaliolla. Heillä ei niinkään ole sydän ja verisuonitauteja. He syövät proteiinia jopa 450 grammaa päivässä. Ja runsaasti rasvaa ja kolesterolia.
Ne jotka lihaa parjaavat eivät tee sitä tiedon mukaan, koska eivät erota tehoruokittujen eläinten lihaa luonnollisella ravinnolla elävien eläinten lihasta. On osattava tehdä erotus, muuten tulee vain puolitotuuksia. Se on totta että liian paljon kun syö tehoruokittujen eläinten lihaa niin voi olla riskiryhmässä sairastua erilaisiin tauteihin, mukaanluettuna sydän ja verisuonitaudit. Koska esim. naudanlihassa missä naudalle on syötetty viljaa lihan rasvahappokoostumus on aivan huono, liian paljon Omega 6 rasvahappoja suhteessa Omega 3 happohin. Näin on myös tehotuotetuissa kananmunissa. Mutta, siinä missä nauta on saanut laiduntaa ja syödä sille ominaista ruokaa (tuoreita viherkasveja) niin siinä lihan rasvan rasvahappokoostumus on ihanteellinen, Omega 3 - Omega 6 ratio on kohdallaan.
Tehokasvatetun lihan syöntiä kannattaa minimoida, jopa välttää kokonaan. Itsekukin päättää mitä tekee. Samaten viljellyn lohen rasvahappokoostumus on aivan huono, aivan liian vähän Omega 3, ja liian paljon Omega 6. Liian runsas Omega 6 happojen sisäänottoon liittyy riski saada kaikenlaisia tulehduksia, joihinka kuuluvat myös verisuonitaudit. Tässä on paikallaan varoittaa kasvirasvoista jotka sisältävät runsaasti Omega 6 rasvahappoja. Yleisesti suositeltu ruokavalio sisältää aivan liian paljon Omega 6 happoja, ja pitkän päälle tämä tarkoittaa sairasta kansaa. Esim. auringonkukkaöljyssä on liian paljon Omega 6 happoja suhteessa Omega 3 happoihin. On muitakin kasviöljyjä joissa sama ongelma. Tällaisia kannattaa välttää.
Soijasta kannattaa pysyä erossa ellei syö soijaa oikeassa muodossa. Kaupalliset soija-tuotteet ovat vahingollisia. Ks.
http://www.soyonlineservice.co.nz/
Idän maissa missä syövät soijaa he minimoivat soijan ongelmia kun ymmärtävät valmistaa sitä oikein, so. maitohapattavat sitä (vrt. miso, tempeh). Nyt en muista miten oli idätetyn soijapavin kanssa. Voi olla että sekin on OK, mutta soijaa on verrannollisen hankala idättää, olen kokeillut. Ja jotkut sanovat että ituja tulisi myös varmuuden vuoksi keittää.
H M GranbackaSuomalaisten kielisukulaiset Siperiassa, hiljalleen alkoholisoituvat saastutetun tundran luonnonmukaista elämää eläneet hantit ja mansit (eli ostjakit ja vogulit) ovat näihin päiviin asti eläneet pakanoina, palvoneen karhua jumalanaan, ja eläneet metsästyksestä, poronhoidosta ja kalastuksesta. Kesällä jokien varressa kalastaen, talvet metsäisessä maastossa, ja koko omaisuus mukanaan vaihtaneet laidunmaita poroineen. Matkan varrella pysähdyttiin aterioimaan juuri tapettua poronlihaa, joka oli vielä lämmintä, ja pikku lapsetkin veistivät lihanpaloja, joka kastettiin poron maha-avanteeseen jätettyyn poron vereen, joka oli täynnään vitamiineja, myös C-vitamiinia. Elämäntapaan kuului tai kuuluu vieläkin suuri uskonnollinen juhla, karhunpeijaiset, joka kestää useita päiviä. Minulla on virolaisten tutkijoiden kuvaamana video tuosta juhlasta. Vaikka ihmisten joukossa yksi on tutkija ja kirjailija Jeremei Aipin, on juhla äärettömän aito tunnelmaltaan. - Olen siirtänyt tämän kiinnostukseni antropologiaan omaan poikaani, joka jo ahmii (lihan sijasta) esim. teosta "Saamelaiset - pohjoisen kansan mytologia" ja olen ostanut hänelle teoksen "The Great Bear", jossa on johdantotekstejä siirtymäriitteihin ja suomalais-ugrilaisten mytologioihin. Pojastani tuli myös laktovegetaristi (ei vegaani sentään), ja on poikaparka saanut kärsiä erinäisiä kertoja miesvaltaisilla työpaikoillaan toisten pilkkaa kasvisten syönnistä.
