Kalsium (Ca) ja NNR2004

NNR2004 CALCIUM (Suomennostani)
Luku 29. Sivut 313-323.
Apunumerot
29.1. Johdanto
29.2. Fysiologia ja aineenvaihdunta
29.2.1. Kalsiumin absorptio
29.2.2. Kalsiumin menetys
29.3. Kalsiumin tarve ja suositeltu saanti
29.3.1. Lapset ja nuoret
29.3.3. Raskaus ja imetys
29.4. Yläraja ja toksisuus
29.5. Kalsiumlähteet ja kalsiumin saanti

Fineli.fi Eniten kalsiumia sisältävät elintarvikkeet (30) Suomen Kansanterveyslaitos
29.1. Johdanto
Naisille suositellaan kalsiumia 800 mg päivässä, samoin miehille.
Aikuisten alin riittävä kalsiumin saantiaso on 400 mg.
Lapsille, jotka ovat 2-5 vuotiaita, suositellaan 600 mg kalsiumia päivässä.
Lapsille, jotka ovat 6-9 vuotiaita suositellaan 700 mg kalsiumia päivässä.
Lapsille jotka ovat 10-13 vuotiaita suositellaan 900 mg kalsiumia päivässä.
.
KEHON KALSIUM (Calcium, Ca)
Kehon kalsiumpitoisuus on noin 1000 grammaa aikuisilla naisilla ja 1200 grammaa aikuisilla miehillä. Yli 99 % kalkista on luustossa ja hampaissa. Loput ovat helposti vaihtuvaa kalsiumallasta veressä, solunulkoisessa nesteessä ja kaikissa kehon soluissa. Tämä vapaa kalsium on elintärkeä solunsisäisille ja solujen välisille signaalien johtumisille, hermolihassignaaleille, rauhaserityksille ja useille entsymaattisille reaktioille. Jonisoidun kalsiumin (Ca ) vakiona pitäminen on sen takia keholle elintärkeää. Ehkä kalsiumpitoisuus on kaikkein tarkimmin säädelty homeostaattinen mekanismi kehossa.
.
LUUN KALKKI on lähes yksinomaan hydroksiapatiittia Ca10(PO4)6(OH)2. Aikuisen luukudos elää ja uudistuu jatkuvasti ( remodelling) osteoklastien hävittäessä vanhentuvaa luuta ja osteoblastien muodostaessa uudisluuta. Kalsiumia vaihtuu luukudoksen ja kalsiumaltaan kesken päivittäin noin 700 mg. Lapsilla luunmuodostus voittaa luun resorboitumisen. Luunmuodostusnopeus on suurimmillaan lapsilla ja vahvempana trabekulaarisen kuin kortikaalisen luun puolella.
.
29.2. Fysiologia ja aineenvaihdunta
29.2.1. Absorptio
Suolessa ravinnon kalsium sekoittuu ruoansulatusnesteitten kalsiumiin. Siitä seoksesta imeytyy kalsiumia lähinnä ohutsuolen ileumin yläosista passiivilla difuusiolla tai aktiiveilla energiaa vaativilla prosesseilla. Aktiivi imeytyminen on riippuvainen 1,25-dihydroksi-D3-vitamiinin (1,25(OH)2D) toiminnasta. Kalsiumin imeytyminen on alentunut vitamiini D:n puutteessa. Erotusta ravinnosta imeytyvän kalsiumin ja ulosteeseen menevän kalsiumin välillä nimitetään nettoabsorptioksi. Todellinen imeytyminen on paljon suurempi johtuen suolinesteestä tapahtuvasta uudelleenimeytymisestä ja siihen tapahtuvasta erityksestä. Prosentuaalinen nettoabsorptio ( tai fraktionaalinen absoptio) lisääntyy, jos kalsiumin osuus ravinnossa laskee, myös jos fysiologiset tarpeet kasvavat kuten vauvaiässä, teini-iässä ja raskauden aikana. Kalsiumin tarpeesta väiteltäessä on olennaisen tärkeää tietää tämä kalsiumin imeytymisen sopeutuminen (adaptation) vaihteleviin kalsiumin saanteihin erilaisten fysiologisten tarpeitten vallitessa. Koska taas adaptaatio, sopeutuminen, riippuu aktiivin D-vitamiinin (1,25(OH)2D) läsnäolosta, voidaan kalsiumin tarpeestakin keskustella vain siinä tapauksessa, että D-vitamiinin saanti on riittävä. Balanssitutkimuksissa on havaittu, että kalsiumin saannin ollessa alentunut, voidaan useimmilla yksilöillä havaita useitten viikkojen negatiivinen kalkkitasapaino ennen kuin vakaantunut tilanne ( steady state) alkaa vallita. Kyky sopeutua saattanee alentua iän mukana. Kuitenkin Malmin tekemissä laajoissa tasapainotutkimuksissa osoitettiin, että miehillä voi adaptaatio olla tehokasta aivan 70 ikävuoteen asti. Sinänsä kalsiumin imeytymiseen ei ikä näytä vaikuttavan.
