Hei kaikki uusperheelliset!

eli lastenkasvatukseen liittyvät eriävät näkökulmat.

Tietysti uusperheessä jossa lapset käyvät vähemmän kuin enemmän, ehkä ei puhuta niinkään kasvatuksesta vaan tavoista toimia. Ja uusperheessä, jossa lapset ovat enemmän kuin vähemmän, korostuu tasa-arvoisen kohtelun tarve - jos se uupuu, se on ongelma.

Joillekin tunnesuhteen luominen toisen lapsiin voi olla se ongelma, joillakin se käy helpommin. Että eipä loppuviimeksi kovin erikoisia ongelmia.

Ja vaikka täällä palstalla aika ajoin on ex-nyx häröjä, ei sekään oikeastaan ole uusperheen ongelma sen enempää kuin minkään muunkaan perheen ongelma, johon iskee ulkopuolinen häirikkö. Ymmärtääkseni siis loppuviimeksi melko harvinaista.

tahansa perheessä kirjoitti:

eli lastenkasvatukseen liittyvät eriävät näkökulmat.

Tietysti uusperheessä jossa lapset käyvät vähemmän kuin enemmän, ehkä ei puhuta niinkään kasvatuksesta vaan tavoista toimia. Ja uusperheessä, jossa lapset ovat enemmän kuin vähemmän, korostuu tasa-arvoisen kohtelun tarve - jos se uupuu, se on ongelma.

Joillekin tunnesuhteen luominen toisen lapsiin voi olla se ongelma, joillakin se käy helpommin. Että eipä loppuviimeksi kovin erikoisia ongelmia.

Ja vaikka täällä palstalla aika ajoin on ex-nyx häröjä, ei sekään oikeastaan ole uusperheen ongelma sen enempää kuin minkään muunkaan perheen ongelma, johon iskee ulkopuolinen häirikkö. Ymmärtääkseni siis loppuviimeksi melko harvinaista.

Lue lisää

Niin se selviytymispuoli. Ongelmista selvitään kuten missä tahansa perheissä.

a) perheen aikuisten kommunikoinnilla, sopimuksilla tasavertaisista käytännöistä eri osa-aluiden kohdalla.
b) kompromisseilla, halulla tehdä yhteisen hyvän eteen enemmän kuin oman hyvän eteen (pitää olla molemminpuolista toimiakseen pidemmän päälle)
c) riitelemällä niillä keinoin jotka omaan persoonaan istuvat ja jotka kotoa on opittu - sitten selvittämällä riidat niillä keinoin jotka kts. ylempää samasta lauseesta.
d) Jos ei osata kommunikoida, eikä riidellä niin että asiat myös selvitetään, mennään joko pariterapiaan, erotaan tai jatketaan elämää liitossa jossa ei kukaan ole onnellinen.

Eli ihan samoin keinoin ongelmista selvitään tai ollaan selviämättä kuin missä tahansa parisuhteessa.

Niin, ongelmista selviytyminen vielä.
Ongelmista selviydytään varmaan parhaiten, mikäli perheellä on yhteiset pelisäännöt, joita jokainen sitoutuu noudattamaan.
Jokainen osallistuu esim. kotitöihin, auttaa toisiaan, on rehellinen eikä kukaan alista ketään. Näin perheenjäsenet välttyvät liialta stressiltä.

(Eri juttu sitten käytännössä, toimiiko tämä oikeasti jollakin?)

Minusta uusperheen arki on huomattavasti helpompaa kuin ns. ydinperheen. Uusperheessä aikuiset eivät pidä puolisoaan itsestään selvänä ja kumpikin aikuinen kantaa vastuuta (jos kummallakin lapsia myös ennestään). Mikäli kummallakin aikuisella on takana myös ero, niin edellisestä suhteesta on opittu ja suhdetta osataan hoitaa paremmin ja tiedetän mikä on tärkeää ja mikä ei.

Ongelmia osataan myös havainnoida ja ratkaista paremmin kuin aiemmassa suhteessa. Uusperheen vahvuus on siis keskustelutaito, joka useimmissa ydinperheissä on heikkoa.

eri mieltä kirjoitti:

Minusta uusperheen arki on huomattavasti helpompaa kuin ns. ydinperheen. Uusperheessä aikuiset eivät pidä puolisoaan itsestään selvänä ja kumpikin aikuinen kantaa vastuuta (jos kummallakin lapsia myös ennestään). Mikäli kummallakin aikuisella on takana myös ero, niin edellisestä suhteesta on opittu ja suhdetta osataan hoitaa paremmin ja tiedetän mikä on tärkeää ja mikä ei.

Ongelmia osataan myös havainnoida ja ratkaista paremmin kuin aiemmassa suhteessa. Uusperheen vahvuus on siis keskustelutaito, joka useimmissa ydinperheissä on heikkoa.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi tuossa asiassa, että virheistä on opittu ja varmasti osataan huomioida ja varoa niitä vanhoja virheitä, ja keskustella asiat selviksi, toisin kuin ekassa liitossa. Ja siinäkin että nyt molemmat vanhemmat ovat vastuullisia lasten hoidosta ja huolehtimisesta , kun ekassa liitossa usein vastuu jää äidille, ei kaikissa liitoissa mutta useasti.
Mutta toisen lasten kanssa elämisen ja kasvattamisen koen haasteellisemmaksi, koska kasvatusperiaatteet ensinnäkin ovat saattaneet poiketa paljonkin kahdella perheellä, ja muutenkin jännitteitä syntyy väkisinkin esim toisen lasten ja äitipuolen / isäpuolen kesken, kanssakäyminen ei ole niin luontevaa kuin omien lasten kanssa. Riippuu tietysti tapauksesta, minkä ikäisiä lapset ovat olleet uusperheeseen muutettuaan. Ihan pieni lapsi tottuu nopeasti uuteen perheeseen mutta jos lapsi on liki kouluikäinen tai vanhempi, vie varmasti enemmän aikaa tottumiseen eikä aina ole taetta mitenkä hyviksi suhteet muodostuu. Siinä on haastetta.