Vanhan koiran vestibulaari syndrooma

http://www.aisti.info/disease_1.html

Meillä kokemuksia kahden koiran "sairastettua" tuon vestibulaari syndrooman.
Molemmille koirille tuli tuo oireyhtymä vanhoilla päivillä, taisivat olla siinä 12 vuoden hujakoilla. Molemmille tuli oireet aika nopeasti ja alkoi pahoinvoinnilla ja lievällä huimauksella joka sitten paheni tasapainon häiriintymiseen.
Molempien kanssa käytiin lääkärissä akuuttivaiheessa ja kun muuta vikaa ei koirista löytynyt niin diagnoosi oli tuo syndrooma.
Muistelen että toisella kerralla eläinlääkäri sanoi että yleensä oireet kestää 2-6 viikkoa ja näin oli myös meillä.
"Hoitona" meillä oli avustaminen liikkumisessa ettei koira loukkaa itseään jos tasapaino pettää kokonaan ja huolehtiminen että koira sai riittävästi nestettä ja ravintoa.
Varsinkin silloin jos koiralla on pahoinvointia kannattaa huolehtia että se juo tarpeeksi.
Ajan kanssa molemmilta meni oireet ohitse ja molemmat elivät normaalia elämää vielä muutaman vuoden.
Meillä on ollut onni saada pitää koirat aika vanhoiksi ja tämä on yksi, onneksi ohimenevä vaiva, mikä joskus saattaa kohdata iäkästä koiraa.
Eli meillä ainakin aika paransi ja kun oireet olivat kokonaan poissa niin molemmat koirat olivat yhtä reippaita koiravanhuksia kuin ennenkin.

Itsellä noin 13v bordercollie ja kärsii tästä vestibulaari syndroomasta,aivokasvaimesta tai just siitä kroonisesta sisäkorvan tulehduksesta.En tiiä enää mitä tehä ku itekki oon vasta 13 v.Äitipuoli kun on eläinlääkäri mutta luulen että koirani ei hänen avullaan parane..Ikäviä nämä vanhojen koirien sairaudet:(!

ai jaa mun koira on päivän nyt kävelly kuin tasapaino pettäis ja ei onnu ikä arvoitus onkoha tasapainos jotain

ÄLKÄÄ suostuko eutanasiaan vaikka ELL sitä ehdottaa toisena vaihtoehtona!
Tila saattaa korjaantua jopa vuorokaudessa:

Kyseessä siis vanhan koiran/kissan idiopaattinen tai vestibulaarinen syndrooma. Minulla 11 v. kissa sai yhtäkkiä yöllä kohtauksen, alkoi naukumaan, pää heilui edestakas, silmissä vaakasuuntainen nystagmus, ei pysynyt jaloillaan, oksensi, eli neurologisia oireita.

En tiennyt mistä kyse, joten heti yöllä päivystykseen. ELL totesi myös että neurol.oireita, sanoi että kaksi vaihtoehtoa: kissa jää tänne ja yritetään hoitaa, tai sitten lopullinen piikki. Jätin hoitoon, annettiin nesteytystä, nesteenpoistolääkettä (jos aivoinfarkti ja turvotusta aivoissa), särkylääkettä ja pahoinvointilääkettä. Kotiin ei saanut tuoda tuossa kunnossa.

Pelkäsin että selviääkö seuraavaan päivään. Kun soitin aamupäivällä niin kertoivat kissan olevan hyvässä kunnossa, syö hyvin eikä oksentele, katse suora, kävelee jne. Sain iltapäivällä hakea kotiin, ainoastaan häntä oli vinossa oikealle.

Sitten nukuttiin pitkään, ja herätessä oli aivan normaali, häntäkin jo suorassa. Särkylääkettä saa varalle muutaman päivän. Jaksaa lenkkeillä ym.

Toivottavasti ihmiset löytää minunkin kirjoituksen. Eli meidän 11 vuotiaalle koiralle tuli myös näitä vestibulaarisia kohtauksia. Kauan meni kun tajuttiin röntgenkuvata pää ja siellä näkyi epämääräistä nestettä toisessa korvassa. Sisäkorvan tulehdus siis aiheutti. Joskus on ollut korva tulehdus joka hoidettu kuntoon mutta tulehdus oli päässytkin sisäkorvaan ja oli jyllännyt siellä kauan. 4 viikoksi antibioottikuurilla. Viikko kuurin loputtua kohtaukset palasi jonka jälkeen haimme uuden 4 viikon kuurin. Ei ole enää kohtaukset palanneet! Kuvauttakaa pää ensitöiksenne niin saa varmuuden johtuuko kohtaukset sisäkorva tulehduksesta! Paranemista koirillenne, kohtaukset ovat kauheata katseltavaa..

