Jukkien Toheloitu totuus -kirjasta

Jukat ovat aina oikeassa. Kukaan, jonka nimi ei ole jukka, ei voi olla oikeassa. Vain puolustuvoimien hyväksymä jukka voi tietää Totuuden, koska vain jukka osaa lukea ja kirjoittaa ja ajatella. Maahan on saatava välittömästi laki, joka määrää, että vain jukka saa puhua mistään armeijaan, sotaan, puolustusvoimiin tai mihinkään liittyvästä asiasta. Vain jukan esittämät perustelut on hyväksyttävä, kaikki muut on julistettava laittomiksi. Pekka ja reino on heti kiellettävä, puhumattakaan heikistä, joka on hirtettävä oitis. Kannatetaan, jos puolustusvoimatkin kannattaa. Muussa tapauksessa jää nähtäväksi.

virallisempaakin virallisempi kirjoitti:

Jukat ovat aina oikeassa. Kukaan, jonka nimi ei ole jukka, ei voi olla oikeassa. Vain puolustuvoimien hyväksymä jukka voi tietää Totuuden, koska vain jukka osaa lukea ja kirjoittaa ja ajatella. Maahan on saatava välittömästi laki, joka määrää, että vain jukka saa puhua mistään armeijaan, sotaan, puolustusvoimiin tai mihinkään liittyvästä asiasta. Vain jukan esittämät perustelut on hyväksyttävä, kaikki muut on julistettava laittomiksi. Pekka ja reino on heti kiellettävä, puhumattakaan heikistä, joka on hirtettävä oitis. Kannatetaan, jos puolustusvoimatkin kannattaa. Muussa tapauksessa jää nähtäväksi.

Lue lisää

ei ymmärrä mitään itse asiasta.Voi tyhmnyytensä noinkin ilmaista. Selväksi tuli!

virallisempaakin virallisempi kirjoitti:

Jukat ovat aina oikeassa. Kukaan, jonka nimi ei ole jukka, ei voi olla oikeassa. Vain puolustuvoimien hyväksymä jukka voi tietää Totuuden, koska vain jukka osaa lukea ja kirjoittaa ja ajatella. Maahan on saatava välittömästi laki, joka määrää, että vain jukka saa puhua mistään armeijaan, sotaan, puolustusvoimiin tai mihinkään liittyvästä asiasta. Vain jukan esittämät perustelut on hyväksyttävä, kaikki muut on julistettava laittomiksi. Pekka ja reino on heti kiellettävä, puhumattakaan heikistä, joka on hirtettävä oitis. Kannatetaan, jos puolustusvoimatkin kannattaa. Muussa tapauksessa jää nähtäväksi.

Lue lisää

täysin sydämin.

>Vertailkaa keskenään<

Koko ajan verrataan ja ihmetellään kuinka helposti se "totuuden" seulonta Jukka&Jukka toheloilta sujuu. Luultavasti pelkkä kirjoitusvirhekin riittää hylkäämään "lähteen" puutteellisena. Ja jos propuskaa ei ole tehty "virallisesti" ei mitään ole tapahtunutkaan. Ei vaikka kaikki muu todistaisi sen puolesta että noutaja kävi jollekin ihan tilatusti.

Ei pojat, ei sotaa näin käydä... ei ainkaan oikeasti.

Suomi soti 1944 kesällä veitsi kurkulla ja selkä seinää vasten, mutta 1. ja tärkein asia oli siis se, että kaikki tapahtui lain mukaisesti, -kirjaimellisesti ja sen hengessä ja kaikki vieläpä dokumentoituna.

Uskokoon tuon ken haluaa, minä en.

Ei satojen tai jopa tuhansien miesten karkausaaltoa pysäytetä pelkillä puhutteluilla. Jo 1941 7.D:ssa piti 2 ampua varoituksena muille ja hiippailuhalut asettuikin välittömästi. Tämä oli se Tuntemattomassa sotilaassa kuvattu tapaus ja se tapahtui 20.12.1941.


Tässä pätee ikivanha sanonta "ettei korppi korpin silmää noki". Lakimiesten ja lääkäreitten keskinäinen kollegiaalisuus toisiaan kohtaan ei salli toisen päälle paskomista, ei vaikka tapaus olisi täysin selvä. Se nähtiin jo sotamies Hytin tapauksen yhteydessä kun itse "pyhä isäkin" kommentoi jo asiaa. Olihan UKK itsekin lakimiehen koulutuksen saanut varatuomari.

UKK888858 sotamies HYTTI ja KEKKONEN

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/7566/TMP.objres.651.html?sequence=1

.
.
.
Tuomarien riippumattomuus on päämäärä, johon pyrin, mutta on toinen asia, turvaako nykyinen nimittämisjärjestelmä riippumattomuuden. Sillä sanalla on ilmeisesti monta merkitystä. Esimerkiksi ne Korkeimman oikeuden jäsenet - en tiedä, keitä he olivat - jotka estivät sotamies Hytin tappoa tai murhaa koskevan asian käsittelyn Korkeimmassa oikeudessa, varmaan olettivat toimivansa riippumattomina. Minun mielestäni he eivät olleet riippumattomia; jos minulla olisi ollut valta, olisin tuominnut heidät pitkäaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomiovallan väärinkäyttämisestä.
.
.
.

Jukkatohelokomissio kirjoitti:

>Vertailkaa keskenään<

Koko ajan verrataan ja ihmetellään kuinka helposti se "totuuden" seulonta Jukka&Jukka toheloilta sujuu. Luultavasti pelkkä kirjoitusvirhekin riittää hylkäämään "lähteen" puutteellisena. Ja jos propuskaa ei ole tehty "virallisesti" ei mitään ole tapahtunutkaan. Ei vaikka kaikki muu todistaisi sen puolesta että noutaja kävi jollekin ihan tilatusti.

Ei pojat, ei sotaa näin käydä... ei ainkaan oikeasti.

Suomi soti 1944 kesällä veitsi kurkulla ja selkä seinää vasten, mutta 1. ja tärkein asia oli siis se, että kaikki tapahtui lain mukaisesti, -kirjaimellisesti ja sen hengessä ja kaikki vieläpä dokumentoituna.

Uskokoon tuon ken haluaa, minä en.

Ei satojen tai jopa tuhansien miesten karkausaaltoa pysäytetä pelkillä puhutteluilla. Jo 1941 7.D:ssa piti 2 ampua varoituksena muille ja hiippailuhalut asettuikin välittömästi. Tämä oli se Tuntemattomassa sotilaassa kuvattu tapaus ja se tapahtui 20.12.1941.


Tässä pätee ikivanha sanonta "ettei korppi korpin silmää noki". Lakimiesten ja lääkäreitten keskinäinen kollegiaalisuus toisiaan kohtaan ei salli toisen päälle paskomista, ei vaikka tapaus olisi täysin selvä. Se nähtiin jo sotamies Hytin tapauksen yhteydessä kun itse "pyhä isäkin" kommentoi jo asiaa. Olihan UKK itsekin lakimiehen koulutuksen saanut varatuomari.

UKK888858 sotamies HYTTI ja KEKKONEN

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/7566/TMP.objres.651.html?sequence=1

.
.
.
Tuomarien riippumattomuus on päämäärä, johon pyrin, mutta on toinen asia, turvaako nykyinen nimittämisjärjestelmä riippumattomuuden. Sillä sanalla on ilmeisesti monta merkitystä. Esimerkiksi ne Korkeimman oikeuden jäsenet - en tiedä, keitä he olivat - jotka estivät sotamies Hytin tappoa tai murhaa koskevan asian käsittelyn Korkeimmassa oikeudessa, varmaan olettivat toimivansa riippumattomina. Minun mielestäni he eivät olleet riippumattomia; jos minulla olisi ollut valta, olisin tuominnut heidät pitkäaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomiovallan väärinkäyttämisestä.
.
.
.

Lue lisää

tutkijat juuri selvittävät asiakirjojen ja myös kertomusten perusteella.Sitä ei kyetty hallitsemaan aiemmin keinoin. Siksi kovennettiin lakia, ettei tarvitse upseerien ampumalla pysäyttää karkureita. Sitäkin tapahtui.

Tutkijat kävivät huolella läpi Ylikankaan Kannas-kokoelman tarinat. Niissä ei ole yhtään uutta teloitustapausta. Lisäksi tutkijoilla oli käytössään suuri määrä aiempia veteraanikertomuksia.

Jos todella on tapahtunut jotain tähän asti tutkimatonta, on se syytä toimittaa tiedoksi molemmille osapuolille. Tuleepahan katsottua molemmilta suunnilta.Jos tarina on tosi, se on helppo tarkistaa ilman aiempia papereitakin.

Hytin tapaus sinänsä juuri todistaa "jukkien" puolesta. Jos tapauksia oli runsaasti, niin miksi niitä ei tuotu esille, vaan tätä yhtä on jauhettu yli 60 vuotta.Nythän on dokumentein selvitetty, että tapauksia oli 14.Niistä 11 on toki tiedetty aiemminkin.Nämä kolme tapausta ovat lähinnä etulinjan oloissa sattuneita aseenkäyttöjä. Muut ovat esimiesten laillista aseenkäyttöä.

Sotatuomioistuimet olivat riippumattomia.Sitä korostettiin jatkuvasti Päämajan ohjeissa. Oli kyllä sotatuomareita, jotka olivat taipuvaisia kuuntelemaan komentajia, mutta myös sellaisia, jotka ilmoittivat tuomitsevansa vain lakien mukaan. Sekin selittää alhaisten teloituslukujen puolesta.

Jos huhut, kuvitelmat ja suoranaiset valheet ovat tutkittuja faktoja luotettavampia, niin sopiihan niihin uskoa.Itsepetos on aina miellyttävämpää, kuin huomata tulleensa satusetien pettämäksi.En ole nähnyt vielä ainoankaan Huhtiniemen huhuun uskoneen ja sitä levittäneen akateemikon, tohtorin,rovastin,kirjailijan, lehtimiehen tai amatöörihistorioitsijan ilmoittaneen julkisesti erehtymisestään.Vähintäänkin puolustellaan Ylikankaan ja Arposen tapaan ollun hyväsä seurassa, kun kerran hallitus ja yliopistokin lankesivat tarinoihin.

On selvää, että tämän palstan heikoin tiedoin ja vielä heikommalla luetun ymmärtämisellä varustetut "kriitikot" eivät tutkittua totuutta halua hyväksyä. On toki paljon helpompi uskoa mieltä kiihdyttäviin satuihin,kuin tieteelliseen tutkimukseen.Mitä heikompi tietopohja, sen vahvempi usko. Sekin on tutkittu juttu.

torppamisenhan kirjoitti:

tutkijat juuri selvittävät asiakirjojen ja myös kertomusten perusteella.Sitä ei kyetty hallitsemaan aiemmin keinoin. Siksi kovennettiin lakia, ettei tarvitse upseerien ampumalla pysäyttää karkureita. Sitäkin tapahtui.

Tutkijat kävivät huolella läpi Ylikankaan Kannas-kokoelman tarinat. Niissä ei ole yhtään uutta teloitustapausta. Lisäksi tutkijoilla oli käytössään suuri määrä aiempia veteraanikertomuksia.

Jos todella on tapahtunut jotain tähän asti tutkimatonta, on se syytä toimittaa tiedoksi molemmille osapuolille. Tuleepahan katsottua molemmilta suunnilta.Jos tarina on tosi, se on helppo tarkistaa ilman aiempia papereitakin.

Hytin tapaus sinänsä juuri todistaa "jukkien" puolesta. Jos tapauksia oli runsaasti, niin miksi niitä ei tuotu esille, vaan tätä yhtä on jauhettu yli 60 vuotta.Nythän on dokumentein selvitetty, että tapauksia oli 14.Niistä 11 on toki tiedetty aiemminkin.Nämä kolme tapausta ovat lähinnä etulinjan oloissa sattuneita aseenkäyttöjä. Muut ovat esimiesten laillista aseenkäyttöä.

Sotatuomioistuimet olivat riippumattomia.Sitä korostettiin jatkuvasti Päämajan ohjeissa. Oli kyllä sotatuomareita, jotka olivat taipuvaisia kuuntelemaan komentajia, mutta myös sellaisia, jotka ilmoittivat tuomitsevansa vain lakien mukaan. Sekin selittää alhaisten teloituslukujen puolesta.

Jos huhut, kuvitelmat ja suoranaiset valheet ovat tutkittuja faktoja luotettavampia, niin sopiihan niihin uskoa.Itsepetos on aina miellyttävämpää, kuin huomata tulleensa satusetien pettämäksi.En ole nähnyt vielä ainoankaan Huhtiniemen huhuun uskoneen ja sitä levittäneen akateemikon, tohtorin,rovastin,kirjailijan, lehtimiehen tai amatöörihistorioitsijan ilmoittaneen julkisesti erehtymisestään.Vähintäänkin puolustellaan Ylikankaan ja Arposen tapaan ollun hyväsä seurassa, kun kerran hallitus ja yliopistokin lankesivat tarinoihin.

On selvää, että tämän palstan heikoin tiedoin ja vielä heikommalla luetun ymmärtämisellä varustetut "kriitikot" eivät tutkittua totuutta halua hyväksyä. On toki paljon helpompi uskoa mieltä kiihdyttäviin satuihin,kuin tieteelliseen tutkimukseen.Mitä heikompi tietopohja, sen vahvempi usko. Sekin on tutkittu juttu.