.
KALSIUMIN IMEYTYMISEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ
Fytiiniä, oksaalihappoa tai fosfaatteja sisältävät ruoat näyttävät estänevän kalsiumin imeytymistä. Koska kalsiumia tulee monista lähteistä ja sitä on yleensä runsaasti ja koska on adaptaatiomekanismia, näillä yllämainituilla estävillä ravintotekijöillä tuskin on havaittavaa vaikutusta kalsiumiin tavallisessa ravinnossa. Mutta on eri asia, kun on kyse väestöistä, joilla jo kalsiumin saantikin on vähäistä ja jotka käyttävät suuria määriä kuitupitoisia ruokia kuten fermentoitumatonta leipää.
Nettoimeytyminen on korkeimmillaan vauvoilla, noin 60 %. Myös puberteettissa se on korkea noin 34 %, kun saanti on tasoa 925 mg kalsiumia päivässä. Sitten nettoimeytyminen laskee 25 - 20 prosenttiin aikuisilla ja vielä matalammaksi, kun ikää tulee lisää. Koska imeytyminen vaihtelee moniasteisesti niin sopeutumisen kuin ravintosisällönkin taholta, on mahdotonta ennakoida fraktionaalista imeytymistä, mistä sitten voisi määritellä keskimääräisen kalsiumin tarpeen (AR).
.
29.2.2. Kalsiumin menetys
Kalsiumia menetetään kehosta ulosteissa, virtsassa ja ihosta. Imeytymätön kalsium menee ulosteeseen. Kun aikuisen kalsiuminsaanti on 1000 mg Ca, siitä menetetään 70 % - 80 %. Iso osa siitä muodostaa kalsiumsaippuoita. Ihon kautta ja hiessä menetetään yleensä vain pikku määriä kalsiumia, noin 20 - 50 mg päivässä. Lämmössä tai fyysisen aktiviteetin ollessa tehokasta kalsiumin menetys voi olla huomattavasti suurempaa.
Kalsiumin menetys virtsan kautta voi vaihdella huomattavasti yksilöitten kesken, aikuisilla yleensä 100 mg - 400 mg välillä päivittäin, mutta yksilöillä sinänsä pysyttelee suhteellisen vakiona , vaikka kalsiumin saanti vaihtelee. Malmin tasapainotutkimuksissa menetys virtsan kautta väheni 231 milligrammasta 201 milligrammaan päivässä, kun kalsiumin saanti aleni 940 milligrammasta 450 milligrammaan. Tämä löytö osoittaa, että virtsan kalsiummenetys vaikuttuu vain vähäisessä määrin kalsiumin saannista ja sitä voidaan melkein pitää yksilöllisenä vakiona. Täten siis sopeutuminen mataliin kalsiuminsaanteihin ei missään määrin kuitenkaan koske munuaista. Samaa on havaittu lapsillakin.
Hapan pH, korkea natriumin ( Na) ja korkea proteiinin saanti lisää munuaisten kautta virtsaan tapahtuvaa kalsiumin eritystä. Tästä on keskusteltu osteoporoosin ongelmistoon kuuluvana osatekijänä kehittyneissä maissa, joissa kalsiumin saanti on hyvin runsasta. Inaktiivisuus myös lisää luun resorptiota ja kalsiumin menetystä. Päinvastoin raskaampi harjoittelu lisää luun mineraalitiheyttä. Postmenopausaalisilla naisilla on öisin enemmän kuin päivisin luun resorptiota ja virtsan kautta tapahtuvaa kalsiumin menetystä.
.
