Tuntuu ihmeelliseltä, miten monet suhtautuvat nykyään koiriin kuin jumalolentoihin. Ne saavat osakseen varauksetonta palvontaa isänniltään ja emänniltään. Aivan kuin teinipoika putsaa ja trimmaa Corollaansa, koiran omistaja putsaa ja trimmaa näyttelykoiraansa. Samanlaisia palvontaobjekteja molemmat. Entä koiran omistajan suhtautuminen itseensä kouluttajana? En ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi myöntänyt epäonnistuneensa koiransa kouluttamisessa. Ei, on vain täydellisiä koiraihmisiä - ja täydellisiä koiria. Se epäsosiaalinen tappajakoirahan on aina jonkun muun. Entä miksi ihmeessä lemmikkejä kutsutaan perheenjäseniksi ? Käsittääkseni perheenjäseneksi tullaan avioliiton tai syntymän kautta - onko koiran omistaja siis naimisissa lemmikkinsä kanssa vai peräti synnyttänyt sen... ai niin, eihän koirasta enää saa sanoa se, vaan Hän, niin kuin Jumalasta kuuluukin. Kannatan järkevyyden rajoissa pysyvää, asiallista huolenpitoa koirista ja muista lemmikeistä, mutten ymmärrä sitä uskonnollista fanatismia, jolla monet koiraansa suhtautuvat.
Koiria palvotaan kuin jumalia.
Baskeri.
411650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
SORRY,OLEN KOIRANOMISTAJA JA ATEISTI.....KOIRAN OLEN NÄHNYT.JUMALAA EN.
Koiran hoitaminen ei ole sen palvomista!
Ai ei ole ketään sanonut koskaan että on epäonnistunut koiransa kouluttamisessa no minä olen. Koirani ei ole mitään parhaiten koulutettu eli se voi ihan hyvin karata pihalta ja haukkua vaikka kuinka paljon ja ei sana tehoa eli myönnän olisin voinut tehdä jonkun paremmin kun koirani oli pieni.
Sitten tottakai koira on perheen jäsen koska se asuu meillä ihan niinkuin minäkin ja rakastan kanssa.
Itse uskon Jumalaan ja enkä todellakaan vertaa rakkauttani Jumalaan ja johonkin maanpäälliseen olentoon...
Baskeri on itse jäänyt vaille rakkautta ja on nyt mustasukkainen koirille, kun niitä rakastetaan. Ja pidetään perheenjäseninä. Käy sääliksi Baskeria.
Sitähän sen täytyy olla! Tuskin kukaan muuten noin typeriä kirjoittelisi. Vai onko muka tässä maailmassa liikaa rakkautta ja kiintymystä? Ei minusta. Vihaa, kateutta ja juroutta. Minusta on ihan sama, mihin sen rakkautensa antaa, ihmiselle vaiko eläimelle. Eipä se ole keneltäkään pois. Tai ehkäpä nimimerkki Baskeri luulee, että jos ihmiset eivät rakastaisi koiriaan, he rakastaisivat häntä sen sijaan. Heh. Rakkaus kun täytyy ansaita!
Ja heh, että perheenjäseneksi tullaan avioliiton tai syntymän kautta. Kyllä minä miellän perheenjäseneksi samassa talossa asuvat aviopuolison lapset. Jos ovat edellisestä liitosta siis. Ja adoptiolapsetkin. Suorastaan sairas tuo perheen määritelmä. Oikeampi on usein siteerattu:
Perheen muodostavat samasta jääkaapista syövät asukkaat.
Ja nehän voivat olla ihmisiä, koiria, kissoja, kaneja...
Ettepä ole huomanneeyt kirjoitukseni pointtia. Ja näyttää olevan luetun ymmärtämisessäkin vaikeuksia: ette ymmärtäneet viimeistä lausettani. Enkä käsittääkseni myöskään puhunut Jumalasta muuten, kuin koirien yhteydessä. Mutta niin kai se on, että se koiranomistaja älähtää, johon kalikka kalahtaa...Todistitte juuri epäilykseni palvonnasta oikeiksi.
Jos ihminen ottaa lemmikkieläimen, hänen velvollisuutensa on huolehtia siitä niin hyvin kuin kykenee.
Onko parempi, että teinipoika pitää jumalanaan corollaa???????