Lue lisää

>Muut ovat esimiesten laillista aseenkäyttöä<

Hytin tapausko oli mieelstäsi "esimiesten laillista aseenkäyttöä"?

Itse hieman tapaukseen perehtyneenä luokittelisin sen murhaksi. Linkku halusi kostaa jollekin ja kuka tahansa olisi kelvannut ammuttavaksi siitä porukasta joka oli perääntynyt vitjasta.

Se että asiaa puitiin kovastikin aikanaan oli hyvä asia. Varsinainen väärän tuomion muutos estettiin olemalla myöntämättä valituslupaa.

No Linkku sai "tuomion" omasta kädestään. Asia painoi...

S.O.L. kirjoitti:

>Muut ovat esimiesten laillista aseenkäyttöä<

Hytin tapausko oli mieelstäsi "esimiesten laillista aseenkäyttöä"?

Itse hieman tapaukseen perehtyneenä luokittelisin sen murhaksi. Linkku halusi kostaa jollekin ja kuka tahansa olisi kelvannut ammuttavaksi siitä porukasta joka oli perääntynyt vitjasta.

Se että asiaa puitiin kovastikin aikanaan oli hyvä asia. Varsinainen väärän tuomion muutos estettiin olemalla myöntämättä valituslupaa.

No Linkku sai "tuomion" omasta kädestään. Asia painoi...

Lue lisää

niin. Tapauksesta valitettiin ja hovioikeus katsoi Lindgrenin rikkoneen lakia.KO käsitteli ja katsoi puolestaan syytteen perättömäksi.Hytin puoliso nimenomaan valitti asiasta vaatien sotalesken eläketä ja muita korvauksia.

Tietysti tapahtuma voidaan katsoa moraalisesti ja eettisesti virheeksi. On syytä muistaa, että käytiin sotaa ja koko 21. Prikaatissa ja myös Lindgrenin pataljoonassa oli karkuruus suuri ongelma.Puhuttelut ja käskyt eivät auttaneet.Lindgren oli kokenut ja sinänsä pätevä komentaja, mutta hyvin erikoislaatuinen ja taipuvainen dramaattisiin esityksiin jo normaalitilanteissakin.Hytin ampuessaan hän oli loppuun uupunut ja kiihtyneessä mielentilassa. On muistettava, että Hytti kieltäytyi kahdesti lähtemästä linjaan Lingrenin käskystä. Juridisesti LIndgrenillä oli siis laki takanaan ampuessaan. Toinen asia on, miten järkevää se oli. Tosiasia on kuitenin se, että karkuruus loppui sekä Lindgrenin pataljoonassa että koko prikaatissa kuin seinään.Prikaati suorastaan kunnostautui Ilomantsin taistelussa, vaikka siinä oli kaksi ns. vankipataljoonaa.

Asioilla on aina monta puolta. Mikään ei ole helpompaa kuin jaella tuomioita vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen asioita mitenkään ymmärtämättä ja kokonaisuuteen perehtymättä.

asia oli kirjoitti:

niin. Tapauksesta valitettiin ja hovioikeus katsoi Lindgrenin rikkoneen lakia.KO käsitteli ja katsoi puolestaan syytteen perättömäksi.Hytin puoliso nimenomaan valitti asiasta vaatien sotalesken eläketä ja muita korvauksia.

Tietysti tapahtuma voidaan katsoa moraalisesti ja eettisesti virheeksi. On syytä muistaa, että käytiin sotaa ja koko 21. Prikaatissa ja myös Lindgrenin pataljoonassa oli karkuruus suuri ongelma.Puhuttelut ja käskyt eivät auttaneet.Lindgren oli kokenut ja sinänsä pätevä komentaja, mutta hyvin erikoislaatuinen ja taipuvainen dramaattisiin esityksiin jo normaalitilanteissakin.Hytin ampuessaan hän oli loppuun uupunut ja kiihtyneessä mielentilassa. On muistettava, että Hytti kieltäytyi kahdesti lähtemästä linjaan Lingrenin käskystä. Juridisesti LIndgrenillä oli siis laki takanaan ampuessaan. Toinen asia on, miten järkevää se oli. Tosiasia on kuitenin se, että karkuruus loppui sekä Lindgrenin pataljoonassa että koko prikaatissa kuin seinään.Prikaati suorastaan kunnostautui Ilomantsin taistelussa, vaikka siinä oli kaksi ns. vankipataljoonaa.

Asioilla on aina monta puolta. Mikään ei ole helpompaa kuin jaella tuomioita vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen asioita mitenkään ymmärtämättä ja kokonaisuuteen perehtymättä.

Lue lisää

"On muistettava, että Hytti kieltäytyi kahdesti lähtemästä linjaan Lingrenin käskystä. Juridisesti LIndgrenillä oli siis laki takanaan ampuessaan."

No eihän se noin mennyt!


Ei sitten alkuunkaan! Linkku ampui asennossa seisseen miehen kuin koiran. Lue vaikkapa Tapani Ruokasen Turja -kirjasta kuvaus ko. tapahtumasta, vieläpä sen ampumisen aikoinaan silminnäkijänä nähneen kertomana.

Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kun journalismi alkoi tutkia/HS20011125SI1KU02ew2

"Sotamies Hytin kunniaa käsittelevä luku on kirjan tiivein ja jäntevin. Sellaisena se tekee oikeutta Turjan ehkä uskaliaimmalle manööverille ajatellen hänen omia arvojaan, verkostojaan ja asenteitaan. Hytin tapaus selvästikin syvästi ja aidosti loukkasi Turjan oikeustajua.

Hytin kohtalo on koskettanut myös Tapani Ruokasta, joka vaatii jutun käsittelemistä uudelleen taikka ainakin Suomen valtion anteeksipyyntöä Hytin jälkeläisille.

Päätöksen vahvistamisessa entisenlaisena ei ehkä ollut ensisijassa kyse oikeuden arvovallasta vaan siitä tosiasiasta, mihin Ruokanenkin viittaa: murha ei vanhene koskaan."


http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotamies_Hytin_tapaus

http://fi.wikipedia.org/wiki/S._O._Lindgren

Hyttimies kirjoitti:

"On muistettava, että Hytti kieltäytyi kahdesti lähtemästä linjaan Lingrenin käskystä. Juridisesti LIndgrenillä oli siis laki takanaan ampuessaan."

No eihän se noin mennyt!


Ei sitten alkuunkaan! Linkku ampui asennossa seisseen miehen kuin koiran. Lue vaikkapa Tapani Ruokasen Turja -kirjasta kuvaus ko. tapahtumasta, vieläpä sen ampumisen aikoinaan silminnäkijänä nähneen kertomana.

Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kun journalismi alkoi tutkia/HS20011125SI1KU02ew2

"Sotamies Hytin kunniaa käsittelevä luku on kirjan tiivein ja jäntevin. Sellaisena se tekee oikeutta Turjan ehkä uskaliaimmalle manööverille ajatellen hänen omia arvojaan, verkostojaan ja asenteitaan. Hytin tapaus selvästikin syvästi ja aidosti loukkasi Turjan oikeustajua.

Hytin kohtalo on koskettanut myös Tapani Ruokasta, joka vaatii jutun käsittelemistä uudelleen taikka ainakin Suomen valtion anteeksipyyntöä Hytin jälkeläisille.

Päätöksen vahvistamisessa entisenlaisena ei ehkä ollut ensisijassa kyse oikeuden arvovallasta vaan siitä tosiasiasta, mihin Ruokanenkin viittaa: murha ei vanhene koskaan."


http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotamies_Hytin_tapaus

http://fi.wikipedia.org/wiki/S._O._Lindgren

Lue lisää

Edelläviitattu Hesarin kirja-arvio on Heikki Ylikankaan tekemä.

Tutkinnan mukaan Hytti oli ainakin kahdesti paennut linjasta. Hänet tuotiin taempaa LIndgrenin eteen. Tämä käski Hyttiä kahdesti palaamaan linjoille. Hytti kieltäytyi. Ampumiseen oli laillinen peruste. Sillä seisoiko Hytti asennossa, ei ole merkitystä.Se, oliko ampuminen järkevää,on toinen asia.Lindgren päätti niin kuin päätti. Se ei enää muuksi muutu.

sylttytehtaalta kirjoitti:

Edelläviitattu Hesarin kirja-arvio on Heikki Ylikankaan tekemä.

Tutkinnan mukaan Hytti oli ainakin kahdesti paennut linjasta. Hänet tuotiin taempaa LIndgrenin eteen. Tämä käski Hyttiä kahdesti palaamaan linjoille. Hytti kieltäytyi. Ampumiseen oli laillinen peruste. Sillä seisoiko Hytti asennossa, ei ole merkitystä.Se, oliko ampuminen järkevää,on toinen asia.Lindgren päätti niin kuin päätti. Se ei enää muuksi muutu.

Lue lisää

"Tutkinnan mukaan Hytti oli ainakin kahdesti paennut linjasta. Hänet tuotiin taempaa LIndgrenin eteen. Tämä käski Hyttiä kahdesti palaamaan linjoille. Hytti kieltäytyi."

Miksi valehtelet, etkä kerro kuinka KOKO Hytin komppania oli perääntynyt, karannut, hiipparoinut, poistunut asemistaan, poistunut vitjasta tai mitä termiä käytetäänkään. Taistelut oli kuitenkin JO loppunneet, eikä kyseessä ollut enää välitön taistelutilanne.

Suomenruotsalaiset ja etenkin Talin tiikerit eli II/JR13, käyttivät karkuun lähtiessään (28.6.1944) termiä "vetäytyivät suunnattoman ylivoiman edessä".

sylttytehtaalta kirjoitti:

Edelläviitattu Hesarin kirja-arvio on Heikki Ylikankaan tekemä.

Tutkinnan mukaan Hytti oli ainakin kahdesti paennut linjasta. Hänet tuotiin taempaa LIndgrenin eteen. Tämä käski Hyttiä kahdesti palaamaan linjoille. Hytti kieltäytyi. Ampumiseen oli laillinen peruste. Sillä seisoiko Hytti asennossa, ei ole merkitystä.Se, oliko ampuminen järkevää,on toinen asia.Lindgren päätti niin kuin päätti. Se ei enää muuksi muutu.

Lue lisää

Ihan asiallinen juttu, mikä sylttää?

Hyttimies kirjoitti:

"Tutkinnan mukaan Hytti oli ainakin kahdesti paennut linjasta. Hänet tuotiin taempaa LIndgrenin eteen. Tämä käski Hyttiä kahdesti palaamaan linjoille. Hytti kieltäytyi."

Miksi valehtelet, etkä kerro kuinka KOKO Hytin komppania oli perääntynyt, karannut, hiipparoinut, poistunut asemistaan, poistunut vitjasta tai mitä termiä käytetäänkään. Taistelut oli kuitenkin JO loppunneet, eikä kyseessä ollut enää välitön taistelutilanne.

Suomenruotsalaiset ja etenkin Talin tiikerit eli II/JR13, käyttivät karkuun lähtiessään (28.6.1944) termiä "vetäytyivät suunnattoman ylivoiman edessä".

Lue lisää

käyttivät 280644 juostessaan pakokauhun vallassa karkuun.
Ps.Koska tuo III/JR13 tuntuu olevan lempinimeltään sinulle pakkomielle , niin kehitellään lisää. Perkjärven juoksupojat(III/JR5).Ruunakorven ruunat(III/JR48).Ämmävuoren ämmät (III/JR12) Lisääkin tarvittaessa löytyy.

Suomenruotsalaiset ja etenkin Talin tiikerit eli II/JR13, käyttivät karkuun lähtiessään (28.6.1944) termiä "vetäytyivät suunnattoman ylivoiman edessä".

Hyttimies kirjoitti:

"On muistettava, että Hytti kieltäytyi kahdesti lähtemästä linjaan Lingrenin käskystä. Juridisesti LIndgrenillä oli siis laki takanaan ampuessaan."

No eihän se noin mennyt!


Ei sitten alkuunkaan! Linkku ampui asennossa seisseen miehen kuin koiran. Lue vaikkapa Tapani Ruokasen Turja -kirjasta kuvaus ko. tapahtumasta, vieläpä sen ampumisen aikoinaan silminnäkijänä nähneen kertomana.

Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kun journalismi alkoi tutkia/HS20011125SI1KU02ew2

"Sotamies Hytin kunniaa käsittelevä luku on kirjan tiivein ja jäntevin. Sellaisena se tekee oikeutta Turjan ehkä uskaliaimmalle manööverille ajatellen hänen omia arvojaan, verkostojaan ja asenteitaan. Hytin tapaus selvästikin syvästi ja aidosti loukkasi Turjan oikeustajua.

Hytin kohtalo on koskettanut myös Tapani Ruokasta, joka vaatii jutun käsittelemistä uudelleen taikka ainakin Suomen valtion anteeksipyyntöä Hytin jälkeläisille.

Päätöksen vahvistamisessa entisenlaisena ei ehkä ollut ensisijassa kyse oikeuden arvovallasta vaan siitä tosiasiasta, mihin Ruokanenkin viittaa: murha ei vanhene koskaan."


http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotamies_Hytin_tapaus

http://fi.wikipedia.org/wiki/S._O._Lindgren

Lue lisää

Lindgren laati oman kertomuksensa sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Siitä löytyy laaja ote kirjasta Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979.

