Tuli sitten katsahdettua tämäkin kulttiroskaleffa.
Voin sanoa inhonneeni elokuvaa jokaisena sen sekunttina koko sen kestonsa ajan, mutta nyt parin päivän ja muutaman paskareissun jälkeen täytyy tunnustaa elokuvan tehneen tehtävänsä, ja voin sanoa todella pitäneeni siitä.
Elokuva kertoo asuntovaunussa asustelevasta epätavallisesta perheestä jota johtaa useista Watersin leffoista tuttu transvestiitti isä/äiti Divine joka ylpeilee meriitillään olla "Filthiest People Alive", josta käy todisteeksi hyvin loppukliimaksina esitettävä aidon koirankakan syömineen.
Muihin perheenjäseniin lukeutuu mm. lasten pinnasängyssä muna-addiktista kärsivä isoäiti ja Divineen insestisuhteessa elävä, kanoja naiva poika.
Elokuva on silkkaa luontaan pois työntävää, itsetietoista roskaa, joka on tehty laskelmoivan shokeeraavaksi, ja kaikkia ihmisyyteen ja normikäyttäytymiseen liittyviä tabuja rikkovaksi irvikuvaksi/peilikuvaksi meistä.
Mutta toisin kuin joku Intependence Day, tai muu vastaava laskelmoitu teos elokuva, tämä kakkakikkare kelluu ja pysyy pinnalla.
Jos siis kiinnostaa nähdä ihmiselle epätervettä viihdettä, eikä järkyty perverssiydestä, kanojen rääkkäyksestä, 50-luvun musiikista tai vaikka siitä miltä miehen peräaukko näyttää, niin suosittelen elokuvaa sillä varauksella, että saatat menettää ruoka- ja seksihalusi pariksi päiväksi, etkä ehkä tohdi toviin istahtaa tuijottamaan BB:tä tai Kauniita ja Rohkeita.
Jos jostain elokuvasta toivoisi tehtävän remaken niin tästä, kunhan jättävät kanat rauhaan!:)
Tämänkaltaisen elokuvan jälkeen sitä tuntee itsensä hitusen normaalimmaksi.
***½
Voin sanoa inhonneeni elokuvaa jokaisena sen sekunttina koko sen kestonsa ajan, mutta nyt parin päivän ja muutaman paskareissun jälkeen täytyy tunnustaa elokuvan tehneen tehtävänsä, ja voin sanoa todella pitäneeni siitä.
Elokuva kertoo asuntovaunussa asustelevasta epätavallisesta perheestä jota johtaa useista Watersin leffoista tuttu transvestiitti isä/äiti Divine joka ylpeilee meriitillään olla "Filthiest People Alive", josta käy todisteeksi hyvin loppukliimaksina esitettävä aidon koirankakan syömineen.
Muihin perheenjäseniin lukeutuu mm. lasten pinnasängyssä muna-addiktista kärsivä isoäiti ja Divineen insestisuhteessa elävä, kanoja naiva poika.
Elokuva on silkkaa luontaan pois työntävää, itsetietoista roskaa, joka on tehty laskelmoivan shokeeraavaksi, ja kaikkia ihmisyyteen ja normikäyttäytymiseen liittyviä tabuja rikkovaksi irvikuvaksi/peilikuvaksi meistä.
Mutta toisin kuin joku Intependence Day, tai muu vastaava laskelmoitu teos elokuva, tämä kakkakikkare kelluu ja pysyy pinnalla.
Jos siis kiinnostaa nähdä ihmiselle epätervettä viihdettä, eikä järkyty perverssiydestä, kanojen rääkkäyksestä, 50-luvun musiikista tai vaikka siitä miltä miehen peräaukko näyttää, niin suosittelen elokuvaa sillä varauksella, että saatat menettää ruoka- ja seksihalusi pariksi päiväksi, etkä ehkä tohdi toviin istahtaa tuijottamaan BB:tä tai Kauniita ja Rohkeita.
Jos jostain elokuvasta toivoisi tehtävän remaken niin tästä, kunhan jättävät kanat rauhaan!:)
Tämänkaltaisen elokuvan jälkeen sitä tuntee itsensä hitusen normaalimmaksi.
***½
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Voin sanoa inhonneeni elokuvaa jokaisena sen sekunttina koko sen kestonsa ajan"
Mitään muuta John waters ei ikinä halunnutkaan.
Minusta Watersin elokuvat ovat enemmän komedioita kuin shokeraavaksi tarkoitettua trashia. Iljettävyydet ovat niin yliampuvia, että ollaan ja reippaasti komedian puolella. "kunhan jättävät kanat rauhaan!:)" Kyseinen kana päätyi seuraavana päivänä persaukisen kuvausryhmän pataan :)
Kannattaa lukea "Waters: Shokkiarvo, Hyvällä maulla tehty kirja huonosta mausta". Miehen nuoruusvuodet ovat olleet lähes samanlaista koheltamista kuin elokuvansakin ja varhaisten "Divine" elokuvien näyttelijäkaarti oli Watersin ystävä piiri oikeassa elämässä joten aika moinen pahennusta herättävä poppoo 70-luvun alussa. Kirja valottaa hyvin tämän veikeän elokuvaohjaajan sielunmaisemaa.
Uudemmista elokuvista mielestäni paras on Cecil B. Demented (Melanie Griffith), siinä ollaan alkuaikojen hengessä parhaiten mitä näihin "suuren yleisön" Waters filmeihin tulee. Upeta ovat myös Pecker (Edward Furlong, Christina Ricci), Serial Mom (Kathleen Turner) ja ihastuttava Cry Baby (Johnny Depp, pornotähti Traci Lords). Nämä ovat tunnistettavaa Watersia mutta enemmän "katsojaystävällisempiä", ei tarvitse olla niin oudolla huumorintajulla varustettu päästäkseen fiilikseen mukaan.
Divine teki 80-luvulla muutaman discohitin ja tienasi verrattaen hyvin, rankasta juhlimisesta johtuen sydän sanoi työsopimuksen irti vuonna 1988. Päivää ennen Pulmusten kuvauksia jakso jossa Divine olisi esittänyt Peggyn äitiä.
Divinen isoin hitti:
http://www.youtube.com/watch?v=fuCPckU5bx0
Unohtumaton Edith Massey, puolivaloilla matkassa ollut nainen joka todella uskoi näyttelevänsä Hollywood tason rainoissa. Kuka tuota näkyä voisi unohtaa :)
http://www.youtube.com/watch?v=wx3SwJyGWGE
Divine lihavarkaissa. Hiusraja oli pakko nostaa lähes takaraivolle, että ladylle saatiin meikattua näyttävät kulmakarvat sillä kulmakarvathan parhaiten tytön silmien kauneutta korostavat :D
http://www.youtube.com/watch?v=5tlWaPvrE0M
Divine Memorial:
http://www.youtube.com/watch?v=sufAIzn6x_U
Watersin varhaisen "Divine" tuotannon soisi ilmestyvän suomessakin kunnon boksina, onhan hän ehdoton trashelokuvian kunigas ja legenda.
Mestarin kotisivut, ultimate guide to John Waters:
http://www.dreamlandnews.com/