Ruman elämää

Lohduttaako?

Heti tuli mieleeni jos jonkinlaista lihavaa, koukkunokkaista, finninaamaista tuttua, jotka kaikesta huolimatta elävät normaalissa parisuhteessa. Eräs vanha ystäväni oli todella ruma (saanen anteeksi kun en itsekään ole kaunis) ja hän otti ja jätti koulun parhaimman näköisen pojan. Olivat suhteessa kyllä ainakin 10-vuotta. Tyttö oli iloinen, hauska ja itsevarma. Uskokaa pois, jos uskaltaa olla itsevarma avoimesti (vaatii paljon rohkeutta kyllä ja tunnetta että on itsevarmuutensa arvoinen ja ansaitsee sen) ja iloinen niin johan nappaa.

Ulkonäkönsä eteen jos tekee kaikkensa, on tyylikäs (hienot vaatteet eivät esim. ole paljastavan synonyymi), puhdas ja meikattu kivasti, niin vaikea uskoa että kukaan on vastenmielinen.

niin totta

Ihan totta. Kaikki aina sanoo, ettei ulkonäkö vaikuta vaan kaikki muu. Mutta totuus on, että toisen ulkonäössä täytyy olla edes jotain silmää miellyttävää, koska muuten ei vaan..no ei vaan. Minua kuitenkin kiinnostaa, että onko se jotenkin sisäänrakennettua vai onko kyseessä enemmänkin sosiaalinen paine, ettei kehtaa esiintyä ruman ihmisen kanssa. Tai, että on jotenkin häpeällistä tunnustaa maailmalle, että minä rakastan tätä ihmistä. Kai ihmiset jotenkin ajattelevat, että ruma kumppani alentaa ihmisen omaakin arvoa. Vaikka minun mielestäni se oikeastaan vaan ilmaisisi, että kyseinen ihminen on oikeastaan aika ihana ja hyvä, kun ei tuijota toisen ulkonäköön´. Kun onhan se´kuitenkin niin, ettei hyvä ulkonäkö mitään pelasta, jos on ihmisenä täysi paska.

Tossa joku vielä sanoi, että rumilla naisilla on helpompaa kuin lyhyillä miehillä (ihmeellistä vertailua), koska rumat naiset sentään saavat seksiä. Minusta olisi aika helvetin alentavaa levittää jalkani jollekin äijälle vain siksi, että satun kelpaamaan sille panoksi, ihan vain, jotta se mies saisi tarpeensa tyydytettyä. Että eipä tullut kyseisen kommentin kirjoittanut ajatelleeksi, että tuo oli vähän naisen halventamista. Ilman seksiä voi elää, mutta yksinäisyys on jo paljon pahempaa.

Itse asiassa minun olisi pitänyt laittaa tämä tuolle viestiketjun aloittajalle, mutta enpä tullut sitä tehneeksi vaan ripustauduin tähän suht järkevän oloiseen tekstiin.. Ehkä raadollista, mutta niin todellisuutta.

Ja alkuperäiselle vielä, että kukaan ei ole läpeensä niin ruma, etteikö jotakin kaunista löytyisi. Minulla on rumat kasvot, mutta nekin on vähän viehättävämmät kun hymyilee. Mutta silti sanon, että kaunista minussa sirot kädet ja ranteet. Joten kannattaa tutkiskella vaikka varpaitaan, josko ne olisivat jotenkin poikkeuksellisen ihanat. Ja ruma kun on, niin tietää ainakin, että toinen on sinun kanssasi ihan todella sinun itsesi vuoksi.

ehkä

lyhyys ei ole sama asia, kun rumuus, mutta oletkos koskaan kuullut sanottavan lyhyt ja komea mies? tuskinpa.

no jaa

No tuo oli naisihanteeni. Ensimmäinen nuoruuteni nainen jota 'säästin' siksi että en olisi häirinnyt hänen lukio-opintojaan oli kylläkin vähän tuon naisihanteeni näköinen. Tämä nainen kuitenkin minulta sitten jäi. Viimeksi näin hänet ollessani 21 vuotias. En tiedä tämän naisen myöhemmistä vaiheista eikä huvita asiaa selvitellä, kun se jos joku paskiainen on hänelle tehnyt jotain vituttaisi niin saatanasti. Toivon että hän on onnellinen perheenäiti, ja että hän on aikanaan löytänyt fiksun ja myös komeankin miehen, ja erityisesti että hänellä on terveitä kauneit tyttäriä.
Tässä kun Tallinnassa kävin bisneksiä tai kauppoja tekemässä niin paluumatkalla kun siinä join kokiksella laimentamastani Viro Valge- pullosta ja nojailin kannella meren puolen kaiteeseen ja mietin, että ei tulisi suru puseroon vaikka antaisin jo mennä mereen niin siinä huomioni kiinnittyi pariskuntaan joka istui kannella penkillä. Mies jo vähän harmaatakin tukassaan ja joku motoristin takki päällä, ja hänellä pirteän näköinen nainen joka vähän muistutti tuosta nuoruuteni naisesta. Minä katson naista ja hän flirttaa minulle, eikä motoristimies jostain syystä käy agressiivisena. No en minä tuota motoristia olisi pelännyt vaikka hän agressiiviselta näyttänyt olisikin(Olen minäkin sentään 182cm ja jotain 80kg vaikka en mikään bodari olekkaan). Myöhemmin tämä pariskunta tulee minua toisaalla laivassa vastaan ja nainen sanoo minulle hei, ja ja minä tietenkin vastaan hei eikä vieläkään tuo motoristimies käy agressiivisena. No minä kylläkin olen loppuun asti herrasmies enkä vie keneltäkään naista vaikka saisin, että ei siinä sen puoleen mitään. Se vaan että tässä iässä niin aniharvoin enää näkee ketään sellaista edes jotakuinkin ikäistään naista johon voisi mitenkään enää ihastua nimenomaan naisena, ja tämä nainen kylläkin näytti aivan poikkeuksella tavalla sellaiselta(kasvot ja ilmeet nimenomaan) .
Voi perkele jos ei se mies ollutkaan tuon naisen oma mies vaan kaveri tai jotain sellaista. Sitä en usko että k.o. nainen minut tunsi tai että hän edes erehdyksessä minut sekoitti johonkin aiemmin tuntemaansa mieheen.