Kuvattuaan ensin aiempia tekemisiään jatkosodassa L. selvittää karkuruutta ja kurittomuutta 21. Pr:ssa vetäytymisen alettua. Sitten hän siirtyy taistelukuvaukseen 31.7. alkaen.Hän toteaa pataljoonansa ( I/21.Pr) 2. Komppanian paenneen useasti ja mm. 31.7. komppanian huollosta oli palautettu muiden joukossa sotamies Hytti.

5.8. klo 11.10 alkaneessa taistelussa 2. K pakeni jälleen asemistaan Lindgrenin estelyistä huolimatta aina pataljoonan komentopaikalle. Joku lähetti huomautti miehiä pakenevan komentopaikan ohikin, jolloin L. käski tuomaan asianomaisen eteensä.Lähettiupseeri toi klo 11.40 vapisevan sotamies Hytin, joka oli löytynyt jsp:lta noin 120 metrin päästä. L. puhutteli häntä nyrkkiä puiden ja käski hänen mennä ryhmäänsä. Hän toisti käskyn kolmasti, jolloin Hytti vastasi joka kerta "en voi". Kolmannella kerralla L. löi Hyttiä nyrkillä poskeen ja vaati asentoa.Kun Hytti siis edelleen vastasi "en voi" L. "katsoi velvollisuudekseen" teloittaa hänet Sotaväen Järjestyssäännön 5§ ja Sotaväen rikoslain 72§ perusteella.

Lopuksi L. kuvaa laajasti, miten kuri ja taistelutahto palasivat koko pataljoonaan ja taistelut sujuivat menestyksellisesti Ilomantsin voittoon asti.

oma kertomus kirjoitti:

Lindgren laati oman kertomuksensa sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Siitä löytyy laaja ote kirjasta Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979.

Kuvattuaan ensin aiempia tekemisiään jatkosodassa L. selvittää karkuruutta ja kurittomuutta 21. Pr:ssa vetäytymisen alettua. Sitten hän siirtyy taistelukuvaukseen 31.7. alkaen.Hän toteaa pataljoonansa ( I/21.Pr) 2. Komppanian paenneen useasti ja mm. 31.7. komppanian huollosta oli palautettu muiden joukossa sotamies Hytti.

5.8. klo 11.10 alkaneessa taistelussa 2. K pakeni jälleen asemistaan Lindgrenin estelyistä huolimatta aina pataljoonan komentopaikalle. Joku lähetti huomautti miehiä pakenevan komentopaikan ohikin, jolloin L. käski tuomaan asianomaisen eteensä.Lähettiupseeri toi klo 11.40 vapisevan sotamies Hytin, joka oli löytynyt jsp:lta noin 120 metrin päästä. L. puhutteli häntä nyrkkiä puiden ja käski hänen mennä ryhmäänsä. Hän toisti käskyn kolmasti, jolloin Hytti vastasi joka kerta "en voi". Kolmannella kerralla L. löi Hyttiä nyrkillä poskeen ja vaati asentoa.Kun Hytti siis edelleen vastasi "en voi" L. "katsoi velvollisuudekseen" teloittaa hänet Sotaväen Järjestyssäännön 5§ ja Sotaväen rikoslain 72§ perusteella.

Lopuksi L. kuvaa laajasti, miten kuri ja taistelutahto palasivat koko pataljoonaan ja taistelut sujuivat menestyksellisesti Ilomantsin voittoon asti.

Lue lisää

Kovin on erilainen tuo kuvaus tässä Liisanantin kirjassa, siis silminnäkijän kertomana:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotamies_Hytin_tapaus

"Majuri Lindgrenin lähetti Olavi Liisanantti on myös kertonut tapauksesta silminnäkijän kuvauksen kirjaansa Taistelulähetin sota."


Pitääpä illalla lukaista tuo juttu Helge Seppälän toimittamasta, kerrassaan mainiosta kirjasarjasta, Suomi taisteli 1-6.

Tuon kirjasarjan tekemisen aloitti Jukka. L. Mäkelä mutta hän kuoli kesken 2. osan ja Seppälä teki sen valmiiksi samalla tyylillä. Näin syntyvaiheista kerrotaan ko. kirjassa.

Suomi taisteli 1-6

Tekijä: Toim. Jukka l. Mäkelä, kommentit Helge Seppälä
Kustantaja: WSOY
Painovuosi: 1977-1980
Sivumäärä: n. 2400 s

"Suurlukemisto maamme kohtalonvuosista 1939-1945 sellaisena kuin kansa sen näki. Mäkelä on valinnut suunnattomasta materiaalista aidoimmat, jotka välittävät tunnelmat taistelukentillä, kotirintamalla ja politiikan näyttämöllä. Seppälä on kommenteissaan asettanut taphtumat laajempiin yhteyksiin."

III/JR48 tai RjP2 kirjoitti:

käyttivät 280644 juostessaan pakokauhun vallassa karkuun.
Ps.Koska tuo III/JR13 tuntuu olevan lempinimeltään sinulle pakkomielle , niin kehitellään lisää. Perkjärven juoksupojat(III/JR5).Ruunakorven ruunat(III/JR48).Ämmävuoren ämmät (III/JR12) Lisääkin tarvittaessa löytyy.

Suomenruotsalaiset ja etenkin Talin tiikerit eli II/JR13, käyttivät karkuun lähtiessään (28.6.1944) termiä "vetäytyivät suunnattoman ylivoiman edessä".

Lue lisää

"Koska tuo III/JR13 tuntuu olevan lempinimeltään sinulle pakkomielle , niin kehitellään lisää."

Tuossa porukassa nyt ainakaan ei ollut ainesta mainetekoihin tai peräti ylennystä Talin tiikereiksi saakka. Jarl Gallenin kirjassa Tre bataljoner, vuodelta 1949, se Tiikeri nimitys kerrotaan.

On eri asia verrata vaikkapa JR48:n tekemisiä kun se oli ollut remmissä taisteluiden alusta eli 9.6 alkaen.



Ruotsinkielisten yksiköiden ”pieneksi kutistuminen” ei johtunut pelkistä taistelutappioista, vaan selustaan poistuneista miehistä. Vasta viisi päivää rintamalla olleet tuoreet pataljoonat olivat kutistuneet noin sataan mieheen... Sitä ennen ne olivat olleet selustan varustelutöissä Syvärillä ja matkalla sieltä Kannakselle.

Miksi suomalaiset Er.P 14 ja ja II JR 48 eivät olleet noin kutistuneet, vaikka ne olivat olleet taisteluissa jo yhtä mittaa 18 vuorokautta?

II/JR13 kirjoitti:

"Koska tuo III/JR13 tuntuu olevan lempinimeltään sinulle pakkomielle , niin kehitellään lisää."

Tuossa porukassa nyt ainakaan ei ollut ainesta mainetekoihin tai peräti ylennystä Talin tiikereiksi saakka. Jarl Gallenin kirjassa Tre bataljoner, vuodelta 1949, se Tiikeri nimitys kerrotaan.

On eri asia verrata vaikkapa JR48:n tekemisiä kun se oli ollut remmissä taisteluiden alusta eli 9.6 alkaen.



Ruotsinkielisten yksiköiden ”pieneksi kutistuminen” ei johtunut pelkistä taistelutappioista, vaan selustaan poistuneista miehistä. Vasta viisi päivää rintamalla olleet tuoreet pataljoonat olivat kutistuneet noin sataan mieheen... Sitä ennen ne olivat olleet selustan varustelutöissä Syvärillä ja matkalla sieltä Kannakselle.

Miksi suomalaiset Er.P 14 ja ja II JR 48 eivät olleet noin kutistuneet, vaikka ne olivat olleet taisteluissa jo yhtä mittaa 18 vuorokautta?

Lue lisää

III/JR5:n tai III/JR12:n kiriherkkyydestä. Seuraavista pataljoonista kaksi karautti varhain aamulla kieli vyön alla Ruunakorpeen ja yksi illansuussa. Sano mitkä näistä olivat "aamuvirkkuja". RjP2, III/JR48 ja II/JR 13.

sanomista kirjoitti:

III/JR5:n tai III/JR12:n kiriherkkyydestä. Seuraavista pataljoonista kaksi karautti varhain aamulla kieli vyön alla Ruunakorpeen ja yksi illansuussa. Sano mitkä näistä olivat "aamuvirkkuja". RjP2, III/JR48 ja II/JR 13.

Lue lisää

>Sinulla ei ollut mitään sanomista<

Kyllä kiriherkkyyttä esiintyi jossain vaiheessa lähes kaikilla pataljoonilla, mutta vain suomenruotsalaisista on yritetty tehdä Suomen pelastajia jälkikäteen!

Sextiettan Kivisillansalmella ja Kavanderin verikoirat Talissa pelastivat joidenkin mielestä Suomen kesällä 1944. Itse olen nähnyt Zilliacuksen aamu-TV:ssa vaittävän kuinka portit Haminaan ja Helsinkiin oli jätetty Neuvostoliittolaisille apposen auki kunnes JR61 saapui paikalle aivan viime tingassa ja sulki tien Suomen sydämeen.


Jo tuosta etusivulta näet itsekin millaisesta sunutuksesta on kyse. Voiko noin suuria virheitä ohittaa kommnetoimatta?

http://www.lindmanfilm.fi/

"Åke Lindman Film-Production Oy tuottaa Syväriltä Kannakselle -elokuvien Tuki ry:n tuella tiukasti tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Pohjoismaiden suurimmasta puolustustaistelusta, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Tali-Ihantalan suuressa taistelussa vuonna 1944 menehtyi 8800 suomalaista ja 22 000 venäläistä."

Kirittäjä! kirjoitti:

>Sinulla ei ollut mitään sanomista<

Kyllä kiriherkkyyttä esiintyi jossain vaiheessa lähes kaikilla pataljoonilla, mutta vain suomenruotsalaisista on yritetty tehdä Suomen pelastajia jälkikäteen!

Sextiettan Kivisillansalmella ja Kavanderin verikoirat Talissa pelastivat joidenkin mielestä Suomen kesällä 1944. Itse olen nähnyt Zilliacuksen aamu-TV:ssa vaittävän kuinka portit Haminaan ja Helsinkiin oli jätetty Neuvostoliittolaisille apposen auki kunnes JR61 saapui paikalle aivan viime tingassa ja sulki tien Suomen sydämeen.


Jo tuosta etusivulta näet itsekin millaisesta sunutuksesta on kyse. Voiko noin suuria virheitä ohittaa kommnetoimatta?

http://www.lindmanfilm.fi/

"Åke Lindman Film-Production Oy tuottaa Syväriltä Kannakselle -elokuvien Tuki ry:n tuella tiukasti tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Pohjoismaiden suurimmasta puolustustaistelusta, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Tali-Ihantalan suuressa taistelussa vuonna 1944 menehtyi 8800 suomalaista ja 22 000 venäläistä."

Lue lisää

Isänmaan parhaita poikia.
JR1
III/JR5
III/JR48
III/JR 12
21.Pr
Ja jos vähänkin tarvetta ilmenee, niin lisää löytyy.

oma kertomus kirjoitti:

Lindgren laati oman kertomuksensa sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Siitä löytyy laaja ote kirjasta Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979.

Kuvattuaan ensin aiempia tekemisiään jatkosodassa L. selvittää karkuruutta ja kurittomuutta 21. Pr:ssa vetäytymisen alettua. Sitten hän siirtyy taistelukuvaukseen 31.7. alkaen.Hän toteaa pataljoonansa ( I/21.Pr) 2. Komppanian paenneen useasti ja mm. 31.7. komppanian huollosta oli palautettu muiden joukossa sotamies Hytti.

5.8. klo 11.10 alkaneessa taistelussa 2. K pakeni jälleen asemistaan Lindgrenin estelyistä huolimatta aina pataljoonan komentopaikalle. Joku lähetti huomautti miehiä pakenevan komentopaikan ohikin, jolloin L. käski tuomaan asianomaisen eteensä.Lähettiupseeri toi klo 11.40 vapisevan sotamies Hytin, joka oli löytynyt jsp:lta noin 120 metrin päästä. L. puhutteli häntä nyrkkiä puiden ja käski hänen mennä ryhmäänsä. Hän toisti käskyn kolmasti, jolloin Hytti vastasi joka kerta "en voi". Kolmannella kerralla L. löi Hyttiä nyrkillä poskeen ja vaati asentoa.Kun Hytti siis edelleen vastasi "en voi" L. "katsoi velvollisuudekseen" teloittaa hänet Sotaväen Järjestyssäännön 5§ ja Sotaväen rikoslain 72§ perusteella.

Lopuksi L. kuvaa laajasti, miten kuri ja taistelutahto palasivat koko pataljoonaan ja taistelut sujuivat menestyksellisesti Ilomantsin voittoon asti.

Lue lisää

S. O. Lindgren siis todellakin laati oman kertomuksensa selitykseksi sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Siitä löytyy laaja ote kirjasta Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979. Sivut 334-347.