29.2.3. Kalsiumin homeostaasi, PTH ja D-vitamiini
Kalsiumin pitoisuus plasmassa pysyttelee kapeissa rajoissa ( 2.1.-2.6. mmol/ L.). Tästä noin puolet on jonisoidussa muodossa (Ca ) ja toiset puolet on sitoutuneena albumiiniin. Paratyreoideahormoni (PTH) ja aktiivi D-vitamiini ( 1,25 (OH)2D) ovat tärkeimmät hormonit kalsiumin homeostaasin säätelyssä. Ne osaltaan vaikuttavat plasman vakioisen kalsiumpitoisuuden ylläpitoon säätelemällä suoliston, luuston ja munuaisten kalsiumin sisään ( influx) ja ulosvirtauksia ( efflux) .
.
29.3. Kalsiumin tarve ja suositeltu saanti
On ollut vaikea päästä sopimukseen siitä, mikä pitäisi pitää kalsiumin fysiologisena tarpeena. Tämä johtuu siitä, että ei ole olemassa selkeitä kalkinpuutteen kriteereitä kalkinsaannin ollessa matala tasoa. Syynä on luun hidas vaihtuvuus (slow turn over).
Perinteisesti käytetään kahta metodia arvioitaessa tarvetta ( requirement) ja suositeltua saantia ( recommended intake). Toisessa tulee huomioida väestön kalsiumin saanti suhteessa luuston kuntoon. Toisessa tulee tehdä tasapainotutkimuksia, jotta voidaan määrittää matalin kalsiumin saanti, jolla vallitsee nollatasapaino. Pääsiallinen ongelma tasapainotutkimusten tulkinnassa on (kuten yllä on esitetty) kehon huomattava kyky sopeutua erilaisiin kalkinsaantitasoihin. Useat tasapainotutkimukset ovat olleet liian lyhytkestoisia antaakseen sijaa kalsiumin saantitasoa vastaavalle sopeutumisprosessille. Tasapainotutkimuksille luontaiset huomattavat metodologiset ongelmat pitäisi myös ottaa lukuun.
Lopuksi: kalsiumtasapaino on hyvin suuresti fyysisellä aktiviteetilla ( physical activity) vaikutettavissa oleva asia eikä toistaiseksi ole mitään tutkimuksia siitä interaktiosta, mikä kalkin saannilla ja fyysisellä aktiviteetilla on.
Viime vuosina luun mineraalipitoisuutta tai luunmineraalitiheyttä (BMD) suhteessa kalkin saantiin (kalkkilisät huomioiden) on käytetty interventiotutkimuksissa, joissa koetetaan arvioida suositeltu kalkin saanti (recommended intake, RI). Näitä on erityisesti äskettäinen amerikkalainen American DRI 1997.
Brittiläiset suositukset vuodelta 1991 kumosivat luuntiehyden (BMD) käytön kriteerinä, koska se riippuu monista muistakin tekijöistä kuin vain kalsiumin saannista, erityisesti fyysisestä aktiviteetista.
DRI hyödyntää tarpeitten (requirements) keinotekoisia arvioita, kuten riittävän saannin (adequacy) indikaattoreita. Sellaiset arviot perustuvat oletusten joukkioon eivätkä ota huomioon sopeutumisen (adaptation) mahdollisuutta. Sellaisen asianlähestymistavan soveltuvuus lienee sentakia kyseenalainen.
Kuten Kanis on väittänyt vaikuttaa olevan tosiasia, että tällä hetkellä meillä ei ole menetelmää, millä voidaan määritellä kalsiumin tarve (requirement).
.
29.3.1. Lapsten ja nuorten kalsiumin tarve
Kasvun aikana luunmuodostuminen hallitsee ja luun resorptio on vähäisempää. Kalsiumin kertyminen luustoon on keskimäärin 160 mg - 170 mg päivässä. On tehty laskelmia, että kertymä ( pidättymä kehoon) olisi ensimmäisenä elinvuotena 160 mg päivässä ja 1 ikävuoden - 10 ikävuoden aikana tasoa 70 mg - 150 mg. Sitten kalsiumin pidättyminen lisääntyy puberteettivaiheessa tytöillä 250 milligrammaan ja pojilla 300 milligrammaan päivässä. Tämän lisäksi tulee huomioida ne tarpeet, jotka kattavat päivittäisiä menetyksiä ulosteen, virtsan, ihon ja hien kautta.

