Minkälaiset käytösnormit kirkossa vallitsee kuvauksen suhteen? Onko korrektia liikkua alttarin edustalla ja kuvata monesta eri kohteesta salamalla.
Kyseessä siis häät ja hääkuvaajana olen ensimmäistä kertaa.
Minkälaisia vinkkejä antaisitte onnistuneen hääkuvauksen aikaansaamiseksi?
Kyseessä siis häät ja hääkuvaajana olen ensimmäistä kertaa.
Minkälaisia vinkkejä antaisitte onnistuneen hääkuvauksen aikaansaamiseksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pyydä lupa sekä hääparilta että papilta, sekä toivomuksia liikumisesta eli kuvakulmista. Itse olen muutamat häät kuvannut, mutta salamaa en ole käyttänyt.
..muistotilaisuudessa vanhassa kirkossa koko tilaisuuden TÄRKEIN HENKILÖ oli sukulaispoika
joka juoksenteli ympäriinsä videoimassa surevien ilmeitä pysähtyen papin eteen aina ohijuostessaan muutamaksi sekunniksi.
Että sillee :))
Epäkorrektia on alttarikaiteen sisäpuolelle meno ja morsiamen hunnulle astuminen. Epäkorrektia on potkasta perseelle keskikäytävälle parkkeeraavaa isosetää, joka haluaa pokkariinsa lähikuvan Kuulan häämarssin tahdissa kohti kävelevästä parista. Vaikka mieli tekiskin. Kokemuksesta.
Mikäli mahdollista käy katsomassa kirkkoa etukäteen ja mieti kulkureitit. Vältä eestaashyppelyä. Muutama kuva tulosta, pari kuvaa morsiamen puolelta, yksi johon otetaan sen puolen sukukin, ainakin etupenkkiläiset mukaan.
Vaivihkanen vaihto sulhon puolelle. Jossakin vanhassa kirkossa pystyy livahtaan sakastin kautta, kysy suntiolta tai unilukkarilta. Yleensä tumma puku yljällä joten ei valotu helpolla yli kuten hohtovalkastun nuorikon puolella helposti tapahtuu. Ainakin dialla tai digillä. Sormuksenlaitosta ehkä. Samoin väljempi rajaus sukua mukaan tältäkii puolelta. Jos siis sukua on, epäkorrektia kuvata tyhjiä penkkejä.
Nyt onkin aika hiippailla keskikäytävälle ottamaan yleiskuva alttarille päin kun nuoripari on kääntynyt kuuntelemaan loppuvirttä. Kauniit kukkakoristeetkin dokumentoituu, jos niitä on. Jos joku taidelaulaja vetäsee aariaa hennolla sopraanolla niin älä ainakaan sarjatulta päälle ammu.
Jos ulkona tapahtuu riisinviskoota tai muuta aktiviteettia niin alkaa olla kiirus juosta ulos vastaan. Yritä mennä arvokkaasti, takaperinjuoksu ei näytä hyvältä. Äläkä unohda kamojasi saarnastuolin rappusille. Se on hyvä välivarasto objektiiveille, akuille yms. jota ei viitsi taskuun tunkea. Riippuu tietennii kirkosta. Suosikkini, valokuvauksellisesti lähes ideaali on Tampereen Vanha Kirkko, siinä keskustorin laidalla.
Nykysin on näitä moderneita vihkimistapoja. Heitetään housut pois kesken kaiken ja ties mitä. Kysele hääparilta miten menetellään. Minun neuvoni ovat vanhalta kunnon filmiajalta.
Nykyaikaiset ihmiset on kyllä tottuneet salaman välkyttelyyn, joten ei se niin hirveää ole kuin itestä tuntuu. Toisaalta ei kannata kuvata sataa kuvaa jos olennainen mahtuu tusinaan.
