Arvoisa Mover

kanssasi samaa mieltä, että ongelmia on ja ne saattavat paheta
Moverin mukaan mitään ongelmia ei ole, eikä aiheesta saa keskustella

Kiitokset maltillisesta ja jäsennellystä kirjoituksesta, joka varmasti heijastaa monen sellaisen tuntoja, joka ei ole osannut niitä samoin pukea.

Löysit tämän palstan - ja myös minun - ainoan mahdollisen lähtökohdan rasismikeskusteluun: Ihmisoikeudet.

Rasismiksi kutsutaan ilmiötä, joka on tietynlaisten ihmisoikeuksien puutostila. Sellaisena se on vankasti heijastumaa omasta arvomaailmastamme - ja myös sen kuvaksi kirjatusta normistosta, Suomen laista.

Suomen laki ei ole jumalallinen ilmoitus. Vaan ihmisyhteisön omien ja osin lainattujen perinteiden jatkumo, joka on kirjoitettu säännöiksi yhteisön toiminnalle.

Sen kantaviin ajatuksiin kuuluu yksilön vapaus ja vastuu sekä huolehtiminen jokaisesta sen jäsenestä. Yhteiskuntamme rauhallisesta tilasta voi päätellä, että kansanvaltainen järjestelmämme on kyennyt säilyttämään suhteellisen hyvin tasapainon itselleen asettamiensa vaatimusten suhteen.

Nuo mainitut asiathan eivät voi yksinään kasvaa suuntaansa hallitsemattomasti ilman toistensa säätelyä. Vapauksia myönnetään yksilölle siihen kuuluvan vastuun mukaan ja jokaisesta pidetään huolta sen mukaan, kun hän ei itse pysty vastuuta itsestään ottamaan.

Noihin perustavanlaatuisiin "johtoajatuksiin" kuuluvat myös ihmisoikeudet. Ne ovat osaltaan olleet takaamassa ihmisille sitä välttämätöntä "yhteisöllistä" turvallisuudentunnetta, mikä on edellytyksenä heidän mahdollisuuksilleen keskittyä opiskeluunsa, työhönsä ja perheen perustamiseen - sanalla sanottuna heidän kyvylleen rakentaa yhteiskuntaa.

Tasaista yhteiskuntamuotomme jo lähes satavuotias historia ei silti ole ollut. Oli Mäntsälän kapina 30-luvulla, yleislakko 50-luvulla ja noottikriisi sekä vasemmistoradikaalisuuden nousu 60-luvulla.

Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Ja näin jälkeen päin katsoen ovat kaikki suomalaiset onnellista, ettei mikään noista vaikeuksista koitunut kohtaloksemme.

Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettäkö nuo - tai kriisit yleensä olisi välttämättä "virheaskelia". Samoin kuin 60-luvun radikalismisista on opittu - ei ylidemokratisoimalla yliopistoa "mies ja ääni" -periaatteella toimivaksi, vaan koko yhteiskunnassa ottamalla huomioon vuoropuhelun ja yhteistyön merkitys - on tämän päivän haasteet ja ongelmat myös mahdollista kohdata tavalla, joka muutoksen kautta vahvistaa yhteiskuntaa - eikä sitä heikennä - tai peräti lamauta.

***

Suomalaisen väestön vaihtuvuus kaiken kaikkiaan sen monista ja monenlaisista historiallisista siteistä huolimatta on ollut tähän päivään asti vähäistä. Meret etelässä ja lännessä sekä vähäiset "luontaiset" kontaktit itään ovat estäneet tai hidastaneet väestöliikkeitä.

Muutos vaatii aina entisten elementtien järjestymistä uudelleen. Siinä muutos yleensä sisältää sekä mahdollisuuksia että uhkia.

Maahanmuuttajien osuuden kasvaminen väestössä herättää ymmärrettävästi keskustelua. Heistä osa on saapunut humanitaarisin perustein pakolaisina ja osa työperäisinä rekrytoituina työntekijöinä.

Muistaa tulee seuraava:

1. Kaiken kaikkiaan monikulttuurisuus ilmiönä sinänsä on jokaisen kulttuurin terveen kehityksen sallima ulottuvuus. Eikä vain sallima, vaan myös vaatima.

Monikulttuurisuus ei siis ole "uskonto", niin kuin väitetään. Sen kieltämistä sen sijaan voi kutsua "uskonnoksi" siinä mielessä, että sen "perustelut" eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa - ne ovat "toisesta maailmasta"...

2. Kulttuuri on yläkäsite yhteisössä kaikelle sille, mikä on kehittynyt suojaamaan sen yksilöä. Kunkin kulttuurin yksilöillä on yhteiskunnasta riippumatta pääosin samanlaiset tarpeet.

Vaikka sen muodot jossain määrin vaihtelevat, suuri osa kaikkien kulttuurien ylläpitämästä kehyksestä varjelee samoja asioita: Työtä yhteiskunnan koossa pitävänä elementtinä, perhettä - ja sen jäsenien koskemattomuutta.

Kulttuurien kohdatessa niihin kuuluvat yksilöt odottavat siis vieraassakin kulttuurissa yleensä edellä mainittujen vaatimusten voimassaoloa: Jos minä teen sinulle palveluksen, niin sinä korvaat sen minulle; En liehittele sinun naistasi/miestäsi; Sinulla ei ole oikeutta olla minulle väkivaltainen ilman syytä.

