Tämänpäiväinen Aamulehti julkaisee suurehkon jutun Tampereen liikennekurista. Todettakoon heti alkuun, että tutkimus - tai pikemminkin tarkkailu - ei ole mielestäni tilastollisesti pätevä, mutta antaa ikävällä tavalla osviittaa siitä, miten kotikaupungissani liikutaan. Tuloksesta voi olla kaikkea muuta kuin ylpeä.
Lehden työryhmä tarkkaili eilen kymmentä eri risteystä noin kymmenen minuutin ajan eri puolilla keskustaa. Kaikkiaan päin keltaista tai punaista ajoi hieman yli viisikymmentä autoa, ja suunnilleen yhtä moni jalankulkija käveli päin punaista. Risteyskohtaisia eroja oli paljon; joissain risteyksissä jalankulkijat noudattivat valoja, joissain autoilijat, joissain ei kummatkaan.
Voitaneen olettaa, että noista keltaisia päin ajaneista osa ajoi siksi, etteivät ehtineet enää pysähtyä ja osa siksi, etteivät viitsineet pysähtyä. Näin voidaan tehdä karkea arvio, että nelisenkymmentä autoilijaa ajoi tarkoituksella risteyksen yli, vaikka vihreä ei palanut. Tämä siis kymmenen minuutin aikana. Tuskin menee paljoa pieleen jos tämän perusteella arvioidaan, että Tampereella ajetaan päin punaista useita satoja, ellei tuhansia, kertoja päivässä.
Tuo ei niinkään yllätä, koska tilanteen on voinut itse todeta jokainen tamperelainen. Sen sijaan yllättävää oli se, että autoilijat ja jalankulkijat rikkovat valosääntöä suunnilleen yhtä usein. Tämä sotii niitä tilastoja vastaan, joita minulle on täällä keskustelupalstalla kerrottu olevan. Ilmeisesti joko jalankulkijat ovat keskimääräistä lainkuuliaisempia tai autoilijat keskimääräistä kurittomampia.
Tuota juttua tarkastellessa on hyvä pitää mielessä, että siinä tarkkailtiin vain valojen noudattamista. Ajonopeuksia, tien ylityksiä luvattomista kohdista sekä suojatien väistämisvelvollisuuden noudattamista ei tarkkailtu. Todennäköisesti kertoma olisi yhtä karua myös näiden kohdalla.
Samassa jutussa kerrottiin niistä keinoista, joilla poliisi aikoo tilanteeseen puuttua. Hyvä juttu, että valvontaa tehostetaan, mutta se ei riitä tilanteen korjaamiseksi. Myös ajokieltojen pidentäminen on hyvä asia, mutta sekään ei riitä. Muutoksen tulisi lähteä meistä kaikista autoilijoista ja jalankulkijoista. Vasta perusteellinen asennemuutos korjaa tilanteen.
Lehden työryhmä tarkkaili eilen kymmentä eri risteystä noin kymmenen minuutin ajan eri puolilla keskustaa. Kaikkiaan päin keltaista tai punaista ajoi hieman yli viisikymmentä autoa, ja suunnilleen yhtä moni jalankulkija käveli päin punaista. Risteyskohtaisia eroja oli paljon; joissain risteyksissä jalankulkijat noudattivat valoja, joissain autoilijat, joissain ei kummatkaan.
Voitaneen olettaa, että noista keltaisia päin ajaneista osa ajoi siksi, etteivät ehtineet enää pysähtyä ja osa siksi, etteivät viitsineet pysähtyä. Näin voidaan tehdä karkea arvio, että nelisenkymmentä autoilijaa ajoi tarkoituksella risteyksen yli, vaikka vihreä ei palanut. Tämä siis kymmenen minuutin aikana. Tuskin menee paljoa pieleen jos tämän perusteella arvioidaan, että Tampereella ajetaan päin punaista useita satoja, ellei tuhansia, kertoja päivässä.
Tuo ei niinkään yllätä, koska tilanteen on voinut itse todeta jokainen tamperelainen. Sen sijaan yllättävää oli se, että autoilijat ja jalankulkijat rikkovat valosääntöä suunnilleen yhtä usein. Tämä sotii niitä tilastoja vastaan, joita minulle on täällä keskustelupalstalla kerrottu olevan. Ilmeisesti joko jalankulkijat ovat keskimääräistä lainkuuliaisempia tai autoilijat keskimääräistä kurittomampia.
