Mahdiarmeija ja islamin historia

...

Että Charles Martell pakotti Córdoban kuvernöörin johtaman ryöstelevän joukon perääntymään tuskin vaikutti sitä tai tätä Euroopan historiaan. Poitiersin taisteluun - joka luultavimmin oli tosiasiassa sarja pienehköjä taisteluita - ei osallistunut sen paremmin frankkien kuin córdobalaistenkaan puolelta mitään merkittävää armeijaa. Jos Martell olisi hävinnyt ko. kahakat, silläkään tuskin olisi ollut maailmanhistoriallisia vaikutuksia. Córdoballa todennäköisesti ei olisi ollut riittäviä voimavaroja ryöstöretkiä medrkittävämpiin toimiin. Kalle Vasaran tarmokkaalla toiminnalla Poitiersin tienoilla oli siis lähinnä se merkitys, että se lopetti córdobalaisten siihen asti jatkuneet ryöstelyretket Akvitaniaan - ja mahdollisti sen, että hän itse saattoi alistaa Akvitanian ja liittää sen osaksi valtapiiriään.

Se mikä esti 700-luvulla ja vuosisadoiksi eteenpäin Euroopan islamisaation, oli ennen kaikkea Bysantin eli Itä-Rooman sotilasmahti ja taitava diplomatia. Tämän suurvallan mahdille taas antoivat kuoliniskun ristiretkeläiset siten, että he valtasivat ylläköllä liittolaisensa pääkaupungin Konstantinopolin 1200-luvun alussa ja perustivat sen ympärille oman, lähes 60 vuotta kestäneen Latinalaisena keisarikuntana tunnetun hirmuhallintonsa. Tästä iskusta Bysantti ei koskaan kunnolla toipunut ja niinpä muslimeiksi kääntynyt ottomaanien heimo kykeni vähitellen valtaamaan rikkaan Anatolian, jonka jälkeen lopunkin Bysantin valtaaminen oli vain ajan kysymys.

Bysantin valtaaminen puolestaan olisi saattanut johtaa siihen, että muukin Eurooppa olisi valloitettu osaksi ottomaanista imperiumia. Jos näin olisi käynyt, saisimme siitä moittia (ja turkkilaiset ehkä kiittää) hurskaita mutta ah! niin ahneita Kristuksen ristin selkäänsä ommelleita kristikunnan esitaistelijoita.

old_profile_3668 kirjoitti:

Käsittääkseni Karl Martelia ja varsinkin Poitiersin/Toursin taistelua on vähätelty juuri silläkin perusteella, ettei islamilainen historian kirjoitus mainitse sitä.

Mutta toisaalta voi olla, ettei islamin sotilaiden saamat verilöylytappiot kuulukaan islamilaiseen historiankirjoitukseen. Tällöin maininnan puuttuminen kertoisikin vain iskun kipeydestä.

Karl Martel ei ollut kuitenkaan mikään kehno sotapäällikkö (jos vaikka Toursin tappio ei oliskaan ollut sattuessaankaan niin katastrofaalinen kuin vanhempi historiankirjoitus oletteli). Toursissa 721 hänen armeijansa surmasi muhamettilaisen ryöstelyjoukon johtajan emiiri Abdul Rahman Al Ghafiqin.
Tämän lisäksi Martel hävitti Rahmanin pojan Umayyad-armeijan 737 Narbonnen lähellä. Tämä saattoi olla merkittämpi isku islamille kuin tuo käännekohdaksi muodostunut Toursin tappio. Mutta koska islamilainen rosvojoukko/armeija oli menestynyt siihen asti taisteluissa, käännekohdan psykologinen merkitys ei ole vähäinen. Ja ehkäpä juuri tämä psykologinen merkitys saa islamin historioitsijat vaikenemaan tappioista ja eurooppalaiset korostamaan voiton merkitystä.

