Jälkiviisastelua Joki-Sipilälle....

"miten rintamajoukoilta salatut teloitukset olisivat voineet vaikuttaa niiden taistelutahtoon"


Usein kuulee sanottavan 6.D:n olleen ratkaisijan roolissa Ihantalan lopullisessa koitoksessa ja Ylikankaan kirjassa Romahtaako rintama? kerrotaan Vihman ammuttaneen parikymmnetä karkuria ja tuota asiaa ei silloin kuulemma mitenkään salattu vaan päin vastoin siitä kerrottiin hiippareille ja joukoille selvänä ja varmana vaihtoehtona. Kyllä varmasti se tieto kulki sitä kautta joukkoihin!

Täällä Pentti Ahtiaisen mainiossa jutussa, Jänkäjääkäreitä Metsäpirtistä, ei puhuta mitään teloituksista mutta Airimon pataljoonan karkureista kyllä mainitaan.
Siellähän kaverit lähti jonkun kerran sankoin joukoin selustaan...

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm


http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

"Nämä Airimon komppaniat olivat tosin karkuruuden vuoksi huvenneet puoleen vahvuuteensa."

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

Eino Pohjamo: ”Jalkaväkirykmentti 12, kesän kirkkaimpina hetkinä vuonna 1941 perustettu, sammutti itsensä syvimmässä kaamoksessa marraskuun 2. päivänä 1944 ison matkaa napapiirin pohjoispuolella. Rykmentin perinnettä jäi jatkamaan JR 2, johon JR 12:sta siirtyi asevelvollisina 2 aliupseeria ja 242 miestä, jotka olivat syntyneet vuosina 1924 ja 1925. Lapin sota jäi jatkumaan "lasten ristiretkenä".
Koko sodan 1941- 44 aikana JR 12 menetti kaatuneina ja kadonneina 1158 miestä. Haavoittuneita oli 3690 miestä. Rintamakarkureita oli Suurkarin pataljoonasta 65, von Essenin 99 ja Airimon pataljoonasta 291 miestä."



Tuleekin mieleen sellainen asia, että halusiko Vihma, ankaran kurin noudattajana ja sen toteuttajana, lopultakin itselleen sankarikuoleman menemällä etulinjaan noinkin varomattomasti kuten tapahtui. Vieläpä useita esikuntaupseereita, esikuntapäällikkö evl Gösta Palkama ja evl J. Duncker, mukanaan. Tyhmästi tehty noin kokonaisuutta ajatellen. Olisi mennyt yksin etulinjaan jos kerran halusi hengestään päästä. Nyt kaatui samalla esikuntapäällikkökin.


http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

>>

Tykkituli koitui Mannerheimristin ritari Einar Vihman, 51, kohtaloksi. Venäläisosasto tunkeutui yöllä 26.-27.7. Ihantalan kirkolta 200 metriä länteen ja pellolle juuttui 10 panssaria, näistä 6 raskasta Josef Stalin -vaunua ja 4 T-34-Sotkaa. Paikoilleen juuttuneet vaunut eivät kaikki enää jonkin ajan kuluttua toimineet, mutta muodostivat kuitenkin hyvän suojan venäläiselle jalkaväelle. Niiden alle oli kaivettu pesäkkeitä, joista aika ajoi kiivaastikin tulitettiin. Lauantaina 5. elokuuta valmistauduttiin tuhoamaan panssareita, jota varten tarvittiin tulivalmistelu ja iskujoukon hyökkäys savusuojassa.
Lujahermoinen Vihma päätti mennä lähelle seuraamaan määräämäänsä operaatiota. Pellolle ja tielle räjäytettiin 8 panssaria, mutta viholliskeskityksessä kenraali ja esikuntapäällikkö, evl Gösta Palkama, 42, kaatuivat. Haavoittunutta kenraalia syöksyi salamana auttamaan JR 12:sta sotamies E.J. Mustalampi, ja hänen luokseen tuli myös evl J. Duncker. Ennen kuin Mustalampi ehti tehdä mitään, kuului jälleen aivan pään päältä kranaattien tulosuhina. Seurasi räjähdys niiden osuessa maahan. Räjähdyspilven hälvettyä havaittiin kenraalissa uusia sirpaleitten iskemiä ja myös Mustalampeen oli osunut. Vielä viimeisillään kuultiin kenraalin sopertavan terveisiä omaisilleen. Myös Mustalampi tunsi loppunsa tulevan. Paikalle tehtävästään palaileville iskuosaston miehille hän selitti:

-Nyt en enää juokse mihinkään.

Siihen kaatuneen puhe voimattomana sammui.
Kellot näyttivät 19.42. Kenraali ja sotamies, molemmat kuudennesta divisioonasta, häipyivät yhdessä tästä maailmasta. Niin täyttyi Vihman oma ennustus:

-Tämä on minun viimeinen sotani !

Näin oli Vihma, Halstin kertoman mukaan, sanonut vyöttäessään itseään sotaan kesällä 1941. Niin kaatui Ihantalan voiton arkkitehti.”

Olisko näin kirjoitti:

"miten rintamajoukoilta salatut teloitukset olisivat voineet vaikuttaa niiden taistelutahtoon"


Usein kuulee sanottavan 6.D:n olleen ratkaisijan roolissa Ihantalan lopullisessa koitoksessa ja Ylikankaan kirjassa Romahtaako rintama? kerrotaan Vihman ammuttaneen parikymmnetä karkuria ja tuota asiaa ei silloin kuulemma mitenkään salattu vaan päin vastoin siitä kerrottiin hiippareille ja joukoille selvänä ja varmana vaihtoehtona. Kyllä varmasti se tieto kulki sitä kautta joukkoihin!

Täällä Pentti Ahtiaisen mainiossa jutussa, Jänkäjääkäreitä Metsäpirtistä, ei puhuta mitään teloituksista mutta Airimon pataljoonan karkureista kyllä mainitaan.
Siellähän kaverit lähti jonkun kerran sankoin joukoin selustaan...

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm


http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

"Nämä Airimon komppaniat olivat tosin karkuruuden vuoksi huvenneet puoleen vahvuuteensa."

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

Eino Pohjamo: ”Jalkaväkirykmentti 12, kesän kirkkaimpina hetkinä vuonna 1941 perustettu, sammutti itsensä syvimmässä kaamoksessa marraskuun 2. päivänä 1944 ison matkaa napapiirin pohjoispuolella. Rykmentin perinnettä jäi jatkamaan JR 2, johon JR 12:sta siirtyi asevelvollisina 2 aliupseeria ja 242 miestä, jotka olivat syntyneet vuosina 1924 ja 1925. Lapin sota jäi jatkumaan "lasten ristiretkenä".
Koko sodan 1941- 44 aikana JR 12 menetti kaatuneina ja kadonneina 1158 miestä. Haavoittuneita oli 3690 miestä. Rintamakarkureita oli Suurkarin pataljoonasta 65, von Essenin 99 ja Airimon pataljoonasta 291 miestä."



Tuleekin mieleen sellainen asia, että halusiko Vihma, ankaran kurin noudattajana ja sen toteuttajana, lopultakin itselleen sankarikuoleman menemällä etulinjaan noinkin varomattomasti kuten tapahtui. Vieläpä useita esikuntaupseereita, esikuntapäällikkö evl Gösta Palkama ja evl J. Duncker, mukanaan. Tyhmästi tehty noin kokonaisuutta ajatellen. Olisi mennyt yksin etulinjaan jos kerran halusi hengestään päästä. Nyt kaatui samalla esikuntapäällikkökin.


http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

>>

Tykkituli koitui Mannerheimristin ritari Einar Vihman, 51, kohtaloksi. Venäläisosasto tunkeutui yöllä 26.-27.7. Ihantalan kirkolta 200 metriä länteen ja pellolle juuttui 10 panssaria, näistä 6 raskasta Josef Stalin -vaunua ja 4 T-34-Sotkaa. Paikoilleen juuttuneet vaunut eivät kaikki enää jonkin ajan kuluttua toimineet, mutta muodostivat kuitenkin hyvän suojan venäläiselle jalkaväelle. Niiden alle oli kaivettu pesäkkeitä, joista aika ajoi kiivaastikin tulitettiin. Lauantaina 5. elokuuta valmistauduttiin tuhoamaan panssareita, jota varten tarvittiin tulivalmistelu ja iskujoukon hyökkäys savusuojassa.
Lujahermoinen Vihma päätti mennä lähelle seuraamaan määräämäänsä operaatiota. Pellolle ja tielle räjäytettiin 8 panssaria, mutta viholliskeskityksessä kenraali ja esikuntapäällikkö, evl Gösta Palkama, 42, kaatuivat. Haavoittunutta kenraalia syöksyi salamana auttamaan JR 12:sta sotamies E.J. Mustalampi, ja hänen luokseen tuli myös evl J. Duncker. Ennen kuin Mustalampi ehti tehdä mitään, kuului jälleen aivan pään päältä kranaattien tulosuhina. Seurasi räjähdys niiden osuessa maahan. Räjähdyspilven hälvettyä havaittiin kenraalissa uusia sirpaleitten iskemiä ja myös Mustalampeen oli osunut. Vielä viimeisillään kuultiin kenraalin sopertavan terveisiä omaisilleen. Myös Mustalampi tunsi loppunsa tulevan. Paikalle tehtävästään palaileville iskuosaston miehille hän selitti:

-Nyt en enää juokse mihinkään.

Siihen kaatuneen puhe voimattomana sammui.
Kellot näyttivät 19.42. Kenraali ja sotamies, molemmat kuudennesta divisioonasta, häipyivät yhdessä tästä maailmasta. Niin täyttyi Vihman oma ennustus:

-Tämä on minun viimeinen sotani !

Näin oli Vihma, Halstin kertoman mukaan, sanonut vyöttäessään itseään sotaan kesällä 1941. Niin kaatui Ihantalan voiton arkkitehti.”

Lue lisää

Vihman 6. divisioona saapui kannakselle
vasta illansuussa 28.6. ja seuraavan päivän
29.6. aikana taistelujen Talissa ja sitten Ihantalan
suunnalla alkaessa jo pian laantua.


Lapin jänkäjääkärit (JR12) ja koko 6.Divisioonakin
olivat taistelukentillä kokeneet paljon kovempaakin
kuin heinäkuussa 1944 Ihantalassa – siellä etelän
lämmössä!

jänkäjääkäri kirjoitti:

Vihman 6. divisioona saapui kannakselle
vasta illansuussa 28.6. ja seuraavan päivän
29.6. aikana taistelujen Talissa ja sitten Ihantalan
suunnalla alkaessa jo pian laantua.


Lapin jänkäjääkärit (JR12) ja koko 6.Divisioonakin
olivat taistelukentillä kokeneet paljon kovempaakin
kuin heinäkuussa 1944 Ihantalassa – siellä etelän
lämmössä!

Lue lisää

Vai oli silloin jo taistelut taisteltu???


Eino Pohjamon kirjan, Ihantalan murskattu teräs, mukaan Ihantalan taisteluissa JR12 tuhosi 48 tunnin aikana saapumisestana lähes 50 vihollisen panssarivaunua ja näistä suurimman osan tuhosi lähitorjuntamiehet.

6.D oli se suomalaisten viimeinen voimavara, joka oli enää käytettävissä ja irroitettavissa. Se ehti paikalle juuri kaikkein kiivaimpiin torjuntataisteluihin.


Suomalaisen tykistön ammuskulutus Talin-Ihantalan lohkolla nousi 28.-30.6. tasaisesti noin tuhat laukausta vuorokaudessa. Kulutus oli 28.6. noin 5 000 laukausta ja jo neljä päivää myöhemmin noin 10 000 laukausta vuorokaudessa, mikä osoittaa taistelujen kiivautta.

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

>>Maaselän Kannakselta irrotetun 6. Divisioonan joukoista Hansten JR 12 oli saapunut ensimmäisenä Kilpeenjoelle. Rykmentti oli saanut 27.6. iltapäivällä siirtää yhden pataljoonan Ihantalan kirkolle. JR 35 tuli Kilpeenjoelle 28.6 >Vihman 6. divisioona saapui kannakselle
vasta illansuussa 28.6. ja seuraavan päivän
29.6. aikana taistelujen Talissa ja sitten Ihantalan suunnalla alkaessa jo pian laantua.>

Torjuntataistelut 1.7.-7.7.1944

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

Varsinaiset Ihantalan torjuntataistelut käytiin 1.-7.7.1944.