Ilman salamaa pärjääminen saattaa kirkkaana kesäpäivänä tuurilla ja taidolla jotennii onnistua, kirkosta riippuen. Laadusta tinkien. Mitään punasilmäisyyden vähennys räpsyttelysarjasalamaa en käyttäisi enkä pitäisi jos joku käyttää. Kai sulla kunnon järjestelmä ja riittävän tehokas erillissalama on?
Sen vissiin ymmärtänet, ettei kuvaaja esiinny kirkossa farkuissa ja villapaidassa. Erittäin epäkorrektia on mennä keikalle juovuksissa.
Jos sinut on pyydetty kuvaajaksi niin OK.
Jos sinua ei ole pyydetty kuvamaan, jätä kuvaaminen suosiolla muille, voit häiritä vieraden lisäksi myös tilaisuuden kuvaajaa. Tästä on mulla kokemuksia kun vieraat parveilevat pokkareineen ja estävät minulta työnteon.
Salamaa voi surutta käyttää, jos tilanteet sen vaativat.Kirkoilla on suuria eroja, samoin sää ulkona vaikuttaa. Omassa vakiokirkossa on pimeää ja useinmiten salaman käyttö on välttämätöntä. Joko valaisuun, kontrastin tasoittamiseen tai yksinkertaisesti kammottavan sekavalon muuttamiseski edes jotenkin kuvauskelpoiseksi.
Kuvauksessa kannattaa ottaa mukaan mahdollisimman paljon vallitsevaa valoa ja lisätä siihen tarvittava määrä oikeanväristä salamavaloa.
Arvokkaita niksejä jokaiselta, kiitos!
Minua on siis pyydetty ikuistamaan nuo ystävieni häät. Olen kuvannut harrastusmielessä aktiivisesti nyt 4 vuotta ja kalustoni on semi-pro tasoa ja tehokas erillissalama löytyy toki.
Häiden ikuistajana keikkani on ensimmäinen ja luonnollisestikkin haluan selviytyä keikasta kunnialla ja saada hommalle jatkuvuutta. Se on myönnettävä, että jännittää vietävästi ja ehkäpä juuri siksi haluan jättää impronisoinnin johonkin stressittömänpään kuvaamiseen ja kerätä mahdollisimman kattavan vinkkilistan ennen kirkkoon astumista.
Sen ymmärrän, että kuvaamisen tekninen ja visuaalinen osaaminen lankeaa yksin minulle, mutta teidän antamat neuvot, vinkit ja kokemukset helpottavat myös äskenmainittuja osa-alueita.
Kirjoituksistanne kumpusi uusia kysymyksiä, joihin vielä kaipaan vahvistusta.
Minusta tuntuu, että ainoa mahdollisuus kuvata ilman salamaa on jalustalta, onko teilla kokemusta? Toisaalta morsiammen puolelta kuvattaessa salamalla riskiksi nousee kuvan palaminen puhki, kuten muutama viesti taaksepäin kerrottiin. Vielä sellainen tuli mieleen, että kirkon ollessa ilmava ja katon korkealla, ei salamavaloa voi heijataa katon kautta. Onko tällöin syytä käyttää valon pehmentäjää hääparia läheltä kuvatessa?
Kiitoksia
Enpä suosisi jalustan kanssa alttarilla keikkumista. Vetää lopunkin huomion sinuun. Eri asia on nurkassa paikoillaan kököttävä videoija, joka ei yritäkkään vaihtaa kuvakulmaa muuten kuin zoomailemalla.
Eipä ole semmosta kirkkoa tullut vastaan, jossa voisi katon kautta valaista. Valitettavasti. Jonkinmoinen söpön kokoinen pehmennin on mitä suotavin. Kunhan et ihan sateenvarjon kanssa näyttämölle astu. Sulhon ja morsion suuri valoisuusero (fyysinen, ei henkinen) ei haittaa niin paljoa, jos kuvaat rouvapuolen mahdollisimman kaukaa etkä laajakulmalla kyynärtuntumalta.
