veljeni kuoli armeijan takia

"Heikot sortuvat elon tieltä. Raakaa, mutta totta."

"mutta itsemurhaan päätyvät ovat mielestäni kohtalonsa ansainneet."

Eikö tuossa ole joku ristiriita?

"Heikot sortuvat elon tieltä. Raakaa, mutta totta."

Ihminen ei elä anarkiassa ja tukee toisia yksilöitä heikkona hetkenä. Tämä on niinsanottua sivistystä, jossa jokaisella ihmisarvolla on väliä, eettisyyteen vedoten. Taloudellisestihan olisi kannattavaa lopettaa sairaat ja vammaiset, tai jättää oman onnensa voimille, näin ei sentään onneksi tehdä. Parantamisen varaa kuitenkin vielä on, täällä Suomessa.

samoin kuin tappajillakin kun tilille päästään

Jos tietäisit, niin tietäisit ettei ne heikoimmat itseää tapa, vaan ne vahvimmat. ns. trauma käyrä vai mikä se on, niin kyllä se itsemurha tulee vasta siellä uuden voiman/nousun puolella, ei ne heikoimmassa/huonoimmassa tilassa olevat itseään pysty tappamaan. Sori vaan mutta näin on tutkimukset ja ammattitaito todenneet.

Omalta armeija-ajaltani yli kolmenkymmenen vuoden takaa muistan tapauksen, jossa olin komppanian päivystäjänä uusien alokkaiden saapumisaikaan. Olin ryhmänjohtajista muita vanhempi ja ehkä se sai erään alokkaan uskaltautumaan juttelemaan kanssani. Poika ujosti valitti, ettei hän jaksa eikä kestä. Minun silmiini poika oli todella häiriintynyt. Samalla hetkellä paikalle saapui minua nuorempi kantakersantti, joka oli menossa vasta päällystöopistoon. Kersantti alkoi rähjäämään pojalle ja silmittömästi haukkumaan tätä mitä karkeimmilla nimityksillä.

Tuossa tilanteessa alemmasta sotilasarvostani huolimatta käskin kersantin siistiä suunsa ja olla hiljaa. Itse vein pojan välittömästi komppanianpäällikkön puheille ja kerroin tapahtuneen. Poika jäi kahdestaan keskustelemaan kapteenin kanssa enkä tiedä, mitä he puhuivat. Joka tapauksessa näin sitten, että poika saatettiin varuskuntasairaalaan eikä häntä sen koommin näkynyt. Mitähähän hänelle kuuluu nykyään?

Mieleeni jäi, että tuolla kersantilla tuskin saattoi olla suurta menestystä kouluttajana. Itselleni jäi ihan mukavia muistoja nimenomaan kantahenkilökunnan toimista lukuun ottamatta tuon kersantin käytöstä. Tuohon aikaan - ehkä nykyäänkin - simputusta harjoittavat varusmiesesimiehet.

"Sympaattista asiaa, otan osaa, rest in peace. Itsellä vähän sama tilanne. Suunnittelen itsemurhaa koska kaduttaa liian paljon armeijan kesken lopettaminen. Eihän sitä vanhemmat eikä kukaan muukaan hyväksy. Taisin pilata elämäni lopullisesti tuntuu siltä. Vaatii vaan aika paljon rohkeutta itsensä lopettaa. Kyllä minä vahva olen, vaikka silti niin heikko. Harmillista jos nyt täytyy itsensä tappaa. Terve komea nuorimies, mutta ei vaan elämä enää luista, elämänilo kateissa. :("

Hirveä juttu, jos todella suunnittelet itsemurhaa armeijan keskeyttämisen takia. Mielestäni sinun ei todellakaan pidä tehdä itsemurhaa sen takia, jos vanhempasi eivät hyväksy armeijan keskeyttämistäsi. Kyseinen juttu on kuitenkin sinun henkilökohtainen asia, eikä vanhemmilla ole oikeuttaa päättää sinun asioistasi, sillä tämä asevelvollisuusasia on kuitenkin jokaisen miehen täysin oma asia. Saisinko kysyä sitä, että miksi ja miten keskeytit armeijan?

Suosittelen sinua nyt ensisijaisesti keskustelemaan vanhempiesi kanssa tästä asiasta ja jos ette pääse asiassa yhteisymmärrykseen, niin siinä tapauksessa suosittelisin sinua hakemaan jotain ammattiapua. Mutta kenenkään ei nyt sentään pitäisi tappaa itseään siitä syystä, jos armeija tuli keskeytettyä.

Ensinnäkin normaaleissa yhteiskunnissa on palkka-armeija. Toiseksi vanhempasi ovat pelkureita. Kulissit pitää säilyttää vaikka siinä menisi lapselta henki. Vanhempasi eivät hyväksy armeijan keskeyttämistä, koska vähänkään paremmalla kokemuksella ja näkemyksellä varustetut ihmiset ymmärtävät, että vika on vanhemmissa. Ei lapsi synny ahdistuneena ja masentuneena vaan vanhemmilta saadun kohtelun seurauksena ahdistus ja masennus tulee.

Ne jotka eivät ymmärrä keskeyttämistäsi ovat ahdasmielisiä juntteja, joiden mielipiteillä ei ole mitään arvoa. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu tähän tilanteeseesi vaan se, että pääset pois näiden ihmisten luota, jotka sinua niin syvästi halveksivat, ja etsit uusia ystäviä joilla riittää ymmärrystä nähdä sinun ongelmistasi myös se toinen puoli. Nimittäin se että yritit parhaasi, mutta koska olit liian älykäs lampaaksi niin tunneälyltään ja muutoinkin älyltään vajaiden palvelustovereidesi enemmistö painoi sinut kateudessaan maahan ja pakotti sinut jatkuvalla nöyryyttämisellään ulos armeijasta.

Syy keskeyttämiseesi ei missään nimessä ole ollut sinussa, vaan vähintäänkin muissa ihmisissä.