Ihantalan puolustuksesta vastasi 1. heinäkuuta alkaen Ryhmä Vihma eli kenraalimajuri Vihman vahvennettu 6. Divisioona, johon kuuluivat Osasto Laaksonen ja Osasto Hanste. Nämä oli perustettu juuri 1.7.. Eversti Laaksosen johdettavina olivat II/JR 35, JR 48 (ei II P) ja I/JR 30. Osasto Hansteeseen kuuluivat JR 12, ErP 16 ja 16. krh-komppania.

>Suomalainen tykistö, kranaatinheittimet ja suorasuuntaustykit ampuivat heinäkuun 3. päivänä koko Ryhmä Vihman lohkolla yli 10 000 laukausta ja neuvostoliittolaiset 15 000 laukausta.”> 6. Divisioonan jalkaväkirykmentit JR 12 ja JR 35 sekä ErP 16 taistelivat hyvin. JR 12 joutui ahtaalle päätien suunnassa ja Pyöräkankaalla sekä JR 35 Osasto Laaksosen puolustuslohkolla Vakkilassa ja Pyöräkankaalla. Taisteluissa JR 12:n jänkäjääkärit tuhosivat panssarikauhuilla ja -nyrkeillä 25 panssaria, joista II/JR 12:n osuutta oli 21. JR 12:n tykkikomppania tuhosi 11 panssaria. JR 12:n ja JR 35:n miehistötappiot olivat suunnilleen yhtä suuret.
Ihantalan ratkaisutaistelut, jotka katsottiin päättyneiksi 7.7.1944, maksoivat verenä seuraavasti JR 12: kohdalla:


I/JR 12; haav. 267, kaat. ja kad.38.
II/JR 12; haav. 282, kaat. ja kad. 54.
III/JR 12; haav. 69, kaat. ja kad. 11.
13./JR 12; haav. , kaat, ja kad. 16.
14./JR 12; haav. 29, kaat. ja kad.5.

JR 12 yhteensä; haav. 647, kaat. ja kad. 108.

ErP 16; haav. 238, kaat. ja kad. 52
16. Krh. K; haav. 15, kaat. ja kad. 3.


Suomalaisia joukkoja taisteli Ihantalassa 5 divisioonaa. Mukana oli myös saksalainen rynnäkkötylliprikaati. Hyökkääjällä oli kolme armeijakuntaa, eli 15 divisioonaa, 150 pataljoonaa sekä yli 1 000 panssaria. Omat hävittäjät ja ilmatorjunta pudottivat Ihantalassa viikossa 119 viholliskonetta. Suomalaiset lentokoneet pommittivat 1.-6.7. yhteensä 92 ja saksalainen Osasto Kuhlmey 291 kertaa.>Eino Pohjamon teos, Ihantalan murskattu teräs, on suomalaisen sotakirjallisuuden klassikko, autenttinen kuvaus suurtaistelusta, jossa rohkeus, sitkeys ja taito voittivat valtavan tulivoiman. Teksti ja kuvat kertovat suomalaisten panssarintorjuntamiesten taistelusta noiden 48 tunnin aikana, joiden kuluessa pelastettiin maamme itsenäisyys.

Onpa erikoista kirjoitti:

Vai oli silloin jo taistelut taisteltu???


Eino Pohjamon kirjan, Ihantalan murskattu teräs, mukaan Ihantalan taisteluissa JR12 tuhosi 48 tunnin aikana saapumisestana lähes 50 vihollisen panssarivaunua ja näistä suurimman osan tuhosi lähitorjuntamiehet.

6.D oli se suomalaisten viimeinen voimavara, joka oli enää käytettävissä ja irroitettavissa. Se ehti paikalle juuri kaikkein kiivaimpiin torjuntataisteluihin.


Suomalaisen tykistön ammuskulutus Talin-Ihantalan lohkolla nousi 28.-30.6. tasaisesti noin tuhat laukausta vuorokaudessa. Kulutus oli 28.6. noin 5 000 laukausta ja jo neljä päivää myöhemmin noin 10 000 laukausta vuorokaudessa, mikä osoittaa taistelujen kiivautta.

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

>>Maaselän Kannakselta irrotetun 6. Divisioonan joukoista Hansten JR 12 oli saapunut ensimmäisenä Kilpeenjoelle. Rykmentti oli saanut 27.6. iltapäivällä siirtää yhden pataljoonan Ihantalan kirkolle. JR 35 tuli Kilpeenjoelle 28.6 >Vihman 6. divisioona saapui kannakselle
vasta illansuussa 28.6. ja seuraavan päivän
29.6. aikana taistelujen Talissa ja sitten Ihantalan suunnalla alkaessa jo pian laantua.>

Torjuntataistelut 1.7.-7.7.1944

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

Varsinaiset Ihantalan torjuntataistelut käytiin 1.-7.7.1944.

Ihantalan puolustuksesta vastasi 1. heinäkuuta alkaen Ryhmä Vihma eli kenraalimajuri Vihman vahvennettu 6. Divisioona, johon kuuluivat Osasto Laaksonen ja Osasto Hanste. Nämä oli perustettu juuri 1.7.. Eversti Laaksosen johdettavina olivat II/JR 35, JR 48 (ei II P) ja I/JR 30. Osasto Hansteeseen kuuluivat JR 12, ErP 16 ja 16. krh-komppania.

>Suomalainen tykistö, kranaatinheittimet ja suorasuuntaustykit ampuivat heinäkuun 3. päivänä koko Ryhmä Vihman lohkolla yli 10 000 laukausta ja neuvostoliittolaiset 15 000 laukausta.”> 6. Divisioonan jalkaväkirykmentit JR 12 ja JR 35 sekä ErP 16 taistelivat hyvin. JR 12 joutui ahtaalle päätien suunnassa ja Pyöräkankaalla sekä JR 35 Osasto Laaksosen puolustuslohkolla Vakkilassa ja Pyöräkankaalla. Taisteluissa JR 12:n jänkäjääkärit tuhosivat panssarikauhuilla ja -nyrkeillä 25 panssaria, joista II/JR 12:n osuutta oli 21. JR 12:n tykkikomppania tuhosi 11 panssaria. JR 12:n ja JR 35:n miehistötappiot olivat suunnilleen yhtä suuret.
Ihantalan ratkaisutaistelut, jotka katsottiin päättyneiksi 7.7.1944, maksoivat verenä seuraavasti JR 12: kohdalla:


I/JR 12; haav. 267, kaat. ja kad.38.
II/JR 12; haav. 282, kaat. ja kad. 54.
III/JR 12; haav. 69, kaat. ja kad. 11.
13./JR 12; haav. , kaat, ja kad. 16.
14./JR 12; haav. 29, kaat. ja kad.5.

JR 12 yhteensä; haav. 647, kaat. ja kad. 108.

ErP 16; haav. 238, kaat. ja kad. 52
16. Krh. K; haav. 15, kaat. ja kad. 3.


Suomalaisia joukkoja taisteli Ihantalassa 5 divisioonaa. Mukana oli myös saksalainen rynnäkkötylliprikaati. Hyökkääjällä oli kolme armeijakuntaa, eli 15 divisioonaa, 150 pataljoonaa sekä yli 1 000 panssaria. Omat hävittäjät ja ilmatorjunta pudottivat Ihantalassa viikossa 119 viholliskonetta. Suomalaiset lentokoneet pommittivat 1.-6.7. yhteensä 92 ja saksalainen Osasto Kuhlmey 291 kertaa.>Eino Pohjamon teos, Ihantalan murskattu teräs, on suomalaisen sotakirjallisuuden klassikko, autenttinen kuvaus suurtaistelusta, jossa rohkeus, sitkeys ja taito voittivat valtavan tulivoiman. Teksti ja kuvat kertovat suomalaisten panssarintorjuntamiesten taistelusta noiden 48 tunnin aikana, joiden kuluessa pelastettiin maamme itsenäisyys.

Lue lisää

En suinkaan kiistä, etteikö Ihantalassa vielä
heinäkuussakin käyty kovia taisteluja, mutta
verrattuna Syksyn 1941 taisteluihin Sallan ja
Kantalahden suunnilla sekä varsinkin Kiestinkin
motissa von Falkenhorstin komennossa Ihantalan
taistelut olivat kuitenkin 'helpommat'.

Kaatuneiden luvut puhuvat omaa karua kieltään:
Kesällä 1944 kaatui noin 250 jänkäjääkäriä; ja
kesällä ja alkusyksystä 1941 kaatui kolme kertaa
enemmän - 750 jänkäjääkäriä!

http://www.rajajoki.com/attack_files/image002.jpg


Deutsche Wochenschau - Northern Karelia (Pitää
olla tietysti - ei Karjala - Lappi!)

http://video.aol.com/video-detail/deutsche-wochenschau-no-648-1943-northern-karelia/2328698784


Sekä suomalaisten että saksalaisten sotilaiden
maallisia jäännöksiä on aivan viime vuosiin saakka
tuotu sieltä kotiseudun multiin.

jänkäjääkäri kirjoitti:

En suinkaan kiistä, etteikö Ihantalassa vielä
heinäkuussakin käyty kovia taisteluja, mutta
verrattuna Syksyn 1941 taisteluihin Sallan ja
Kantalahden suunnilla sekä varsinkin Kiestinkin
motissa von Falkenhorstin komennossa Ihantalan
taistelut olivat kuitenkin 'helpommat'.

Kaatuneiden luvut puhuvat omaa karua kieltään:
Kesällä 1944 kaatui noin 250 jänkäjääkäriä; ja
kesällä ja alkusyksystä 1941 kaatui kolme kertaa
enemmän - 750 jänkäjääkäriä!

http://www.rajajoki.com/attack_files/image002.jpg


Deutsche Wochenschau - Northern Karelia (Pitää
olla tietysti - ei Karjala - Lappi!)

http://video.aol.com/video-detail/deutsche-wochenschau-no-648-1943-northern-karelia/2328698784


Sekä suomalaisten että saksalaisten sotilaiden
maallisia jäännöksiä on aivan viime vuosiin saakka
tuotu sieltä kotiseudun multiin.

Lue lisää

>>Kaatuneiden luvut puhuvat omaa karua kieltään:
Kesällä 1944 kaatui noin 250 jänkäjääkäriä; ja
kesällä ja alkusyksystä 1941 kaatui kolme kertaa
enemmän - 750 jänkäjääkäriä!

Selittelyn makua kirjoitti:

>>Kaatuneiden luvut puhuvat omaa karua kieltään:
Kesällä 1944 kaatui noin 250 jänkäjääkäriä; ja
kesällä ja alkusyksystä 1941 kaatui kolme kertaa
enemmän - 750 jänkäjääkäriä!

Lue lisää

JR 12:n tappiot Kiestinkissä, so. kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet, eli kaikki rivistä poistuneet olivat kolminkertaiset verrattuna sen taisteluihin Ihantalassa. Nämä taistelut ajallisesti kestivät suunnilleen saman verran.

Ja tuskinpa tästä asiasta on edes tarvetta lähteä kinastelemaan kun et sinä etkä Ahtiaisesi edes tunne noita pohjoisen taisteluja.

Sano sille Ahtiaisellesi, että tutustuu vaikka tähän näihin pariin lähteseen, kirjaan ja linkkiin... kun en ehdi nyt heti kääntelemään.

"SS-Kampfgruppe 'Nord' first taste of the combat had cost it 73 killed and 232 wounded. Another 147 were missing."

Waffen-SS im Einsatz Defeat in Salla
- Hitler's Northern Trouble Spot

http://stosstruppen39-45.tripod.com/id5.html

Hyvä lähde olisi myös kirja nimeltään Hitler's ARCTIC WAR vuodelta 2002.

http://www.avalanchepress.com/LapplandPreview.php

Olisko näin kirjoitti:

"miten rintamajoukoilta salatut teloitukset olisivat voineet vaikuttaa niiden taistelutahtoon"


Usein kuulee sanottavan 6.D:n olleen ratkaisijan roolissa Ihantalan lopullisessa koitoksessa ja Ylikankaan kirjassa Romahtaako rintama? kerrotaan Vihman ammuttaneen parikymmnetä karkuria ja tuota asiaa ei silloin kuulemma mitenkään salattu vaan päin vastoin siitä kerrottiin hiippareille ja joukoille selvänä ja varmana vaihtoehtona. Kyllä varmasti se tieto kulki sitä kautta joukkoihin!