Luin kerran eräästä lastenlääkäristä, joka paransi rapakuntonsa ryhtymällä rajoittamaan happoa muodostavia ruoka-aineita ja lisäämään alkaalisia. Kirjassaan hän kertoo, ettei nykyajan riiputettu liha ole terveellistä. Lihan pitäisi olla yhtä tuoretta kuin mitä luonnonkansat syövät, äsken teurastettua. Kirja oli hyödyllinen apu minullekin, kun yritin päästä ns. fibromyalgian kivuista. Sen koommin en ole kehoani kyllästänyt punaisen lihan virtsahapoilla. Me itkettiin tv:n ääressä, kun 90-luvulla näytettiin miten vielä elossa olevaa lihakarjaa kuljetetaan maan äärestä toiseen, hakataan ja riiputetaan nosturin koukussa, niin lehmät itkevät selvästi... - A ja O
anti-Atkins kirjoitti:
Unohdin siirtymisen lapsuudesta nykyaikaan, yltäkylläisyyden aikakaudelle runsaiden lihapatojen ääreen! Nyt kun ajattelen, se oli järkyttävän raju ruokavalion muutos, joka lisäsi lihan käytön jokapäiväiseksi. Muistan vielä miten joskus 70- ja 80-luvullakin oli rahan puutteessa tapana nuukailla ja ostaa "sikanautajauhelihaa"! Mikähän eläin on sikanauta? Mikä on sitten turvallinen määrä lihaa? Tuossa tutkimuksessa oli kai koehenkilöiden syötävä 7 kertaa viikossa punaista lihaa, jonka katsottiin olevan normaalia runsaampi määrä. Tarkoittaakohan se 7 ateriaa vai 7 päivänä viikossa?
Turvallinen määrä punaista lihaa on se, mikä syödään *perinteisessä* kreetalaisessa ruokavaliossa eli muutaman kerran kuukaudessa.
Noissa aikaisemmissa puheenvuoroissa puhuttu lihan luonnollinen laiduntaminen ei ratkaise sitä ongelmaa, että lihasta saadaan liikaa hemirautaa, joka lisää sydäntautiriskiä. Luonnollinen laiduntaminen parantaa hieman lihan rasvahappokoostumusta, mutta ei siitä silti mitään terveysruokaa tule. - A ja O
Jos vierailet Harvardin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen sivuilla, niin siellä suhtaudutaan epäillen eristetyn soijaproteiinin käyttöön. Soijaa tulisi käyttää mieluiten tofuna, tempehinä tai misona - ei esim. soijapaloina tai suikaleina.
Punaisen lihan syönnille en näe mitään terveydellistä aihetta. Mitä siinä olisi mitä ei ole kalassa? - ugri
A ja O kirjoitti:
Turvallinen määrä punaista lihaa on se, mikä syödään *perinteisessä* kreetalaisessa ruokavaliossa eli muutaman kerran kuukaudessa.
Noissa aikaisemmissa puheenvuoroissa puhuttu lihan luonnollinen laiduntaminen ei ratkaise sitä ongelmaa, että lihasta saadaan liikaa hemirautaa, joka lisää sydäntautiriskiä. Luonnollinen laiduntaminen parantaa hieman lihan rasvahappokoostumusta, mutta ei siitä silti mitään terveysruokaa tule.En ole syönyt punaista lihaa 14 vuoteen, mutta onko broilerissa (jota syön silloin tällöin) vähemmän hemirautaa? Kala on kai ilman muuta hemiraudatonta. Entä porsaankyljys tai joulukinkku? En syö kumpaakaan, mutta aikuinen tyttäreni saattaisi kysellä.
