Avioehto,puolison kuolema,velat

Ei tarkoita sitä. Kaikissa 1.1.1930 tai sen jälkeen vihityissä avioliitoissa puolisot vastaavat vain omista veloistaan eikä puolison kuolema muuta tilannetta. Poikkeuksen tekevät vain AL 52 §:n 2. mom. perheen elatusvelat, mutta niillä ei ole käytännön merkitystä.

Vaikka laissa sanottaisiin, että molemmat vastaavat omista veloistaan niin velkojen kanssa voi tulla isoja ongelmia puolison kuollessa. Mikäli parilla on ollut yhteistä omaisuutta ja jos toinen on ylivelkaantunut kuollessaan, niin on ongelmia kun joutuu myymään talon tai muuten huolehtimaan lainat pystyäkseen asumaan esim. yhteisessä talossa.

mitä juristit keksii, kun ryhdytään puimaan avioparin velkoja. Oikeudesta voi tulla päätös, että vaimolta otetaan se mitä mies on velkojalle maksava. Karmea kokemus on takana. Taistella piti ja viimein jotain jäi omaan pussiinkin.

Kun teillä on avioehto, et peri sen kummemmin velkoja kuin omaisuuttakaan. Kenelle omaisuus menee menee myös velat. Täydellinen avioehto takaa ettet joudu maksamaan tasinkoa mutta et myöskään ole siihen oikeutettu. Asian tekee mutkikaaksi jos kuolleen puolison omaisuutta on esim asunto, kiinteistö edes osittain. Kyllä siis tarkoittaa, jos puoliso kuolee menevät hänen velkansaa hänen perikunnalle ei puolisolle. Periaate on se kuka saa edesmenneen omaisuuden saa myös sitä rasittavat velat. Perintöosuudesta voi aina myös kieltäytyä ja siitä seurvaavasta velvollisuudesta ( perintövero velat )

Kuolinpesän varoista suoritetaan pesän ja vainajan velat. (15.6.2007/710) Pesänselvitysvelat maksetaan ennen muita velkoja sitä mukaa kuin ne erääntyvät. Muut pesän velat maksetaan vasta vainajan velkojen jälkeen. Kuolinpesän konkurssissa konkurssipesä vastaa pesänselvitysveloista. Pesänselvitysveloista säädetään 18 luvun 5 §:ssä.