Täällä Pentti Ahtiaisen mainiossa jutussa, Jänkäjääkäreitä Metsäpirtistä, ei puhuta mitään teloituksista mutta Airimon pataljoonan karkureista kyllä mainitaan.
Siellähän kaverit lähti jonkun kerran sankoin joukoin selustaan...

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm


http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

"Nämä Airimon komppaniat olivat tosin karkuruuden vuoksi huvenneet puoleen vahvuuteensa."

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

Eino Pohjamo: ”Jalkaväkirykmentti 12, kesän kirkkaimpina hetkinä vuonna 1941 perustettu, sammutti itsensä syvimmässä kaamoksessa marraskuun 2. päivänä 1944 ison matkaa napapiirin pohjoispuolella. Rykmentin perinnettä jäi jatkamaan JR 2, johon JR 12:sta siirtyi asevelvollisina 2 aliupseeria ja 242 miestä, jotka olivat syntyneet vuosina 1924 ja 1925. Lapin sota jäi jatkumaan "lasten ristiretkenä".
Koko sodan 1941- 44 aikana JR 12 menetti kaatuneina ja kadonneina 1158 miestä. Haavoittuneita oli 3690 miestä. Rintamakarkureita oli Suurkarin pataljoonasta 65, von Essenin 99 ja Airimon pataljoonasta 291 miestä."



Tuleekin mieleen sellainen asia, että halusiko Vihma, ankaran kurin noudattajana ja sen toteuttajana, lopultakin itselleen sankarikuoleman menemällä etulinjaan noinkin varomattomasti kuten tapahtui. Vieläpä useita esikuntaupseereita, esikuntapäällikkö evl Gösta Palkama ja evl J. Duncker, mukanaan. Tyhmästi tehty noin kokonaisuutta ajatellen. Olisi mennyt yksin etulinjaan jos kerran halusi hengestään päästä. Nyt kaatui samalla esikuntapäällikkökin.


http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

>>

Tykkituli koitui Mannerheimristin ritari Einar Vihman, 51, kohtaloksi. Venäläisosasto tunkeutui yöllä 26.-27.7. Ihantalan kirkolta 200 metriä länteen ja pellolle juuttui 10 panssaria, näistä 6 raskasta Josef Stalin -vaunua ja 4 T-34-Sotkaa. Paikoilleen juuttuneet vaunut eivät kaikki enää jonkin ajan kuluttua toimineet, mutta muodostivat kuitenkin hyvän suojan venäläiselle jalkaväelle. Niiden alle oli kaivettu pesäkkeitä, joista aika ajoi kiivaastikin tulitettiin. Lauantaina 5. elokuuta valmistauduttiin tuhoamaan panssareita, jota varten tarvittiin tulivalmistelu ja iskujoukon hyökkäys savusuojassa.
Lujahermoinen Vihma päätti mennä lähelle seuraamaan määräämäänsä operaatiota. Pellolle ja tielle räjäytettiin 8 panssaria, mutta viholliskeskityksessä kenraali ja esikuntapäällikkö, evl Gösta Palkama, 42, kaatuivat. Haavoittunutta kenraalia syöksyi salamana auttamaan JR 12:sta sotamies E.J. Mustalampi, ja hänen luokseen tuli myös evl J. Duncker. Ennen kuin Mustalampi ehti tehdä mitään, kuului jälleen aivan pään päältä kranaattien tulosuhina. Seurasi räjähdys niiden osuessa maahan. Räjähdyspilven hälvettyä havaittiin kenraalissa uusia sirpaleitten iskemiä ja myös Mustalampeen oli osunut. Vielä viimeisillään kuultiin kenraalin sopertavan terveisiä omaisilleen. Myös Mustalampi tunsi loppunsa tulevan. Paikalle tehtävästään palaileville iskuosaston miehille hän selitti:

-Nyt en enää juokse mihinkään.

Siihen kaatuneen puhe voimattomana sammui.
Kellot näyttivät 19.42. Kenraali ja sotamies, molemmat kuudennesta divisioonasta, häipyivät yhdessä tästä maailmasta. Niin täyttyi Vihman oma ennustus:

-Tämä on minun viimeinen sotani !

Näin oli Vihma, Halstin kertoman mukaan, sanonut vyöttäessään itseään sotaan kesällä 1941. Niin kaatui Ihantalan voiton arkkitehti.”

Lue lisää

Lottatyttö väittää sodan päättyneen näin:

".....Hänen mukaansa rintamaa ei pysäytetty Ylikankaan väittämillä teloituksilla, koska joukot olivat käskyn mukaan pysähtyneet VKT-asemaan jo 20.6. 1944, ja Ylikankaankin mukaan teloitukset alkoivat aikaisintaan 23.6...."

HEI! Puna-armeijahan oli stopannut koko höökimisensä jo 20.6. 44. Entä ne höpinät RASKAISTA panssareista? vastaa nyt ristiriitaisiin tulkintoihin.

Ja sinä kerrot asiasta näin:

"....Ihantalan ratkaisutaistelut, jotka katsottiin päättyneiksi 7.7.1944, maksoivat verenä seuraavasti JR 12: kohdalla:...."

Entä sitten, siihenkös se sota loppui?

Minä taas väitän: Heinäkuun offensiivi päättyI 11.7.44. jonka jälken painopiste siirtyi Vuosalmelle ja Viipurinlahdelle.

Nimittäin Leningradin rintama keskeytti LÄPIMURTOHYÖKKÄYKSENSÄ Ihantalassa, (Suomen sitkeän puolustautumisen johdosta) ja KÄSKI Gusevin 21.Armeijan ryhmittymää LUJAAN PUOLUSTUKSEEN. Ja sitten yritettiin uudestaan Viipurinlahden ylityksellä, kenraaliluutnantti Kovornikovin komentaman 59.Armeijan voimin jonka surhyökkäys alkoi 4.7.44. ja samalla kellonlyömällä Äyräpäästä Vuoksen ylityksellä Vuosalmen puolelle yritti kaksi armeijakuntaa. Ylimenohyökkäyksestä vastasi S. B. Kozatsek, CXV AK kolmine divisioonineen joka kuului kenraaliluutnantti A. Tsherepanovin 23.Armeijaan. Juuri ennen suurtaistelua 23.A:n komentajaksi vaihdettiin kenraaliluutnantti V. I. Svetsov. Lisäksi Vuosalmella oli myös 98.Armeijakunta, komentajanaan kenraaliluutnantti G. Anisimov kolmen divisioonan voimin (281.D, 381.D ja 177.D,

Kyllä PUTKISEN LÄHTEET OVAT RAUDANLUJAA LAATUA!
En ole Putkisen kanssa samaa mieltä hänen poliittisissa näkemyksessään, ne hän saa pitää omina henkilökohtaisina asioinaan jos pystyy. Loistavat vaan ovat kaikesta huolimatta hänen lähteensä, ei mahda mitään.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/kolme_torjuntavoittoa_karjalan_kannaksella.htm

] Matti Koskimaa, Syväriltä Nietjärvelle, 1998, sivu 30

[ii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivut 184-185

[iii] Ihantalan ihme, Tuomo Rysti, Tykkimiehet ry. ja Tykistömuseo

[iv] Ihantalan ihme, Tuomo Rysti, Tykkimiehet ry. ja Tykistömuseo

[v] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivut 246-248

[vi] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 390

[vii] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 14

[viii] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivut 36-45

[ix] Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivu 272

[x] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 242

[xi] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 391

[xii] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 271

[xiii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 397

[xiv] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 279

[xv] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 245

[xvi] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 247

[xvii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 401

[xviii] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 301

[xix] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 400

[xx] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 405

[xxi] Tie Ihantalan tulimyrskyyn - Rajajääkäripataljoona 2 Jatkosodassa, 1994, sivut 217-218

[xxii] Tie Ihantalan tulimyrskyyn - Rajajääkäripataljoona 2 Jatkosodassa, 1994, sivut 229-230

[xxiii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 406

[xxiv] Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivu 279

[xxv] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 307

[xxvi] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 249

[xxvii] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 316

[xxviii] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 113

[xxix] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 325

[xxx] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 327

[xxxi] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 317

[xxxii] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 250

[xxxiii] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 250

[xxxiv] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 414

[xxxv] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 416

[xxxvi] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 416

[xxxvii] Ihantalan ihme, Tuomo Rysti, Tykkimiehet ry. ja Tykistömuseo

[xxxviii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 419

[xxxix] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 419

[xl] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 419

[xli] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 194

[xlii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivut 194-253

[xliii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 214

[xliv] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 268

[xlv] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 420

[xlvi] Reino Lehväslaiho, Sotkalla sodassa, 2002, sivu 398

[xlvii] Suomen Sotilas 3/2004 sivu 40

[xlviii] Suomen Sotilas 3/2004 sivu 41

[xlix] Suomen Sotilas 3/2004 sivu 42

[l] Suomen Sotilas 3/2004 sivu 52

[li] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla (Ohto Manninen), 2002, sivu 279

[lii] Ihantalan ihme, Tuomo Rysti, Tykkimiehet ry. ja Tykistömuseo

[liii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 420

[liv] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 426

[lv] Kalevi Keskinen - Jorma Mäntykoski, Suomen Laivasto sodassa 1939-1945, sivut 124-125

[lvi] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivut 254-255

[lvii] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivut 15-16

[lviii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivut 423-424

[lix] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivu 43

[lx] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 22

[lxi] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 424

[lxii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 227

[lxiii] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 83

[lxiv] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 84

[lxv] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivut 429-430

[lxvi] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivut 86-98

[lxvii] Bengt Fagerlund - Pentti Laamanen, Mannerheim-ristin ritarit - miehet ja aseet, 2000, sivu 276

[lxviii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 428

[lxix] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 104

[lxx] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivut 428-431

[lxxi] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivu 114

[lxxii] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 165

[lxxiii] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 166

[lxxiv] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 188

[lxxv] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivut 80-106

[lxxvi] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivut 161-188

[lxxvii] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivut 216-228

[lxxviii] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 230

[lxxix] Bengt Fagerlund - Pentti Laamanen, Mannerheim-ristin ritarit - miehet ja aseet, 2000, sivu 264

[lxxx] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 234

[lxxxi] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivut 238-239

[lxxxii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 432

[lxxxiii] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivu 129

[lxxxiv] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 432

[lxxxv] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivu 136

[lxxxvi] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivut 267-269

[lxxxvii] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivu 160

[lxxxviii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 433

[lxxxix] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 255

[xc] Suomen Sotilas 3/2004 sivu 52

[xci] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 434

[xcii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivut 218-253

[xciii] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivu 144

[xciv] Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivu 161

[xcv] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 300

[xcvi] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 301

[xcvii] Niilo Lappalainen, Viipurinlahti kesällä 1944, 1988, sivu 302

[xcviii] Robert Brantberg, Ehrnrooth, 2002, sivut 15-16

[xcix] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 331

[c] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 437

[ci] Matti Koskimaa, Tyrjän rykmentti, 1996, sivut 246-247

[cii] Matti Koskimaa, Tyrjän rykmentti, 1996, sivu 244

[ciii] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 252

[civ] Matti Koskimaa, Tyrjän rykmentti, 1996, sivut 242-245

[cv] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 439

[cvi] Matti Koskimaa, Tyrjän rykmentti, 1996, sivu 255

[cvii] Matti Koskimaa, Tyrjän rykmentti, 1996, sivu 256

[cviii] Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivu 288

[cix] Matti Koskimaa, Tyrjän rykmentti, 1996, sivu 260

[cx] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 442

[cxi] Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivut 288-289

[cxii] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 335

[cxiii] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 445

[cxiv] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 360

[cxv] Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivu 292

[cxvi] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 361

[cxvii] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (Ari Raunio), 2003, sivu 257

[cxviii] Matti Koskimaa, Tyrjän rykmentti, 1996, sivu 280

[cxix] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 451

[cxx] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 334

[cxxi] Matti Koskimaa, Tyrjän rykmentti, 1996, sivu 267

[cxxii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivut 218-253

[cxxiii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 256

[cxxiv] Suomen Sotilas 3/2004 sivu 41

[cxxv] Suomen Sotilas 3/2004 sivu 52

[cxxvi] Jyri Paulaharju, Suomen Kenttätykistön historia II osa, 1994, sivu 451

[cxxvii] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla (Ohto Manninen), 2002, sivu 279

[cxxviii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 267

[cxxix] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 347

[cxxx] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 349

[cxxxi] Tapio Tiihonen, Ratkaisu Kannaksella 1944, 2000, sivu 74

[cxxxii] Tapio Tiihonen , Yllätys Kannaksella 1944, 2002, sivu 75

[cxxxiii] Tapio Tiihonen , Yllätys Kannaksella 1944, 2002, sivu 77

[cxxxiv] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivut 294-295

[cxxxv] Lauri Jäntti, Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, 1955, sivu 334

[cxxxvi] Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivu 293

[cxxxvii] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 229

[cxxxviii] Joppe Karhunen, Torjuntavoitto Kannaksella 1944, 1985, sivu 285

Olisko näin kirjoitti:

"miten rintamajoukoilta salatut teloitukset olisivat voineet vaikuttaa niiden taistelutahtoon"


Usein kuulee sanottavan 6.D:n olleen ratkaisijan roolissa Ihantalan lopullisessa koitoksessa ja Ylikankaan kirjassa Romahtaako rintama? kerrotaan Vihman ammuttaneen parikymmnetä karkuria ja tuota asiaa ei silloin kuulemma mitenkään salattu vaan päin vastoin siitä kerrottiin hiippareille ja joukoille selvänä ja varmana vaihtoehtona. Kyllä varmasti se tieto kulki sitä kautta joukkoihin!