Sopeutuminen (adaptaatio) matalaan kalsiumin saantiin on lapsilla hyvin tehokasta. Nuorilla lapsilla tehdyt tasapainotutkimukset ovat osoittaneet oikein hyvää kalsiumin pidättymistä kehoon (119-140 mg päivässä), kun kalkin saanti on niin matalaa kuin 300 mg päivässä. Tätä suurempi kalkin saanti parantaa jonkin verran kalkin pidättymistä kehoon Kalkkilisä lapsilla lisää luuntiehyttä. On kyseenalaista kuitenkin, jos vaikutus jää kestämään, kun kalkkilisä lopetetaan, sillä yhdessä tutkimuksessa ei nimittäin havaittu mitään sellaista, kun taas toisessa tutkimuksessa havaittiin pienehköä vaikutusta vielä 24 kuukauteen asti kalkin lopettamisen jälkeen.

Pienillä tytöillä (1-8 vuotiailla) luun mineraalipitoisuuden arviot, joita perustetaan DXA-mittauksiin, ovat osoittaneet, että 60 mg - 200 mg kalsiumia lisäytyy luustoon ( accretion) päivittäin. Pojilla tämä luunlisäytyminen lienee samaa tasoa. Minkälaisen päivittäisen kalsiumin saannin tällainen kalsiumin saostuminen luustoon vaatisi, ei sinänsä ole tiedossa, mutta on järkevää olettaa 1-6 vuotiaitten ikäryhmälle NNR1996-laitoksessa annettujen suositusten ( 600 mg päivässä) olevan riittäviä.
Kalsiumin pidättymä (retention) kehoon on huomattavasti suurempi 10 vuoden iässä kuin 2 vuoden iässä, mikä heijastuu suosituksiin: 700 mg kalsiumia päivässä ikäryhmälle 7-10 vuotta. Ei ole syytä muuttaa näitä suosituksia.

Kalsiumin pidättymä kehoon (retentio) on hyvin suuri puberteetissa ja suurimmillan se on kasvun ollessa nopeimmillaan. ”Peak bone mass” saavutetaan ilmeisesti paljon aikaisemmin, mitä aiemmin on arveltu ( luumassan huippuarvot). Tytöistä 94 % on saavuttanut luupitoisuutensa huipun 17 vuoden iässä ja pojista 86 %. Puberteettiin asti on lapsilla hyötyä kalkkilisästä BMD:n suhteen, kun taas puberteetin jälkeen ei edes 900 mg kalsiumia päivässä tuo mitään lisäetua luun mineraalitiheyteen. Mutta tämän luun mineraalitiheysvaikutuksen ei kuitenkaan ole voitu osoittaa olevan kestävä.
Sopeutuminen puberteetin aikaiseen lisääntyneeseen kalsiumintarpeeseen on hyvin tehokasta. Tehokas absorptio mahdollistaa, että NNR1996-laitoksen suosittama 900 mg kalsiumin päiväsaanti kattaa tarpeet. Kaikkien tätä korkeampien suositusten tulee ottaa huomioon kalsiumin mahdollinen estävä vaikutus raudan (Fe) imeytymiseen, vaikka vaikutus ajan mittaan olisikin vähäinen.
US DRI on sekä 9 -18 vuotiaille tytöille että pojille 1300 mg kalsiumia päivässä. Tämä suositus perustuu 35 tytöllä ( 12v-15 v ikäisillä) tehtyyn tasapainotutkimukseen. Käyttämällä nonlineaarista regressiomallia havaittiin, että kalsiumin pidättyminen kehoon lisääntyi kalsiumin saannin noustessa 2 grammaan asti päivässä. Keskimääräinen maksimaalinen retentio kehoon oli 473 mg päivässä. Kalsiumin saanti 1300 mg päivässä oli se pienin määrä kalsiumia, jolla jotkut näistä aikuistuvista tytöistä sai 100-prosenttisen maksimaalisen kalsiumin retention kehoonsa. Nämä tasapainotutkimukset olivat vain 2 viikon mittaisia sallien vain yhden viikon sopeutumisen ( adaptaation) ja sulki pois laajan variaation.
Koska nuorisolla imeytyminen vaikuttaa olevan aikuisten imeytymistä tehokkaampaa 24 ikävuoteen asti, täkäläisten suositusten (NNR1996) 900 mg kalsiumia päivässä koko 10-20 vuotiaitten ikäryhmälle pitäisi olla tarpeeksi kattava.