... että ihmiset eivät palvoisi koiriaan. Mitä sitten? Miksi maailma olisi parempi paikka? Luuletko, että palvonta ja välittäminen siirtyisi kanssaihmisille? Jumalaan? Vai mitä ihmettä oikein haet takaa?
Missähän olet tätä tukimusta "epäonnistuneista koiran kouluttajista tehnyt" ? Minä tiedän lukuisia ihmisiä, jotka myöntävät epäonnistuneensa koiransa kouluttamisessa. Harva myöntää edes onnistuneesa sataprosenttisesti! Itse asissa näitä epäonnistuneita on käytösklinikoiden vastaanotot pullollaan.
Mutta siitähän se on kiinni, miten haluat asiat käsittää.
Minusta rakkaus on juuri sitä, että se on ehdotonta eikä sitä voi eikä tarvitse ansaita. Luottamus ja kunnioitus ansaitaan, mutta rakkautta vaan saadaan jos saadaan :)
Mitä tulee koiran perheenjäsenenä oloon, niin kyllä perheenjäseneksi pääsee muutenkin kuin avioliiton tai syntymän kautta! Esimerkiksi adoption kautta. Ja minä tavallaan olen "adoptoinut" nämä kaksi nelijalkaista poitsua:)
Aivan hillittömän nokkelasti todistit juuri järjettömän väitteen todeksi! Ja niin kovin kiistattomasti! Suo minun onnitella Teitä Baskeri, vaihdankin uskontokuntaa!!
minäkin ajattelen. En tuomitse mitään rakkautta, kun se on sitä oikeaa, toisesta välittävää. Hyväksyn kaiken rakkauden; homot, lesbot, eläinhullut, eriuskoisten rakkauden yms. kunhan vain ON RAKKAUTTA! sitä kun ei ikinä ole liikaa, mutta vihaa piisaa kyllä jaettavaksi asti ja siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, paitsi vihaajalle itse varmaankin.. Ja rakkaus todella on ansaittava, ajattelevan olennon kohdalla nimeenomaan. Ei se saa olla itsestään selvyys, jota voi myös kohdella itseselvyytenä.
Onkos se jotenkin sinulta pois?
jaksetaan toistella tuota yhtä ja samaa, kuten myös kissapuolella ja varsinkin silloin kun joku oikein puolustaa eläintä, mutta mitä muutakaan kuvittelette tällaisella palstalla kirjoitettavan?! voisin minäkin sanoa, että "tuo on Jumalan leikkimistä, että tullaan jollekin harrastepalstalle syyttämään sen alan harrastajia palvonnasta; yrität hallita toisten elämäntapaa ja leimata sen joksikin ylimaallisen syntiseksi". Mutta en osaa ajatella tuollaisin jumaluustermein, kun minulle koirat ovat osa arkista perhe-eloa kuten kaikki muutkin asiat elämässäni. Ei millään uskonnoilla ole mitään tekemistä arjen kanssa, enkä ole kiinnostunut muutenkaan uskomaan sokeasti mihinkään paitsi terveeseen järkeen. Kyllä se on ihan normaalia, että jokainen ihminen haluaa elämäänsä jonkin kiinnekohdan, mielellään useampiakin; perheen, oman kullan, lapsia, lemmikeitä, mitä siinä on niin ihmeellistä? Ja jos vähänkin tietäisit mistä puhut, tietäisit myös että vastuullisia, "hyviä" koirankasvattajia on nykyään aivan liian vähän. Sen todistavat ne paljon puhutut koiranpaskat tiellä, purevat koirat, eläinrääkkäykset yms. Vai yritätkö sanoa, että vastuullisen koirankasvatuksen sijaan meidän tulisikin inhota koiriamme ja antaa niitten purra ja paskoa, yms? Kovinpa tuntuu ainakin häiritsevän se, että koiraan perehdytään lähes kaikenantavasti, mutta kun vain siten siitä tulee tasapainoinen, että nyt senkin sitten tiedät. Ei eläintä saa ottaa, ellei ole valmis uhrautumaan niiden takia, se on sama vastuu kuin lapsissakin; vastuu huolehtia toisen elämästä. En usko että saat ketään häpeämään sellaista. -Ja muuten, mitä pahaa siinäkin on, että teinipoika putsaa Corollaansa? Eivätkö ihmiset saa omistautua millekään, paitsi huumeille ja alkoholille? Minun ystäväni olisi ehkä vielä elossa, jos olisi ollut autohullu alkoholin sijaan..
olet onnistunut hakemalla hakemaan täydellisiä koiria ja koiraihmisiä?! saisinko osoitetiedot, olisi kiva tehdä lehtijuttu heistä?
