Muutamia viikkoja tapahtuneesta.
Olin eräänä viikonloppuna perheeni kanssa meidän kesämökillämme tai oikeastaan -talolla.Talo on yli 100 vuotias vanhus.Eli elämää nähnyt paljon.Ostimme tämän vanhuksen viime vuonna.
Remontteja emme ole vielä aloitelleet mutta hieman siivoiltu ja revitty pois kurjia tapetteja jotta hirret saataisiin näkyviin.
Noh mennäänpä itse tapahtuneeseen.
Minä ja miehemme nukuimme talon pienessä makuuhuoneessa.Meillä oli mukana pienen pienet kissanpentumme.(n.1kk vanhoja silloin vissiin)Ne nukkuivat omassa pahvilaatikossaan.
Yhtäkkiä herään kun mieheni sanoo:"Hei mulla on kissa sylissä." Huomasin myös että niin oli minullakin!Emme kumpikaan nähneet niitä sillä oli pilkkopimeää,mutta tunsin kuinka jokin pieni pehmoinen tallusteli peitollani sylissäni.
Yhtäkkiä pelästyin kun pieni tassuttelu alkoi liueta/taapertamaan kohti sängyn ja seinän välissä olevaan rakoon.Huudahdin:"Nyt se pentu pääsi karkuun!".Samoin kävi miehelleni.
Sängyn alta alkoi kuulumaan rapinaa ja minulle iski paniikki.Pomppasi salaman nopeasti ylös sängystä valokatkaisijan luokse.
Kun sytytin valot,näin mieheni haromassa kädellään lattiaa ja tyynyn altaan.Minä tutkailin sängyn alle,nurkkiin ja huutelin kissoja.Missään ei näkynyt mitään,eikä enää kuulunutkaan rapinoita.
Mieheni tajusi katsoa pentujen pahvilaatikkoon ja tokaisi:"Täällähän ne on ollu kokoajan!"
Kyllä meitä ihmetytti,minua kirotutti ja sitten hetken päästä nauratti.
(Kello oli silloin jotain kaksi taikka puoli kolme.)
Eipä sinä yönä muuta sitten tapahtunutkaan...
Sekava selostus,mutta toivottavasti saitte selvää...
Onkohan kyseessä ollut jokin mieheni näkemän unen sekoittuminen minun uneeni..että näimme yhtäkkiä samaa unta ja niin aidon tuntuista...vai eikö Talonhenki pitänytkään kissanpentujen vierailusta???
En kaipaa mitään lapsellisia vittuiluja sitten vaan kunnon vastauksia ja että onko kenellekkään muulle sattunut tälläistä "unien" "sekoittumista"?
Olin eräänä viikonloppuna perheeni kanssa meidän kesämökillämme tai oikeastaan -talolla.Talo on yli 100 vuotias vanhus.Eli elämää nähnyt paljon.Ostimme tämän vanhuksen viime vuonna.
Remontteja emme ole vielä aloitelleet mutta hieman siivoiltu ja revitty pois kurjia tapetteja jotta hirret saataisiin näkyviin.
Noh mennäänpä itse tapahtuneeseen.
Minä ja miehemme nukuimme talon pienessä makuuhuoneessa.Meillä oli mukana pienen pienet kissanpentumme.(n.1kk vanhoja silloin vissiin)Ne nukkuivat omassa pahvilaatikossaan.
Yhtäkkiä herään kun mieheni sanoo:"Hei mulla on kissa sylissä." Huomasin myös että niin oli minullakin!Emme kumpikaan nähneet niitä sillä oli pilkkopimeää,mutta tunsin kuinka jokin pieni pehmoinen tallusteli peitollani sylissäni.
Yhtäkkiä pelästyin kun pieni tassuttelu alkoi liueta/taapertamaan kohti sängyn ja seinän välissä olevaan rakoon.Huudahdin:"Nyt se pentu pääsi karkuun!".Samoin kävi miehelleni.
Sängyn alta alkoi kuulumaan rapinaa ja minulle iski paniikki.Pomppasi salaman nopeasti ylös sängystä valokatkaisijan luokse.
Kun sytytin valot,näin mieheni haromassa kädellään lattiaa ja tyynyn altaan.Minä tutkailin sängyn alle,nurkkiin ja huutelin kissoja.Missään ei näkynyt mitään,eikä enää kuulunutkaan rapinoita.
Mieheni tajusi katsoa pentujen pahvilaatikkoon ja tokaisi:"Täällähän ne on ollu kokoajan!"
Kyllä meitä ihmetytti,minua kirotutti ja sitten hetken päästä nauratti.
(Kello oli silloin jotain kaksi taikka puoli kolme.)
Eipä sinä yönä muuta sitten tapahtunutkaan...
Sekava selostus,mutta toivottavasti saitte selvää...
Onkohan kyseessä ollut jokin mieheni näkemän unen sekoittuminen minun uneeni..että näimme yhtäkkiä samaa unta ja niin aidon tuntuista...vai eikö Talonhenki pitänytkään kissanpentujen vierailusta???
En kaipaa mitään lapsellisia vittuiluja sitten vaan kunnon vastauksia ja että onko kenellekkään muulle sattunut tälläistä "unien" "sekoittumista"?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä en osaa vastata. En kaikkia vaihtoehtoja tässä pohdi myös siksi. Mutta voisiko kaksi ihmistä olla samassa unessa? Jos unissa sielu irtautuu yleensä?