...taitava sotapäällikkö. Ja kuten totesin, lopetti córdobalaisten ryöstelyn Akvitaniassa . Se että Poitiersissa kuoli ryöstelijäjoukkoa johtanut Córdoban kuvernööri, oli eräs olennainen syy retken lopahtamiselle.

Mutta: Ei Poitiersin taistelua ole vähätelty sillä perusteella, ettei islamilainen historian kirjoitus mainitse sitä. Aiemmin sitä ei vähätelty länsimaissa lainkaan, vaan sitä pidettiin pitkään hyvinkin merkittävänä ja siihen liitettiin paljon myyttejä. Mutta asiaa tarkemmin tutkittaessa on käynyt selville, että nämä nimenomaiset sotatoimet olivat, kuten jo totesin, varsin pienimuotoisia ja paikallisia, eivät merkittäviä sen paremmin Länsi-Euroopan kuin muslimi-imperiuminkaan kannalta. Muslimi-imperiumin keskustasta käsin tarkasteltuna ne olivat kaukana lännessä tapahtuneita paikallisia, paikallisen kuvernöörin vastuulla olevia kahakoita, joista tieto ei välttämättä edes kulkeutunut sinne asti. Joten tuskinpa sitä ainakaan tuolloin minään kipeänä iskuna siellä koettiin. Myös Kalle Vasaran kannalta ko. taistelu oli vain episodi hänen urallaan.

Myöskään Charles Martellin vaikutusta Euroopan historiaan ei ole vähätelty. Mutta se vaikutus oli ennen kaikkea hänen toiminnassaan frankkien valtakunnan lujittamisessa ja laajentamisessa. Enemmän tietenkin Kalle Vasarankin sotajoukot toisia kristittyjä tappoi kuin muslimiryöstelijöitä. Aluksi Liegessä (714), Vincyssä(717) Kallen vahvistaessa otettaan Austrasian eli frankkien valtakunnan itäalueisiin, jotka yrittivät vapautua hänen vallastaan. Sitten hän alisti armeijoillaan Neustrasian eli frankkilaisen valtakunnann itäosan v:een 724 mennessä. Sitten hän hyökkäsi Akvitaniaan, mutta ei onnistunut aluksi alistamaan sitä. Myöhemmin kun Akvitanian hallitsija Odo pyysi hänen apuaan, hän pakotti mainitut cordóbalaiset ryöstelijät perääntymään ja piti sen jälkeen jalansijansa alueella ja peri armeijansa avulla alueen Odon kuoltua. Hän teki myös sotaretkiä friisien maille ja tuki siellä tapahtuvaa lähetystyötä, so. pyrki valloittamaan ko. alueita miekka ja Raamattu-strategialla. Edelleen hän valloitti Burgundin vuoteen 739 mennessä (ja sen jälkeen torjui cordóbalaisten ryöstöretket, jotka olivat kääntyneet sille suunnalle). Tässä oli hänen varsinainen elämäntyönsä – ei pienimuotoisissa ryöstelijäjoukkojen torjumisessa. Tämä hänen työnsä loi pohjan sille, että myöhemmin hänen jälkeläisensä Kaarle Suuri kykeni luomaan oman imperiuminsa, joka lähestulkoon kilpaili Bysantin kanssa. - Sen ohella Charles Martell oli tietenkin myös uudenaikaisen, panssaroidun ratsusotajoukon kehittäjä lännessä.