Tuota juttua tarkastellessa on hyvä pitää mielessä, että siinä tarkkailtiin vain valojen noudattamista. Ajonopeuksia, tien ylityksiä luvattomista kohdista sekä suojatien väistämisvelvollisuuden noudattamista ei tarkkailtu. Todennäköisesti kertoma olisi yhtä karua myös näiden kohdalla.
Samassa jutussa kerrottiin niistä keinoista, joilla poliisi aikoo tilanteeseen puuttua. Hyvä juttu, että valvontaa tehostetaan, mutta se ei riitä tilanteen korjaamiseksi. Myös ajokieltojen pidentäminen on hyvä asia, mutta sekään ei riitä. Muutoksen tulisi lähteä meistä kaikista autoilijoista ja jalankulkijoista. Vasta perusteellinen asennemuutos korjaa tilanteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä kävelen tien ylitse mistä paikasta tahansa silloin, kun autoja ei näy, oli valo mikä tahansa. Tämä kokemuksen kautta siksi, että pari vuotta sitten minun ylitseni ajoi auto suojatien eteen pysähtyneen auton takaa. Onneksi autossa oli sen verran ylöspäin viisto nokka, että se heitti minut ylöspäin, eikä alle. Lensin 20 metriä ja auto ehti väistää ja jarruttaa niin paljon, että jäin henkiin. On poliisi yrittänyt minua ojentaa muka väärin kävelystä, mutta minulla on aina paperit mukana oikeudenkäynnistä ja aina olen huomautuksella selvinnyt. Jalankulkija selviää liikenteessä vain katsomalla itse, ettei jää auton alle. Suojatiet ja valot ovat vain ansa jalankulkijalle. Minä en enää ansaan jää.
Juuri noin. Itsekin kävelen useimmiten päin punaisia jos reitti on vapaa...
Vituttaa sellaset tienylittäjät jotka pomppivat viiden metrin päässä suojatiestä tien yli. Kenekään yli en tarkoituksella aja mutta jos ei viitsi sitä suojatietä käyttää niin en kyllä turhia jarruttelekaan ja siinä voi joskus kantapäät kärsiä...
Ja sitten nämä punaisia päin kävelijät, välillä kun seuraa heitä niin he katsovat yhteen suntaan että tuleeko autoja eivätkä tajua että autoja voi tulla muistakin suunnista varsinkin suurissa risteyksissä...
Ja onhan siinä se ero, että törppöilemällä valoissa jalankulkija tappaa lähes 100 prosentin varmuudella vain itsensä. Autoilija säilyy 100 prosentin varmuudella itse hengissä.
Jonkinasteista valppautta ihmiset kuitenkin noudattivat, koska yhtään onnettomuutta ei tapahtunut?
Poliisi kirjoittaa ylinopeussakkoja vuosittain n. 119000 kpl, eikä kiinni jää kuin murto-osa. Lisäksi vuosien mittaan valvonta on vähentynyt, sakkolukumäärä ei. Arvelen, että käynännössä yli puolet autoilijoista ajaa ylinopeutta jokaisella ajokerralla.
Melkein jokainen liikennekurin löystymisestä huolestunut kuuluttaa asennemuutosta. Kun huomioidaan rikkeiden lukumäärät on pelkästä yksittäisten ihmisten asenteesta puhuminen aikamoista vähättelyä. Pikemminkin pitäisi puhua laajalle levinneestä kansalaistottelemattomuudesta. Suuret määrät ihmisiä on päättänyt noudattaa tieliikennelain sijaan omaa lakiaan.
Kylmä totuus on, että sellaisia lakeja, joita ei koeta järkeviksi, eivät (edes) Suomalaiset tottele. Kyse on motivaatiosta.
Lainsäätäjä on vuosikausia vetänyt autoilijoita kohtaan yhä kiristyvää linjaa. On haluttu saada vuosittainen liikennekuolemien lukumäärä alenemaan, ehkä jopa nollaan. Pääasiallinen keino on ollut nopeusrajoitusten alentaminen. Ensin tulivat talvirajoitukset, sitten alemmat rajoitukset ympäri vuoden siellä täällä, ja viimeeksi 30 ja 40 km/h taajamiin.