On sillä ollut kurja joukko kun lukee Linkun laatiman arvion 21.Pr:n pataljoonista. Vain hänen oma I pataljoonansa oli "kuntoisuudeltaan keskivertainen", kuten hän itse asian ilmaisee.
Vänrikitkin vailla vastuuntuntoa ja sairastavat sukupuolitauteja!

Koko kertomus on täynnä "salakapinaa" ja kieltäytymisiä ja pakokauhua. Kaikki muuttu kun hän ampui Hytin 5.8.1944. Sotatyöt alkoi sujumaan koko prikaatissa kuin sotaharjoituksissa konsaan, mutta Linkku unohtaa yhden asian: Taistelut loppuivat käytännössä 6.8 ja loput oli vain mottien puhdistushummia!

Oikeamman kuvan saa kyllä tästä Ruokasen kirjasta, jossa asiaa käsitellään aika perusteellisesti sivuilla 468-481. Todistajia on kymmeniä ja kaikki lähteet on listattu jutun loppuun.

Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.

Valitettavasti Linkku näyttää valehtelevan asiassaan mennen tullen.

oma kertomus kirjoitti:

Lindgren laati oman kertomuksensa sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Siitä löytyy laaja ote kirjasta Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979.

Kuvattuaan ensin aiempia tekemisiään jatkosodassa L. selvittää karkuruutta ja kurittomuutta 21. Pr:ssa vetäytymisen alettua. Sitten hän siirtyy taistelukuvaukseen 31.7. alkaen.Hän toteaa pataljoonansa ( I/21.Pr) 2. Komppanian paenneen useasti ja mm. 31.7. komppanian huollosta oli palautettu muiden joukossa sotamies Hytti.

5.8. klo 11.10 alkaneessa taistelussa 2. K pakeni jälleen asemistaan Lindgrenin estelyistä huolimatta aina pataljoonan komentopaikalle. Joku lähetti huomautti miehiä pakenevan komentopaikan ohikin, jolloin L. käski tuomaan asianomaisen eteensä.Lähettiupseeri toi klo 11.40 vapisevan sotamies Hytin, joka oli löytynyt jsp:lta noin 120 metrin päästä. L. puhutteli häntä nyrkkiä puiden ja käski hänen mennä ryhmäänsä. Hän toisti käskyn kolmasti, jolloin Hytti vastasi joka kerta "en voi". Kolmannella kerralla L. löi Hyttiä nyrkillä poskeen ja vaati asentoa.Kun Hytti siis edelleen vastasi "en voi" L. "katsoi velvollisuudekseen" teloittaa hänet Sotaväen Järjestyssäännön 5§ ja Sotaväen rikoslain 72§ perusteella.

Lopuksi L. kuvaa laajasti, miten kuri ja taistelutahto palasivat koko pataljoonaan ja taistelut sujuivat menestyksellisesti Ilomantsin voittoon asti.

Lue lisää

>>Lähettiupseeri toi klo 11.40 vapisevan sotamies Hytin, joka oli löytynyt jsp:lta noin 120 metrin päästä. L. puhutteli häntä nyrkkiä puiden ja käski hänen mennä ryhmäänsä.

Hyttimies kirjoitti:

"On muistettava, että Hytti kieltäytyi kahdesti lähtemästä linjaan Lingrenin käskystä. Juridisesti LIndgrenillä oli siis laki takanaan ampuessaan."

No eihän se noin mennyt!


Ei sitten alkuunkaan! Linkku ampui asennossa seisseen miehen kuin koiran. Lue vaikkapa Tapani Ruokasen Turja -kirjasta kuvaus ko. tapahtumasta, vieläpä sen ampumisen aikoinaan silminnäkijänä nähneen kertomana.

Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kun journalismi alkoi tutkia/HS20011125SI1KU02ew2

"Sotamies Hytin kunniaa käsittelevä luku on kirjan tiivein ja jäntevin. Sellaisena se tekee oikeutta Turjan ehkä uskaliaimmalle manööverille ajatellen hänen omia arvojaan, verkostojaan ja asenteitaan. Hytin tapaus selvästikin syvästi ja aidosti loukkasi Turjan oikeustajua.

Hytin kohtalo on koskettanut myös Tapani Ruokasta, joka vaatii jutun käsittelemistä uudelleen taikka ainakin Suomen valtion anteeksipyyntöä Hytin jälkeläisille.

Päätöksen vahvistamisessa entisenlaisena ei ehkä ollut ensisijassa kyse oikeuden arvovallasta vaan siitä tosiasiasta, mihin Ruokanenkin viittaa: murha ei vanhene koskaan."


http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotamies_Hytin_tapaus

http://fi.wikipedia.org/wiki/S._O._Lindgren

Lue lisää

Korjatkaa tuo paska pois sanoi S.O. Lindgren ammuttuaan Hytin.

Suomi taisteli 5, sivulta 346

"Lähettiupseeri toikin hetken kuluttua n. klo 11.40 eteeni 2.K:n vapisevan stm. Hytin, jonka oli tavannut JSp:lta n. 120 metrin päästä. Rikollinen käyttäytyi veltosti, käskystäni huolimatta hän ei pysynyt asennossa."


Tapani Ruokasen, Turja Kriivari, sivu 470: "Korjatkaa tuo paska pois!"

Linkun oma taistelulähetti, alikersantti Olavi Liisanantti kertoo samalla sivulla kuinka hän oli tuonut Hytin joukkosidontapaikalta, missä tämä oli keitellyt korviketta ja rupatellut toveriensa kanssa. Taistelu on ohi ja tilanne täysin rauhallinen, mutta Lindgren oli raivoissaan.

"-Tuokaa se tänne, minä ammun sen. Käsitin hänen sanansa tavanomaiseksi uhkailuksi. Olinhan niin monta kertaa kuullut nuo sanat - oli nähnyt päällikköni aseellaan uhkaavankin miestä.
Palasin karjalaisen luo ja sanoin: - Teidän pitää tulla majurin luo puhutteluun. Mies lähti viivyttelemättä reppu selässään, kivääri kädessään. Astelimme peräkanaa Lindgrenin luo, joka oli noussut kuopastaan. Sanaakaan sanomatta hän suuntasi miehen kasvoihin hirvittävän iskun, jonka voimasta hän lysähti polvilleen. Nyt Lindgren potkaisi häntä ja karjaisi: -Ylös siitä, seisokaa asennossa paikallanne, minä teloitan teidät, panen tuomion täytäntöön ampumalla ja heti. Mies nousi nopeasti jaloilleen, teki asennon kivääri kädessään ja valahti kasvoiltaan kalpeaksi. Nyt seurasi hirvittävää. Lindgren kaivoi pistoolin vyöltään, kohotti sen päin miehen rintaa ja laukaisi. Luoti tunkeutui rintaonteloon, mutta ei tappanut heti. Lindgren astui askeleen, kumartui ja laukaisi toistamiseen suoraan miehen ohimoon."


Tämän jälkeen Lindgren käski: "Korjatkaa tuo paska pois!"

Tapauksella oli useita silminnäkijöitä, jotka katsoivat tapausta hiljaisuuden vallassa. Eräiden mukaan Hytti rukoili Lindgreniä: "Älkää ampuko, minulta jää pieniä lapsia."

Kymmenet paikalla olleet aseveljet eivät olleet uskoa mitä kuulivat ja näkivät. Majuri käski heittää ruumiin suon reunaan, mutta pataljoonan pastori Ano Kauppinen käski lähettää ammutun kotiseudulle sankarihautaan haudattavaksi - mihin ruumis ei luitenkaan päätynyt.

Kirittäjä! kirjoitti:

>Sinulla ei ollut mitään sanomista<

Kyllä kiriherkkyyttä esiintyi jossain vaiheessa lähes kaikilla pataljoonilla, mutta vain suomenruotsalaisista on yritetty tehdä Suomen pelastajia jälkikäteen!

Sextiettan Kivisillansalmella ja Kavanderin verikoirat Talissa pelastivat joidenkin mielestä Suomen kesällä 1944. Itse olen nähnyt Zilliacuksen aamu-TV:ssa vaittävän kuinka portit Haminaan ja Helsinkiin oli jätetty Neuvostoliittolaisille apposen auki kunnes JR61 saapui paikalle aivan viime tingassa ja sulki tien Suomen sydämeen.


Jo tuosta etusivulta näet itsekin millaisesta sunutuksesta on kyse. Voiko noin suuria virheitä ohittaa kommnetoimatta?

http://www.lindmanfilm.fi/

"Åke Lindman Film-Production Oy tuottaa Syväriltä Kannakselle -elokuvien Tuki ry:n tuella tiukasti tositapahtumiin perustuvan sotaelokuvan Pohjoismaiden suurimmasta puolustustaistelusta, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Tali-Ihantalan suuressa taistelussa vuonna 1944 menehtyi 8800 suomalaista ja 22 000 venäläistä."

Lue lisää

Koska sodankäynti on yhteistoimintaa ja erilaisten voimavarojen yhteensovittamista, niin pyytäisin keltä tahansa suoran vastauksen seuraavaan kysymykseen. Nurmilammella oli kolme pataljoonaa rinnakkain ja haluaisin kuulla irtautumisajat/ saapumisajat. III/JR48 irtautui Nurmilammelta klo???. Saapui Ruunankorven pohjoispuolelle klo???. RjP2 irtautui pisteestä 33 klo???. Saapui Leipäsuon pohjoispuolelle klo???. II/JR13 irtautui pisteestä 34(Talinmyllyn pohjoispuoli) klo??? Saapui Lapinhoikansuon pohjoispuolelle klo???. Irtautui Lapinhoikansuolta klo???. Saapui Kaipolaan klo???.

http://mapy.mk.cvut.cz/data/Finsko-Finlandia/Karjala/cd1/kartat/topografinen_20000/411104.jpg

Ps. Haluaisin ainoastaan kuulla nuo kellonajat 280644. Jos jollain on tarvetta pohtia vaikka satonäkymiä ,niin sen voi tehdä jossain muussa ketjussa. Kellonajat pataljoonittain kiitos.

”Kirjoittanut: Etuilijan edessä 16.10.2008 klo 12.31”

liian syvä. kirjoitti:

Koska sodankäynti on yhteistoimintaa ja erilaisten voimavarojen yhteensovittamista, niin pyytäisin keltä tahansa suoran vastauksen seuraavaan kysymykseen. Nurmilammella oli kolme pataljoonaa rinnakkain ja haluaisin kuulla irtautumisajat/ saapumisajat. III/JR48 irtautui Nurmilammelta klo???. Saapui Ruunankorven pohjoispuolelle klo???. RjP2 irtautui pisteestä 33 klo???. Saapui Leipäsuon pohjoispuolelle klo???. II/JR13 irtautui pisteestä 34(Talinmyllyn pohjoispuoli) klo??? Saapui Lapinhoikansuon pohjoispuolelle klo???. Irtautui Lapinhoikansuolta klo???. Saapui Kaipolaan klo???.

http://mapy.mk.cvut.cz/data/Finsko-Finlandia/Karjala/cd1/kartat/topografinen_20000/411104.jpg

Ps. Haluaisin ainoastaan kuulla nuo kellonajat 280644. Jos jollain on tarvetta pohtia vaikka satonäkymiä ,niin sen voi tehdä jossain muussa ketjussa. Kellonajat pataljoonittain kiitos.

”Kirjoittanut: Etuilijan edessä 16.10.2008 klo 12.31”

Lue lisää

"Kellonajat pataljoonittain kiitos."

Minäpä katson illalla kirjoista nuo ajat. Satonäkymistä ei tiedä kun nyt juuri sataa!

Orvar Nilssonin kirjassa, Suomen asiasta tuli omani, on ehkä tarkin kuvaus tuosta "suuresta harppauksesta" Kaipolaan.

Tie Ihantalan tulimyrskyyn kertoo RjP2:n vaiheista melko tarkasti, toki katsotaan muualtakin.

JR48:sta minulla ei ole eriksaen mitään kovin perusteellista kirjaa. Missähän kirjassa tuosta sakista kerrotaan, vinkkejä?


Eiköhän nuo ajat löydy, jos ei muualta niin Suomen sota 1941-1945 tai Jatkosodan historia 1-6 ja ne kelvannee sinullekin?

liian syvä. kirjoitti:

Koska sodankäynti on yhteistoimintaa ja erilaisten voimavarojen yhteensovittamista, niin pyytäisin keltä tahansa suoran vastauksen seuraavaan kysymykseen. Nurmilammella oli kolme pataljoonaa rinnakkain ja haluaisin kuulla irtautumisajat/ saapumisajat. III/JR48 irtautui Nurmilammelta klo???. Saapui Ruunankorven pohjoispuolelle klo???. RjP2 irtautui pisteestä 33 klo???. Saapui Leipäsuon pohjoispuolelle klo???. II/JR13 irtautui pisteestä 34(Talinmyllyn pohjoispuoli) klo??? Saapui Lapinhoikansuon pohjoispuolelle klo???. Irtautui Lapinhoikansuolta klo???. Saapui Kaipolaan klo???.

http://mapy.mk.cvut.cz/data/Finsko-Finlandia/Karjala/cd1/kartat/topografinen_20000/411104.jpg

Ps. Haluaisin ainoastaan kuulla nuo kellonajat 280644. Jos jollain on tarvetta pohtia vaikka satonäkymiä ,niin sen voi tehdä jossain muussa ketjussa. Kellonajat pataljoonittain kiitos.