Mutta kuten totesin, Bysantti oli se, joka varsinaisesti torjui muslimi-imperiumin laajentumispyrkimykset. Sota sillä suunnalla oli aivan toista luokkaa kuin paikallisten ryöstelijöiden torjumista. Siellä oli välittömästi vastakkain kaksi silloista supermahtia, Bysantti ja kalifaatti. Ja kuten totesin, hurskaat mutta ah! niin ahneet ristiritarit onnistuivat yllätyshyökkäyksellään ja kuutisenkymmentä vuotta kestäneellä hirmuvallallaan ja ryöstelyllään tekemään lopun tämän supermahdin mahtavuudesta ja siten avasivat tien ottomaaniheimolle imperiumin rakentamiseen Bysantin raunioille.

with what you say! "european double penetration."


http://en.wikipedia.org/wiki/Islam_in_Spain

old_profile_3400 kirjoitti:

Että Charles Martell pakotti Córdoban kuvernöörin johtaman ryöstelevän joukon perääntymään tuskin vaikutti sitä tai tätä Euroopan historiaan. Poitiersin taisteluun - joka luultavimmin oli tosiasiassa sarja pienehköjä taisteluita - ei osallistunut sen paremmin frankkien kuin córdobalaistenkaan puolelta mitään merkittävää armeijaa. Jos Martell olisi hävinnyt ko. kahakat, silläkään tuskin olisi ollut maailmanhistoriallisia vaikutuksia. Córdoballa todennäköisesti ei olisi ollut riittäviä voimavaroja ryöstöretkiä medrkittävämpiin toimiin. Kalle Vasaran tarmokkaalla toiminnalla Poitiersin tienoilla oli siis lähinnä se merkitys, että se lopetti córdobalaisten siihen asti jatkuneet ryöstelyretket Akvitaniaan - ja mahdollisti sen, että hän itse saattoi alistaa Akvitanian ja liittää sen osaksi valtapiiriään.

Se mikä esti 700-luvulla ja vuosisadoiksi eteenpäin Euroopan islamisaation, oli ennen kaikkea Bysantin eli Itä-Rooman sotilasmahti ja taitava diplomatia. Tämän suurvallan mahdille taas antoivat kuoliniskun ristiretkeläiset siten, että he valtasivat ylläköllä liittolaisensa pääkaupungin Konstantinopolin 1200-luvun alussa ja perustivat sen ympärille oman, lähes 60 vuotta kestäneen Latinalaisena keisarikuntana tunnetun hirmuhallintonsa. Tästä iskusta Bysantti ei koskaan kunnolla toipunut ja niinpä muslimeiksi kääntynyt ottomaanien heimo kykeni vähitellen valtaamaan rikkaan Anatolian, jonka jälkeen lopunkin Bysantin valtaaminen oli vain ajan kysymys.

Bysantin valtaaminen puolestaan olisi saattanut johtaa siihen, että muukin Eurooppa olisi valloitettu osaksi ottomaanista imperiumia. Jos näin olisi käynyt, saisimme siitä moittia (ja turkkilaiset ehkä kiittää) hurskaita mutta ah! niin ahneita Kristuksen ristin selkäänsä ommelleita kristikunnan esitaistelijoita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Timur_Lenk

Timur Lenkiä

"Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Vuonna 1402 Timur valloitti Anatolian ja voitti turkkilaiset Ankaran taistelussa. Sulttaani vangittiin ja hän kuoli pian vankeudessa"

myöös kirjoitti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Timur_Lenk

Timur Lenkiä

"Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Vuonna 1402 Timur valloitti Anatolian ja voitti turkkilaiset Ankaran taistelussa. Sulttaani vangittiin ja hän kuoli pian vankeudessa"

...sellaista sotapäällikköä, joka teurastutti kokonaisten kaupunkien väestöt ja rakensi heidän päistään pyramideja. Jos hän olisi ehtinyt Länsi-Eurooppaan saakka, samaa olisi luultavasti tapahtunut täälläkin.

Mutta tietty kiitos kuulunee niille mamelukeille, jotka voittivat mongoliarmeijan aiemmin, vuonna 1260 ʿAyn Jālūt'in taistelussa. Jos mongolit olisivat päässeet silloin läpi, ehkäpä olisi Länsi-Euroopassakin rakennettu silloinkin pyramideja länsieurooppalaisista ihmispäistä.