Onko tosiaan niin, ettette tajunneet, mitä ajoin takaa? Tarkoitin tätä: vaikkei ihminen uskoisi mihinkään ns. Jumalaan, on hänen elämässään aina joku/ jokin, joka saa niin suuren arvon, että sitä voidaan hyvällä syyllä kutsua Jumalaksi. Toisille se on koira, toisille auto, joillekin huumeet. Kaikki mikä aiheuttaa riippuvuutta, tulee Jumalaksi ja rajoittaa ihmisen elämää. Se, joka kiinnittää huomionsa yhteen ainoaan asiaan, elää kapeaa ja ahdasta elämää - kuten esim. kiihkouskovaiset. Itsellänikin on asioita, jotka eivät saisi saada niin suurta arvoa kuin saavat. Niitä vastaan haluan taistella, jotta huomaisin elämän eri puolia. Tuttavapiirissäni on/ on ollut todellakin vain itseään loistavina koirankouluttajina pitäviä ihmisiä. Toisten yhteystietoja en kuitenkaan ala netissä jaella. Itse suhtaudun koiriin niin, etten vihaa niitä vaan pidän mainioina otuksina. Lemmikeistä on pidettävä huolta järjen rajoissa. Tuntuu vain, että nykyisin ihmiset eivät kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa arvostelua. Sellainen toleranssin lasku edustaa huolestuttavaa itsekeskeisyyttä, ja aiheuttaa juuri sellaista fanatismia, jota muutamat saamani vastaukset huokuvat. Rajat hybrikselle.
Olen huomannut, että meille monille lemmikki on aivan samassa asemassa kuin lapsi. Sille höpötetään aivan samalla tavalla. Koira jopa kärsii samoista elintasovaivoista kuin omistajansa. Kun sen on kattonsa alle majoittanut, se myös vaatii aikaa. On eri asia kuitenkin viekö se kaiken ajan ja kuinka paljon sitä palvotaan. Voihan sitä olla huonompiakin kohteita. Jokainen lopulta päättää mikä on tärkeintä. Koiran takia olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia harrastuksia, mutta ei se nyt sentään elämän pääasia ole.
Ulkoillessani monet vastaantulijat juttelevat koiralleni aivan kuin minua ei olisikaan. Ja kaiken lisäksi kukaan ei tunnu tietävän omistajan nimeä vain koiran. Se tuntuu välillä aika huvittavalta.
Miksei yksinkertaisesti inspiraation lähde? Elämän voima? Syy elää ja olla iloinen? Miksi sinä näet kiinnostumisen palvomisena? Eikö sinua kiinnosta mikään?
AIHEUTTAA riippuvuutta, tulee Jumalaksi ja rajoittaa ihmisen elämää? voi hyvänen aika! jos ihminen ottaa itselleensä vastuun ja päättää kantaa sen, se ei ole mikään riippuvuuden SEURAUS. Se on tietoinen päätös HALUTA omistautua jollekin asialle, antaahan se sisältöä arkeen, miksi sitä pitäisi rajoittaa?! minä en halua rajoittaa, enhän koe erehtyneeni, vaan tiesin ottavani suuren vastuun ja että se tulee rajoittamaan elämääni, enkä voi enää ajatella yksin itseäni. Ja juuri siitä seuraa, että EI enää kiinnitä huomiotansa vain YHTEEN AINOAAN asiaan(MINÄ ITSE JA MINUN ELÄMÄNI), vaan joutuu huomioimaan toisiakin ja tinkimään omista menoistansa, siis aivan päinvastoin kuin itse väitit! tällainen uhrautuminen jos mikään, auttaa näkemään asioita laajemmin kuin vain omalta kannaltansa. Ja miten voit verrata kiihkouskovaisia harrastukseen, jonka jokainen toteuttaa omalla tavallaan? Kiihkouskovaisethan vain lukevat "ohjekirjasta" mitä mieltä "kuuluu olla" ja niissä ei sitten jousteta. Koiraihmisiä on kaikenlaisia. Kaikki koiraihmiset eivät sovi yhteen; heillä ei siis ole mikään "yhteinen maailmankatsomus" kuten uskovaisilla. Mutta mitä se edes sinulle kuuluu, mikä on kenenkin ihmisen vastuu/rajoite/harrastus/jumala? Huolehdi vain omasta elämästäsi, äläkä toisten mielipuuhiin puutu, ainakaan näin harmittomiin. Käytä energiasi vaikka huumevalistamiseen. Moni äiti olisi ikionnellinen, jos lapsi palvoisi autoa/eläintä/mitä hyvänsä muuta huumeiden sijasta!