”Kirjoittanut: Etuilijan edessä 16.10.2008 klo 12.31”

Lue lisää

Miksi käytät noin huonoa karttaa? Tässä on parempi kartta tuolta samaiselta päivältä. Se on JR30:n historiikista scannattu. Siinä näkyy ne pisteetkin.


http://img180.imageshack.us/my.php?image=ivakoikeasivu2861944sw0.png

Etuilijan edessä kirjoitti:

"Kellonajat pataljoonittain kiitos."

Minäpä katson illalla kirjoista nuo ajat. Satonäkymistä ei tiedä kun nyt juuri sataa!

Orvar Nilssonin kirjassa, Suomen asiasta tuli omani, on ehkä tarkin kuvaus tuosta "suuresta harppauksesta" Kaipolaan.

Tie Ihantalan tulimyrskyyn kertoo RjP2:n vaiheista melko tarkasti, toki katsotaan muualtakin.

JR48:sta minulla ei ole eriksaen mitään kovin perusteellista kirjaa. Missähän kirjassa tuosta sakista kerrotaan, vinkkejä?


Eiköhän nuo ajat löydy, jos ei muualta niin Suomen sota 1941-1945 tai Jatkosodan historia 1-6 ja ne kelvannee sinullekin?

Lue lisää

Matti Koskimaan Veitsen terällä on myös suositeltava. Muista myös irtautumisaikoja katsoessasi, että II/JR13:n viivytyssuunta oli pohjoiseen =Ihantala.

erinomaisesti. kirjoitti:

Matti Koskimaan Veitsen terällä on myös suositeltava. Muista myös irtautumisaikoja katsoessasi, että II/JR13:n viivytyssuunta oli pohjoiseen =Ihantala.

"Matti Koskimaan Veitsen terällä on myös suositeltava"

Löytyy sekin. Katson parista lähteestä. Laitan tietystikin myös sivunumerot kuten aina ennenkin noihin lähteisiini. Voipahan muutkin tarkistaa tarvittaessa.

erinomaisesti. kirjoitti:

Matti Koskimaan Veitsen terällä on myös suositeltava. Muista myös irtautumisaikoja katsoessasi, että II/JR13:n viivytyssuunta oli pohjoiseen =Ihantala.

"Matti Koskimaan Veitsen terällä on myös suositeltava"

Eikös Sinulla itselläsi ole mitään lähdekirjoja käytössäsi?

Etuilijan edessä kirjoitti:

"Matti Koskimaan Veitsen terällä on myös suositeltava"

Eikös Sinulla itselläsi ole mitään lähdekirjoja käytössäsi?

5-600 dokumenttikirjaa Talvi ja jatkosodasta. Sekä kovalevyllä että romppuina kaikki luovutetun alueen 20000 ja 100000 topografikartat. Koitappa olla huolellinen vastinetta laatiessasi.

kirjahyllyssä kirjoitti:

5-600 dokumenttikirjaa Talvi ja jatkosodasta. Sekä kovalevyllä että romppuina kaikki luovutetun alueen 20000 ja 100000 topografikartat. Koitappa olla huolellinen vastinetta laatiessasi.

Lue lisää

"Koitappa olla huolellinen vastinetta laatiessasi"

Minä en koskaan kirjoita tietoisesti perättömiä. Asiat asioina ja niin nuo juoksuhommatkin!

Jos sinulla on tuollainen määrä kirjallisuutta niin miksi sitten kysyt noita aikoja?

Itselläni on luultavasti samaa luokkaa tuo kirjamäärä samasta aiheesta.

Karttoja löytyy netistäkin:

http://mapy.mk.cvut.cz/data/Finsko-Finlandia/Karjala/



Mistä päin Suomea mahtanet olla?

Etuilijan edessä kirjoitti:

"Kellonajat pataljoonittain kiitos."

Minäpä katson illalla kirjoista nuo ajat. Satonäkymistä ei tiedä kun nyt juuri sataa!

Orvar Nilssonin kirjassa, Suomen asiasta tuli omani, on ehkä tarkin kuvaus tuosta "suuresta harppauksesta" Kaipolaan.

Tie Ihantalan tulimyrskyyn kertoo RjP2:n vaiheista melko tarkasti, toki katsotaan muualtakin.

JR48:sta minulla ei ole eriksaen mitään kovin perusteellista kirjaa. Missähän kirjassa tuosta sakista kerrotaan, vinkkejä?


Eiköhän nuo ajat löydy, jos ei muualta niin Suomen sota 1941-1945 tai Jatkosodan historia 1-6 ja ne kelvannee sinullekin?

Lue lisää

”Jos sinulla on tuollainen määrä kirjallisuutta niin miksi sitten kysyt noita aikoja?”

Tiedän nuo ajat puolen tunnin tarkkuudella. Jos joku toinen (sinä) kertoo ne julki, niin siitä käy kiistattomasti ilmi mitä siellä itse asiassa tapahtui ja koska. Se pudottaa noilta mukamastietäjiltä täysin pohjan pois. Jos sinulta löytyy tuo RjP2:n historiikki, niin kiinnitä huomio siihen mitä siellä kerrotaan RjP2:n taistelutoiminnasta 10:00 ja 22:00 välillä 280644. Ellen kovasti väärin muista, niin se päättyy irtautumiseen piste 33:n maastossa ja jatkuu uudelleen 22:00 Leipäsuon pohjoispuolella.

”Mistä päin Suomea mahtanet olla?”

Helsingin kantakaupunki.

liian syvä.++ kirjoitti:

”Jos sinulla on tuollainen määrä kirjallisuutta niin miksi sitten kysyt noita aikoja?”

Tiedän nuo ajat puolen tunnin tarkkuudella. Jos joku toinen (sinä) kertoo ne julki, niin siitä käy kiistattomasti ilmi mitä siellä itse asiassa tapahtui ja koska. Se pudottaa noilta mukamastietäjiltä täysin pohjan pois. Jos sinulta löytyy tuo RjP2:n historiikki, niin kiinnitä huomio siihen mitä siellä kerrotaan RjP2:n taistelutoiminnasta 10:00 ja 22:00 välillä 280644. Ellen kovasti väärin muista, niin se päättyy irtautumiseen piste 33:n maastossa ja jatkuu uudelleen 22:00 Leipäsuon pohjoispuolella.

”Mistä päin Suomea mahtanet olla?”

Helsingin kantakaupunki.

Lue lisää

"Jos sinulta löytyy tuo RjP2:n historiikki"

On minulla sekin hyllyssä. Lähes kaikki kirjat joista olen kirjoittanut tai kommentoinut tai lainaillut otteita, on omassa hyllyssä. On muuten kohtuullisen kallis harrastus, koska sotadokumenttikirjojen hinta on hypännyt pilviin viime vuosina. 20€ ja jopa siitä ylöspäin on tavalline pyyntö divarikirjoille. No kaikkeahan saa pyytää, eri asia on mitä maksetaan.

Vain Kurt West:n kirjan Hurrina itärintamalla olen lukenut pelkästään kirjaston kirjana. Siinä kun ei ole sellaista tietoa sotilaallisista tapahtumista jota ei muualta löydy. Vain se ääretön lusmuilu ja vastuunpakoilu on omakohtaisesti nähtynä ja koettuna siihen kirjaan kirjoitettu, se toki vähän kiinnostaa. Joskus varmaan ostan senkin kirjan.

Divareista ne kirjat löytyy, jotkut on vaan lujemmassa kuin toiset, niin kuin tuo Tammidivisioona, jota piti metsästää useita vuosia.

erinomaisesti. kirjoitti:

Matti Koskimaan Veitsen terällä on myös suositeltava. Muista myös irtautumisaikoja katsoessasi, että II/JR13:n viivytyssuunta oli pohjoiseen =Ihantala.

Nyt tuleekin sitten viikon katko syyslomien vuoksi enkä kerinnyt illalla katsomaan kuin pikaisesti paria kirjaa. Meni pakatessa koko ilta.

Tie Ihantalan tulimyrskyyn kertoo RjP2:n vaiheista melko tarkasti ja siinä on karttaan nro 15 merkitty osa kellonajoista. 28.6.1944 kello 11 siis lähdettiin kohti Ruskeavuorta.
Seuraavasta yöstä mainitaan kuinka venäläisten hyökkäyksiä torjuttiin "parin tunnin välein".

O. Nilssonin kirjaa selasin ihan pikaisesti ja II/JR13 kellonajoista mainitaan 13.15 lähtöajaksi kohti Lapinhoikansuota.

Tuolla ne paikat näkyy varsin hyvin.

http://img180.imageshack.us/my.php?image=ivakoikeasivu2861944sw0.png

Lähtikö II/JR13 klo 13.15 asemistaan RjP2:n ollessa vielä Ruskeavuorella, sitä en erikseen tarkistanut...

Etuilijan edessä kirjoitti:

Nyt tuleekin sitten viikon katko syyslomien vuoksi enkä kerinnyt illalla katsomaan kuin pikaisesti paria kirjaa. Meni pakatessa koko ilta.

Tie Ihantalan tulimyrskyyn kertoo RjP2:n vaiheista melko tarkasti ja siinä on karttaan nro 15 merkitty osa kellonajoista. 28.6.1944 kello 11 siis lähdettiin kohti Ruskeavuorta.
Seuraavasta yöstä mainitaan kuinka venäläisten hyökkäyksiä torjuttiin "parin tunnin välein".

O. Nilssonin kirjaa selasin ihan pikaisesti ja II/JR13 kellonajoista mainitaan 13.15 lähtöajaksi kohti Lapinhoikansuota.

Tuolla ne paikat näkyy varsin hyvin.

http://img180.imageshack.us/my.php?image=ivakoikeasivu2861944sw0.png

Lähtikö II/JR13 klo 13.15 asemistaan RjP2:n ollessa vielä Ruskeavuorella, sitä en erikseen tarkistanut...

Lue lisää

Joko sinulle on selvinnyt petoksen koko laajuus mitä EIRY yrittää epätoivoisesti vierittää täysin viattoman harteille II/JR13 ja sinä katsot tarvitsevasi viikon ”hermoloman” toipuaksesi järkytyksestäsi tai vaihtoehtoisesti lasten syysloma koulusta on alkamassa. Kumpi??.

Ps. Jos eiryläisillä on penninkään vertaa itsesäilytysvaistoa, niin he eivät koskaan palaa asiaan.

mahdollisuutta. kirjoitti:

Joko sinulle on selvinnyt petoksen koko laajuus mitä EIRY yrittää epätoivoisesti vierittää täysin viattoman harteille II/JR13 ja sinä katsot tarvitsevasi viikon ”hermoloman” toipuaksesi järkytyksestäsi tai vaihtoehtoisesti lasten syysloma koulusta on alkamassa. Kumpi??.

Ps. Jos eiryläisillä on penninkään vertaa itsesäilytysvaistoa, niin he eivät koskaan palaa asiaan.

Lue lisää

> Kumpi??. <

Lasten syysloma koulusta on alkamassa ainakin pohjoisemmassa Suomessa. En tiedä kuinka se on tuolla "etelän harakoilla" :-)

Ei kait siellä Eiryn sivuilla mitään sen isompaa petosta tietääkseni ole. Kaikki mainitut lainauksetkin on aivan sanatarkkoja molemmista "virallisista" sotahistoriikeista eli Suomen sota 1941-1945 ja Jatkosodan historia 1-6. Nuo olen toki joskus itsekin tarkistanut, vieläpä joka ikisen.

Voihan nämä olla tietenkin hieman kokonaisuudesta "irroitettuja"...


50. Mitä historia tietää ruotsinkielisten sodasta

http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50




Tämän Lindman -extran sinne Eiryn sivuille voisi vielä lisätä:

1) Kenen lohkolla Summa murtui 1940?
Vastaus: Lindmanin pataljoonan lohkolla.

2) Kuka teki elokuvan suomenruotsalaisten sodasta?
Vastaus: Lindman.

3) Mitä sanoi Lindman Ilta-Sanomissa?
Vastaus: "Ruotsinkieli on myrkkyä monille."

4) Mitä muuta Lindman sanoi?
Vastaus: "Ei kannata tehdä ruotsinkielisiä sotaelokuvia, kun kukaan ei niitä katso."

5) Mitä Lindman sitten aikoi?
Vastaus: Teki vieläkin kalliimman elokuvan suomenruotsalaisten ja riikinruotsalaisten säätiöiden miljoonilla aiheesta "Talitiikerit".

6) Mitä Lindman sanoi ruotsalaisten murska-arvosteluista viimeisimmälle elokuvalleen?
Vastaus: Ruotsalaiset eivät ymmärrä sodasta mitään joten olkoot hiljaa!

7) Mitä Lindman sitten teki?
Vastaus: Lopetti elokuvien teon kokonaan!

Etuilijan edessä kirjoitti:

Nyt tuleekin sitten viikon katko syyslomien vuoksi enkä kerinnyt illalla katsomaan kuin pikaisesti paria kirjaa. Meni pakatessa koko ilta.

Tie Ihantalan tulimyrskyyn kertoo RjP2:n vaiheista melko tarkasti ja siinä on karttaan nro 15 merkitty osa kellonajoista. 28.6.1944 kello 11 siis lähdettiin kohti Ruskeavuorta.
Seuraavasta yöstä mainitaan kuinka venäläisten hyökkäyksiä torjuttiin "parin tunnin välein".