Kuulostaa mystiselle. Osaakohan joku muu vastailla.
Tai sitten arvailisin että kissojen astraalikeho olisi nukkuessa siirtynyt syliinne?? Villi arvaus taas.
Heh, aika jännä juttu. Kerrohan lisää täällä jos jotain outoja juttuja sattuu. Itsekin nuorempana heräsin yöllä ja tunsin koiran nukkuvan jalkopäässäni (meillä oli silloin sukulaisia käymässä joilla oli koira, eikä meillä siis ollut omaa lemmikkieläintä), aamulla herätessäni katsoin löytyykö koira vielä huoneestani, kunnes tajusin että huoneeni ovi oli koko yön ollut lukossa. Että en tiedä mikä röhnötti jalkopäässäni, mutta eläimeltä se tuntui paljaita jalkoja vasten, ja olin hereillä.
mutta olisiko mitenkään mahdollista, etteivät ne olisikaan olleet kissoja vaan vaikka rottia?? maukuiko ne?? mene ja tiedä!!
Eivät pitäneet minkäänlaista ääntä.
"Tassuttelivat" vain ja rapinaa kuului nurkasta/sängyn alta.
Rottia/hiiriä ei huoneeseen mistään voi päästä.Ei ole minkäänlaisia koloja.
Talossa on monet hiirenloukut.Yhteenkään ei ole jäänyt niitä kiinni,eikä edes rapinoita kuulunut (paitsi tuon kerran) eikä papanoita näkynyt.
Olimme molemmat täysin hereillä tapahtuman aikana..
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin 'talonhenki'. Sellaista ei kansanperinne tunne, ja koko termi onkin vain turvakielinen ilmaisu kotitontulle. Puhu siis asioista niiden oikeilla nimillä äläkä turvakielellä: KOTITONTTU.
voi anteeksi nyt sitten vaan että kutsuin niin.
Jokainen kutsukoon miten tahtoo.
Ruma sana sanotaan niin kuin se on: kotitonttu. Jos jokainen kutsuisi jokaista asiaa miten haluaa, niin mitä siitä tulisi? Talo = kallio, auto = puu, ruoka = kakka jne. ?
Edelleen olen sitä mieltä että jokainen kutsuu miten haluaa =)
Jos tuosta jaksat jauhaa..Niin siinäpä jauhat kaikessa rauhassa vaan.
Eipä näytä omaa elämää olevan,jos tuolla jaksaa päätään vaivata.
En kaipaa tänne "tosikon" tekstejä korjailemaan tekstejäni,vaan muiden kokemuksia ja tietoa että mistähän oli kysymys!
HEH HEH HEH HEH HEEEEEEEE!!!
Psykiatrin osoite kummittelee jo mielessäni... Kerronko?
Mua hämää tuossa kertomuksessa se seikka, että ne pennut olivat niin pieniä, noin kuukauden vanhoja? Niin pienet ei paljon lähde omatoimisesti pahvilaatikosta livohkaan, saati kipua sängylle ja ketterästi seinänrakoon. Sen ikäisten pentujen meno on melkosen huteraa meininkiä.
Toinen seikka, mikä häiritsee on se, että kertoja pomppasi ylös sängystä valokatkaisijan luo. Jos oletetaan, että huoneessa oli irrallaan kaksi pientä kissanpentua, niin on aika riskaapelia ottaa askeltakaan pimeässä huoneessa, pelkäämättä, että listii jalkojensa alle pienen pennun.
Siinä vaiheessa en kyllä tullut ajatelleeksi pentujen kömpelyyttä / lähes mahdotonta laatikosta poistumista. Ne tulivat vain ensimmäiseksi mieleeni.
Joo ne eivät varmastikkaan olisi kiipeilleet mihinkään sänkyihin, mutta toinen niistä oli taitava kipuamaan pahvilaatikosta pois pyyheliinaa tai vilttiä apunaan käyttäen, heh.
(Pyyheliina / viltti toimi niiden "katoksena" / suojana pahvilaatikon päällä, ei päässyt lämmötkään karkuun sieltä. Talo oli hyvin viileä lattia tasossa. Tottakai oli rakojakin kulmiin jätetty, jotta ilma kiersi. )
Tosiaan unenpöpperöisenä tuli vähän liian rivakasti noustua siitä sängystä ylös.
No onneksi ei käynyt kuinkaan.
Emme enää omista kyseistä taloa (harmittaa todella paljon, koska kiinnyin siihen kovasti.), joten enää en voi sieltä kertoa täällä kokemuksiani, jos siellä nyt enää sellaisia oliskaan tapahtunut. Tuon tassuttelu-ilmiön jälkeen siellä ei mitään ihmeitä oikeastaan tapahtunukaan.
Tämän ilmiön jälkeen talossa vierailu sekä yöpyminen tuntui oikein levolliselta ja hyvältä. Ensimmäisellä kertaa, kun taloon astuimme, niin ainakin minut valtasi hyvin negatiivinen / ahdistava tunne...ehkäpä vaan johtui siitä kun oli uusi vieras paikka vielä...en tiedä. Mutta tosiaan kiinnyin kovasti taloon ja sen pihapiiriin. Se paikka on mielessäni melkein joka päivä ja kaipuu kova...no ehkäpä joskus löydän vielä samantapaisen talon itselleni jostain metsän siimeksestä. :)
Vanhoissa taloissa vilisee hiiriä, jotka mahtuvat tosi pienistä raoista. That's it...