29.3.2. Aikuisten kalsiumin tarve
Suurin osa maailman väestöstä saa kalsiumia alle 500 mg päivässä. Ei ole osoitusta siitä, että tämän suuruisella kalkinsaannilla olisi haitallisia seuraamuksia luun rakenteeseen. Tosiasiassa osteoporoottisten murtumien insidenssi on korkein juuri kehittyneissä maissa, joissa kalsiumin saanti on runsainta. Esimerkisi Gambiassa, jossa kalsiumin saanti on niinkin matalaa kuin 360 mg päivässä, osteoporoottisten murtumien esiintyminen on harvinaista. Täten kalkinpuutetta voi pitää vain yhtenä osatekijänä monitekijäisen osteoporoosin yhteydessä. Tämä ei mitenkään tarkoita, etteikö kalsiumin osuus olisi tärkeä. Tosiasiassa on voitu osoittaa kolmessakin tutkimuksessa ( Ranskassa, USA:ssa ja Tanskassa) iäkkäiltä vähäkalkkista ravintoa nauttivilta, että kalkki-ja D-vitamiinilisä voi vähentää osteoporoottisia murtumia ( insidenssiä). Jos tämä amerikkalaisten vanhusten saama kalkkilisä lopetettiin, kahden vuoden kuluttua ei havaittu mitään jäljelläolevia lisävalmisteesta johtuvia edullisia vaikutuksia BMD:ssä tai luunuudistumisessa.
Hegstedt ja Malm ovat osoittaneet kahdessa klassisessa tasapainotutkimuksessa, että ihminen voi adaptoitua hyvinkin matalaan kalsiuminsaantiin.
Hegstedt on tehnyt tutkimuksia Perussa ja havaitsi, että miehet, joilla kalkinsaanti oli tasoa 300-400 mg tavallisella dieetillä, olivat kalkin suhteen tasapainossa. Malmin tutkimuksessa seurattiin 20-76 vuotiaita miehiä ( n = 39) usean kuukauden ajan heidän saadessaan kalsiumia 940 mg päivässä. Muilla paitsi yhdellä vallitsi positiivinen kalsiumtasapaino. Sitten kalkinsaanti vähennettiin 460 milligrammaan päivässä useiksi kuukausiksi. Muut paitsi kolme henkilöä sopeutuivat tähän muutokseen. Mainittakoon, että 20 miehellä tapahtui ensin vaihde negatiiviseen kalkkitasapainoon, ennenkuin siitä tapahtui normaaliin tasapainoon palautuminen. Tämä osoittaa, että monilla yksilöillä sopeutuminen on hidas prosessi. Nämä tulokset olivatkin osana aiemmista perusteluista matalampien kalsiuminsaanti suositusten puolesta. Esim. ensimmäinen WHO/FAO suositus 1962-vuodelta oli 400-500 mg päivässä. Myös NNR 1989 esitti miehille suosituksen 600 mg kalsiumia päivässä.
Nykyinen US DRI 1997 antaa suosituksena ikäryhmälle 31-50 vuotta 1000 mg kalsiumia päivässä ja ikäryhmälle 51-70 vuotta 1200 mg kalsiumia päivässä ottamatta huomioon adaptaatiota tai mainitsematta kahta edellä mainittua tasapainotutkimusta. Korkein taso perustui alun perin kliiniseen kokeeseen, jossa osoitettiin alentunutta luukatoa annettaessa kalkkilisää.
Eräät väestötutkimukset osoittavat, että koko elämänaikainen runsas kalsiumin saanti voinee vaikuttaa luuston tiheyteen ja vähentää osteoporoottisia murtumia niin miehillä kuin naisilla iäkkäitten ryhmässä. Matkovic et al. poikkileikkaustutkimuksineen, Cooper et al ja Holbrook et al. seurantatutkimuksineen havaitsivat, että miehet, joilla oli kalsiuminsaantitaso 800 mg päivässä, sairastuivat harvemmin lonkkamurtumiin kuin ne, jotka saivat kalsiumia vain puolet siitä määrästä. Eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin, että miehillä korreloi myös lannenikamien sekä reisiluun yläosan luuntiehydet kalsiumin saantiin. Kalkkilisän sisältyessä koejärjestelyihin on saatu myös näyttöä siitä, että miehillä vähenee murtumiin sairastumiset, jos kalkin saanti on runsasta. Näitä tuloksia käytettiinkin prusteluina, kun nostettiin miesten kalsiumsuositus NNR1996 - laitoksessa tasoon 800 mg kalsiumia päivässä. Ei ole mitään vahvaa lisäargumenttia, minkä takia näitä suosituksia nyt pitäisi muuttaa.