O. Nilssonin kirjaa selasin ihan pikaisesti ja II/JR13 kellonajoista mainitaan 13.15 lähtöajaksi kohti Lapinhoikansuota.

Tuolla ne paikat näkyy varsin hyvin.

http://img180.imageshack.us/my.php?image=ivakoikeasivu2861944sw0.png

Lähtikö II/JR13 klo 13.15 asemistaan RjP2:n ollessa vielä Ruskeavuorella, sitä en erikseen tarkistanut...

Lue lisää

osaa erottaa divisioonaa ja rykmenttiä, niin eiköhän se muukin ”sontahistoria” ole ihan sitä itteään.

Historia: ”Eversti Winellillä (ruotsinkielisen JR/ 24:n komentaja)
http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50

Eiry kirjoitti:

osaa erottaa divisioonaa ja rykmenttiä, niin eiköhän se muukin ”sontahistoria” ole ihan sitä itteään.

Historia: ”Eversti Winellillä (ruotsinkielisen JR/ 24:n komentaja)
http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50

Lue lisää

Sinullahan on lipsahtanut yksi "N" "T":n paikalle ;-)


Suomen sota 1941 - 1945, osa 3 kertoo asian kuitenkin näin:

Sivu 294: ”sillä eversti Winell oli yhä edelleen IV AK:n johdolle vakuuttanut Yläsommeen tienristeyksen olevan suomalaisten hallussa.”

http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50

Hytin loppu kirjoitti:

Korjatkaa tuo paska pois sanoi S.O. Lindgren ammuttuaan Hytin.

Suomi taisteli 5, sivulta 346

"Lähettiupseeri toikin hetken kuluttua n. klo 11.40 eteeni 2.K:n vapisevan stm. Hytin, jonka oli tavannut JSp:lta n. 120 metrin päästä. Rikollinen käyttäytyi veltosti, käskystäni huolimatta hän ei pysynyt asennossa."


Tapani Ruokasen, Turja Kriivari, sivu 470: "Korjatkaa tuo paska pois!"

Linkun oma taistelulähetti, alikersantti Olavi Liisanantti kertoo samalla sivulla kuinka hän oli tuonut Hytin joukkosidontapaikalta, missä tämä oli keitellyt korviketta ja rupatellut toveriensa kanssa. Taistelu on ohi ja tilanne täysin rauhallinen, mutta Lindgren oli raivoissaan.

"-Tuokaa se tänne, minä ammun sen. Käsitin hänen sanansa tavanomaiseksi uhkailuksi. Olinhan niin monta kertaa kuullut nuo sanat - oli nähnyt päällikköni aseellaan uhkaavankin miestä.
Palasin karjalaisen luo ja sanoin: - Teidän pitää tulla majurin luo puhutteluun. Mies lähti viivyttelemättä reppu selässään, kivääri kädessään. Astelimme peräkanaa Lindgrenin luo, joka oli noussut kuopastaan. Sanaakaan sanomatta hän suuntasi miehen kasvoihin hirvittävän iskun, jonka voimasta hän lysähti polvilleen. Nyt Lindgren potkaisi häntä ja karjaisi: -Ylös siitä, seisokaa asennossa paikallanne, minä teloitan teidät, panen tuomion täytäntöön ampumalla ja heti. Mies nousi nopeasti jaloilleen, teki asennon kivääri kädessään ja valahti kasvoiltaan kalpeaksi. Nyt seurasi hirvittävää. Lindgren kaivoi pistoolin vyöltään, kohotti sen päin miehen rintaa ja laukaisi. Luoti tunkeutui rintaonteloon, mutta ei tappanut heti. Lindgren astui askeleen, kumartui ja laukaisi toistamiseen suoraan miehen ohimoon."


Tämän jälkeen Lindgren käski: "Korjatkaa tuo paska pois!"

Tapauksella oli useita silminnäkijöitä, jotka katsoivat tapausta hiljaisuuden vallassa. Eräiden mukaan Hytti rukoili Lindgreniä: "Älkää ampuko, minulta jää pieniä lapsia."

Kymmenet paikalla olleet aseveljet eivät olleet uskoa mitä kuulivat ja näkivät. Majuri käski heittää ruumiin suon reunaan, mutta pataljoonan pastori Ano Kauppinen käski lähettää ammutun kotiseudulle sankarihautaan haudattavaksi - mihin ruumis ei luitenkaan päätynyt.

Lue lisää

Jussi Kuoppala: Sotapapit, Kirjapaja, 1976, 175 s.

Yksikön papin nimi oli Ano Kauppinen ja koko hänen kertomansa sotajuttu on otsikoitu Rikkaiden kokemusten aika. Sivut 61-68 tuossa kirjassa Sotapapit. Kirja sisältää 28 eri sotilaspapin kertomusta heidän sotareissuistaan.

Sivut 65-67 käsittelee sotamies Hytin murhaa elokuussa 1944.

"Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942.

Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin. Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe.

Pääsin siviiliin ja jouduin UUMAJAN kaupunkiin sielunhoitotyöhön suomalaisten keskuuteen. (Munsalan soutukaartilla taisi lopussaan jo tunto kolkuttaa kun tarvittiin pappikin paikalle lat. huom.) Sinne minulle tuntematon fil.tri. Elfving kirjoitti kirjeen. Hän oli kuullut Vallilassa tapauksesta ja kysyi monen muun asian ohella: -Minkä rangaistuksen pitäisitte sopivana S. O. Lindgrenille? - En toivo mitään rangaistusta, vaan Eemil Hytin lapsille ja vaimolle eläkkeen mistä kautta tahansa. Tästä alkoikin pari vuosikymmentä kestänyt prosessi S. O. Lindgreniä vastaan. Erittäinkin tuomari (titteli kai kuuluisi olla oikeammin varatuomari, lat.huom.) Turja toimi aktiivisesti Uuden Kuvalehden avulla. Eläkettä lapset ja puoliso saivat aina joskus, toisinaan eivät. Tästä ei allekirjoittaneella ole tarkkoja tietoja. Saman komentajan kanssa Linnosvuo joutui siviilissä vaikeuksiin jopa niin pitkälle, että hänen olympialaisiin pääsynsä oli vaarassa. Turja lähetti jälleen miehensä minun luokseni ja yhteisvoimin toimittaessa. Linnnosvuon maine palautui. Hän pääsi olympialaisiin ja ampuikin kultaa. Lounela on myöhemmin kirjoittanut tästä ampumisesta näytelmän >>Mies joka ampui kissan>>. Lindgrenin aseet kalisivat näin edellisen lisäksi Linnosvuota vastaan ja naapurin kissojen menoksi. Turja on kirjoittanut toisen näytelmän, joka on esitetty Kansallisteatterissa. (Sotamiehen kunnia, 1971 lat. huom.)

S. O. Lindgren oli erinomainen sotilas. Sellaisena häntä ei kukaan ei kai arvostele, mutta tiedän myös sen, että kukaan ei hyväksy Hytin ampumista. Kun näin kerroin tapauksen S. O. Lindgren, tein sen kahdestakin syystä. Ensiksikin siksi, että totuus tuotaisiin esille sellaisena kuin se on. Toiseksi siksi, että papin ja nimenomaan sotilaspapin tehtävä on puuttua samalla tavalla asioihin epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi kohdistukoot toimenpiteet sitten kehen tahansa. S. O. Lindgren ei kai itsekään ole hyväksynyt tekojaan, koskapa hän yritti sovittaa tekonsa itsemurhalla ampumalla päänsä murskaksi muutama vuosi sitten."

Monet on lähteet kirjoitti:

Jussi Kuoppala: Sotapapit, Kirjapaja, 1976, 175 s.

Yksikön papin nimi oli Ano Kauppinen ja koko hänen kertomansa sotajuttu on otsikoitu Rikkaiden kokemusten aika. Sivut 61-68 tuossa kirjassa Sotapapit. Kirja sisältää 28 eri sotilaspapin kertomusta heidän sotareissuistaan.

Sivut 65-67 käsittelee sotamies Hytin murhaa elokuussa 1944.

"Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942.

Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin. Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe.

Pääsin siviiliin ja jouduin UUMAJAN kaupunkiin sielunhoitotyöhön suomalaisten keskuuteen. (Munsalan soutukaartilla taisi lopussaan jo tunto kolkuttaa kun tarvittiin pappikin paikalle lat. huom.) Sinne minulle tuntematon fil.tri. Elfving kirjoitti kirjeen. Hän oli kuullut Vallilassa tapauksesta ja kysyi monen muun asian ohella: -Minkä rangaistuksen pitäisitte sopivana S. O. Lindgrenille? - En toivo mitään rangaistusta, vaan Eemil Hytin lapsille ja vaimolle eläkkeen mistä kautta tahansa. Tästä alkoikin pari vuosikymmentä kestänyt prosessi S. O. Lindgreniä vastaan. Erittäinkin tuomari (titteli kai kuuluisi olla oikeammin varatuomari, lat.huom.) Turja toimi aktiivisesti Uuden Kuvalehden avulla. Eläkettä lapset ja puoliso saivat aina joskus, toisinaan eivät. Tästä ei allekirjoittaneella ole tarkkoja tietoja. Saman komentajan kanssa Linnosvuo joutui siviilissä vaikeuksiin jopa niin pitkälle, että hänen olympialaisiin pääsynsä oli vaarassa. Turja lähetti jälleen miehensä minun luokseni ja yhteisvoimin toimittaessa. Linnnosvuon maine palautui. Hän pääsi olympialaisiin ja ampuikin kultaa. Lounela on myöhemmin kirjoittanut tästä ampumisesta näytelmän >>Mies joka ampui kissan>>. Lindgrenin aseet kalisivat näin edellisen lisäksi Linnosvuota vastaan ja naapurin kissojen menoksi. Turja on kirjoittanut toisen näytelmän, joka on esitetty Kansallisteatterissa. (Sotamiehen kunnia, 1971 lat. huom.)

S. O. Lindgren oli erinomainen sotilas. Sellaisena häntä ei kukaan ei kai arvostele, mutta tiedän myös sen, että kukaan ei hyväksy Hytin ampumista. Kun näin kerroin tapauksen S. O. Lindgren, tein sen kahdestakin syystä. Ensiksikin siksi, että totuus tuotaisiin esille sellaisena kuin se on. Toiseksi siksi, että papin ja nimenomaan sotilaspapin tehtävä on puuttua samalla tavalla asioihin epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi kohdistukoot toimenpiteet sitten kehen tahansa. S. O. Lindgren ei kai itsekään ole hyväksynyt tekojaan, koskapa hän yritti sovittaa tekonsa itsemurhalla ampumalla päänsä murskaksi muutama vuosi sitten."

Lue lisää

Tuuri Heporauta: Syöksypommittajia

Lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 2007 3.p.

Tuossa kirjassa maailmanmestariampujanakin tunnettu Rantala kertoilee sotajuttujaan ja omia vaiheitaan mm. ampumakilpailumatkoistaan Espanjaan, vuotta ei mainita, ja Italiaan, Roomaan, vuonna 1935.

Matkalla mukana oli tietenkin luutnantti Sven Oskar Lindgren, joka tyylilleen uskollisena otti paikkansa epävirallisena matkan johtajana.
Hänestä on kirjassa montakin juttua sivuilla 94-120, mutta tässä on eräs aika erikoinen kommentti Linkusta:

s. 97:

"Kuten tavallista, itseoppineena oppaana toimi S.O. Lindgren, Sven Oskar. Paitsi mestariampujana, hän oli monikielitaituri, hirtehishumoristi ja tarmonpesä, joka myöhemmin tosikoitoksissa osoittautui taitavaksi ja pidetyksi johtajaksi. Sanottiin hänen pahimmassakin tulituksessa tyynenä kävelleen miestensä suojautumista tarkastelemassa, itse korkeintaan joskus toisen polven varaan laskeutuen. Ihmeteltiin, kuinka hän partaisten ja ryvettyneiden jermujensa vaivat ja vastukset jakaen silti aina esiintyi leuka ajeltuna, asepuku tahrattomana ja jopa vanhan ohjesäännön mukainen vitivalkea kovikekaulus asetakin kauluksen sisäpuolella. Murheellista, että hän tietämättään kantoi elimellistä sairautta, joka jatkosodan lopulla sai yliotteen ja muutti hilpeän luonteen äkkipikaiseksi, jopa vainoharhaiseksi, siten vähitellen, etteivät lähimmätkään ystävät sitä aluksi oivaltaneet."

Olikohan kenties vaikkapa aivoKUPPA kyseessä?


P.S. Pakko kommentoida tuota lausetta: "joka myöhemmin tosikoitoksissa osoittautui taitavaksi ja pidetyksi johtajaksi"

Eräässä kirjassa kerrotaan kuinka Linkku haavoittui liikuntakyvyttömäksi, (olikohan se juuri kesän 1944 vetäytymistaisteluissa, en nyt muista varmaksi). Miehet aikoivat jättää vihaamansa ja liikuntakyvyttömän komentajansa viholisen armoille. Kun mikään muu ei auttanut, ei uhkailu tai maanittelu, vähiten tietenkin käskeminen, niin Linkku lupasi roimasti lomaa kantajilleen. Näin hän sitten pelastuikin. Eipä tuntunut kovin pidetyltä johtajalta. Hän olikin todellisuudessa oikean miestensä tapattajan maineessa ja juuri omien miestensä keskuudessa.