Täällä Pentti Ahtiaisen mainiossa jutussa, Jänkäjääkäreitä Metsäpirtistä, ei puhuta mitään teloituksista mutta Airimon pataljoonan karkureista kyllä mainitaan.
Siellähän kaverit lähti jonkun kerran sankoin joukoin selustaan...

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm


http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka04.htm

"Nämä Airimon komppaniat olivat tosin karkuruuden vuoksi huvenneet puoleen vahvuuteensa."

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

Eino Pohjamo: ”Jalkaväkirykmentti 12, kesän kirkkaimpina hetkinä vuonna 1941 perustettu, sammutti itsensä syvimmässä kaamoksessa marraskuun 2. päivänä 1944 ison matkaa napapiirin pohjoispuolella. Rykmentin perinnettä jäi jatkamaan JR 2, johon JR 12:sta siirtyi asevelvollisina 2 aliupseeria ja 242 miestä, jotka olivat syntyneet vuosina 1924 ja 1925. Lapin sota jäi jatkumaan "lasten ristiretkenä".
Koko sodan 1941- 44 aikana JR 12 menetti kaatuneina ja kadonneina 1158 miestä. Haavoittuneita oli 3690 miestä. Rintamakarkureita oli Suurkarin pataljoonasta 65, von Essenin 99 ja Airimon pataljoonasta 291 miestä."



Tuleekin mieleen sellainen asia, että halusiko Vihma, ankaran kurin noudattajana ja sen toteuttajana, lopultakin itselleen sankarikuoleman menemällä etulinjaan noinkin varomattomasti kuten tapahtui. Vieläpä useita esikuntaupseereita, esikuntapäällikkö evl Gösta Palkama ja evl J. Duncker, mukanaan. Tyhmästi tehty noin kokonaisuutta ajatellen. Olisi mennyt yksin etulinjaan jos kerran halusi hengestään päästä. Nyt kaatui samalla esikuntapäällikkökin.


http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm

>>

Tykkituli koitui Mannerheimristin ritari Einar Vihman, 51, kohtaloksi. Venäläisosasto tunkeutui yöllä 26.-27.7. Ihantalan kirkolta 200 metriä länteen ja pellolle juuttui 10 panssaria, näistä 6 raskasta Josef Stalin -vaunua ja 4 T-34-Sotkaa. Paikoilleen juuttuneet vaunut eivät kaikki enää jonkin ajan kuluttua toimineet, mutta muodostivat kuitenkin hyvän suojan venäläiselle jalkaväelle. Niiden alle oli kaivettu pesäkkeitä, joista aika ajoi kiivaastikin tulitettiin. Lauantaina 5. elokuuta valmistauduttiin tuhoamaan panssareita, jota varten tarvittiin tulivalmistelu ja iskujoukon hyökkäys savusuojassa.
Lujahermoinen Vihma päätti mennä lähelle seuraamaan määräämäänsä operaatiota. Pellolle ja tielle räjäytettiin 8 panssaria, mutta viholliskeskityksessä kenraali ja esikuntapäällikkö, evl Gösta Palkama, 42, kaatuivat. Haavoittunutta kenraalia syöksyi salamana auttamaan JR 12:sta sotamies E.J. Mustalampi, ja hänen luokseen tuli myös evl J. Duncker. Ennen kuin Mustalampi ehti tehdä mitään, kuului jälleen aivan pään päältä kranaattien tulosuhina. Seurasi räjähdys niiden osuessa maahan. Räjähdyspilven hälvettyä havaittiin kenraalissa uusia sirpaleitten iskemiä ja myös Mustalampeen oli osunut. Vielä viimeisillään kuultiin kenraalin sopertavan terveisiä omaisilleen. Myös Mustalampi tunsi loppunsa tulevan. Paikalle tehtävästään palaileville iskuosaston miehille hän selitti:

-Nyt en enää juokse mihinkään.

Siihen kaatuneen puhe voimattomana sammui.
Kellot näyttivät 19.42. Kenraali ja sotamies, molemmat kuudennesta divisioonasta, häipyivät yhdessä tästä maailmasta. Niin täyttyi Vihman oma ennustus:

-Tämä on minun viimeinen sotani !

Näin oli Vihma, Halstin kertoman mukaan, sanonut vyöttäessään itseään sotaan kesällä 1941. Niin kaatui Ihantalan voiton arkkitehti.”

Lue lisää

Kerrotaanpa nyt näistä Vihman 6.D:n sotilaiden ammuttamisista tai ampumisista, joita tapahtui kesäkuun 1944 lopulla ja heinäkuun alussa niin paljon, että Päämaja lähetti lakimiehensä rauhoittamaan tilannetta paikan päälle. Tästä kertoo sodanaikainen nuori lakimies Erkki Partanen muistelukirjassaan Vaikuttajia elämässäni, Weilin Göös, 1980

Hänet, kapteeni Partanen siis, lähetettiin Vihman luokse 6.D:aan lukemaan lakia ja rauhoittamana tilannetta kun karkureitten ampumisjuttuja oli tullut kirjattavaksi hänen muistaakseen kaikkiaan noin parisenkymmentä. Tapauksethan piti kirjata ja ilmoittaa Päämajaan.

Tästä muuten löytyi mainitaakin tuosta silloisesta kapteeni Partasesta:

http://jokisipila.blogspot.com/2006/10/suomalainen-teloitusksky.html

Ylikankaan Heikki saa siis tukea kertomuksilleen yllättävältä taholta.

jänkäjääkäri kirjoitti:

JR 12:n tappiot Kiestinkissä, so. kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet, eli kaikki rivistä poistuneet olivat kolminkertaiset verrattuna sen taisteluihin Ihantalassa. Nämä taistelut ajallisesti kestivät suunnilleen saman verran.

Ja tuskinpa tästä asiasta on edes tarvetta lähteä kinastelemaan kun et sinä etkä Ahtiaisesi edes tunne noita pohjoisen taisteluja.

Sano sille Ahtiaisellesi, että tutustuu vaikka tähän näihin pariin lähteseen, kirjaan ja linkkiin... kun en ehdi nyt heti kääntelemään.

"SS-Kampfgruppe 'Nord' first taste of the combat had cost it 73 killed and 232 wounded. Another 147 were missing."

Waffen-SS im Einsatz Defeat in Salla
- Hitler's Northern Trouble Spot

http://stosstruppen39-45.tripod.com/id5.html

Hyvä lähde olisi myös kirja nimeltään Hitler's ARCTIC WAR vuodelta 2002.

http://www.avalanchepress.com/LapplandPreview.php

Lue lisää

Kiitokset nimim. jänkäjääkärille kriittisistä kannanotoista ja lähdetiedoista. Hyvä perisuomalainen taistelijan asenne sinulla tuntuu olevan!
Isäni Arvi osallistui Ihantalan lisäksi myös mm.Kiestingin taisteluihin, kuten muutkin JR12:n miehet. Viitteissä mainittu, kirjoittamani sotakertomus on vain yhden taistelijan eli isäni muistelmiin perustuva juttu, täydennettynä sotahistoriateoksista ja Eino Pohjamon kirjoista saaduilla tiedoilla, eli emme kumpikaan tarkoittaneet sitä "kaiken kertovaksi totuudeksi" sodasta. Halusin luoda itselleni kuvan siitä mitä isäni kokemissa sodissa (talvisota, jatkosota) tapahtui ja missä järjestyksessä. Tämän takia tein jutun jänkäjääkäreistä ja suostuteltuna laitoin sen myös nettiin v. 2002, kun muutakaan kattavaa asiaa käsittelevää ei sieltä kuulemma löytynyt.
Toivon, että palstalla keskustelevat tutustuisivat mahdollisimman monipuolisesti eri tietolähteisiin. Isäni sanoin: Toivottavasti sotaa ei enää tule.

"...koska joukot olivat käskyn mukaan pysähtyneet VKT-asemaan jo 20.6. 1944..."

Viipurissa ainakaan ei käskyä 20.6. toteltu, ja siksi armeijan johdon oli pakko ryhtyä DRAKONISIIN TOIMENPITEISIIN. Periaatteen vuoksi...

etsintää on Jokisipilän toiminta. Huhtiniemen huhu upposi aikanaan moniin muihinkin tutkijoihin kuin Joki-sipilään. Kuitenkin Jukka Kulomaa murskasi sen jo 1991 ja aikanaan mm. tri Juha Pohjonen.Viimein asia selvisi jopa Juhani Tasihinille, joka sitten valisti Ylikangasta. Tämä julistautui heinäkuussa 2007 salaisen kenttäoikeuden paljastajaksi, mutta korvasi sen sitten kirjassaan "elimellä". Sillekään ei löytynyt todisteita, joten viimeisessä kirjassaa hän tyytyi haukkumaan kriitikkonsa ynnä käsittelemään epäselviä tapahtumia kokonan muista asioista kuin karkurien salaisista ja laittomista teloituksista. Kumma kyllä, niistä löytyi virallisia dokumentteja, vaikka Ylikankaan mukaan sellaiset oli kaikki hävitetty, jos koskaan tehtykään.

Todellinen takinkaaäntäjä on nimenomaan Ylikangas, vaikkei sitä myönnäkään, eikä sitä tyhmemmät muutenkaan huomaa. Jokainen asiaan perehtynyt sen kyllä tajuaa.

vaan totuuden kirjoitti:

etsintää on Jokisipilän toiminta. Huhtiniemen huhu upposi aikanaan moniin muihinkin tutkijoihin kuin Joki-sipilään. Kuitenkin Jukka Kulomaa murskasi sen jo 1991 ja aikanaan mm. tri Juha Pohjonen.Viimein asia selvisi jopa Juhani Tasihinille, joka sitten valisti Ylikangasta. Tämä julistautui heinäkuussa 2007 salaisen kenttäoikeuden paljastajaksi, mutta korvasi sen sitten kirjassaan "elimellä". Sillekään ei löytynyt todisteita, joten viimeisessä kirjassaa hän tyytyi haukkumaan kriitikkonsa ynnä käsittelemään epäselviä tapahtumia kokonan muista asioista kuin karkurien salaisista ja laittomista teloituksista. Kumma kyllä, niistä löytyi virallisia dokumentteja, vaikka Ylikankaan mukaan sellaiset oli kaikki hävitetty, jos koskaan tehtykään.

Todellinen takinkaaäntäjä on nimenomaan Ylikangas, vaikkei sitä myönnäkään, eikä sitä tyhmemmät muutenkaan huomaa. Jokainen asiaan perehtynyt sen kyllä tajuaa.

Lue lisää

HYn ansioksi on luettava asian perusteellinen penkominen. Hänen (kirjansa) käynnistämänsä keskustelu on poikinut tietoon monta uutta teloitustapausta, eli jotain hyvääkin siis. HY:n uusin kirja, Yhden miehen Jatkosota, on mielenkiintoista luettavaa.


Sotahistorianlaitoksen päivystävä kommentaattori latasi jälleen vanhan fatwansa kehiin:

"Todellinen takinkaaäntäjä on nimenomaan Ylikangas, vaikkei sitä myönnäkään, eikä sitä tyhmemmät muutenkaan huomaa. Jokainen asiaan perehtynyt sen kyllä tajuaa."

