Delirium tremensin kokeneita?

Normipäivä.

Tuo oli alkoholipsykoosi, eikä varsinainen delirium. Tuosta selviää unella ja lääkityksellä. Delirium on äärimmäisen vaarallinen (sivuseurauksena joskus laaja-alainen sydänkohtaus ym.)

Kuvaus alkoholipsykoosista on yksi yhteen omien pikku kokemuksieni kautta. Nekin tapahtuivat nuorena noin 10 päivän kellon ympäri ryypiskelyn ja valvomisen jälkeen. Juomisen loppuvaiheessa oli kaikkivoipaisuuden tunteita. Olin etelän uimarannalla ja luulin olevani kala, en siis tarvinnut happea. Käsitin rakastavaniu kaikkia, koko maailmaa kuin joku jeesus. Pian olin varma, että olin saanut jotakin huumetta lasiini. Tuskin näin oli.

Minulla oli jo neljä selvää mutta täysin unetonta vuorokautta kotimaassa, ennen kuin alkoivat pahat ajatukset saada vallan ja ääniä kuului kaikenlaisia. Kuulin käskyjä tappaa tyttöystäväni. Kerroin heti asiasta hänelle, ja hän tilasi taksin ja niin sitä lähti sankarpoika mielisairaalan polille.

Viisas tyttö otti minut tiukkaan joko-tai-puhutteluun ja siihen loppuivat ryystäminen ja hurutaudit joksikin aikaa. Olin nuori ja tyhmä. Myöhemmin erosimme ja minä menin pohjasta läpi. Alkoholisoiduin ja sain kokea helvetin, tuohan on kuitenkin vain esimakua.

Menetin kaiken tärkeän omilla toimillani. Jäljelle jäi niin hitaasti paraneva kankkunen, ettei sille ole nimeä. Se kestää koko loppuelämän: sen nimi on pysyvä masennus kaikesta.

neljänpäivän kunnon tykityksen jälkeen jouduin menemään töihin. Asiakaspalvelu työtä. Aamupäivä meni vielä hyvin mutta iltapäivästä ei hommista tullut enää mitään. Puhe oli änkytystä, paikat vispasi ja paita oli läpimärkä. Jotenkin vaan selvisin siitä päivästä. Yöllä heräsin jatkuvasti omaan kiljumiseeni ja kauhun sekaisin tuntein ravasin kaksiossa kuin hullu. Paikallaan ei voinut olla ja krapulakiimassa jortikka oli tanassa 24h.
Tärinä, vapina ja painajaiset seurasivat 2 seuraavaa yötä. Työn teosta ei tullut mitään.
en saanut nukuttua. Neljäntenä selvänä päivänä tyttöystävä tuli opiskelukaupungista kotiin. Naitiin kuin kanit 4 kertaa, join yhden oluen ja sain syötyä hyvin. Nukuin yön kuin pikkulapsi. Sillähetkellä uskoin johonkin korkeampaan koska pelko ja kauhu oli poissa.
En ole sen koomin juonut niin rankasti. Jos joskus vielä lipeäisi putken puolelle, niin takuulla loiventelisin oloa oluilla.

Tapahtuneesta on yli 10v.

perjantaina otin olutta siideriä kohtuu vahvasti. lauantaina heti herättyä lisää vaan kaljaa ja kauppaan hakemaan juomista. tuli ostettua myös viinaa (mihin en ole kovin hyvin tottunut). siinä tuli juotua sitten oluet ja viinat ja sunnuntaina aamulla klo 7 mentiin nukkumaan. siinä iltapäivällä heräsin, otin buranan ja koitin olla jotenkin että sais sitä krapulaa loittonemaan. muutama tunti kun meni niin alko tulla tosi ahdistava olo. sellanen just että hulluks taidan tulla. piti kävellä kokoajan paikasta toiseen, pyöritellä käsiä ja niksautella ihan jumissa olevia olkapäitä. hökeltää silleen. en osannu rauhottua. välillä tuli sellanen että kohtakohan huudan ja sekoan täysin, pitäskö soittaa ambulanssi ajattelin. että nyt sekoon saakeli. hengitystä ahdisti, tuntu että sydän lopettaa kohta toiminnan. kaverille siinä vikisin niistä tunteista ja se juttelu jotenkin tais auttaa hiukan. muutaman tunnin päästä illalla noin klo 22 lähin sitten autolla kotiin. ainakin tuntu että ei mulla enää alkoa ole veressä. ajamisesta ei meinannu tulla mitään sen panikoinnin takia. keskushermosto oli niin jotenkin jumissa. en tienny miten pitäisin
kättä ratilla ja toista vaihdekepillä. kaasupolinta tuntui jotenkin tosi mahdottomalta polkea ja kun piti kaarteeseen ajaa, tuntui etten vaan voi kääntää rattia. ihan mieletöntä panikointia. ajoin tosi hiljaa, max 60 km/h ja aina pysähdyin välillä tienpientareelle pitää taukoa. oli tosi outo fiilis kaiken aikaa. jotenkin samalla iski sellanen "valaistus" kaikesta tästä hölmöstä elämäntavasta että miksi helvetissä oikein juon. oon aika herkkähermoinen joten tuo viina ei taida mulle käydä ainakaan.

vuonna 2003, jotain 26 veenä koin sen.... lyhyesti kuvailen sen uteliaille sanomalla, että nukuin ja näin painajaista, sitten heräsin ja nousin jalkeille mutta painajainen jatkui...

Olin psykoottinen (ja omissa oloissani, huono juttu) ja kaiken maailman harhaluuloja vilisi päässä... luulin esim. että itse Saatana aikoo tappaa minut lähettämällä saatananpalvojia skalpeeraamaan "metrin verran päästä" , naapurissa on tarkka-ampujia, kotona asennettuna mikrofoneja kameroita kaiuttimia... joista tuli uhkaavia ääniä päähän... hyvin julmia ääniä.

lopulta päädyin onnexi hoitoon just tuommoseen parin päivän tarkkailuun...

delirium-kohtaus oli varmaan elämäni hirvein kokemus.

muista napsia B-vitamiinipillereitä jos juot

miksi verikoe otettiin vasemmasta kädestä, kun sen olisi voinut ottaa vasemmastakin...

Itse koin "juoppohulluuden" kuukausi sitten kun join 2 viikkoa putkeen olutta,lonkeroa,viinaa ja likööriä ja sitten kun lopetin, näin todella kamalia painajaisunia jotka tuntuivat todelliselta ja sitten kun heräsin olin vielä paniikissa ja paniikkihäiriö jatkui vielä 2 päivää lopettamisen jälkeen. Paniikkihäiriö kesti päiviä mutta väheni pikku hiljaa mutta luulosairaus iski sitten ja luulin koko ajan että joku/jotkut yrittävät tappaa minut ja pelkäsin niin että kävin joka toinen päivä ulkona ja silloinkin sen takia että kävin kaupassa ruokaostoksilla.. nyt on luulosairauskin hävinnyt ja en enää usko että joku yrittää tappaa tai kiduttaa minua. Lopetin kk sitten juomisen ja hakeuduin sukulaisteni seuraan ja nyt on hyvä olo kun on taas "normaali" eikä mikään pelota enää..ensin ajattelin että pitäiskö hakea apua/hoitoon mutta tiesin että kyllä minä yksinkin selviän!

eikä vain kerran vaan varmaan 5 kertaa. Suht' lievä muoto kylläkin, ensimmäinen kerta oli pahin. Valvottuja öitä, silmiä ei voinut laittaa kiinni, kun alkoi pistelemään paikkoja, kuului ääniä ja olin näkevinäni asioita. Lisäksi päässä pyöri ihan tajuttomia ajatuksia eikä tiennyt onko valveilla vai ei. Pelossa rintaa alkoi puristamaan. Päiväsaikaan (tätä kesti noin 3 päivää) olin kumminkin toimintakykyinen ja viimeisen pahimman yön jälkeen sain marssittua jopa lääkärille. Kumma kyllä ulkona ei pelottanut lainkaan mutta pelkäsin tulleeni hulluksi. Diatsepaamit sain ja kuntouduin sitten aika nopeesti, varmaan päivän sisällä.

Päätin lopettaa juominen ja päätöstä kestikin kai puoli vuotta. Sitten seuraava putki ja sama helvetti valloilleen. Kärvistelin ilman lääkitystä, ei sentään mennyt paniikkikohtauksen asteelle. Olin vain kuulevinani naapurista puhetta ja naimisen ääniä ;-) Just kun olin nukahtamassa joku huusi korvaan PÖÖ hirveän voimakkaasti. Seuraaavan kerran kun yritin nukahtaa, lattialta kuului ääniä, aivan kuin rivi kovakuoriaisia tai rapuja olisi juossut. En kuitenkaan antanut paniikille valtaa.

Paskahommaahan tollaset kohtaukset on.