Edellä jo mainittiinkin häiriköivät sukulaiset. Olen ollut tyly, vallankin kun kokemusta kertyi vähän enemmän. Joku aktiivi sukulaistäti saa tehtäväkseen viestittää, ettei kirkossa kuvaa muut kuin minä. Räpsiköön sitten pihalla ja pidoissa sydämensä kyllyydestä. Asiasta pitää nimenomaan ilmoittaa ajoissa, ettei tarvi käydä käsirysyä Herran temppelissä. Kyse ei minulla ole vedoksista eli rahasta vaan työrauhasta.
Jos muitten järjestelyjen puolesta vaan on mahdollista niin ota muutama miljöömuotokuva kirkolla ennen tai jälkeen H-hetken. Ovien holvikaaret, ikkunat sun muut rakenteet antaa hyvän taustan ja liittävät kuvat vihkimiseen. Ihan siltä varalta jos alttariaktio menis persiilleen. Mitä en suinkaan toivo.
Onnea, intoa ja Harkintaa toivottaen
Alvari, vanha kirkkojen kiertäjä
En paljoa käytä jalustaa kirkossa vihkitilaisuuden aikana, en edes yksjalkaa. Molempien kanssa on vaarana homman meno huomiotaherättäväksi räpeltämiseksi.
Parempi käyttää suhteellisen suurta herkkyyttä (800 ASA) ja koittaa käyttää salamaa hallitusti. Itse joudun kuvaamaan usein morsiammen puolelta (mikrofoonin varsi on sulhasen puolelta) mutta en koe morsiamen/sulhasen pukujen väriä ongelmaksi kun kuvaa RAW:llä, ja onnistui se samasta suunnasta filmilläkin (Press 800).
Isossa kirkossa kuvatessani noi pienet valonpehmentimetkin ovat melko pienitehoisia, varjon jyrkkyys ei paljon lievene koska kuvausetäisyydet ovat suhteellisen pitkiä. Parempi ampua hallitusti raakana kuin räpeltää kaikenmaailman pehmentimien kanssa.
Häät ja hautajaiset ovat ehkä vaativimpia kuvaustehtäviä. Tilanteita kun ei voi vetää uusiksi.
Kirkkojen ja kappelien valaistukset voivat olla tosi hankalia. Aurinko voi paistaa ikkunoista, tai sitten ei, seinät voivat olla tummat jne. Valon ja myös muutenkin tekniikan hallinta on oltava hanskassa.
Kaikkia mahdollisia asioita ei kannata yrittää kuvata koska silloin homma ei pysy käsissä ja kuvaajasta tulee se pääosan esittäjä. Jokin hyvä kuvakulma ja siinä se. Tee etukäteen suunnitelma miten toimit.
Voisi olla hyvä, jos vielä on aikaa ja mahdollista mennä vaikkapa johonkin toiseen tilaisuuteen kirkon takaosaan katsomaan miten hääkuvaaja toimii.
(Ja sitten lopuksi yrität keksiä miten ennätät kuvata hääparin tulon kirkosta, riisiryynit ja muuta ja lähdön autolla kun koko hääväki parveilee edessä. Jos saat annettua sen kuvaamisen jollekin toiselle, niin hyvä.)
Mutta siitä vaan ja onnea matkaan. Tämä rohkaisuksi.
Ennen morsiammen tuloa voit liikkua suhteellisen vapaasti. Tuossa edellä mainittiinkin jo muutamien kirkon yksityiskohtien ja mijöön kuvaaminen. Jos sulhanen on odottamassa alttarilla, hän on oivallinen kohde. Samoin kaaso ja bestman sekä läheiset sukulaiset ja ystävät. Morsiammen saapumisen ja mahdollisen luovutuksen tai sitten morsiusparin tulon voit vielä kuvata keskeltä, mutta alttarikaaren sisälle älä mene vahingossakaan. Tutustu vihkikaavaan, että tiedät, mitä seuraavaksi on odotettavissa. Kuvaa itse seremonia vain yhdestä paikasta. Kun morsiuspari kääntyy poistuakseen, ole jo silloin keskikäytävällä valmiina ikuistamaan avioparin ensimmäiset askeleet ja sitten kiireesti ulos varmistamaan paras kuvauspaikka, kun pari tulee ulos ja riisit lentävät.