Kuuluukohan adoptoitu lapsi sinun mielestäsi perheeseen????
Kyllä kuuluu, unohdin mainita sen ensimmäisessä viestissäni. Adoptiolla ja koiran hankkimisella vain on se ero, että adoptio lähtee yleensä lapsettomuudesta, joka on kai kuitenkin tunne-elämän vaikutuksiltaan hiukan raskaampaa kuin koirattomuus. Perehekäsityksen muuttumisesta ja perheestä yhteiskunnan perusyksikkönä voisi keskustella paljonkin, mutta se ei kuulu tämän sivun aiheisiin.
taidat olla väestöliiton baskeripäitä; perhe, lapset, perhe..jumala..eikö noille asioille ole omia palstoja? Pitääkö tulla trollailemaan? taidat olla sen anneli k:n kaveri, joka 'opettaa' kissapuolella, että lapset ja perhe etusijalle, ja elukat elukoiden asemaan. Valitettavasti emme kaikki ole kanssasi samaa mieltä. Mielestäni eläimet kuuluvat myös perheeeseen. Lapset eivät kyllä edes kiinnosta.
Aina se jaksaa vain hämmästyttää, että löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä selkokielistä tekstiä. Pitää vastata tekstiini olemalla samaa mieltä siitä mitä kirjoitin, mutta luullen olevansa eri mieltä. Huh huh...
hankkimisella on ero! kaikki eivät halua ikinä lasta, mutta kaikilla on kuitenkin tarve antaa ja ottaa hellyyttä! on paljon parempi ottaa koira kuin lapsi perheenjäseneksi, jos ei usko jaksavansa lapsen kanssa joka on paljon vaativampi.
no en ole kyllä samaa mieltä kanssasi. taitaa baskeri kiristää?
Omasta koirasta ei todellakaan uskota mitään pahaa, ja kaikki mitä se tekee on NIIN ihmeellistä. Jopa koiran aineenvaihdunnalliset toiminnot eli sanottakoon suoraan ulostaminen on monesta koiranomistajasta todella taivaallinen tapahtuma!
Samoin käyttäytyvät pikkulasten vanhemmat!
Asiasta lisää myöhemmin.
tuollaisia, se minuakin ärsyttää, mutta ei tosiaankaan valtaosa ole! itse olen lukenut kaikki koirakirjat ja esim. susista, opetellut siis eläimen pitämistä eläimenä koska eläinhän kärsii kun sitä kohdellaan ihmisenä. Minusta on outoa jos sitä pidetään palvomisena, että ihminen ottaa eläimen ja selvittää kaiken siitä ja pitää huolta siitä? Eikä kukaan kyllä mitään ymmärtänyt Baskerin kommentista väärin, vaan esitti aiheesta kysymyksiä ja kyseenalaistuksia, hän vain ei osannut/suvainnut niihin vastata. Joten opetelkoon itse lukemaan toisten kommentit. Tuskin kukaan enää edes jaksaa ottaa huomioon tuollaisia kirjoituksia, kun niitä on joka palstalla vähän väliä.
oletko tulleet ajatelleeksi,että kaikilla ei ehkä olekaan täydellistä perhettä,kuten sinulla varmaankin? Nykyään on paljon alkoholismia ja riitelyä tai sitten vain aina vanhemmat on töissä ja lapset kasvattaa joku muu.Itselläni on ollut todella kamala perhe-elämä ja sanontakin on että "suku on pahin". No niin on!olen läheinen vain mummuni kanssa, koen perheekseni parhaan ystäväni ja hänen perheensä sekä meidän koirat. Olen siis "epävirallisesti" heidän toinen lapsensa.Ystäväni perhe on minusta huolehtinut ja ollut kiinnostunut, omani ei.Että kyllä jos lapselta kysytään,kuka ja ketkä ovat hänen perheensä niin sitä valitsee ne, jotka ovat antaneet huomiotaan ja huolehtineet hänestä. Tässä siis minun mielipiteeni siitä,kuka ja mikä on perheenjäsen.