Naisilla ei ole tehty vastaavia pitkäaikaisia tasapainotutkimuksia. Ei olla selvillä siitä, ovatko naiset menopaussin jälkeen samoilla kalsiuminsaantimäärillä kuin miehet kalsiumtasapainossa tai lähimain tasapainossa. Eräät tasapainotutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että eivät ole. Mutta useimmat näistä tasapainotutkimuksista ovat olleet lyhytkestoisia eikä ole selvinnyt, jos koehenkilöt ovat ehtineet adaptoitua saamiinsa kalsiummääriin. Osteoporoosilääkärit suosittelivat naisille kalsiumin käyttöä ”ad libitum” (vapaata), mistä syystä mainitut väestötutkimustulokset ovat kuten edellä mainittiin. Eräs argumentti on ollut sekin, että osteoporoottisille potilaille suositellut kalkkilisät ovat jonkin verran vähentäneet luukatoa. Tämä päteekin naisten postmenopaussin myöhäisvaiheeseen. Varhaismenopaussin estrogeenivajeeseen korreloivaan luukatoon ei kalsiumlisä sanottavasti vaikuta. Lisäksi mainittakoon, että kalkkilisäkokeiluja on vaikea tulkita, koska lyhyellä perspektiivillä ne muuntavat luunkorjautumisen tahtia ( rate of remodelling). Jos ne eivät ole tarpeeksi pitkiä kestoltaan (noin 4 vuotta), ei mitään pysyväisvaikutusta luuntiheyteen voida arvioida. Useimmat näistä kalkkilisätutkimuksista ovat olleet lyhempiä kestoltaan. Laajoissa keskusteluissa on käsitelty suuret joukot vastaavanlaisia tutkimuksia ja tultu johtopäätökseen, että saatavilla olevasta tiedosta ei löydy mitään tukea sille hypoteesille, että kalkinsaannin nostolla tasoon 1500 mg päivässä estettäisiin osteoporoosia, vaikka niin ensin väitettiin. Joten ei ole mitään vahvoja argumentteja NNR1996 suositusten muuttamiseen. Naisille suositellaan 800 mg kalsiumia päivässä).
29.3.3. Raskaus ja imetys sekä kalsiumin tarve
RASKAUS
Sopeutuminen (adaptation) on hyvin tehokasta raskauden aikana. Tämä johtunee raskauden aikaisesta lisääntyneetä seerumin aktiivistaD-vitamiinista, 1,25-dihydroksivitamiini D.
On tutkittu intialaisia naisia, joilla kalsiumin saanti on matalaa ( 400 mg päivässä) ja amerikkalaisia naisia, joilla kalsiumin saanti päivässä on tasoa 700 - 900 mg ja on havaittu, että molemmissa ryhmissä kalsiumin imeytyminen lisääntyy raskauden aikana. Molemmissa ryhmissä korreloi kalsiumin pidättuminen kehoon ( retentio) siihen kalsiumin määrään, mikä siirtyy sikiöön. Kalsiumlisävalmisteilla tehdyt kokeet osoittavat, että kalkkilisän anto ei vaikuta lisääntymistä kalsiumin siihen retentioon, mikä ravinnon kalkista käsin tulee. Johtuen siitä, että Pohjoismaisen ravinnon tarjoama kalkkipitoisuus on noin 800 - 1000 mg päivässä, ei ole tarvetta suositella raskauden aikana kalkkilisää. Koska moni nainen tulee raskaaksi ollessaan vielä oman luustonsa kasvuiässä, on syytä suositella samaa kalkinsaantia kuin nuorille naisille, eli 900 mg päivässä.