Aiheesta enemmän:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Oskar_Lindgren

Rantalan muisteluja kirjoitti:

Tuuri Heporauta: Syöksypommittajia

Lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 2007 3.p.

Tuossa kirjassa maailmanmestariampujanakin tunnettu Rantala kertoilee sotajuttujaan ja omia vaiheitaan mm. ampumakilpailumatkoistaan Espanjaan, vuotta ei mainita, ja Italiaan, Roomaan, vuonna 1935.

Matkalla mukana oli tietenkin luutnantti Sven Oskar Lindgren, joka tyylilleen uskollisena otti paikkansa epävirallisena matkan johtajana.
Hänestä on kirjassa montakin juttua sivuilla 94-120, mutta tässä on eräs aika erikoinen kommentti Linkusta:

s. 97:

"Kuten tavallista, itseoppineena oppaana toimi S.O. Lindgren, Sven Oskar. Paitsi mestariampujana, hän oli monikielitaituri, hirtehishumoristi ja tarmonpesä, joka myöhemmin tosikoitoksissa osoittautui taitavaksi ja pidetyksi johtajaksi. Sanottiin hänen pahimmassakin tulituksessa tyynenä kävelleen miestensä suojautumista tarkastelemassa, itse korkeintaan joskus toisen polven varaan laskeutuen. Ihmeteltiin, kuinka hän partaisten ja ryvettyneiden jermujensa vaivat ja vastukset jakaen silti aina esiintyi leuka ajeltuna, asepuku tahrattomana ja jopa vanhan ohjesäännön mukainen vitivalkea kovikekaulus asetakin kauluksen sisäpuolella. Murheellista, että hän tietämättään kantoi elimellistä sairautta, joka jatkosodan lopulla sai yliotteen ja muutti hilpeän luonteen äkkipikaiseksi, jopa vainoharhaiseksi, siten vähitellen, etteivät lähimmätkään ystävät sitä aluksi oivaltaneet."

Olikohan kenties vaikkapa aivoKUPPA kyseessä?


P.S. Pakko kommentoida tuota lausetta: "joka myöhemmin tosikoitoksissa osoittautui taitavaksi ja pidetyksi johtajaksi"

Eräässä kirjassa kerrotaan kuinka Linkku haavoittui liikuntakyvyttömäksi, (olikohan se juuri kesän 1944 vetäytymistaisteluissa, en nyt muista varmaksi). Miehet aikoivat jättää vihaamansa ja liikuntakyvyttömän komentajansa viholisen armoille. Kun mikään muu ei auttanut, ei uhkailu tai maanittelu, vähiten tietenkin käskeminen, niin Linkku lupasi roimasti lomaa kantajilleen. Näin hän sitten pelastuikin. Eipä tuntunut kovin pidetyltä johtajalta. Hän olikin todellisuudessa oikean miestensä tapattajan maineessa ja juuri omien miestensä keskuudessa.

Aiheesta enemmän:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Oskar_Lindgren

Lue lisää

Kekkosen konstit tunnetaan, S24:lla vaikutti Vaija -nimimerkillä hetken, mutta kuka on P. Lindgren?


Asekätkentä pelasti Suomen
Kirjoittaja Ciccio päivämäärä 13.07.07 01:45


http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=943

Tarkistus

Kirjoittaja Ilmo Kekkonen päivämäärä 15.01.08 13:31
Majuri Lindgren toimi kesäkuusta 1941 I /JR 47:n komentajana. Se muokattiin uudelleenorganisoinnissa tammikuussa 1942 IV/3. Prikaatiksi.
Lindgren määrättiin 26.6. 44 I/21. Prikaatin komentajaksi.

5.8. 44 lähettiupseeri toi JSP:lle paenneen stm Hytin pataljoonan komentopaikalle. Tämä oli paennut jo aiemmin. Lindgren puhutteli häntä jyrkästi. Hytin kieltäydyttä lähtemäsät linjaan LIndgren löi häntä ja kysyi uudelleen. Hytti vastasi taas kieltävästi. Tällöin LIndgren teloitti Hytin. Hänen oman kertomansa mukaan pataljoonan taistelutahto parani merkittävästi ja se osallistui menestyksellä voittoisasti päättyneeseen Ilomantsin taisteluun.


Mikä juttuhan tämä P.L. lienee?

>>>

Evl S.O. Lindgren, asekätkentä, Hytin tapauksen uudelleenläm
Kirjoittaja P. Lindgren päivämäärä 22.03.08 13:34
Kiinnostuneena lukenut sekä Ilmon että Ciccio/Veikko Palvon I/JR 47 komentajasta, asekätkennästä, Hytin tapauksesta ja Kjällön salametsästyksestä kirjoittaman. - Tietonne pitävät paikkansa.

Talvella 1983 kävin Ilmari Turjan juttusilla Kulosaaren kodissaan. Lyhykäisyydessään Antoi minun kopioida suuren pumaskan asiakirja-aineistoa.Turja vahvisti tapahtumat sellaisiksi kuin Ilmo ne kiteytetysti näillä sivuilla on kertonut. -- Asiaan hieman paneuduttuani tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että tuolloisten määrättyjen poliittisten piirien tavoitteiden saavuttamiseksi oli mustatattava puolustusvoimiamme. Tavoitteen saavuttamiseksi sillä kertaa kohteeksi valittiin jo kadettikoulun käytyään reserviin siirtynyt moninkertainen maailmanmestari, Talvisodassa Uuraan evakuoinnissa ja Ravansaaren puolustuksessa kunnostautunut, Jatkosodoassa Summan ja Rajajoen takaisinvaltauksen johtanut sekä Vallilan pataljoonan komentajana tunnettu, sittemmin Ilomantsin torjuntavoitoon kenr. Raappanan oikeudelle esittämän mukaisesti ratkaisevasti vaikuttanut I/21 Pr komentajana toiminut. Hytin tapaus ei muihin vastaaviin nähden ollut uniikki, mutta kommunisteille, Kekkoselle ja monille muille oli etua löytää sylkykuppi. Tosin taisi samalla moni muu ent. rintamakomentaja päästä vuosikymmeniksi huokaisemaan helpotuksesta, kun heidän tekosoilleen oli löytynyt sijaiskärsijä.

Mitä tuohon v. -59 sattuneeseen salametsästysjupakkaan tulee, niin siitä saisi mainion näytelmän. Nuoren olympiavoittajan hybriksen ja totaalisen huumorintajun puute johti Porvoon käräjille, jonka lopputulemana oli se, että Vallilan pataljoonan ent., komentaja sai ankaramman rangaistuksen kuin hänen rysän päältä kiinni ottamansa salametsästäjät. Muistan pihallamme kalsareissaan tekosiaan häpeävien, hermostuneesti ympärilleen vilkuilevien salametsästäjien pelonsekaiset katseet, koska itse olin paikalla. Tuolloin syyttäjänä toiminut, sittemmin läänin poliisitarkastajaksi urallaan edennyt yritti v 1981-82 saada minutkin linnaan, mutta se on jo ihan toinen juttu ja kertoo paljon oikeus- ja yhteiskuntamme korruptiosta, joka tuskin on paljoa parantunut.

Mutta hyvä, että kaltaisianne totuuden etsijöitä vielä on.

Terveisin. P. Lindgren

Totuuttahan tässäyritetään etsiä
Kirjoittaja Ilmo Kekkonen päivämäärä 24.03.08 10:03
Arvoisa P.LIndgren

Olen näillä palstoilla yrittänyt parhaani mukaan tuoda esiin sotilasasiantuntemukseen sekä sotahistorian tosiasioihin perustuvia näkemyksiä. Valitettavasti on aina ihmisiä -jopa tutkijoita - , joille todelliset taphtumat eivät riitä, vaan niitä on tarkoituksella tai tietämättömyyttä vääristeltävä. Usein etsitään sensaatiota tai halutaan todistaa omaa ennakkoluulottomuutta. Medialle riittää, kun asiasta voidaan tehdä sensaatiouutinen. Totuudella ei ole niin väliä, se ei yleensä täytä uutiskriteeriä. Erityisen huonosti menestyy tosiasiohin perustuva yritys kumota virheellinen sensaatiotieto. Esimekriksi Ylessä ja Hesarissa ei sellainen mene läpi.

Kirjoittaja P. Lindgren päivämäärä 24.03.08 13:10
Arvoisa ev Kekkonen,

Kiitän kommentistanne. Uskon ymmärtäväni, kuinka turhauttavaa Teistä pitkän työrupeaman tehneenä yleisesikuntaeverstinä, tutkijana ja tietokirjailijana on koettaa osoittaa kvartaalitalouden pyörteisiin joutuneelle maailmalle, missä on menty ja, missä ollaan. Jatkuvasti törmäämme siihen, että rahan nopea teko ja näyttämisen tarve kohoavat ylitse kaiken muun, ja näin kaiketi valitettavan usein mainitsemissanne kansallisissa tulostavoitteisissa medioissa. Toivoa voi vain, että päivä koittaa, kun aikaamme leimaava turhamaisuus saavuttaa lakipisteensä ja aletaan ymmärtää antaa ansaittua arvoa sivuvaikutteettomalle tutkimukselle.

P. Lindgren

asia oli kirjoitti:

niin. Tapauksesta valitettiin ja hovioikeus katsoi Lindgrenin rikkoneen lakia.KO käsitteli ja katsoi puolestaan syytteen perättömäksi.Hytin puoliso nimenomaan valitti asiasta vaatien sotalesken eläketä ja muita korvauksia.

Tietysti tapahtuma voidaan katsoa moraalisesti ja eettisesti virheeksi. On syytä muistaa, että käytiin sotaa ja koko 21. Prikaatissa ja myös Lindgrenin pataljoonassa oli karkuruus suuri ongelma.Puhuttelut ja käskyt eivät auttaneet.Lindgren oli kokenut ja sinänsä pätevä komentaja, mutta hyvin erikoislaatuinen ja taipuvainen dramaattisiin esityksiin jo normaalitilanteissakin.Hytin ampuessaan hän oli loppuun uupunut ja kiihtyneessä mielentilassa. On muistettava, että Hytti kieltäytyi kahdesti lähtemästä linjaan Lingrenin käskystä. Juridisesti LIndgrenillä oli siis laki takanaan ampuessaan. Toinen asia on, miten järkevää se oli. Tosiasia on kuitenin se, että karkuruus loppui sekä Lindgrenin pataljoonassa että koko prikaatissa kuin seinään.Prikaati suorastaan kunnostautui Ilomantsin taistelussa, vaikka siinä oli kaksi ns. vankipataljoonaa.

Asioilla on aina monta puolta. Mikään ei ole helpompaa kuin jaella tuomioita vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen asioita mitenkään ymmärtämättä ja kokonaisuuteen perehtymättä.

Lue lisää

"Tosiasia on kuitenin se, että karkuruus loppui sekä Lindgrenin pataljoonassa että koko prikaatissa kuin seinään.Prikaati suorastaan kunnostautui Ilomantsin taistelussa, vaikka siinä oli kaksi ns. vankipataljoonaa."

Erikoista tuossa on ainoastaa sellainen pieni sivuseikka, että varsinainen taisteluvaihe oli jo päättynyt kun Hytti ammuttiin.

Hytin loppu kirjoitti:

Korjatkaa tuo paska pois sanoi S.O. Lindgren ammuttuaan Hytin.

Suomi taisteli 5, sivulta 346

"Lähettiupseeri toikin hetken kuluttua n. klo 11.40 eteeni 2.K:n vapisevan stm. Hytin, jonka oli tavannut JSp:lta n. 120 metrin päästä. Rikollinen käyttäytyi veltosti, käskystäni huolimatta hän ei pysynyt asennossa."


Tapani Ruokasen, Turja Kriivari, sivu 470: "Korjatkaa tuo paska pois!"

Linkun oma taistelulähetti, alikersantti Olavi Liisanantti kertoo samalla sivulla kuinka hän oli tuonut Hytin joukkosidontapaikalta, missä tämä oli keitellyt korviketta ja rupatellut toveriensa kanssa. Taistelu on ohi ja tilanne täysin rauhallinen, mutta Lindgren oli raivoissaan.

"-Tuokaa se tänne, minä ammun sen. Käsitin hänen sanansa tavanomaiseksi uhkailuksi. Olinhan niin monta kertaa kuullut nuo sanat - oli nähnyt päällikköni aseellaan uhkaavankin miestä.
Palasin karjalaisen luo ja sanoin: - Teidän pitää tulla majurin luo puhutteluun. Mies lähti viivyttelemättä reppu selässään, kivääri kädessään. Astelimme peräkanaa Lindgrenin luo, joka oli noussut kuopastaan. Sanaakaan sanomatta hän suuntasi miehen kasvoihin hirvittävän iskun, jonka voimasta hän lysähti polvilleen. Nyt Lindgren potkaisi häntä ja karjaisi: -Ylös siitä, seisokaa asennossa paikallanne, minä teloitan teidät, panen tuomion täytäntöön ampumalla ja heti. Mies nousi nopeasti jaloilleen, teki asennon kivääri kädessään ja valahti kasvoiltaan kalpeaksi. Nyt seurasi hirvittävää. Lindgren kaivoi pistoolin vyöltään, kohotti sen päin miehen rintaa ja laukaisi. Luoti tunkeutui rintaonteloon, mutta ei tappanut heti. Lindgren astui askeleen, kumartui ja laukaisi toistamiseen suoraan miehen ohimoon."