Dokailin muutaman viikon tossa taannoin. Jossain vaiheessa: Mitään en muista, mutta olin kuulemma seissyt ennen seitsemää aamulla sporapysäkillä (ei mitään tietoa mihin olisin voinu olla menossa) puhuen yksin ja nauraen. Ikäänkun mukana olis ollu isompikin porukka. Kiva kuulla jälkeenpäin. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen, et mitä muuta mä oon tehny. Noi putket on kamalia, Monta päivää saattaa kadota tyystin, ja sillon meno on just tota. No, sit kun lopetin, tuli himassa sellanen he-vetin outo olo, et järki lähtee nyt. Vaikee selittää. Makasin sohvalla, nukuin kai hetken, heräsin ja sit se alko. Pelotti vaan ihan sairaasti ja psyyke jotenkin "vapisi". Tuntu, että meinaan pudota johonkin, ja jos putoan, lähtee järki. Makasin sohvalla, sängyssä, sohvalla ja pelkäsin että vaivun psykoosiin ja huudan ääneen. Näkyjä ei tullu, mutta niin vitun hirveä kokemus, että olin just kymmenen päivää selvinpäin. Eilen otin, mutta en jatka tästä. Ja mulla on ollu kyl kaikenlaisia oloja. 35v ja pitkänlinjan doku. Katkolla viis, kuus kertaa kyllästyshoidossa ja tuhannet liskojenyöt kuuloharhoineen koettu. Mut tää viimesin olo oli jotenkin niin hirveä, et se herätti. Ilmeisesti deliriumin porteilla. Sydämen tykytysat ja saatanallista vapinaa. Toivottavasti pystyis raitistumaan. Alkaa mennä jo liian pitkälle.

lueskelin, päätin siirtyä heroiiniin. Se kun ei ole mitään verrattuna alkoholiin.

itselläni oli parin kuukauden putken jälkeen katkolla tällainen juttu että näin seinän ja sängyn välistä möngertävän jonkin kummallisen karvakasan...säikähdin ja pomppasin sängystä ylös, kun katsoin uudestaan niin siinä se oli vieläkin. kolmannella katsomiskerralla se onneksi oli poissa...menin hoitajille sanomaan niin sain jotain lääkettä joka auttoi vasta jonkunajan päästä...ennen sitä kuulin keskellä yötä että huudettiin syömään niin menin sitten käytävään niin siinä oli ihan pimeää eikä ketään näkynyt.
tuon tapauksen jälkeen olen kerran nähnyt kotonani kun yritin nukkua että peittoa pitkin olisi kävellyt nyrkin kokoinen hämähäkki.

kyllähän näitä juttuja aina pelästyy huolella...no omaa vikaahan ne on

onhan vastaavanlaisia ollut... viime vuosi menikin todella kurjasti. Helmikuusta kaikki alkoi, olin terveysasemalla (enkä tiedä miten sinne jouduin) mutta miehenikin tuli paikalle, riehuin ja huusin vain siellä (?) antoivat risolid-reseptin ja siinä se silloin. Myöhemmin olin useaan otteeseen päivystyksessä, milloin lepareissa, toisinaan en. Kerrankin kun lääkäri olisi halunnut pitää vielä yhden yön, en suostunut, vaan läksin kotio. Siellä se tuska alkoi, kuulin että joku kävelee edes takaisin huoneessa, silmiäni en uskaltanut ummistaa, mutta sitten kun taas pidin auki, niin esim. katon rajasta tuli jotain/joku sininen hahmo , ja unesta en tiedä, nukuinko edes.... Pahin sitten elokuussa, 4 pvän jälkeen (olin siis ollut 4 pvä juomatta, sitä ennen 10-11pvä join?) tuli kouristuskohtaus kaupassa.
No ei sekään rajoittanut, muutama viikko myöhemmin herään Psykiatriselta... Olin yrittänyt hypätä parvekkeelta, hajoittanut lasia tms. kävellyt sen päällä ja ties mitä, näin kuulin siis jälkeenpäin.

On se alkoholi niiiiin kiva aine....

Juoppo hulluus vaatii usean vuoden jatkuvan juomisen esim. 10 vuotta alkoholin käyttöä siten ettei siellä ole yli viikon taukoja. Jotta Delirium tremens voi syntyä täytyy tudella juoda
aikuisten paljon kovia viinoja ja lopettaa niiden juominen äkillisesti.
Ahdistuneisuus ja lievät pelkotilat sekä harhaisuus ei ole Delirium tremens joka on hengenvaarallinen tila joka alkaa noin 3-5 vuorokautta siitä kun kaikki alkoholi on poistunut verestä ja niin sanottu krapula on jo hellittänyt.
Itse olen alkoholisti ja juoma historiani alkaa 1986 jolloin otin ekat kännit siitä hypätää niin sanottuu aikuisuuteen eli vuosiin 1990-2000 jolloin join ns. normaalisti ja siitä sitten 2010 alkuu todella reippaasti ja viimeiset 3 vuotta 24/7 eli käytännössä kokoajan.
Lopetin juomisen kuin seinää kärsin 3 päivää kouristuksista ja oksentelusta sekä elimistön läpö vaihteluista alilämpöön ja korkeaan kuumeeseen.
Sitten alkoi oireet helpottamaan, kunnes viidentenä päivänä alkoi kuulumaan musiikkia samat kappaleet kokoajan uudelleen ja uudellee. Olo ja ääniharhat voimistuivat yöllä enkä saanut nukuttua.
Sen jälkeen alkoi tulla näköharhoja yö aikaan kuvittelin käärmeitä ja erinlaisia elukoita olevan ympäri asuntoa ja ne purivat. Sen jälkeen näkö ja kuuloharhat jatkuivat myös päivällä erittäin voimakkaina. mm. menin vessaan ja lavuaarin viemäristä noin kärpäsen kokoinen eläin ampui seitin tapaisen koukun nieluuni ja sitten niitä alkoi tulemaan kokoajan lisää jolloin aloin tukehtumaan.
Kaikkineen harhat kestivät viisi vuorokautta ja loppuivat meikein kuin seinään viimeisenä yönä.
En suosittele kenellekkään harhat ovat ja korostan ovat aitoja tilanteesta ei pääse karkuun jos jokin menee ihon alle niin sen raapii sieltä vaikka veitsellä.
Se oli elämäni pahin viiko. Jatkoin kuitenkin juomista noin 10 päivää harhojen loputtua, koska en ollut pääsyt raittiuden alkuun ja jatkoin noin 2 kuukautta kunnen sain raittiudesta kiinni ja sitä on kestänyt nyt 10kk.
Ja uskon olevani ainakin tämän päivän raittiina huomisesta en vielä tiedä.

Muistakaa juoda vettä jos aiotte ryyppätä monta päivää! Amatöörit.

AIka paljon kanssa puhetta tosta naimisesta, elkää nussiko 5 kertaa joka päivä, vaikutaa kans jonkun verran "pään toimintaan." :)

Toisen kerran elämässä kuulen ääniä. Olen 54 vuotias. 5 päivän reippaan putken jälkeen ääniä alkoi tulla. Radiota tai youtuuppia kuuntelee niin ääniä
ei kuulu, mutta auta armias kun lopetan musiikin kuuntelun, äänet tulee takaisin,
millloin se puheen pälpätystä ja milloin kuunnellun musiikin matkimista. Päivällä
tuntu että on sydäri päällä ja yhessä välissä niskassa paukahti, luulin jo että tuli
aivoveren vuoto. Sänkyyn ei voi mennä, siellä tärinä iskee päälle. Valot on päällä joka huoneessa, kädet puutuu, mutta kyllä kai tästä vielä selvitään.
Raittiiksi täytyy alkaa onhan tässä ehditty elämän varrella maistella. Ensin kerran kun kuulin ääniä säikähdin pahemman kerran, silloin oltiin pari viikkoa
juotu kirkaita ja lopetettiin kuin seinään juominen. No tyhmästä päästä
kärsii koko kroppa.Starkööliä otettaessa ei ois tätäkään tapahtunut. Kirkkaat on
pahin asia, jos juominen täytyy lopettaa rahapulan vuoksi. Yks kaveri täällä
Svea mamman maassa sai pahan Deliriumin. Se sano , kaikilla ihmisillä oli
eläinten päät, jotka tuli vastaan. Hoitoon se joutu, mutta karkas sieltäkin. Myöhemmin kaveri kuoli n. 35 vuotiaana. Tsemppiä kaikille kohtalokavereille.

Jotkut kestää tuota alkomahoolia paremmin kuin toiset muistakaa se . Itselle yli 3 päivän putki on jo melko raskas henkisesti: kuulee tuttujen ihmisten ääniä vaikka ketään ei ole missään , sekä näkee harhoja , paniikki kohtaukset,tuntuu että sydän pysähtyy & verisuonet katkeaa päästä sun muuta kivaa. Suvussani on jokaiselta kielletty alkoholi , koska se ei sovi tähän kroppaan. Kiva katsella ku toiset vetää viikkojen putkia ja eikä edes kärsi krapulaa, kun toiset makaavat henkihieverissä kotona tärisemässä vklp:n ryyppäämisen johdosta :DD.

Joo nykyään ei pysty selviämään ilman pameja, vaikka ois juonu vaan 2-3 päivää. Pelottaa se delirium kun on kerran saanu. Mutta näin se menee, ehkä kuitenkin parempi kuin loiventaa kaljalla.

heibs !

Deleriumeja kokeneena,kymmenen kertaa,sanon,etten todellakaan toivo yhdellekään ihmiselle moista ns.hulluutta.
On haettava apua ja kaikkihan on yksilöllistä mutta aluksi rauhoittava lääkitys ja nukahtamislääkitys myös auttavat oireiden vähenemiseen ja tykkänään poistumiseen. On toki lopetettava koko juopotteleminen,sehän on tasan jämpti niin.

