SUSI_IIVARI OLI KOVA POIKA:::

Susi-Iivari eli ja asui 1870-luvulla Kankaanpään Vihteljärvellä. Isonkokoinen mitäänpelkäämätön mies. Mutta Iivarilla oli omat erikoislaatuiset sukupuoliset mieltymyksensä humalapäissään. Perimätiedon mukaan Iivari oli tappanut naimalla 38 sutta! Siinä meni urossudetkin samaan putkeen. Mutta yhtääkään sutta Iivari ei ollut aseella ampunut. Vanhempana, kun Iivarin hieman oudot mielihalut olivat laantuneet ,sudet eivät olleet kuulemma tulleet 200 metriä lähemmäksi Iivaria. Muistan pikkupoikana nähneeni aittan ylisillä Iivarin nylkemiä sudennahkoja. Jostakin syystä niissä oli järjestään "peräpää" aivan repeytyneenä. Ko Susi-Iivarista on artikkeli Antti Kujanpuun kirjassa "Perimätietoa Kankaanpäästä."
9908
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Eli, onko sinun esi,esiäitisi siis susi?

Äänestä
  • En. En ole kehittynyt susinaaraan kohdussa! Epäilen että se on jo biologisestikin mahdotonta. Mutta... Vähän faktaakin puhuakseni sudet eivät tuohon aikaan todellakaan laumassa pelänneet ihmistä vaan tulivat ihan jalkoihin. Mummuni äiti Albertina Ojala (s 1854) oli kertonut susien käyttäytymisestä näin: "Mennessäni naapuriin Hirvijärvelle metsän läpi mukaan piti aina ottaa pitkä , teroitettu keppi jonka päähän painettiin kuivia tuohenpalasia palamaan.Ja niitä sitten lisättiin tarpeen mukaan." (Ojalan talo sijaitsi Kankaanpään puolella ja Hirvijärvi Lavian puolella ja välimatka oli n. 1 km. Aluetta kutsuttiin tuolloin Hallinkorveksi.)Albertiina kertoi että sudet tulivat niin "tuttavalliseksi" että niitä piti tosiaankin hätistellä palavan soihtukepin kanssa pois jaloista.Kerrottiin Alppun kiukuspäissään tiuskaneen että "Siitäs sait senkin pikinokka!" Koirat oli pidettävä yöt sisällä. Muuten ne olisivat joutuneet "hukan perimiksi". Kesällä karjaa ei voinut pitää laitumilla vartioimatta. En mitenkään vihaa susia mutta en kyllä menisi niitä tuohitulienkaan kanssa hätistelemään. Eikä menisi kovin moni Hesalainen susifanikaan!!! En myöskään alkaisi niitä naimalla tappaan mutta suurella todennäköisyydellä ampuisin jos "kinttuihin" kuseksimaan laumana tulisivat. Tekisin herkullista susiklimppisoppaa ja nahasta kintaat ja munasuojat talven kylmiä viimoja vastaan. Ps. Klimppisopan ohjeet saa allekirjottaneelta jos joku kenties haluaa. Terv P Hallinkorpi alias M Ojala

    Äänestä

  • Susi-Iivarin jälkeläinen kirjoitti:

    En. En ole kehittynyt susinaaraan kohdussa! Epäilen että se on jo biologisestikin mahdotonta. Mutta... Vähän faktaakin puhuakseni sudet eivät tuohon aikaan todellakaan laumassa pelänneet ihmistä vaan tulivat ihan jalkoihin. Mummuni äiti Albertina Ojala (s 1854) oli kertonut susien käyttäytymisestä näin: "Mennessäni naapuriin Hirvijärvelle metsän läpi mukaan piti aina ottaa pitkä , teroitettu keppi jonka päähän painettiin kuivia tuohenpalasia palamaan.Ja niitä sitten lisättiin tarpeen mukaan." (Ojalan talo sijaitsi Kankaanpään puolella ja Hirvijärvi Lavian puolella ja välimatka oli n. 1 km. Aluetta kutsuttiin tuolloin Hallinkorveksi.)Albertiina kertoi että sudet tulivat niin "tuttavalliseksi" että niitä piti tosiaankin hätistellä palavan soihtukepin kanssa pois jaloista.Kerrottiin Alppun kiukuspäissään tiuskaneen että "Siitäs sait senkin pikinokka!" Koirat oli pidettävä yöt sisällä. Muuten ne olisivat joutuneet "hukan perimiksi". Kesällä karjaa ei voinut pitää laitumilla vartioimatta. En mitenkään vihaa susia mutta en kyllä menisi niitä tuohitulienkaan kanssa hätistelemään. Eikä menisi kovin moni Hesalainen susifanikaan!!! En myöskään alkaisi niitä naimalla tappaan mutta suurella todennäköisyydellä ampuisin jos "kinttuihin" kuseksimaan laumana tulisivat. Tekisin herkullista susiklimppisoppaa ja nahasta kintaat ja munasuojat talven kylmiä viimoja vastaan. Ps. Klimppisopan ohjeet saa allekirjottaneelta jos joku kenties haluaa. Terv P Hallinkorpi alias M Ojala

    Kyllä niitä susia sai ennen pelätä ihan rauhassa jos tahtoi, ei luokiteltu heti mieleltään vammaiseksi. Sen sai silloin sanoakin, mummoni kertoi kun kyselin vuosia sitten näistä asioista. Eikä tainnut olla niin mielivammaisia ihmisiä kun "uskalsi" tunnustaa pelkonsa eikä niitä alettu heti analysoimaan ja peittelemään.