Baskerin syyttely osoittaa aikamoista
ahdasmielisyyttä,vaikka muka sitä vas-
taan hän itse on..Mitä sitten jos joku
saa vaikka elämälleen tarkoituksen
koirastaan..? Monilla kun on esim.kar-
vaita kokemuksia ihmisistä,kuten kir-
joituksissa tuli ilmi.Sitäpaitsi koi-
ralle annettu rakkaus ja huolenpito
tulee aina palkituksi koiran kiinty-
myksenä,samaa ei voi sanoa vaikkapa
lapsista (MINUN koemukseni).
itse pyrin suvaitsemaan kaikenlaiset ihmiset ja eläimet rotuun ja lajiin katsomatta. Usein se on hyvin vaikeaa, sillä ihmisen luonto on aikojen alusta asti ollut suvaitsematon ja vihamielinen varsinkin ulkopuolisia kohtaan. Se kuitenkin onnistuu kun niin päättää.
joitakin koiraparkoja, jotka hukutetaan liialliseen höösäämiseen. Kyllä se on pelkkää eläinrääkkäystä, koira esimerkiksi lihotetaan niin että tuskin pystyy kävelemään. Se ei kuitenkaan ole onneksi kovinkaan yleistä ja näyttelyissäkin on monensorttista koiraa ja koiranhoitajaa. Monilla on vain maine ja kunnia päällimmäisenä, että ei siinä koiraa palvota, se on vain väline päästä itse esille. Oikea eläinrakas ei pidä näyttelyvoittoa maailman tärkeimpänä asiana, vaan sosiaalisena toimintana, harrastuksena. Sama on monella autonomistajallakin, loppujen lopuksi kyse on ihan itsensä palvomisesta ja se mielenkiinnon kohde on vain pönkitysväline.
että jokaisella on omat motiivinsa tehdä sitä mitä tekeekin. Ei kukaan voi sitä kenenkään puolesta tietää. Se että niin monella on koira tai auto tms. ei tarkoita, että kaikilla on sama ajatusmaailma/pakkoneuroosi. En käsitä miten voi olla niin ahdas ajatusmaailma, että väittää sellaista! monella on eläin silkasta itsekkyydestä, joku taas ottaa eläimen koska haluaa antaa rakkautta, joku saadakseen rääkätä sitä, joku saadakseen harrastaa metsästystä, pelastustoimintaa, näyttelyä tms. ja näissäkin motiivit vaihtelevat. Kaikilla ei todellakaan ole tavoitteet samat, vaikka harraste olisikin sama!
Totean vain, että mitä olen kirjoittanut palvonnasta, perustuu lukuisien tuntemieni koiranomistajien käytökseen, enkä ole edes väittänytkään, että kaikki olisivat samanlaisia. Ei kannattaisi lukea tekstistä sellaista, mitä siellä ei ole, vaikka moni täällä näkyy niin tehneen. Ilmeisesti osuin arkaan paikkaan, koska tämä aihe herätti enemmän keskustelua kuin muut. The case is closed.
the case is closed - and it's a basketcase. jos ymmärät
Luulet varmaan olevasi todella nokkelakin: "osuin varmasti arkaan paikkaan..."!? Kuka nyt kirjoituksestasi ottaisikaan selvää, mutta sehän olikin tarkoitus! kyllä minäkin muuten näin esim. kaikki mustalaiset täys imbesilleinä, ennenkuin itse osasin ottaa järjen käteeni. Löysin heti asiallisiakin heistä. Toiset näkee usein siten miten itse toivoo näkevänsä, mutta missä perustelut? Niitä sinullakaan ei ole, syytöksiä vain. Juttu on tosiaankin ratkennut!
samaa mieltä
tätä saakelin idioottia ole vieläkään bannattu? Nostaa keskusteluun kymmeniä vuosia vanhoja juttuja tuomatta asiaan mitään uutta. Yks tanan idiootti dorka. Montakohan kertaa täytyy tehdä ilmoitus tuosta häröstä, ennenkuin tapahtuu jotain...?
Myönnän, että koirani ovat minulle kaikki kaikessa lähes tulkoon. Ensimmäisen oman koirani jäädessä vuoden ikäisenä auton alle, olin viikon pois töistä. Toki oli vain piste iin päälle tuo koiran kuolema silloin, koska olin silloin erittäin stressaantunut silloisesta työstäni.