Tuohon sopisi hyvin Paavo "Suuren" eräs klassikko:

"Kerran luulin jo olleeni väärässä, mutta sitten huomasinkin erehtyneeni"

:=) kirjoitti:

HYn ansioksi on luettava asian perusteellinen penkominen. Hänen (kirjansa) käynnistämänsä keskustelu on poikinut tietoon monta uutta teloitustapausta, eli jotain hyvääkin siis. HY:n uusin kirja, Yhden miehen Jatkosota, on mielenkiintoista luettavaa.


Sotahistorianlaitoksen päivystävä kommentaattori latasi jälleen vanhan fatwansa kehiin:

"Todellinen takinkaaäntäjä on nimenomaan Ylikangas, vaikkei sitä myönnäkään, eikä sitä tyhmemmät muutenkaan huomaa. Jokainen asiaan perehtynyt sen kyllä tajuaa."

Tuohon sopisi hyvin Paavo "Suuren" eräs klassikko:

"Kerran luulin jo olleeni väärässä, mutta sitten huomasinkin erehtyneeni"

Lue lisää

Mitä nämä "monet uudet teloitustapaukset" ovat? Nimet kai on tiedossa?

lkjgtuj kirjoitti:

Mitä nämä "monet uudet teloitustapaukset" ovat? Nimet kai on tiedossa?

ovat kaikki erilaisia aseenkäyttötilanteita, ei teloituksia. Ne on osoitettu virheeelliksi mm. "Teloitettu totuus" Liite 4. Siellä on 19 tapausta, joista kaikista on asiakirjatiedot. Miten ne siis on salattu? Yksikään ei ole rintamakarkurin salainen tai laiton teloitus Ylikankaan väittämässä merkityksessä.

Jo niissä tapauksissa Ylikangas siirtyi alkuperäisestä väitteestään kokonaan muuhun. Nyt viimeisessä kirjassaan hän sitten käsittelee erilaisia ampumatapauksia ja niistä annettuja tuomioita. Yhdessäkään ei ole kyse välittömästä rintamakarkuruudesta. Ylikangas vain uudistaa kumotut väitteensä arvostelijoitaan haukkuen. Tottahan sitä voi pitää tutkimuksena, jos niin haluaa.

Mitä jos edes hieman perehtyisit asiaan?

"Kerran luulin jo olleeni väärässä, mutta sitten huomasinkin erehtyneeni"
Tällaiseen Ylikangas ei sentään sorru. Väyrysen itserakkaus on lastenleikkiä Ylikankaaseen verrattuna.
Molemmat tietävät hyvin, että aina on ihmisiä, joille profeetan sanoma on laki silloinkin, kun sen itse tajuaa valheeksi. Lujaan uskoon ei tieto vaikuta mitään.

"tapaukset" kirjoitti:

ovat kaikki erilaisia aseenkäyttötilanteita, ei teloituksia. Ne on osoitettu virheeelliksi mm. "Teloitettu totuus" Liite 4. Siellä on 19 tapausta, joista kaikista on asiakirjatiedot. Miten ne siis on salattu? Yksikään ei ole rintamakarkurin salainen tai laiton teloitus Ylikankaan väittämässä merkityksessä.

Jo niissä tapauksissa Ylikangas siirtyi alkuperäisestä väitteestään kokonaan muuhun. Nyt viimeisessä kirjassaan hän sitten käsittelee erilaisia ampumatapauksia ja niistä annettuja tuomioita. Yhdessäkään ei ole kyse välittömästä rintamakarkuruudesta. Ylikangas vain uudistaa kumotut väitteensä arvostelijoitaan haukkuen. Tottahan sitä voi pitää tutkimuksena, jos niin haluaa.

Mitä jos edes hieman perehtyisit asiaan?

"Kerran luulin jo olleeni väärässä, mutta sitten huomasinkin erehtyneeni"
Tällaiseen Ylikangas ei sentään sorru. Väyrysen itserakkaus on lastenleikkiä Ylikankaaseen verrattuna.
Molemmat tietävät hyvin, että aina on ihmisiä, joille profeetan sanoma on laki silloinkin, kun sen itse tajuaa valheeksi. Lujaan uskoon ei tieto vaikuta mitään.

Lue lisää

Kannattaisikohan katsoa vähän tarkemmin kenelle vastaa...

iöbviöv kirjoitti:

Kannattaisikohan katsoa vähän tarkemmin kenelle vastaa...

Kyllä se oli tuolle Ylikankaan mainosmiehelle tarkoitettu.

hieman. kirjoitti:

Kyllä se oli tuolle Ylikankaan mainosmiehelle tarkoitettu.

Jepjep, näin ymmärsin. ;)

lkjgtuj kirjoitti:

Mitä nämä "monet uudet teloitustapaukset" ovat? Nimet kai on tiedossa?

"Mitä nämä "monet uudet teloitustapaukset" ovat?"

Sotamies Moilanen JR 49 olkoon esimerkkinä.


Mutta onko niin, ettei sotamies Moilasta löydy kirjoista eikä kansista, joten voiko se olla totta ensinkää...? Eikö löydy edes kadonnenakaan? Entäs kuolleeksi julistettuna? Upseeritotuushan lähtee näistä liikkeelle kerta kerran jälkeen. Jukkatotuushan turvautuu vain niihin varmoihin papereihin...

Kokeile tuolta. Laitoin aikaväliksi 20.6-30.8.1944 ja "Hakuehdoilla löytyi 17 henkilö(ä)."
Kukaan ei taida olla JR 49:n miehiä.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?snimi=*MOILANEN&kuol_a_p=20&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=30&kuol_l_v=1944&kuol_...

JR 49 kirjoitti:

"Mitä nämä "monet uudet teloitustapaukset" ovat?"

Sotamies Moilanen JR 49 olkoon esimerkkinä.


Mutta onko niin, ettei sotamies Moilasta löydy kirjoista eikä kansista, joten voiko se olla totta ensinkää...? Eikö löydy edes kadonnenakaan? Entäs kuolleeksi julistettuna? Upseeritotuushan lähtee näistä liikkeelle kerta kerran jälkeen. Jukkatotuushan turvautuu vain niihin varmoihin papereihin...

Kokeile tuolta. Laitoin aikaväliksi 20.6-30.8.1944 ja "Hakuehdoilla löytyi 17 henkilö(ä)."
Kukaan ei taida olla JR 49:n miehiä.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?snimi=*MOILANEN&kuol_a_p=20&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=30&kuol_l_v=1944&kuol_...

Lue lisää

Aina löytyy selitys. Jos ei muuta niin armelais unohdus. Yhtä puuttuu sanos.



Tämä on jäänyt ilmoittamatta 12.1.2010 14:21

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8492557#comment-41993455

" koska W kaatui pian. Ylipäätään tätä tapahtumaa voi pitää melko varmana, koska aika, paikka ja henkilöt ovat tiedossa. Kyse on kuitenkin yksittäisestä tapauksesta. Kuten tarina kertoo, oma esimies ei asia hyväksynyt. Jos Ylikankaan väitteet pitäsiivät paikkansa, kaikki olisi ammuttu. Eversti toimi suuren paineen alla niin kuin toimi. Esimiehne laillinen aseen käyttö tuli tarkasti ottaen kyseeseen vain välittömässä taistelutilanteesdsa, mutta joitain poikkeuksia on varmaan ollut.

Lindstedt ei ole tätä tapausta kirjannut, koska Moilasta ei löydy kaatuneiden tai kuolleiden tilastosta."

Ei löydy vieläkään kirjoitti:

Aina löytyy selitys. Jos ei muuta niin armelais unohdus. Yhtä puuttuu sanos.



Tämä on jäänyt ilmoittamatta 12.1.2010 14:21

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8492557#comment-41993455

" koska W kaatui pian. Ylipäätään tätä tapahtumaa voi pitää melko varmana, koska aika, paikka ja henkilöt ovat tiedossa. Kyse on kuitenkin yksittäisestä tapauksesta. Kuten tarina kertoo, oma esimies ei asia hyväksynyt. Jos Ylikankaan väitteet pitäsiivät paikkansa, kaikki olisi ammuttu. Eversti toimi suuren paineen alla niin kuin toimi. Esimiehne laillinen aseen käyttö tuli tarkasti ottaen kyseeseen vain välittömässä taistelutilanteesdsa, mutta joitain poikkeuksia on varmaan ollut.

Lindstedt ei ole tätä tapausta kirjannut, koska Moilasta ei löydy kaatuneiden tai kuolleiden tilastosta."

Lue lisää

kaatui kovien taistelujen aikana kymmeniä miehiä päivittäin. Jokainen linjasta paennut saattoi osaltaan aiheuttaa lisätappioita sinne jääneille. Olivatko he siis täysin viattomia? Sellaisia heistä on jälkikäteen tehty ja linjasta vastanneita upseereita syyllistetty myös sellaisiin tapahtumiin, joista ei ole edes kertomuksia.

Jokainen linjasta paennut syyllistyi ainakin kavereiden pettämiseen ja pelkuruuteen, vaikka ei varsinaisesti karkuriksi pyrkinytkään. Laki velvoitti esimiehiä käyttämään asetta tietyissä tilanteissa. Jotkut käyttivät, useimmat eivät. Pitäisikö heidät nyt haastaa tuomittaviksi, kuten ne harvat, jotka asetta käyttivät? Laki nimittäin sääti rangaistuksen esimiehelle, joka ei karkuruuteen puuttunut.

Mitä sitten? Mitä aiotte saada aikaan jauhamalla loputtomiin näitä samoja tapauksia. Wahlbeckin tapauskin on ollut tiedossa ainakin 1967 alkaen. Täyttä varmuutta ei ole saatu.Toisaalta ilmoittamatta on jäänyt varmaan muitakin. Oli kova sota meneillään. Satutteko tietämään?

JR 49:stä kirjoitti:

kaatui kovien taistelujen aikana kymmeniä miehiä päivittäin. Jokainen linjasta paennut saattoi osaltaan aiheuttaa lisätappioita sinne jääneille. Olivatko he siis täysin viattomia? Sellaisia heistä on jälkikäteen tehty ja linjasta vastanneita upseereita syyllistetty myös sellaisiin tapahtumiin, joista ei ole edes kertomuksia.

Jokainen linjasta paennut syyllistyi ainakin kavereiden pettämiseen ja pelkuruuteen, vaikka ei varsinaisesti karkuriksi pyrkinytkään. Laki velvoitti esimiehiä käyttämään asetta tietyissä tilanteissa. Jotkut käyttivät, useimmat eivät. Pitäisikö heidät nyt haastaa tuomittaviksi, kuten ne harvat, jotka asetta käyttivät? Laki nimittäin sääti rangaistuksen esimiehelle, joka ei karkuruuteen puuttunut.

Mitä sitten? Mitä aiotte saada aikaan jauhamalla loputtomiin näitä samoja tapauksia. Wahlbeckin tapauskin on ollut tiedossa ainakin 1967 alkaen. Täyttä varmuutta ei ole saatu.Toisaalta ilmoittamatta on jäänyt varmaan muitakin. Oli kova sota meneillään. Satutteko tietämään?

Lue lisää

>Pitäisikö heidät nyt haastaa tuomittaviksi, kuten ne harvat, jotka asetta käyttivät?<

Hyvä oli kun karkureita kurmootettiin ja linjat piti. Kyse ei ole kuin periaatteesta kerrotaanko totta vai ei. Osa teistä käy tosi kuumana kun hiemankin kyseenalaistaa ns. virallista totuutta.
Minkä ihmeen takia asenne on tuollainen? Sotahistorian laitoksen tutkijat on itse antaneet huhuille kasvualustan jo yli 50 vuota sitten kun kirjasivat ne 419 kadonneiksi viralliseen Jatkosotahistoriaansa.

>Wahlbeckin tapauskin on ollut tiedossa ainakin 1967 alkaen.<

Kerro yksikin toinen kirja missä tuo tapaus on mainittu Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet -kirjan lisäksi.

Tästä kirjasta on siis kyse:

Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, 1967

JR 49 kirjoitti:

"Mitä nämä "monet uudet teloitustapaukset" ovat?"

Sotamies Moilanen JR 49 olkoon esimerkkinä.


Mutta onko niin, ettei sotamies Moilasta löydy kirjoista eikä kansista, joten voiko se olla totta ensinkää...? Eikö löydy edes kadonnenakaan? Entäs kuolleeksi julistettuna? Upseeritotuushan lähtee näistä liikkeelle kerta kerran jälkeen. Jukkatotuushan turvautuu vain niihin varmoihin papereihin...