IMETYS
Synnytyksen jälkeen tapahtuu nopea putoaminen naisen aktiivin D-vitamiinin (1,25 dihydroksivitamiini D) määrässä. Imetyksen aikainen kalkin absorptio ei näyttäisi lisääntyvän normaalia suuremmaksi. Menstruaatiosyklin palauduttua takaisin on havaittavissa kompensatorista kalsiumin absorption lisääntymistä. Kalsiuminlisävalmiste ei muuta fraktionaalista imeytymistä. Maidontuottoon vaadittava lisäkalsium vaikuttaa tulevan lisääntyneestä luukudoksen resorptiosta (luustosta irtoavasta kalkista), mihin kombinoituu munuaisten parantunut kalkin talteenottokyky. Näihin sopeutumistapahtumiin ei ole kalkkilisällä vaikutusta. Se luukato, mikä kalsiumin irtoamisista johtuu, korvautuu ennalleen, kun munasarjojen funktio ja kuukautiskierto ovat palautuneet. Saatavilla olevat tiedot tukevat sitä käsitystä, että imetyksen aikana ei tarvita enempää kalsiumia kuin mitä raskaanaolevatkin naiset tarvitsevat.
Tämän takia suositus imettävälle naiselle on sama kuin raskaana olevalle naiselle: 900mg kalsiumia päivässä.
29.4. Kalsiumin saannin yläraja ja sen toksisuus
Päivittäistä kalkinsaantia, joka on tasoa 2.5 grammaa, siedetään vielä hyvin. Mutta sitä suuremmat päivittäiset saannitkin ovat harvinaisia. Lisäkalkki yli tämän määrän voi olla vahingollista, erityisesti jos samanaikaisesti käytetään suuria määriä D-vitamiinilisää. Tällöin on hyperkalsemian, munuaiskivien ja munuaisvaurion riskiä.
29.5. Kalkkilähteet ja kalkin saanti
Hyviä kalkinlähteitä ovat maito ja maitotuotteet. Koska Pohjoismaissa käytetään runsaasti maitoa ja maitotuotteita, on saanti yli keskimääräisten suositusten käytännöllisesti katsoen joka ikäryhmässä, naisilla luokkaa 900-1200 mg ja miehillä 900- 1400 mg. Pohjoismaissa keskimääräinen kalkinsaanti on ravintotiheytenä 1000-1400 mg / 10 MJ. Kuitenkin saattaa löytyä ryhmiä, joissa saanti ei kata kalkintarvetta.
Muita kalkin lähteitä ovat kala- ja kalatuotteet, varsinkin jos kala syödään ruotoineen.
Vihreitten vihannesten kalkkipitoisuus vaihtelee ja kalkki on laadultaan huonommin imeytyvää - harvinaisena poikkeuksena mainittakoon se kalkki, mitä on lehtikaalissa.
NNR2004 suom

Lähde: Fineli.fi antaa tietoa ravinnon kalkkipitoisuudesta. Ennen kuin alkaa käyttää lisäkalkkia, on syytä selvittää, paljonko kalkkia jo saa ravinnossaan. Kalsium, jota kehossa on jo yli kilon, ei ole mitenkään se mineraali, josta olisi mikään pula milloinkaan, vaan on kyse sen homeostaasin pitämisestä hyvänä, ja siinä on liikunta tärkeä asia numero 1.
Ihmisellä on luusto, koska hän liikkuu. Luusto vahvistuu liikunnan rasitteen mukaisesti ja sopeutuu tarpeeseen. Avaruudessa leijuvilla astronauteilla luusto alkaa hajota ja kadota ja kalkit erittyvät pois kehosta.

Muistettava, että tavallisessa maidossa saa 120 mg kalsiumia desilitrassa. Maidon ja juuston kalkit ovat suotuisia, antavat myös fosfaattia.

Jos yhtäkkiä levittää tabletilla aktiivia kalkkia gramman verran vereensä jossain tabletissa (Ca ), tästä voi sydäntautiset saada angina pectorista. Sydänvaivaislla jo muutenkin kalkkia vapautuu vereen alentuneen liikunnan takia, joten kahvikupponen ruoan päälle mukavasti pyydystelee näitiä irtokalkkeja.

Kalkin suosittelussa on kahden linjan kollegoita: alarajan suosittelijat ja suuren määrän suosittelijat.

Itse suosittelen alarajaa, ulkoilua ja liikunta ja pientä D- vitamiinimäärää, pientä maitotuotemäärää päivittäin ( alle puoli litraa maitoa, pieni määrä laktoosia on eduksi kalsiumin imeytymiselle), vihreitä vihanneksia, kaalia, parsakaalia, persiljaa ym, pinaattia, kasviöljyä ja kohtalaisesti proteiinia. Luuproteiinit ja luun saostuminen vaatai mm K1 vitamiinia kasviksista. K1 vitamiini auttaa integroimaan vapaita kalsiumjoneja.