Minulle kaksi koiraani ovat siitä syystä ne tärkeimmät, koska en itse voi saada lapsia ja asun tällä hetkellä ulkomailla, joten oma perheeni on todella kaukana. Miesystäväni ja minä asumme edelleen eri osoitteissa, mutta ei sekään toki tarkoita, että minä miestäni alkaisin palvoa, jos hän muuttaa saman katon alle! =)
Myönnän myös, etten ole osannut ihan kaikkea tarpeellista opettaa koirilleni. Heillä on kuitenkin tiukat säännöt sisätiloissa ja ulkona miten toimitaan. En siis kuitenkaan lelli koiriani mitenkään erityisesti vaikka ne ovatkin minulle erityisen tärkeitä nyt ja koirat tulevat varmasti aina olemaan.
Jos ottaa lemmikin, minkä tahansa, on se hoidettava erittäin hyvin, sillä se on täysin riippuvainen omistajastaan. Jos sinä yhdistät sen palvontaan, niin vika on sinun päässäsi, ei meidän.
"Sitäpaitsi koi-
ralle annettu rakkaus ja huolenpito
tulee aina palkituksi koiran kiinty-
myksenä,samaa ei voi sanoa vaikkapa
lapsista "
Jotenkin tässä kiteytyy se, että koirilta odotetaan inhimillisiä reaktioita ja tunteita eli niitä pyritään ihhimillistämään. Kiintymystä pidetään koiran osoittamana "rakkautena". Se ei ole enää tervettä. Pitäisi pitää koirat koirina ja ihimiset ihimisinä. Elämänsä tyhjiön voi täyttää muillakin asioilla kuin hankkimalla 4 - 8 koiraa siksi, ettei saanut lemmikkejä lapsena.
Mulle ainakin perheenjäsenet on kaikki ne jotka asuu samassa taloudessa mun kaa. Oli se sitten avomies tai koira. Ja entäs sitten jos joku adoptoi lapsen? Eiks se lapsi sitten oo perheen jäsen, koska nainen ei oo sitä synnyttäny? Adoptoidaanhan se koirakin tavallaan perheeseen. Ja huom. sanoin tavallaan että älä nyt rupee ulisemaan että mä inhimillistän eläimiä, mä tiedän että ne ei oo ihmisiä ja niin tietää moni muukin.
Ja on ihan naurettavaa väittää että jos jonku sanoo koirastaan että "hän" niin tää sitten tarkottas sitä että koira saa jotain erityiskohtelua tai palvomista osakseen. Oon mä joskus sanonu että "hän" koirastani, mutta useimmiten kuitenkin sanon että se. Ja vaikka oonkin sanonu että hän niin ei toi koira saa silti tehä vaan oman mielesä mukaan. Jokanen koiraihminen tietää sen että jos koiran antaa elää ku pellossa siitä ei voi seurata mitään hyvää. Älä sekota koiraihmisiä ja sellasia tietämättömiä henkilöitä, jotka ei koirista mitään tajua, eivätkä niistä paljoo mitään ees tiiä, keskenään. Ihan kaks eri lajia.
Ja jos oot lukenu ku ihmiset kysyy apua koiran koulutusongelmiin niin moni on epäilly että on ihan epäonnistunu koirasa kaa että ei ne kaikki vaan väitä että ovat hirmusia koirakuiskaajia. Toki niitäkin on jotka ei myönnä virheitään tai ei nää niitä, mutta sellasia ihmisiä nyt vaan on maailmassa, eikä ne oo pelkkiä koiraimmeisiä.
Sitä mä vaan aina ihmettelen että ku teiltä koiravihaajilta tulee tämmösiä postauksia ja kommentteja aina tasasin ajoin että mistä IHMEESTÄ te näitä teijän "faktoja" revitte. Missä te ootte muka tutustunu koiran omistajiin? Missä te ootte muka tutustunu koiriin? Missä te ootte muka "opiskellu koiraa" kuten mitä niitten elekieli tarkottaa ja missä ootte tutustunu millanen on niitten sielunelämä. Älkää perustako niitä "faktojanne" johonki telkkari ohjelmaan missä rikkaat ja hemmotellut ihmiset kulettaa koiriaan käsilaukussa ja järkkää koirilleen muka jotain juhlia ja vievät koirasa hierontaan ja koira syö kotona sisäfilettä.