Minulla DT:t ovat aina tulleet yhdessä epilepsiakohtauksen kanssa. Kohtaus alkaa aina kuuloharhoilla, jolloin tuntuu siltä kuin ympäriltä kuuluisi keskikaupungin ja väentungoksen äänejä. Ne ovat aivan mielettömän pelottavia kokemuksia. Helpoimmillaan tästä selviää pelkillä kuuloharhoilla. Harvemmin mutta pahimmillaan kuuloharhoja seuraa tajuttomuus ja kouristuskohtaukset. Heräät etkä tiedä, mitä on tapahtunut: päähän sattuu aivan mielettömästi ja pelkäät kaikkea mitä ympärillä on, näet harhoja ja olet täysin pelkotilojen valloissa. Voin vakuuttaa, että en toivoisi maailman pahimmalle vihamiehellenikään tällaista kokemusta! Koin tuon DT:n viikko sitten lauantai-iltapäivänä 17.3.2012 n. klo 14.00, kun edellisen päivän alkoholi oli poistunut elimistöstäni. Jos jotakin hyvää voi tilanteesta näkeä on se, että onneksi olin kohtauksen tullessa pitkälläni sängyssä. Sinne sitten kohtauksen jälkeen pelkotilojeni kanssa jäinkin nukkumaan todella pitkäksi aikaa, bentsodiatsepiineja oli aivan pakko ottaa että pystyin olemaan tolkuissani kaikkien pelkotilojen ja harhojen kanssa.

Delirium on psykoosi. Delirium Tremens on alkoholipsykoosi.

Alkoholipsykoosin voi saada vaikka ei olisikaan 20 vuotta rankkaa ryyppäämistä harrastanut rantojen mies.

Itse sain alkoholipsykoosin 6 päivän rankalla ryyppäämisellä. Olin silloin jotain 22 vuotias. Ei ollut kun muutama vuosi runsaampaa alkoholinkäyttöä takana.

Ensiksi oli fyysisesti raskas kankkunen, olo oli aivan hirveä, enkä nukkunut n. kolmeen vuorokauteen. Kädet tärisi saatanasti, ja ensimmäisenä päivänä ei vesikään pysynyt sisällä. Laatta lensi aina kun yritti tankata nestettä.

Joskus siinä kolmannen päivän paikkeilla sain syötyä, mutta nukkunut en ollut edelleenkään. Alkoi tulemaan jotain hallusinaatioita, joku jättimäinen demoni pyöri ikkunan takana, sit näin pari ruumista, Jeesuksen kasvot taivaalla yms yms...

Illasta aloin näkemään varjokansaa(keksin tälläisen termin niille varjomaisille pikkuhahmoille jotka mölisivät jotain kummallista) Yöllä sitten homma riistäytyi täysin käsistä ja aloin kuulemaan aivan helvetillistä mölyä pääni sisällä.

Joku demoni puhui minulle, ja uhkaili minua kuinka tulen kuolemaan tuskallisesti. Jonkin ajan päästä hän kutsui myös kaksi muuta demonia pääni sisään ja he kaikki mölisivät taukoamatta.

En ollut saanut yhtään nukuttua, ja kun aamu koitti en kestänyt enempää ja lähdin hatanpäälle. Sieltä minut sitten lähetettiin psykiatriseen sairaalaan jossa minulle annettiin muutamat annokset nestemäistä pamia ja jtn pillereitä. En muista paljoakaan siitä illasta ja niistä yksityiskohdista. Sain kuitenkin nukuttua ja olin siellä muistaakseni jtn 3 vuorokautta.

Asia mitä taas en ymmärrä on se, että miten helvetissä joku jatkaa samaa rataa vastaavan kokemuksen jälkeen? En ottaisi mistään hinnasta uusiksi.

Delirium Trements on hengenvaarallinen tila ja hoitamattomana siihen on vielä suuri mahdollisuus kuollakin, puhumattakaan muista haitoista mitä siitä voi aiheutua.

Joo. Itse olin varmaan jotain 22-24 kun koin varmaan hirvittämimmän alkoholipsykoosin, tosin sen poikasia tai paljon sinne viittaavaa tilaa oli ollut usein todella vaihdellen ajan mittaan kun tuli juotua viikoittain, ehkei nyt ihan joka päivä.

En ihan tarkkaanottaen muista siitä kaikkea mutta se alkoi siitä kun yksi päivä jotenkin maailma "muuttui" yht'äkkiä kun olin puolituttujen luona ilman juomisia. Ne alkoi pelata korttia siinä ja en tajunnut yhtään mitä kaikkea ne puhuivat toisilleen. Mua alkoi vituttamaan se etten jotenkin jaksanut tai voinut liikkua, vaan istuin ikäänkuin kauempana sänkyyn nojaten. Ikäänkuin naulittu paikalleen. No, näen että kortit alkavat silleen "liukua" tai liikkua ilmassa ja ne on jotain taikureita jotka tekee jotain taikoja niillä korteilla, sitten tulee jotain ajatuksia että ne on jotain avaruusolioita joilla oli suunnitelma saada mut tänne ansaan.

Asiaa ei auttanut yhtään se kun sinne tuli 2 jotain ihan tuntematonta tyyppiä ovesta ja yks katto mua ovelta pitkään, niin näin että sen silmät hohti jotenkin sinisinä ja sillä oli semmonen joku magneettikenttä sen ympärillä. Aloin panikoimaan ja mietin miten pääsisin nopeasti täältä pois. Joku nyt sytyttää röökin sisätiloissa ja alkaa suudella jonkun muijan kanssa. Ja ajattelen että tässä on kysymys nyt jotenkin hajottaa mun mieli tai vastaavaa. Luulen ja kuulen aivan täysin niin että se puhuu jotain "tiedätkö mitä tulee kun lisätään xsdfsd joku ja joku pyrosamiini", tiedän(luulen) että se viittaa muhun. Sitten alan uskoa että mut on myrkytetty.

Tunnen kuinka myrkky kohisee kehossani ja suoniani pitkin, ja ne varmasti tappavat mut jos tipahan tai sammun tähän. Lähen juoksemaan ovellepäin ihan tästä paniikissa, laitan jotkut lipokkaat jalkaan ja juoksen autolle. Onneksi löydän sen. Lähden paniikissa ajamaan, pääsen johonkin parkkipaikalle, ja on ihan sekainen olo. Kun katson autossa peiliin ihan vain varmistaakseni että olen kunnossa, muutun rotaksi peilissä. Se tuntui myös ihan hirveältä eikä sitä voi kukaan sanoinkuvailla eikä kunnolla muistaa edes.

Noh, heräsin sitten kuitenkin omalta parkkipaikaltani jotenkin ihmeellisesti, auton ratista, näin edelleen harhoja eli oli joku paniikkikohtaus vielä päällä. Turvallisempi tunne kun tiesi että on kaukana niistä muista.

Kyllä tuo mun puolesta saa jo dt-määriltemän. En kyllä halua edes kuvitella millainen on tuosta raskaampi versio.

Minä en edes nyt jaksa kertoa omia kokemuksia. Mutta voin kertoa teille että teidän kertomukset on tämän kaverin arkipäivää. 24/7 aistiharhoja niin että niihin on tottunut. Nyttenkin esimerkiksi näköharhoista, aivan sama minne käännän katseen niin esineet vääntyilevät, lipuvat, valuvat ja liikkuvat.

Elämäni ensimmäiset päivät ollut selvinpäin nyt 7viikkoa.. Lopetin röökin polttamisenkin kun nyt tiedän että olen tullut tien päähän.. Muuten tulee lähtö.

"Juominen alko joskus 10 vuotiaana, vaikka ei se sillon mitään vakavaa ollut.. "
Se oli juuri silloin kaikista vakavinta ja varmasti suuntasi elämässäsi monella tavalla.

Miesvainaani kaveri, eronnut mies sai parikin deliriumia vähälle aikaa. Ensimmäisen kerran oli sanojensa mukaan nähnyt oikeasti klu klux klaanilaisia, jotka tulivat oven läpi sängyn viereen. Soitti itselleen poliisit, jotka veivät katkolle. Sieltä palattuaan jatkoi juomista, viikon pari ja sitten päätti että nyt riittää. Soitti minulle että voinko tulla illalla kahville ja juttuseuraksi. No menin sitten ja kaikki oli ihan ok. Yhdenäkin kaveri alkaa hikoilla ja puhua aivan levottomia. Luuli että olen hänen vaimonsa. Koitin rauhoitella että menehän nyt vaikka sänkyyn nukkuman, minä tässä katson uutiset loppuun, sammuttelen valot ja lähden.

No hän sitten meni sänkyyn, minä jäin sohvalle oottamaan että josko rauhottusi. Sitten hän pomppaa sieltä makkarista ja vetää vetämällä sohvalta ylös et mitä sinä valvot ja missä lapset on ? Mene sängylle, hän etsii lapset. Menin sitten täysissä pukeissa siihen sängylle ja hän alokoi hakkaamaan ovea ja huutamaan : tänne ette tule, perhe nukkuu. Välillä koitin nousta siitä, hän sanoi että tulee kohta nukkumaan kunhan saa nuo häiriköt pois oven takaa. Ravasi edestakaisin sängyn ja oven väliä, jysäytteli nyrkillä ovea. En oikein uskaltanut liikkua ettei mua luokitella pikku-ukoksi. Tätä jatkui noin tunnin-puolitoista. Lopulta sani rauhottumaan siihen samalle sängylle sanomalla että nyt "kalle" nukkumaan, mulla on huomenna työpäivä ja "lapset" pitää viedä hoitoon. Siis aivan hirveetä. Lopulta hiivin sitten siitä ylös ja pääsen olkkariin asti, sammutin valot. No taas hän herää. Nopeasti tempasin kirjan pöydältä ja sanoin että tulin vaan etsimään tätä meidän lapsen koulukirjaa. Siihen tyytyi ja meni takaisin sängylle.