Kokeile tuolta. Laitoin aikaväliksi 20.6-30.8.1944 ja "Hakuehdoilla löytyi 17 henkilö(ä)."
Kukaan ei taida olla JR 49:n miehiä.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?snimi=*MOILANEN&kuol_a_p=20&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=30&kuol_l_v=1944&kuol_...

Lue lisää

Tässä on hyvä konsti luoda lyhyitä linkkejä:

http://alturl.com/ign9

http://alturl.com/make_shorturl.php

http://alturl.com

JR 49 kirjoitti:

>Pitäisikö heidät nyt haastaa tuomittaviksi, kuten ne harvat, jotka asetta käyttivät?<

Hyvä oli kun karkureita kurmootettiin ja linjat piti. Kyse ei ole kuin periaatteesta kerrotaanko totta vai ei. Osa teistä käy tosi kuumana kun hiemankin kyseenalaistaa ns. virallista totuutta.
Minkä ihmeen takia asenne on tuollainen? Sotahistorian laitoksen tutkijat on itse antaneet huhuille kasvualustan jo yli 50 vuota sitten kun kirjasivat ne 419 kadonneiksi viralliseen Jatkosotahistoriaansa.

>Wahlbeckin tapauskin on ollut tiedossa ainakin 1967 alkaen.<

Kerro yksikin toinen kirja missä tuo tapaus on mainittu Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet -kirjan lisäksi.

Tästä kirjasta on siis kyse:

Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, 1967

Lue lisää

Se oli 23.6. 44 tilanne suoraan eversti Kempin taistelukertomuksesta. Sitä ei vain kukaan tullut aikanaan tarkistaneeksi. Ei se oikeuta sellaiseen valehteluun, jota Ylikangas ja häneen uskovat on harjoittaneet ja joka Huhtiniemen huhussa oli hurjimmilaan mm. Haavikon esiintuomana. Virheen korjaus on eri asia, kuin ruveta esittämään mielikuvituksellisia väitteitä asioita tarkistamatta.

Tutkimustietoa voi jokainen halukas kyseenalaistaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta jos haluaa väitteitä uskottavan, niin ne tulee todistaa. Myöskään yksittäisten tapausten yleistäminen ei ole mitään tutkimusta.

Moilasen tapausta ei Lindstedt kirjannut, koska ei löytänyt miestä kaatuneiden tai ammuttujen luetteloista eikä tarkempia tietoja muutenkaan. Hän ei ylipäänsä keräillyt epäselviä tapauksia eikä niihin liittyviä tarinoita. Sen teki Ylikangas tunnetuin seurauksin.

piti paikkansa kirjoitti:

Se oli 23.6. 44 tilanne suoraan eversti Kempin taistelukertomuksesta. Sitä ei vain kukaan tullut aikanaan tarkistaneeksi. Ei se oikeuta sellaiseen valehteluun, jota Ylikangas ja häneen uskovat on harjoittaneet ja joka Huhtiniemen huhussa oli hurjimmilaan mm. Haavikon esiintuomana. Virheen korjaus on eri asia, kuin ruveta esittämään mielikuvituksellisia väitteitä asioita tarkistamatta.

Tutkimustietoa voi jokainen halukas kyseenalaistaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta jos haluaa väitteitä uskottavan, niin ne tulee todistaa. Myöskään yksittäisten tapausten yleistäminen ei ole mitään tutkimusta.

Moilasen tapausta ei Lindstedt kirjannut, koska ei löytänyt miestä kaatuneiden tai ammuttujen luetteloista eikä tarkempia tietoja muutenkaan. Hän ei ylipäänsä keräillyt epäselviä tapauksia eikä niihin liittyviä tarinoita. Sen teki Ylikangas tunnetuin seurauksin.

Lue lisää

>Moilasen tapausta ei Lindstedt kirjannut, koska ei löytänyt miestä kaatuneiden tai ammuttujen luetteloista eikä tarkempia tietoja muutenkaan.<

Nyt menet jo itsekin solmuun selityksissäsi. Tai sitten puhut kerrankin täysin totta! Mitä ei ollut kirjoissa eikä kansissa, sitä ei ole koskaan tapahtunutkaan. Yksinkertaista ja helppoa. Eikö olekin helppo selitys miksi joitain papereita piti häivyttää? Juuri tuotahan se HY on koettanut mm. "Kuutosille" kertoa.

Voisikohan joku vielä kertoa oliko koko sotamies Moilasta koskaan olemassakaan JR 49:ssä ?

:=)

piti paikkansa kirjoitti:

Se oli 23.6. 44 tilanne suoraan eversti Kempin taistelukertomuksesta. Sitä ei vain kukaan tullut aikanaan tarkistaneeksi. Ei se oikeuta sellaiseen valehteluun, jota Ylikangas ja häneen uskovat on harjoittaneet ja joka Huhtiniemen huhussa oli hurjimmilaan mm. Haavikon esiintuomana. Virheen korjaus on eri asia, kuin ruveta esittämään mielikuvituksellisia väitteitä asioita tarkistamatta.

Tutkimustietoa voi jokainen halukas kyseenalaistaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta jos haluaa väitteitä uskottavan, niin ne tulee todistaa. Myöskään yksittäisten tapausten yleistäminen ei ole mitään tutkimusta.

Moilasen tapausta ei Lindstedt kirjannut, koska ei löytänyt miestä kaatuneiden tai ammuttujen luetteloista eikä tarkempia tietoja muutenkaan. Hän ei ylipäänsä keräillyt epäselviä tapauksia eikä niihin liittyviä tarinoita. Sen teki Ylikangas tunnetuin seurauksin.

Lue lisää

"Sen teki Ylikangas tunnetuin seurauksin."

Ei tehnyt tältä osin. Sotamies Moilanen JR 49:stä ei ehtinyt uusimpaan kirjaan mukaan.

JR 49 kirjoitti:

>Moilasen tapausta ei Lindstedt kirjannut, koska ei löytänyt miestä kaatuneiden tai ammuttujen luetteloista eikä tarkempia tietoja muutenkaan.<

Nyt menet jo itsekin solmuun selityksissäsi. Tai sitten puhut kerrankin täysin totta! Mitä ei ollut kirjoissa eikä kansissa, sitä ei ole koskaan tapahtunutkaan. Yksinkertaista ja helppoa. Eikö olekin helppo selitys miksi joitain papereita piti häivyttää? Juuri tuotahan se HY on koettanut mm. "Kuutosille" kertoa.

Voisikohan joku vielä kertoa oliko koko sotamies Moilasta koskaan olemassakaan JR 49:ssä ?

:=)

Lue lisää

itse, mitkä seikat julkistaa todistettuina, mitkä epävarmoina ja mitkä jättää pois, koska todisteita ei löydy.
Lindstedt kuulu käsittääkseni niihin tutijoihin, joiden mielestä epäselvä asia - vaikka mahdollinen - tulee jättää pois, koska sitä ei ole voitu varmentaa toisesta lähteestä. Ylikangas taas kuuluu niihin, jotka kertovat totena jokaisen jutun, joka on oman ennakkoasenteen mukainen. Todisteeksi riittää mikä tahansa tarina. Jos todisteita ei löydy, ne keksitään.

Kaikki asiat eivät todellakaan ole paperilla, koska kaikista ei ole koskaan papereita tehtykään. Myös tehtyjä papereita on kadonnut ja jopa tarkoituksella hävitettty. Ei kukaan ole koskaan näitä asioita kieltänyt. Se ei silti todista sitä, että Ylikankaan väittämiä salaisia ja laittomia teloituksia ja ampumisia olisi hänen esittämiään määriä tapahtunut ja nimenomaan ylimmän johdon käskystä. On yllin kyllin asiakirjoja, jotka todistavat aivan muuta. Ja tuhat kertaa enmmän kertomuksia, jotka kumoavat Ylikankaan sepustukset. Mutta kuten usein todettu. Ylikankaalla ja hänen oppilapsillaan on kyse uskosta. Siihen ei tieto pysty. Ja uskoahan saa ihan mihin haluaa, jopa pötypuheisiin. Mutta jos haluaa niihin muiden uskovan, ne tulee todistaa.

JR 49 kirjoitti:

"Mitä nämä "monet uudet teloitustapaukset" ovat?"

Sotamies Moilanen JR 49 olkoon esimerkkinä.


Mutta onko niin, ettei sotamies Moilasta löydy kirjoista eikä kansista, joten voiko se olla totta ensinkää...? Eikö löydy edes kadonnenakaan? Entäs kuolleeksi julistettuna? Upseeritotuushan lähtee näistä liikkeelle kerta kerran jälkeen. Jukkatotuushan turvautuu vain niihin varmoihin papereihin...

Kokeile tuolta. Laitoin aikaväliksi 20.6-30.8.1944 ja "Hakuehdoilla löytyi 17 henkilö(ä)."
Kukaan ei taida olla JR 49:n miehiä.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?snimi=*MOILANEN&kuol_a_p=20&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=30&kuol_l_v=1944&kuol_...

Lue lisää

Miten yksi mies voi olla esimerkkinä "monesta uudesta teloitustapauksesta"? Mitä nämä "monet uudet teloitustapaukset" ovat ja miten ne on todennettu? Keitä ne ovat? Eikö pitäisi kuitenkin löytää niitä ammuttuja ennen kuin voidaan väittää heidät laittomasti ammutuiksi, vai mitä omiin tarkoituksiinsa sopivaa epämääräistä termiä Ylikangas nyt sattuukaan käyttämään?

Jukkatotuushöpöttäjät uskovat teloituksiin, joiden kohteita ei edes ole löytynyt. Nyt foliohattua taittelemaan!

Eikös historia ole kokonaisuudessaan nimenomaan jälkiviisautta. Pitää olla ajallista perspektiiviä eli tarpeeksi aikaa viisauden muodostumiseen.

viisas? kirjoitti:

Eikös historia ole kokonaisuudessaan nimenomaan jälkiviisautta. Pitää olla ajallista perspektiiviä eli tarpeeksi aikaa viisauden muodostumiseen.

>Pitää olla ajallista perspektiiviä eli tarpeeksi aikaa viisauden muodostumiseen.<

Reilu 50 vuotta riittää korjaamaan JOPA pahimmat sotahistorioitsijoiden tekemät limbot!

419 kirjoitti:

>Pitää olla ajallista perspektiiviä eli tarpeeksi aikaa viisauden muodostumiseen.<

Reilu 50 vuotta riittää korjaamaan JOPA pahimmat sotahistorioitsijoiden tekemät limbot!

Lue lisää

poistamaan tai ainakin minimoimaan tutkimuksiin jäävät virheet. Täytyy muistaa, että lähteissäkin on virheitä. Kaikki asiakirjat ovat ihmisten tekemiä, joskus kovassa kiireessä ja puutteeellisin tiedoin. Kaikkein aukkoisin ja epäluotettavin on muistiteto. Sen tietää jokainen tutkija.

Sotahistoriassa on suunnaton määrä faktaa. Vaikka kuinka tarkistaa ja tarkistamistaan tarkistaa, aina jää jotain. Pahinta on se, että jostain syystä juuri virheet lähtevät kiertopon. eikä kukaan tule tarkistaneeksi. Siitä tämä 419 on hyvä esimerkki.

Sotahistorioitsijat selviävätr hyvin puhtain paperein verrattuna Ylikankaaseen, jonka "Romahtaako rintama?" sisältää ainakin 80- 100 virhettä laskutavasta riippuen. Niihin sisältyy kaikenlaista alkaen vääristä sotilasarvoista, nimistä, päivämääristä sekä rintamatapahtumista ja päätyen lähteiden harkitun virheellsiin tulkintoihin jopa suoranaisiin väärennyksiin.. Kaiken lisäksi monet virheet toistetaan viimeisimmässä opuksesa, vaikka ne on kiistatta osoitettu vääriksi.

pyritään kirjoitti:

poistamaan tai ainakin minimoimaan tutkimuksiin jäävät virheet. Täytyy muistaa, että lähteissäkin on virheitä. Kaikki asiakirjat ovat ihmisten tekemiä, joskus kovassa kiireessä ja puutteeellisin tiedoin. Kaikkein aukkoisin ja epäluotettavin on muistiteto. Sen tietää jokainen tutkija.