Tyttäreni on muuten kala-allergikko, ja saa pahat oireet hitusesta Caesar-salaatin lientä (puhumattakaan jos lapsena mentiin maalle, jossa oli juuri savustettu lahnoja!). Laktovegetaristi-poikani (yli 30) on yhtä pahasti allerginen kalalle, mutta saako hän tarpeeksi B 12-vitamiinia ilman sekä lihan että kalan syöntiä, kun hän kuitenkin valmistaa pavuista usein ruokaa. Hän väittää, että saa B 12-vitamiinia hapankaalista, mutta sen pitäisi olla oikealla tavalla hapatettua. Eivät asu enää luonani.
Jos vaihtelee kalalaatuja, kalaa on kai turvallista syödä. Sanotaan että rasvaista kalaa pitää syödä kaksi kertaa viikossa, entä jos syön 4-5 kertaa viikossa, onko siitäkin haittaa? Käytän harvoin järvikaloja, lähinnä vain kirjolohta, pakasteseitä, tonnikalaa ja silakkaa.
Soijasta sen verran vaan, että en haluakaan syödä sitä kovin usein, mutta lisätä kuitenkin hiukan papujen ja linssien käyttöä, jonka opin takavuosina. Yritän jatkossa keventää aterioita ja valita useammin kasvisruokia, vaikken ole millekään allerginen. Olen reilusti ylipainoinen ja verenpaine- ja kolesterolilääkityksellä. Etsin uusia tapoja saada vaihtelua aterioihin ja keventää niitä. Paino pitäisi saada putoamaan! - ugri
A ja O kirjoitti:
Jos vierailet Harvardin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen sivuilla, niin siellä suhtaudutaan epäillen eristetyn soijaproteiinin käyttöön. Soijaa tulisi käyttää mieluiten tofuna, tempehinä tai misona - ei esim. soijapaloina tai suikaleina.
Punaisen lihan syönnille en näe mitään terveydellistä aihetta. Mitä siinä olisi mitä ei ole kalassa?Tofusta pidän todella paljon, mutta aiemmin pelkäsin syödä papuja työpäivinä - ymmärrettävistä syistä, kun vatsa ei tykännyt, ja aiheutti ongelmia :) - Olin silloin työssä, jossa piti olla edustava, tiptop... Viime syksynä luulin totaalisesti, että herneet ja vihreät pavut ovat ilmavaivojeni syy, sitten huomasin, että kas kummaa: kun vähensin makean ja pullan syömistä, ei vatsa oireillutkaan palkokasveista!
Koska tämä on Sydän-palsta, ei edelläoleva oikein ole asiallista asiaa tänne. Tarkoitus on keventää ja vähentää jatkuvaa broilerin ja syömistä, ja kalaakin syön ehkä liiankin kanssa. Vaistonvaraisesti tunnen, että tuo verenpaine vaatisi raskaiden aterioiden syömisen vähentämistä, vaikka kasviksia kuluu todella paljon. En halua alkaa Atkinsin dieetille, vaikka se on nyt muotia, sillä takana on liian monta "upeeta" 10-15 kilon laihdutusta sekä Painonvartijoissa että Montignacin dieetillä, joiden molempien jälkeen lihoin entisiin lukemiin. Ylipaino tuli toisen lapsen odotuksen ja synnytyksen jälkeen. Poika olikin aika potra, lähes viisikiloinen! :D - mutta ei voi olla enää puolustus nykyiselle lihavuudelleni! Nyt lopetan jutustelun tähän! - A ja O
ugri kirjoitti:
En ole syönyt punaista lihaa 14 vuoteen, mutta onko broilerissa (jota syön silloin tällöin) vähemmän hemirautaa? Kala on kai ilman muuta hemiraudatonta. Entä porsaankyljys tai joulukinkku? En syö kumpaakaan, mutta aikuinen tyttäreni saattaisi kysellä.
