Alan olemaan kyllästynyt siitä, ettei Suomi24:ssä kukaan rakasta minua ollenkaan. Ja koko elämäni on niin pirstaleina, että toivoisin että sivupersoonani tulisi esiin. Onko sitten parempi jos väännän rautalangasta koko asian?! Tässä on näin;
Yhden vuoden ulkomaan jälkeen (vaikka sen piti olla useita vuosia) olen muuttunut ihminen. Ennen olin reipas ja iloinen ja hymyilin enemmän mutta sitten olen vakavamielinen ja onneton ihminen. On ollut vaikeuksia ihmisten kanssa, kiusaamiset, huonot kohtelut ja ihmisten väkivalta minua kohtaan. Sitten ärsyttää sekin vielä että jotkut ihmisistä leuhkivat minulle että he saavat jotakin parempaa ja/tai jotkut heistä ovat varakkaita ja siksi kerskailevat saavansa kivoja tavaroita ja/tai rahoja. Nyt on minun vuoroni leuhkia siitä kun isäni asuu ulkomailla, hän on nykyään varakas/rikas ihminen. Onko sitten parempi jos leuhkisin nauraessaan ihmisille, varsinkin vihamiehilleni jossa sanoisin näin; "ISÄNI ON VARAKAS, JA TE ETTE OLE, HÄH HÄH HÄH HÄH HÄÄ!" Saan isältä rahaa postitse silloin kun tarvitsen. On parempi että nyt olen pilalle hemmoteltu itsekäs kerskaileva ihminen! >;)
Yhden vuoden ulkomaan jälkeen (vaikka sen piti olla useita vuosia) olen muuttunut ihminen. Ennen olin reipas ja iloinen ja hymyilin enemmän mutta sitten olen vakavamielinen ja onneton ihminen. On ollut vaikeuksia ihmisten kanssa, kiusaamiset, huonot kohtelut ja ihmisten väkivalta minua kohtaan. Sitten ärsyttää sekin vielä että jotkut ihmisistä leuhkivat minulle että he saavat jotakin parempaa ja/tai jotkut heistä ovat varakkaita ja siksi kerskailevat saavansa kivoja tavaroita ja/tai rahoja. Nyt on minun vuoroni leuhkia siitä kun isäni asuu ulkomailla, hän on nykyään varakas/rikas ihminen. Onko sitten parempi jos leuhkisin nauraessaan ihmisille, varsinkin vihamiehilleni jossa sanoisin näin; "ISÄNI ON VARAKAS, JA TE ETTE OLE, HÄH HÄH HÄH HÄH HÄÄ!" Saan isältä rahaa postitse silloin kun tarvitsen. On parempi että nyt olen pilalle hemmoteltu itsekäs kerskaileva ihminen! >;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
oikeita ihmisiä livenä; ei missään suomi24:ssä jossa jokainen voi olla kuka tahansa ja sanoa mitä tahansa. Tekstisi perusteella olet tosi katkera ympäröivään maailmaan. Jokaisella ihmisellä on vaikeuksia. Jos sinulla ei ole ketään läheistä, jolle jutella mene psykologin juttusille. Miksikö ehdotan psykologia? Se voisi auttaa sinua. Itse olen saanut psykologilta apua. Kynnys hakea apua voi olla korkea, mutta se kannattaa.
viihdy niissä. Ymmärrät ihan hyvin, etteivät sellaiset tavaroista riippuvaiset ihmiset osaakaan ketään rakastaa. Rakkaus syntyy kahden ihmisen välillä sympatioista, ei siitä, että hänellä on päällään merkkivaatteita ja että hän suurentelee varojaan. Koeta katsella ympärillesi ja hae itsellesi ystävä, joka on ehkä hiljainen, mutta jolla on hyviä ajatuksia, joka on sinulle hyvä. Ja ole hänelle hyvä, ilman mitään kertomuksia rikkaista isistä tms. Sinun ystävä tarvitsee sinua, ihmisenä.
Juuri niin! Ei ole tervettä viettää eläen vuosikausia vihantunteita ja kaunaa, joka totta puhuen on useissa tapauksissa vain omien korvien välissä. Joskus tuntuu siltä, että nämä kostotyypit eivät saa mistään tarpeeksi, vaikka he itkevät kärsineensä vääryyttä niin kyllä usein on tehty niin ylimitoitettuja kototoimenpiteitä, että oksat pois.
On aika katsoa totuutta silmiin. Tiedän, mitä koit ihmisiä kohtaan mutta ei siitä hyötyisi mitään, jos tuollaiset tempaukset jatkuvat. Moni muutkin ovat kyllästyneet ihmisten epäkunnioitukset. Joskus olen nähnyt sinua julkisissa paikoissa, jossa kannat Hello Kittyn ja pukeudut jotain erikoisesti julkisissa paikoissa. Sitten menet kiusaamaan valkoisia ihmisiä rotuluonteen perusteella kerskaillen isäsi varakkuudella. Ellet olisi mennyt härnäämään heitä, kukaan ei olisi halveksinut sinua ollenkaan, vaikka me kaikki oltaisiin tuijotuksen kohteena erilaisten ulkonäön perusteella. Kaikkien päivät olisivat menneet normaalisti/mukavasti. Ei ole olemassa semmoista ihmelääkkeitä, jotka voisivat poistaa pahoja muistoja. Joten yritä pyyhkiä kyyneleet ja yritä selviytyä.
Pahoittelen, jos viestissäni on epäselvää.
7.11.2010