Sotahistoriassa on suunnaton määrä faktaa. Vaikka kuinka tarkistaa ja tarkistamistaan tarkistaa, aina jää jotain. Pahinta on se, että jostain syystä juuri virheet lähtevät kiertopon. eikä kukaan tule tarkistaneeksi. Siitä tämä 419 on hyvä esimerkki.

Sotahistorioitsijat selviävätr hyvin puhtain paperein verrattuna Ylikankaaseen, jonka "Romahtaako rintama?" sisältää ainakin 80- 100 virhettä laskutavasta riippuen. Niihin sisältyy kaikenlaista alkaen vääristä sotilasarvoista, nimistä, päivämääristä sekä rintamatapahtumista ja päätyen lähteiden harkitun virheellsiin tulkintoihin jopa suoranaisiin väärennyksiin.. Kaiken lisäksi monet virheet toistetaan viimeisimmässä opuksesa, vaikka ne on kiistatta osoitettu vääriksi.

Lue lisää

>>Sotahistorioitsijat selviävätr hyvin puhtain paperein verrattuna Ylikankaaseen, jonka "Romahtaako rintama?" sisältää ainakin 80- 100 virhettä laskutavasta riippuen.

419 kirjoitti:

>>Sotahistorioitsijat selviävätr hyvin puhtain paperein verrattuna Ylikankaaseen, jonka "Romahtaako rintama?" sisältää ainakin 80- 100 virhettä laskutavasta riippuen.

noita muita, mutta Jatkosodan pikku Jättiläisestä olen löytänyt kymmenkunta pikku virhettä. On muistettava, että kyseessä on suuren kirjoittajajoukon kokoomateos. Jokainen kirjoittaja vastaa teksteistään.

Taidat muuten liioitella tuota virhemäärää. Toisaalta teokset kattavat tavattoman laajan alueen. Täysin virheettä siitä on mahdoton selvitä.

Yksittäisenä teoksena Ylikangas on lyömätön, ellei sitten Jukka Rislakki sillä Salainen tiedustelu Suomessa ( tai jotain sinne päin) mene ohi.

laskenut, kirjoitti:

noita muita, mutta Jatkosodan pikku Jättiläisestä olen löytänyt kymmenkunta pikku virhettä. On muistettava, että kyseessä on suuren kirjoittajajoukon kokoomateos. Jokainen kirjoittaja vastaa teksteistään.

Taidat muuten liioitella tuota virhemäärää. Toisaalta teokset kattavat tavattoman laajan alueen. Täysin virheettä siitä on mahdoton selvitä.

Yksittäisenä teoksena Ylikangas on lyömätön, ellei sitten Jukka Rislakki sillä Salainen tiedustelu Suomessa ( tai jotain sinne päin) mene ohi.

Lue lisää

>Taidat muuten liioitella tuota virhemäärää<

419 vs. Niemisen lukemat

http://jarmonieminen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/02/20-prikaatin-kaatuneet-ja-kadonneet/

Niemisellä on valmis juttu, joten eiköhän panna vain likki ja sitten alat vaan vertaamaan lukemia.

Sanon edellenkin näin :

Suomen Sota I-XI, osa 7, sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!
Jatkosodan historia 1-6 sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!
Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu: sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!

laskenut, kirjoitti:

noita muita, mutta Jatkosodan pikku Jättiläisestä olen löytänyt kymmenkunta pikku virhettä. On muistettava, että kyseessä on suuren kirjoittajajoukon kokoomateos. Jokainen kirjoittaja vastaa teksteistään.

Taidat muuten liioitella tuota virhemäärää. Toisaalta teokset kattavat tavattoman laajan alueen. Täysin virheettä siitä on mahdoton selvitä.

Yksittäisenä teoksena Ylikangas on lyömätön, ellei sitten Jukka Rislakki sillä Salainen tiedustelu Suomessa ( tai jotain sinne päin) mene ohi.

Lue lisää

Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu kirja on todella sekava teos. Hakemistoja on lopussa kymmeniä sivuja, mutta jos yrität etsiä vaikkapa montako divisioonaa Suomella oli 1941 tai 1944, niin sellaista tietoa et kirjasta hakemistojen avulla löydä. Et kyllä löydä sitä ehkä muutenkaan. Minä en ole löytänyt, vaikk akirjan ostinkin heti sen ilmestyttyä ja olen sitä aina joskus selaillutkin ihan tosissaan.

Kirjassa on valtava sivumäärä pelkkää "silpputietoa" sieltä sun täältä. Toki hyviäkin artikkeleita löytyy, mutta varsinkin kesän 1944 suuret torjuntataistelut on surkeasti kerrottu ja niistä kaikista ei löydy juuri mitään mainintaa edes pääpiirteissä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Vuosalmen taistelu ja sen kulku.

Hakemistosta löytyy hakusanoila lause pari Vuosalmi -haun kohdalta mutta taistelun kulkua ei ole missään kerrottu edes auttavasti.

57€ hukkaan kirjoitti:

Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu kirja on todella sekava teos. Hakemistoja on lopussa kymmeniä sivuja, mutta jos yrität etsiä vaikkapa montako divisioonaa Suomella oli 1941 tai 1944, niin sellaista tietoa et kirjasta hakemistojen avulla löydä. Et kyllä löydä sitä ehkä muutenkaan. Minä en ole löytänyt, vaikk akirjan ostinkin heti sen ilmestyttyä ja olen sitä aina joskus selaillutkin ihan tosissaan.

Kirjassa on valtava sivumäärä pelkkää "silpputietoa" sieltä sun täältä. Toki hyviäkin artikkeleita löytyy, mutta varsinkin kesän 1944 suuret torjuntataistelut on surkeasti kerrottu ja niistä kaikista ei löydy juuri mitään mainintaa edes pääpiirteissä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Vuosalmen taistelu ja sen kulku.

Hakemistosta löytyy hakusanoila lause pari Vuosalmi -haun kohdalta mutta taistelun kulkua ei ole missään kerrottu edes auttavasti.

Lue lisää

historian laitosten "herrojen tutkimukset", niin seuraavaksi ehdotan tutustumaan Aake Jermon teoksiin - Siiranmäen miehet sekä Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 teoksiin. Jermon tyylitaju vetää vertojaan jopa Jukka L. Mäkelän ilmaisutaidolle. Näin tulet ko. taisteluista tietämään kokonaisuuden, sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia komentajista - sotamiehiin saakka.

Pussinperä kirjoitti:

historian laitosten "herrojen tutkimukset", niin seuraavaksi ehdotan tutustumaan Aake Jermon teoksiin - Siiranmäen miehet sekä Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 teoksiin. Jermon tyylitaju vetää vertojaan jopa Jukka L. Mäkelän ilmaisutaidolle. Näin tulet ko. taisteluista tietämään kokonaisuuden, sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia komentajista - sotamiehiin saakka.

Lue lisää

"Jermon tyylitaju vetää vertojaan jopa Jukka L. Mäkelän ilmaisutaidolle."

Pussis, lue Matti Kuusen arvio Jermosta. Matti Kuusen varmaan tietänet toimineen JR 7:n propagandaupseesina ja myöhemmin sitten professorina ja tutkijana.

Tuonne jo kirjoitin aikoinaan jutun Jermosta, joka oli Kuusen arvioimana vain pelkkä senttari. Molemmat Jermot on tullut luetua ja toinen on hyllyssäkin. Kuusen molemmat muistelmakirjat, Roolit ja särmät ja Ohituksia, on molemmat hyllyssäni, luonnollisesti!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kuusi

Näissä kahdessa kirjassa on paljon mielenkiintoisia sotajuttuja, etenkin JR 7:n osalta, suosittelen!

Roolit ja särmät: Dokumentteja seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-09298-7.

Ohituksia. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08614-6.



Jermo teki 2 kirjaa lähinnä JR7 taisteluista
Kuuseen kurottaja19.8.2009 14:14

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39539827


Aake Jermo teki 2 kirjaa lähinnä JR7 taisteluista. Jermon Siiranmäen taisteluista kertovasta kirjasta kertoo mm. Matti Kuusi omissa muistelmissaan sen syntyvaiheista ja haastatteluista joita Jermo häneltä mourusi. Jälkimäistä kirjaa Kuusi piti aika epäonnistuneena. Jermo oli Kuusen mukaan kinunnut haastattelua jo pitkään ja kun hän lopulta suostui tapaamaan Jermon niin tapaaminen olikin todella lyhyt. Kuusi hoksasi myöhemmin, että Jermolla olikin kova kiire jo tunnin-parin päästä tupakalle ja hän ei luultavasti ilennyt kertoa tätä ääneen ja siksi lopetti jutustelun ennen kuin se pääsi edes kunnolla vauhtiin! Kuusi oli JR7:n propagandaupseerina Jatkosodassa.

Jermo Aake Siiranmäen miehet
Otava, 1977, 359 s., painos: 1


Jermo Aake Teräsmyrskyssä loppuun saakka Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944
Otava, 1980, 374 s., painos: p1


Rauman-Aalto Tauno sanoo kirjassaa Alusta loppuun Äyräpään tulihelvetissä - eli lapsisotilaan muisteluksia sotakesältä -44, kuinka Jermon kirjat oli tilaustyö Kauniin Adolfin kilven kiillottamiseksi. Tauno Rauman-Aalto olikin JR 49:n miehiä ja viimeisä sillanpäästä poistuneita. Hyvä kirja, suosittelen.

Tuossa on siitä kirjasta tekemäni avaus:

Äyräpää Vuosalmi, erilainen
sotakuvaus 9.12.2008 11:00

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6576993

Pussinperä kirjoitti:

historian laitosten "herrojen tutkimukset", niin seuraavaksi ehdotan tutustumaan Aake Jermon teoksiin - Siiranmäen miehet sekä Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 teoksiin. Jermon tyylitaju vetää vertojaan jopa Jukka L. Mäkelän ilmaisutaidolle. Näin tulet ko. taisteluista tietämään kokonaisuuden, sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia komentajista - sotamiehiin saakka.

Lue lisää

"seuraavaksi ehdotan tutustumaan Aake Jermon"

Jatkan vielä pari sanaa. Minulla on kaikki Matti Koskimaan kirjat hyllyssäni. Minä katselen niistä kun jokin viime sotien (1941-1944) aihe vaatii tarkempaa lähestymistä. Jos sieltäkään ei löydy riittävän tarkasti, niin pari tuhatta (yli 2000) muuta sotaan liittvää kirjaa on niiden lisäksi hyllyissäni! Romaaneja niistä ei ole kuin muutama eli valtaosin dokumentteja ja muistelmia.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa

Karhumäestä Ilomantsiin. II armeijakunnan vetäytyminen Maaselän kannakselta Tolvajärvelle ja Ilomantsiin kesällä 1944 (2000)
Syväriltä Nietjärvelle. Aunuksen ryhmän taistelut kesällä 1944 (1998)
Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)
Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)
Murtajan tykistö. 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 (1994)
Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)

57€ hukkaan kirjoitti:

Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu kirja on todella sekava teos. Hakemistoja on lopussa kymmeniä sivuja, mutta jos yrität etsiä vaikkapa montako divisioonaa Suomella oli 1941 tai 1944, niin sellaista tietoa et kirjasta hakemistojen avulla löydä. Et kyllä löydä sitä ehkä muutenkaan. Minä en ole löytänyt, vaikk akirjan ostinkin heti sen ilmestyttyä ja olen sitä aina joskus selaillutkin ihan tosissaan.

Kirjassa on valtava sivumäärä pelkkää "silpputietoa" sieltä sun täältä. Toki hyviäkin artikkeleita löytyy, mutta varsinkin kesän 1944 suuret torjuntataistelut on surkeasti kerrottu ja niistä kaikista ei löydy juuri mitään mainintaa edes pääpiirteissä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Vuosalmen taistelu ja sen kulku.

Hakemistosta löytyy hakusanoila lause pari Vuosalmi -haun kohdalta mutta taistelun kulkua ei ole missään kerrottu edes auttavasti.

Lue lisää

Jos haluaa tietää jatkosodan joukkojen määrän, niin kannattaa katsoa luku "Maavoimien joukkojen perustaminen" esim sivut 78-79. Tässä kirjasa on periaatteessa vain "rautaisannokset" kustakin aiheesta. Luvun perässä on aihe luettelo keskeisistä lähteistä. Niistä voi hakea lisää tietoa.

Kirja on aivan erinomainen väline sekä perustietojen hankintaan että muistin virkistämiseen. Yksityiskohtaiset taistelukuvaukset on tietysti haettava nuualta. Aineistoa on loputtomiin.