Tyttäreni on muuten kala-allergikko, ja saa pahat oireet hitusesta Caesar-salaatin lientä (puhumattakaan jos lapsena mentiin maalle, jossa oli juuri savustettu lahnoja!). Laktovegetaristi-poikani (yli 30) on yhtä pahasti allerginen kalalle, mutta saako hän tarpeeksi B 12-vitamiinia ilman sekä lihan että kalan syöntiä, kun hän kuitenkin valmistaa pavuista usein ruokaa. Hän väittää, että saa B 12-vitamiinia hapankaalista, mutta sen pitäisi olla oikealla tavalla hapatettua. Eivät asu enää luonani.
Jos vaihtelee kalalaatuja, kalaa on kai turvallista syödä. Sanotaan että rasvaista kalaa pitää syödä kaksi kertaa viikossa, entä jos syön 4-5 kertaa viikossa, onko siitäkin haittaa? Käytän harvoin järvikaloja, lähinnä vain kirjolohta, pakasteseitä, tonnikalaa ja silakkaa.
Soijasta sen verran vaan, että en haluakaan syödä sitä kovin usein, mutta lisätä kuitenkin hiukan papujen ja linssien käyttöä, jonka opin takavuosina. Yritän jatkossa keventää aterioita ja valita useammin kasvisruokia, vaikken ole millekään allerginen. Olen reilusti ylipainoinen ja verenpaine- ja kolesterolilääkityksellä. Etsin uusia tapoja saada vaihtelua aterioihin ja keventää niitä. Paino pitäisi saada putoamaan!Tulipa monta kysymystä. Kyllä kalassakin on hemirautaa mutta keskimäärin vähemmän kuin punaisessa lihassa. Samoin kanassa on keskimäärin huomattavasti vähemmän rautaa kuin punaisessa lihassa. Eläinkunnan tuotteissa rauta on hemirautana, kasvikunnan tuotteissa ei-hemirautana. Raudan kokonaismääriä voi katsoa täältä:
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2160&fuclass=all&specdiet=none&items=200&from=top&portion=100g&lang=fi
Ennen vaihdevuosi-ikää naisten ei yleensä tarvitse huolehtia liiallisesta raudan saannista, mutta sen jälkeen kyllä naistenkin, jos syö runsaasti lihaa ja varsinkin sisäelimiä.
Menemättä asiaan sen yksityiskohtaisemmin, totean vain, että kasvikunnan tuotteet eivät ole luotettavia B12-lähteitä. Kasvissyöjät tarvitsevat B12:ta ainakin aika ajoin purkista.
Mielestäni VAIN rasvaista kalaa kannattaa syödä, mutta niistäkään ei silakkaa, koska siinä on liikaa dioksiineja. Mutta makrillia, kirjolohta, norjalaista lohta, sardiineja, ehkä tonnikalaakin... En ota kantaa siihen kuinka usein on turvallista syödä - itse ottaisin lisänä mielummin kalaöljyjä kuin lisäisin itse kalan syöntiä.
Eri maiden ruokakulttuureihin tutustuminen on minusta kiva tapa saada aterioihin vaihtelua. Esim. joinakin päivänä voi laittaa Välimeren alueen ruokaa, toisina thaimaalaisen keittiön, kolmantena japanilaisen jne.
Paino putoaa parhaiten painottamalla vahvasti kasviksia ja hedelmiä ja syömällä vähemmän ravintoainetiheitä ruokia, kuten juustoa, lihaa, sokeria, valkoisia jauhoja... Myös ateriakokojen pienentäminen - syö vähemmän kerralla - auttaa. Lisäksi liikuntaa - ilman liikuntaa painonhallinta ei oikein onnistu. - A ja O
A ja O kirjoitti:
Tulipa monta kysymystä. Kyllä kalassakin on hemirautaa mutta keskimäärin vähemmän kuin punaisessa lihassa. Samoin kanassa on keskimäärin huomattavasti vähemmän rautaa kuin punaisessa lihassa. Eläinkunnan tuotteissa rauta on hemirautana, kasvikunnan tuotteissa ei-hemirautana. Raudan kokonaismääriä voi katsoa täältä:
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2160&fuclass=all&specdiet=none&items=200&from=top&portion=100g&lang=fi
Ennen vaihdevuosi-ikää naisten ei yleensä tarvitse huolehtia liiallisesta raudan saannista, mutta sen jälkeen kyllä naistenkin, jos syö runsaasti lihaa ja varsinkin sisäelimiä.