Pääsin ulos, juoksin kotiin ja soitin ambulanssin. Hän ei ollut päästänyt sisälle koska harha oli jatkunut. Ambulanssi oli soittanut paikalle isännöitsijän ja poiliisin. Lopulta saaneet sitten tyypin sieltä yhteisvoimin kyytiin ja uudestaan katkolle.
Sitten häntä ei näkynytkään useeseen viikkoon.

Jälkeenpäin kun juteltiin, ei muista tapahtuneesta muuta kun että perhettä piti suojella.

Pre-delirium se on, sanoi lääkäri minulle, 65 kiloiselle naiselle, kun kävin lääkärintarkastuksessa noin kaksi kuukautta sen jälkeen, kun olin juuri toipunut jumalattoman epätodellisesta olosta. Toukokuun loppupuolella eräänä lauantaina join muutaman (3-4) miedon ja elämäni ensimmäisen kerran puolenkymmentä 40% vodkapaukkua _raakana_ illan mittaan. Siinä sivussa (viisaana ihmisenä) join useamman vesi- ja virvoitusjuomalasillisen, sekä söin ehtaa ruokaa.

Aamulla ei juuri minkäänlaista krapulaa, ruokakin maistui. Iltaa kohden olo alkoi muuttua. Tuntui kuin maailma ja oma hahmotuskykyni olisi sumentunut, mutta silti tiesin tasantarkkaan mitä tein ja missä olin. Seuraavien päivien aikaan olo kävi kurjemmaksi: pää ei tuntunut enää omalta, ajatukset olivat äärimmäisen tahmeita, nukutti kokoajan; päivät nukuin muutaman tunnin päkissä ja öisin sitten oli ongelmia nukahtaa. Tuntui niiiin epätodelliselta; toistelin ajatusta "Olenko minä tässä paikassa oikeasti... Teenkö minä oikeasti nyt tätä..." Itkin jatkuvasti outoa oloani. Toivoin, että herätessäni olisin taas normaali.

Neljäntenä päivänä sukulaiseni hommasivat minut lääkäriin, kun ilmoitin eräälle olostani. Silloin tämän ensimmäisen lääkärin diaknoosi oli, että minulla ei ole riittävästi ystäväkontakteja koska olin maininnut, että olen mieluummin itsekseni. Silloin päässäni kävi ajatus, että mitä helvettiä tuo valkotakkinen puhuu minulle jostain ystävistä, kun pää on sekaisin viinasta?!! Kyseinen lääkäri ei kertakaikkiaan halunnut myöntää, että alkoholilla voisi olla vaikutuksia vielä niinkin pitkän ajan päästä elimistössäni. Sinne meni muutama sata euroa ihan hukkaan!

Sain unilääkkeet ja muutamat yöt nukuin ihan hyvin. Kesti kokonaista 11 vuorokautta, kunnes oloni oli taas normaali. Olihan se taivaallista olla taas oma nauravainen, puhelias oma itseni! Tosiaankin kävin lääkärintarkastuksessa pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, eräällä toisella lääkärillä ja tämä sanoi heti, että olin kokenut ensiasteen juoppohulluudesta.

EN KOSKE ENÄÄ VAHVOIHIN VIINOIHIN!!!

Kahvi.

Itsellä ei onneks koskaan ole ollut noin vakavia oireita. Vain pahaa krapulaa :) tärinää ja huonosti nukuttuja öitä pelkotilojen kera.. ne taitaa olla pientä... Mut Mutsipas otti ja täräytti sit eilen päälle kunno JH:t, joutui sairaalaan kun huippasi..lääkäri sit lähetti lisä tutkimuksiin ja osastolle joutui jäämään. "suolatasapainon häiriö" ja kun viimeiset 20v. vetänyt tisutellen olutta niin eihän siitä hyvää seuraa kun selvinpäin vuorokauden joutuu olemaan.. Nyt aivan harhoissaan ja sekaisin on..pahaa pelkään että kun kotio pääsee ettei hyvää tiedä..varmasti sitä ihmistä ei ainakaan lääkäriin saa enään ikinä..

Mielenkiintoista luettavaa...

Mulla ole juurikaan harhoja, lukuun ottamatta postiluukun äänestä säpsähtelyä tai ulkona liikkumisen välttelyä (ihmiskammo).

Pahinta mulla on masennustilat, jotka parin päivän ryyppäämisen jälkeen voi kestää viikonkin. Makailen vain sohvalla ja nukun tunnin ja valvon vartin jne... Suunnittelen siinä samalla "kivoja" tapoja tappaa itseni. Samalla pelkään, että toteutan suunnitelmani. En saa muuta aikaan kuin koiran ulos, sekin ihmisiä vältellen ja jos pakastin ehtii tyhjäksi, niin pakko mennä kauppaan.

Sitten kun viikon päästä alkaa helpottaa, niin usko elämään palautuu. Tiedän että kaikki on hyvin. Olen täynnä virtaa ja asiat sujuu tosi hienosti...

Tätä kestää pari päivää. Olo tuntuu niin normaalilta ja hyvältä, että alkaa tehdä mieli taas ryypätä... Vastustelen ja nautiskelen hyvästä olostani yleensä viikonloppuun asti.

Nyt juuri tämä vaihe; mun on nyt hyvä olla, mutta huomena varmaan ryyppään viimeistään. Aloitan ehkä jo aamulla. Viimeistään puolen päivän maissa... Pelkään että edessä entistä pahemmat masennukset ja ahdistukset.

Suvussa on itsemurhia taustalla. En halua tappaa itseäni. En varmaan tapakkaan, mutta mistä mä voin sen tietää, kun nuppi on ryyppäämisen jälkeen niin sekaisin.

En osaa sanoa kuinka kauan tätä kierrettä jatkuu, tai että miten se päättyy. Tiedän sen, että kierrettä on jatkunut nyt reilu 10 vuotta ja rapulat on tänä aikana pahentuneet olemattomista tähän pisteeseen.

Itselläni on ikää 29 vuotta ja olen käyttänyt alkoholia raskaasti 15 vuotta.

Pahin putkeni oli noin 5 vuotta sitten kun join 180 päivää putkeen, ison pullon Tapio-viinaa per päivä. Loppuvaiheessa koin hallusinaatioita, kun makasin sängyllä. Jokin musta olio hyökkäsi nurkasta kimppuuni ja kuulin korvissani valtavan kirkumisen. Yritin huutaa, mutta suustani ei lähtenyt ääntäkään. Yritin nousta ylös, mutta en pystynyt liikkumaan.

Mutta ei juomiseni siihen loppunut. Olen edelleen vetänyt säännöllisesti parin viikon juomaputkia. Viimeksi meni yli kymmenen litraa viinaa ja yli sata tölkkiä kaljaa, sitten yhden krapulapäivän jälkeen töihin. Pysyin järjissäni, kun otin diapamia, opamoxia, ketipinoria, mirtazapinia ja propralia.

Olen ollut monesti delirium tremensin partaalla ja jotenkin silti painanut töihin.

Muistan kun itselläni oli ensi kertaa krapula, tunsinpa oloni syntiseksi.

Itselläni oli neljä päivää rankempaa ryyppäämistä joskus vuosia sitten. Ilmeisesti sekin neljän päivän putkikin oli tarpeeksi aiheuttamaan jonkin sortin tilan.

Noh, tulin ryyppyreissulta kotiin iltasella (aamulla tosiaan lopetettu ryyppääminen kuin seinään, joka päivä vähintään 18 alkoholiannosta tai enemmän, kirkkaita ja mietoja sekaisin) ja painuin lepäämään. Katkonaista heräilyä koko ilta ja yö ja lähes kellon ympäri olin sängyssä, ajantaju oli ihan sekaisin. Ajattelin, että on kyllä aiemminkin vähintään yhtä pahoja krapuloita kestetty. Seuraavana yönä (kello ehkä n. 1 yöllä) aivan helvetin ahdistuneena siihen, kun kerrostalon hissi tippuu korkeimmasta kerroksesta aivan hullulla äänellä pohjakerrokseen. Katson ympärilleni, niin ryyppyreissulta tutut kaverit pelaavat korttia seinillä ja katsoovat minua, naureskellen ja tehden erilaisia eleitä. Jotenkin saan itseni ylös aivan täydessä paniikissa, ajattelen että asunnosta on päästävä pois kun hissikin tipahti juuri ja talo on tulessa, taustalla samalla kuuluu ties minkälaiset hälytyssireenejen äänet kerrostalon ulkopuolelta. Sukkasillani sain avattua asunnon ulko-oven ja ensimmäisenä lennän perseelleni, kun edesmennyt ukkini lukee sanomalehteä kiikkustuolissa käytävässä ja huutaa, että "vittuakos sinä äpärä oot tänne tulossa".

Tämän jälkeen en muistakaan oikein mitään, olin kuitenkin äidilleni soittanut ja se oli onneksi vastannut ja siitä ambulanssilla sairaalaan ja parisen päivää tarkkailussa.

Alkoholipsykoosi. Ikää tuolloin oli 25 vuotta enkä ole tuon kokemuksen jälkeen ole rankkaa juomista jatkanut kahta päivää pidempään.