Liikennemoraalin rapautuminen alkoi mielestäni talvinopeuskokeilusta. Kun nopeus tänään kesäkelillä on 100, niin miksi huomenna on samalla kesäkelillä 80 km/h? Kun Elimäen suorilla ennen ajettiin sataa, miksi nyt 80:tä ympäri vuoden? Miksi taajamassa täytyy ajaa nyt 30:tä, vaikka vieressä on pyörätie?
Näitä asioita ei moni autoilija ymmärrä. Koska nopeusrajoitukset eivät monin paikoin tunnu järkeviltä, ei niitä kai tarvitse noudattaakkaan? Koska siis päätän itse nopeudestani, voinen kai soveltaa muitakin liikennesääntöjä itselleni sopivaksi?
Näistä syistä johtuvat Aamulehden toimittajien havainnot Tampereen liikenteestä.
Voi hyvinkin olla, että asenteiden vääristyminen on lähtenyt talvinopeusrajoituksista. Korpisuoralla tapahtuva lievä ylinopeus on silti vakavuusasteeltaan aika kaukana päin punaista ajamisesta ruuhkaliikenteessä. Ensimmäinen ei aiheuta suoraan vakavaa hengenvaaraa sivullisille, jälkimmäinen aiheuttaa.
Taitaa olla aika pieni vähemmistö se ihmisryhmä, joka ei koe liikennevalojen noudattamista järkeväksi. Silti tuota sääntöä rikotaan ihan jatkuvasti. Tulkinta, jonka mukaan lakeja, joita ei koeta järkeviksi, ei noudateta, ei siksi tässä asiassa päde. Tuossa "dominoteoriassa" lienet oikeassa, eli jos tätä sääntöä on tyhmä noudattaa, niin ei sitten noudateta tuotakaan.
Nykyinen kehitys olisi saatava pysähtymään ja käännetyksi toiseen suuntaan. Risteys- ja suojatiekäyttäytymistä tulisi valvoa korostetusti, sillä niissä tapahtuvat rikkomukset ovat maantieylinopeuksia huomattavasti vaarallisempia.
Näin sitä rappiota edistetään. Niputtaisin samaan ilmiöön sääntöjen lisääntymisestä myös erinäisten maksujen lisääntyminen. Älyttömät lisämaksut liikenteessä ärsyttää. Liikenteeseen liittyvistä maksuista ja säännöistä muodostuva kokonaisuus mielletään samaksi käyttäytymistä rajoittavaksi tekijäksi jota vastaan luonnollisesti ihmisillä nousee vastarinta. Liikennesääntöjä on paljon vaivattomampi soveltaa itselleen sopivaksi kun pakollisia maksuja, joten vitutus-asteen kasvaessa rikkomukset kohdistuu liikenteeseen ja sen sääntöihin.
Toinen juttu on median aikaansaama yleinen tieto siitä että punasia päin ajetaan. Ikäänkuin mainostetaan tätäkin mahdollisuutta. Epäilen että moni on mediasta vasta keksinyt että punasiakin päin voi ajaa. Mutta tälle ilmiölle ei voi mitään, sen rajoittaminen ei ole mahdollista ja johtaisin vielä huonompaan lopputulokseen, kansalle kerrotaan vai se mitä sen halutaan tietävän. Vaikka näinhän sitä toimitaan länsi-maissakin jatkuvasti, mutta ei ehkä niin räikeästi kun jossain muualla.
Täytyy myöntää että silti hieman ihmettelin uutista, jossa kerrottiin että suurin osa omaisuusrikoksista jää selvittämättä... aika hyvää mainosta ei ammattirikollisille räkänokille, ammattilaiset sen varmaan tiesivät muutenkin.
Median vaikutus on vähän kaksipiippuinen juttu. Iltapäivälehdistö uutisoi tavalla, joka myy. Tällöin tyyli on aika lailla sensaationhakuista. Toisaalta, Aamulehti, jolla ei ole tarvetta sensaatiolööppeihin, uutisoi liikennerikkomuksista negatiiviseen sävyyn. Uskoisin tämän sävyn olevan käytössä muissakin sanomalehdissä. Media voi vaikuttaa asenteisiin myös siten, että sääntörikkomuksia pidetään entistä tuomittavampina.
Osta persereikä mopo!