Tämän jälkeen Lindgren käski: "Korjatkaa tuo paska pois!"

Tapauksella oli useita silminnäkijöitä, jotka katsoivat tapausta hiljaisuuden vallassa. Eräiden mukaan Hytti rukoili Lindgreniä: "Älkää ampuko, minulta jää pieniä lapsia."

Kymmenet paikalla olleet aseveljet eivät olleet uskoa mitä kuulivat ja näkivät. Majuri käski heittää ruumiin suon reunaan, mutta pataljoonan pastori Ano Kauppinen käski lähettää ammutun kotiseudulle sankarihautaan haudattavaksi - mihin ruumis ei luitenkaan päätynyt.

Lue lisää

Tänään sain lopultakin Olavi Liisanantin kirjan Taistelulähetin sota, Omakustanne 1989 ja luin siitä tuon Hytin tapauksen. Hän kertoo kirjassaan sotamies Hytin tapauksesta sivuilla 154-164 ja kirjan lopussa 174-182 reissustaan Helsinkiin Sotaylioikeuden istuntoon todistajaksi kutsuttuna. Sivulla 174 olevassa valokuvassa hän on Hytin haudalla Lappeenrannan Lepolan hautausmaalla

Tänään siis luin Olavi Liisanantin kirjasta Taistelulähetin sota, sotamies Hytin ampumistapauksen. Nyt olen lukenut Hytin tapauksesta kuvaukset kaikista tuntemistani kirjoista. Kyllä on sanottava, että todella paljon poikkeaa tuo Linkun oma kuvaus tapahtuneesta, joka on Suomi taisteli -kirjan osassa 5, sivuilta 334-347.

Tässä pieni näyte siitä: Suomi taisteli, osa 5, sivulta 346

"Lähettiupseeri toikin hetken kuluttua n. klo 11.40 eteeni 2.K:n vapisevan stm. Hytin, jonka oli tavannut JSp:lta n. 120 metrin päästä. Rikollinen käyttäytyi veltosti, käskystäni huolimatta hän ei pysynyt asennossa."

S. O. Lindgren siis todellakin laati oman kertomuksensa selitykseksi sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Siitä löytyy laaja ote kirjasta Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979, sivut 334-347.

1944 kirjoitti:

Tänään sain lopultakin Olavi Liisanantin kirjan Taistelulähetin sota, Omakustanne 1989 ja luin siitä tuon Hytin tapauksen. Hän kertoo kirjassaan sotamies Hytin tapauksesta sivuilla 154-164 ja kirjan lopussa 174-182 reissustaan Helsinkiin Sotaylioikeuden istuntoon todistajaksi kutsuttuna. Sivulla 174 olevassa valokuvassa hän on Hytin haudalla Lappeenrannan Lepolan hautausmaalla

Tänään siis luin Olavi Liisanantin kirjasta Taistelulähetin sota, sotamies Hytin ampumistapauksen. Nyt olen lukenut Hytin tapauksesta kuvaukset kaikista tuntemistani kirjoista. Kyllä on sanottava, että todella paljon poikkeaa tuo Linkun oma kuvaus tapahtuneesta, joka on Suomi taisteli -kirjan osassa 5, sivuilta 334-347.

Tässä pieni näyte siitä: Suomi taisteli, osa 5, sivulta 346

"Lähettiupseeri toikin hetken kuluttua n. klo 11.40 eteeni 2.K:n vapisevan stm. Hytin, jonka oli tavannut JSp:lta n. 120 metrin päästä. Rikollinen käyttäytyi veltosti, käskystäni huolimatta hän ei pysynyt asennossa."

S. O. Lindgren siis todellakin laati oman kertomuksensa selitykseksi sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Siitä löytyy laaja ote kirjasta Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979, sivut 334-347.

Lue lisää

Tapaus Hytti tunnetaankin paremmin tällä palstalla. Sitä en tiennyt että "ruunasiko" Linkku
itse itsensä?

Kenties ei, sillä täällä on tämä nimimerkki PL vm 52

http://www.prokarelia.net/fi/?article_id=1533&author=10&x=artikkeli

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=943

Hytin ampuma upseeri
Patrick Lindgren 13.3.2010 13:21

http://keskustelu.suomi24.fi/node/2092766#comment-43063706



Erik J. Halmeen muistelmat 1916-1989

Sotavankina 1941 - 44

http://www.yle.fi/dokumentti/sotavangit/halmeen_muistelmat.htm

"Pataljoonan komentajanamme oli entinen maailmanmestari ampuja aktiivikapteeni S.0 Lindgren. Kuvittelimme ensin ettemme tuollaista kukonpoikaa juurikaan vitjassa tule näkemään, mutta erehdyimme. Hän ratsasti lakkaamatta ja joka paikassa. Vaikutti, ettei sillä ole hermoja eikä pienintäkään pelon tunnetta. Tästä Linkusta, kuten me häntä keskuudessamme nimitimme en malta olla kertomatta hiukan enemmän. Tappelutohinoissa aina pyritään käyttämään maastoa suojana. Linkku, ei koskaan edes kumartunut. Merkillinen tuuri seurasi miestä koko sodan ajan. Ainoan kerran kun sai siipeensä, teki sen itse. Jossain Itäkarjalassa käsitteli pistoolia niin huolimattomasti, että ase laukesi lävistäen pussin haaroissansa ja oli joutunut siitä hoitoon.
Linkku selvisi sodasta ehjänä, mutta kuoli sitten - niin hassulta kun se kuulostaakin - kissan takia. Hänellä oli maapaikka Pernajan pitäjässä. Tila oli ympäröity piikkilanka aidoilla kuin oikea keskitysleiri. Hän kasvatti fasaaneja. AK:n toimitusjohtajana ollessaan hän jollakin Puolan reissulla oli joutunut pahaan autokolariin, jossa oli vammautunut päähän vaikeahkosti. Hän väitti siellä Pernajassa ympäristön kissain tappavan fasaanejaan. Kuljeskeli ase kädessä ympäristössä ja ampui kaikki näkemänsä kissat. Kerran Linkku ampui kissan erään navetan nurkalla. Pahaksi onnekseen oli talon emäntä juuri navetassa lypsyllä ja lehmä laukausta säikähtäessään survoi emäntäänsä niin pahoin, että joutui sairaalareissun tekemään. Linkku yritti sitten sopia ja hyvittää jutun tuomalla konjakkia ja muuta hyvää, mutta isäntä oli niin sydämistynyt ettei suostunut sopimaan vaan pani jutun käräjiin. Kun käräjät Pernajassa piti olla huomenna, ampui Linkku itsensä illalla. Tämän kertoi minulle Linkun naapuri virolaissyntyinen veneveistäjä Nyström. Hän oli Linkun hyvä tuttava ja oli vuokrannut maatakin Linkulle. Näin päättyi rajun sotilaan elämä."

Siinä tuli yhden hurrin pää kirjaimellisesti käteen!

S.0 Lindgren ja kissat
Nolo loppu 5.4.2010 21:08

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8979744

Majuri Lindgrenin taistelulähetti Olavi Liisanantti on kertonut siisteystarkastustapauksesta silminnäkijän kuvauksen kirjassaan Taistelulähetin sota. Siinä Linkku piti alastomiksi riisuttamilleen täydennysmiehille siisteystarkastuksen vanhalla rajalla joskus elokuussa 1944 ja silloin hän syynäsi miesten penisten esinahkojen alusia, oliko ne puhtaita. Hän valitsi kaikkein tuppikullisimman ja pitkänahkaisimman miehen ja sieltä löytyikin "valkoinen rasvarengas" poimujen seasta. Liisanantti itse sai 3 vrk arestia tuosta "pahasta" kun ei ollut valvonut miesten mulkkujen puhtautta.

Teloituksista sodissamme
Aihetta raapaissut 17.9.2005 12:32

http://keskustelu.suomi24.fi/node/2092766

sen, mitä sodista on kerrottu. Ylikangas ei pysty todistamaan ainoatakaan väitettään.Sen sijaan Teloitettu totuus osoittaa kaikki hänen väitteensä perättömiksi. Lukekaa itse ja vertailka YLikankaaseen.

Kävikö niin että olympia-ampuja oli salametsästämässä Lindgrenin mailla, itse S.O. nappasi tämän kiinni. Säilytti henkensä mutta ilman housuja joutui kulkemaan kotiinsa?

Mistä on kyse tässä ketjussa? Hytin tapauksesta vai kirjasta Teloitettu totuus vai mistä?

Avaaja näkyy saaneen pahasti nokilleen heti alussa ja ilmeisesti sama henkilö yrittää nyt uudelleen. Missä tarkoituksessa?

Kysyy utelias kirjoitti:

Mistä on kyse tässä ketjussa? Hytin tapauksesta vai kirjasta Teloitettu totuus vai mistä?

Avaaja näkyy saaneen pahasti nokilleen heti alussa ja ilmeisesti sama henkilö yrittää nyt uudelleen. Missä tarkoituksessa?

Lue lisää

Noissa aiemmissa avauksissakin tuo "kapiaisten OIKEAN totuuden kaipuu" tulee hyvin esille:


Nieminen haluaa jo sensuuria Kirjoittanut: apuun! / 22.2.09 / klo 21:43 Poliitikko siis kaipailee sensuuria apuun?

Mitä muuta voisikaan odottaa "virallisen totuuden" mieheltä!

http://www.jarmonieminen.fi/historia/

"Julkisuuslaki kaipaa jo nyt pikaista uudistamista. Lakia uusittaessa nämä viestiketjut käyvätkin hyvin esimerkeiksi siitä, millainen viestintä ei ole tervettä, eikä kenenkään etu."


Eikö Niemistutkimus sytytä enää?
Kirjoittanut: opetuslapsia? 3.3.2009 klo 22.41

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000042179338

Niemistutkimus: kenraali ja majuri
Kirjoittanut: valehtelevat? 24.2.2009 klo 23.12

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000041995838

Ylikangas jyrää Tapio Nurmisen
Kirjoittanut: Heikki rules! 15.2.2009 klo 22.44

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000041753721

Kapiukkeli kirjoitti:

Noissa aiemmissa avauksissakin tuo "kapiaisten OIKEAN totuuden kaipuu" tulee hyvin esille:


Nieminen haluaa jo sensuuria Kirjoittanut: apuun! / 22.2.09 / klo 21:43 Poliitikko siis kaipailee sensuuria apuun?

Mitä muuta voisikaan odottaa "virallisen totuuden" mieheltä!

http://www.jarmonieminen.fi/historia/

"Julkisuuslaki kaipaa jo nyt pikaista uudistamista. Lakia uusittaessa nämä viestiketjut käyvätkin hyvin esimerkeiksi siitä, millainen viestintä ei ole tervettä, eikä kenenkään etu."


Eikö Niemistutkimus sytytä enää?
Kirjoittanut: opetuslapsia? 3.3.2009 klo 22.41

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000042179338

Niemistutkimus: kenraali ja majuri
Kirjoittanut: valehtelevat? 24.2.2009 klo 23.12

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000041995838

Ylikangas jyrää Tapio Nurmisen
Kirjoittanut: Heikki rules! 15.2.2009 klo 22.44

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000041753721

Lue lisää

Nieminen bloggaa Uudessa Suomessa ahkerasti. Aselakijuttu on hyvä ja siitä kehut Niemiselle.

http://jarmonieminen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/



Kadonneiden kohtalot on selvitettävä
19.10.2009 22.55

http://jarmonieminen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/kadonneiden-kohtalot-on-selvitettava/

Ylikangashan vain todistaa heikot tietonsa sotilasasioista ja sotahistoriasta. Lisäksi hän haukkuu pataluhaksi jokaisen, joka on uskaltanut häntä kritisoida. Ja kehuu tietenkin oman suunnattoman tutkimustaitonsa.

Ainoa, mikä selviää on, että Ylikangas haluaa laskea kaikki "omien asein ammutut" koko sodan aikana samaan sakkiin kesällä -44 teloitettujen tai ammuttujen rintamakarkurien kanssa. Luvut tietysti muuttuvat Ylikankaan riemuksi.Koko juttu on myös toinen kuin Ylikankaan alkuperäiset väitteet.


Ehkä hupaisin on Ylikankaan sekoilu poliittisiat syistä palveluksesat vapautettujen kanssa. Hän väittää heitä olleen 100 0000, mutta ei edelleenkään pysty osoittamaan ainoaakaan tapausta. Täydellinen on myös lopun sekoilu Sotahistorian laitoksen ja sotahistorin tutkimuksen uudelleen järjestelyn kanssa. Kummastakaan Ylikangas ei vieläkään ymmärrä mitään.

Jutut lumoavat tietysti ne, joiden tiedot ovat Ylikangastakin heikommat. Heihin kuuluvat ykkösinä näiden palstojen upseerivihaajat ja muut "jukkatotuushöpöttäjät". Kaikkia muita teksti korkeintaan kuvottaa.