Etsiskelinkin asiaan liittyvää artikkelia ja luettuani kaikki nämä läpi kiinostuneena, omastakin kokemuksestani huomasin, että teidän kirjoittamanne ''oireet'' olivat minullakin viime sunnuntaista tämän viikon tiistaihin samoja.
Itselläni oli edellä mainittuja hikoilua ja hirveitä painajaisia.
Mikä oli mielenkiintoista tuossa niin luulin muunmuassa yhdessä painajaisessa, että joku musta ''hahmo'' haluaa tappaa minut keittiöveitsellä joka käveli asunnossani.
Samoinkun tämän unenaikana juoksin kaapille hain pesäpallo mailan ja tulin nukkumaan takaisin omaan sänkyyni unessakin. ''Herättyäni'' hoksasin pesäpallo mailan vieressäni vieläkin ja ajattelin että jos sama uni tulee uudestaan käytän sitä aseena tätä mustaa hahmoa vastaan. :D Noh sama uni ei tullut enään eikä unta loppuyönä enään ollenkaan. Nimittäin päässäni viirasi sen verran pahasti että en voinut olla ajattelematta niille hirveille asioille ratkaisua, joita kokoajan satoi mieleeni tuhat kaupalla. Jouduin kokoajan soittelemaan kavereilleni (noin 10 minuutin) välein koska se rauhotti kummasti sitä tilannetta ja vähän sen jälkeenkin. Lopulta noin 23 aikaan en enään viitsinyt herätellä heitä tämän asian tiimoilta. Jouduin soittamaan hätäkeskukseen tämän jälkeen ja kysymään onko heillä muuta parannuskeinoa tähän kuin ampulanssi tai alkoholi. Se nainen siellä kielsi jyrkästi että juon enempää alkoholia lähipäivinä kun väitti että oireet tulevat takaisin huomattavasti voimakkaampina jos olisin sortunut uudestaan ryyppäämään. Uskoinkin häntä ja sanoin, että soitto sinne helpotti sen verran että voin nukkua sen jälkeen (4 tuntia) taas näin jotain ihmeellisiä unia siitä että olin jollain mestauslavalla ja pyöveli katkaisi pääni kirveellä minkä jälkeen en uskaltanut enään nukkua. Noh seuraavana päivänä olo oli jo hieman helpottunut mutta en voinut olla 5 sekunttiakaan kunnolla paikallaan vaan minun oli pakko tehdä kokoajan jotain. Yritin syödä join varmaan noin 8 tuoppia vettä ensimmäisen tunnin sisään ja kun helpotti sama viiraus alkoi jatkumaan mutta erillaisena. Minua alkoi ärsyttämään sen jälkeen ihan kaikki mahdollinen asunnossani ja varsinkin siivo joka ryyppyreissun jäljiltä kämppääni oli kasautunut. Noh alkoin siivoamaan tosin 10 sekunnin pätkissä kun aina kun sain jonkun matkaa siivottua pulssi oli varmaan jo jotain 160 luokkaa (en mitannut) päässä sumeni ja minun oli pakko aina joku viisi minuuttia maattava paikallani. Noh kun sain kämppäni loppujen lopuksi ''hyvään kuntoon'' mielestäni. Alkoin katsomaan tietokoneelta videoita jotka mahdollisimman paljon rentouttaa, pystyin katsomaan tosin kokoajan jotain muutakin tekemällä peräti 2 puolen tunnin ohjelmaa putkeen. Noh nämä ''liskot'' helpotti jo seuraavana yönä enkä nähnyt enään painajaisia vaikka unet vieläkin olivat aika järjettömiä. Seuraavana päivänä juttuni eli tiistaina olivat vieläkin aika omituisia mutta uskaltauduin ostamaan pari olutta kunnes ''viiraus'' helpotti lähes täysin tultuani kotiini nukahdin sohvalle ja kun eilen heräsin ei vaivannut enään muu kuin lievä pöljyyden tunne eli tunne milloin ei voi ajatella tarkasti lähes mitään. Tänään heräsin klo 4 ja oloni on täysin normaali. Mikä tulee vielä eiliseen sain tämän kaiken jälkeen silti hoidettua kaikki rästiin menneet viralliset asiat ja vähän epävirallisemmatkin ongelmitta. Hengästytti vaan huomattavasti enemmän kävellä pitkiä matkoja kuin normaalisti.

Voin vakuuttaa teille kaikille että nuin pitkä humalahakuinen juominen ei ole kenellekkään hyväksi ja sata varmat liskot tulevat jos runsaan 12 olutta vetää 4-5 päivää putkeen.

Minulla on nyt ollut kahden päivän aikana jonkinlainen alkoholipsykoosi. Olen ryypännyt kaksi viikkoa ankarasti. Toissa yönä kuulin olematonta puhetta kämpästä mutta viime yö oli pahin: Näin valopalloja, ulkona olemattomat linnut lauloivat titityy vittuu titityy, ohimenevät autot huusivat olet paskapää!. Tänään vielä vähän kuulen outoja mutta eiköhän se pahin ole jo ohi.

Ketju alkaa taas luistaa otsikosta, parin viikon sekoilukrapulat ja lievät hallut ei ole Delirium Tremensiä.. Oikea delirium tremens vaatii aivan aikuisten oikeasti vähintään 2 kuukauden putken jossa ei juurikaan selvitä välissä, ja juodut määrät per päivä ovat litrasta kirkasta ylöspäin ja päälle X määrä olutta ja muita juomia. Eihän enää viikon ryyppäämisen jälkeen edes 12 kaljasta tule känniin.

Väittelin kuulemma vaatehuoneen oven kanssa itsemurhasta. Lisäksi olin aivan vakuuttunut että meillä on kavereita kylässä juomassa, vaikkei ketään "ylimääräisiä" ollutkaan. Muistin ihan selvästi jutelleeni heidän kanssaan. Tuo ovijuttu hävettää ja naurattaa vieläkin. Voi tsiisos miten sekaisin ihminen on voinut olla! Niin metsä vastaa kun hallusinaatiot haluaa...

itse join 30 pv ja sen jälkeen loiventelin pari pv... olo oli aluks kamala! sitten olo parani mut ei uni tullu... aattelin et ok ja ootetaan et alkaa väsyttää... 8vrk täysin ilman unta ja sit alko illalla väsyttään niin koitin mennä unille mut saman tien tuli äänet että:"tapetaan toi, etc etc,,," nousin ylös ja aloin näkeen ku kämpässä on pelkkiä kaapuihin pukeutuneita tappajia... soitin sit kaverille joka vei päivystykseen niin delirium tremensän se siellä kolkutti... lääkäri sano että lääkkeistä huolimatta noi jatkuu pari pv mut ei sua pelota ne ja unilääkkettä määräs kans.... sit kun olin taas takasin järjissäni niin noi putket on jätety sitten alan miehille... mulle ne ei sovi

Hämmentäviä juttuja. Itse olen aika onkari juomari, jolla on todella vaikeuksia usein lopettamisen kanssa tai kyse on enemmän siitä, että välillä pystyy olemaan päivin tai pari selvinpäin, mutta sitten repsahtaa. En kuitenkaan isoista annosmääristä huolimatta ole kärsinyt vastaavista, mitä osa valettilee. Lievistä pelkotiloista ja masennnuksesta lähinnä. Aistiharhatkin ovat hyvin lieviä. Minulle ei vain siis tule tämmöisiä oloja, mikä on varmaan yksi syy, miksi minusta niin lalli on tullutkin, kun se psyyke vain kestää. Pahin rapula voi olla muutaman päivän valvomista ja hikoilua, ei mitään kunnon hyökkkäileviä demoneja.

Monet muutkaan päihteet eivät "pärähdä" tai tuota pahaa oloa. Henkisesti epämiellyttävimmän olon olen saanut polttamalla liikaa kukkaa, mitä pidän itselleni aivan kamalana myrkkynä, mutta en monille muille.

Noh nyt on taas sellainen olo, että tympäsee tämä turhanpäivänen rapulointi ja voisin vähän aikaa yrittää olla hankkimatta. Saa nähdä, miten käy. Asunnon ovea en haluaisi kyllä avata varmaan viikkoon.

Onhan noita kerran ollut. Ensin kaksi yötä nukuin ehkä korkeintaan 3 tuntia vartin pätkissä kiroillen yläkerran naapuria, joka soitti samaa biisiä jatkuvasti. Toisena päivänä yritin mennä pariksi tunniksi edes makoilemaan sängylle ennen työhaastattelua.

Siinä makoillessa sitten alkoi kuulumaan puhetta. Ihan satunnaisia lauseenpätkiä aluksi ja sitten hetken päästä ihan kunnon lauseita, jotka toistuivat. "Saatanan saatana, en voi hyvin" ja "Haenpas 24packin kaljaa ja juon itseni sammuksiin" ja sitä rataa. Nopeasti päivystykseen, jossa annettiin 10mg diapamia ja takas kämpille. Eihän se 10mg riittänyt kun pariksi tunniksi ja alkoivat uudestaan. Tällä kertaa alkoi myös visuaaliset näyt. Pihan lamppu suureni, autojen sivupeilit heiluttivat tervehdyksiä jne. Illalla sitten uudestaan ensiapuun, jossa onneksi lääkäri tajusi antaa 30mg diapamia ja ketipinorin reseptin. Myöhemmin sitten tajusin että ei se yläkerran naapuri sitä musiikkia ollut soittanut, vaan se oli soinut pään sisällä.