Hei! Etsin minäkin tietoa vestibulaarisyndroomasta netistä, kun eläinlääkäri yhtenä vaihtoehtona oireiden selitykselle sitä tarjosi. Kiitos kokemuksistanne ja tiedosta, mitä löytyi. Ennen terve 13-vuotias koiramme sairastui siihen ja aluksi se oli hurjan näköistä, kun koira ei päässyt jaloilleen ja hoiperteli sitten. Ensin myös oksensi, ja katse ei kohdistunut normaalisti. Mentiin tiwtysti heti eläinlääkäriin ja koira sai pahoinvointilääkkeen, antibiootin ja kipulääkkeen pistoksena. Sen jälkeen alkoi syömättömyys ja koira vietiin toiselle eläinlääkärille, joka piti em. diagnoosia oikeana ja sanoi että oireet menevät 2 viikossa ohi. Koirasta otettiin myös verikokeita eikä mitään löytynyt, ja pahoinvointilääkettä sai taas. Se olikin hyvä, koska sýömättömyys oli niin vaikea oire, ettei juuri mitään koira syönyt viikkoon ja lääkkeitä sai jotenkuten ruiskulla annettua. Joi kyllä normaalisti. Viikon päästä syömättömyys onneksi loppui, sitä oli hirveää katsoa, kun aiemmin ei ole ollut vastaavaa. Ihan kädestä syöttämällä sai vähän riisiä ja jauhelihaa menemään, luut sekä leipä ja korput menivät, kun oikein yritti. Vanha ystävä on taas oikein virkistynyt ja reipas vahtikoira. Hyvin vähäistä horjahtelua on silloin tällöin, joten portaat on kielletty tästä lähtien.

Oma koirani alkoi saada vestibulaarisyndrooman oireita joka talvi ja kevät suunnilleen 13-vuotiaana. Kohtaus tuli aina suunnilleen marras/joulukuussa ja maalis-huhtikuussa. Ilmeisesti liittyi jotenkin valon määrän vaihteluun?

Ensimmäinen kerta keväällä oli hyvin lievä, pari viikkoa pientä tasapainon horjumista. Sitä ei edes diagnosoitu vestibulaariksi, mutta jälkeen päin tunnistin oireet ja ajankohdan. Seuraava kohtaus talvella oli paha, ja oireet alkoivat hiljalleen. Ensin koira kaatui eikä päässyt ylös, vuorokaudessa oireet pahenivat niin, että koira oli todella pahoinvoiva, oksensi, ruoka ei pysynyt sisällä ja se pystyi hädin tuskin käymään pissalla pihalla kaatumatta. Se sai muutaman päivän pahoinvointilääkettä, joka lopetti oksentelun. Se makasi monta päivää. Pää meni vinoon. Koira toipui, mutta todella hitaasti. Toipuminen täysin vei lähes 3 kk. Jotain pieniä oireita jäi tasapainoon.

Seuraava kohtauskin oli keväällä melko voimakas, mutta ei aivan yhtä paha kuin talvella, mutta pahoinvointilääkettä tarvittiin taas kuuri. Siitäkin koira toipui parissa kuukaudessa. Tämän jälkeen koira sai vielä yhden, melko lievän kohtauksen. Se ei tarvinnut lääkettä eikä voinut pahoin, mutta pää sillä meni vinoon eikä se enää suoristunut aivan täysin.

Koira eli vielä lähes vuoden tämän jälkeen ennen kuin se muista vanhuuden vaivoista johtuen lopetettiin. Vestibulaarista yleensä toipuu, mutta se voi olla hidasta ja aina koira ei palaudu täysin ennalleen. Jos koira on kovin raihnainen, kannattaa miettiä laittaako sitä enää käymään läpi pitkää toipumista. Oma koirani oli vielä melko hyväkuntoinen saadessaanvestibulaarioireita, mutta jos se olisi viimeisenä vuonnaan saanut vielä vestibulaarin, olisin lopettanut sen.