419 kirjoitti:

>Taidat muuten liioitella tuota virhemäärää<

419 vs. Niemisen lukemat

http://jarmonieminen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/02/20-prikaatin-kaatuneet-ja-kadonneet/

Niemisellä on valmis juttu, joten eiköhän panna vain likki ja sitten alat vaan vertaamaan lukemia.

Sanon edellenkin näin :

Suomen Sota I-XI, osa 7, sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!
Jatkosodan historia 1-6 sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!
Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu: sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!

Lue lisää

virhemäärät. Kunhan höpiset.

pitää osala! kirjoitti:

Jos haluaa tietää jatkosodan joukkojen määrän, niin kannattaa katsoa luku "Maavoimien joukkojen perustaminen" esim sivut 78-79. Tässä kirjasa on periaatteessa vain "rautaisannokset" kustakin aiheesta. Luvun perässä on aihe luettelo keskeisistä lähteistä. Niistä voi hakea lisää tietoa.

Kirja on aivan erinomainen väline sekä perustietojen hankintaan että muistin virkistämiseen. Yksityiskohtaiset taistelukuvaukset on tietysti haettava nuualta. Aineistoa on loputtomiin.

Lue lisää

>Jos haluaa tietää jatkosodan joukkojen määrän<

Kirja on käsittämättömän sekava ja hakemistot on huonot. Sekavuudella tarkoitan sitä, ettei asioita voi löytää selailemalla, koska mitään kronologiaa ei ole. Sellaista ei kenties voikaan olla tuollaisessa puntissa, jossa käsitellään sitä sun tätä. Silloin hyvät hakemistot pelastaisi paljon.

Kyllä Suomen Puolustusvoimien joukot ja vahvuudet olisi voinut olettaa selostetun paremmin. Ainoa todella hyvä teos tuohon on Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -teos. Siinä on kaikkien divisioonien ja prikaatien kokoonpanot Talvisodassa ja Jatkosodassa sekä Lapin sodassa. Lisäksi siitä löytyy niiden sotatiet. Kokoonpanot on esitetty aina rykmenttejä ja pataljoonia myöten. Samaten henkilönimiä yksiköiden komentajista on todella runsaasti. Kokoonpanot on 1939, 1941, 1944 ja Lapin sodan tilanteista. Siihen on kyllä tehty valtava työ.

Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu kirja häpeää mennen tullen tuosta muutaman sivun esityksestä, jota et löydä mistään toisesta teoksesta!

Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -teoksen sivut 145-154 ovat todellakin hintansa arvoiset! Suosittelen kirjaa kaikille alan harrastajille perusteokseksi! Toki kirjassa on kaikki samaiset yhtymät esitelty lyhyesti ja niiden sotatiet on karttakuvin kerrottu.

nuo sinun kirjoitti:

virhemäärät. Kunhan höpiset.

Suomen Sota I-XI, osa 7, sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!
Jatkosodan historia 1-6 sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!
Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu: sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!

Noiden teosten esittämä 419 kadonnutta (tarkoittaa noin monen vuoden päästä tapahtumista käytännössä samaa kuin kaatunutta) vs.Tarkin luvut tai ne Niemisen sivun luvut 20. Pr:n kaatuneista. Lukemien ero on yli 300.

Siis 300 virhettä!

419 vs.Tarkkin luvut kirjoitti:

Suomen Sota I-XI, osa 7, sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!
Jatkosodan historia 1-6 sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!
Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu: sisältää yhdessä ainoassa lukemassa noin 300 virhettä!

Noiden teosten esittämä 419 kadonnutta (tarkoittaa noin monen vuoden päästä tapahtumista käytännössä samaa kuin kaatunutta) vs.Tarkin luvut tai ne Niemisen sivun luvut 20. Pr:n kaatuneista. Lukemien ero on yli 300.

Siis 300 virhettä!

Lue lisää

mahtuu näillekin palstoille juttujaan esittämään.
Suomen sota ja Jatkosodan historia ovat erittäin luotettavia tutkimuksia. Pikku virheitä löytyy niin laajoista teoksista aina. Sille ei voi mitään. Tämä "419" on klassinen esimerkki siitä, miten jokin virhe lähtee kiertoon ilman että kukaan tulee sitä tarkistaneeksi. Se ei mitenkään alenna teosten arvoa. Onpahan kauneuspilkku.

Yhteen virheeseen tuijottaminen ja sen loputon hokeminen osoittaa vain sitä, miten joillekin pölhöille jumiutuu tietty kuviö päälle. Esimerkkejä on monia muitakin.

KEP. kirjoitti:

>Jos haluaa tietää jatkosodan joukkojen määrän<

Kirja on käsittämättömän sekava ja hakemistot on huonot. Sekavuudella tarkoitan sitä, ettei asioita voi löytää selailemalla, koska mitään kronologiaa ei ole. Sellaista ei kenties voikaan olla tuollaisessa puntissa, jossa käsitellään sitä sun tätä. Silloin hyvät hakemistot pelastaisi paljon.

Kyllä Suomen Puolustusvoimien joukot ja vahvuudet olisi voinut olettaa selostetun paremmin. Ainoa todella hyvä teos tuohon on Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -teos. Siinä on kaikkien divisioonien ja prikaatien kokoonpanot Talvisodassa ja Jatkosodassa sekä Lapin sodassa. Lisäksi siitä löytyy niiden sotatiet. Kokoonpanot on esitetty aina rykmenttejä ja pataljoonia myöten. Samaten henkilönimiä yksiköiden komentajista on todella runsaasti. Kokoonpanot on 1939, 1941, 1944 ja Lapin sodan tilanteista. Siihen on kyllä tehty valtava työ.

Jatkosodan pikkujättiläinen, Tieto-Finlandia -palkittu kirja häpeää mennen tullen tuosta muutaman sivun esityksestä, jota et löydä mistään toisesta teoksesta!

Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -teoksen sivut 145-154 ovat todellakin hintansa arvoiset! Suosittelen kirjaa kaikille alan harrastajille perusteokseksi! Toki kirjassa on kaikki samaiset yhtymät esitelty lyhyesti ja niiden sotatiet on karttakuvin kerrottu.

Lue lisää

selkeä kronologinen perusjäsentely. Ao. päälukuun on sijoitetttu ne asiat, jotka ovat olleet kullekin ajanjaksolle keskeisiä. Tämän laatuinen kirja käsittelee tarkoituksella asiat lyhyesti tietoiskuina. Kaikki kirjoittajat ovat alojensa asiantuntijoita.

Hakemistot ovat erittäin laajoja ja niiden avulla pääsee hyvin liikkeelle selvittämään asioita. Jos artikkeli ei riitä, on tarjolla reitti eteenpäin lähdeteosten avulla. Esimerkiksi tarkat tiedot perustetuista joukoista löytyvät Suomen sota 1.osasta. Sieltä ne Metsäläkin on ottanut.

On siis muistettava, että kyse on nimenomaan faktatiedon välityksestä, ei tutkimuksesta.

pitää osala! kirjoitti:

Jos haluaa tietää jatkosodan joukkojen määrän, niin kannattaa katsoa luku "Maavoimien joukkojen perustaminen" esim sivut 78-79. Tässä kirjasa on periaatteessa vain "rautaisannokset" kustakin aiheesta. Luvun perässä on aihe luettelo keskeisistä lähteistä. Niistä voi hakea lisää tietoa.

Kirja on aivan erinomainen väline sekä perustietojen hankintaan että muistin virkistämiseen. Yksityiskohtaiset taistelukuvaukset on tietysti haettava nuualta. Aineistoa on loputtomiin.

Lue lisää

On ne tiedot muillakin hukassa. Oulussa Riihisäätiöllä pari vuotta sitten luennoinut Jukka Seppinen puhui 21:sta suomalaisdivisioonasta. Hän esitteli tuolloin kirjaansa Vaaran vuodet?.

Arvaas vaan osaako tavallinen sodasta kiinnostunut kansalainen etsiä hakemiston kohtaa Maavoimien perustaminen, kun hän etsii tietoa armeijan suuruudesta tai divisioonien määrästä. Pikemminkin etsintä voi kohdistua divisioona -sanaan ja sieltä ei tuossa kirjassa paljoa kostu! Lisäksi tilanteet muuttui moneen kertaan ja kesällä 1944 taistelevien yhtymien määrät oli kovin erilaiset kuin 1941.

sekopäitä kirjoitti:

mahtuu näillekin palstoille juttujaan esittämään.
Suomen sota ja Jatkosodan historia ovat erittäin luotettavia tutkimuksia. Pikku virheitä löytyy niin laajoista teoksista aina. Sille ei voi mitään. Tämä "419" on klassinen esimerkki siitä, miten jokin virhe lähtee kiertoon ilman että kukaan tulee sitä tarkistaneeksi. Se ei mitenkään alenna teosten arvoa. Onpahan kauneuspilkku.

Yhteen virheeseen tuijottaminen ja sen loputon hokeminen osoittaa vain sitä, miten joillekin pölhöille jumiutuu tietty kuviö päälle. Esimerkkejä on monia muitakin.

Lue lisää

Sinään tässä sekoilet oikein olan takaa! Ensin sanot näin:

"Suomen sota ja Jatkosodan historia ovat erittäin luotettavia tutkimuksia."

Ja heti perään kumoat kaiken:

"Tämä "419" on klassinen esimerkki siitä, miten jokin virhe lähtee kiertoon ilman että kukaan tulee sitä tarkistaneeksi."

Mikä onkaan tarkkaa tutkimusta kun tietoja ei vaivauduta edes tarkistamaan! Sama virhe noin monessa "virallisen totuuden kertovassa kirjassa" antaa erikoisen kuvan tarkasta tutkimuksesta. On aivan eri juttu jos joku Paavo Haavikko piehtaroi Viipurin 419:lla kadonneella ja kehittelee salaliittoteorioitaan. Näin hän siis teki kirjassa Päämaja, Suomen hovi.

Paljonko on paljon kirjoitti:

On ne tiedot muillakin hukassa. Oulussa Riihisäätiöllä pari vuotta sitten luennoinut Jukka Seppinen puhui 21:sta suomalaisdivisioonasta. Hän esitteli tuolloin kirjaansa Vaaran vuodet?.

Arvaas vaan osaako tavallinen sodasta kiinnostunut kansalainen etsiä hakemiston kohtaa Maavoimien perustaminen, kun hän etsii tietoa armeijan suuruudesta tai divisioonien määrästä. Pikemminkin etsintä voi kohdistua divisioona -sanaan ja sieltä ei tuossa kirjassa paljoa kostu! Lisäksi tilanteet muuttui moneen kertaan ja kesällä 1944 taistelevien yhtymien määrät oli kovin erilaiset kuin 1941.

Lue lisää

lueteltu suomalaiset joukko-osastot, myös divisioonat, ja sivut, joilla niitä käsitellään. Sitten seuraavat venäläiset ja saksalaiset. Kirjan käyttäjä löytää ne helposti.

Muutokset kesään -44 ei niin suuria olleet. Pari divisioonaa lakkautettiin ja panssaridivisioona ynnä muutama prikaati perustettiin lisää. Nekin asiat löytyvät Suomen sota ja Jatkosodan historia sarjoista.

Asiahakemistosta löytyy mm. sana divisioonaorganisaatio.

Katso peiliin. Jos naamasi on vino, se ei ole peilin vika.

Kannattaisikohan sinunkin ensin hieman tutustua JPJ:een ja sitten vasta arvostella. Kyllä se löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista.

Seppinen on polittisen historian tutkija ja vastaa omista tulkinnoistaan. Jos hän ei vaivaudu tarkistamaan tietojaan, niin miten se voi JPJ:n vika olla? Voi olla, etrtä hän on laskenut jostain kartasta tai taulukosta kesän -41 kaikki suomalaiset ja saksalaiset divisioonat Suomen rintamalla.. Silloin tuo 21 on oikea luku.

vaan kertoi totuuden Ylikankaan tutkimuksesta. Se avasi Hesarinkin silmät. Siellähän oli uskottu Ylikankaaseen historian keisarina, mutta nyt on käynyt selväksi, että keisarilla ei olekaan vaatteita ainakaan sotahistorioitsijana. Ylikangas on jäänyt kiinni selvistä valheista ja yhtenä kiinniottajana on nuoren polven tähti eli Jokisipilä. Kyllä kurmottaa vanhaa miestä, kun hatusta tempaistut "viitteelliset arviot" eivät asiantuntijoille kelpaakaan.