Puolitoista kuukautta sitten olin selvinpäin ilman ongelmia ja päätin vetää viikonloppukännit, ei enää tullut hallusinaatioita. Nyt 4 päivän putken jälkeen kolmatta päivää selvinpäin, ei vielä ainakaan ole ollut ongelmia ensimmäisen unettoman yön jälkeen. Huomenna taas kaljaa.

joo oon 21v mies ja itselläni lähti kerran aika pahasti lapasesta...join viikon noin 24 kaljaa päivässä.. sit kun aattelin lopettaa niin ei tullu mitään kun 2 viikkoa join lavan päivässä... sitten ajattelin että tasottelen tässä mut 1 kk ajan meni lava päivässä ja tein sen idiootti tempun että lopetin kun seinään... 8 pv unettomuutta ja aattelin et jos tällä selviän niin ok. mut si alko rynnään "porukkaa kämppään ja äiti onneks tuli kylään" ensiapuun ja diapameita anto ja sano et et kai nyt oo juonu... sanoin että en ole ja niin mää pari yötä nukuin pamien ja tenoxien voimalla ja äiti muori oli koko ajan vieressä... 2 kunnon nukuttua yötä ja ei enää mitää

Viina on viisasten juoma.

Vuosi sitten juhlimme kaverini polttareita keskiviikosta sunnuntaihin, viinaa join litran päivässä ja kaljoja. Myös gambinaa kului toistakymmentä pulloa. Yöt naitiin huoria pirin voimalla ja nukuttua ei juuri tullut. Tuona aikana söin lihapiirakan ja kaksi nakkia. Maanantaina ahdisti niin tajuttomasti että menin Kiuruvedelle Pub havannaan ja join muutaman nelostuopin, ja viinaa.
Vedin sitten koko viikon soppaa. Polttariporukka oli lopettanut juomisen niin menin ystäväni Simon luo, hän oli tehnyt ison tonkan mallaskiljua (11% kotikaljaa)
Imastiin tonkka viikon aikana tyhjäksi ja kohta olikin perjantai ja taas baarihommiin kävi kutsu. Lauantai yönä sain viinakrampin, pahaksi onnekseni olin Havannan tassilattialla, kaaduin lattialle ja sätkin niin kuin lahna maalla. Ystäväni kehuivat tassiliikkeitäni ja nauroivat. Kaiken lisäksi minulla meni sonta housuun kun join valkovenäläisiä joita minun vatsa ei kestä. Kouristus oli voimakas ja lihakset jäivät kipeäksi sen jälkeen. Taksit eivät ottaneet kyytiin jouduin kävelemään sonta lahkeessa kotiin.
Juomisen lopetin seinään kun edellisen illan episodi latisti fiiliksiä. Maanantaina kuulin kurkusta jotain ihan ihme kilinää, sitten tuli pakottava tarve irroittaa talosta ikkunat. en tiedä miksi oli sentään marraskuu. Arabeja hevosineen ratsasti pirtissä, tuntui todella pelottavalta. Pöydällä oli purkki missä oli sukkapuikkoja laskin ne moneen kertaan ja järjestelin takaisin purkkiin. Kuulin lattiakaivosta että olen voittanut lotossa ja rahat pitää noutaa heti. Soitin veljelleni mistä rahat noudetaan.
onneksi veljeni tuli käymään ja huomasi tilani, hän syötti minulle kaksi diapamia ja tenoksin.
Nukuin pitkään.
Herättyäni söin vielä yhden pamin ja söin myös ruokaa.

Sittemmin en ole uskaltanut putkia juoda. Jos juon moolempina päivinä viikonloppuna niin käyn lauantaina selvänä ja juon vasta illalla. Myös syöminen on tullut tavaksi.

Heps

Itse (24v) olen juonut viimeiset pari vuotta aikalailla ja nyt tuli sitten viimeinen pisara.

Aloitin maanantaina rajun kaljaputken jossa join joka päivä yli 24olutta ja osa päivinä baarissakin tuli käytyä. Lauantai vaihtui sunnuntain puolelle ja noin 3-4 aikaa aamusta alkoi tuntua sekoilu siltä että nyt on aika katkaista ja mennä nukkumaan.

Heräsin n. 10-12 aikaan päivällä ja tuskailin sitä mahdotonta darraa sinne yö 12 asti maanantain puolelle. Sen jälkeen alkoi tapahtumaan, keho alkoi tärisemää lujempaa ja pieniä rytmihäiriöitä alkoi syntyä vähän väliä noin tunnin verran. Yritin nukkua ja ei mennyt kuin 20min ja säikähdin valtavaa rytmihäiriötä nii lujaa että hyppäsin vauhdilla ylös kiroten kaverille että mitä nyt tapahtuu.

Silmissä alkoi hämärtymään, koko keho tärisi ja käsistä yritti lähtiö tunto ja sekavuus paniikki alkoi. Kaveri pelasi tietokoneellansa ja ihmetteli mikä oli. En osannu vastata sen enempää kuin sanoa että pian pitää tilata ambulanssi.

Sitten vähä helpotti ja istanhin sohvalle ja melkein saman tien se alkoi uudelleen. Päätä alkoi puristaa, silmiä kirvellä, näkö harhaili, hengitys yritti lakata ja tuntui kuin sydän pysähtyisi.

Kaaduin lattialle, sain napattua puhelimen käteen ja yritin soittaa 112 mutta ihmettelin samalla mikä se on ja en osannu käyttää enää puhelintani. Huusin kaverille että soita ambulanssi ja heti vähäsen taas helpotti oireet joten soitin itse odottelematta hätänumeroon.

Sen jälkee aloin harhailla pitkin kämppää samalla kun minulta kysyttiin hätäkeskuksesta " mikä on ja missä asut " . Kun en oikeen osannu selittää , minulta alettiin kyselemään kysymyksiä ja minä tavallaan ymmärsin kysymykset mutta en osannut jostain syystä kertoa vastauksia. Jouduin kaverilta kysymään talon osoitteen vaikka oikiasti sen olisin muistanut ja sama oli henkilöllisyystunnuksessani.

Hetken rimpuillessani otin kämpän avaimet ja juoksin ambulanssille. Siellä minua mitattiin ja kysyttii mitä on tapahtunut ja silloin yht äkkiä rauhoituin ja osasin kertoa ryyppyputkesta ja noin tunti sit alkaneista oireiluista. Ja kesken pitkää tarinaa kammoksuen samalla oireitani alkoi oireet taas tulemaan pikkuhiljaa ja jälleen alkoi selittämis vaikeudet. Sen jälkeen lankes aivan hillitön tärinä ja aloin pelkäämään ambulanssi tyttöjä jolloin minut sidottiin turvavöihin ja muistan kuuleeni että kyllä me nyt lähdetään sairaalaan. Minulle tuli sellaine olo että haluan paeta autosta.

Matkalla sairaalaa oireet panenivat ja pahenivat ja silloin alkoi kädet kramppaamaan niin lujaa että menin paniikkiin. En tahtonut päästä sairaalassa ambulanssista pihalle jolloin minua autettiin suoraan pyörätuoliin ja silloin krampit pahenivat lisää. Hengitys oli todella vaikeaa, sormet menivät nyrkkii, enkä saanut niitä auki ja silloin rytmihäiriöt olivat niin pahat että olin varma että nyt kuolen. Minua yriteltii rauhoitella ja käskettiin hengittämään rauhassa. Tunsin tulevani hulluksi, pääni tuntui menevät lujempaa ja lujempaa kasaan, näkö sumeni ja muistan huutaneeni apua, melkein itkin.

Sen jälkeen minua vietiin vuode osastolle ja autettiin vuoteesee makaamaan. Tärisin kuin manaaja elokuvassa ja oli todella kylmä. Sitten sain jotain lääkkeitä ja rauhoittavaa ja meni noin puoli tuntia ja kaikki oli ohi. Hoitaja tuli kysymään , tarvitko lisää lääkettä mutta hymyilin onnesta ja sanoin että en tarvitse nyt on kaikki hyvin. Sen jälkeen nukahdin sinne ja pääsin aamu päivällä lähtemään kotia.

Olen kaikenlaista ja nähnyt kokenut mutta tämä oli elämäni pelottavinta mitä olen kokenut.

Jälki seurauksina on ollu näinä parina päivänä todella suurta pelkoa ja olen lueskellut nettiä selvittääkseni mitä tämä oli. Sen olen huomannut että jos stressaantuu liikaa, kohtaus ilmeisesti yrittää tulla uudestaa. Eileen ja tänään on joka kerta kun asiaa miettinyt lujaa ja alkanut pelkäämään, on kuume nousut, alkanu keho tärisemään, silmät sumenee vähäsen ja pääs tuntuu painetta sekä sydän alkaa lyömään tiuhaa tahtiin. Olen kuitenkin laittanut pitkäkseni ja hengittänyt syvään ja lakanut miettimään hyviä asioita ja katsonu kun kaverini pelaa ja nauranu joillekkin huvittaville asioille nii heti alkoi helpottamaan.

En suosittele, kenellekkään pitkää ja raskasta juopottelua. Itse en aijo kokea samaa uudestaa, etsin siihen kaiken aikaa apua ja neuvoja ja kokemuksia.