Menemättä asiaan sen yksityiskohtaisemmin, totean vain, että kasvikunnan tuotteet eivät ole luotettavia B12-lähteitä. Kasvissyöjät tarvitsevat B12:ta ainakin aika ajoin purkista.
Mielestäni VAIN rasvaista kalaa kannattaa syödä, mutta niistäkään ei silakkaa, koska siinä on liikaa dioksiineja. Mutta makrillia, kirjolohta, norjalaista lohta, sardiineja, ehkä tonnikalaakin... En ota kantaa siihen kuinka usein on turvallista syödä - itse ottaisin lisänä mielummin kalaöljyjä kuin lisäisin itse kalan syöntiä.
Eri maiden ruokakulttuureihin tutustuminen on minusta kiva tapa saada aterioihin vaihtelua. Esim. joinakin päivänä voi laittaa Välimeren alueen ruokaa, toisina thaimaalaisen keittiön, kolmantena japanilaisen jne.
Paino putoaa parhaiten painottamalla vahvasti kasviksia ja hedelmiä ja syömällä vähemmän ravintoainetiheitä ruokia, kuten juustoa, lihaa, sokeria, valkoisia jauhoja... Myös ateriakokojen pienentäminen - syö vähemmän kerralla - auttaa. Lisäksi liikuntaa - ilman liikuntaa painonhallinta ei oikein onnistu.Tuli lipsahdus: juusto, liha, sokeri ja valkoiset jauhot eivät ole ravintoainetiheitä, kuten lipsahti, vaan energiatiheitä, ja sen vuoksi niitä olisi hyvä välttää/rajoittaa painoa pudotettaessa.
- ugri
A ja O kirjoitti:
Tulipa monta kysymystä. Kyllä kalassakin on hemirautaa mutta keskimäärin vähemmän kuin punaisessa lihassa. Samoin kanassa on keskimäärin huomattavasti vähemmän rautaa kuin punaisessa lihassa. Eläinkunnan tuotteissa rauta on hemirautana, kasvikunnan tuotteissa ei-hemirautana. Raudan kokonaismääriä voi katsoa täältä:
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2160&fuclass=all&specdiet=none&items=200&from=top&portion=100g&lang=fi
Ennen vaihdevuosi-ikää naisten ei yleensä tarvitse huolehtia liiallisesta raudan saannista, mutta sen jälkeen kyllä naistenkin, jos syö runsaasti lihaa ja varsinkin sisäelimiä.
Menemättä asiaan sen yksityiskohtaisemmin, totean vain, että kasvikunnan tuotteet eivät ole luotettavia B12-lähteitä. Kasvissyöjät tarvitsevat B12:ta ainakin aika ajoin purkista.
Mielestäni VAIN rasvaista kalaa kannattaa syödä, mutta niistäkään ei silakkaa, koska siinä on liikaa dioksiineja. Mutta makrillia, kirjolohta, norjalaista lohta, sardiineja, ehkä tonnikalaakin... En ota kantaa siihen kuinka usein on turvallista syödä - itse ottaisin lisänä mielummin kalaöljyjä kuin lisäisin itse kalan syöntiä.
Eri maiden ruokakulttuureihin tutustuminen on minusta kiva tapa saada aterioihin vaihtelua. Esim. joinakin päivänä voi laittaa Välimeren alueen ruokaa, toisina thaimaalaisen keittiön, kolmantena japanilaisen jne.
