ystävä ja mustasukkaisuus

jos on yhteisiä ystäiä, niin se on aiheuttanut ainakin munun suhteessani ystäviini ongelmia. Asioiden jakaminen ja se, että jos soitan Maijalle useimmn kuin Liisalle, niin Liisa tuntee mustasukkasuutta siitä, että pidän enemmän yhteyttä maijaan jne... mikä on lapsellisuuden huippu.

Olen ollut molempien ystävä jo yli 20vuotta ja kokenut molempien ala ja ylämäet, erot, synnytykset, syntymäpäivät jne... myös ole huomannut että kateus kulkee käsikädessä mustasukkaisuuden kanssa.
Ja varsinkin jos työn puolesta tulee etuuksia, ilamisia mökkireissuja, lentolippuja, ravintolailtoja jne.. joku heittäityy kateellisesksi ja mustikseksi, ettei seura kelpaa.. Itselläni on mielestäni terve suhde molempiin, toisen kanssa on erilaista ja toisen erilaista. Maijalle en kerro tiettyjä juttuja, koska hänen ymmärryksensä ei riitä ihan kaikkeen. Taasen Liisan kanssa puhun ja jaan eri asioita.
Kohtelen kumpaakin tasa-arvoisesti. Olen lojaali, en kerron Liisan asioita Maijalle ja päinvastoin.
Jos asiat on yhteisiä ja yleisessä tiedossa, se on eri asia. Välillä on selvästi huomattavissa välien viilenemistä, mutta itse olen niin paljon maailmaa ja ihmisiä nähnyt etten stressaa moisesta. ja jokaisella meistä on omat oikkunsa. Ystävyys kun pitäisi olla pyyteetöntä ja hyväksyä ystävä ja kaveri sellaisena kun on, vikoineen päivineen.
Itselläni on paljn kavereita, vain muutama oiea ystävä ja olen tyytyväinen.
Elämän jakaminen liian monen ihmisen kanssa tekee elämästä monimutkaisen, joten arvostan sitä mitä minulla on, enkä vaadi ystävyydeltäkään ihmeitä. Sitä saa mitä tilaa. Oikeastaan ainoat asiat, jota ystävydeltä vaadin, ehdottomasti, ovat lojaalisuus sekä tuomitsemattomuus. Jokainen tekee valintoja, jotka eivät aina ole jokaisen mieleen, mutta sehän tekee meistä kaikista ihmisiä, inhimillisiä. Ystävyyskin kasvattaa.....

Tuttua juttu tuo että ystävät ovat mustasukkaisia. Eräs nyt jo entinen ystäväni oli mustasukkainen kun kävin toisen ystäväni kanssa paljon viihteellä aikoinaan. Hän piikitteli että onko se parempaa seuraa kuin hän on jne. Ilmiselvää mustasukkaisuutta. Monesti pyysimme häntäkin mukaan mutta ei hänksokaan lähtenyt vaikka olisi ollut tervetullut seuraamme. Aikamme pyydettiin mutta kun ei lähtenyt niin ei viitsinyt enää edes pyydellä. Etenkin humalapäissään tämä entinen ystäväni sai näitä ihme kohtauksia.
Ymmärrän sen että ala-asteella tytöt varsinkin ovat mustiksia jos seuraan ilmaantuu joku kolmas, mutta me olimme sentään jo parikymppisiä joten tämän vaiheen olisi pitänyt jäädä ystävältänikin jo taakse. Eihän ketään voi omistaa eikä määräillä.