Minä olen sen verran oppinut, että, vaikka nyt on pari viikkoa takana (24 olutta tai 0.7 viskiä/pvä) niin en jatka aamulla. Vaikka olo on tosi huono niin sinnittelen aina pitkälle iltapäivään. Toki vuosia on niin paljon takana, että tiedän kyseessä olevan välttämättömyyden 'tekohengitystä'. Jossain vaiheessa tulee taas aika kuitata tili ja helvetti on auki pari viikkoo. Nämä luontaisen, opitun defenssin luomat harhakuvat tuskin taas estää niitä todellisia harhoja. Ainut 'hyvä' puoli siinä, että sinnittelee selvinpäin osan vuorokaudesta on fyysisten olojen helpompi sietäminen. Psyykelle tämä on niin kylmää kyytiä etten edes odota selviäväni helpolla. Ne delirium-jutut on aika vankasti muistissa niin pelottavina, että yritän kaikesta janostani huolimatta välttää niitä viimeiseen asti. Toivotan kaikille alkoholi ongelmien kanssa painiville voimaa voittaa tämä elämää hallitseva, niin itseänsä, kun läheisiä tuhoava tapa paeta elämässä eteentulevia ongelmia ja hatun nosto heille jotka ovat tästä selvinneet. Itselläni ei ole käynyt edes mielessä lopettaa tähän viikonloppuun. Nyt katsellaan vaan miten loppuselvitykset taas tehdään...

Jälkipelit remmisiteissä.
Harhasi alkavat 3-5 päivää lopettamisesta.
Kuuletko jo tutut pelottavat äänet, puheet ja seuraavaksi esineet vääristyvät.
Kattovalaisin muuttuu pääkalloksi ja tarkka-ampujat perässäsi....
tervetuloa kerhoon.

Alkoholipsykoosi on koettu monta kertaa. Karmeeta on joo. Pää vispaa holtittomasti (tahattomasti), ei saa päätä käännettyä, koko kroppa kramppaa ja tärisee, ajatukset ihan sekasin päässä... aloin repii tukkaa päästäni.

http://raitistumiskokemuksia.blogspot.fi/2013/12/pari-saunakaljaa.html

Joo. Elikkäs itse join 5 päivää putkeen, joinain päivinä 24 olutta ja joinain vähempi. Koitin sitten 4:llä kaljalla loiventaa silloin 6ntena päivänä. Olo oli iltaan asti ihan ok, mutta yöllä alkoi tulla hirveitä nykimisä pää tutisi ihan helvetisti ja muukin kroppa. En saanut unta 3:n yöhön todella korken sykkeen ja verenpaineen takia. Siinä kun oli mennyt 3 yötä max puolen tunnin unilla alkoi kuulua vihaista miespuhetta päästä joka syyllisti minua ties mistä. Näin verhon takana varjoja kuin siellä olisi kaksi ihmistä joilla on ase kädessä ja 3nnella raivaussaha. Kuulin että he joko aikovat ampua minut tai leikata ruumiini kahtia raivaussahalla. Tärisin ja hikoilin ja rukoilin jumalaa. Tunsin että kävin keskustelua niiden äänien kanssa,koitin pyydellä anteeksi yms. kun luulin tappaneeni naapurin pariskunnan hakkaamalla ruuvimeisselillä ja leikkaamalla toiselta jalan irti moottorisahalla. Näin ne ruumiit siellä ikkunasta 2 päivää ja kyselin vanhemmiltani ,että mitä helvettiä tuolla oikein on tapahtunut. Myös viereisen talon yläpuolella näkyi jokin iso avaruusalus, kokonaan valkoinen ja helvetin iso. Tunsin siis että ne äänet vastasivat ajatuksiini,että pystyin keskustelemaan heidän kanssaan ajattelemalla. Sitten yhtenä yönä huoneeseni tuli sängyn viereen 3 noin yli 2 metristä mustaa hahmoa. Ne vain seisoivat siinä ja tunsin jonkun odon olon niiden läsnäollessa. Pyytelin heiltäkin anteeksi sitä kuviteltua tekoani. Samalla tunsin myös niinkuin talo olisi noussut ilmaan ja tuli todella kova tuulenpuuska samalla. Ja näytti siltä kuin ne mustat hahmot olisivat menneet siihen ikkunan eteen suojellakseen minua niiltä luodeilta mitä sieltä luulin tulevan. Huoneen nurkassa myös näkyi valkoinen hahmo joka ikäänkuin paini yhden niistä mustista hahmoista kanssa. Sitten ne kaikki katosivat yhtäkkiä huoneesta. Luulin siis että muut naapurit siltä asuinalueelta olivat siellä ikkunan takana ja kuulin kun he puhuivat minusta, että minut on pakko tappaa. Sahata kahtia ja sitten polttaa talon eteisessä elävältä. Sitä seuraavana yönä en enää uskaltanut nukkua ja sanoin äidilleni että vie e minut sairaalaan. Vielä sairaalassakin olin kuulevinani että kaksi nuorta jotka istuivat selkäni takana odotushuoneessa olisi kokoajan puhunut minusta että minut pitää tappaa ja että täällä haisee liskoihminen ja että kuinka vitun sairas minä olen. Kuvittelin myös että toinen niistä soitteli ihmislle että minut pitää tulla tappamaan mahdollisimman pian. Sitten kun pääsin hoitoon niin sain annoksen nestemäistä diapamia ja sain nukuttua ihan hyvät unet. niin kaikki harhat olivat aamulla hävinneet. Sain myös b-vitamiini pistoksia kerran päivässä ja risolidia 2 kertaa päivässä. Ne kohensivat oloa todella paljon. Pelkäsin myös että minulla oli hajonnut maksa , munuaiset ja haima. Mutta ottivat verikokeet niin olivat kuulemma ihan kunnossa. 2 päivää siellä jouduin olemaan ja pääsin pois. Nyt kyllä loppui juominen. Juomiseni on johtunut paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta mihin minulla ei ole lääkitystä mutta aion hankkia ssri ja / tai bentsot lääkityksen mahd. pian jotta saisin nuo sairauteni hallintaan.,,Harmi vaan kun on kaksi h-merkintää niin yleiseltä puolelta niitä ei heru. Bentsoja siis. Oli kyllä helposti elämäni pelottavin kokemus. En suosittele tuollaisia putkia kenellekään. Join viime vuonna 7 pvää putkeen mutta en noin paljoa. Silloin sain nukuttua onneksi niin ei mennyt deliriumiksi. Tuo on kyllä joku demonien kolttonen tuo koko tila!!!

Näkyjä en ole nähnyt enkä ääniä kuullut. Eli en ole deliriumista kärsinyt. Mutta läheltä on liipannut, tajuan sen nyt. Yhtenä yönä, parin viikon putken jälkeen, käteni kramppasivat täysin ja minun oli pakko heilutella niitä pihalla ympyrää kävellen. Kädessä minulla oli taskulamppu ja koitin rauhoitella itseäni mumisten siitä, että seuraavana päivänä kaikki on taas hyvin. Pelkotila oli valtava ja hengittäminen vaikeaa. Luulen, että tuolloin oli todella lähellä se, että olisin alkanut nähdä niitä pikku-ukkojakin. Sisätiloissa en voinut olla lainkaan, vain ulkoilmassa pystyin hengittämään. Naapuri kysyi jossain välissä, onko kaikki hyvin ja sain sanotuksi, että kyllä, vaikken voinut hetkeksikään pysähtyä tai lopettamaan käsien heiluttelua.

Mä oon vuosikausia juonut noin 6l keppanaa per päivä. Ne menee aika nopeasti 3-4 tunnissa. Nukun ja hikoilen krapulat pois ja herään ilman vieroitusoireita. Voiko minulle silti tulla tremens?

Nuorena siis kaverilla tuli juoppohulluus kohtaus katseli pihalle verhon raoosta ja kyseli että näkyykö niitä natseja jo. Kiilto silmissä iski nyrkkiä tyynyyn joka oli toisessa kädessä ja katseli vihaisesti minua. Ajattelin siinä vaiheessa sitten lähteä ulko-ovesta turvaan. Mutta yhtä äkkiä kävikin sykkyrään taittosohvaan ja nukahti siihen. Itse en ole niin paljon juonut kuin hän oli ja on mutta on ollut huonoa tulosta ja kokemusta itselläkin alkoholista. Esim nuorena kerran kanssa tuli otetuksi niin paljon sekasin eri viinoja, viiniä, lonkeroa ja bisseä, sidukkaa yms että taisin sammahtaa ja seuraavana päivänä näin pilviä, eihän siinä mitään olisi ollut jos olisin ollut ulkona mutta olin sisällä ja ne pilvet menivät makkarin katon poikki, Olo oli erittäin huono(sydän hakkasi sataa ja kädet vapisi) eikä voinut kuin käydä oksentamassa tai virtsaamassa nopeasti vessassa, en muista menikö polvetkin alta yhdellä vessareissulla, että alkoholimyrkytys kai oli ollut aika lähellä tuolloin? , illalla alkoi vesi jo pysymään sisällä mutta päänsärkyä muistaakseni esim oli vielä niin paljon ettei seuraavana yönä tiettykään pystynyt nukkumaan. Ja lyhyen nukahtelun aikana näki inhoja liskounia. Siitä se olo sitten jo onneksi rauhouttui.. että seuraavana päivänä siitä muistaakseni vain väsytti ja tietty harmitti.. kaikki.

Viina o viisasten juoma itelle ei ole tuttua ku lopetin kokonaan nuorempana onneksi naapuri sen sijaan hyppäs ikkunasta ulos oli vielä pakkasyö kysyin naapurilta ku tuli kotiin hoidost miks hyppäsit ikkunasta?naapuri vastas ku piru tuli päälle siis saatana no toine kaveri o jo juonu 8vuot putkeen eikä sille tuu edes krapulaa nämäkin tilat riippuu ihmisestä aika paljon...

