Amerikanbulldoggi perhekoiraksi?

ab:sta

meillä on noin 3v ab, paikat on saaneet olla rauhassa, vaahtomuovipatjoja ja kaukosäätimiä lukuuottamatta. vetohalua löytyy joten mummolle en hoitoon veisi, silloin koira vie eikä ulkoiluttaja ellei käytä kiristyspantaa sekä kuonopantaa, meillä tämä toiminut loistavasti, jopa 13v poika voi viedä koiraa ulos. allergioita esiintyy paljon erityisesti todella valkoisilla koirilla, meidän yksi sellainen. haukkuu pieniä räksyttäviä koiria ja melkein syö ne välipalaksi, mutta tulee toimeen toisten koirienkin kanssa kunhan ovat saaneet kukkomisjärjestyksen selville, yleensä ab:n täytyy saada "nenille" ennen kun jättää rähinät sikseen. me asustellaan kerrostalossa eikä ole aamulehdenjakajaa haukkunut. erittäin lapsi ystävällinen tuo meidän yksilö, mutta onkin narttu. urokset dominoivempia mutta oikein käsiteltyinä ok. meillä oli neidin veli viikon mutta jouduin viemään sen tuttavalle (mies) ja he ovat tulleet hyvin toimeen. minulle se rähjäsi ja dominoi, haukkumalla sekä näykkimällä, eikä antanut kunnolla ulkoillessa kiinni vapaana ollessaan ja lopulta nakkasi käteen kiinni. monilla on ollut ab:n kaverina ranskanbulldoggi joka myös meiltäkin löytyy, ranskis on vielä dominoivampi kuin ab. ehkä kuitenkaan en ihan ensimmäiseksi koiraksi suosisi, mutta kun on hieman kokemusta niin mikä ettei. me harrastetaan irtioloa 2-4 kertaa viikossa ja se on riittänyt mainiosti liikunnaksi sekä talvisin erilaisissa tapahtumissa vetoa muksut kärryssä.

Perheessämme ollaan harkittu koiraa jo pari vuotta. Isoihin dominoiviinkin koiriin ollaan totuttu. Ennen omistimme keskikokoisen sekarotuisen koiran jossa oli akitaa ja amstaffia. Hyvin pärjäsimme loistavasti sen kanssa.
Oletteko mitä mieltä?
Pärjäisikö 14 vuotias lapsemme lenkillä AB:n kanssa?

Meidän AB:ia ei ole siunattu järjellä, mutta luonne on täysi 10. Koulutus on tuskallisen hidasta, koska koira ei ymmärrä mitään. Käsiohjauksella koira toimii hyvin, näinköhän sillä olisi kuulossa vikaa tai valikoiva kuulo ;)
Lasten kanssa on loistava eikä kertaakaan ole edes ärähtänyt lapsille. Ulkoilutus meillä menee aikuisten kanssa, koska AB on voimakas koira ja jos se todella haluaa mennä, niin lapset ei sitä pitele. Toisia koiria kohtaan meidän AB on välinpitämätön, mutta jos toinen koira haastaa, niin mukana olisi heti. AB tarvitsee liikuntaa ja aivojumppaa. Pelkällä liikunnalla ei kaikkea energiaa saa pois, joten vaikkapa jäljestyksellä, tottiksella ja arjen pienillä tempputreeneillä saa koirasta hyvin mehut pois.

Sathyn jutuista kannattaa pysyä kaukana ja samoin Sathyn suosittelemista kasvattajista. Kannattaa ottaa koira sellaiselta kasvattajalta, joka ei teetä pentuja rahan takia eli pentueita tulee harvemmin ja ne on harkittuja. Lueskele eri amerikanbulldoggifoorumeita ja kysele ihmisiltä kasvotusten millaisia koira mikäkin kasvattaja tuottaa ja onko kasvattaja kiinnostunut pentueistaan senkin jälkeen kun on saanut rahat kouraansa.

Kasvattajista en tiedä enkä muista systeemeistä. Meille tuli vähän sattumalta ab kotikoiraksi. Kokemusta koirista ei ollut aikaisemmin, joten vähän jännitti. Koirakin oli jo oikeastaan aikuinen ja vähemmän kasvatettu. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Koira on kiltti kuin enkeli, mutta vaatii paljon aktiviteetteja. Se sietää kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä tyynesti ja rajuakin lasten paijaamista, oikeastaan pitää siitä. Se tarvitsee ainakin 5 lenkkiä päivässä ja rajuja juoksu- ja riehumisleikkejä muutamaan otteeseen päivän mittaan. (Ei saa viedä koirapuistoon). Myös luvallinen pureskeltava ja revittävä on ehdottoman tarpeellista. Jos ohjelma jää vähäiseksi alkaa sitten tuhoaminen. Juu kyllä se pureskelee kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kyllästyttyään syö kaiken kiinnisaamansa muovisen ja repii pahvit, paperit ja kankaat. Ei kuitenkaan tee sitä, jos touhua ja tekemistä on muuten riittävästi. Koira on aina välissä kun teet jotain ja tahtoo osallistua. Myös nukkumiseesi. Koira haluaa ehdottomasti nukkua sängyssä omistajansa kanssa. Se on myös valpas vahtikoira, mutta ei hauku oikeastaan ollenkaan. Ilmoittaa vieraista muutamalla kumealla haukahduksella ja tuhahtelemalla. Lapsemme pärjäävät hyvin koiran kanssa lenkillä ja se kulkee nätisti vierellä opettelujakson jälkeen. On se kuitenkin todellinen luupää. Kielletyt asiat on kiellettä satoja kertoja eikä silti välttämättä tilaisuuden tullen tottele ilman ankaraa kieltoa. Kotona yksin ollessaan sitten lankeaa milloin mihinkin, lähinnä pureskeluun. Menemistä on kokoajan tarkkailatava ja kiellettävä jo ennen, kun se edes huomaa mielenkiintoisen kohteen, jonne rynnätä. Voimaa on niin, ettei sitä pitele aikuinen mieskään, jos se päättää olla tottelematon. Ei sovi kaupunkiin, ei edes tiuhaan lähiöön!!! Ihana koira, mutta vain exreme henkisille.