Paino putoaa parhaiten painottamalla vahvasti kasviksia ja hedelmiä ja syömällä vähemmän ravintoainetiheitä ruokia, kuten juustoa, lihaa, sokeria, valkoisia jauhoja... Myös ateriakokojen pienentäminen - syö vähemmän kerralla - auttaa. Lisäksi liikuntaa - ilman liikuntaa painonhallinta ei oikein onnistu.Totean, että antamasi ohjeet painon pudotukseen ovat juuri minulle sopivia ja tukevat samaa linjaa lääkärini kanssa. On haitallista saada ristiriitaisia tietoja - sama pätee lasten kasvatukseen, ja lihava aikuinen on kuin lapsi, joka tarvitsee alussa selkeää ohjausta, kunnes omat siivet kantavat. On ollut vaikea päästä taas uuden kuurin alkuun, kun entiset epäonnistumiset ovat muistissa.
Elämässäni on ollut kyllä muitakin asioita, jotka ovat stressanneet eikä voimia painon hallintaan ole riittänyt. Minulle on hyväksi omaksua jo kuurin aikana ruokailutottumuksia, joita on helpohko jatkaa senkin jälkeen, kun paino on pudotettu, muuten se tulee takaisin.
90-luvulla tein pitkiä yli tunnin kävelylenkkejä, nyt on lievä astma johon on sopeuduttava, mutta en haluaisi antaa periksi ja omaksua mummotyyliä. Käyn kuntosalilla, soudan hiukan soutulaitettakin, ja lopuksi saunon ja uin n. 300 metriä. Kiitos kuntosalilaitteiden ei vyötärö ole kokonaan kadonnut! Mutta missä ovat kävelylenkit? Ne unohtuvat tietokoneen ääressä istuessa!
Myös tiedot kalan ja broilerin hemiraudan määristä ovat hyödyllisiä. En kovin usein ostakaan silakkaa, ja sain työkaverilta saman neuvon syödä mieluummin kalaöljykapseleita kuin runsaammin kalaa. Ja tuo eri ruokakulttuurien kokeilu tuomassa vaihtelua - vaikkapa kiinalaista! Luulenpa, että vastauksesi auttaa muitakin palstan lukijoita! - paljon luettavaa
A ja O kirjoitti:
Jos vierailet Harvardin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen sivuilla, niin siellä suhtaudutaan epäillen eristetyn soijaproteiinin käyttöön. Soijaa tulisi käyttää mieluiten tofuna, tempehinä tai misona - ei esim. soijapaloina tai suikaleina.
Punaisen lihan syönnille en näe mitään terveydellistä aihetta. Mitä siinä olisi mitä ei ole kalassa?Kävin Harvardin Kansanterveystieteen laitoksen sivuilla lukemassa soijasta ja muustakin Nutrition-osassa. Mukavan kansantajuisesti kerrottua tietoa ja paljon linkkejä uusiin tutkimuksiin.
Nykyään suositut soijapalat ja -suikaleet houkuttelevissa pakkauksissa ovatkin siis epäterveellisiä! Harmi, sillä tuotteita olisi esikäsiteltyinä helppo käyttää. Takavuosina tuli pojallekin paistettua usein "Soijapihviaineksista" pihvejä. Ovatko tällaiset jauheet, jauhot ja rouheet kaikki epäterveellisessä muodossa? Voisin välittää tiedon pojalle ja tyttöystävälleen, josta tuli myös laktovegetaristi. Poika osaa jo tehdä jostain spelttivehnästä kasvispihvejä! Taikinaa pitää vaivata monta päivää, niin että siitä irtoaa hiilihydraatit ja jäljelle jää kasvisproteiinit. Sitten tiivis pötkö paistetaan kuten "lihamureke" uunissa ja paloitellaan viipaleiksi tarjolle. Tyttö oli tehnyt jouluksi myös porkkanaterriiniä. Kyllä niille olut ja punaviinikin maistuu, eivät ole mitään ortorektikkoja, mutta B12-esitelmäni saavat luvan kestää lähipäivinä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2194167
- 1214016
- 483632
- 652983
- 2002741
- 492518
- 222518
- 202406
- 412289
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412245