Mulla alkoi psykoottiset oireilut liittyen dokausputkien jälkeisiin päiviin sillä tavalla, että rupesin varsinaisen darran poistuttua n 2vrk jälkeen kuulemaan yhden tutun naishenkilön puheita. No pikkuhiljaa siinä sitten äänet voimistui ja rupesi tulemaan uhkaaviksi. Oltiin tulossa jo ovestakin läpi yms. Lopulta hikoilin silmittömästi puukko kädessä hellaa vasten ja sydän tako miljoonaa. Tämä siis ENSIMMÄINEN kokemus. Siitä sitten rupesivat pahenemaan asteettain. En ole nykysellään puoleentoista vuoteen vastaavia saanut, liekkö viinankäytön vähentäminen suurin syy tähän. Tosiaan, kun se eka tulee, niin hallut voimistuu joka kerta. Välillä tosin pysyvät lievinä, välillä kehittyy tunneissa älyttömän pelottaviin mittasuhteisiin. On tullut pöpilässä oltua akuuttiosastolla välillä näiden takia, tosin eivät mielellään ota sisälle, koska F10 merkintä tiedoissa.

Juuri nyt minulla elämän toinen (hieman lievempi) alkoholipsykoosi menossa. Tai on ollut varmaan aiemminkin, mutta ne ovat olleet jotain yksittäisiä huutoja tai kolauksia asunnossa, eikä muuta ole tullut.

Ensimmäinen oli 2020 joulukuussa. Silloin lopetin vajaan 2 viikon juomisen kuin seinään, enkä ollut syönyt koko aikana juuri mitään. Tyyliin Lidlin paistopisteen karjalanpiirakan joka toinen päivä. Kuului heti ensimmäisenä päivänä kaverini kuorsausta asunnosta ja että puhelin soisi. Sitten oireet jatkuivat pahenevissa määrin. Näin lentäviä mustia pisteitä, jotka lentelivät munia päin ja sattuivat kuin neulanpistot. Lisäksi puhetta kuului satunnaisesti. Olin sitten ollut yli 40 tuntia nukkumatta, kun aloin kuulla kaikki ajatukseni toistona "jostain". Hankala sanoa kuinka pitkältä matkan päästä se tuli.
Tiesin, että delirium on menossa, mutta pysyin täysin järjissäni koko ajan. Menin sitten kerrostalon alakäytävään ja äänet seuravisat minua - soitin 112 kertoen oireet ja ambulanssi tuli 5 minuutissa vilkut päällä, vaikka asun kaukana keskustasta. Siitä sitten yliopistolliseen keskussairaalaan. 2 kertaa tuubista diapamia, olisiko ollut 20mg molemmilla kerroilla. Sitten lääkäri sanoi noin 4 tunnin päästä, että olen väärässä paikassa ja myös suljettu olisi väärä paikka. Antoi 50gm diapamia mukaan ja toivoi minun menevän kaverin luokse nukkumaan ja myöhemmin katkolle. Menin kotiin, otin vielä 10mg diapamia ja nukuin 14h. Jotain pientä oli vielä seuraavina päivinä, mutta kaikki loppui.

No. Nyt keskiviikkona join jotain viidettä päivää, lopetin kuin seinään taas. (Nyt on su-ma aamu). Torstaina alkoi heti kuulumaan yskimistä samassa tahdissa, naurua samassa tahdissa. Ihan kunnon puhetta ja myös keskustelua (en saa ihan kaikesta selvää). Myös musiikkia on kuulunut. TV on koko ajan pienellä auki ja myös Youtube samalla, niin tällä hetkellä se helpottaa. Sain vasta lauantaina kahden vuorokauden valvomisen jälkeen 8h nukuttua. Ellei olisi onnistunut, niin olisin lähtenyt päivystykseen. Myös nukkuessani tietokone oli vieressä äänet päällä ja televisiossa äänet päällä. Nyt menee ainakin loppukuu juomatta, enemmästä en uskalla sanoa. Eiköhän tämä tästä, tuntuu koko ajan että oireet lievenevät. Se harmittaa, että pameja ei enää ole. Ottaisin heti 20mg ja varmasti helpottaisi. Muuten ei ole ikinä tullut pameja tai muita lääkkeitä käytettyä.

Tässä olisi yksi aiheeseen liittyvä jännä tarina. Jonkun kokemana. https://www.youtube.com/watch?v=yHBwr2tpwfA

Tosikertomus Deliriumin kokeneesta nuoresta miehestä. Ei herkille. https://www.youtube.com/watch?v=yHBwr2tpwfA

U-turn on ainoa tie pois entisestä vaikka loput jatkaisivat.

En tiedä lukeeko kukaan tätä ketjua enään, mutta kommentoin silti oman kokemukseni lomaltani.

Otin viime keskiviikkona (edellisestä alkoholi -annoksesta kuukausia) varmaan n. 10 annosta, alkaen kello 22 ja päättyen 02. Siitä laskuhumalavaikerrusten jälkeen nukkumaan. Vettä join paljon koko illan mittaan. Aamulla herätys 9:30, olo oli hiukan tokkurainen, mutta suht hyvä kuitenin, luultavasti johtuen vedestä ja ihan ok unimäärästä. Seuraavana päivänä tuli pyöräiltyä, pelattua tennistä ja käveltyä kaupungilla. Askeleita päivän mittaan semmoinen 14000kpl. Eli aktiivinen päivä. Vettä join, söin hyvin etc. Illalla menin nukkumaan n. 00:40 aikaan, ja nukuin n. 8 tuntia.

**Käytän itse mirtazapinia nukkumaanmennessäni johtuen nukahtamisvaikeudesta. Tosin lääkärin suositteleman 1/2 tabletin sijaan, pärjään yhdellä tabletilla viikon, otan siitä niin pieniä murusia kuin saan. Tämä siksi, että en halua nukkua loppuelämääni lääkkeen kanssa, ja uskon että pitämällä annoskoon häviävän pienenä, nukkuminen ilman sitä voisi olla helpompaa tulevaisuudessa.

Noh. Selvän torstaipäivän jälkeen koitti perjantai, joka meni shoppaillessa, tennistä pelatessa ja syöden hyvin. Illalla n. 21 aikaan otin ruokailun yhteydessä annoksen viiniä, ja 30cl viskiä.

Tästä yökerhoon, jossa otin ainakin 4-5 annosta alkoholia, vodkakolaa, limevodkaa, heinekeniä yms. Känni oli mielestäni ihan "normaali", mutta tuntui juotuun määrään suhteutettuna aika vahvalta, ja tuntui että todellisuudentajuni katosi pahemmin kuin ikinä ennen juodessani. Saatoin tehdä jotain, mutta en ollut ollenkaan varma että oliko se koettu totta vai ei.

Vettä en nyt juonut kuin 0,5 litraa, mutta hotellille päästessäni join yhden Poweradepullon lisäksi.

Nukkumaan n. klo 4 aamuyöllä, 1/10 mirtazapinia huiviin. Uni tuli kai heti. Herätys 10:00.

Olo oli aamulla hiukan "känninen" mutta ei pääkipua, eikä hirveästi muutenkaan krapulan oireita. Ajattelin että koska vielä vähän päässä surraa ja ajatus katkeilee, ehkä krapula tulee vähän myöhemmin sitten. No ei tullut. Fyysinen olo ei oikeastaan hirveästi huonontunut, mitä nyt ihan pieniä krapulan oireita lukuunottamatta. Mutta sen sijaan ajatus katkeili, kännykän katsominen tuntui todella oudolta, jos esim. kirjoitin selaimeen iltalehti.fi ja klikkasin siirry, jotenkin pelkäsin että se sivu ei aukeudu.

Jos yritin soittaa jollekin, ajattelin että ei tavoittelemani henkilö kuitenkaan vastaa. Menin mcdonaldsiin, sanoin tarjoilijalle moi, ja minusta alkoi tuntumaan että hän ei ikinä tule vastaamaan minulle takaisin. Olin tehnyt ennen lomaani yhden töihini liittyvän asian (hoitanut työtehtävääni, täysin oikeaoppisesti) ja sunnuntaina sähköpostistani luettuani minun ja asiakkaan välisiä keskusteluita, en jotenkin käsittänyt että olin tosiaan sopinut asiat näin ja näin. Minulla tuli tästä jonkinlainen paniikki, kun tajusin että olen oikeasti jotenkin pihalla.

Todella vaikea selittää tätä olotilaa, mutta ehkä joku tunnistaa.

Teknisiltä tiedoiltani olen 27-vuotias mies, urheilen 3-5 krt viikkoon, nukun, ja olen perusterve. Olen juonut itseni humalaan 5 kertaa elämäni aikana. Olen hoikka, mutta aika "lihaksikas", joten rasvaprosenttini on todennäköisesti alle keskiverron.

Tästä on nyt siis noin 4 vuorokautta, ja edelleen olen samassa tilassa. Joskin vähän parempi alkaa olemaan nyt. Edelleen tunnen itseni poissaolevaksi, ja työnteosta ei tule kertakaikkiaan yhtään mitään. Fyysinen olo täysin normaali, jos ei sumuisuutta ja pientä väsymystä lasketa.

Joo tänään viimeksi tuli delirium nähtyä. 7päivän kirkasviina putki tuli tehtyä sitten oksentaa kolme päivää ,olin taas äärimmäisen kokeen suorittanut. Siitä alkuviikosta alko delirium. Unet lähtee samantien ja menee vieläkin enemmän kuntoon. Tulee harhat , näköharha, kuuloki.
Siitä sitten sairaalaan oyksiin. Kolme päivää ja uskaltavat päästää kotia. Ne harhat pahimmat. Viikatemiehiä veri lentää jossaki vaiheessa iskelmää kuuluu pään sisällä.