Käy etukäteen katsomassa paikat ja ole riittävän ajoissa paikalla. Akut ja patterit kunnossa ja puhelin pois päältä. Tumma asu ja hiljaiset kengät ja onnea itsellesikin.
Tunne kamerasi niin hyvin että osaat sitä vaikka unissasi käyttää mitä erilaisimmissa tilanteissa! Opettele vaihtamaan nopeasti asetuksia jos tarvitsee (sisällä/ulkona). Ota selvää etukäteen ja tiedä mitä tulee tapahtumaan niin et missaa tärkeitä tilanteita. Älä laita kopisevia kenkiä..suunnittele miten liikut niin et häärää edessä häiritsevästi miten sattuu. katso etukäteen miltä puolelta kannattaa kuvata, missä kaunein tausta.Keskity vaan tilanteeseen ja mieti millaisia kuvia hääpari haluaisi, hyvin se menee:)
Jos hääpari käy kirkossa papin kanssa vihkimistilaisuutta vähän harjoittelemassa jo etukäteen, tunge kameran kanssa mukaan ja hahmottele kuvaukulmia. Näin selviää myös hyvin mistä saat kuvata ja mistä kannattaa kuvata. Jos vielä sattuu hyvin että hääparilla on toisella mustaa ja toisella valkosta päällä treeneissä ni se auttaa sua säätämään salmaa jo valmiiksi kohdillensa.
Harjoittelu niin paikanpäällä, kuin ajatuksissakin auttaa paljon. Tuo idea hääparin mukana harjoituksiin menosta on hyvä. Meillä pappi opasti kuvaajaksi tulevaa siinä kuin morsiuspariakin. Oli lisäksi kiva saada muutama kuva harjoituksistakin. Olivathan ne häiden valmistelua siinä, missä juhlatalon koristelukin.
Itse vihkimistulaisuudessa kannattaa ottaa pari tiukastirajattua kuvaa parin kasvoista. Näin välittyy tunteet ja morsiamen vaatetuksen kontrasti sulhasen vastaavaan ei surkean sattumuksen tulessa pilaa kaikkia kuvia.
Saako kirkossa lain mukaan kuvata ilman lupaa? Eikö kyseessä ole kuitenkin ihan julkinen tila?
Joissakin tilaisuuksissa (esim. konfirmaatio) voi olla käytäntönä se että on yksi tai kaksi kuvaajaa, jotka kuvaavat tilaisuuden. Se aiheuttaa paljon vähemmän häiriötä kuin se että jokaisen konfirmoitavan sukulaiset tunkisivat ottamaan kuvia.
Aloittaja kysyi, onko korrektia. Korrektia on se, mikä ei häiritse varsinaista tilaisuutta. Kirkko pitää ymmärtää julkiseksi tilaksi kaikille. Olennaisempaa on se, onko häät julkinen tilaisuus. Yleensä julkinen tila, mutta yksityistilaisuus - kutsumattomalla ei ole oikeuksia, ellei isäntä anna lupaa. Nykyään virallinen nainti tapahtuu kirkkorakennuksen ulkopuolella, papin aamenta siihen ei tarvita, vaikka jotkut sitä haluaa. Sitten on paparazzit ja iltalehdet. Ne kuvaa ensin ja kuvaa sittenkin vaikka joku kieltää. Ei kuvaajia tuomita oikeudessa. Vain hissutelijat miettivät, onko joku laillista, ja jäävät ilman kuvia. Pohois-Koreassakin kuvataan, vaikka se on kuulemma kielletyä.