Toki he joutuvat myös valintatilanteeseen: Onko vieraan kulttuurin ominaispiirteissä jotain sellaista, jotka voisivat sopia minulle? Toisaalta, vieraat tavat saattavat tuntua uhkaavilta ja tuomittaviltakin.

Koska kulttuurien kohtaamista säätelee kuitenkin laillinen yhteiskuntajärjestys, tulee edellä mainittu valinta tapahtua sen hyväksymänä. Tämä toki koskee erityisesti vähemmistökulttuuria, joka saattaa joutua osin ”sopeutumisen” sijasta ”mukautumaan” valtakulttuuriin.

Oma yhteiskuntakulttuurimme, valtakulttuuri ja sen laillinen yhteiskuntajärjestys suo oman periaatteensa mukaisesti vähemmistökulttuureille kuitenkin suhteellisen laajan liikkumavaran niiden halutessa säilyttää oman kulttuurinsa piirteitä.

3. Kansanvaltaisessa maassamme päätökset sitä ruokkivan kansan, sen monenlaisten vähemmistöjen ja enemmistöjen, ylä- ala- ja sivukulttuurien alati muuttuvista oikeuksista ja velvollisuuksista tehdään yhteisesti edustuksellisissa elimissä asiantuntijoden ynnä kansalaisjärjestöjen kuulemisen jälkeen.

***

Hyvä Taksikuski 000. Kysyt minulta hyvin vaikeita kysymyksiä. Sinulla aivan varmasti on parempi käsitys sen elämän muodoista, mitä vietetään kaupunkien kokoisen työpaikkasi edustalla. Olet näkökulmastasi kaikella todennäköisyydellä alakulttuurien asiantuntija– kuulumatta niihin.

Poliisit sekä nuoriso- että sosiaalityöntekijät ovat samaa omalta kantiltaan.

Itse olen tällainen ihmisoikeustyyppi. Sen vuoksi kirjoitan juuri tällä palstalla – enkä esim. ”Kehitysmaat & kehitysapu” tai ”Globalisaatio” –palstoilla. ”Missioni” on puolustaa tavallista, kunnollista ihmistä katteettomilta syytöksiltä.

Toivon etteivät "katutason" "graavit" näkymät - joita itselläni kieltämättä on vähän - kuitenkaan osoita, ettei syyttömiä kannata puolustaa?

Minulla ei ole tarjota maahanmuuton yhteydessä lisääntyvän rikollisuuden tai uskonnollisuuden joidenkin piirteiden yhteydestä yhteiskuntaan ja sen tulevaisuuteen mitään lainalaisuutta. Eikä sitä tunnu olevan kenelläkään muullakaan – sen enempää täällä kuin muuallakaan – vaikka jotkut antavat ymmärtää asian ”tietävänsä”.

Sen tiedän, että maamme yhteiskuntamalli on lähes kauttaaltaan kansalaistensa hyväksymä. Vapauden, vastuun ja toisesta välittämisen yhteiskunta on koettu turvalliseksi - ja sen säilyttämistä, muutoksinkin, pidetään välttämättömänä.

Tarkoitus varmaan on monella hyvä. Mutta kun esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan ”ohjaukseen” tarjotaan keinoja, milloin millaisinkin sisällöin, jotka noiden edellä mainittujen arvojen kanssa ovat hiukkaakaan ristiriidassa, niin silloin tulee mielestäni hälytyskellojen soida. Kun ehdotetaan valittujen ryhmien siviilioikeuksiin rajoituksia tai nollatoleranssia ja pikakäännytyksiä; vedotaan kansanluonteeseen, rodullisiin ominaisuuksiin tai muihin taustatekijöihin; tai kun ylimalkaan tuomitaan yksilö häneen kuulumattomien seikkojen vuoksi, ollaan astuttu tuolle tielle.

Järjestäytyneessä yhteiskunnassa päämäärä ei saa pyhittää keinoja. ”Suora” ja ”selkärankainen” toiminta ei ole muuta kuin rikollisuutta puettuna poliisin vaatteisiin.

Aina raskauttavampaa toiminta on, mitä enemmän tieten se tapahtuu. Tälläkin palstalla on useita sinänsä asiallisen tuntuisia kirjoittajia, jotka kuitenkin tunnustautuvat ”rasisteiksi”. Tietääkö kuitenkaan heistäkään kaikki, mitä rasistisuus todella on. Ainakin suurelle osalle kirjoittajista se tuntuu olevan ainakin osin epäselvää.

En siis kiistä sosiaalisia vinoutumia, joita kehityksen olet nähnyt tuovan tullessaan – pyydän sinua vain näkemään metsän puilta: Kaupungin epäsosiaalisuus tulee viedä siihen etäiseen, byrokraattiseen ja hitaaseen – mutta massiivisuudessaan vaikutusvaltaiseen koneistoon, joka on tuottanut myös epätoivottuun tilanteeseen johtaneet päätökset.

Olen kiitollinen puheenvuorostasi – ja toivon, että moni päättäjäkin sen lukisi. Heistäkin moni siitä voi jotakin oppia.

Toivon myös, että jaksat suhtautua jokaista kansallisuutta edustavaan ihmiseen ihmisenä, jos et ilman odotuksia, niin kuitenkin niiden estämättä kohtaamista. Toivon myös, ettet odota toiselta mitään, et yhtään mitään. Silloin nimittäin saat. Rohkeus palkitaan.

Taksikusi ♥ Mover ~~ pläääh