    Äänestä

  • Susi-Iivarin jälkeläinen kirjoitti:

    En. En ole kehittynyt susinaaraan kohdussa! Epäilen että se on jo biologisestikin mahdotonta. Mutta... Vähän faktaakin puhuakseni sudet eivät tuohon aikaan todellakaan laumassa pelänneet ihmistä vaan tulivat ihan jalkoihin. Mummuni äiti Albertina Ojala (s 1854) oli kertonut susien käyttäytymisestä näin: "Mennessäni naapuriin Hirvijärvelle metsän läpi mukaan piti aina ottaa pitkä , teroitettu keppi jonka päähän painettiin kuivia tuohenpalasia palamaan.Ja niitä sitten lisättiin tarpeen mukaan." (Ojalan talo sijaitsi Kankaanpään puolella ja Hirvijärvi Lavian puolella ja välimatka oli n. 1 km. Aluetta kutsuttiin tuolloin Hallinkorveksi.)Albertiina kertoi että sudet tulivat niin "tuttavalliseksi" että niitä piti tosiaankin hätistellä palavan soihtukepin kanssa pois jaloista.Kerrottiin Alppun kiukuspäissään tiuskaneen että "Siitäs sait senkin pikinokka!" Koirat oli pidettävä yöt sisällä. Muuten ne olisivat joutuneet "hukan perimiksi". Kesällä karjaa ei voinut pitää laitumilla vartioimatta. En mitenkään vihaa susia mutta en kyllä menisi niitä tuohitulienkaan kanssa hätistelemään. Eikä menisi kovin moni Hesalainen susifanikaan!!! En myöskään alkaisi niitä naimalla tappaan mutta suurella todennäköisyydellä ampuisin jos "kinttuihin" kuseksimaan laumana tulisivat. Tekisin herkullista susiklimppisoppaa ja nahasta kintaat ja munasuojat talven kylmiä viimoja vastaan. Ps. Klimppisopan ohjeet saa allekirjottaneelta jos joku kenties haluaa. Terv P Hallinkorpi alias M Ojala

    Siinäpäs pelkurit nyt saitte luke omin silmin, kuinka nainen yksin kulkiessaan, tyytyi vain ottamaan kepin avukseen ja vähän tulta, vaikka susia oli laumoittain tuolloin. Ei näistä nykyisistä jätkistä ole laumassakaan menemään yksittäisen suden lähelle, ilman että heillä jokaisella on aseet turvanaan. Minulle ei ollut mitään uutta tuo kertomuksesi, koskapa edesmennyt äitini kertoi omasta koulumatkastaan venäjän puolelle, kuinka usein näki susien kulkevan lähitse samaa korpitietä jota äitinikin joutui kulkemaan.Kerran oli karhu tullut vastaan ja huomattuaan pikkutytön, oli noussut kahdelle jalalle katsomaan tulijaa tarkemmin. Silloin oli koululaukku saanut jäädä metsään, kun piti juoksulla lähteä kotia kohti. Kotiin tultua oli isänsä kanssa menneet hakemaan laukun metsästä ja isän kerrottua, että se on karhun tapa haistella tulijaa, eikä siten karhu osoita vihmielisyyttään. Äitini kertoi, että sen tapauksen jälkeen aluksi vähän peloittikin, mutta kun huomasi, etteivät nuo eläimet aikoneetkaan tehdä mitään pahaa,kulki hän koulutietään pelottomin mielin kaikki ne vuodet.Kun olimme lapsia ja piti mennä ulos pimeällä, niin meitä pelotti, että jos vaikka karhu tulee ja ottaa meidät, niin äitini aina muisti sanoa, ettei eläimiä tarvitse pelätä,mutta kielsi meitä jyrkästi lähtemästä tuntemattomien ihmisten autoon,koska hänen mielestään ihminen on pahin peto. Emme silloin ymmätäneet, että miksi hän niin sanoi, mutta kyllähän nyt tajuamme,miksi hän varoitteli pahoista ihmisistä.

    Äänestä

meleko pitkä kyrpä jos saa tapetua susia naimalla

Äänestä
  • Et kiinni saa,Mut olihan ennen miehet rautaa.

    Äänestä

Täällä opettelen nussimaan hengiltä kettuja.sitten kun opin niin nussin susia mutten vahingoita vaan opetan nauttimaan.On turvallista olla suden kanssa silleen kun niiltä ei saa tauteja.Kyllä punaniska apinat ovat ihmeissään kun vedän varvia suden kanssa ja napsin mielenterveyslääkkeitä.

Äänestä
  • Toivottavasti napsit niitä lääkkeitä siinä määrin, että jatkossa saa eläimet olla sinulta rauhassa.

    Äänestä

kirjoitettua omasta paiväkirjasta, nuo jutut mut jos elukat kiinostaa silleen nii meeppä tonne lemmikkiosastolle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Iivarin pojan pojan pojan ... kirjoitti:

Susi-Iivari eli ja asui 1870-luvulla Kankaanpään Vihteljärvellä. Isonkokoinen mitäänpelkäämätön mies. Mutta Iivarilla oli omat erikoislaatuiset sukupuoliset mieltymyksensä humalapäissään. Perimätiedon mukaan Iivari oli tappanut naimalla 38 sutta! Siinä meni urossudetkin samaan putkeen. Mutta yhtääkään sutta Iivari ei ollut aseella ampunut. Vanhempana, kun Iivarin hieman oudot mielihalut olivat laantuneet ,sudet eivät olleet kuulemma tulleet 200 metriä lähemmäksi Iivaria. Muistan pikkupoikana nähneeni aittan ylisillä Iivarin nylkemiä sudennahkoja. Jostakin syystä niissä oli järjestään "peräpää" aivan repeytyneenä. Ko Susi-Iivarista on artikkeli Antti Kujanpuun kirjassa "Perimätietoa Kankaanpäästä."

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu